Kun viime kuussa julkaisin uudet asukuvat vuoden takaisesta gaala-asustani, sain postaustoiveen, että voisinko esitellä kaikki mun gaala-asut tähän asti! Ja mä innostuin ideasta, koska vitsi miten hauskaa oli käydä läpi näitä asukuvia, joista yhdet on jopa melkein kuuden vuoden takaa. Miten valtavan muutoksen olen käynyt läpi ja miten jossain vaiheessa hukkasin oman tyylini aivan täysin ja sitten taas löysin (onneksi) uudelleen.

Tässä tulee siis täyslaidallinen gaala-asuja vuodesta 2013 alkaen, joka oli ensimmäinen vuosi ikinä kun olin missään gaalassa ehdolla. Siitä lähtien olen ollut ehdolla (ja gaalassa) joka vuosi paitsi vuonna 2017, jolloin vietin äitiysvapaata kotona meidän pienen kuopuksen kanssa. Ja tietty tänä vuonna en ainakaan toistaiseksi ole ollut missään ehdolla. Tänä vuonna ei blogigaalaa ole ainakaan vielä järjestetty. Sitä ei tiedä mitä syksy tuo tullessaan, vai onko blogigaalojen aika jo ohi? Joinakin vuosina oli parhaimmillaan jopa kolme blogigaalaa.

Aloitetaan aivan alusta, eli vuodesta 2013. Te niin tulette huomaamaan sen vuoden, kun olin aivan hukassa ja voin siitä muutaman rivin kirjoitella enemmänkin, että miksi näin kävi. Mutta nyt ensin, se ihan ensimmäinen asu.

2013 Indiedays Inspiration Blog Awards

Ensimmäinen gaalani ikinä, aivan jäätävä asukriisi ja ahdistus! Pukukoodina oli ”inspiration” ja gaalanoviisina se oli mulle tosi epämääräinen, en oikeasti tiennyt yhtään mitä laittaisin päälle. Muistan kun seikkailin meille gaalan vuoksi lapsia hoitamaan tulleen äitini ja meidän tyttöjen kanssa silloin ympäri keskustaa etsimässä ”sitä oikeaa” mekkoa ja lopulta löysin tämän mustan mekon Gina Tricotista. Vaikka en todella pukisi noita kenkiä tuon mekon kanssa enää ja puku voisi muutenkin istua vähän paremmin, olen suht tyytyväinen tähän ensimmäiseen gaala-asuun. Hätätapauksessa voisin pukea sen päälleni vaikka vielä tänäkin päivänä.

2014 Aussie Blog Awards

Mulle oli aivan älyttömän suuri kunnia olla Aussie Blog Awardseissa ehdolla ja silloin tulin vielä yleisöäänestyksessä toiseksi, mikä oli mulle ihan jäätävä ylläri! Olin silloin niin alkutaipaleella koko hommassa, että en olisi ikinä osannut kuvitella, että mut äänestettäisiin tokaksi, monen jo silloin ikuisuuden bloganneen konkarin kanssa samasta kategoriasta. Tämä puku on edelleen yksi mun suosikki-gaala-asuista ikinä. Tuo ihana punainen mekko on mulla edelleen kaapissa. Tilasin sen Zalandolta ja merkki oli Warehouse. Ostin silloin myös nämä mun mustat luottosandaletit, jotka ovat kulkeneet sen jälkeen niin monessa gaalassa mukana.

2014 Kevät Indiedays Inspiration Blog Awards

Tämä upea paljettimekko oli eka vaate ikinä, jonka lainasin PR-toimistolta. Zalandon ihana mekko osui silmiini jossain pressipäivässä ja pyysin sen lainaan. Tuntui muutenkin turhalta ostaa kaksi eri gaala-asua samassa kuussa, kun niille on niin vähän käyttöä. Gaalat olivat kuitenkin peräkkäisinä päivinä ja tiesin, että ei kukaan muukaan kyllä laittaisi samaa mekkoa peräkkäisinä päivinä päälle. Lainaaminen oli siispä tosi hyvä vaihtoehto. Myöhemmin samana keväänä sain tämän mallikappalemekon itselleni omaksi, kun se poistui lainakäytöstä ja se on mulle tosi rakas.

2014 Syksy Indiedays Inspiration Blog Awards

Tämän Guess by Marcianon neulosmekon lainasin myös PR-toimistolta gaalaa varten ja se oli ehkä samaan aikaan yksi upeimpia ja haastavimpia vaatteita, joka mulla oli ollut päällä! Mä kiinnitin mekon kaksipuoleisella ihoteipillä sivuilta, jotta se pysyisi hyvin päällä. Koko illan mua silti jännitti, miten mekko pysyy. Kyllä se onneksi pysyi, mutta muistelen myös, että sain silloin kommenttia blogiin, että hui kun mulla näkyy nänni läpi mekosta. Ei näkynyt ainakaan omaan silmään, mutta vaikka olisi näkynyt niin hui – mitä sitten? Nännit on ihan fine. Myös Moschinon paljettinen leopardilaukku oli lainassa gaalan ajan. Tästä gaalasta muistan päällimmäisenä sen, että olin niin älyttömän ylpeä Otosta, joka voitti silloin vuoden tulokkaan palkinnon omalla blogillaan. Mäkin tulin palkintosijalle omassa kategoriassani, mutta Ottoa mä kyllä juhlin koko illan. Se oli ihan huikea juttu.

2015 Kevät Inspiration Blog Awards

Keväällä 2015 ostin pitkästä aikaa gaala-asun itselleni, sillä ajattelin saman mekon menevän hyvin myös kesällä vaikka festariasuna. Festareille en kyllä mennyt, mutta muuten käytin mekkoa. Hapsuhelmainen mekko olikin H&M:n Coachella-mallistosta, kuten myös metalliväriset siirto”tatskat” jotka olivat silloin iso trendi. Mulla oli tämän mekon kanssa selässä sellainen joku metallivärinen kuvio. Samoihin aikoihin tämän gaalan kanssa kirjoitin myös TÄMÄN postauksen. Palasin tuohon postaukseen tänään monen vuoden tauon jälkeen ja vieläkin tuli oikein paha olo siitä, miten mun keho on ollut arvioinnin kohteena. Toki se on sitä nykyäänkin, mutta pikkuhiljaa olen vuosien aikana oppinut kestämään sitä paremmin.

2015 Syksy The Blog Awards Finland

Syksyllä oli tiedossa taas kaksi gaalaa, joten halusin lainata ainakin toisen puvun. The Blog Awards Finland -blogigaalaan lainasin BCBG Max Azrian mielettömän upean haalarin, johon iskin silmäni mallinuken päällä PR-toimistolla. Se oli kertakaikkiaan niin mielettömän upea, mulla oli suorastaan taianomainen fiilis kun sain lähteä juhliin niin upeassa puvussa. Ja taas oli samat luottosandaletit jalassa, niitä on tosiaan kulutettu gaaloissa. Mä muistan kuinka olisin halunnut jotkut tosi upeat asukuvat vaikka keskustassa, mutta meillä ei ollut aikaa, sillä löysin puvun viime hetkellä vasta gaalapäivänä. En tietenkään tajunnut, että olisihan sen voinut vielä jälkeenpäin kuvata, vaan mentiin näillä matkalla napatuilla asuntovaunukuvilla sitten, hah. Näitä otettaessa oli jo kiire juhlapaikalle. Onneksi tässä vuosien varrella on tullut opittua edes jotain asukuvauksesta. 

2015 Syksy Inspiration Blog Awards

Syksyn 2015 Inspiration Blog Awardseissa oli halloweenin mukaisesti naamiaisteema ja meitä lähtikin aika sekalaisen näköinen sakki sinne tämän erään hotellin käytäviltä, seuruessa oli mukana mm. Joosef & Maria. Mutta me oltiin tällainen heppapariskunta Oton kanssa, Otto heppanaamarissaan ja mä pukeuduin yksisarviseksi. Silloin yksisarvistrendi ei ollut vielä niin valtava, eikä kertakaikkiaan MISSÄÄN ollut yksisarvisen sarvia myynnissä naamiaisasuksi. Niinpä mä ostin askartelumassaa ja muotoilin ja maalasin sekä koristelin itselleni glitterillä yksisarvisen sarven, jonka liimasin hiuspantaan hirveällä satsilla kuumaliimaa. Hepan korvat tein muka hiuksista, kun myöskään sellaisia ei löytynyt mistään. Kokeilin myös yksisarvistukkaa, kun värjäsin hiukset jollain pesussa pois lähtevällä vaaleanpunaisella sävyllä. Ihanan mekon tilasin Zalandolta ja kengät ostin samana syksynä Lontoosta. Tämä on kyllä ehdottomasti yksi mun omista suosikeista vuosien varrelta. Tässä gaalassa voitin yleisön suosikki kategorian ja se oli ihan mieletön fiilis, kun ihan ekaa kertaa mä oikeasti olin ykkössijalla. En meinannut uskoa todeksi.

2016 Kevät Inspiration Blog Awards

Tämä oli sitä aikaa kun mulla oli ekaa kertaa elämässäni ihan oikea ponitukka, eli violetit hiukset! Mä rakastin mun hiuksia, mutta koin niiden kanssa pukeutumisen tosi haastavaksi. Tämä sininen haalari oli mulla PR-toimistolta lainassa ja merkiltään se oli BCBGeneration, Zalandon valikoimista. Naurattaa muuten, että aika monessa mun gaala-asussa on ollut saman tyyppinen yläosa, vaikka muuten ovat olleet eri tyylisiä. Selkeästi tuo mesh-kangas yläosassa on vedonnut muhun monena vuonna. Näyttää se vieläkin mun silmään kivalta. Tykkäsin haalarista ihan älyttömästi ja tykkään edelleen, mutta en yhdistäisi itse näin jälkeenpäin tuohon tukkaan ehkä. Tai sitten voisin vaikka yhdistääkin. Ah on niin ihanan helppoa olla blondi tällä hetkellä, kun ei tarvitse miettiä värejä. Tätä muistutan itselleni aina, kun tulee ikävä pastellitukkaa. 

2016 Syksy Inspiration Blog Awards

Kuva: Henri Ilanen

TÄMÄ. Tämä on se gaalakuva, josta en tunnista itseäni. Tai koko mun ulkonäkö noihin aikoihin. Kolmannen raskauden keskivaiheilla mä hukkasin itseni ja oman tyylini ihan kokonaan. Tämä gaala oli seuraavana päivänä meidän muutosta tähän nykyiseen kotiin ja mulla oli meneillään raskausviikko 23 tai 24 muistaakseni. Mua supisteli koko gaalan ajan ihan valtavasti  ja kipeästikin. Pelkäsin koko gaalan ajan, että supistukset yltyvät liian koviksi, mutta onneksi eivät. Sain juuri ja juuri käveltyä lavalle noutamaan palkinnon, kun voitin vuoden Lifie -vaikuttajan palkinnon. Muistan tilanneeni itselleni kaksi mekkoa sovitukseen, joista toinen oli ihan erilainen ja olisin halunnut laittaa sen. Siinä oli kuitenkin niin vahva kemikaalien haju kun se tuli, että en voinut edes ottaa sitä ulos pussista hajuherkkyyksissäni ja palautin sen. Tämä toinen oli mun varavaihtoehto, joka ei livenä ollut yhtään sen näköinen kuin kuvissa. Mun oli kuitenkin pakko laittaa se, kun ei ollut muitakaan.

2018 Kevät Inspiration Blog Awards

Ja tässä tämä tänä keväänä kuvattu gaala-asu vuodelta 2018 (eri topilla ja laukulla). Tämä on näistä kaikista mun suurin suosikki, koska sekä bleiseri että housut ovat niin monikäyttöiset ja olleet mun yllä lukuisissa muissakin tilaisuuksissa yhdessä ja erikseen. Näissä myös arvatenkin näytän eniten itseltäni, kun ovat tuoreimmat kuvat. Onneksi löysin itseni ja oman tyylini uudelleen (vai pitäisikö sanoa jälleen?) raskauden jälkeen. En aio enää ikinä niitä hukata, mutta tuskinpa niin ajattelin myöskään vuonna 2016. Se vain tapahtui. Eniten siihen vaikutti silloin v. 2016 se, että kriiseilin itse muuttuvan vartaloni kanssa ja sen lisäksi sain kuulla jatkuvasti myös täällä kommentteja siitä, kuinka olin lihonut ja mun naama oli niin valtavan turvonnut. Mulla oli kertakaikkisen ruma olo ja se näkyi myös kuvista. En pystynyt kantamaan itseäni sillä itsevarmuudella, jolla nyt taas pystyn. Onpa ikävää myöntää, että ne kommentit menivät silloin ihon alle, mutta niin siinä kävi.

Toivon, että jos joskus vielä mun vartalo muuttuu, mä pystyn kantamaan sen silloinkin ylpeydellä ja tuntien itseni kauniiksi, koska mulla ei ole mitään syytä tuntea toisin, niinkuin ei kenelläkään muullakaan. Huh, menipä diipiksi. Mutta palataanpa itse aiheeseen, eli gaala-asuihin!

Mikä oli sun suosikki gaala-asu? Mistä pidit vähiten? Onko joku näistä asuista jäänyt sun mieleen?

Ilmojen viilettyä kävin läpi eteisen kaappia samalla kun etsin lapsille villasukkia ja muita lämpimämpiä kamppeita pukeutumiseen. Samalla mun silmiin osui kangaskassi, jonka olin solminut kahvoista tiukasti kiinni, eikä mulla ollut mitään hajua edes mitä siellä on. Mutta sieltäpä löytyikin pari pipoa ja mun neljä vuotta vanha ruutukuvioinen kaulahuivi, jonka olin kokonaan unohtanut. Silloin neljä vuotta sitten huivi oli mulla tosi kovassa käytössä, ja myös vielä ennen meidän muuttoa, mutta en tiedä jemmasinko huivin sitten muuton yhteydessä, vai miksi en muistanut sitä esim. viime talvena ollenkaan.

Ruutukuosi on tänä talvena super ajankohtainen, sillä ruutua näkyy ihan joka puolella. Mutta se on onneksi sellainen klassikko, joka on aina muodissa, vaikka aina aika ajoin nouseekin isommaksi trendiksi, kuten nyt. Klassikkokuosit on muutenkin niitä, joita mielellään pidän osana vaatekaappia. Ne kestävät aikaa paljon paremmin kuin joku hetken hitti.

Ruutuhuivi on tosi pitkä ja tosi paksu, ja se lämmittää niin, että tarkenen sen kanssa aivan hyvin vielä nahkatakilla. Huivista saisi vaikka viltin kun se on niin suuri, eli juuri loistava näille ilmoille. En ehkä käyttäisi tätä huivia super lämpimän makuupussitakkini kanssa, mutta näin kevyempien takkien kaverina se on aivan mahtava.

Huivia, takkia ja sukkahousuja lukuunottamatta asu on sama, johon pukeuduin esimerkiksi alkusyksystä brunssilla käydessämme. Nyt hame on saanut seurakseen mustat sukkahousut, ja collegen päälle olen lisännyt mustan nahkatakin. Pirteän punainen huivi tuo ihanasti myös väriä muuten kokomustaan asuun.

Tänä syksynä olen käyttänyt tosi paljon samoja vaatteita, samoja luottoasuja. En ole käyttänyt juuri ollenkaan energiaa tai aikaa vaatteiden miettimiseen, vaan olen vaan aina pukeutuessa napannut just ne vaatteet jotka ovat sillä hetkellä tuntuneet hyvältä.  Vaatteiden pitäminen esillä vaaterekissä on helpottanut tätä tosi paljon. Tämä kuvien asu on ollut mun päällä varmasti ainakin kymmenen kertaa, kuten myös musta lempparimekko yhdistettynä pidempään neuleeseen, harmaa villaneule sekä sininen kukkamekko. Ja joka päivä jalassa on ollut maiharit, en ole tainnut edes harkita muita kenkiä, kun nämä on ollut niin mun juttu.

Jotenkin on ollut ihanaa vapautua siitä ainaisesta uudistumisen tarpeesta. Nuorempana aina ajattelin, että mulla pitäisi olla koko ajan uusia vaatteita, ja mun pitäisi aina pukeutua uusimpien trendien mukaan. Pitäisi olla joka viikko uusia vaatteita päivän asuissa esiteltävänä, eikä niitä samoja vanhoja. Vaikka tyylihän on juuri sitä yhdistelemisen taitoa, sitä, että pukeutuu siihen, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja keksii ajankohtaisia yhdistelmiä olemassaolevista vaatteista. Ostin alkusyksystä muutaman harkitun vaatteen/asusteen joita koin tarvitsevani, ja olen käyttänyt niitä tosi tosi paljon yhdistettynä vanhoihin lemppareihin. Ne ovat olleet monipuolisia ja helppoja yhdisteltäviä, ja kaikin puolin nappiostoksia. En ole varmaan koskaan ostanut uusia vaatteita näin vähän, enkä ole varmaan koskaan ollut yhtä itsevarma mun vaatekaapin suhteen kuin tänä syksynä.

Päivän asu | Takki Lindex | Huivi New Yorker | Hame Zara | College Kenzo | Sukkahousut Norlyn | Kengät Zara | Laukku Gucci | Kello Daniel Wellington (saatu) |

Iskeekö teihin ruutukuosi? Oletteko tehneet viime aikoina löytöjä omasta vaatekaapista?

Kultaa ja velouria kuulostaa aika pahalta kun sen noin yksinkertaisesti asettelee. Tai tulee lähinnä mieleen joku vuosituhannen alun Ali G -leffa, velourverkkarit ja isot kultaiset räppärikorut, ei hyvänen aika. Mutta niistä ei nyt sentään ole onneksi kyse, enkä ainakaan itse saanut asustani Ali G-viboja. Sen sijaan voin todeta, että monen vuodenkaan jälkeen en ole kyllästynyt kultaan, vaan himoan sitä lisää ja lisää. Ja velour tuntuu yllättävän kivalta, kun unohtaa ne räppäreiden kotiasut, juicy couturen ja strassikirjailut, ja käyttää velouria uudella tavalla esimerkiksi neuleessa.

Joulupukki toi lapsille kaikille omat eriväriset velourneuleensa, ja itse sain lahjakortin vaateliikkeeseen, mistä satuin löytämään vielä itselleni samanlaisen. Nyt voidaan mätsäillä meidän neuleissa. Muuten en olisi nyt ostanut mitään vaatteita, mutta kävin mun tädin mukana alennusmyynneissä pyörimässä, ja satuin löytämään tuon samisteluneuleen, joten se sitten tarttui mukaan. Muuten olen pyrkinyt olemaan ostelematta mitään heräteostoksia. En ole pitkään aikaan ostanut mitään sillä tavalla että olisin vaan kaupasta yhtäkkiä löytänyt jotain ja ostanut sen heti mukaan, paitsi tuon yhden neuleen nyt.

Vaatekaappi on pysynyt hallittuna määrältään ja pukeutuminen on ollut kivaa siksi. Jotenkin tuntuu että mitä vähemmän vaatteita on, sitä enemmän kivoja yhdistelmiä niistä keksii. Nyt tulee käytettyä jotenkin laajemmin koko vaatekaapin sisältöä, kun silloin kun kaappi oli megatäynnä ja oikein pursusi vaatteita. Aiemmin tuli käytettyä vain pientä osaa niistä vaatteista mitä omisti, kun ei jaksanut yrittää etsiä mitään jännää sieltä kaaoksen keskeltä.  Parempi siis näin.

Kultatakki oli hetken aikaa vähemmällä käytöllä, kun verhouduin mustaan adidaksen untuvatakkiini melkein joka reissulla. Kultatakki on kuitenkin vähän lämpimämpinä päivinä ehdottomasti mukavampi kuin untuvatakki ,joka on pakkasella parhaimmillaan. Olen käyttänyt kultatakkia autoreissuilla, ja untuvatakki on sittten niitä hetkiä varten kun mennään luistelemaan, pulkkamäkeen tai muuten vaan ulos.

 

Asun Gucci-vyö on joululahja Otolta, ja pitkään harkittu ja himoittu asuste. Tällaisia suurempia hankintoja mä aina harkitsen pitkään, ja myös tätä olin pohtinut jo puolisen vuotta. Jos en puolessakaan vuodessa kyllästy ajatukseen jostakin, se selkeästi on silloin harkittu ja ansaitsee paikkansa mun kaapissa. Puoli vuotta mä himoitsin sitä, tallensin Pinterest-tauluun GG-vyöasuja, kävin ihastelemassa sitä Guccin sivuilla ja Instagramissa, ja lopulta vinkkasin Otolle että se voisi olla aika kiva joululahja, mutta silti yllätyin iloisesti kun sain sen.

Takki Monki / Neule H&M / Vyö Gucci / Farkut Gina Tricot / Laukku Rebecca Minkoff / Kengät Zara

Vyöstä tuli kertaheitolla mun lemppariasuste ikinä. Se lisää persoonallisuutta asuihin, ja sillä saa muokattua vaatteiden lookia tosi kivasti. Se on ollut mulla varmaan 6/7 asussa päällä jouluaatosta asti, no yökkäreiden kanssa en sitä sentään pue. Sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, mutta vyö muuttaa asuja tosi paljon, ja se tekee asusta paljon harkitumman ja viimeistellymmän näköisen. Olen miettinyt että pitäisi tehdä postaus jossa on vaikka neljä asua, vyöllä ja ilman, mistä näkee kuinka paljon niinkin pieni asuste voi muuttaa ilmettä.

Sain kommentin, jossa toivottiin multa tälle vuodelle aiempaa enemmän asu- ja tyylipostauksia, ja mä hihkuin riemusta ääneen. Mä rakastan tehdä asujuttuja, ja jos siellä ruutujen takana on edes yksi joka näitä haluaa nähdä, niin minähän teen! Kiitos sinulle ihanalle joka näitä toivoit! Yritän palata asupostauksissa samaan tahtiin joka mulla oli blogissa ennen viimeisintä raskautta, jonka edetessä into niiden tekemiseen vähän laantui. Luvassa on siis ainakin sellaisia ”yksi asuste/vaate ja monta tapaa yhdistää se” -tyypisiä postauksia, ja ihan näitä perinteisiä päivän asuja ja muita juttuja. Mutta tosiaan mikään tyyliblogi tästä ei ole tulossa edelleenkään, mun mielestä parasta lifestyleblogissa on se että voin itselleni mieluisaan tahtiin yhdistellä ihan mitä aiheita tahansa.

Ihanaa iltaa kaikille <3 

Muistatteko kun sanoin heti hiukset värjättyäni, että harmittaa kun joudun hautaamaan mun punaisen Rebecca Minkoffin Mini Loven kaapin perälle koska se ei sovi yhteen violetin kanssa? Mä muistan. Se oli hätiköityä ajattelua, tottumattomuutta ja epävarmuutta, sillä kyllähän hitsi vieköön violetin ja punaisenkin voi saada toimimaan. Se on mun lempilaukku ikinä, ja haluan käyttää sitä. En mä voi pelkän tukan värin takia sitä jättää käyttämättä!

Kaksi räikeää väriä yhdistyvät parhaiten toisiinsa, kun niiden kanssa yhdistelee jotain ei niin räikeää. Valkoista, beigeä, vaaleaa. Ja laukku jotenkin sopi paremmin tukkaan, kun laukun kanssa punaista oli myös huulipuna. Jotenkin mun mielestä ne toimivat, vaikka aluksi olin epäileväinen. Mutta kyllähän punaista ja violettia on monissa vaatteissakin ja kuoseissa yhtäaikaa, kyllä ne voivat toimia yhdessä. Ei pastellivioletin tukan tarvitse tarkoittaa vaan mustaa, harmaata ja valkoista niinkuin aluksi pelkäsin. Sitä voi yhdistellä eri vaatteisiin ihan yhtä helposti kuin ruskeaa tai vaaleaakin tukkaa.

Joillekin riittää se että väriä löytyy tukasta, mutta mulle näköjään ei. Liian rajoittavaa, kun olen tällainen vaatekameleontti: toisena päivänä tennareissa, revityissä mustissa housuissa ja bomberissa, toisena kauluspaidassa ja klassisessa trenssissä. Musta ei koskaan tule hienoa naista jolla on aina klassisen tyylikkäät vaatteet, eikä musta koskaan tule sitä coolia tyyppiä jolla on aina uusimmat trendit päällä. Mä olen jotain siltä väliltä, höystettynä satunnaisella verkkarihengailulla, liian lyhyillä hameilla ja liian rennoilla asuilla.

Takki H&M / Paita H&M / Housut ZARA / Kengät Primark / Kello Tommy Hilfiger* / Rannekoru Tommy Hilfiger* / Korvakorut Marc by Marc Jacobs / Laukku Rebecca Minkoff / *saatu blogin kautta.

Olipa ihanaa kääriytyä beigeen trenssiin pitkästä aikaa, olen kaivannut sitä koko talven kun se on roikkunut vaaterekillä, ja on ollut liian kylmää pukea sitä päälle. Se on kaikessa klassisuudessaan vaan niin ihana, ja täydellinen työvaate. Sen kanssa on helppoa pukea myös mekkoja, ja pitäisikin taas käyttää enemmän mekkoja nyt kun ilmat tästä lämpenevät entisestään. Mun suurin ongelma on vaan sukkahousut! Siis ennen käytin ihan tyytyväisenä mustia sukkahousuja mutta ne on alkaneet tuntua tunkkaiselta. Ihonväriset sukkahousut taas ovat aina olleetkin tunkkaiset. Ainoat hyvältä tuntuvat vaihtoehdot ovat ylipolvensukat ja paljaat sääret mutta ne saavat kyllä odottaa sitä että säät ovat +15 astetta. Mistä mä löytäisin kivat sukkahousut jotka ei olisi tunkkaiset tai mauttomat?

Asu hot or not? Mitä mieltä olette punaisen ja violetin yhdistelmästä tässä asussa?

Ihanaa tiistaita kaikille <3

Meillä on aika rento pukukoodi töissä, jokainen pukeutuu niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Koska mä olen meidän firman toistaiseksi ainoa naispuolinen henkilö, mulla on etenkin aika vapaat kädet, eivät jätkät tule mua neuvomaan pukeutumisasioissa. Viime viikolla valitsin kuitenkin vähän asiallisempaa päälle töihin, kun meidän toimisto muutti uusiin tiloihin keskustan MOWiin, ja en tiennyt minkälaista pukeutumistyyliä tilojen muilta käyttäjiltä löytyisi. Kuluneen viikon aikana on selvinnyt että mä voin edelleen jatkaa tutulla, hyväksi havaitulla linjalla: laittaa päälle ihan sitä mitä haluan.

Silloin kun aloitin työt mä oikein intoilin työvaatteista, haikailin bleisereiden, kynähameiden ja kauluspaitojen perään. Vuoden aikana on kuitenkin tullut huomattua että rennot vaatteet on vaan niin paljon mukavammat. Rakastan kyllä laittautua ja välillä on kiva lähteä vähän fiinimmässä työasussa liikenteeseen, mutta parasta on kun voi ottaa kengät pois ja olla villasukissa ja pehmeässä collarissa ja joustavissa superstretch-housuissa, ja istua miten sattuu.

Mulla tulee myös työpäivinä yleensä aika paljon käveltyä, yleensä n. 3-4km per päivä ja sen takia hyvät kengät on tosi tärkeät. Usein jalasta löytyy tennarit, mutta H&M:ltä reilu vuosi sitten ostetut tolppakorkoiset nilkkurit ovat myös olleet sen verran hyvät jalassa että myös niillä jaksaa kävellä.

Päivän asu / Takki H&M / Jakku Gina Tricot / Kauluspaita ZARA / Housut Gina Tricot / Kengät H&M / Lasit Ray Ban / Laukku  Rebecca Minkoff

Mun vähän siistimpi työasu sisälsi ohuen trenssityylisen mustan jakun, valkoisen epäsymmetrisellä helmalla varustetun kauluspaidan, mustat farkut ja korkeakorkoiset nilkkurit. Hiukset vääntelin lennokkaalle nutturalle minuutissa (kerrankin omasta mielestäni onnistui tämä vahingossa sutaistu kampaus). Päähän Ray Banit ja päälle musta klassinen villakangastakki, siinäpä se. Mun mielestä oikein simppeli ja toimiva perusasu töihin, ja ei nyt niin epämukavakaan kun en sentään farkkuja vaihtanut kynähameeseen.

Tsekatkaas muuten Oton uusi tukka samalla, se on aika päheä vaikka itse sanonkin! Herra luopui kasvatusprojektistaan ja vaihtoi sen hot violet -sävyyn ja tuttuun ja turvalliseen sivu- ja takasiiliin. Mä tykkään ja tyttöjen mielestä isi on myös tosi coolin näköinen. Saattaa ehkä olla että lähitulevaisuudessa mun ja Oton hiukset sopivat yhteen, mutta siitä lisää myöhemmin.

 

Työasu hot or not? Millaisia työasuja teillä yleensä on?