Tänään satoi koko aamupäivän ja vielä iltapäivälläkin jonkin aikaa kaatamalla, mutta eilen nautiskeltiin auringosta ja hyvästä seurasta, kun Tiaran kummitäti tuli miehensä kanssa meille viettämään grilli-iltaa. Oli täydellinen sää ja meillä oli tosi hauskaa. Grillattiin iso satsi kasviksia, hedelmiä ja lihaa, sekä kasvisnakkeja, tofua ja seitania. Jälkkäriksi syötiin grillattua ananasta ja banaania mascarponevaahdolla. Voin kertoa että oli juuri sopivan raikas ja herkullinen jälkkäri tuhdille grilliaterialle. Vaikka mascarpone-vaahto aika kermaista olikin, niin hedelmät kevensivät ihanasti.

Oli kyllä mahtavaa grillailla pitkästä aikaa ihan omalla pihalla. Ollaan oltu  niin paljon menossa tänä kesänä, että oman pihan rauhaa ja omaa kotia on alkanut katsoa jotenkin ihan uudella arvostuksella. Silloin kun jouduin raskausaikana lepäämään ja olin käytännössä kokoajan kotona, oli välillä oikein ahdistus ja tuntui että piti ehdottomasti päästä jonnekin kodin ulkopuolelle heti kun mahdollista. Nyt on taas melkeinpä vähän koti-ikävä, kun juuri oltiin Oulussa ja sunnuntaina taas lähdetään sinne Ruotsiin. Mutta eipä voi ainakaan kukaan sanoa että ei oltaisi otettu yhteisestä pitkästä kesälomasta kaikkea irti!

Ja syksyllä ehtii taas viettää sitä kotiarkea ihan niin paljon kuin sielu sietää, kun eskari ja päiväkoti alkavat, ja mullakin on enemmän työkiireitä eikä niin herkästi pysty lähtemään. Olen siis onnellinen ja kiitollinen siitä että ollaan saatu viettää näin hieno kesä, ja odotan kyllä tätä viimeistäkin reissua oikein innolla.

Tänään meillä kävi kylässä mun pikkuserkut perheineen, ja lapset saivat samanikäistä leikkiseuraa. Oli kyllä ihanaa nähdä pikkuserkkujakin pitkästä aikaa, parasta kun kesällä kaikki reissaavat ristiin rastiin ja on aikaa nähdä kaikkia sellaisia ihmisiä ketä ei niin usein näe. Illalla tehtiin vielä useamman kilsan pokemon-lenkki koko perhe. Parasta!

Ennen Ruotsiin lähtöä juhlitaan vielä huomenna meidän rakkaiden ystävien häitä, toivottavasti hullu kaatosade oli vain tämän päivän juttuja, ja huomenna saadaan juhlia hääparia auringossa. Isommat tytöt menevät uimaan ja yökyläilemään Oton perheen luokse, ja Nova tulee meidän kanssa häävieraaksi. Ajateltiin että on tytöille kivempi kun ei tarvitse istua pitkää päivää häissä, missä ei tule olemaan kauheasti muita lapsia seuraksi. He odottavatkin kovin innolla pääsevänsä viettämään kivaa päivää Kauniaisissa.

Ainiin, mä jouduin tällä viikolla kameraostoksille! Mun rakas Olympus O-MD E-M10 tippui lattialle ja hajosi ihan totaalisesti. Käytiin keskiviikkona ostamassa mulle Verkkokaupasta uusi Olympus O-MD E-M10 Mark II, jonka otin heti käyttöön. Vaikka rakastin vanhaa kameraa, niin ai että tämä uusi on herkku! Pitää tehdä joku postaus siitäkin kunhan ollaan tutustuttu kameran kanssa paremmin.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Kävin eilen äitini luona ja nappasin mukaani hauskan, alakouluiässä täyttämäni valokuva-albumin, jossa oli kaikenlaisia kuvia omasta lapsuudestani. Olin valinnut albumiini jokaiselta siihen astiselta ikävuodeltani omia lempparikuviani, ja ne ovat ei missään järjestyksessä siellä. Jostain syystä olen valinnut myös mukaani mun isovanhempien lomakuvia, Etelän lomalta jolla en itse ollut edes mukana. Pisti vähän naurattamaan kun täysin vieras kanarialainen kalkkuna on siellä mun vauvavuosien nakukuvien keskellä. Mutta kai ne mummun ja papan lomakuvat on olleet mulle tärkeitä silloin, ja onhan niitä hauska selata näin myöhemminkin.

Se valokuva-albumi nyt ei varsinaisesti muuten liity tähän postaukseen, kuin että inspiroiduin sitten laittamaan meidän kaikkien kolmen tytön kuvat rinnakkain ja tsekkaamaan että onko sisaruksissa samaa näköä niin kuin moni sanoo. Ja onhan heissä, vaikka kaikki kolme ihan omanlaisiaan uniikkeja mimmejä ovatkin. Kyllä heidät siskoiksi tunnistaa todellakin, vaikka eivät mielestäni mitään identtisiä kolmosia kuitenkaan ole.

Toki kuvat on kaikki otettu vauva-aikaan, vanhempana sitten oma tyyli ja esimerkiksi hiukset ja ilmeet ja eleet muokkaavat myös ulkonäköä synnynnäisten piirteiden lisäksi, joskus jopa enemmän kuin ne piirteet itsessään. Tosi mielenkiintoista nähdä, ovatko tytöt samannäköisiä vaikkapa teini-iässä tai keski-ikäisinä. Monestihan ihmiset alkavat muistuttaa esimerkiksi vanhempiaan tosi paljon vasta keski-iässä, vaikka aiemmin samaa näköä ei olisi niin huomannutkaan. Moni on sanonut jo nyt että joku tytöistä näyttää ihan minulta tai on kuin ilmetty Otto. Jännää nähdä muuttuuko tämä iän myötä, vai alkavatko he muistuttaa enemmänkin meitä.

Kun katsoo noita vanhempien tyttöjen vauvakuvia, näkee ihan selvästi että ”hehän näyttivät ihan itseltään jo vauvana”, mutta nyt kun Nova on vasta vauva, ei vielä silti voi tietää miltä hän näyttää isompana. Se on jotenkin niin hassua että sitä ei vaan silti voi tietää, vaikka jälkikäteen sen näkee ihan selkeästi. Esikoisella on ihan samanlaisia ilmeitä edelleen, ja keskimmäinenkin on ihan samannäköinen nyt kuin vauvanakin. Vaikka mua hirveästi kiinnostaakin että millainen isompi tyyppi Novasta tulee, olen maailman onnellisin että saadaan nauttia hänestä vielä vauvana pitkän aikaa.

Näissä kuvissa kaikki tytöt ovat suunnilleen puolen vuoden ikäisiä, ja suunnilleen saman kokoisiakin. Hauskaa, että vaikka heidän syntymäpituutensa ovat vaihdelleet 46cm ja 51cm välillä, ja syntymäpainot 3010g & 3580g välillä, puolen vuoden iässä he ovat olleet melko saman kokoisia kaikki. Tosin kaikkein pisin on tämä meidän kuopus, jonka syntymäpituus oli kuitenkin vain 49cm, keskimmäistä ja esikoista myöhäisemmistä viikoista huolimatta. Hän lähestyy jo 70cm pituutta kovaa vauhtia, ehkä jo puolivuotisneuvolassa ollaan saavutettu uusi kymmenluku pituudessa. Jännää seurata myös tätä kasvua!

Hauskaa, kun katsoo näitä kuvia niin huomaa myös miten on kamerat, objektiivit ja kuvakulmat muuttuneet vuosien varrella. Onneksi mielestäni parempaan suuntaan, toivottavasti teidänkin!

Ihanaa tiistaita kaikille <3

Meidän Ruotsin reissu lähestyy kovaa vauhtia, ja ensi viikon tiistaina on tarkoitus suunnata Mall Of Skandinaviaan. Ajattelin tehdä pitkästä aikaa tällaista ostoslistaa syksyä varten, kun ei ole tullut tehtyä.  Nämä aina selkeyttävät ajatuksia, ja tuleepahan jätettyä turhia heräteostoksia tekemättä, kun on tarkka lista jota seurata. Pyrin siis olemaan ostamatta mitään ylimääräistä, mitä ei tällä listalla ole. Ja olen jo henkisesti varautunut siihenkin, että nyt kun mulla on lista, en löydä juuri mitään mitä siinä listalla on. Usein käy juuri sillä tavalla. Sitten en osta mitään (paitsi lapsille, t. superdroppiviikosta_jo_valmiiksi_liian_innoissaan91). Se on aika tuttu kuvio, että lähden ostamaan itselleni tarpeellisia juttuja ja palaan kotiin kolmen lastenvaatekassin kanssa, itselleni ehkä uudet sukat mukana.

Asukuvat ja ostosjutut ovat olleet koko vuoden aika vähällä, kun raskaus ja imetys ovat sekä hankaloittaneet pukemista, että myös vähentäneet pukeutumisintoa. Nyt kun imetyksessä voi pitää jo pari-kolme tuntia väliä, voi joku yksittäinen reissu onnistua hyvinkin paidassa, jossa ei voi imettää. Pääosin suosin kuitenkin edelleen vaatteita joissa imetys on helppoa ja ruuan saa nopeasti esiin vauvalle. Ja näin tulee varmasti olemaan niin kauan kuin säännöllinen päivällä tapahtuva imetys kuuluu meidän arkeen. Se on vaan helpompaa meille molemmille, ja onneksi imetysitsevarmuus on kasvanut tässä kuukausien aikana ihan kohinalla. Siinä missä ekoina viikkoina imetyspaita tai -toppi oli ihan must-juttu, nyt en ole käyttänyt rintsikoita lukuunottamatta mitään varsinaisia imetysvaatteita aikapäiviin.

Tuotekuvat: River Island & Zara, kollaasi tehty Canvalla.

Kaipaan kovasti uutta takkia. Bomberit ovat olleet niin pitkään pinnalla, ja myös osa mun vaatekaapin sisältöä, että nyt kaipaan jo jotain muutakin. On iskenyt sellainen bomber-ähky ja kaipaan jotain ryhdikkäämpää ja tyylikkäämpää. Myös musta nahkatakki on ollut mulla viime vuosina ihan super kovassa käytössä, ja pehmeä vaaleanharmaa mokka kiinnostaa. Vaikka kaipaan ryhtiä, kaipaan myös pehmeitä materiaaleja. Varsinkin vauvaa sylissä pitäessä (teko)mokka on huomattavasti mukavampi materiaali kuin nihkeännahkea keinonahka.

Selkäkuvioinnit on edelleen tosi makeita mun mielestä, ja olen etsinyt sellaista farkkutakkia jossa olisi joku upea kirjailu selässä. Ehkä sellainen voisi löytyä reissun aikana, kuka tietää. Se olisi kivan rento takki joka sopisi alkusyksyn keleihin ihan loistavasti. Kaipaan myös siistiä skarppia bleiseriä, joka ryhdistäisi muuten rennompaa asua.

Tuotekuvat: Zara & River Island, Kollaasi tehty Canvalla

Olen etsinyt sopivan mittaisia mustia culottes-housuja, jos joku pitkäjalkainen tietää hyvät niin kerro heti! Mulla on yhdet, mutta ne kutistuivat heti ekassa pesussa polvihousuiksi mulle, enkä voi mitenkään niitä enää käyttää. Culottesit ovat yksi niistä trendeistä johon mun silmillä kesti kauan tottua. Olen kuitenkin huomannut niiden hienouden vihdoin: ne istuvat hyvin, ja millainen tahansa vartalo näyttää niissä hyvältä. Ne ovat armolliset myös mun kropalle.

Farkkuhame on klassikko jota mun kaapissa ei yläasteen jälkeen ole ollutkaan. Nyt se kuitenkin tuntuu raikkaalta ja kivalta, sellaiselta johon olisi helppo yhdistellä esimerkiksi neuleita ja melkein mitä vaan. Lämpimät ja paksut neuleet kiinnostavat, ja kaipaan jotain ihanilla yksityiskohdilla koristeltua vaaleanpunaista tai vaaleanharmaata neuletta. Sisäjakuista myös joku jännällä kuviolla varustettu kimono voisi olla siisti. Ja tupsut – tupsut tupsut tupsut! Olen jo kauan tykännyt, ja nyt mun tupsuinto vaan eskaloituu. Ehkä mä hommaan tupsukengät, tupsukorvikset nyt ainakin. Laukkutupsu mulla on jo ja se on ihana!

Koska on tulossa syksy, myös ”jotain viininpunaista” löytyy mun listalta. Se on syksyn klassikko, ja sitten kun se joku viininpunainen löytyy, mä tiedän kyllä. Tämä on hyvä ohjenuora, ja suurin osa listan jutuista sopii kivasti ristiin toistensa kanssa yhdistellen. Haaveilen edelleen helposta vaatekaapista, jonka edessä ei tarvitse seistä liian kauan aamuisin.

Mitä teillä on ostoslistalla syksyä varten? Mikä on tän hetken lempparitrendi?

Koin tuossa viime viikonloppuna eräänlaisen ahaa-elämyksen, ja heti perään itseasiassa toiseen. Istuimme tusinan muun miehen kanssa iltayhdeksän maissa sunnuntaina laivan baarissa matkalla Tallinnasta Helsinkiin, toinen toistaan väsyneempinä odottamassa kotiin pääsyä kahden päivän Latvian polttarireissun jäljiltä.

Jostain hetken mielijohteesta päädyin esittelemään kuvaa meidän Novasta vieressäni istuvalle sulhasen veljelle, täysin tämän sitä pyytämättä. Nuoren sinkkumiehen kohteliaasta, mutta erittäin epäkiinnostuneesta ilmeestä, tajusin kuinka kotiutunut ja faijautunut minusta on tullut. Omasta välinpitämättömyydestäni tätä tosiasiaa kohtaan tajusin, että minua ei haittaa se ollenkaan. Kuvien esittelyn kuitenkin lopetin siihen paikkaan, ja tyydyin selaamaan niitä itsekseni.

Olen ollut poissa töistä nyt pääsiäisestä asti, enkä pysty oikein sanoiksi pukemaan kuinka paljon olen nauttinut siitä että olen saanut olla koti-isä. Tottakai kokemukseni on tähän mennessä ollut siinä mielessä aavistuksen epärealistinen, että olemme koko perhe kotona kesälomalla. Enkä voi kyllä vakavalla naamalla väittää, etteikö sama homma jatkuisi jossain määrin silloinkin kun lapset palaavat päiväkotiin ja eskariin, sillä Iina tekee kuitenkin töitä kotoa käsin.

Kyllä, vauvan hoito ja kodin siisteys sun muu ovat suurimmilta osin arkena minun vastuullani, mutta koska Nova kuitenkin edelleen vetää tissimaitoa eikä minun hieman isävartalosta kärsivä rintani sitä ainakaan viime tarkistuksessa erittänyt, saan minä pieniä breikkejä pitkin päivää Novan syödessä, ja välillä myös sammuessa tissille.

Tätä kevyttä luksusta lukuunottamatta olen kuitenkin pyrkinyt ottamaan, ja mielestäni aika hyvin ottanutkin, vetovastuun vauva-arjesta. Rintaruokinta kun tosiaan on ainoa asia, mihin minä en sattuneesta syystä pysty. Vaunulenkit, sormiruokailu, vaipanvaihto, puistoreissut sun muu vauva-arki sujuu minulta siinä missä tuolta paremmalta puoliskoltanikin. Vaatteiden valinnoissa ja muissa esteettisissä seikoissa Iina tosin ottaa täysin pyytämättä ohjat, minä kun en erota persikkaa lohenpunaisesta. Vauvan pukemisen hoidan kuitenkin minä.

Iso muutoshan tämä on kuitenkin ollut. Reilun puoli vuosikymmentä istumaduunia painaneena toimistorottana, on siirtyminen täysaikaiseen isyyteen ollut pientä hakemista. Ei haastavaa, mutta hakemista. Kaikki sellaiset pienet jutut kuten omien ruoka-aikojen siirtyminen, ja normaalin päivärytmin muuttuminen, ovat vaatineet pienoista sopeutumista. Esimerkiksi nyt kun en enää istu kolmasosaa vuorokaudesta tietokoneen ääressä, vaan kuljen usein sellainen kahdeksankiloinen möhkäle sylissäni, onnistuin minä saamaan niskani kuukaudessa niin jumiin ettei pää enää kääntynyt. Itse lastenhoito on onneksi sujunut sillä samalla varmuudella ja kokemuksella, jota olen ehtinyt keräämään jo kahden aikaisemman lapsen verran, tällä kertaa isi on vain enemmän kotona. Ja siitähän tässä vanhempainvapaassa loppupeleissä on kyse, ajasta ja läsnäolosta.

Ehdottomasti suurin muutos on nimenomaan se, että olen saanut olla kaikessa läsnä. Kertaakaan en ole Novan vauva-aikana joutunut siihen tilanteeseen että tyttö oppii, tekee tai kokee jotain uutta ilman että minä olen ollut paikalla.

Se vauvakupla joka Suomen perhanan lyhyiden isyysvapaiden takia kestää yleensä vain pari viikkoa, on tällä kertaa kestänyt jo pian puoli vuotta. Voin meinaan vannoa että Tiaran ja Zeldan monet ekat hetket ovat paremmin tallessa puhelimeni kuvagalleriassa kuin minun päässäni. Täysin toisinpäin kuin tällä kertaa.

Tällä hetkellä me herätään usein rauhassa koko perhe, tytöt omasta takaa katsomaan aamu-lastenohjelmia, ja me Iinan kanssa sitten kun välissämme nukkuva möykky iloisesti hymyillen mäiskii, ja rapsuttaa meidät unesta. Tänäänkin heräsin aamulla siihen, kun Nova ensin naama säteillen rapsutti mua silmäkuopasta, ja käännettyäni kylkeä vielä takaraivosta.

Eikä tällä hetkellä tarvitse olla kokoaikaa tekemässä jotain. Normaalisti töissä ollessani tuntui usein siltä, että oli pakko kokoajan mennä ja tehdä ja olla, ettei työn ulkopuolinen aika tuntunut hukkaan heitetyltä. Välillä niin jopa oman jaksamisen rajoilla. On ihanaa, kun pystyy hyvällä omallatunnolla istua rauhassa tunnin sohvalla vauva sylissä, siskojen touhuja ihmetellen ja kirjoja tutkien. Niin ihanaa, että minä, aikuinen mies, täysin epäironisesti, käytin juuri sanaa ”ihana”.

Ja vaikka vauvanhoito tällä hetkellä kaappaakin suuren osan päivästä, jää minulla huomattavasti enemmän aikaa viettää isompien tyttöjen kanssa kuin mitä ”normaalissa” arjessa jäi duunin, kodinhoidon sun muun pakollisen jäljiltä. Ja vaikka suhteeni Novaan onkin ehkä läheisempi nyt näin vauva-aika kuin mitä kahteen vanhempaan oli heidän ollessa vielä vaippaikäisiä, en välttämättä usko että niin tulee aina olemaan.

Tiara ja Zelda kun nyt sattuvat jo olemaan aika itsenäisessä iässä verrattuna vauvaan joka vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja on vaikea suhtautua heihin täysin samalla tavalla. Uskon että vaikka en olekaan ollut läsnä isompien tyttöjen vauva-arjessa yhtä paljoa ajallisesti kuin Novan, olen onnistunut paikkaamaan sitä aidolla läsnäololla myöhemmässä iässä. Kertaakaan ei ole ilmennyt  isommilta tytöiltä vastahakoisuutta tai mustasukkaisuutta kun Nova tarvitsee isiä ja/tai äitiä. Ja hyvä niin.

En nyt tietenkään osaa tässä vaiheessa sanoa olisiko minusta tähän pitkällä tähtäimellä, vaikka tällä hetkellä siltä ehdottomasti tuntuukin. Tilanne on kuitenkin  minulle uusi, ja olemme tosiaan toistaiseksi kaikki kotona, toisin kuin sitten syksyllä, kun toinen tytöistä palaa päiväkotiin ja toinen aloittaa eskarin. Päivärytmi muuttuu taas aikaisemmaksi ja arki taas, noh, erilaiseksi.

Sen näkee vasta sitten kuinka meillä päivät oikeasti luonnistuu, Iinan työkiireiden syksyn myötä eskaloituessa, ja minun ja Novan ollessa tätä kesää enemmän kahdestaan. Tähänastisen kokemukseni perusteella tahdon kuitenkin suositella, jos tilaisuus vaan tarjoutuu, muitakin isejä edes kokeilemaan vanhempainvapaata. Itse olen nauttinut tästä ajasta tähän asti täysin rinnoin, vaikka jokseenkin eri tavalla kuin rinnoista suorastaan pursuava vaimoni.

-Otto

Me päästiin Oton kanssa kokemaan eilen jotain ihan uutta, kun saatiin käydä Hongiston nosturin kyydistä ihailemassa Oulua 48m korkeudessa. Mun sukulainen on Hongistolla töissä, niin hän päästi meidät kurkkimaan maisemia mielettömästä paikasta. Eilen sattui kyllä ihan jäätävä tuuli ja sade, joten ei ollut ehkä ihan maailman paras keli tälle kokemukselle, mutta hauskaa oli kelistä huolimatta. Saatiin kyllä onneksi tuulen ja veden pitävät takit päälle niin se vähän auttoi piiskaavaan sateeseen. Valjaat pujotin hienosti midimittaisen hameen päälle, ja näytin kyllä niin mahtavalta niissä ja takissa, tukka vettä valuen.

Ennen nosturikyytiä me yritettiin mennä Oulun Amarilloon syömään porukalla, vaan eipä siellä ollut meidän kokoiselle köörille enää pöytää vapaana. Päädyttiin sitten viereiseen Burger Kingiin, ihan hyvät ruuat oli sielläkin. Nosturikyydin jälkeen tuuli ja sade sopivasti laantui, ja me mentiin Toivoniemen rantaan lasten kanssa kuuntelemaan Antti Tuiskua. Rannasta näkyi hyvin lavan viereinen screeni ja kaikki erikoistehosteet, ja musatkin kuuluivat veden yli ihan kuin olisi ollut itse festariyleisössä. Lapset tanssivat innoissaan musiikin tahtiin, ja Nova veteli sikeitä.

Tultiin takaisin tänne mun tädin luo, ja illalla mentiin pariksi tunniksi samaan rantaan istumaan ihan aikuisporukalla. Nova jäi siksi aikaa muiden lasten kanssa mun äidin huomaan, tänne mun tädille, ja hyvin oli mennyt. Nova nukkui päiväunet, ja sitten oli herkutellut päärynällä, ja leikkinyt hetken mun äidin ja siskojensa kanssa. Tiara soitti sitten omalla puhelimella, että nyt Novalla on äitiä ikävä, kun Novalle alkoi tulla väsy, ja me ajettiin tänne takaisin. En vaan vielä ole valmis jättämään Novaa kunnolla hoitoon, ja tämä vauvavuosi on oikeasti tosi lyhyt eikä mulla ole mikään kiire. Katsellaan sitten parin kuukauden päästä uudelleen, kun Nova on taas vähän vanhempi, että miltä tuntuu meistä molemmista. Nyt on hyvä just näin.

Takki SheiIn* / Body H&M / Hame Gina Tricot* / Kengät Flattered* / Laukku Rebecca Minkoff / Kello Daniel Wellington* / Aurinkolasit Dior / *tuotteet saatu blogin kautta.

Postaukseen pääsi pitkästä aikaa myös vähän asukuvia, kun napattiin muutama ennen kuin sade yltyi ihan hurjaksi ja kaikki kastui ja lässähti, haha. Tämä pinkki Gina Tricotin pliseerattu hame on kyllä yksi mun suurimpia kesälemppareita, se on niin ihanan herkullisen värinen ja pirteä että se piristää vaikka harmaana sadepäivänä. Voisin ottaa itselleni ohjenuoraksi loppuelämän vaatekaappiin, että sieltä pitää aina löytyä yksi pinkki hame, jonka voi pukea päälle silloin kun mikään muu ei tunnu hyvältä!

Tänään mennään mun isovanhemmille kahvittelemaan, kun mummu on päässyt hoitokodista kotilomalle, ja ehkä mennään taas uimaan jos on tarpeeksi lämmintä. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3