Me ostettiin eilen Prisma-reissulla lapsille vappupallot, kun törmättiin niihin heti sisään astuessa. Toisella isoista tytöistä oli niin suuria vaikeuksia päättää vappupalloa, että hän joutui palaamaan vielä puolen tunnin kaupassa kiertelyn jälkeen pallovalikoiman pariin, ja silloinkin valinta onnistui vain hammasta purren. Mutta lopulta hänkin sai valkattua itselleen sopivan pallon, johon oli ja on edelleen tyytyväinen. Meidän minityyppi iski heti ekana silmänsä Muumi-palloon, ja sehän oli saatava.

Hauskinta on se, että 1v ei koskaan ole katsonut yhtäkään Muumi-jaksoa, mutta hän on silti ehkä maailman kovin Muumi-fani. Hän on ihastunut niihin kirjoissa, leluissa ja musiikissa, sekä ennen kaikkea magneeteissa. Meillä on monta puista Muumi-magneettia, joilla hän tykkää leikkiä. Sitä kautta innostus on laajentunut kaikkeen muuhunkin oheismateriaaliin, kuten omaan pehmeään jalkapalloon, joka on myös tietenkin Muumien kuvilla varustettu.

1v rakastaa Muumi-ilmapalloaan, ja Muumi-pooo eli Mumin boll pitää olla koko ajan lähettyvillä. Hän osoittelee muumeja, ja innoissaan ilmoittaa, että heitä on pallossa ”kakki muumi” eli kaksi muumia. Hänelle ei vielä ole olennaista eri hahmojen nimet, kaikki on vaan muumeja. Isosiskojen heppa- ja yksisarvispallot ovat molemmat vaan heppoja, ja molemmat sanovat kovaan ääneen ”muuuuuuuuuu” ainakin taaperon mukaan, ainakaan ne eivät missään nimessä sano ”ihhahhaa”. Isosiskoja huvittaa, kun hepat ääntelee kuin lehmät. Taaperolle se ei ole niin justiinsa, häntä sen sijaan naurattaa jos joku yrittää väittää, että heppa sanoisi jotain muuta kuin ”muuuu”.

Näiden kuvien välillä on vuosi. Toisessa kuopus on 2,5 kuukautta vanha, ja toisessa vuoden ja 2,5 kuukautta vanha. Miten järkyttävän suuri ero on noiden kahden kuvan välillä! Miten paljon vauva kasvaa vuodessa, ei sitä vaan käsitä kun pystyy seuraamaan kasvua joka ikinen päivä läheltä. Se tapahtuu kuin varkain, yhtenä päivänä sitä vaan aina huomaa, miten paljon isompi hän tänään on, kuin edellisellä kerralla kun ihmetteli samaa asiaa.

”Pienestä mytystä on kasvanut jäntevä ja liikkuva tyyppi joka höpöttelee enemmän kuin on hiljaa, ja joka innostuu ja alkaa potkimaan ja heilumaan joka suuntaan aina kun näkee jotain jännää. Hänellä on maailman ihanin heleä ääni ja hän kujertelee ja jokeltelee aivan ihanasti, sitä voisi vaan kuunnella koko päivän.” näin kirjoitin vajaa vuosi sitten. Jäntevä ja liikkuva hän on edelleen, ja innostuu edelleen ihanasti melkein mistä vaan. Nykyään hän ei jokeltele, mutta on kyllä erittäin kova puhumaan, ja heleä-ääninen vieläkin. Kiljuu myös korkealta ja kovaa, se vasta parasta hupia onkin. 

Vaikka tuo tyyppi tuossa kuvassa on kasvanut hulluna, ja pallot on vaihtuneet, on hauskaa myös ajatella miten moni asia on samalla tavalla kuin viime vuonna. Sama sohva on edelleen paikoillaan, lapsella on edelleen kirkasta väriä yhdistettynä mustavalkoiseen kuosiin päällä ja me ollaan edelleen yhtä onnellisia kuin viime vuonna, vaikka ei vauvakuplassa enää ollakaan. Vaikka tähän näiden kuvien välissä kuluneeseen vuoteen on mahtunut myös murhetta ja menetystä, sekä asioita joita ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan tapahtuvaksi silloin kun tuo eka kuva on otettu, ei voi kuin ihmetellä miten upeat 365 päivää me ollaan vietetty. Mä voisin tehdä tästä kuvasta perinteen, ja kuvata meidän kuopuksen joka vuosi vappupallojen kanssa tuossa samassa kohdassa. JOOOOO. Niin mä teen. Mitä kaikkea vuodessa ehtiikään tapahtua, on se ihmeellistä.

Ihanaa iltaa kaikille <3

Havahduin siihen, että en ole kirjoittanut meidän kuulumisia pitkään aikaan. On ollut niin paljon sellaisia rajattuja aiheita, joista kirjoittaa, että ne ihan perus kuulumiset on jääneet ihan kokonaan pois täältä. No mitä meille sitten kuuluu? Hyvää!

Kirjoitin pari viikkoa sitten meidän lähestyvästä lomasta, ja siitä miten lasketaan siihen päiviä kaikki. No kävi niin, että tein heti silloin sen lomalaskurin lapsille. Arvatkaa milloin muistettiin ekan kerran vetää siihen rastit ruutuun? Eilen. Ruksattiin aika monta päivää kerralla, lapset hihkuivat ilosta kun oli mennyt jo niin monta päivää ja niin nopeasti. Tässä on ollut niin paljon puuhaa, että ei olla ehditty ees odottelemaan reissua, vaikka se odottelu ja jännäilyhän on puoli ruokaa. Mutta kyllä tässä vielä ehtii odotella ja jännäillä myöhemminkin, onneksi.

Meidän 5v on oppinut pyöräilemään (ilman apupyöriä siis), ja ollaankin käyty yhdessä lenkillä niin, että isot tytöt on pyöräilleet ja me ollaan kävelty reipasta vauhtia Oton kanssa. Pyöräilystä on tulossa juttua myöhemmin tällä viikolla, tai siis pyöräilemään oppimisesta ja vinkeistä siihen liittyen. Nyt meidän perheessä onkin enää yksi tyyppi, joka ei itse vielä osaa pyöräillä, mutta hänkin istuu jo terhakkaasti oman nelipyöräisen potkupyöränsä selkään. Siitäkin lisää varsinaisessa pyöräilypostauksessa sitten.

1-vuotias on kulkenut mun mukana tapaamisissa tällä(kin) viikolla, ja loppuviikosta on luvassa kaikki tämän kevään pressipäivät. Ollaan käyty parissa tapaamisessa, ja molemmat sujuivat tosi hyvin. Ollaan myös ulkoiltu ja touhuttu kotona. Joillakin pressipäivillä ajattelin mennä käymään, mutta kaikkiin en mitenkään ehdi vaikka haluaisinkin.

Taaperotyyppi tulee tietysti mukaan, ja saapa nähdä miten reissut sujuvat. Tällä hetkellä tuntuu olevan ihan arpapeliä, että onko meillä rauhallinen reissu, vai super aktiivinen reissu. Välillä hän on niin rauhallinen ja hengailee vaan yhdessä paikkaa ihmettelemässä jotain, ja toisena päivänä hän on ihan all over the place ja hikikarpalot otsalla yritän vain pysyä hänen perässään. Onneksi hän on ollut ihanan iloinen, vaikka vähän kujeileekin. Tämä 1v ikä on kyllä hikikarpaloista huolimatta niin ihana, että melkein joka päivä poskiin sattuu kun hymyilyttää ja naurattaa niin paljon hänen toilailunsa.

Meille kuuluu hyvää, ja fiilis on loistava! Tulevat päivät ja viikot on täynnä kaikkea kivaa, mutta onneksi välissä ehtii aina ottaa ihan iisistikin ja vaan olla kotona ja ulkoilla. Se tasapaino on paras, että on sopivasti jännittävää puuhaa, ja sopivasti rentoa spontaania hengailua ja verkkareita. Enempää ei voisi toivoakaan. Tänään tehtiin kauppareissu, ja sen jälkeen haettiin meille kaikille pizzat kotiin. Ison kauppareissun jälkeen on ihan parasta, kun ei tarvitse alkaa laittamaan ruokaa, vaan saa syödä jonkun muun laittamaa herkkua.

Ihanaa ja toivottavasti aurinkoisempaa viikkoa kaikille <3

Lastenvaatteista on ollut paljonkin juttua tässä blogissa, mutta taaperon asuja ei ole hetkeen ollut esittelyssä. Syy on se, että hän harvoin pysyy paikoillaan, että saisi otettua kuvia asuista niin, että ne jopa näkyvät. Siksi en yleensä jaksa edes yrittää. Tänä viikonloppuna hänellä oli kuitenkin niin söpö asu päällä, että yritin saada kuvia samalla kun käveltiin kotoa autolle (ja uudelleen kun käveltiin autolta kotiin). Aika yritykseksihän se jäi, mutta sain sentään muutaman kuvan joissa vaatteet näkyvät edes jotenkin.

Mä piipahdin viime viikolla Lapsimessuilla pikaisesti, ja sieltä olikin etsinnässä kesävaatetta ja -asustetta tytöille, lähinnä tulevaa reissua ajatellen. Isommille ei oikein meinannut löytyä mitään kesäjuttuja, mutta nuorimmaiselle löytyi aurinkohattu, pipo ja arskat parin kesämekon lisäksi. Isommillekin löytyi housut joita olin etsinyt, sekä mekot, mutta ne ei varsinaisesti olleet erityisen kesäisiä löytöjä. Toki arkeen tarpeellisia kuitenkin.

Meidän isommilla tytöillä on Babiatorsin aurinkolasit, joihin ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Nuorimmalla on ollut Ki et La -merkkiset ihanat vaaleanpunaiset rillit, mutta ne alkavat olla jo vähän turhan pienet yksivuotiaalle, joten oli aika sijoittaa uusiin laadukkaisiin aurinkolaseihin. Mä haluan että lasten aurinkolasit ovat turvallisen lisäksi myös hyvännäköiset, ja olin pitkään etsinyt kauniita ja laadukkaita taaperolle sopivia aurinkolaseja. Babiatorsit on kauniit, mutta kaipasin jotain uutta, kun niitä on jo tullut katseltua isommilla pitkään.

Tiitiäisen ja Tyllerön messuständillä ihastuin Izipizi-merkkisiin aurinkolaseihin, ja onnistuin ostamaan taaperolle viimeiset mustat 1-3-vuotiaiden izipizit. Mahtava tuuri ja löytö! Nämä on aivan ihanat. Ranskalaisen merkin laseissa on 100% UV-suojalla varustetut polarisoidut linssit, ja irroitettava silikoninauha jolla lasit saa paremmin pysymään taaperon päässä. Meillä ei ollut ongelmaa ainakaan vielä pysymisen kanssa, kun kuten kuvistakin huomaatte: taapero halusi laittaa ne vesisateella päähänsä kauppareissulle. Hän halusi mukaansa myös isosiskon laukun, se on aina pakko ottaa mukaan kun lähdetään jonnekin.

Izipizit on pientä mitoitusta, mutta tämä 1-3v koko oli ainakin meidän 1-vuotiaalle tosi passeli. Laseja saa myös 0-12kk koossa, sekä 3-7v koossa, jota sovitin meidän 5-vuotiaalle, ja se oli hänelle passeli. Hän ei kuitenkaan tarvitse uusia arskoja, kun Babiatorsit pelittävät vielä hyvin. Izipizit voisin ottaa vaikka itsellenikin, kun ne on niin kauniit. Tuo 1-3v koko maksaa suunnilleen 30€ Suomen liikkeissä.

Pitäisi varmaan tehdä pikkuhiljaa postausta taaperon vaatekaapista, kuten silloin tein vauvan vaatekaapistakin. Nyt meillä alkaa olla kasassa tämä 80-86 koko aikalailla. Tähän asti ollaan oltu sellaisessa siirtymävaiheessa vaatteiden kanssa, että on ollut sekaisin pientä ja isoa, mutta nyt alkaa olla valmista.

Tämä asu on yksi meidän kaupunkilemppareita: lämmin huppari ja bomber-takki, joka on kevyt ja helppo riisua kun ollaan sisällä. Huppari lämmittää esim. kauppakeskuksessa sopivasti jos on viileää, mutta ei tule liian kuuma kuitenkaan. Turbaanipipo on messulöytö myöskin, ja se on suomalaista Po-no Design -merkkiä. Se on musta aivan hurmaava, ja musta väri sopii ihanasti kaikkiin vaatteisiin!

Turbaani Pono Design | Takki Lindex | Huppari Gugguu | Leggingssit Tinycottons | Kengät Vans | Laukku H&M | Aurinkolasit Izipizi |

Sellainen asu meidän taaperolla <3 Mun mielestä aivan ihana, ja kuvastaa hyvin tämänhetkistä vaatevalikoimaa: simppeliä, helposti yhdisteltävää, mukavaa päällä ja kivan näköistä, ainakin mun silmään.

Jaa-a, niin siinä sitten kävi, että tilapäisjärjestely muuttui ainakin toistaiseksi pysyväksi ratkaisuksi. Kuopus siirtyi mun äidin vierailun ajaksi omasta huoneestaan nukkumaan isosiskojen huoneeseen, jotta mun äiti sai hänen huoneestaan siksi aikaa ”vierashuoneen”. Isosiskot olivat ihan super innoissaan tästä yökyläilystä jo etukäteen, ja kuopus ei ihan tajunnut mistä oli kyse. Kun sitten ekana iltana Otto vei kaikki tytöt kerralla nukkumaan, taapero jäi iloisena sänkyyn höpöttelemään siskoilleen.

Parin minuutin päästä kuului vaan ”Nova shhhh.” Ja sitten koko kolmikko olikin hiljaa aamuun asti, vain tasainen tuhina kuului, kun kävin katsomassa. Seuraavana iltana ei kuulunut edes hyssyttelyä, kaikki vaan nukahtivat samantien. Mun äiti lähti jo maanantaina, ja kun hän lähti, niin tytöillä oli ensimmäisenä mielessä vain se, että ”eihän pikkusiskon tarvitse mennä omaan huoneeseen nukkumaan, saadaanhan me olla yhdessä vielä?”. Ja me tietenkin luvattiin, että saa. Koska aww, en kestä!

Tähän asti siis Otto on yleensä nukuttanut taaperon iltaisin, ja siinä on mennyt n. 5-15 minuuttia. Mutta nyt hän sitten nukahtaa vaan sinne omaan sänkyynsä ihan itsekseen, toki isosiskojen turvallisen tuntuisessa seurassa. Kaikki kolme tyyppiä ovat ahtautuneet samaan huoneeseen nukkumaan, ja kerrossängyn ja ison pinnasängyn lisäksi sinne ei sitten juuri muuta mahdukaan kuin vaatekaapit. Ja he ovat tyytyväisiä näin. Meidän ihanat pienet, niin tärkeitä toisilleen. Osasin tavallaan odottaa tätä, koska meidän tytöt on vaan niin super läheisiä keskenään, ja yleensä viettävät kaiken ajan yhdessä päivisinkin. Mutta silti se, että isommat oikein pyysivät, että pienimmäinenkin saa nukkua heidän kanssa, oli niin suloista.

Kyllä täytyy ajatella, että ainakin jotain on mennyt oikein, kun he niin kovasti välittävät toisistaan. Vaikka nahistelevat välillä, niin silti haluavat olla yhdessä aina kun mahdollista. Se on jotain sellaista, mitä en osannut edes etukäteen odottaa, sillä mulla ei ole omista sisaruksista mitään kokemusta. Mun kokemukset muista ihmisistä sisaruksineen ovat olleet monenkirjavia, mutta tietysti ulkopuolisena en koskaan ole päässyt seuraamaan sisarussuhdetta niin läheltä kuin äitinä. Varmasti aika monella äidillä on se tunne, että juuri se omien lasten sisarussuhde on ainutlaatuisen läheinen ja ihana, ja niin myös mulla. On kyllä mielettömän suuri rikkaus päästä seuraamaan lasten kasvua yhdessä.

Mennään tällä järjestelyllä niin kauan kuin tytöt haluavat, ja toinen tyhjä makkari saa toimia sitten leikkihuoneena, kuten myös olohuone. Meille vanhemmille se on ihan sama miten he huoneensa haluavat jakaa, kunhan heillä on hyvä olla.

Yhtenä iltana, kun toinen isommista tytöistä näki kuulemma ikävää unta, ja tuli kertomaan asiasta kesken unien, hän totesi itse, että ”ei se haittaa että näin pahaa unta, ei meidän huoneessa silti ole mitään pelottavaa, siellä on vaan paljon sänkyjä ja rakkaita tyttöjä.”. Enpä olisi osannut itse paremmin sanoa. Paljon sänkyjä ja paljon rakkaita tyttöjä,  kuulostaa ihan just meiltä. Sinne ne taas menivät nukkumaan tänäkin iltana, yhdessä ja tyytyväisenä.

Rakastan näitä vaan niin paljon <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ifolorin kanssa.

Meidän perheessä kuvalahjat ovat suosittuja lahjoja isovanhemmille, sillä ne ovat helppo tapa osoittaa rakkautta, ja niistä saa tehtyä yksilöllisiä ja merkityksellisiä. Elämän rakkaille ihmisille on ihanaa antaa merkityksellinen lahja, joka kertoo kuinka tärkeä lahjan saaja on. Mun äiti on saanut kokea mummunakin jo seitsemän äitienpäivää, ja joka vuosi me mietitään yhdessä lasten kanssa, miten tänä vuonna muistettaisiin rakasta mummua, ja mikä olisi kiva äitienpäivälahja mummolle.

Tänä vuonna mietittiin lasten kanssa lahjaideaa, ja päätettiin tehdä mummulle kuvakirja. Yhdeksi joululahjaksi ollaan annettu jo monena vuonna äidille lasten valokuvista tehty kalenteri, ja nyt haluttiin tehdä jotain vielä yksilöllisempää: oma kuvakirja meidän talvesta, arjesta Helsingissä ja lasten tärkeistä hetkistä mummun kanssa. Suunniteltiin kirjan sisältö ja kirjaan lisättävät kuvat yhdessä lasten kanssa, ja kirjoitin tekstit kirjaan heidän sanojen pohjalta. Kirjan viimeiselle sivulle lapset saivat kirjoittaa omin kätösin omistuskirjoitukset mummulle.

Nykymaailma on niin digitaalinen, että ainakin mun mielestä on aina aivan ihanaa saada käsinkosketeltavia kuvia, joita voi selata oikeasti fyysisinä esineinä. Lapsetkin rakastavat katsella paperikuvia ja kuvakirjoja, joita meille on omaankin kotiin siunaantunut jo useampi kappale. Kuopukselle tehtiin yhdeksi joululahjaksi itse kuvakirja Ifolorin kuvakirjaohjelmalla: Novan oma kirja, joka on joulusta asti ollut hänen lempikirjansa. Pienestä taaperosta on ihanaa katsoa kuvia omasta perheestä, omasta itsestä ja tutuista ihmisistä, sekä nimetä heitä.

Mun äiti on meille kaikille hurjan tärkeä ja rakas pitkästä välimatkasta huolimatta, ja vaikka hän näkee päivittäin meitä videopuheluissa, blogissa ja whatsappissa lähetetyissä kuvissa, on ihanaa antaa hänelle tällainen konkreettinen lahja, jota selaillessa hän voi muistella niitä rakkauden täyteisiä hetkiä joita ollaan yhdessä vietetty. Veikkaan että myös lapset selaavat jatkossa kirjaa aina innolla, kun lähdetään Ouluun ja käydään mun äidin luona kyläilemässä. Vaikka kuvakirja on lahja juhlahetkellä, on siitä varmasti eniten iloa äidille arjessa, ja silloin kun ikävä yllättää ihan tavallisena tiistai-iltana.

Kuvakirjan tilaaminen Ifolorin Designer-ohjelmalla oli tosi helppoa. Erilaisia kirjamalleja on lukuisia, ja kuvat on helppoa sommitella kauniisti kirjan sivuille. Me tilattiin mun äidille Premium -kuvakirja, joka on Ifolorin laadukkain uutuus -kirjamalli. Premium-kuvakirjat sidotaan aidosta valokuvapaperista, ja kannet ja sisäsivut voi valita joko matta- tai kiiltäväpintaisina. Erikoissidonnan ansiosta kirjaan saa upeita koko aukeaman kokoisia valokuvia ilman häiritsevää saumaa. Premium-kuvakirjan lisäksi saatavilla on myös Deluxe-kuvakirjoja, joita me ollaan aina ennen tilattu silloin kun Premium-mallia ei vielä ollut saatavilla. Myös niihin ollaan oltu todella tyytyväisiä. 

Deluxe- ja Premium -kuvakirjat tulee tilata Ifolorilta 24.4. mennessä ja muut tuotteet 2.5. mennessä, jotta lahjat ehtivät tämän vuoden äitienpäiväksi perille. Kuvakirjojen lisäksi Ifolorin valikoimassa on paljon muitakin upeita kuvalahjaideoita, jokaiselle äidille ja mummulle löytyy sieltä varmasti jokin sopiva äitienpäivälahja. Lahjoille voi tilata myös kauniin lahjapakkauksen, jos ei itse pääse antamaan lahjaa. Mekin joudutaan lähettämään tämä lahja äidille Ouluun, kun hän joutui lähtemään etuajassa kotiin sairastumisen vuoksi, eikä ehditty siksi antaa lahjaa nyt kun hän oli täällä käymässä. Olen kieltänyt äitiä lukemasta tätä postausta, ettei ylläri mene pilalle!

Mä rakastan antaa lahjoja, ja mietin usein tosi tarkasti mitä annan kenellekin lahjaksi. Tykkään paljon enemmän antaa lahjoja, kuin saada niitä, vaikka ei saamisessakaan mitään vikaa ole. Ifolorissa on se hyvä, että valikoima on oikeasti tosi laaja. Sieltä löytyy lahjoja sekä heille, jotka haluavat saada nopeasti aikaiseksi näyttävän lahjan, että heille, joilla on aikaa ja halua suunnitella tosi tarkkaan pienimmätkin yksityiskohdat. Lopputuloksena on aina aidosti persoonallinen lahja, joka varmasti ilahduttaa saajaa. Kannattaa käydä kurkkaamassa valikoimaa, sekä Ifolorin mahtavia ohjeartikkeleita, joista löytää vinkkejä myös lahjojen tekemiseen.

LUKIJAKILPAILU:

Millaisella Ifolor-kuvalahjalla sinä muistaisit äitiäsi äitienpäivänä? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin ja osallistut 20€ Ifolor-lahjakortin arvontaan! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 23.4. klo 22.00 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Oletteko antaneet tai saaneet kuvalahjoja? Mitä te aiotte antaa tänä vuonna äitienpäivälahjaksi, tai mikä olisi teidän unelmien äitienpäivälahja?