Syksy on meillä aina alkuun tätä synttäritykitystä, etenkin jatkossa, kun nuorinkin sattui syntymään elokuussa. Mutta ei se mitään, mä rakastan juhlia ja synttäreitä. Tänään on esikoiseni 10-vuotispäivä – nyt on eka lapsi siirtynyt kahteen numeroon. 10 vuotta on kulunut kuin silmänräpäys. Olen kokenut nämä äitiyteni ensimmäiset 10 vuotta ihan äärimmäisen ihaniksi ja antoisiksi ja musta on vaan niin siistiä, miten upeita lapsia meillä on. Sen ajatuksen äärelle tulee usein pysähdyttyä.
Mutta täytyy sanoa, että vaikka ikuinen vauvakuumeilija olenkin (trust me, se vauvakuume tuli uudelleen jo raskausaikana), niin nyt esikoisen täyttäessä 10 aletaan päästä siihen osuuteen vanhemmuudesta, mitä olen odottanut alusta asti ihan valtavasti. Teini-ikä alkaa lähestyä, omia mielipiteitä, haaveita ja ajatuksia on yhä enemmän ja ehkä nyt saan vihdoin alkaa haastaa itseäni vanhempana. Ensimmäiset 10 vuotta ovat olleet ihan lasten leikkiä, enkä nyt sinänsä usko, että lastemme persoonat muuttuisivat maagisesti 10-vuotispäivän korvilla ja tekisivät yhtäkkiä vanhemmuudesta tosi haastavaa. Mutta tottakai, mitä enemmän lapselle antaa vapauksia, vastuuta ja velvollisuuksia, sitä enemmän saa myös tehdä ajatustyötä vanhempana. Mikä on sopivasti missäkin iässä, mikä on oikein juuri minun lapselleni. Sitä olen odottanut.
10-vuotiaat eivät ole enää mitään pikkulapsia, vaan aktiivisia toimijoita ja ajattelijoita, joiden kanssa voi käydä keskustelua mistä tahansa ja jotka tekevät jo paljon asioita itsenäisesti. Silti he ovat vielä selkeästi lapsia, vaikka paljon jo tietävät, osaavat ja ymmärtävätkin. Ihana ikä, niinkuin jokainen ikä omalla tavallaan. Ollaan puhuttu niin paljon kaikesta ja minun ja 10-vuotiaani yhteistä lempitekemistä onkin ihan vaan yhdessä hengailu ja jutteleminen. En koskaan kyllästy kuulemaan mitä ajatuksia lasteni päässä liikkuu. Se on ehkä siisteintä vanhemmuudessa, että saa oppia ymmärtämään ja tutustua aitiopaikalla niin mahtavien tyyppien ajatusmaailmaan. Ja tietenkin myös vaikuttaa siihen ainakin jossain määrin. Se jos mikä on ihan valtavan palkitsevaa, kun huomaa lasten itse ajattelevan ja huomioivan arjessa ja elämässä niitä asioita ja arvoja, joita itse pitää tärkeänä ja joita on heille halunnut opettaa.
Edelleen musta tuntuu, että vasta eilen olin itse teini. Muistan niin selvästi millaista oma teini-ikäni oli ja koen, että sen ansiosta mulla on hyvät lähtökohdat näihin vanhemmuuden seuraaviin 10 vuoteen. Uskon, että pystyn hyvin ymmärtämään teinin ajatusmaailmaa, tarpeita ja toiveita ja olemaan silti myös se turvallinen aikuinen, joka asettaa sopivat rajat. Toisaalta, jokainen ihminen on tietysti erilainen, eikä esikoiseni teini-iässä välttämättä ole mitään samaa kuin omassani. Ainakin toivon, että hän saa kasvaa teinivuotensa rauhassa ilman liikaa vastuuta ja velvollisuuksia, joita itselläni oli äidin sairauden vuoksi. Vaikka ne kasvattivat minua ja opettivat tärkeitä taitoja, en silti toivo kenellekään samaa. Onneksi meitä on tässä kaksi vanhempaa ja neljä lasta jakamassa yhdessä tätä elämää, tapahtui mitä tapahtui.
Kun kasvattaa teinityttöjä 2020-luvun Suomessa, on mun mielestä ihan super tärkeää välttää niitä sudenkuoppia, joihin on itse teinityttönä pudonnut. Omassa teini-iässäni koin häpeää monesta asiasta. Menkoista, ulkonäöstä ja siitä millainen olin ja mitä tein. Mun tyttöjen ei tarvitse hävetä eikä potea kiltin tytön syndroomaa tai olla hyviä jätkiä. He ovat tismalleen oikeanlaisia, kuten itsekin olin, vaikka en sitä tiennytkään. Mä opetan mun tytöt kyseenalaistamaan ja haastamaan rohkeasti. Enkä ajattele olevani itse aina oikeassa, koska olen äiti. Tai että opettaja on aina oikeassa, koska on opettaja. Jos ja kun he haastavat mun ja muiden aikuisten ajatuksia ja opettavat vuorostaan itse mua, olen onnistunut.
Uskon, että nämä seuraavat 10 vuotta äitiyttä tulevat olemaan ihan mieletön seikkailu. Edessä on tärkeitä vuosia, jolloin lapseni tulevat ehkä löytämään itsensä ja unelmansa. Seuraavan 10 vuoden aikana lapseni tulevat saamaan yhä enemmän päätösvaltaa omista asioistaan ja vuosikymmenen loppupuolella, täysi-ikäisenä, ehkä jo muuttamaan omilleen, opiskelemaan tai keksimään mitä haluavat tehdä isona. Toisaalta mulle on ihan älyttömän tärkeää opettaa heille, että mikään mitä he tekevät teinivuosina ei määrittele loppuelämän suuntaa. Vaikka he mokailisivat, olisivat keskeneräisiä, eivätkä tietäisi unelma-ammattiaan tai edes sitä, mitä haluavat seuraavan vuoden aikana, he ovat ihania omina itsenään ja heillä on koska tahansa mahdollisuus tehdä mitä vaan ja muuttaa elämän suuntaa.
Joo, tässä nyt mentiin jo melko pitkälle eteenpäin, mutta oikeasti, jos seuraavat 10 vuotta menevät yhtä nopeasti kuin nämä edelliset, niin kyllä, kohta esikoiseni täyttää 20 vuotta.
Kiitos rakas esikoinen siitä, että olen saanut olla äitisi jo 10 vuotta. Ja maailman eniten onnea 10-vuotiaalle <3 Tänään on sun päivä!
Tänään täytän 30 vuotta. Se tuntuu niin oudolta! 30! Mun äiti oli 30 vuotta, viikkoa vaille 31 kun mä synnyin. Lapsuudessa oma äiti tuntui aina niin aikuiselta, tietenkin. Nyt alan olla itse samassa iässä, kun äitini oli saadessaan minut. Ehkä olen itsekin nyt oikeasti aikuinen. Ja joo, onhan minulla jo neljä lasta. Ja on elämässä tullut tehtyä ja koettua yhtä sun toista ja mentyä eteenpäin. Mutta ei mun pää ainakaan ole pysynyt mukana siinä, että siinä missä ne omat neljä lasta vanhenee, sitä itsekin oikeasti vanhenee.
Pään sisällä olen edelleen se sama Iina kuin vaikka 9-vuotiaana tai 15-vuotiaana. Muistan edelleen mitä ajattelin, kun työnsin mun tädin vanhoja vakosamettisia nuken vaunuja pitkin Ruoholahden katuja 7-vuotiaana (kaikki luulee varmaan, et mulla on oikee vauva täällä), tai kun käytiin mun serkun kanssa ostamassa jäätelöt Rantsilan matkahuollon kiskalta kesälomalla mummolassa paljain jaloin (että voisinpa olla Helsingissäkin aina ilman kenkiä).
Muistan, kuinka istuin yksin äidin kanssa OYSin päivystyksen käytävällä 28.3.2006 14-vuotiaana odottamassa, että äiti pääsee magneettikuvaukseen. Sairaalassa porattiin kovalla äänellä ja siellä oli kirkkaat valot ja muistan vieläkin kuinka äiti itki ja huusi tuskissaan sairaalasängyllä, kun aivoinfarktia ja keuhkoveritulppia ei oltu vielä diagnosoitu ja jokainen ääni ja valo tuntui hänestä siltä, että pää halkeaa. Se oli mun elämän hirvein ja pelottavin hetki.
Muistan mitä ajattelin, kun me oltiin Oulussa vanhan vesitornin luona ottamassa tosi hienoja kuvia Irc-Galleriaan mun bestiksen kanssa ysiluokalla (että tää kirkkaan keltainen seinä näyttää tosi mageelta mun violettia leopardineuletakkia vasten ja mun farkkuminihame yhdistettynä caprimittaisiin mustiin leggingsseihin on todella cool ).
Ja muistan kuin eilisen, miltä tuntui tehdä raskaustesti 19-vuotiaana ja kertoa sen olevan positiivinen ihanalle pojalle, jonka oli tavannut vain reilua kuukautta aiemmin. Hitto se oli pelottavaa, outoa, ihanaa, jännittävää ja ikimuistoista. En koskaan unohda miten pilkoin tärisevin käsin paprikaa kaverin keittiössä ja tiesin, että mun sisällä kasvaa ihan oikea vauva.
Pitkä matka on tullut kuljettua Kätilöopistolta vuonna 1991 tähän päivään. Kaikki mitä olen kokenut, on vaikuttanut siihen kuka olen ja millainen elämä mulla on juuri nyt. Ja kuulkaa, se elämä on erittäin kiva. Mun elämä on täynnä kaikkea sitä ihanaa, mistä nuorempana haaveilin. Ennen kaikkea se on täynnä rakkautta ja onnea joka päivä, ja rakkaus oli mun suurin haave. Rakkaus ja äitiys. Ei tule mieleen mitä enemmän olisin voinut universumilta toivoa 30-vuotispäivääni mennessä kuin neljä hyvinvoivaa lasta ja puoliso, joka rakastaa mua ja jota itse rakastan niin paljon, että voisin haljeta.
Jos onnellisuus on menestymisen korkein muoto kuten olen kuullut sanottavan, niin sitten koen olevani kyllä ihan valtavan menestynyt. Ei, minusta ei kirjoiteta inspiraatioartikkeleita HS Visiossa, en ole vielä kasvattanut valtavaa sijoitussalkkua (ihan mukavan kuitenkin) eikä Instagram-nimimerkkiäni korista sininen verified-merkki. Mutta mä voin aidosti hymyillä niin, että poskiin sattuu, ihan joka päivä jossain kohtaa päivää, tai joskus vaikka koko päivän.
Mun jokaisessa päivässä on hetkiä, jolloin ajattelen ja koen olevani ihan valtavan onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä mulla on. Ei elämä mitään ruusuilla tanssimista ole todellakaan, näihin vuosiin on mahtunut myös huolta, tuskaa ja murhetta. Mun jokainen päivä ei ole helppo, eikä kuulukaan olla. Mutta mulle onnellisuus on myös sitä, että silloinkin kun on joku vaikeampi hetki, mulla on se turva ja tunne, että mun ympärillä on ihmisiä, joille olen rakastettu ja hyväksytty ja arvokas omana itsenäni, vaikka mitä tulisi eteen. Ja vaikka jokainen hetki ei olisi helppo, se tekee elämästä kokonaisuutena helppoa, että on se turva. Sen turvan välittäminen mun lapsille on mun tärkein tehtävä.
Mulla oli kahdeksan kohdan lista asioita, jotka halusin saavuttaa ennen kuin olen 30. Saavutin niistä tavoitteista puolet. Ehkä olisin saavuttanut toisenkin puolen ilman koronapandemiaa tai ilman haavetta neljännestä vauvasta, ehkä en. Vauvahaavetta en uskaltanut puolitoista vuotta sitten sanoa edes ääneen vielä. Matkalla osa mun arvoista muuttui ja tuli uusia haaveita. Mun ajatusmalli muuttui ehkä kasvuyrittäjästä tasapainoyrittäjäksi (Lähiömutsin lanseeraama mahtava termi). Tajusin, että se mitä haluan itse yrittäjänä jatkuvaa etenemistä enemmän on tasapaino – riittävästi aikaa yhdessä perheen kanssa ja riittävästi töitä, jotta voin ylläpitää nykyistä elintasoa. Ja se vauva. Jos olisin tehnyt entiseen malliin töitä, tulos olisi varmasti tällä hetkellä ainakin sen 50% enemmän, joka on se kasvu, jota tavoittelin silloin. Sen sijaan mulla on enemmän aikaa perheelle, haaveilemani vauva ja edelleen se sama tulos. Mä kutsun tätä voitoksi, koska minulle se on sitä.
Joku toinen haluaa toisia asioita, eikä yksikään haave ole vähemmän arvokas. Minäkin saatan haluta jatkaa kasvun polulla tulevaisuudessa. En halua vastakkain asetella perhettä ja kasvuyrittäjyyttä – koska kyllä nekin voi yhdistää ja varsin menestyksekkäästi voikin, siitä on Suomessakin lukuisia mahtavia inspiroivia esimerkkejä. Mutta juuri nyt, juuri tässä hetkessä, kaipaan itse tätä, missä tilanteessa olen nyt.
Paahdoin yrittäjyyteni ensimmäiset vuodet hurjaa tahtia kohti tuloksia ja kohti mun unelmia. Monet niistä unelmista se paahtaminen mahdollisti – kuten oman unelma-asunnon oston ja matkan New Yorkiin. Nyt koen olevani hyvässä paikassa ottaakseni hetken aikaa hieman rennommin. Nauttiakseni vauva-arjesta, Oton tulevasta vanhempainvapaasta ja ehkä myös pikkuhiljaa pandemian jälkeen avautuvasta maailmasta. Pysähtyäkseni miettimään, mitä seuraavaksi haluan, mitä meidän perhe haluaa. Mitkä ovat niitä arvokkaita kokemuksia ja opetuksia, joita haluan kokea yksin ja yhdessä perheeni kanssa. Tai ehkä haluankin jatkaa tehden juuri samoja juttuja maailman tappiin asti, onhan se sujunut hyvin jo 10 vuotta. Ehkä en haluakaan mitään enempää tai vähempää.
30-vuotiaana tiedän, että mun ei tarvitse tietää kaikkea. Mulla ei tarvitse olla viisivuotissuunnitelmaa, eikä mun tarvitse olla valmis. Saan muuttaa mieltäni mistä tahansa, milloin tahansa. Saan erehtyä ja tehdä virheitä. Saan tuntea kaikki tunteet ja näyttää ne. Saan opetella ja harjoitella ja kokeilla siipiäni. Saan nauttia elämästä juuri sellaisena kuin se on.
Se, että en tiedä vielä mistään mitään, on P A R A S T A. Miten mielettömän upeita seikkailuja voikaan odottaa kulman takana, seikkailuja joista en tiedä vielä mitään. Pidän sydämen ja ajatukset avoimena ja pysähdyn hetkeen. Kiitos kaikesta siitä, mitä on juuri nyt.
Ihanaa lauantaita kaikille ja hyvää 30-vuotissynttäria mulle <3
*Mun päällä oleva mekko saatu ilmaiseksi lainaan The Ateljesta.
Juhlistettiin meidän perheen pienintä viime viikonloppuna, kun vietettiin kastejuhlaa ja samalla paljastettiin hänen nimensä. Juhlat sujuivat aivan yli odotusten ja ihanaa kun kaikki kutsutut pääsivät paikalle, kun muutenkin pidettiin tavallista pienemmät juhlat. Kastetilaisuus oli tosi meidän näköinen ja meillä oli aivan ihanan rento ja mukava ja luonteva pappi myös. Hän puhui meistä niin kauniisti, että siinä ihan herkistyi. Meidän esikoinen piti myös upean lauluesityksen juhlassa yhdessä isoisänsä kanssa ja koko juhlaväki pyyhki silmäkulmia.
Tuli vaan niin ihana hyvä mieli siitä, miten paljon rakkaita ja upeita ihmisiä meillä on ympärillä ja otettu olo siitä, miten he kaikki tulivat yhdessä muistamaan meidän pienintä. Toki ihmisiä on paljon enemmänkin ja mieluusti oltaisi pidetty vaikka 100 hengen kastejuhla, että kaikki tärkeät ihmiset olisi saanut mukaan, mutta tällä kertaa nyt näin. Isompien juhlien aikakin tulee vielä!
Kastelahjoista tuli kyselyä instassa, joten kerron tässä samalla hieman niistä. Vauva sai upeita lahjoja, mm. koruja, säästöpankkeja, vaatteita (ostettuja ja itsetehdyn villatakin) sekä osakkeita ja rahastoja. Mahtavia, kestäviä lahjoja, eikä mitään turhaa krääsää. Mun mielestä parhaita lahjoja on sellaiset, jotka kestävät aikaa tai joista on iloa myös tulevaisuudessa. Korut, osakkeet ja rahastot ovat juuri sellaisia, ja samalla muistuttavat hienosti vanhempia avaamaan lapselle hyvissä ajoin arvo-osuus- ja osakesäästötilin ja aloittamaan itsekin säästämisen hänelle.
Rakastan myös itsetehtyjä lahjoja, just esimerkiksi villavaatteita, peittoja yms. Ne on sellaisia, jotka ehdottomasti säästän meidän lapsille aikuisuuteen asti. Vaate on myös erittäin hyvä lahja silloin, jos tuntee lahjan saajan maun. Mun äiti esimerkiksi tietää täysin mistä tykkään ja siksi uskalsi ostaa meille aivan ihanan asun vauvalle. Vaikka vaatteet jäävätkin joskus pieneksi, ne ihanimmat lempparit voi säästää ja vaikka ne myisi tai antaisi eteenpäin, niin ihanissa vauvakuvissa ja videoissa muisto niistä säilyy.
Kastejuhlan tarjoilut: grazing table
Me haluttiin kastejuhlaan mahdollisimman helpot tarjoilut, joiden eteen ei tarvitse nähdä suurta vaivaa. Siksi päädyttiin tällä kertaa siihen, että tilattiin upea porkkanakakku mangomoussella valmiina ja sitten sen lisäksi tarjolla oli ainoastaan valmiista herkuista kasattu ”grazing table”, eli herkkupöytä, johon sain idean Pinterestistä. Idea herätti valtavaa kiinnostusta Instassa, joten tässä tulee nyt hieman tarkemmin meidän pöytään ostetut herkut, budjetti ja määrät. Meillä oli n. 20 vierasta paikalla, eli mitenkään valtavan iso porukka. Tarjottavat riittivät todella hyvin, mutta ei jäänyt juurikaan ylimääräistä, ihan yksittäisiä juttuja jäi ja juustoja pienet kimpaleet.
Grazing table suolaiset:
– Juustot: Brie, Pitkään kypsytetty Cheddar, Manchego, St. Agur sinihomejuusto, Mustapippurituorejuusto
– Tapakset: Tapas-leikkeleet, 3x eri pikku tapaksia Pirkka Tapas-valikoimasta (marinoituja oliiveja, chilejä, valkosipulinkynsiä)
– 2x juustokeksilajitelmat
– 2 pakettia Pirkka juustohilloja (yhteensä 6 pientä purnukkaa)
Meidän lähipiirissä ei ole lainkaan ruoka-aineallergioita (paitsi itselläni muutama lievä siitepölyn ristikkäisallergia), mikä helpottaa todella paljon tarjoiluiden suunnittelua aina juhlissa. Jos on allergisia, niin sitten ne täytyy tietysti huomioida. Meillä meni näihin herkkuihin yhteensä n. 120-130€ (+ valmiina tilattu kakku) mikä on mun mielestä todella maltillinen summa. Ei sitä olisi juurikaan halvemmalla päässyt jos olisi tehnyt esim. pari erilaista voileipäkakkua ja leiponut vielä jotain makeaa kakun kaveriksi.
Sitten vielä teemasta: haluttiin kukka/päivänkakkara-teema, sillä kukka on yksi elämän symboleista ja liittyy olennaisesti meidän valitsemaan nimeen. Kukkakoristeita ostin Flying Tigerista (kaksi kartonkista viirinauhaa, sekä nuo kukka-coctailtikut, jotka tulivat muffinivuokien mukana. Nimikoristeen tilasin Ecodecorista ja se on valmistettu puusta. Kakun tilasin Vilma Vihervaara leipoo ja kukkakimpun ostin Kukkatehtaalta. Kukan muotoiset pahvilautaset olivat alelöytö Confettista, ne ovat Meri Meri -merkkiä, kuten myös vaaleankeltaiset servietit.
Askartelin myös itselleni ja meidän vauvalle kukista seppeleen ja kukkapinnin. Niihin ostin kukat ihan Prismasta (krysanteemit ja viikkokimpun), ja niihin meni yhteensä 8 euroa. Kukkalankaa multa löytyi jo kotoa valmiiksi juhannusseppeleiden jäljiltä.
Vauvalla oli yllään sama kastemekko, jossa minut ja mun seitsemän serkkua, sekä meidän serkusten kaikki yhteensä 7 lasta on kastettu. Se on tärkeä ja rakas mekko, joka on kulkenut suvussa jo 80-luvulta alkaen. Ihanaa, että kaikki meidän tyypit on myös kastettu samassa puvussa. Pukuun pitäisi vielä kirjailla nimet ja syntymäpäivät, mutta siinä on jo aika iso homma kun 15 nimeä ja päivämäärää. Mutta ehkä joku jaksaa joskus vielä tehdä sen! Olisi niin ihana muisto.
Oli kyllä kertakaikkisen ihana kastepäivä ja siitä jäi niin hyvät muistot meille! Tilaisuus ja tarjoilut onnistuivat ja oli jotenkin ihanan stressitöntä ja kiireetöntä. Varmasti iso osa oli sillä, että tarjoilut oli niin helpot, eikä tarvinnut hikoilla keittiössä. Lisäksi meillä oli myös koristeiden kanssa Oton sisko koko aamupäivän apuna, niin se oli myös valtava apu. Itse laitoin meidän perheen tyttöjen hiuksia, askartelin seppeleitä ja meikkailin vauva kantorepussa nukkuen. Ja toki sekin oli ihanan helppoa, kun vauva nukkui melkein koko kasteen virallisen osuuden ajan, ja senkin ajan jonka oli hereillä, hän oli tyytyväinen. Meillä on edelliset kaksi kastejuhlaa menneet niin, että vauva on ollut tosi itkuinen, niin tämäkin meni ihanan lungisti.
Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille ja laittakaa vielä DM jos on jotain kysyttävää tarjoiluista, koristeista tai muista <3
Vauvalla on ikää viisi viikkoa ja imetys on lähtenyt meillä hyvin käyntiin. Vauva on kasvanut mun rintamaidolla alusta asti todella hyvin ennenaikaisuudesta huolimatta. Olen tosi kiitollinen siitä, että se imetys lähti sujumaan, koska mulla on taustalla myös aivan toisenlainen kokemus imetyksestä ja ennenaikaisuudesta. Vuodet ja kokemus ovat tuoneet varmuutta ja helpottaneet hommaa. Yksi asia on silti tälläkin kertaa ihan samalla tavalla kuin esikoisen kanssa kymmenen vuotta sitten: sairaalan rintapumpulle multa ei herunut maitoa ollenkaan, kun mua painostettiin sitä kokeilemaan. Silloin 10 vuotta sitten luulin, että multa ei vaan tule ollenkaan maitoa (koska sille kovalle, epämukavalle ja meluisalle pumpulle ei tullut).
Nykyään tiedän, että se sairaalan pumppu ei kerro mitään siitä kuinka paljon maitoa tulee vauvalle. Pitkään luulin, että en heruisi millekään pumpulle ja olin hyväksynyt sen, että jos haluan imettää, niin meillä ei sitten pullo onnistu ollenkaan. Kuinka kauaskantoisia vaikutuksia yhdellä huonolla kokemuksella voikaan olla? Mutta onneksi ympärillä on viisaita äitejä, joilla on kokemusta ja jotka kannustavat ja rohkaisevat.
Neljännen kanssa halusin rohkeasti kokeilla jos kuitenkin onnistuisin pumppaamaan edes satunnaisia maitoja pakkaseen varalle, koska nimenomaan Otto jää kotiin vauvan kanssa pidemmäksi aikaa marraskuussa, ja minä olen se, joka tekee töitä. Pääosin olemme kaikki yhdessä kotona ja syötän vauvaa suoraan rinnasta. Mutta jos joskus tulee sellainen tilanne, että minulla on vaikka lyhyt työtapaaminen, tai Otto menee vaikka yksin vauvan kanssa pidemmälle lenkille tai asioille, niin olisi kiva, jos sitä mun maitoa olisi varalta saatavilla myös pullosta.
Sain testiin uuden laadukkaan ja helppokäyttöisen Ainu MAM 2in1 Single rintapumpun, jota voi käyttää sekä elektronisena että käsikäyttöisenä. Pumpussa on ladattava akku, eli paristoja ei tarvita, eikä myöskään tarvitse olla kahlittuna pistokkeeseen kun pumppaa. Tai jos akku sattuisi loppumaan kesken pumppauksen, eikä latausmahdollisuutta olisi juuri silloin (esim. kaupungilla), vaihto elektronisesta käsikäyttöiseen pumppuun onnistuu muutamassa sekunnissa helposti pumppuyksiköitä vaihtamalla.
Maidon voi halutessaan pumpata suoraan pulloon, josta se on helppoa tarjoilla vauvalle hygieenisesti ja ilman ekstratiskiä, tai sitten voi käyttää Ainu MAM säilytysratkaisua ja säästää maidon myöhempää käyttöä varten pakastimessa tai jääkaapissa. Säilytysratkaisun voi myös kiinnittää suoraan pumppuun, ja maidon pumpata suoraan sinne. Ja näin me ollaan toimittu. Nyt maitoa on pakkasessa tulevaisuuden varalle jo hyvä määrä. Ainu MAM Single 2in1 pumpun pakkauksessa tulee mukana kaksi eri kokoista MAM Anti-colic -tuttipulloa, sekä kaksi MAM säilytysratkaisua.
Säilytysratkaisuun voi kätevästi merkitä lyijykynällä pumppausajankohdan, niin tietää mihin asti maitoa voi käyttää. Merkintä poistuu pestessä. Purkit ovat mikroaaltouunin, astianpesukoneen ja pakastuksen kestäviä, ja sitten kun niitä ei tarvita enää maidolle, niitä voi hyvin käyttää esimerkiksi sose- tai sormiruuan säilytyspurkkeina tai välipalojen säilytykseen vielä isommankin lapsen kanssa. Purkit voi steriloida keittämällä viisi minuuttia. Säilytysratkaisuja voi ostaa myös erillisen 5kpl pakkauksen, jossa on viisi purkkia kansineen.
Äidinmaito säilyy Imetyksen tuen mukaan:
6 tuntia huoneenlämmössä (lämpötila noin 20 astetta)
2 vrk jääkaapin takaosassa (lämpötila alle 6 astetta)
6 kk pakastimessa
1-2 viikkoa pakastelokerossa
1 vrk sulatettuna jääkaapissa
Eli nämä nyt pumpatut maidot säilyvät hyvinkin pakastimessa sinne asti, kun vauva on isompi ja sormiruokailee jo. Silloin hän voi harjoitella maidon juontia vaikka myös ihan suoraan MAM säilytyspurkista tai nokkamukista. Ajattelin hiljalleen ilman stressiä ja rauhallisessa tahdissa pumppailla maitoa pakkaseen vaikka pari kertaa viikossa talteen.
Ainu MAM Single 2in1 pumpussa on kaksivaiheinen pumppaus, joka jäljittelee vauvan luonnollista imurytmiä ja helpottaa siksi maidon herumista rinnasta. Elektronisessa pumpussa pumppaus alkaa ensin automaattisella stimulaatiovaiheella ja vasta sitten kun maitoa alkaa herua, siirrytään varsinaiseen pumppaukseen. Elektronisessa 2in1 rintapumpussa on 9 eri tehoa ja ajastin, josta näkee pumppauksen keston. Pumpussa on myös pehmeä silikoninen rintakuppi, joka tekee pumppauksesta paljon miellyttävämpää kuin sellainen kova, ikävän tuntuinen kuppi, joista mulla oli aiempaa kokemusta.
Olen ollut kyllä tosi tyytyväinen siihen, että sain itselleni näin monen vuoden jälkeen viimein positiivisen kokemuksen pumppauksesta. Siitä tulee niin voimaantunut fiilis, että mä pystyn siihen, eikä se ollutkaan yhtään hankalaa kun löytyi oikeat välineet. Kannattaa tutustua Ainu MAM-tuotteisiin lisää Ainun sivuilla. Ainulta löytyy apua moneen erilaiseen tilanteeseen vauvan kanssa. Esimerkiksi rintakumit imetystä helpottamaan, jos sellaisille on tarvetta. Sekä myös ainoat tutit, jotka meidän vauva kelpuuttaa!
Tällä hetkellä eletään syksyn kiireisimpiä viikkoja, sillä koulu, varhaiskasvatus ja lasten harrastukset ovat täydessä vauhdissa, Otto tekee töitä, itselläni on töissä meneillään syksyn kiireisin kuukausi ja lisäksi meillä on kuukauden ikäinen vauva, joka jaksaa jo hyvin seurustella päivisin. Lisämaustetta tuo samalle kuukaudelle osuvat vauvan kastejuhla, mun kolmekymppiset ja esikoisen 10-vuotissynttärit. Voin kertoa, että siivous ei tällä hetkellä ole sitä kaikkein mieluisinta puuhaa, juhlia varten tehtävästä suursiivouksesta puhumattakaan. Siksi olenkin juuri nyt äärimmäisen kiitollinen siitä, että meillä toimii arjen perussiivous sen verran hyvin, että millekään valtavalle ylimääräiselle juhlasiivoukselle ei ole tarvetta tässäkään kuussa.
Moni varmasti kaipailee arkeen helppoja siivousvinkkejä, jotka auttavat pitämään paikat kunnossa kiireenkin keskellä, ja siksi ajattelin jakaa tässä postauksessa 10x neljän lapsen äidin arjen siivousniksit, jotka auttavat välttelemään suursiivousta menestyksekkäästi. Postauksessa myös tehokkaat ja vastuulliset Kiilto Hajusteeton tuotevinkit, joilla pinnat saa pysymään kunnossa.
10x kiireisen arjen cleaning hacksit
#1: 15 minuutin päivittäinen siivous-munakello
Vartin päivittäinen pikasiivous on mun number one -vinkki siihen, miten kodin saa pysymään siistin näköisenä. 15 minuuttia on hyvin helposti lähestyttävä aika, sen voi helposti ihan huomaamatta käyttää somen selaamiseen, vahingossa huonon telkkariohjelman tuijotteluun, yleiseen lagaamiseen tai mihin tahansa turhaan. Mutta jos sen sijaan sen käyttääkin pikasiivoukseen, saa paljon aikaiseksi ja sitten jää vielä paljon aikaa kaikkeen muuhun.
15 minuuttia on myös lapsille helposti lähestyttävämpi aika keskittyä siivoukseen. Jos koko meidän perhe (vauvaa lukuunottamatta) osallistuu 15 minuutin ajan kodin ylläpitosiivoukseen/järjestelyyn, se tarkoittaa jo yhteensä 75 minuuttia siivousta. Aika tehokasta, eikö! Aikaa vastaan kilpailu on myös usein lasten mielestä viihdyttävämpää kuin muuten vaan siivous, joten se saattaa auttaa saamaan enemmän aikaiseksi. Tähän voi muuten yhdistää myös lemppari soittolistan Spotifysta, munakello ja lempparibiisit tekevät siivouksesta huomattavasti mukavampaa. Pikasiivouksesta löytyy myös reels mun Instagram-profiilista.
#2: Perus puhdistusaineet jatkuvasti helposti käden ulottuvilla siellä, missä niitä tarvitaan
Kiilto Hajusteeton Tiski, Kiilto Hajusteeton Koti ja Kiilto Hajusteeton WC on meillä jatkuvasti esillä. Näin saa nopeasti ja kuin huomaamatta siivottua pienet tahrat tai pyyhkäistyä lavuaarin pinnat heti kun sotkua syntyy, tai vaikka samalla kun pesee käsiä. Nopeuttaa muuten myös sitä vartin siivousta, jos ei tarvitse aloittaa sitä varttia etsimällä siivousvälineitä.
Kiilto Hajusteeton Tiski astianpesuainesuihke on mun lemppari yksittäisten likaisten astioiden nopeaan puhdistukseen. Sillä saa kätevästi juuri oikean määrän pesuainetta esim. yksittäisen kattilan nopeaan tiskaamiseen. Kiilto Hajusteeton Koti on käytössä kaikkien kodin pintojen puhdistuksessa muualla kuin WC/Kylpytiloissa. Ja Kiilto Hajusteeton WC on paras vessojen pintojen pyyhkimiseen. Kiilto Hajusteeton sarjan tehokkaat ja ekologiset tuotteet on kehitetty nimenomaan suomalaisille pinnoille ja tarpeille ja niillä on Allergia- ja astmaliiton allergiatunnus.
#3: Lapsille omat vastuutehtävät
Tässä on itselläni kaikkein eniten petrattavaa, sillä olen laiska antamaan oman huoneen lisäksi siivousvastuuta lapsille, kun itse on niin helppoa ja nopeaa hoitaa kaikki puoliksi Oton kanssa. Mutta koko ajan opetellaan antamaan heille enemmänkin puuhia, koska pitäähän lastenkin oppia perus siivousasiat ja ottaa sitä vastuuta. Ollaan sovittu, että esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys on meillä aina lasten homma, kuten myös roskien vieminen, sekä alusvaatteiden ja sukkien lajittelu ja paikoilleen vieminen. Ei haluta antaa liikaa tehtävää, mutta ainakin yksi pieni ja nopea homma/päivä arkisin. Tämä ei sisälly siihen siivousvarttiin, vaan siivousvartti on sitä omista jutuista huolehtimista varten. Silloin katsotaan omat huoneet järjestykseen/pyykit/lelut/tavarat paikoilleen.
#4: Ota aina mennessäsi mukaan jotain
Esimerkiksi yläkertaan mennessä nappaa portailta ne siihen jätetyt vaatteet, tai vie puhtaat käsipyyhkeet ylös, tai alas mennessä tuo ylhäältä likaiset pyykit kodinhoitohuoneeseen. Meillä ainakin varsinkin tuohon portaille kertyy aina kaikkea mahdollista ja mahdotonta, joten ollaan tehty sääntö, että ylös mennessä otetaan aina ne tavarat, mitä portailla on. Ja jos menee ulos, vie samalla roskat, tai jos kauppaan, käy viemässä kartongit ja keräyspaperit samalla keräyspisteelle.
#5: Kaikelle oma paikka
Tämän pitäisi varmaan olla se numero ykkössääntö siivousvartin lisäksi. Siivousta helpottaa ihan valtavasti, kun kaikelle on kotona jokin oma paikka. Silloin ei jää pyörimään niitä random tavaroita, jotka eivät kuulu minnekään. Lastenkin on helpompi siivota omat huoneet, kun he tietävät minne mikäkin lelu ja tavara kuuluu. Samoin kierrätys on helpompaa, kun on omat keräsyastiat kotona erilaisille kierrätettäville asioille.
Ihan super hyvä kikka helpottaa jääkaapin ja kuivaruokalaatikoiden siivousta on se, että kaikki purkit ja pussukat ovat omissa pienemmissä säilytyslokeroissaan. Silloin näkee helposti koko ajan mitä kaapeissa on, saa helposti pidettyä ensimmäisinä esillä ne, jotka ovat menossa ekana vanhaksi, ja saa nopeasti tyhjennettyä laatikot/kaapit puhdistusta varten, jolloin se on sujuvampaa. Tämä on auttanut meillä tosi paljon esimerkiksi jääkaapin siistinä pitämisessä, kun sinne takaseinän perukoille ei pääse enää kertymään vanhaksi meneviä juttuja ja myös jääkaapin pinnat on niin helppo puhdistaa säännöllisesti, kun tavarat saa nopeasti kerralla pois tieltä. Puhdistan jääkaapin lokerikot Kiilto Hajusteeton Tiski -aineella ja kiinteät pinnat Kiilto Hajusteeton Koti -suihkeella.
#7: Pidä tiskiharjat, liesituulettimen suodattimet ja muut säännöllistä puhdistusta vaativat jutut puhtaana pesemällä ne säännöllisesti tiskikoneessa.
Me pestään tiskiharja koneessa vähintään kerran viikossa (tai tarvittaessa useammin) ja suodattimet ainakin kerran kuussa. Tiskikoneessa voi pestä paljon muutakin kun vain astioita, en nyt uskalla suositella itse mutta kannattaa googlailla mitä kaikkea siellä voi pestä. Rohkeimmat pesevät puutarhakengät, lelut ja hammasharjatkin tiskikoneessa, mutta itse olen kokeillut vasta näitä perusjuttuja. Liesituulettimen suodattimet on tärkeää pitää puhtaana, jotta niihin ei pääse kertymään rasvalikaa ja pölyä. Kun ne pesee tiskikoneessa, ei tarvitse itse nähdä vaivaa.
#8: Tehokkaat, mutta vastuulliset tuotteet
Kiilto Hajusteeton tuotesarja on mun lemppari siksi, että kaikki tuotteet aidosti toimivat ja ovat vastuullisia. Kiilto Hajusteeton Ikkuna -suihkeella saa puhdistettua peilit ja ikkunoiden pienet sormenjäljet, Lattia -tiivisteestä riittää pitkäksi aikaa ja se sopii loistavasti sekä meidän parketille että vinyylilaatalle, ja jo aiemmin mainitut arjen perussuihkeet tekevät pintojen pyyhkimisestä nopeaa ja helppoa. Kiilto Hajusteeton WC puhdistusgeeli on myös todella tehokas, vaikka se on kasvipohjainen ja 100% nopeasti biohajoava. WC-geelin tehoaineena on käytetty helposti biologisesti hajoavaa maitohappoa, joka poistaa tehokkaasti kalkkisaostumia ja raikastaa pöntön. Tuotteet on pakattu kierrätetystä muovista valmistettuihin pulloihin ja pakkaukset ovat täysin kierrätettäviä. Kiilto Hajusteeton kodinpuhdistus tuotteet valmistetaan Suomessa Hankasalmella aurinkosähköllä.
#9: Pidä kylppäri helposti puhtaana suihkun yhteydessä.
Joka kerta kun käy suihkussa, ei kylppäriä tarvitse putsata, eikä rentouttavaa lauantaisaunaa tarvitse muuttaa joka viikko kylpyhuoneen perusteelliseksi siivoukseksi. Mutta kylppärin siivous käy paljon nopeammin, kun vaikka jonkun ihan perus suihkun yhteydessä käy pinnat läpi parin viikon välein Kiilto Hajusteeton Kylpy -suihkeella ja pyyhkäisee. Kun tämän hoitaa suihkun yhteydessä, aikaa kuluu paljon vähemmän, eikä se tunnu niin paljoa siivoukselta mitä se tuntuisi, jos alkaisi oikein erikseen ”minäpä nyt siivoan kylpyhuoneen” -mentaliteetilla hommiin. Ja kun tämän muistaa tehdä säännöllisesti parin viikon välein, ei tarvitse ollenkaan käyttää aikaa pinttyneen lian hinkuttamiseen jollain supertehoplus-harjalla, koska sitä pinttynyttä likaa ei ehdi syntyä.
#10: Kaiken A ja O: kun säännöllisesti käyttää usein lyhyen ajan siivoukseen, ei tarvitse edes tehdä valtavia vaikeasti lähestyttäviä suursiivouksia, joihin kuluu paljon enemmän aikaa.
Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään. Jokainen meistä tietysti määrittelee itse itselleen ja kodilleen sopivan siisteystason ja meillä kaikilla on ne omat preferenssit kuinka usein tykkää tehdä mitäkin. Mutta ainakin omalla 10 vuoden kokemuksella lapsiperhearjesta se siisteys on tuhat kertaa helpompaa ylläpitää silloin kun tekee pieniä hommia usein vs. isoja hommia harvoin.
Me ollaan joskus vanhassa kodissa päästetty esim. se kylppäri tai liesituulettimen suodatin siihen kuntoon, että on sitten ihan todella saanut hinkata, ja kyllähän se sitten ärsyttää käyttää siihen todella paljon aikaa ja hangata niin, että käsi tulee kipeäksi. Täällä nykyisessä kodissa kun ollaan ylläpidetty arjessa hyvää siisteystasoa, siivous käy paljon helpommin, eikä sellaiset ”pitäisi siivota sitä ja tätä” -ajatukset ärsytä ja rassaa takaraivossa, kun ei ole jättänyt hommia roikkumaan.
+Bonusvinkit vauvaperheille: Kantoreppu & robotti-imuri! Nämä on meidän kaksi lempparia. Jos vauva haluaa olla sylissä, kantoreppu vapauttaa kädet siivoukseen ja järjestelyyn. Ja robotti-imuri on paras sijoitus sujuvampaan siivoukseen. Kun joku muu (meillä Ronaldo-niminien roboimuri) huolehtii joka päivä imuroinnista, voi itse keskittyä ylläpitosiivouksessa kaikkeen muuhun, kuten pintojen puhdistukseen ja järjestelyyn.
Näillä keinoilla meidän koti pysyy sellaisessa kunnossa, että ei haittaa, vaikka tulisi yllätysvieraita keskellä arkiviikkoa. Kun siistin kodin pitää aina vartin pikasiivouksen päässä, on siivous matalan kynnyksen helppoa hommaa. Mutta on meilläkin ne ongelma-alueet, kuten pyykit, joista en edelleenkään ole oppinut tykkäämään. En lajittelusta, en viikkauksesta, enkä varsinkaan sukkien parien etsimisestä. Mutta kaikkea ei voi aina saada, eihän?! Onneksi on iso perhe jakamassa vastuuta myös pyykeistä!
Käy tutustumassa Kiilto Hajusteeton tuotesarjaan lisää @kiiltokoti-tilillä Instagramissa.
