Ai vitsi miten ihana fiilis tuli, kun sai joulukuusen olohuoneeseen. Päädyttiin koristelemaan kuusi tismalleen samana päivänä kuin viime vuonnakin. Marraskuun puolivälissä. Se tuntui hyvältä hetkeltä. Vaikka marraskuu ei tänä vuonna ole yhtä masentava kuin viime vuonna, se on silti pimeä kuukausi. Marraskuun puolivälissä pimeys tuntuu olevan kaikkein pimeimmillään ja silloin mä kaipaan sitä joulun iloa ja valoa kaikkein eniten. Mua ei haittaa jouluttaa kahta kuukautta – päin vastoin. Mitä pidempään sen ihanampaa. Sitten kun joulu on lähempänä jo, sitä valoa on melkein joka puolella

Tehtiin niin, että laitettiin joulukuusi valmiiksi olohuoneeseen jo muutamaa päivää aiemmin ja sitten viikonloppuna koristeltiin se rauhassa ajan kanssa. Laitoin kaikki joulukoristeet valmiiksi levälleen kuusen edustalle edellisenä iltana valmiiksi ja kun lapset aamulla heräsivät ja näkivät ne, niin tuntui kuin joulu olisi tullut etuajassa, hah. He olivat niin ihanan innoissaan koristeista ja juttelivat siitä mikä koriste on kenenkin minä vuonna valitsema. He itse muistavat ja tunnistavat kaikki omat koristeensa, mulla on vähän haasteita siinä. Mutta onneksi niistä on myös kuvia ja olen kirjoittanut talteen mikä koriste kuuluu kellekin, jos sattuisi joskus unohtumaan heiltäkin.

Osallistuttiin koristeluun koko perhe. En ohjaillut lapsia ollenkaan, vaan he saivat ripustaa koristeita ihan mihin itse halusivat ja itse sitten ripustelin Oton kanssa korkeammalle niin yläosaankin tuli jotain. Meidän kuusessa ei ole lainkaan nauhoja, siinä on vain pelkkiä roikkuvia koristeita, valot ja tähti. Se tekee koristelemisesta helppoa myös lapsille kun ei tarvitse asetella mitään kauniisti.

Ollaan tosi tyytyväisiä edelleen tähän muutaman vuoden vanhaan Etolan lumihuurrekuuseen. Instassa kysyttiin mm. variseeko lumihuurre pois, ja kerroin, että huurre varisee hieman kasatessa ja koristellessa, mutta ei kuusen ollessa vain paikallaan. Eli lumihuurteen puolesta kertaimurointi riittää, ei tarvitse jatkuvasti olla imuroimassa murusia onneksi. Tekokuusen parhaita puolia on sen ihanan helppo ylläpito.

Kuuselle oli tänä vuonna paljon parempi paikka kuin viime vuonna. Viime vuonna ainoa sopiva paikka oli portaiden alla, jolloin kuusi ei oikein ollut edukseen. Se on korkea ja näyttävä ja upea, mutta portaiden alla se oli vähän piilossa. Nyt kuusi pääsi vihdoin keskelle meidän olohuonetta, kun ollaan vaihdettu järjestystä. Ikkunasta tulee ihanasti valoa kuuseen, ja vaikka se on keskellä huonetta, se ei ole ollenkaan tiellä. Pitäisi aina miettiä olkkarin sisustus joulukuuselle parhaimman paikan perusteella, hah. No ei oikeasti. Mutta olen tosi iloinen siitä, että kuusi on nyt meidän joulun kruunu, ihan niinkuin toivoinkin.

Lapset valitsivat muutaman uuden koristeen taas kuuseen tänä vuonna (näytän ne myöhemmin joulukalenterissa ja JEP sellainen on tänäkin vuonna tulossa!), mutta muuten se on aika täynnä kaikista meille jo vuosien varrella kertyneistä koristeista. Rakastan sen runsasta ilmettä. Parhaat joulukoristeet olen itse löytänyt yleensä Stockmannilta, mutta upeita koristeita löytyy myös esimerkiksi  Sostrene Grenestä, My O My:stä Kämp Galleriasta, H&M Homesta, Sokokselta ja Flying Tiger Copenhagenista.

Olen niin iloinen meidän joulukuusesta, etenkin kaikkein pimeimpinä päivinä se piristää niin paljon <3 Ihana joulukuusi, ihana joulun odotus! 

Kaupallinen yhteistyö: Newbody Family

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun ainakin itse mietin mitä annan läheisille joululahjaksi. Mun toiveissa on aina, että ne lahjat mitä annan, on oikeasti käytännöllisiä ja sellaisia, mistä lahjan saaja pitää. En halua antaa mitään turhaa krääsää vain antamisen ilosta, vaan jotain, mikä tulee aidosti tarpeeseen, tai jolle kenellä tahansa on käyttöä. Kulutustavarat, kuten elintarvikkeet ja kosmetiikka on siksi musta melko turvallisia lahjoja, sillä etenkin jos keskittyy sellaisiin varmoihin valintoihin, niin ne ihan varmasti tulevat käyttöön.

Vielä mukavampaa läheisten lahjomisesta jouluna tekee se, jos lahjan antamalla voi samalla vielä tehdä hyvää. Newbody Familyn kautta lahjan ostaessa tulee samalla lahjoittaneeksi 30% tuotteen hinnasta lasten ja nuorten harrastusten tukemiseen. Jokaisen ostetun Newbody-tuotteen hinnasta 30% menee verottomana suoraan lasten & nuorten joukkueen/seuran/luokan varainkeruuseen. Esimerkiksi 17€ maksavasta sukkapaketista menee reilut viisi euroa valitulle joukkueelle. Ihan mahtavaa! 

Me ollaan käytetty Newbody Familyn tuotteita ahkerasti siitä asti, kun niistä ensimmäisen kerran keväällä kuulin. Newbody Familyn valikoimassa on niin vaatteita, kodin tuotteita, kosmetiikkaa kuin mausteitakin. Keväällä saatiin testiin Newbodyn vaatteita ja yli puolen vuoden testijakson jälkeen voin tyytyväisenä ilmoittaa, että vaatteet todella ovat kehujen arvoisia. 

Laadukkaat sukat, alusvaatteet, urheiluvaatteet ja t-paidat ovat kestäneet kovaa kulutusta ja jatkuvaa pesua kerta toisensa jälkeen. Kaikilla Newbody -vaatteilla on vuoden takuu, enkä ihmettele ollenkaan sitä. Puolen vuoden jälkeen meidän sukissa ei edelleenkään ole reikiä, eikä vaatteiden saumat kierrä. Tuotteilla on poikkeuksellisen hyvä hinta-laatusuhde ja esimerkiksi mun somekanavien kautta Newbody Family-tuotteiden testiryhmään osallistuneista ylivoimaisesti suurin osa oli ihan samaa mieltä mun kanssa testattuaan tuotteita. Sukkia kehuttiin mukaviksi, laadukkaiksi ja kestäviksi ja moni oli päätynyt niitä testattuaan kokeilemaan muitakin Newbody Family -tuotteita.

Tänä syksynä uudistetusta Newbody Family Suomen verkkokaupasta on helppoa ja vaivatonta tehdä ostoksia ja ohjata samalla tuotto valitsemalleen seuralle tai luokalle. Sivusto voi myös “arpoa” joukkueen, jonka toimintaa ostoksella tuetaan (jos itsellä ei ole mielessä tiettyä joukkuetta, mutta haluaa tehdä silti hyvää). 

Newbody Family -tuotteista suosittelen itse joululahjoiksi:

– Newbodyn sukkia. Niitä löytyy monessa eri koossa, värissä ja mallissa lapsille ja aikuisille ja ne ovat todella hyviä ja kestäviä. Kukapa EI käyttäisi sukkia? Toki muutkin vaatteet ovat hyviä lahjaideoita, mutta sukat ehkä kaikkein helpoin, kun kokovalikoimaa löytyy ja ei tarvitse tietää millilleen saajan tarkkaa kokoa. 

– Spicy Dream -mausteita. Laadukkaat maustepakkaukset ilahduttavat. Me ollaan testattu niin Street Food -mausteita (koukussa ranskismausteeseen ja Korean BBQ-mausteeseen), suola- ja pippurimixiä, grillimausteita kuin Taco-mausteseoksiakin. Maut ovat todella kohdallaan ja esim. suola- ja pippurimix, jossa on viisi erilaista suola- ja pippurituotetta, sopii arjen perusruokiin täydellisesti. Spicy Dream -mausteiden purkit ovat myös tyylikkäitä ja ja niitä pitää mielellään esillä keittiössä. 

– Home Seremonies – kodin tuotteita ja kynttilöitä. Ne valmistetaan Pohjoismaissa, ja niihin käytetään ainoastaan ympäristöystävällisiä ja terveydelle vaarattomia materiaaleja. Esimerkiksi käsisaippuat eivät sisällä parabeeneja, silikonia eikä PEG-yhdisteitä. Tuotteiden valmistuksessa ei myöskään ole käytetty palmuöljyä, palmuvahaa tai parafiinia.

Newbody Family verkkokaupasta ostetut tuotteet toimitetaan 3-6 arkipäivän kuluttua lähimpään postin noutopisteeseen. Tämä on hieno juttu, sillä usein varainkeruutoiminnassa odotusaika voi olla jopa 5-8 viikkoa, ennen kuin ostetun tuotteen saa kotiin. Newbody Family kautta on vielä siis rutkasti aikaa tehdä joululahjaostoksia, sillä tuotteet saa kotiin yhtä nopeasti kuin mistä tahansa verkkokaupasta nykyisin. 

Käy ihmeessä tutustumassa Newbody Familyn verkkokauppaan ja valitse sieltä joukkue tai koululuokka, jota itse haluat tukea. Jos olet kiinnostunut varainkeruutoiminnasta omalle seuralle tai luokalle Newbodyn kautta, käy lukemassa TÄSTÄ lisää. 

PS: Mun Instagram-tilillä @iinalaura on nyt meneillään Newbody Family arvonta, josta voi voittaa suosikkituotteita joululahjaksi.

Vuosi sitten tähän aikaan oli mun vuoden pelottavin päivä. Mun äiti meni sinä päivänä rutiinileikkaukseen johon oli odottanut aikaa jo hyvän tovin. Leikkauksen piti olla ihan muutaman tunnin läpihuutojuttu, mutta siinä ilmenneiden komplikaatioiden vuoksi äiti joutui teho-osastolle, enkä saanut äitiin yhteyttä. Koko päivän vaan päivitin ja päivitin puhelinta, milloin äiti laittaa viestiä, että kaikki hyvin. Kun viestiä ei vaan kuulunut, lopulta soitin osastolle, jonne äidin piti mennä ja sieltä kerrottiin, että äiti ei ole mennyt sinne osastolle ollenkaan, vaan leikkauksesta suoraan teholle. Vasta seuraavana päivänä sain yhteyden äitiin ja pystyin vihdoin huokaisemaan helpotuksesta. Mutta ne 24 tuntia siinä välissä, ne olivat pelottavat ja kaikenlaista kävi jo mielessä.

Viime vuonna marraskuu ei todellakaan ollut mitään herkkua. Äiti oli viikkokausia sairaalassa, koska komplikaatioiden vuoksi häntä ei voinut kotiuttaa. Lopulta hän pääsi vähän ennen joulua kotiin, oltuaan sairaalassa yli kuukauden. (Nämä kerrottu äidin luvalla jo viime vuonna). Huoli äidistä oli kova, mutta lisäksi oli muutenkin kurjaa. Koronatilanne paheni jatkuvasti ja kaikki oli todella epävarmaa, talous, joulu ja elämä ylipäätään. Silloin ei vielä oltu aloitettu rokotuksiakaan ja jotenkin koko se koronavuosi tuntui ihan loputtoman pitkältä ja synkältä, ulospääsyä ei ollut näkyvissä, kun sille ei ollut mitään konkreettista aikataulua.

Silloin haaveiltiin kovasti vauvasta ja oltiin annettu vauvalle lupa tulla, mutta vauvaakaan ei ihan vielä kuulunut. Kaikki se epävarmuus ja stressi sinä vuonna oli saanut meidät miettimään mikä meille tuo kaikkein eniten onnea, iloa ja rakkautta elämään ja yhdessä tuumin oltiin tultu siihen tulokseen, että se on meidän perhe. Lapset. Me haluttiin vielä yksi sellainen, yksi ihana pieni rakas, joka tuo loputtomasti onnea ja rakkautta lisää mukanaan. Toivottiin niin kovasti, että oltaisiin vielä kerran niin onnekkaita, että voitaisiin saada lapsi.

Silloin en tiennyt, että jo seuraavasta kierrosta tärppäisi. Marraskuu oli täynnä huolta, surua ja stressiä ja jotenkin sen kaiken jälkeen joulukuussa meidän vauva sai alkunsa. Aina sanotaan, että lopeta vain stressaaminen niin tulet heti raskaaksi. No voin kertoa, että minä kyllä stressasin ja murehdin kaikkea mahdollista vielä joulukuussakin, mutta jostain syystä tämä rakas tarttui mukaan juuri silloin.

Nyt kun katson vuoden taaksepäin, toivon, että voisin antaa ison rutistushalin itselleni. Että kyllä, kaikki todella järjestyi parhain päin niinkuin silloin yritin ajatella kovasti. Äiti pääsi kotiin ja toipui, maailma avautui vihdoin taas, työkuviot lähtivät korona-ajan jälkeen takaisin nousuun ja saatiin se vauvakin, jota niin kovasti oltiin toivottu.

Aina kun tuntuu, että  on vaikeaa, pitäisi vaan keskittyä etenemään hetki kerrallaan, eikä ainakaan murehtia tulevaisuutta. Useimmiten se onnistuu multa ihan hyvin, mutta jos liikaa kasaantuu asiat, niin kyllä siinä voi välillä tulla sellainenkin ajatus mieleen, että apua, entä jos kaikki ei vaan järjestykään. Entä jos tulevaisuudessa onkin vaan lisää kurjia juttuja? Onneksi rinnalla kulkee sellainen järjen ääni kuin Otto, joka muistuttaa, että kyllä ne asiat aina järjestyy. Ja jos ei ihan kaikki aina järjestyisikään juuri niinkuin itse toivoo, niin hän on siinä rinnalla kuitenkin. Ottamassa mun kanssa vastaan mitä ikinä tuleekaan.

Marraskuun pimeät illat saavat miettimään kaikenlaista, ja ehkä myös se, että mun aikuiselämän rankimmat hetket ovat sattuneet juuri marraskuulle. Marraskuu on se kuukausi kun menetin mun mummun ja marraskuu oli todella rankka myös viime vuonna. Ne muistot palaavat marraskuussa herkästi mieleen. Tämän vuoden marraskuu on kuitenkin täynnä valoa ja iloa ja onnea. Kaikkea sitä, mistä viime vuonna vain haaveilin ja mitä pelkäsin menettäväni.

Joskus tulee niitä rankempia marraskuita ja joskus niitä marraskuita, kun kaikki on juuri kohdallaan. Vuosi voi tehdä valtavan eron. Etukäteen ei kannata murehtia, että entä jos ensi marraskuu onkin juuri se marraskuu, kun kaikesta tulee hankalaa. Koska silloin kun on vaikeaa, ei koskaan ajattele, että onneksi murehdin sitä etukäteen. Mutta jos sulla on juuri nyt siellä meneillään rankka marraskuu, niin ehkä sulle antaa toivoa ja iloa se, että vuoden päästä tilanne voi olla ihan toinen. Vuoden päästä voit olla juuri siellä, mikä on nyt vasta varovainen haave. Haleja kaikille teille ihanille siellä <3 

En kyllä mitenkään kestä, että meidän bebbe täytti jo kolme kuukautta. Mutta pakkohan se on uskoa, kun katsoo miten paljon hän on kasvanut ja kehittynyt jo! Hän on vaan niin mainio tyyppi, että ei mitään järkeä. Raskausaikana ajattelin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että ”kun vaan selvitään ne ekat kolme kuukautta, niin sitten alkaa pikkuhiljaa helpottaa vaikka olisi millainen tyyppi”. Mutta eipä näissä kuukausissa mitään selviämistä ole ollut, päin vastoin. Hän on päästänyt meidät helpolla, ollaan nukuttu hyvin ja kaikki on sujunut niin luontevasti ja iisisti, että voisin ottaa toiset samanlaiset kolme kuukautta tähän heti perään kiitos.

Tässä kuluneen kahden viikon aikana vauva on oppinut hirveästi uusia taitoja ja on selkeästi tapahtunut taas kehitystä kohti isompaa vauvaa. Nyt vauva viihtyy leikkimatolla jo pitkänkin aikaa itsekseen, kun on oppinut niin hyvin viihdyttämään itseään. Hän heiluttelee käsillä ja potkii kaikkia leluja ja juttelee niille. Lisäksi hän on nyt alkanut ihan muutaman päivän sisään pienesti jo tarttumaan kevyeen leluun ja viemään sitä kohti suuta (tai joskus jopa ihan suuhun asti), tutilla hän on myös leikkinyt samaan tapaan jo pitkän aikaa. Sieltä ne uudet hienot taidot tulee pikkuhiljaa ja sitä on uskomatonta seurata vaikka onkin jo neljäs kerta.

Meidän vauva on ollut kova juttelemaan siitä asti kun ekat kerrat äänteli ja viime aikoina ääniin on tullut paljon lisää repertuaaria. Isoja naurahduksia ja kiljahduksia muiden äänten seuraksi ja ihan kunnon jokellusta. Mua sattuu aina poskiin kun hymyilyttää niin paljon kun kuuntelen hänen juttuja. Tulee varmaan jotkut poskilihaskrampit tässä kohta. Hän seurailee mielellään meidän vanhempien sekä isosisarustensa puuhia vähän kauempaa ja viihtyy aivan tyytyväisenä kun vaan saa katsella mitä me hommaillaan.

Päiväunia hän nukkuu yleensä kolmet päivässä. Aamupäivällä on pidemmät n. 3h unet, iltapäivällä yhdet ja sitten vielä illalla viimeiset n. tunnin mittaiset siinä 17-19 välillä. Välillä on kyllä myös sellaisia päiviä, että ei nukuta yksiäkään pitkiä unia, tai että ne kahdet lyhyemmät päikkärit on tosi lyhyet. Mutta ei se haittaa, eipä meillä aikuisillakaan jokaikinen päivä ole tismalleen samanlainen, välillä väsyttää enemmän ja välillä vähemmän, hah. Aamuisin hän nukkuu yleensä 9-10 asti ja iltaisin hän nukahtaa n. 22 maissa yöunille. Yöllä hän syö yleensä 1-3 kertaa. Tämä on meille tosi hyvä rytmi ja toimii kyllä.

Ollaan mietitty, että ehkä nyt tässä pikkuhiljaa voitaisi alkaa nukuttamaan vauva ensimmäiseksi unipätkäksi omaan sänkyyn siihen meidän sängyn viereen, mutta ei hötkyillä sen kanssa. Viimeistään sitten kun Otto jää vanhempainvapaalle niin aletaan pikkuhiljaa sitä kokeilemaan ilman paineita. Jossain vaiheessa olisi kiva saada ne meidän aikuisten omat illat takaisin, kun nyt kuitenkin vauva on meidän kanssa aina siihen asti, että mennään itsekin nukkumaan. Mutta hän on näin pieni vain hetken aikaa, eikä tosiaan mikään kiire ole. Sen tietää näin 10v kokemuksella, että kyllä se oma aikakin tulee sieltä takaisin ja se tulee jo ennen kuin huomaakaan, sillä nämä kolme kuukautta ovat menneet ihan käsittämätöntä vauhtia. Kohta voi vain toivoa, että vauva malttaisi joskus nukkua edes hetken sylissä tai viekussa.

Kaikki on mennyt kyllä hänen kanssa alusta asti niin hyvin ja leppoisasti, että usein mietin voiko näin helppoa ollakaan. Mutta kai sitä voi! Enkä pelkää, että se helppous loppuu ja kohta alkaa joku kauhea vaihe. Ennemmin nautin tästä mitä on juuri nyt ja otan kaiken tulevan vastaan sitten kun se tulee vastaan. Etukäteen on turha murehtia mitään vaiheita, kun on myös ihan mahdollista, että mitään erityisen hankalaa vaihetta ei edes tule.

Sen sijaan odotan kyllä niin innolla kaikkia ihania taitoja ja mahdollisuuksia mitä on tulossa <3 On niin siistiä saada tutustua meidän vauvaan joka päivä lisää ja nähdä millainen ihana tyyppi hänestä kasvaa. Paljon onnea rakkaalle kolmen kuukauden ikäiselle!