Tänään vuorossa on postaus jonka tekemistä odotin innolla, ja jonka ideasta te ilokseni innostuitte! Eli, tänään on luvassa sama hame – kolme eri asua -postaus, jossa olen yhdistänyt samaa mustaa A-linjaista hametta kolmella eri tavalla. Postauksen kuvat on kuvattu silloin kun ulkona oli vielä n. 20 astetta lämmintä, joten en suosittele kenenkään enää kulkevan paljain säärin ja ilman takkia, kuten minä näissä kuvissa. Sen sijaan näihin kaikkiin sopisi oikein ihanasti vaikkapa mustat neulesukkahousut, ja villainen kaulaliina, pipokaan ei olisi pahitteeksi.

1. Asu: Valkoinen neule & hopeat loaferit

Ensimmäinen asu on kaikkein simppelein näistä kolmesta. Yksinkertainen valkoinen neule sekä loaferit. Yksinkertainen on joskus ihan tosi jees, ei aina tarvitse tunkea koko asua täyteen kaikkea mahdollista, vaikka välillä sekin on ihanaa. Juuri nyt mä yhdistäisin tähän asuun kaveriksi vielä nahkatakin ja neulesukkahousut, sekä paksun villahuivin. Valkoinen ohut neule on Samsoe&Samsoen ja ostin sen kirppikseltä viime keväänä. Yksi mun parhaita kirppislöytöjä ever!

Neule Samsoe&Samsoe | Hame Zara | Laukku Coach | Loaferit Flattered (saatu)

2. Asu: Musta college & maiharit 

Tämä asu oli mun päällä brunssilla eräänä sunnuntaina, ja se oli siihen puuhaan loistava. Hameesta saa ihan eri näköisen kiskaisemalla päälle collegepaidan. Se tuo heti vaihtelua, kun vyö jää piiloon collegen alle. Mä tykkään leveästä trikoovyöstä, mutta on mahtavaa, että sen voi halutessaan myös vaihtaa toiseen. Erilaisella vyölläkin on tosi helppo muokata hametta toisen näköiseksi. Mun mielestä sellaiset vaatteet on vähän hankalia, joissa vyö on ommeltu kiinni, eikä sitä voi vaihtaa.

College Kenzo | Hame ZARA | Kengät ZARA | Laukku & Other Stories | Laukkukoru Coach 

3. Asu: Nahkatakki, ruutupaita & tennarit

Tämän asun ruutupaita on ostos Tukholmasta JC:stä vuonna 2013, eli paita on jo yli viisi vuotta vanha. Ostin sen meidän keskimmäisen vauva-aikana, kun oltiin laivareissulla. Se sopii musta tosi kivasti hameen ja nahkatakin kanssa, ja tuo ruutukuosihan on tänä syksynä todella ajankohtainen. Silloin puin paidan enemmän grunge-tyyliin, ja tässä vuosien varrella se on ollut myös solmittuna vyötärölle ”asusteena”. Tässä asussa se pääsi puolestaan olemaan vähän siistimpi kauluspaita, kun helma on siistin hameen alla, ja päällä vielä nahkatakki tekemässä asusta entistä skarpimman. Nyt ilmojen viilettyä yhdistäisin tähänkin vielä neulesukkikset, ja ehkäpä jonkun pitkän neuletakin, sekä huivin. Maiharit varmaan toimisi tässäkin, ja varsinkin näillä hyytävillä keleillä ne olisivat Vanseja parempi vaihtoehto.

Takki Lindex | Paita JC | Hame ZARA | Kengät Vans | Laukku &Other Stories | Laukkukoru Coach 

Mä itse tykkään tietysti kaikista asuista, olenhan ne itse valinnut. Tykkään siitä, miten simppeli perusvaate kuten A-linjainen hame taipuu niin moneksi kun vaan vaihtelee niitä muita vaatteita. Tämä hame sopii hyvin juhlaankin, kun pukee sen kanssa juhlavamman topin, vaikkapa silkkisen, sekä korkkarit. Tässä nyt esittelin vain tällaisia arki-asuja, mutta hyvin tästä olisi saanut juhla-asutkin. Ehkä seuraavalla kerralla ”Sama hame – kolme juhla-asua -postaus”?. Kuinka paljon voi saada irti yhdestä hameesta? Ensi vuodelle sama hame – 52 eri asua? Okei tää loppu oli vitsi, voisi mennä jo turhan haastavaksi. Mutta pian lähestyvään pikkujoulukauteenhan sopisi aika hyvin tämä, että keksii erilaisia yhdistelmiä vielä samasta hameesta?

Mun lemppari näistä kolmesta asusta on varmasti tuo keskimmäinen, vaikka ei näissä kahdessa muussakaan mun silmään mitään vikaa ole. Olen edelleen aivan ihastunut tähän hameeseen, koska se on niin monipuolinen. Haluan jatkossakin tehdä tällaisia saman tyyppisiä postauksia, joten jos toivotte näitä lisää, niin hihkaiskaa hep! Ja jos toivotte tällaista jostain tietystä vaatteesta tai asusteesta, niin kertokaa ihmeessä. Miten olisi samanlainen esimerkiksi maihareista, kietaisuhameesta, farkuista tai puffer-takista?

Aina kun mä kaipaan asuinspiraatiota, mä käännyn Pinterestin puoleen. Siellä mulla on monta taulua, joihin kokoan ideoita. Yleensä jos mietin, miten voisin yhdistää jotain tiettyä omaa vaatetta, kirjoitan vaan vaatteen nimi + outfit hakukenttään (esim Kenzo tiger college outfit, mom jeans outfit tai gucci gg belt outfit), ja pinnailen mun lemppari-tyylejä. Sillä tavalla on tosi helppoa keksiä uusia ideoita vaatteiden yhdistelyyn! Ja Pinterest myös inspiroi mua olemaan rohkeampi, koska siellä on usein paljon rohkeampia tyylejä, kuin mitä itse uskaltaisin muuten yhdistellä. Mut löytää Pinterestistä nimellä Iinalaura, kuten muistakin kanavista, jos haluatte käydä tsekkaamassa mun Pinterest-tauluja.

*Postauksessa esiteltävä sänky on saatu Gefferiltä bloginäkyvyyttä vastaan.

Muistatteko kun esittelin koululaisen työpisteen, ja höpöttelin kuinka huone on sitten valmis, kunhan hänen mittatilauksena tehty sänkynsä valmistuu? No siinä kävikin niin, että meillä meni kaikki aivan uusiksi. Mittatilauksena tehty sänky ei siltikään mahtunut huoneeseen, sillä se meni YHDEN sentin verran liian pitkälle. Voitteko kuvitella, yhden sentin. Olin kai mitannut huonosti vahingossa, kun katsoin ihan että se nippa nappa mahtuu. Päädyttiin sitten siihen, että koululainen muuttaa takaisin vanhaan huoneeseensa, jossa hän nukkui yksin ennen kuin hän ja siskonsa halusivat muuttaa nukkumaan yhteen. Siellä sängyn ja ovenkarmin väliin jää kaksi senttiä tilaa, eli juuri sopivasti.

Muutettiin pari viikkoa sitten kaikki koululaisen tavarat siihen toiseen huoneeseen, ja alettiin järjestellä. Pienemmät tyypit muuttivat sitten kaksistaan siihen huoneeseen, josta alunperin piti tulla koululaisen huone, sillä sinne mahtui onneksi hyvin pieni kerrossänky, sekä pinnasänky. Tai no ei nyt hyvin, mutta mahtui. Pian varmaankin luovutaan onneksi pinnasängystä, ja kuopus muuttaa alasänkyyn, niin huoneeseen tulee reippaasti lisää tilaa. Mutta nyt palataan takaisin koululaisen huoneeseen.

Sinne siis siirtyi tismalleen sama työpiste, joka oltiin jo laitettu vanhaan huoneeseen. Tauluhyllyä ei lähdetty siirtämään, vaan hän sai nyt sitten omaksi taulukseen huoneessa valmiina olleen Mrs. Mighetton. Suurin muutos tuli tosiaankin hänen uudesta parvisängystään, jonka me saimme Gefferiltä.

Gefferin massiivipuiset talosängyt valmistetaan Tanskassa, käsittelemättömästä männystä. Kun sänky tuli sisään, samalla tuli myös ihana puhtaan puun tuoksu. Siitä en sentään saa migreeniä, hah. Sänky huokuu laatua ja luontoa, ja se ylitti kaikki meidän toivomukset. Me tilattiin sänky siis koossa 90×190, eli kymmenen senttiä standardisänkyä lyhyempänä. Jos mietitte patjakokoa, niin me saatiin tähän kuitenkin 200cm pitkä patja mahtumaan täysin ongelmitta.  Sänkyjä voi tilata juuri itselle sopivassa koossa (jos osaa mitata, toisin kuin minä), ja esimerkiksi sänkyä voi tilata myös korkeampana tai matalampana, tai leveämpänä tai kapeampana. Gefferillä on monta erilaista mallia talosängyistä, myös perusmallia, laidoilla ja jaloilla ja ilman löytyy, sekä kerrossänkyä.

Meidän valitsema sänky on melko suuri pieneen huoneeseen, kertovathan sen jo mitatkin ja se, että tilaa jäi 2cm sängyn ja ovenkarmin väliin. Mutta sänky on ihana, ja parvisängyn korkeus tuo myös tilaa. Sängyn alla on paljon tilaa sekä säilyttää leluja että leikkiä, ja tehdä vaikka majoja. Huoneen säilytysratkaisut on mietitty niin, että esim. Fabelabin lelusäkkejä (myös aikanaan saatu Gefferiltä) on helppoa siirtää, ja niiden tilalle rakennella vaikka barbietalo tai se maja. Pienet lapset rakastavat koloja ja matalia tiloja, joihin voi tehdä omia salaisia piilopaikkoja.

Koululaisen pienikokoinen koulupöytä jättää myös leikkitilaa ikkunan eteen lapsen mittapuulla ihan sopivasti, ja toisaalta usein leikit levittyvät myös aulaan (jossa on legohylly ja kaikki ehjät legorakennelmat), sekä pikkusiskojen huoneeseen, jossa on iso kirjahylly ja kaikki loput legot.

Me haluttiin esikoiselle iso sänky, koska se kestää aikaa. Tulevaisuudessa, kun muutetaan isompaan kotiin, on parvisängyn alle mahdollista tehdä vaikka lukunurkkaus tai tila kaveripatjalle yökyläilyjä varten. Ja jos koululainen jossain vaiheessa alkaa kokemaan sängyn liian ”lapselliseksi”, on meillä onneksi kaksi äärimmäisen innokasta pikkusiskoa jonossa valmiina muuttamaan sänkyyn.

Esikoiselle oli iso juttu saada ihan oma huone ja muutos on sujunut tosi hienosti kaikin puolin. Hän on saanut tehdä huoneesta itsensä näköisen, ja on oikein tyytyväinen siihen, miltä siellä nyt näyttää. Sehän on kaikkein tärkeintä. Seuraavana projektina onkin sitten naapurihuone, kunhan tosiaan se pinnasänky lähtee sieltä pois. Sitten me rakennellaan sinne ihana oma lukunurkkaus kaikille tytöille, ja mietitään huoneen järjestystä muutenkin uusiksi.

Havahduin tässä siihen, että tätä vuotta ei ole enää montaa kuukautta jäljellä. Meidän taapero aloittaa päivähoidossa ensi vuoden alussa, joten näitä meidän yhteisiä kotipäiviä on luvassa enää muutaman kuukauden ajan. Kuinka haikeaa on ajatella, että tämä aika on mennyt näin nopeasti. Vastahan me odoteltiin malttamattomina rakenneultraa ja tunnusteltiin hentoisia vauvan liikkeitä. Tai no, vasta ja vasta. Siitä on kaksi vuotta.

Vaikka tämä syksy mennään aikataulujen kanssa aivan äärirajoilla, se  ei haittaa. Nämä päivät taaperon kanssa on vaan niin arvokkaita. On ihan mieletöntä seurata kuinka hän kasvaa ja kehittyy ihan silmissä, ja oppii joka päivä uutta. Taaperon maailma on niin mahtava ja se, että sitä saa seurata aitiopaikalta on suuri etuoikeus. Niin upeaa, että meillä on mahdollisuus viettää nämä päivät yhdessä. Onneksi ensi vuonnakin meille jää paljon yhteistä aikaa, sillä hän aloittaa päivähoidon vain kolmena päivänä viikossa. Kolmen hoitopäivän lisäksi viikkoon jää siis neljä kotipäivää.

Mä voin vaan kuvitella, miten paljon saan sitten aikaan kolmena kokonaisena, päiväsaikaan tapahtuvana työpäivänä, kun olen tottunut tekemään ihan kaiken vasta viimeiseksi illalla väsyneenä, tai aikaisin aamulla ennen kun kaikki muut ovat heränneet. Se tuntuu jotenkin ihan utopistiselta ajatuksenakin, että sitten saan tehdä töitä silloin kun kaikki muutkin, ja mulle jää ainakin joitakin iltoja viikosta kokonaan vapaaksi. Siihen asti kuitenkin näillä mennään, ja nautitaan tästä ajasta ihan täysillä. Vaikka odotan rauhallisia työskentelyhetkiä innolla, en toisaalta haluaisi luopua näistä päivistä, joita me taaperon kanssa vietetään. Onneksi 3/4-jako mahdollistaa molemmat.

Mun ei oikeastaan edes pitänyt puhua omista töistäni mitään, vaan keskittyä siihen, miten ihania nämä päivät yhdessä on. Mun työt kuitenkin linkittyy olennaisesti siihen, miksi ylipäätään pystyn olemaan taaperon kanssa kotona siihen asti, että hän on kaksivuotias, ja siihen, miksi hän menee jossain vaiheessa hoitoon. Mulla ei ole mitään mielipidettä siitä, kuinka pitkään lapsen kanssa pitäisi tai ei pitäisi olla kotona, sillä jokaisella perheellä on omat tilanteensa ja omat mahdollisuutensa. Eikä se asia kuulukaan kenellekään muulle, kuin sille perheelle ketä se koskee. Olen kuitenkin kiitollinen ja onnellinen siitä, että me pystytään tekemään meille sopiva ratkaisu, sillä se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Kaikilla ei edes ole mahdollisuutta valita, vaan töihin on palattava, vaikka halua olla kotona löytyisi, tai sitten töitä ei löydy vaikka haluaisi jo muutakin kuin olla kotona. Kunnioitetaan siis jokainen toistemme ratkaisuja, ja keskitetään voimavarat omien ratkaisujemme pohdiskeluun.

Meidän taapero puhuu ihan hulluna, ja mun lempilauseita hänen suustaan ovat ”ollaan yhessä”, ”tule mukaan” ja ”äitin kainaloon”. Ehkä ne kertovatkin omaa tarinaansa siitä, mitä me päivisin tehdään. Ollaan paljon sohvalla tai lattialla yhdessä kainalokkain, luetaan kirjoja, ihmetellään maailmaa ja lasketaan varpaita. Me tykätään myös piirtää paljon yhdessä. Kotona olon kaveriksi myös mennään paljon yhdessä, ja taapero tulee aina mun mukaan, minne ikinä menenkin. Hän kulkee mun mukana pressitilaisuuksissa, lounailla, koulutuksissa ja muissa työjutuissa. Eniten me käydään kuitenkin kahdestaan kävelyillä ja leikkipuistossa. Ja hän ottaa aina mut mukaan joka paikkaan, hän tulee ottamaan mua kädestä kiinni, ja sanoo ”tule mukaan äiti!”.

Kaikessa mennään aina hänen ehdoillaan, ja hän tykkää kulkea mun kanssa yhdessä. Tietysti aina kysyn etukäteen, voinko ottaa taaperon mukaan, mikäli tilaisuus on sen luonteinen, että kaikilla ei välttämättä ole pikkutyyppejä mukana. Ja vielä koskaan en ole saanut vastaukseksi mitään muuta kuin: tietenkin voit, ihanaa että hän tulee mukaan piristämään meidän päivää. Se on suuri onni. Ja aina kaikki on mennyt hienosti.

Kuvat on ottanut ihana Jenni Sanssi Big Mamas Home -blogista.

Taaperon kanssa parasta on pysähtyä siihen hetkeen. Siitä voi saada niin paljon irti, kun avaa silmät ja korvat sille kaikelle minkä taapero kokee ehkä ensimmäistä kertaa. Kuinka paljon voi saada irti metromatkasta, kävelystä metsään sadan metrin päähän, tai viiden aukeaman kuvakirjasta, joka on luettu jo sata kertaa. Vielä sadannella kerralla sieltä voi bongata jonkun uuden asian, jonkun josta syntyy uusi oivallus tai topakka keskustelu. Yhtenä päivänä me oltiin aallonmurtajalla tutkimassa kiviä, ja bongattiin vedestä kiven päältä pieni minkki. Vaikka itse podin maailmantuskaa siinä karannutta minkkiä ihmetellessäni, taapero näki jotain uutta. Jotain joka sai hänet kiljumaan onnesta ja hymyilemään niin, että muakin sattui poskiin.

Nämä päivät on ihan uskomattoman arvokkaita, ja olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut viettää samanlaisia päiviä kaikkien kolmen tyttäreni kanssa näinä vuosina. Olen saanut niistä irti niin paljon, ja uskon, että niin ovat hekin. Keväällä meidän arki muuttuu taas, mutta tämän syksyn ajan mä aion ihmetellä jokaista kiveä, jonka taapero poimii, laulaa hänelle Små grodorna vaikka repeatilla jos hän niin toivoo, ja halata ja pussata häntä joka päivä niin monta kertaa kun hän vaan suostuu. Ja niin aion ensi keväänäkin. Kaikkein parasta on olla yhdessä (tai pallomeressä, niinkuin taapero sanoo) <3

Juhlittiin tänään meidän 7-vuotiasta sukulaisten ja kummien kesken kotona, ja teemana oli koululaisen itse valitsemat emojit. Teema oli mun mielestä tosi hauska, mutta koristeiden kanssa sai hetken aikaa mietiskellä, että kuinka saa teemaa toteutettua ilman kaikkia mahdollisia emojiprintti-muoviastioita ja muita. Päädyin ostamaan emoji-servettejä, mutta muuten me askarreltiin koristeita itse ja toteutettiin teemaa lähinnä värimaailman kautta.

Leivoin itse synttärikakun, kuten yleensä aina leivon. Käytin samaa porkkanakakkureseptiä, jota olen käyttänyt 5-vuotiaan hirviösynttäreillä, ja 1-vuotiaan Winter Onederland -synttäreilläkin. Se on vaan niin herkullinen, ja osaan jo reseptin melkein ulkoa, niin se on helppo tehdäkin. Tällä kertaa lisäsin kakun päälle vielä keltaista sokerimassaa, ja punaisesta ja mustasta sokerimassasta tehdyt sydänsilmät ja suun. Tosi yksinkertainen koristelu, ja sain sen yllättävän ok:sti onnistumaan, vaikka etukäteen vähän jännitti. Sokerimassa ei kuulu mun vahvimpiin osaamisalueisiin leivonnassa, tämä taisi olla ehkä kolmas tai neljäs kerta kun sitä käytin. Mutta ihan hyvin se onnistui, ja sain kaulittua massan melko ohueksi.

Kakun lisäksi tarjolla oli voitaikinan päälle tehty tomaatti-mozzarella-piirakka, daim-mutakakkua, keksejä ja karkkeja. Aika simppelit tarjoilut, mutta enempää ei tarvittukaan. Ensin tein vielä kakkaemoji-keksejä pinterestistä löytämälläni amerikkalaisella reseptillä, mutta en tiedä mikä ihme meillä meni pieleen, kun keksit vaan lässähtivät ihan totaalisesti, eikä niistä todellakaan tullut kakkaemojin muotoisia. Hyviä kyllä olivat, mutta aivan litteitä lettuja. Päädyttiin siis syömään ne ihan keskenämme ja ostettiin juhlien keksit kaupasta.

Synttärisankari sai aivan ihania lahjoja, mm. Hello Ruby -sarjan tokan kirjan (hän rakasti ykkösosaa), Geomageja, ihanan Opi miten kaikki toimii -tietokirjan, josta voi oppia kaikkea mahdollista (esim. miten rahaa valmistetaan ja kaikkea muuta siistiä), Top Model -väritys- ja tarrakirjoja ja kyniä, Lol-pallon, So Slime DIY -limantekosetin, korvakorut, mukin & Lego Friendsejä & Unikitty-legoja muutaman paketin. Ihan mahtavia lahjoja kyllä, hän oli niin iloinen. Ihanaa kun kaikki lahjat olivat sellaisia, joista riittää iloa pitkäksi aikaa.

Me pukeuduttiin keltaiseen väriteeman mukaan, paitsi Otto, joka ei omista keltaisia vaatteita. Onneksi hän pelasti tilanteen hienolla kakkaemoji-naamarilla, jonka ansiosta meidän 1v7kk kuopus oppi sanomaan ”Isi on kakkaemoji!”. Varmasti tarpeellinen juttu oppia, heh.

Juhlat onnistuivat tosi kivasti, ja oli ihanaa nähdä sukulaisia ja ystäviä. Mäkin sain Jyväskylästä asti esikoisen kummitädin meille yökylään, ja nyt laitankin tämän koneen pois ja fiilistelen loppuillan sitä, että saadaan höpöttää ja vaihtaa kuulumisia kerrankin oikein ajan kanssa. Me ollaan tänä vuonna tunnettu toisemme 11 vuotta, ihan älytöntä vauhtia on kuluneet nämä vuodet! Niin ihanaa, että meidän ympärillä on niin paljon rakkaita ja välittäviä ihmisiä, jotka juhlistivat tätäkin ihanaa merkkipäivää meidän kanssa.

Kiitos ihanista juhlista kaikille vieraille, ja kiitos teille kaikille sadoista onnitteluviesteistä ja kommenteista, joita olette tällä viikolla laittaneet <3 Mä vastailen niin nopeasti kuin vain ehdin!

Alkuvuodesta lupasin, että pukeudun tänä vuonna rohkeammin, ja koitan välttää niitä ainaisia turva-asuja, kuten farkkuja ja neuletta. Päätin silloin, että vain joka toinen asu jonka blogissa jaan, saa olla farkut & neule -yhdistelmä. Tässä tulee kuitenkin ensimmäinen farkut & neule -postaus sitten viime tammikuun. Aika pitkä tauko eikö vain? Olen yllättänyt itsenikin tällä, sillä tämä on toiminut oikeastaan paremmin kuin ikinä osasin kuvitella. Olen ihan oikeasti haastanut itseäni pukeutujana, kokeillut aivan uudenlaisia asuyhdistelmiä, ja tutustunut paremmin omaan tyyliini. Joskus farkut ja neule on kuitenkin ihan paikallaan, onhan se oikein kelpo asu.

Olen ylpeä siitä, että olen oikeasti kiinnittänyt enemmän huomiota vaateyhdistelmiin, enkä vaan aina valinnut sitä helpointa vaihtoehtoa, joka on aina päällä. Olen löytänyt ihan uusia luottovaatteita, sellaisista vaatekappaleista, joita en olisi ennen edes uskaltanut pukea päälleni. Olen verhonnut itseni sinapinkeltaiseen neuleeseen mekon kanssa, ja monta kertaa myös siniseen röyhelöiseen kukkamekkoon. Ne ovat aika kaukana siitä mustavalkoharmaasta pillifarkut-neule-tennarit -kombosta, johon ennen aina turvauduin.

Tämä asu oli mun päällä eräänä pilvisenä lauantaina, kun piipahdettiin kahvilassa ja puistossa. Nämä maiharit on todella olleet juuri niin kovassa käytössä kuin ounastelinkin, ja näyttävät edelleen hyvältä, eli ovat kestäneet lähes päivittäistä käyttöä. Ne sopivat niin arkeen kuin juhlaankin, mikä on parasta. Olen ollut ne päällä puistossa, kaupassa, kauppakeskuksen avajaisissa ja fine dining -ravintolassa. Ne yhdistyvät yhtä ihanasti hulmuavaan mekkoon kuin farkkuihinkin. Nämä kengät on mukavat jalassa ja niillä jaksaa kävellä pidempäänkin.

Neule Cubus | Farkut Cubus | Kengät Zara | Laukku & Other Stories 

Mä tykkään hirveästi kontrasteista pukeutumisessa, ja esimerkiksi pörröinen neule on mun mielestä herkullinen yhdisteltävä rouheisiin maihareihin. Ne ovat niin eri maailmoista, että yhdessä niistä tulee mun silmään jännittävä yhdistelmä. Tykkäsin tässä asussa juuri siitä, että siinä oli sekä untuvaista pehmeyttä että kiiltävää ja kovaa nahkaa korukivineen.

Nämä kuvat on otettu jo ennen kun sain mun synttärilahjan, muuten mulla olisi varmaan ollut se käytössä, hah! Nämä kuvat on otettu myös ennen mun silmäongelmaa, ai että mä ikävöin ripsiväriä. Silmä voi onneksi jo tosi paljon paremmin, ja huomenna ajattelin olla rohkea ja laittaa ripsiväriä eka kertaa viikkoon, kun antibioottitipatkin sai jo lopettaa kahden oireettoman päivän jälkeen. Olihan se kyllä sellainen episodi, että ei tarvitse toiste kokeilla. Onneksi se parantui nopeasti, ja nyt olen päässyt takaisin arkeen kiinni.

Huomenna juhlitaan meidän 7-vuotiasta synttärisankaria, en malta odottaa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3