Kirjoittelin pari viikkoa sitten meidän lomasuunnitelmista, ja nyt on vihdoinkin lomamatka ostettu. Katsottiin vaan ensimmäinen mahdollinen päivä jolloin päästään lähtemään, ja valkattiin lempparein kohde niistä mitä sille päivälle oli tarjolla. Päädyttiin ostamaan matka Rodokselle aivan mielettömän ihanaan hotelliin pieneen lomakylään, josta on kuitenkin lyhyt matka bussilla tai taksilla esimerkiksi Falirakiin ja Rodoksen keskustaan. Me odotetaan nyt lomaa niin innolla, että ei tosikaan.

Mä olen ollut itse lomalla Rodoksella Falirakissa 10-vuotiaana, eli 16 vuotta sitten, herregud ei voi olla noin kauan siitä. No joo, mutta Rodos on tosi ihana saari, ja mulle jäi lomasta ihanat muistot. En malta odottaa että päästään näyttämään Rodosta lapsille! Ottokin on käynyt siellä jo ennenkin, mutta lapsille kohde on aivan uusi, ja toki se on varmasti meidän lapsuusvuosista muuttunut paljon. Mä muistan vieläkin miltä Rodoksella tuoksui se lämmin kesäilma, tuoksuukohan siellä vieläkin samalta?

Me otettiin lomalle puolihoito, eli aamiaiset ja illalliset hotellilla. Lounaat, välipalat ja iltapalat sen sijaan mietitään itse. Tämä on meistä tosi hyvä ratkaisu, niin saa helposti vaihtelua, mutta ei tarvitse miettiä kaikkia aterioita joka päivä itse. Se on todellista lomaa, kun vertaa siihen että kotona suunnittelee ja valmistaa aina ne päivän viisi ateriaa.

Lapset aloittivat itse laskemaan päiviä, kun bongasivat mulle tulleesta vahvistussähköpostista, että montako päivää on jäljellä. Ehkä mun pitää siis askarrella lasten kanssa joku ”lomalaskuri” josta he saavat ruksittaa päivän joka päivä ennen nukkumaanmenoa. Niin ihanaa lähteä yhdessä reissuun, kun edellisen kerran ollaan oltu etelänlomalla ennen kuopuksen raskausaikaa. Pääsee pieni taaperokin eka kertaa nauttimaan lämmöstä, uima-altaista ja kaikesta muusta ihanasta.

Nyt tässä on jonkin verran järjestelyitä tehtävänä ennen lomaa, kuten se, että pitää käydä hakemassa kuopukselle passi ja ottamassa passikuvat. Mua naurattaa jo valmiiksi, kun mietin millainen passikuva yksivuotiaalle tulee. En kestä! Lisäksi pitää ostaa hänelle kunnon UV-puku tai pari, sekä pari isolieristä lierihattua, jotka suojaavat hyvin kasvoja ja niskaa auringolta. Myös isommat tarvitsevat vähän kesävaatteita, kun ei niille viime vuonna ollut oikein tarvetta, ja molemmat ovat ottaneet parin vuoden takaisesta huikean kasvuspurtin. Rodoksella on kesäkuussa keskilämpötila 30 astetta, eli lämpöä riittää varmasti. Tämä onkin eka kerta kun taapero pääsee elämässään nauttimaan helteistä, kun viime vuonna Suomessa ei ollut yhtäkään kunnon hellepäivää.

Mä muistan joitakin juttuja Rodokselta omalta reissulta, kuten Falirakin vesipuiston, laivamatkan Turkin puolelle Marmarikseen ja takaisin, pikku ”juna-ajelun” Rodoksen kaupungissa, sekä hauskan tivolin Falirakin keskustassa. Mutta nyt saa ehdottomasti vinkata omat lemppari Rodos -vinkit jos sellaisia on kertynyt! Varmasti Rodos on tosiaankin muuttunut paljon siitä kun siellä itse olen ollut. Mitä tehdä Rodoksella lasten kanssa? Parhaat ravintolat ja kaunein ranta?

Ihanaa kyllä oikeasti lähteä lomalle, sanoinko jo että ollaan ihan fiiliksissä! Sitten kun ollaan lomalla, mä aion jättää läppärin kotiin, ja laittaa sähköpostiin lomailmoituksen. Se tuntuu ehkä kaikkein kutkuttavimmalta ajatukselta, ihan oikea loma eka kertaa kahteen vuoteen, koska en laske lomaksi sitä viikkoa, kun pidin viikon tauon blogista ja vietin joka päivä aikaa mummun luona sairaalassa hänen viimeisinä päivinään. Tekee varmasti hyvää viikon ajan vaan rentoutua, ladata akkuja ja olla yhdessä koko perhe ilman mitään aikatauluja tai pakollisia juttuja. Rentoutua vaan ja olla.

Tästä kesästä tulee ihan HUIPPU!

Mihin te reissaatte tänä kesänä? Ja kertokaa ihmeessä niitä Rodos-vinkkejä, että mitä kaikkea kivaa tekemistä lapsiperheelle on Rodoksella! 

Gaalahumusta on jo muutama päivä, mutta nyt on aika ottaa tsekkaus mun gaala-asuun ja iltaan muutenkin. Kuten kirjoitinkin, tarkoituksena oli alunperin lainata gaala-asu, kuten olen tehnyt jo vuosia. Nyt en kuitenkaan onnistunut löytämään hyvin istuvaa asua, joka olisi sopinut ja näyttänyt juuri siltä kuin toivoin. Niinpä oli käännyttävä kauppojen valikoiman puoleen. Mulla oli asulle vain yksi kriteeri: koska ostin sen, sen piti olla sellainen, jolle löytyy 100% varmasti käyttöä myös myöhemmin. Haussa oli siis mahdollisimman monikäyttöinen ja tyylikäs asu, joka sopii just mulle.

Kiertelin viime viikolla kauppoja vaikka kuinka paljon, mutta mikään ei oikein tuntunut omalta. Etsin ja etsin, mutta oikein mikään asu ei herättänyt sellaista ”TÄSSÄ SE ON!” -fiilistä. Oman osansa tähän etsintään toi haastetta myös hiusten väri, ihan kaikki ei nimittäin sovi pastelliliilan kanssa. Aina kun löytyi joku ihana malli, väri oli sellainen että se olisi tukahduttanut violetin, tai riidellyt pahasti sen kanssa. Aikani soviteltuani päädyin siihen, että sopivan puvun pitäisi olla joko keltainen tai valkoinen. Keltainen tuntui ihanan keväiseltä, ja valkoinen taas tylsältä. Kunnes..

..Astelin sisään Mangoon, ja heti ensimmäisenä iskin silmäni kokovalkoiseen pukuun. Päätin valjastaa gaalaan sisäisen Barney Stinsonini, ja ääni päässäni huusi: SUIT UP! Kävelin bleiserin ja housujen kanssa sovituskoppiin, ja nehän istuivat kuin hansikas. Eli hyvin, jos on oikean kokoiset hanskat. Tai puku. Suoraan sanottuna tuli tunne, että yksikään vaate ei ole vuosiin näyttänyt päälläni yhtä hyvältä, jos koskaan. No hääpuku oli aika täydellinen, ja sekin oli valkoinen. Miksi ihmeessä siis ajattelinkaan, että valkoinen olisi jotenkin tylsä? Päin vastoin! Se on rohkea, raikas ja mielettömän kaunis väri.

Puku päällä tuli ihan saman tien se olo että nyt löytyi se oikea. Sitten pitikin vielä metsästää pukuun sopivaa toppia. Pukua henkarissa katsellessani ajattelin, että minähän laitan sen rohkeasti ilman paitaa kokonaan, kuten Hollywood-tähdet. Päälle sen puettuani totesin, että ehkä kaula-aukko on aavistuksen turhan antava, jos 10 senttiä housunkaulusta näkyy siitä. Niinpä siis oli ehdottomasti löydettävä toppi. Sekin tuntui olevan oikea projekti, sillä oikean väristä ja mallista hyvin istuvaa toppia ei vaan löytynyt. Luovutin ja lähdin kotiin, ja päätin vielä kerran käydä kaapit ja vaaterekin läpi. Löysin viime vuonna ostamani nudenvärisen pitsitopin, ja se oli puvun kanssa tosi hyvä match. Onneksi! Sillä mikään muu ei ollut. Asu oli löytynyt.

Bleiseri Mango | Housut Mango | Toppi H&M | Kengät Zara | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Korvikset H&M

Kuvat: Emilia Huttunen Edit: meitsi

Asustin kokovalkoisen puvun lempilaukullani, sekä luotto-gaalakorkkareillani, joilla olen ollut gaaloissa jo monta vuotta, eli mustilla yksinkertaisilla sandaleteilla, joissa on kultainen korko. Lisäksi laitoin vaan suuret valkoiset tupsukorvikset, jotka sopivat pukuun. Hiukset auki vähän taaksepäin kammattuna, ja simppeli meikki. Joskus yksinkertainen vaan toimii, ja nyt se mun mielestä toimi. Kokonaisuutena olin asuun ihan super tyytyväinen!

Kuvat: Henri ilanen

Gaala-ilta oli mahtavan hauska, ja oli niin kiva nähdä kaikkia tuttuja! Joitakin tuttuja en ollut nähnyt jopa pariin vuoteen, kun olen ollut niin paljon pois iltatapahtumista raskaus- ja imetysaikana. Oli niin kivaa vaihtaa kuulumisia. Voittoa tai edes sijoitusta ei tällä kertaa tullut, mutta haluan kiittää silti ihan hurjasti kaikkia äänestäneitä! Tällä kertaa voittajat valittiin niin, että vain kolmasosa pisteistä tuli yleisöäänistä. Arjen Sankari -voitto meni ihanalle Puutalobaby -blogille, ja voitto oli kyllä ehdottomasti ansaittu! Puutalobaby näyttää hienosti, miten siitä arjesta voi tehdä juuri oman näköistä, ja viettää vaikka talvet kokonaan Aurinkorannikolla. Onnea Kristalle ja Puutalobabylle, sekä kaikille muille upeille voittajille!

Me oltiin tapahtumassa liikkeellä Emilian, Topiaksen ja Emilian siskon Eveliinan kanssa, ja ilta oli kyllä niin hauska. Se on parasta, että on ystäväpariskunta, jonka kanssa molemmilla klikkaa niin hyvin. Meillä on aina porukalla hauskaa ja niin pöntöt jutut että vieläkin naurattaa kaikki.

Mitä mieltä kokovalkoisesta, iskeekö teihin?

Eilen juhlistettiin meidän viisivuotiasta, ja juhlittiin hänen mahtavan mainiot HIRVIÖsynttärit! Meillä tuli aavistuksen kiire järjestelyissä, ja kakun kuorrutus meinasi olla ihan mahdottomuus, kun minigrip-pussit olivatkin loppu yhtä lukuunottamatta, ja leikkasin siihen liian ison reiän, josta tylla putosi pois. Jotenkin onnistuin kuitenkin saamaan hirviökakulle hirveän karvapeitteen aikaiseksi, ja päästiin aloittamaan juhlat. Kiitos meidän ihanien ystävien ja sukulaisten, jotka auttoivat koristelun viimeistelyssä ja lasten viihdyttämisessä sillä aikaa. Ei ollut helpoin yhdistelmä juhlien järjestäminen ja blogigaala samalle viikonlopulle, mutta onneksi kaikki järjestyi.

Hirviökakku oli samalla Annin Uunissa -blogin porkkanakakku-reseptillä tehty, jota tarjoiltiin kuopuksen synttäreillä helmikuussa. Koristelin kakun siis voi-tuorejuustokreemillä, jota oli myös täytteenä. Koristekreemin värjäsin violetilla pastavärillä, ja silmät Oton sisko askarteli sokerimassasta sillä aikaa, kun mä tappelin pursotuspussin kanssa hikikarpalot ohimolla. Kakusta tuli onneksi synttärisankarin mielestä maailman hienoin, ja se olikin tärkeintä. Aluksi oli tarkoitus tehdä hirviöstä kauttaaltaan ”karvainen”, mutta se olisi ollut jo liian haastavaa puutteellisella varustuksella. Kakku on tosi helppo tehdä, ja koristelutkaan eivät vaatineet mitään supervoimia, vaan hyvin pursottuvan kreemin kanssa sujuvat oikealla varustuksella kuin tanssi.

Porkkanakakun lisäksi tarjoiltiin oreo-valkosuklaapopcorneja siniseksi värjättynä, hedelmäsalaattia vesimelonikulhosta, kaupasta löytyneitä hirviömäisen näköisiä wasabipalleroita, mustikkajauholla maustettuja maissinaksuja, coktailpiirakoita ja munavoita, lohi-wasabiruisnappeja, sekä karkkisekoitusta jossa oli mukana matoja ja muita ällötyksiä. Juomaksi tehtiin hirviömehua kivennäisvedestä ja raikastamon porkkana-appelsiinimehusta, sekä sinisestä elintarvikeväristä. Oranssi mehu värjäytyi uskomattoman hirviömäisen vihreän ruskeaksi parilla pisaralla.

Koristeluita olin säästänyt jo halloweenista osan, ja osa löytyi Jumbon MaraKatti-liikkeestä, sekä osa sitten oli vanhoja suosikkeja aiemmista juhlista, kuten kirjaintaulu ja kirjainbanneri. Pinkki numeroilmapallo ostettiin Confettista. Monet vieraatkin olivat pukeutuneet hirviöteemaan sopivasti, ja meillä olikin täällä noitia, hirviötohveleita, vampyyreja, luurankoja, frankensteineja ja muita. Mahtava porukka.

Meidän juhlat on aina rentoja, vaikka teemaan tykätäänkin panostaa. Pääosassa on kahvi, ruoka ja rento hengailu, sekä lasten viihtyminen. Kaksitoistapäisellä lapsiporukalla oli täällä mahtavat leikit eilen, ja kaikki viihtyivät hienosti. Neiti 5v sai juuri toivomiaan lahjoja, kuten violetit suojat skeittilautailua varten, uuden Nerf-pyssyn, lasten meikkejä, Marcus & Martinus -tavaraa, barbien vaatteita, shopkinseja, helppolukuisen kirjan, sekä meikkipään ja vaikka mitä muuta mitä en vaan nyt muista, kääk. Aivan ihania lahjoja, joista hän oli niin kiitollinen, ja niin ollaan myös me vanhemmat (ja siskot kanssa, kahden sisaruksen kanssa kun omat lahjat muuttuu hyvin nopeaksi ”meidän lahjoiksi”).

Mahtava juhlaviikonloppu takana, ja hieman arkisempi viikko edessä, onneksi. Juhlat on ihania mutta arki on myös, ja juhlia meillä riittää tästä kesään asti useammatkin vielä. Neidistä itsestään ei juhlissa saatu paljon yhtään kuvia, kun hän oli melkein koko ajan kavereiden kanssa leikkimässä. Mutta pitää ottaa vielä perhekuvat monsterikoristeiden edessä, ennen kuin otetaan ne alas. Haha, joo meillä on vieläkin koristeet paikallaan, ehkä huomenna jaksaa ottaa ne alas? Tai viikonloppuna, ei sen niin väliä.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille ja kiitos hurjasti sekä meidän mahtaville juhlavieraille että teille kaikille ihanuuksille onnitteluista ja myötäelämisestä jälleen <3 Te ootte parhaita!

Tänään sinä täytät viisi vuotta. Se on hieno päivä meille kaikille. Sinä tulit maailmaan nopeasti ja otit heti oman paikkasi meidän perheessä. Laitoit uusiksi kaiken mitä olimme vauva-arjesta siihen mennessä oppineet, ja opetit meidät arvostamaan saumatonta yhteistyötä ja ymmärtämään erilaisia tarpeita. Vaikka vauvavuotesi ei ollut kaikkein helpoimmasta päästä, ovat kaikki nämä viisi vuotta kanssasi olleet ihania ja täynnä rakkautta. Ei-niin-rauhallisesta alusta huolimatta sinä taidat olla meidän perheestä se rauhallisin, jolla ei ole koskaan kiire, ja joka uppoutuu rauhassa leikkeihin tuntikausiksi.

Keskimmäisen paikka ei aina ole se helpoin, kun ei ole nuorin eikä vanhin. Itsehän en siitä mitään ainoana lapsena tiedä, mutta sivusta seuraavana äitinä näen sen kyllä. Keskimmäiseltä vaaditaan joustavuutta molempiin suuntiin. Sinä hanskaat sen hienosti. Siinä missä sisarukset välillä koettelevat hermoja, toinen isottelullaan ja toinen tuhoamisellaan, sinä pidät omat puolesi, mutta olet aina reilu ja kiva kaveri.

En tunne ketään niin empaattista, kuin sinut. Se on valtavan suuri rikkaus. Äitinä silti haluaisin suojella sinua kaikelta ja toivon, että onnistun antamaan sinulle niin vahvat eväät elämään, että empaattisuutesi ei koskaan asettuisi sinua vastaan. Toivon, että onnistun opettamaan sinulle yhdessä isäsi kanssa, kuinka ainutlaatuisen upea ja ihana tyyppi olet. Toivon, että onnistumme opettamaan, että sinun mielipiteilläsi, arvoillasi ja ajatuksillasi on merkitystä. Toivon, että onnistumme opettamaan miten selvitään pettymyksistä, ja noustaan kaatumisen jälkeen pystyyn. Toivon, että onnistumme opettamaan, että vaikka tiellesi sattuisi mitä tahansa, me ollaan aina täällä, ja meidän luo saa aina tulla juuri sellaisena kuin on.

Viisivuotiaana sinä olet lukenut jo muutaman kuukauden, ja opit koko ajan lisää. Olet taitava ja tunnollinen. Vaikka uppoudut välillä omaan hattaraiseen maailmaasi, muistat myös viedä astiat hienosti astianpesukoneeseen ruuan jälkeen. Sinulla on uskomattoman vilkas mielikuvitus, ja olen kirjoittanut monet hauskat tarinasi ja ajatuksesi ylös vauvakirjaan sinulle luettavaksi. Rakastat tanssia, muotia, prinsessoja, hirviöitä, supersankareita ja Star Warsia. Olet määrätietoinen, ja kun jotain päätät, sinä myös pysyt siinä.

Tuntuu että se oli vasta eilen, kun kirjoitin viisivuotiaasta isosiskostasi, mutta niin vaan siitäkin on jo puolitoista vuotta, ja pian hän meneekin jo kouluun. Tiedän että ei kulu kuin silmänräpäys, ja sitten sinäkin olet menossa kouluun, niin nopeasti aika menee. Aion nauttia täysillä siitä, kun olet vielä äidin pieni, etkä iso ja omatoiminen koululainen. On ihanaa kun olet vielä tässä ihan lähellä, ja vaikka sinulla onkin jo omia juttuja, on vielä enemmän meidän juttuja.

Syntymäpäivälahjaksi sait valitsemasi Barbietalon, vähän etuajassa. Oikeana päivänäsi aiomme antaa sinulle vielä aineettoman lahjan: paljon yhteistä tekemistä. Materiaa tärkeämpää on se, että mennään, tehdään ja koetaan yhdessä.

”Lasten kasvua on mieletöntä seurata, ja parasta on huomata se miten lapsi itse muovaa itsestään juuri sellaisen tyypin kuin hänen kuuluukin olla. Usein saa huomata että oma lapsi kasvoikin jossain asiassa ihan toisenlaiseksi kuin alunperin itse ajatteli, ja se on just vaan hyvä. Koskaan ei voi tietää etukäteen, voi vaan seurata ja ihastella, ja tehdä kasvattajana parhaansa tukeakseen lasta kaikissa mahdollisissa elämänvaiheissa ja tilanteissa.”

Näin kirjoitin syyskuussa 2016, kun siskosi täytti viisi vuotta. En kykene sanomaan sitä tuon paremmin tänäkään päivänä, ja siksi lainaan vanhaa tekstiä. Myös sinusta rakas on kasvanut ihan omanlaisesi tyyppi. Sinussa on paljon sellaista, jota ei ikinä olisi voinut etukäteen arvata edes, olet vain kasvanut sellaiseksi kuin olet. Toisaalta, olet juuri se sama ihana vastasyntynyt, jonka silmiin tuijotin kun sain sinut ensimmäistä kertaa käsivarsilleni. Olet maailman ihanin ja rakkain tyyppi, ihan niin kuin te kaikki lapset olette meille vanhemmille. Me rakastetaan teitä maailman eniten.

Suuren suuret onnittelut äidin ja isin rakkaalle viisivuotiaalle! Sä oot ihan best <3

Meillä on ollut touhun täyteinen viikko, ja se huipentuu mahtavaan juhlaviikonloppuun. Huomenna juhlitaan Inspiration Blog Awards -gaalassa kollegojen ja ystävien kanssa, ja sunnuntaina juhlistetaan meidän ihanaa Zeldaa, joka täyttää (myös huomenna) viisi vuotta. Koko viikko on tehty järjestelyitä neidin hirviöbileitä varten, ja uskon että hän tulee olemaan fiiliksissä juhlistaan. Me aikuisetkin aiotaan pukeutua teeman mukaan, täytyy vaan toivoa että pienimpiä vieraita ei jänskätä liikaa. Koristeiden kanssa yritin valita niitä vähemmän kuumottavia juttuja, ja enemmän vaan hauskoja. Kakku tulee myös olemaan söpö karvainen monsteri kauhujuttujen sijaan, mutta toiveena oli myös haamuja, vampyyreja ja luurankoja, joten niitäkin juhlista löytyy.

Varmasti ei ole jäänyt kenellekään blogia pidempään lukeneelle epäselväksi, että rakastan teemajuhlien järjestämistä, ja musta on ihanaa kun niitä saa järkätä ainakin kolmesti vuodessa lasten synttäreiden ansiosta. Siinä on vaan jotain hauskaa, kun saa miettiä teeman ja koristeet ja tarjottavat ja kaikki,  ja yrittää toteuttaa lasten villeimmät juhlahaaveet. Viimeistä päivää neljävuotiaamme päätti tämän synttäriteeman viime vuonna, viikkoa Star Wars -synttäreidensä jälkeen, ja koko vuoden hän on tasaisesti suunnitellut juhliaan, ja kertonut mitä asuja kenellekin tulee, ja millaisen kakun hän toivoo.

Vaikka Otto ei ehkä itse lähtisi järjestämään ihan yhtä mahtipontisesti juhlia kuin minä, hän on aina innolla mukana auttamassa mua kaiken toteuttamisessa. Se tekee juhlien järjestämisestä tuplasti hauskempaa, ja paljon helpompaa. Otto leipoo ja koristelee ihan siinä missä minäkin, ja kaikki tehdään aina yhdessä. Tytötkin auttavat parhaansa mukaan kattamisessa, koristeiden ripustelussa ja leipomisessa. Juhlien järjestäminen yhdessä on ihan parasta, ja se ilo lasten kasvoilla, kun heidän suunnittelemansa juhlat ovat valmiit, on sanoin kuvailemattoman ihanaa. He ovat aina niin ylpeitä.

Gaalaan löysin asun muutama päivä sitten. Monena aiempana vuonna olen lainannut asun jostain PR-toimistolta, ja niin olin aikeissa nytkin. En kuitenkaan löytänyt nyt sellaista asua joka olisi tuntunut oikealta ja mun näköiseltä. Niinpä päätin ostaa sellaisen asun, jolle on satavarmasti käyttöä myös myöhemmin, ja sellaisen myös löysin, onneksi. Odotan jo innolla että pääsen pukeutumaan siihen, ja esittelemään sen täällä blogissa.

Ollaan tällä viikolla jatkettu pihan laittamista, ja pikkuhiljaa se valmistuu taas kesäkuntoon. En malta odottaa että meidän oma pieni pihakeidas on valmis, ja saadaan istua siinä nauttimassa auringosta. Lapsilla on melko lennokkaat suunnitelmat omien pihajuttujensa suhteen, mutta katsotaan mitä saadaan terassille mahtumaan. Ihana siitä varmasti tulee. Jatketaan pihahommia sitten ensi viikolla, kun nämä juhlat on ensin juhlittu.

Mua jännittää huominen gaala, sillä en ole pariin vuoteen ollut missään niin isossa tapahtumassa! Mutta varmasti siitä tulee kivaa. Haluan jo etukäteen kiittää hurjasti kaikkia äänestäneitä, vaikka ei sijoitusta tulisikaan. Mulle on suuri kunnia saada olla ehdolla, ja jo se itsessään tuntuu upealta palkinnolta tehdystä työstä. Kiitos!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3