Vihdoinkin sain ekan osan videovastauksia kuvattua ja editoitua, ja tällä kertaa ne käsittelevät sopivasti tätä kaksikielisyysaihetta, josta on muutenkin tullut nyt jonkin verran kyselyitä kun päivähoidosta kirjoittelin. Mä videon alussa kerronkin vähän miksi tämä video on tässä vasta nyt, mutta vielä kerran pahoittelut siitä että näissä on kestänyt näin kauan. Lapsetkin vilahtavat videolla loppupuolella, ja taustalla voi kuulla kuinka värikynät viuhuvat kun Elsa, Anna ja Olaf saavat väriä pintaan.

Suora linkki videoon TÄSSÄ jos upotus ei jostain syystä toimi.

Mä yritän saada myös seuraavat osat tehtyä mahdollisimman pian, kysymyksiä on kuitenkin vielä paljon.Videoiden kanssa se kynnys aloittaa on vaan niin paljon suurempi, kuin kirjallisten vastausten kanssa. Koko projekti valmiiksi postaukseksi on niin erilainen. Toivottavasti tämä video selvensi vähän ajatuksia tämän meidän kielisekoituksen suhteen. Mä uskon että se yhtälö voi kuulostaa hassulta että kumpikaan vanhemmista ei ole suomenruotsalainen ja silti lapset ovat ruotsinkielisessä päivähoidossa.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3

Tänään mä täytän 24 vuotta. Tuntuu hassulta että täytän vasta 24, sillä kaikki muu meillä on niinkuin suomalaisten keskivertovanhempien oppikirjasta, paitsi ikä. On avioliitto, vakituiset työpaikat molemmilla, kaksi lasta, asunto kivalla alueella ja autokin nykyään. Ei sitä ikää tule koskaan ajateltua muulloin kuin syntymäpäivänä. Joka vuosi hämmästyn että täytänkin vasta 23 tai vasta 24, etenkin kun Otto täyttää aina pari kuukautta aikaisemmin mua vuoden enemmän.

En tunne itseäni mitenkään kovin aikuiseksi, samanlainen nuori aikuinen mä olen kuin muutkin ikäiseni. Mun elämäntilanne vaan on vähän erilainen kuin suurimmalla osalla ikäisistäni. Toisaalta taas huomaan myös tulleeni siihen ikään, että nekin kaverit joihin olen tutustunut nuorempana, enkä äitiyden myötä, alkavat hiljalleen saamaan lapsia. Joka kuukausi tulee uusia vauvanodotus-uutisia Facebookiin, ja se tuntuu hassulta ja ihanalta! Monen kaverin kanssa vuodet, elämäntilanteet ja asuinkaupungit ovat tulleet väliin eikä olla juteltu aikoihin enempää kuin fb-tykkäysten verran puolin ja toisin. Mutta osan kanssa taas äitiys on yhdistänyt uudelleen.

24-vuotiaana mä olen itsestäni ylpeä, olen saavuttanut tähänastisen elämäni aikana enemmän kuin ikinä kehtaisin edes toivoa. En ole saavuttanut niitä asioita yksin, en todellakaan. Iso kiitos kuuluu niille ihanille ihmisille, joiden kanssa saan jakaa arjen ja juhlan. Mä en tiedä onko mulla kakkua tänään, mutta puhallan nyt ainakin virtuaaliset kynttilät ja toivon, että saan jakaa mun elämän näiden huipputyyppien kanssa seuraavatkin 24 vuotta, mieluummin toki loppuelämän.

Sain Otolta syntymäpäivälahjaksi selviytymispakkauksen, ja lahjakortin meidän tulevalle Lontoon matkalle. Kun hän antoi sen mulle niin mulla meinasi tulla itku. Tyyppi oli ostanut jokaista mun lempparisuklaata, lemppari kivennäisvettä, lemppari energiajuomaa, lempparisiideriöä, sisupastilleja, kukan ja britti-Glamourin, mun lempparilehden.

Kyllä tuo vaan tietää tasan mistä mä tykkään, ja mä sanoinkin Otolle että musta tuntuu niin oudolta, että joku voi oikeasti välittää musta niin paljon, että muistaa kaiken tuon ja haluaa käyttää aikaa ja vaivaa ja tehdä mulle noin ihanan lahjan. Tottakai mä tiedän että Otto välittää musta ja rakastaa mua ja tuntee mut paremmin kuin minä itse, mutta silti, ei sitä vaan voi vieläkään käsittää että on saanut elämäänsä jotain noin ihanaa. Miljoona pusua Otolle, ainiin ja tänään on myös neljä vuotta siitä kun Otto kosi mua.

Takki Sheinside* / Paita Gina Tricot / Hame Gina Tricot / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Aion viettää hauskan ja rennon syntymäpäivän ihanien ihmisten kanssa, mielenilmauksista ja uhkaavasta Henri-myrskystä huolimatta. Synttäri-illallinen kavereiden kanssa, synttäribileet, mahdolliset jatkot ja yö luksushotellissa kahdestaan Oton kanssa ei kuulosta ollenkaan hullummalta.

Hei muuten, jos kuvat näyttää teidänkin silmään venyneeltä, niin mä testasin uutta saamaani laajakulmaobjektiivia. Tai siis ainakin musta nuo pystykuvat näyttää siltä että mun pää on kilometrin pituinen vaikka ei oikeasti ole, haha!

Aivan ihanaa perjantaita kaikille <3

Syksy on ihan selvästi täällä, kun ekat keltaiset lehdetkin on jo bongattu ja aurinko ei enää lämmitä niin paljoa. Mä en varsinaisesti inhoa mitään vuodenaikaa, jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Silti tunnen aina olleeni vähän syksyihminen. Ehkä sillä on osittain tekemistä myös sen kanssa että mun synttärit on syksyllä. Kai sitä edelleenkin saa innostua synttäreistä yhtä paljon kuin viisivuotiaana? Nykyään toki myös meidän esikoisen synttärit ovat syksyllä, kaksi päivää mun synttäreiden jälkeen. Kai se on jotenkin pienenä iskostunut päähän, että syksy on kiva kun silloin on synttäreitä ja kivoja tapahtumia. Mutta tässäpä kahdeksan syytä rakastaa syksyä, 8 syytä joihin mun synttärit eivät liity mitenkään.

1. Ei tarvitse epiloida jalkoja. Ah mikä helpotus, siis oikeasti. Vaikka mulla on maailman parhaat välineet tähän puuhaan ja tykkään siitä että on sileät sääret, niin onhan se nyt helpotus kun talvella ei tarvitse käyttää sitä kymmentä minuuttia tai varttia jalkojen epilointiin. Jalat pysyy paremmin lämpimänäkin kun unohtaa talveksi moiset kotkotukset!

2. Kurpitsa. Maistoin kurpitsaa ekan kerran vasta viime vuonna, syksyllä, ja ihastuin heti. Tänä syksynä aion kokeilla mahdollisimman montaa erilaista kurpitsareseptiä, viime viikolla tehtiinkin jo myskikurpitsa-chorizopastaa ja oli ihan superhyvää!

3. Kynttilät. Eihän kynttilöissä ole kesällä mitään järkeä kun on niin valoisaa, mutta syksyllä iltojen hämärtyessä on ihanaa polttaa kynttilöitä ja nauttia niiden luomasta tunnelmasta. Mä en tykkää tuoksukynttilöistä, koska pelkään niiden (kuten muidenkin voimakkaiden hajujen) aiheuttavan migreeniä. Mutta ihan tavalliset kynttilät on ihania.

4. Ei tarvitse laittaa itseruskettavaa jalkoihin. Eihän kukaan edes näe niitä syksyllä, kun on aina pitkät housut tai sukkahousut. Mä käytän vain mustia sukkahousuja, koska en tykkää ihonvärisistä itselläni, joten ei ole pelkoa että kalmankalpeat sääret paljastuisivat, hahaa. Säästää aikaa, ja myös rahaa.

5. Viininpunainen. Mun joka syksyn lemppariväri, joka tuo ihanasti särmää pukeutumiseen. Tykkään niin vaatteissa kuin asusteissakin. Viininpunaista on helppo yhdistää mustaan ja beigeen, ja se näyttää kivalta myös lastenvaatteissa.

6. Kellastuvat lehdet. Vaahteranlehdet on kaikkein kauneimpia, ja lehtikasoissa on ihanaa pomppia. Asukuviinkin saa ihanaa syystunnelmaa kun menee syksyn värittämien puiden läheisyyteen kuvaamaan kesän vehreyden jälkeen.

7. Pipot, huivit ja neuleet. Ihanat pehmeät materiaalit joihin on aivan parasta kääriytyä. Ja villasukat, ne ansaitsisivat ihan oman kohtansa tässä listassa mutta yhdistän ne nyt samaan kaiken muun pehmeän kanssa. Villasukat jalassa on hyvä olla, ja niiden kuoseilla ja väreillä on ihanaa leikitellä. Mun lempparit on edelleen mummon kutomat ampparijätskin väriset sukat, eli pinkki-keltaiset raidalliset.

8. Uusi alku. Syksyllä tuntuu aina siltä, että kaikki on mahdollista ja mitä tahansa ihanaa voi tapahtua. Nyt kun mietin tuota lausetta päässäni, niin musta tuntuu että se sopii jokaisen vuodenajan alkamiseen omalla tavallaan. Kai se on mielentilasta kiinni, eikä säästä. Kun vuodenaika vaihtuu, jotain uutta alkaa ja silloin on hyvä fiilis. Toki syksyyn uusi alku liittyy vahvasti muutenkin, koska koulussa alkoi aina uusi lukuvuosi syksyllä, ja silloin alkoivat yleensä uudet harrastuksetkin. Jotenkin siitä on jäänyt se hyvä fiilis vielä myöhemmällekin iälle.

Onhan syksyssä vaikka mitä muutakin ihanaa kuin nämä kahdeksan asiaa ja tuplasynttärit. On Halloweeniä, kemuja ja kekkereitä ja mukavia blogitapaamisia. Yksi aika kiva asia on pian koittava Lontoon matka, jota ollaan Oton kanssa odoteltu siitä asti kun hääpäivänä helmikuussa ojensin hänelle Fall Out Boyn keikkaliput käteen. Ei ole enää kauan, ja innostus alkaa pikkuhiljaa kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin. Mä oon ihan valmiina lähtöön, ihana irtiotto arjesta tulossa.

Tykkäättekö te syksystä? Mitä odotatte tältä syksyltä?

Tänään meillä on ollut:

– Ihana aamu. Mun äiti on meillä tämän viikon, ja oli niin ihanaa kun aamulla oli toisetkin kädet auttamassa ennen dagikseen ja töihin lähtöä. Vaikka ollaan löydetty sellainen sopiva aamurytmi milloin kaiken ehtii hyvin tekemään, oli ihana kun sai oikeasti ihan rauhassa käydä suihkussa ja keskittyä meikkaamiseen ja juoda sen kahvikupinkin rauhassa lehteä selaten, eikä samalla kun sutii ripsaria silmään.

– Kiireinen työpäivä. Huomasin kesken työpäivän istuneeni satulatuolissa useamman tunnin aivan vänkyrässä, siis jalat päällekkäin toisella puolen satulaa. Ei ollut kovin hyvä asento se, oli vähän jokapaikka jumissa kun siitä nousin ylös. Miten siis voi onnistua istumaan satulatuolilla noin kummallisessa asennossa, ja siis miten en edes huomannut sitä??

– Herkullinen lounas Döner Harjussa, chilikanaa, punakaalia ja couscous-salaattia, joiden kanssa jugurttikastiketta. Ainiin ja alkupalaksi munakoisokeittoa, ihan ylihyvää!

– Pitkä kotimatka. Tulin tänään julkisilla kotiin ekaa kertaa pariin kuukauteen, ja se matka tuntui kestävän ikuisuuden. Aamulla aika menee niin nopeasti, en edes aina meinaa huomata että olen jo perillä, mutta työpäivän jälkeen se matka on ainakin kaksinkertainen, vaikka ei oikeasti olekaan.

– Helppo iltaruoka. Eilistä jauhelihatostadaa, eikä tarvinnut tehdä muuta kuin lämmittää jauheliha ja tortillat. Niin ihanaa arjen luksusta, kun on ruokaa joka riittää kahdelle  päivälle ja saa unohtaa kokkauksen pitkän päivän jälkeen.

– Lääkäri- ja potilasleikki tyttöjen kanssa. Mulla oli kuulemma pää kovasti kipeä ja maha myös, ja sitä hoidettiin ”dabletilla”, ”talkilla” ja ”puhdistussuihkeella”. Ja ”dabletti” piti ehdottomasti juoda maidon kanssa, ja puhdistussuihke levittää mun meikkisudilla otsalle, sillä se päänsärky kuulemma ehdottomasti talttuu.

– Pattereidenostoreissu lähikauppaan yövalona toimivaa lumiukkoa varten. Se ei oikeasti ole yövalo ja syö pattereita enemmän kuin Zelda banaaneja, ja se on paljon se. Pitäisi vaan saada joku toinen kelpaamaan tytöille jotka ehdottomasti haluavat nukkua lumiukon kanssa. Ja lähikauppareissua varten piti ehdottomasti saada tyllihameet, saa nähdä millaista on roskienvienti teini-iässä kun kauppareissut ovat 2- ja 4-vuotiaana tällaisia. Naurattaa jo valmiiksi.

– Kiva ilta, oli ihanaa vaan olla tyttöjen kanssa ja höpötellä kaikkea maan ja taivaan väliltä.

– Pitkä nukkumaanmeno. Tänään uni ei meinannut tulla kummallekaan millään ja he valvoivat vielä pidempään kuin yleensä päiväkotipäivinä, vaikka sänkyyn mentiin samaan aikaan kuin aina. Molemmat höpöttivät ja lauloivat My Little Pony -lauluja vaikka kuinka pitkään.

– Ben & Jerry’sin uutuusmaku Speculoos? Speculove cookie core, eli karamellijäätelöä karamellisoiduilla kekseillä ja keksitaikinalla, tai jotain. Ei olla syöty B&J:ä pitkään aikaan, ihanaa kun oli tullut uusi maku lähicittariin ja sai hyvän tekosyyn vähän herkutella.

Nyt vielä pitäisi löytää joku uusi sarja katsottavaksi, kun se House of Cardskin on tullut kahlattua läpi. Onneksi Netflixissä on vielä vaikka mitä katsottavaa, pitää vaan tehdä hurjan vaikea päätös ja valita se minkä katsoo ekaksi.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Ensi viikolla meillä on oikein tuplasynttäriviikko, kun ensin perjantaina on mun syntymäpäivä ja sunnuntaina sitten Tiaran 4v-synttärit. Hauskaa kun saa kerrankin järjestää molempien juhlat ihan oikeana päivänä! Me ollaan tänä viikonloppuna jo vähän aloiteltu synttärivalmisteluita, mä olen täällä värkännyt Frozen-teeman mukaisesti lumihiutaleita ja ollaan hamstrattu kaikkea turkoosia. Vielä pitää lähteä käymään jossain kauempana lelukaupassa, kun joka kaupasta tuntuu olevan Elsa-barbiet loppu.

Me tehdään tällä kertaa kakku ihan itse, ja vähän jännittää että mitä siitä tulee. Ostin sokerimassaa mutta mä en ole _ikinä_ tehnyt siitä mitään ja olen varmaan ihan pikkuisen hakoteillä. Onneksi on netti vinkkejä pullollaan, ja jos teillä on jotain vinkkejä että miten sokerimassasta saa tehtyä kivan kakun ja/tai kivoja koristeita kakkuun niin saa auttaa! Lumihiutaleissa käytin apuna Pinterestin huippuja ohjeita, en nimittäin ollut askarrellut niitä kertaakaan ala-asteen jälkeen ja oli vähän hakusessa että miten se edes taitellaan se paperi. Noista tuli kuitenkin lopulta aika kivoja, ja tytötkin saivat askarrella omiaan paperisaksilla. Tosin päädyin tekemään hiutaleet silkkipaperista, enkä tavallisesta paperista jota Instagramissa aamupäivällä vilauttelin.

Oman lisämausteensa mun syntymäpäivään tuo koko Suomen päiväksi pysäyttävä lakko. Saapa nähdä miten kaverit ympäri PK-seutua ja osa vielä kauempaa pääsevät edes paikalle. Onneksi se lakko sentään loppuu jo iltakuudelta, ettei ihan koko ilta mene siinä. Ymmärrän kyllä täysin lakon syyt ja kaikki sympatiat sinne suuntaan, mutta tää on just niin mun tuuria että osuu mun syntymäpäivälle, ei voi kuin nauraa.

Aamulla käytiin lenkillä Armaksen kanssa ja tytöt lähtivät vielä Oton kanssa puistoon sillä aikaa kun mä siivoilin. Aika rento ja rauhallinen viikonloppu on ollut, ensi viikolla riittää sitten hulinaa senkin edestä, mutta onneksi vaan kaikkea mukavaa. En malta odottaa että näen Tiaran ilmeen juhlapäivänä! Ja tuntuu oikeasti niin uskomattomalta että neljä vuotta sitten mä olin sairaalassa vuodelevossa ja ajattelin että ei se sieltä ikinä synny. Miten ihmeessä siitä voi olla neljä vuotta, kun mä muistan sen kuin se olisi ollut eilen.

Oli vaan pakko näyttää tuo kuva jonka olen silloin jakanut supistuskäyrästä Facebookiin, kun fb mua muistutteli siitä eilen. Kahden raskauden ja synnytyksen kokemuksella voin sanoa Iinalle neljä vuotta sitten, että mun kroppa tuntee supistukset vasta sitten kun tuo käyrä loppuu kesken ja supistusväliä ei ole ollenkaan, ja sitten ne kyllä tosiaan tuntuu. Ihan turhaan hihittelin tuolla ja myhäilin tyytyväisenä miten ”helppoja” supistukset on.

En tiennyt silloin yhtään mitä höpötin, mutta nyt tiedän. Vaikka tuo sairaala-aika otti henkisesti tosi koville kun kokoajan oli kauhea epätietoisuus, niin silti näin jälkeenpäin aika on kullannut muistot ja mieleen tulee vain mangojäätee, loputtomat Kaksplus- ja Vauva-lehdet, mun vieressä päiväunia nukkunut Otto ja keinutuoli. Ei se niin paha ollut, silloin se tuntui vaan pahalta, vain olla paikallaan ja odottaa. Nyt se tuntuu melkein taivaalta, olla vaan ja lukea lehtiä, haha.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ja hyvää yötä ja vielä alkavaa viikkoakin! <3