Moikka tyypit! Huh mikä viikonloppu takana, jäi kyllä niin hyvä fiilis! Mä sijoituin Vuoden Viihdyttävin Blogi -sarjassa toiseksi, mistä en osannut edes haaveilla kun vastassa oli niin kovia ehdokkaita. Kiitos ihan mielettömän paljon teille kaikille jotka äänestitte mua ja kiitos ihan kaikille jotka mun höpötyksiä täällä luette. Kun mä astelin sinne lavalle lauantai-iltana mulla oli ihan epätodellinen olo. Musta tuntuu ihan mielettömän hienolta, että sain jälleen näin upean tunnustuksen teiltä. Kiitos <3

Kuva: Lars Johnson Photography

Mä vietin lauantaita Oton kanssa, sillä hän tuli jo aamupäivällä mun seuraksi Inspiration Dayhin kuvaamaan ja hengailemaan (ja esittämään kiperiä kysymyksiä tietokoneista), ja oli hauskaa kiertää Oton kanssa. Autokyytiäkään en pistänyt pahitteeksi kun vettä sateli aina välillä. Käytiin kiertämässä kaikki ständit ja nappaamassa hauskoja kuvia. Paikalla oli ensimmäistä kertaa kymmeniä ulkomaisia huippubloggaajia kaikista muista Pohjoismaista ja olivathan he kyllä niin upean näköisiä kaikki! Tuli ehkä vähän sellainen olo että mitäs tämmöinen suomalainen perusmamma täällä tekee näiden upeuksien joukossa. Mutta heiltä sai ainakin hyvin bongattua kaikki tulevan kesän trendit niin muodista kuin hiuksistakin, haha!

Indiedays tarjosi meille hotellimajoituksen Hotel Indigo Boulevardissa, jossa ollaan yövytty monesti aiemminkin. Sanoisinko että se on meidän lempparihotelli Helsingissä sijainnin, aamiaisen ja huoneiden perusteella. Tällä kertaa meillä oli vielä upeampi huone kuin ikinä ennen, kasikerroksesta mielettömillä näköaloilla Helsingin kattojen ylitse. Laittauduttiin hotellilla ja käytiin vielä paniikkiostoksilla Stockalla kun huomasin unohtaneeni mm. hiuslakan ja aurinkopuuterin kamppeideni joukosta, jotka olivat ihan olennaisia gaalaan valmistautumisessa.

Saatiin kuin saatiinkin laittauduttua, ja otettua asukuvat joista lisää myöhemmin, ja kerettiin ajoissa juhlapaikalle Suvilahden Kattilahallille. Miljöö oli ihana, ja oli kivaa että oli vähän enemmän tilaa kuin aiemmissa juhlapaikoissa on ollut. Koko tapahtuma oli tänä vuonna kyllä paljon suuremmissa sfääreissä kuin aiempina vuosina, vaikka aina mulla on ollutkin tosi kivaa ja aina on ollut hienot puitteet.

Juhla oli mahtava ja paikalla oli tosi paljon tuttuja, näin vaikka kuinka montaa tyyppiä joita en ollut nähnyt vuosiin ja muutama lukijakin tuli moikkaamaan, terkut teille vielä ja kiitos kun moikkasitte!  Me lähdettiin hotellille lepäämään jo ennen kymmentä, kun takana oli niin hektiset pari viikkoa. Käytiin vielä hakemassa noutoruokaa hotellihuoneeseen ja alettiin ajoissa nukkumaan ihanassa pehmeässä sängyssä.

Kuva: Lars Johnson Photography

Aamulla oli ihan parasta nukkua pitkään, ja kerrankin sain unta vielä uudelleen vaikka heräsin jo seiskalta niinkuin aina yleensäkin. Pakotin vaan itseni nukkumaan lisää vaikka ensin ei meinannut uni tulla, ja ah oli niin levännyt olo kun kymmenen maissa suunnattiin aamiaiselle Oton kanssa. Se on hassua miten se meinaa kadota kokonaan se pitkään nukkumisen taito, kun herää aina vaan seiskalta.

Kotona odottivat iloiset lapset mummun ja Armaksen kanssa, ja lähdettiin vielä lasten kaverin 2v-synttäreille naapuriin. Kertakaikkiaan ihana viikonloppu. Näissä tunnelmissa oli huippua aloittaa tämä uusi viikko.

Ihanaa vappuviikkoa kaikille ja suuret suuret kiitokset vielä <3

Mä tein jotain hurjaa torstaina: ostin tummimman huulipunan jota olen ikinä kokeillut, se on melkein musta jos vertaa mun tavanomaisiin persikkaisiin huulikiiltoihin. Tähän mennessä radikaaleinta mitä olen huulilleni sutinut on ollut kirkkaanpunainen, mutta nyt tämä MAC:ilta ostamani instigator -sävyinen tumma Matte -puna on vienyt mun sydämen. Se on niiiiiiiin siisti!

Mä testailin vaikka mitä sävyjä vaikka oikeasti tiesin haluavani sen tumman mattapunan. Mua vaan mietitytti että uskaltaisinkohan mä edes käyttää sitä kun se on niin huomiota herättävä. Se kuitenkin ainakin omasta mielestäni mätsää täydellisesti mun hiusten sävyyn, ja muutenkin olen ihaillut sitä kauempaa jo pitkään. Miksi en siis uskaltaisi astua pois mukavuusalueeltani ja kokeilla jotain uutta ja jännää.

Tänään on mun tulikoe tämän punan kanssa, aion laittaa sitä illalla Inspiration Blog Awardseihin. Silmämeikin jätän aikalailla samanlaiseksi kuin näissäkin kuvissa, eli vaaleaksi ja simppeliksi. Eikös se niin mennyt että joko huulet tai silmät saavat olla näyttävät, ja se toinen sitten jätetään vähän vähemmän näyttäväksi ettei mene överiksi. Yleensä olen juuri panostanut iltameikissä siihen silmämeikkiin, joten hauska nyt kokeilla vähän toisinpäin.

En vielä edes tiedä mitä teen mun hiuksille! Asu on yksinkertainen mutta mielestäni myös näyttävä, ja ehkä jonkinlaista kampausta se vaatisi ettei pelkästään jättäisi tukkaa auki. Saapa nähdä mitä vielä keksinkään.  Mua jännittää kyllä koko päivä ja ilta, varsinkin kun moni kaveri ja tuttu ei jostain syystä tulekaan paikalle tänään, ja sen lisäksi paikalla tulee ensimmäistä kertaa olemaan paljon bloggaajia myös muista Pohjoismaista. Mutta uskon että kaikki sujuu hyvin ja päivästä ja illasta tulee mahtava. Ja jos olette itse tulossa paikalle niin tulkaa vetäsemään mua hihasta ja moikkaamaan!

Takki ZARA / Paita H&M / Farkut ZARA / Kengät ZARA / Laukku Marc by Marc Jacobs /

Mitä mieltä olette huulipunasta? Hot or not?

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Osana Indiedaysin ja Kotiuunin kampanjaa päästiin tyttöjen kanssa leipomaan Vaasan Kotiuunin Pullataikinasta teidän valkkaama resepti, eli Puustipopsit! Kampanja sattui sopivasti Zeldan 3v-synttäreiden holleille, ja niin mä päätin ottaa puustipopsit osaksi synttäritarjoiluja, varsinkin kun ne tikkarimaiselta muodoltaan ja hauskoilta koristeluiltaan sopivat täydellisesti teemaan, eli Jali ja Suklaatehdas -elokuvaan.

Kuten varmaan kaikki vanhemmat tietävät, lastenjuhlissa riittää järjestettävää. Leivottavaa on paljon, ja yleensä tarjottavien pitää sopia sekä lasten että aikuisten makuun. Vaasan kotiuunin pullataikina maistuu siltä miltä pullataikinan kuuluukin, ja puustipopsien överihelppo resepti ja toteutustapa olivat tervetullutta vaihtelua sokerimassan kaulimiseen ja pikkutarkkaan leivontaan. Lapset tekivät puustipopsit kaulimista lukuunottamatta melkein kokonaan itse, sillä jokainen työvaihe oli niin iisi.

Sokeria ja kanelia vähän humpsahti reippaammalla kädellä kun tytöt saivat niitä ripotella, mutta enpä ole koskaan kuullut kenenkään valittaneen että pulla olisi liian makeaa tai liian kanelista, hah! Näitä voi hyvin tehdä nopsana tarjottavana joskus jos tulee vaikka kavereita kylään, ja varmasti tulevat olemaan varma kestohitti tulevissakin synttäripaardeissa. Kiva kokeilla jotain vähän uudenlaista ja pirteää.

Kotiuunin Taikinoista löytyy hauskoja video-ohjeita, niin myös puustipopseista. Muita reseptejä joita te ehdotitte edellisessä postauksessa olivat pullavohvelit sekä pullachurrot, ja ainakin niitä churroja on pakko kokeilla kun vappu on jo ensi viikolla. Nyt vaan synttärikiireessä valkattiin nämä puustipopsit, sillä marsipaanimassahahmon muotoilu oli mulle jo niin haastavaa että en uskaltanut enää alkaa kokeilemaan uppopaistamista ensimmäistä kertaa elämässäni. Ensi viikolla ehtii! Mutta kurkatkaa ihmeessä helppo puustipops-ohje alta, jonka Zelda katsoi leipomisen aikana ainakin 35 kertaa uudelleen hauskan musiikin takia. Nyt mulla tulee tuosta musiikista aina mieleen meidän hauska leivontahetki ja lentelevät kanelit.

Loput videot löytyvät tosiaan Vaasanin youtubekanavalta, jos churrot alkoivat himottaa.

Kiitos Vaasan Kotiuunin taikinoille tämän kevään siisteimmistä, helpoimmista ja rennoimmista leivontahetkistä, koko meidän perheeltä. Kotiuunin taikinat toimivat hyvin sekä arjen piristykseen että juhlajärjestelyiden helpotukseen.

Moikka täältä synttärivalmisteluiden keskeltä! Me ollaan Oton kanssa viimeiset kaksi iltaa leivottu, askarreltu ja koristeltu ja rampattu kaupassa hakemassa synttärijuttuja. Nyt ei ole enää tekemättä kuin puustipopsit, yksi helppo kakku ja täytekakun koristelu. Otto on niin ihanasti auttanut mua kaikessa ja leiponut ja askarrellut Willy Wonkan suklaalevyjä ja meillä on ollut hauskaa yhdessä touhuillessa. Vaikka Otto itse järjestäisi synttärit varmaan vähän eri kaliiperissa, tyylillä ”kaupasta pari jätskiä kulhoon ja nomparelleja päälle”, musta on ihanaa että hän ei yhtään tuhahtele mun synttäri-innolle tai jätä mua yksin laittamaan kaikkea.

En mä olisi saanut puoliksikaan yhtä paljoa tehtyä ilman Oton apua. En malta odottaa että päästään näkemään Zeldan ilme huomenna kun kaikki on valmista!

Koska tämä loppuviikko on ollut yhtä hullunmyllyä synttärivalmisteluiden lisäksikin, mä ajattelin näyttää teille kolme kuvaa näiltä päiviltä. Kolme kuvaa jotka ovat niiiiin ME!

1. Yksi pieni elefantti

Näin söi mummun ostamaa myslipatukkaa meidän pieni kolmevuotias eräänä päivänä. Isosiskon vanha norsupuku on kova hitti tällä hetkellä, ja hän hengailee siinä mielellään kotona. Saa nähdä onko huomenna synttärijuhlissa sittenkin päällä norsupuku silinterihatun sijaan.

2. Rainbow cupcakes

Näistä taikinoista syntyi meidän sateenkaarimuffinssit, niiden tekeminen oli aika hauskaa ja yllättävän helppoa! Lopputulos oli aika hauska. Jali ja Suklaatehdas -teemalla saa tarjota melkein mitä vaan kreisiä ja me ollaan Oton kanssa laitettu mielikuvitus likoon näitä miettiessä.

3. Ryhmä rämä Lapsimessuilla

Tänään käytiin piipahtamassa lapsimessuilla kun mä osallistuin Lapsimessujen Olohuoneessa 45:n minuutin paneelikeskusteluun yhdessä muutaman muun äitibloggaajan sekä kirjailija Ronja Salmen kanssa Kirjan ja Ruusun päivän tiimoilta. Oli ihan tosi hauskaa olla mukana keskustelemassa ja mua jännitti yllättävän vähän olla siinä lavalla, äänikään ei oikeastaan tärissyt ekan lauseen jälkeen! Otto ja tytöt kävivät mua välillä kurkkimassa yleisössäkin, vaikka muuten pyörivät kolmestaan touhuamassa. Oli ihan hauskat lapsimessut vaikka en ehtinyt kauheasti kiertelemään, pari juttua kuitenkin tarttui mukaan siinä kymmenen minuutin pikakiertelyn aikana ja niistä lisää myöhemmin. Tytöt olivat aivan onnesta soikeana kun pääsivät messuille ja saivat vielä ilmapallotkin. Kuvassa myös mun uusi tukka, josta lisää heti kun kerkeän!

Huomenna on sitten the juhlapäivä, toivottavasti kaikki menee hyvin eikä kakusta tai mistään muustakaan tule katastrofia. Jännittää vähän, mutta onneksi paikalle tulee vaan rakkaita ystäviä ja sukulaisia, ja kyllä ne tietävät kaikki että meillä on aina kaikki melkeen eikä just. Eiköhän meillä ole rento meininki ja hyvät bailut.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Meidän pienin rakas täytti tänään jo kolme vuotta. Kolme vuotta on kulunut siitä kun hän yhtäkkiä yllättäen tulla tupsahti maailmaan kolme viikkoa etuajassa, ja otti heti oman paikkansa perheessä. Jokainen perheenjäsen sitä perhettä tottakai muokkaa omalla tavallaan, mutta kuopuksen myötä sen tajusi jotenkin eri tavalla. Esikoislapsi mullistaa koko siihenastisen elämän, mutta kyllä ne nuoremmatkin sitä elämää muuttavat. Ei kukaan ”mene siinä samalla”, eikä mielestäni kuulukaan.

Kuopus on meidän lapsista se pippurisempi, ja nyt kun ikää on sen kolme vuotta, on omaa tahtoakin jo aimo annos. Aina hän on pitänyt hyvin huolen siitä että ottaa oman tilansa, ja nyt on taas menossa sellainen vähän tulisempi vaihe kun tunteet heittelevät laidasta laitaan. Joskus äiti on esimerkiksi maailman hirvein ihminen, kun hän irroittaa jugurttipurkin kannen kokonaan siitä purkista, eikä muista jättää sitä reunasta kiinni. Mutta suurimmaksi osaksi kuopus on silti hyväntuulinen ja huomaavainen ilopilleri.

Tänään, syntymäpäivänsä aamuna hän kipitti herättyään kylppäriin, missä mä olin suihkussa. Lauloin siinä suihkussa hänelle ”Paljon onnea vaan” ja lopuksi vielä kutsuin häntä ”äidin synttärisankariksi”. Kuopus melkein liikuttui kyyneliin (en ole varma osaavatko lapset itkeä onnesta), mutta siis hän totesi niin vilpittömän onnellisella äänellä hymy korvissa ”kiitos äiti kun sinä kutsuit minua synttärisankariksi, se oli niin kauniisti sanottu” että mulla tuli kyllä ainakin suihkussa silmäkulmaan muutakin kuin hanavettä.

Hän sai lahjaksi itse valitsemansa Baby Born pojan, jonka hän nimesi tietysti ”Charlie-Jaliksi”. Hän on hoitanut vauvaaa suurella rakkaudella koko päivän ja illan, ja yöksi hän peitteli sen hellästi nukkumaan rattaisiin, viiksikuvioisella keittiöpyyhkeellä, rapupehmolelu kainalossa.

Tuolla meidän kolmevuotias nyt tuhisee sängyssä tyytyväisenä. Huomenna edessä vapaapäivä, ja viikonloppuna lapsimessut ja synttärit. Kuulemma hänellä on”Hyvä boogie, ja on kivaa olla kolmevuotias.”. Mitäpä siihen lisäämään sen enempää, kuin että olen mä vaan aika hitsin onnellinen siitä että olen saanut kaksi noin mielettömän ihanaa ja rakasta tyttöä. Onnea meidän rakas Zelda kolme vuotta <3