Ensimmäisestä päivästä lähtien, täällä on tuntunut kodilta. Tämä on tuntunut niin paljon meiltä. Aika on lentänyt eteenpäin täällä puuhastellessa ja asettuessa paikoilleen. Meillä on ollut ihan valtavasti intoa ja energiaa tehdä tästä meidän näköinen koti, vaikka jo heti alkuun tämä tuntui meiltä, ilman yhtäkään meidän huonekalua tai pensselinvetoa seinässä. En tiedä miten osaisin edes kuvailla näitä tunteita paremmin. Kai meille tämän kodin kanssa kävi samalla tavalla kuin toistemme kanssa uutenavuotena 2010 – me oikeasti löydettiin se oikea ja rakastuttiin ensisilmäyksellä. Siitä asti kaikki on vaan tuntunut niin oikealta.

Tiedän, suorastaan ällöttävän siirappista. Mutta se on totta. Ne 1,5 vuotta kun me etsittiin kotia olivat niin täynnä odotuksia ja intoa, turhautumista ja jatkuvaa etsimistä. Sitten kun luovutettiin eikä enää etsitty, tämä koti tuli heti vastaan. Samoin meille kävi toistemme kanssa. Löydettiin toisemme juuri silloin kun sitä vähiten toivottiin tai odotettiin. Väärä hetki on meidän paras hetki.

Olen positiivinen realisti – ajattelin, että täällä varmasti tulee olemaan myös asioita, jotka eivät ole täydellisiä, jotka ehkä joskus alkavat ärsyttää. Ja onhan niitä toki joitakin, sellaisia pieniä juttuja, joihin jollain aikataululla toivoo muutosta. Kuten vaikkapa alakerran WC:n allaskaluste. Ne kaapit ei vaan toimi, me tarvitaan ulosvedettävät laatikot! Nyt kuitenkin erona on se, että meillä on aidosti mahdollisuus myös tehdä niitä muutoksia, eikä tarvitse edes kysyä keneltäkään lupaa. Ja siksi ne ei oikeastaan edes ärsytä, koska tiedän, että ne eivät ole ikuisia juttuja, mutten kuitenkaan oleta, että tämä koti muuttuisi hetkessä 100% valmiiksi. 

Kaikkea ei uskalleta muuttaa heti kerralla, koska korona ja taloudellinen varautuminen tulevaisuuteen, josta kenelläkään ei ole vielä varmaa tietoa. Mutta muokataan kotia pikkuhiljaa. Fakta on kuitenkin se, että tämä koti vastaa meidän toiveita ja tarpeita paremmin kuin mikään paikka, missä ollaan koskaan asuttu ennen. 

Kuukaudessa me ollaan kotiuduttu tänne hyvin. Kaikki muu on vielä osittain keskeneräistä, paitsi lastehuoneet, jotka saimme jo täysin valmiiksi. Olohuoneesta puuttuu iso taulu ja/tai seinävaate, koska akustiikan kannalta tarvitsemme sellaisen. Keittiöremontti on vasta tulossa. Eteisen kalusteita ei ole yhtään mietitty vielä, siellä on vaan makkarissa ollut lipasto, kierrätysastiat ja kärry, joka ei mahtunut mihinkään muualle. Ruokailutilasta puuttuu tuolit. Meidän makkarissa on edelleen pelkästään sänky, peili ja seinä maalattu. Mutta täällä tuntuu ja näyttää kodikkaalta ja rennolta ja meiltä. 

Tämä koti on jo tässä lyhyessä ajassa muuttanut meidän elämäntapoja enemmän kuin osasimme edes kuvitellakaan. Varmasti tällä poikkeusajalla on myös jonkin verran vaikutusta, mutta monesta muutoksesta on kiittäminen tätä kotia. Ehdimme viettää poikkeusaikaa muutaman viikon myös vanhassa kodissa, joten vertailupohjaa kyllä löytyy.

Muutoksia, joita olen huomannut ovat esimerkiksi:

– Yhteisen ulkoilun lisääntyminen. Täällä ulos lähteminen on niin älyttömän helppoa ja siellä on aina tekemistä. Omalla pihalla on tramppa ja pihahommat ja siellä tulee ulkoiltua vähintään 1-2 tuntia ihan joka päivä. Sen lisäksi lenkkeillään täällä yhdessä varmaankin 4-6 kertaa viikossa, käydään leikkipuistossa (aina kun se on tyhjillään muuten), jonne on ihan lyhyt matka ja muutenkin tulee hengailtua ulkona porukalla enemmän kuin ennen ja spontaanimmin kuin ennen.  

– Ruuanlaitto on mukavampaa. Rakastan rakastan rakastan tätä isoa avointa tilaa. Samalla kun kokkaa, voi seurustella muun perheen kanssa. Saarekkeen ympärillä on paljon tilaa myös kokata yhdessä. Rakastan sitä, että keittiössä ruuanlaittaminen ei enää eristä muusta perheestä, vaan voidaan olla  kaikki yhdessä samalla. 

– Saunominen on lisääntynyt. Täällä on enemmän tilaa, joten sauna ei todellakaan toimi varastona edes väliaikaisesti, kuten vanhassa kodissa. Siellä saunottiin ehkä kerran kuukaudessa, täällä saunotaan ehkä 3-4 kertaa viikossa. Ja se on niin ihanaa ja rentouttavaa.

– Lelut pysyvät paremmin lastenhuoneissa, vaikka edelleen toki osa leikeistä levittäytyy myös alakertaan. Aiemmassa kodissa monet lelut olivat alhaalla yhteisissä tiloissa, koska lastenhuoneissa ei mahtunut leikkimään kunnolla. Nykyisin suurin osa leikeistä pysyy lastenhuoneissa, joten meillä on vähemmän sotkua, mikä on BEST. Parasta on myös se, miten hyvin lapset viihtyvät omissa huoneissaan. Lähes joka päivä joku heistä myhäilee, kuinka ihania huoneet ovat. Se tuntuu niin hyvältä.

– Kodinhoitohuone on maailman paras juttu ikinä. Se on ollut juuri sitä, mitä me kaivattiin. Se, että on pyykkitelineelle oma paikka, iso pyykkikaappi, omat paikat pyykinpesuaineille ja siivoustarvikkeille on vaan ihan best. Ja myös se, että meillä on kaikki pyyhkeeet kodinhoitohuoneessa, joten ne on super helppo viikata vaan suoraan kuivausrummusta kaappiin, eikä tarvitse kiikuttaa minnekään. On ihanaa, kun kodinhoitohuoneessa on oma vesipiste ja tilaa vaatehuollolle. Kaapeissa on säilössä myös ompelukone, työkalut ja kaikki muut sellaiset jutut, joille ei ennen ollut mitään järkevää paikkaa. 

– Rakastan tätä rauhaa yli kaiken. Rakastan sitä, että kuulen lintujen laulua joka päivä kirkkaasti ja paljon. Rakastan sitä, että täällä ei ole liikenteen melua tai ohi ajavia hälytysajoneuvoja. Rakastan sitä, että lenkillä ei tarvitse pysähtyä liikennevaloihin. Rakastan meidän pihalle pomppivia jäniksiä ja meidän lemmikki-kimalaista, joka tulee meidän pihalle. Se on ilmeisesti kuningatar, mutta ehdittiin nimetä se Makeksi jo aiemmin. Joka päivä me moikataan Make-kimalaista ja aina hän tulee takaisin seuraavanakin päivänä yksin pörräämään. Rakastan sitä, että me osataan täällä pysähtyä huomaamaan ja nauttimaan luonnon pienistä ihmeistä, joita on ympärillä ihan valtavasti.

Siinäpä ehkä ne ensimmäiset huomiot täältä, joita olen tehnyt näiden viikkojen aikana. Me yritetään luultavasti edistää meidän makuuhuonetta tämän viikon aikana. Viime viikollakin piti, mutta se ei vaan ole prioriteettilistalla yhtä korkealla kuin muut jutut, koska makuuhuoneessa oleskellaan lähinnä silloin kun nukutaan. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. 

Olen niin kiitollinen siitä, että me mietittiin kunnolla mitä kodilta toivottiin ja että löydettiin koti, joka vastaa niitä toiveita tärkeimpien asioiden osalta. Kodilla on ihan valtava vaikutus mun päivittäiseen fiiliksiin ja täällä on niin hyvä ja rauhallinen olo, vähän kuin olisi koko ajan mökillä, mutta on vaan kotona. 

Ollaan vaan niin jäätävän onnellisia täällä, ettei mitään rajaa. Meidän koti <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Pierre Robertin & Indieplacen kanssa. 

Muuton yhteydessä tein jotain, mitä en ollut tehnyt pitkään aikaan: alusvaatelaatikon inventaarion. Ja voi hitsi, että sille olikin tarvetta. Alusvaatelaatikko on se osa, jota mulla on tullut vaatekaapista laiminlyötyä, vaikka ei tosiaankaan pitäisi. Siivosin sieltä siis muuton yhteydessä sellaisia pikkareita, jotka olen ottanut käyttöön yläkoulussa – siis 15 vuotta sitten. Kehtaako tällaista edes myöntää ääneen. Eli pikkareita, jotka olen ostanut teini-ikäiselle itselleni ja joista sen jälkeen on venynyt kangas läpikuultavaksi kolmen lapsen myötä levinneen lantion vuoksi ja kuminauhat hapertuneet. 

Toki olen aina välillä ostanut uusia alusvaatteita sinne vanhojen sekaan, mutta en oikeasti ollut käynyt niitä kaikkia läpi vuosikausiin. Laatikosta oli hankala löytää enää yhtään mitään järkevää, kun joukossa oli niin paljon niitä jämäalusvaatteita, joita ei halunnut käyttää ellei kaikki muut ollut pyykissä. Nyt muuton yhteydessä otin sieltä kaikki huonokuntoiset alusvaatteet pois ja nyt on paljon selkeämpää, kun sieltä voi aamuisin helposti heti valita nätit, mukavat ja toimivat alusvaatteet. Huonokuntoisista jätin sinne vain mun yhdet onnen pikkarit. En enää käytä niitä, koska niissä on reikiäkin, mutta en raaskinut heittää poiskaan. Niillä on tarina, niihin liittyy muistoja. Ne saavat olla siellä muiden seassa tuomassa onnea edelleen. 

Alusvaatteilla on oikeasti iso merkitys mun fiilikseen. Nykyisin mulle tärkein kriteeri on mukavuus. Liian kireät alusvaatteet tuntuvat pahalta. Esimerkiksi pikkareiden liian kireä vyötärö saattaa aiheuttaa mulle kuukautiskipujen kaltaista jomotusta alavatsaan ja alaselkään. Tällaista ongelmaa ei ollut teini-ikäisenä, tämä on tullut mulle vasta raskauksien jälkeen. 

Sama juttu rintaliiveissä. Liian löysät liivit saattavat aiheuttaa kipua esimerkiksi juostessa, jos rinnat eivät pysy kunnolla paikallaan. Liian kireät liivit taas saattavat myös aiheuttaa kipua ja puristavaa tunnetta. Musta on tullut alusvaatteiden suhteen paljon herkempi. 

Nuorempana tärkeintä mulle oli, että rintsikoissa oli hyvät push up -kupit ja pikkarit olivat mahdollisimman pienet. Sanomattakin varmaan selvää, että mukauus ei ollut prioriteettilistalla kovin korkealla. Nykyisin on ihan päinvastoin: toivon alusvaatteilta, että ne ovat mahdollisimman huomaamattoman tuntuiset, eivät näy vaatteiden alta ja ovat kauniit. 

Toivon myös, että alusvaatteet ovat sekä kestävästi tuotettuja että kestäviä käytössä, sillä kuten tuli selväksi, en tee kovin usein alusvaateinventaarioita. Mulle on myös tärkeää, että alusvaatteiden ostaminen on helppoa. Mä en ole niitä ihmisiä, jotka menevät varta vasten alusvaateliikkeeseen ja tekevät siellä isoja ostoksia kerralla ja sovittelevat. Mä olen niitä, jotka haluavat ostaa kauppareissulla nätit ja laadukkaat alusvaatteet muiden ostosten yhteydessä. 

Mä pidän Pierre Robertin alusvaatteissa oikeastaan kaikesta. Valikoimaa on riittävästi ja sieltä löytyy aina mun tarpeisiin sopivat alusvaatteet. Hinta-laatusuhde on loistava. Pierre Robertin luomupuuvillaisia alusvaatteita mukavampia tuskin on olemassakaan. Ne ovat iholla höyhenen kevyet ja silti vaatteiden alla huomaamattomat. Pierre Robertin mikrokuituiset korkeavyötäröiset alushousut ovat ihan mun lempparipikkarit, koska korkea vyötärö on vaan niin mukava ja kahteen suuntaan joustava mikrokuitu on niin huomaamaton materiaali. Korkeavyötäröiset alushousut menevät täydellisesti korkeavyötäröisten housujen ja hameiden kanssa, joita pääosin käytän. Huomaamattomat pikkarit myös pysyvät hyvin paikallaan, sillä niissä on ainutlaatuinen liukumista estävä reuna. 

Vaikka olen imetysaikoja lukuunottamatta yleensä käyttänyt kaarituellisia rintaliivejä, kokeiltuani olen ihastunut nyt Pierre Robertin kaarituettomiin rintaliiveihin. Ne on muotoiltu niin, että ne antavat hyvän tuen ja lisäksi olkaimet voi kiinnittää joko perinteisesti tai ristiin takaa, minkä vuoksi ne ovat monikäyttöiset ja sopivat yhteen erilaisten yläosien kanssa. Ja ne ovat päällä aivan älyttömän mukavat, koska mukana ei ole mitään kovia metalliosia, vaan ne ovat täysin pehmeät. 

Fanitan myös ihan täysillä Pierre Robertin urheiluliivejä. Mulla on jo aiemmin ollut yhtet merinovillaiset Pierre Robertin liivit ja nyt sain testiin mikrokuituiset. Merinovillaliivit ovat mun talvilenkkeilyn pelastus, ne ovat niin lämpimät ja mukavat. Nämä mikrokuituiset taas ovat täydelliset kesään. Antavat hyvän tuen, eivät hiosta yhtään ja näyttävät hyvältä niin vaatteiden alla kuin yksinäänkin.

Olen aivan satavarma, että jotkut näistä alusvaatteista muodostuvat mun uusiksi onnen alusvaatteiksi. Mahdollisuudet ovat ainakin hyvät, sillä nämä ovat usein käytössä. Ei tarvitse kuin tapahtua jotain älyttömän ihanaa ja mieleenpainuvaa, niin ne muuttuvat onnen alusvaatteiksi, koska sellainen hömppä mä olen. Olen iloinen mun uusista, kestävistä ja laadukkaista alusvaatteista, jotka päällä on hyvä ja itsevarma fiilis. 

Jos teillä on edessä alusvaatehankintoja, niin nyt kannattaa hyödyntää Pierre Robertin 20% alekoodi! Pierre Robertin alusvaatteita löytyy useista ruokakaupoista, isommista päivittäistavarakaupoista sekä tavarataloista ja myös heidän omasta verkkokaupasta. Verkkokaupassa on alusvaatteiden lisäksi laajempi valikoima myös muita Pierre Robertin laadukkaita vaatteita niin lapsille kuin aikuisillekin. 

PIERRE ROBERT ALEKOODI: 

Koodilla BETTERCHOICES saatte 20% alennuksen kaikista normaalihintaisista Pierre Robert -tuotteista Pierre Robert -verkkokaupassa kesäkuun loppuun asti.

Monelle tämä vappu on ollut ihan erilainen kuin vappu yleensä. On pitänyt keksiä vaihtoehtoisia tapoja juhlistaa sitä, kun massapiknikit ja vappubrunssit ravintoloissa eivät ole olleet mahdollisia. Minä kuitenkin valehtelisin jos väittäisin, että tämä vappu on ollut meille ihan erilainen, koska ei se ole. Me ollaan vapun suhteen vähintään yhtä “perinteettömiä” kuin pääsiäisenkin. 

Joo, on meillä sen verran perinteitä, että simaa ja munkkia on ihan kiva olla (joko kaupan tai itsetehtyä), naamiaisasut puetaan, ilmapallot hommataan lapsille, lakit laitetaan päähän  ja joku päivä syödään nakkia ja perunasalaattia. Mutta noin niinkuin muuten, niin meille on ihan sama missä vappua vietetään. Sitä on vietetty kotona (todella monta kertaa), piknikillä puistossa oman perheen kesken, piknikillä puistossa ystävien kanssa, brunssilla ystävien kanssa, Linnanmäellä ja keskustassa vapputorilla. Kaikkein useimmin me ollaan kuitenkin vietetty sitä ihan vaan kotona, oman perheen kesken. Joten tämä vappu oli meille ihan normivappu, tosin kotiin oli tarjolla tavallista enemmän hauskoja virtuaalisia aktiviteetteja, kuten JVG:n vappukeikka. 

Voi olla, että jos meillä olisi ollut Oton kanssa ylioppilaaksi pääsyn ja lasten välissä enemmän vuosia, oltaisiin ehditty rakentaa se oma jokavuotinen vappuporukka ja ne jokavuotiset vappupiknik-perinteet, mitä monella on. Nyt meidän ensimmäinen yhteinen vappu kuitenkin meni muuttaessa yhteen (holy shit, ollaan asuttu jo 9v yhdessä virallisesti!). Tokana vappuna meillä oli reilu puolivuotias vauva, joten mitään bailuvappuja ei vietetty. Silloin me muistaakseni käytiin piknikillä keskustassa, mutta oli pirun kylmä, eikä taidettu olla ulkona kovin kauaa. Seuraava vappu meni pariviikkoisen vauvan kanssa jälleen ihan kotosalla. 

Sitä seuraavat vaput on vietetty tosi vaihtelevasti niinkuin yllä kerroin. Olen joskus aiemmin ehkä harmitellut sitä, kun meillä ei ole mitään omaa vappuporukkaa, vaan kaikki vaihtelee joka vuosi sen mukaan mikä meininki meillä on ja miten jotkut ystävät ovat esim töissä/käymässä Helsingissä/mikä sää on. Mutta tänä vuonna siitä kuitenkin oli etua, ettei olla totuttu mihinkään tiettyyn. Tämä vappu tuntui nimittäin vähintään yhtä vapulta kuin kaikki muutkin meidän vaput. 

Ehkä meillä joskus vielä on joku oma vappuperinne tietyn porukan kanssa, se olisi tosi hauskaa. Ja onhan tässä edessä rutkasti vuosia aikaa rakentaa sellaisia. Mutta tänä vuonna olin erityisen kiitollinen meidän kovin joustavasta ja rennosta vappumeiningistä. Saatiin aikaiseksi oikein mahtava vapputunnelma kotioloissa, oman perheen kesken.

Vappuaattona paistettiin munkkeja, herkuteltiin hyvällä ruualla, pukeuduttiin naamiaisasuihin, ulkoiltiin ja illalla diskoiltiin JVG:n keikan tahdissa. Vappupäivänä puettiin lakit päähän Oton kanssa, herkuteltiin vappubrunssilla, käytiin vappuajelulla keskustassa (kuten ruuhkasta päätellen moni muukin), tehtiin muutaman kilsan pyörä-juoksulenkki koko perheen kesken ja illalla katsottiin yhdessä Risto Räppääjä -elokuvaa telkkarista. Lasten mentyä nukkumaan meillä oli Oton kanssa La Casa De Papel -maratoni.

Vieläkin tuntuu kyllä ihan hullulta, että ihan vasta oli pääsiäinen ja oltiin juuri muutettu tänne ja nyt on jo vappukin takana päin. Kohta on ihan oikeasti kesä, niin parasta! Saa nähdä millaista vappua vietetään vuonna 2021. Vaikka meidän perheen vappu on ollut ihan perus ja normi, maailman tilanne ei todellakaan ole. Tämän kevään jälkeen en kyllä osaa enää olettaa, että vuoden päästä kaikki olisi maailmalla ihan kuin aina ennenkin, koska sitä ei todellakaan ikinä voi tietää. Mutta mennään päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin, eikä oteta mitään itsestäänselvyytenä.

Ihanaa viikonloppua ja toukokuuta kaikille!

1. Kirjoittanut kaksi postausta ja editoinut kahden postauksen kuvat.

2. Googlannut jalkaterän luut ja lihakset, ruuansulatuselimet ja aivojen rakenteen  ja käynyt ne yksitellen läpi kolmivuotiaan kanssa luu, lihas ja elin kerrallaan. Hän siis itse halusi tutkia erilaisia kuvia ja tietää mitä kaikkea hänen sisällään on. Tämän jälkeen esitin hänelle kysymyksen:

“Muistatko mistä ruoka menee sun mahalaukkuun?” 3-vuotiaan vastaus: “Lautasesta.” No, siis periaatteessahan se oli ihan oikea vastaus. 

3. Ihmetellyt kahta raekuuroa ja niiden jälkeen kirkkaasti paistanutta aurinkoa ja sen jälkeen vesisadetta ikkunasta. Onneksi ei olla vielä istutettu mitään! 

4. Opetellut vihdoinkin shufflen. Meillä ei lapsilla ole omaa TikTokia, mutta ollaan katsottu mun puhelimesta yhdessä Tiktok-videoita. Yllättävän hauskoja kaikki haasteet ja tanssit. 

5. Tehnyt vapun ruokalistan ja kauppalistan. Ja Otto teki ostokset. Joku kysyi muuten, että miksi meillä Otto on se, joka käy kaupassa näinä aikoina, että miksi mä en voi käydä. Niin siihen sellainen syy, että kun Otto on vielä ainoa jolla on ajokortti, niin hänen on helpompi hoitaa esim. viikon ostokset autolla, kuin mun sitten vaikka julkisilla tai kävellen. Mutta joo, aion kokeilla huomenna tehdä itse munkkeja elämäni ensimmäistä kertaa. Kaikki vinkit ovat tervetulleita! 

6. Lukenut teidän vastauksia meidän tuolidilemmaan ja tullut siihen tulokseen, että teillä on ihan yhtä monta eri mielipidettä kuin mullakin! Kaikki eri tuolivaihtoehdot saivat suunnilleen yhtä paljon ääniä ja lisäksi tuli vielä monta uutta hyvää vaihtoehtoa. Nyt olen ainakin ihan pihalla, että mitä tehdä! Kiitos silti kaikille äänestäneille, oli mahtavaa lukea teidän perusteluita ja saada uusia näkökulmia siitä, mitä eroa tuoleilla on ja miksi joitakin vaihtoehtoja kannattaa harkita uudemman kerran.

7. Syönyt lounaalla makaronia ja nugetteja, kun kaapit olivat jo melko tyhjät ennen isoa kauppareissua. Oli kyllä hyvää, kiertoilmauunissa valmisnugeteistakin saa rapsakat.

8. Keksinyt meille huomiseksi vappuasut. Niistä tulee hyvät!

9. Lukenut 50 sivua kirjaa (Caroline Riado Perezin Näkymättömät naiset, jonka olen saanut arvostelukappaleena WSOY:lta ja joka on meidän Lönkan lukupiirin tän kuun kirja).

10. Tehnyt lasten kanssa SIMSissä Addams Familyn ja heidän hirveän ihanan talon.

11. Käynyt 45 minuutin pyöräily-hölkkälenkillä koko perheen kanssa.

12. Siivonnut Oton kanssa meidän uuden kodin varaston, jonne oli vaan tuotu tavaraa vanhasta varastosta ja sinne ei mahtunut enää kunnolla, koska mitään ei oltu järjestelty. 

13. Odottanut koko päivän, että päästään katsomaan kohta lisää La Casa de Papelia eli Rahapajaa Oton kanssa. Kesti hetken ennen kuin siihen pääsi koukkuun ja pääsi yli kaikista epäjohdonmukaisuuksista, mutta nyt ollaan ihan sisällä ja kaikista huvittavista epäjohdonmukaisuuksista huolimatta siinä on mahtava tarina ja huiput näyttelijät. Meillä on vielä melkein kaksi kokonaista kautta katsomatta, ihan parasta.

14. Edelliseen liittyen: vastannut Otolle kolme kertaa puhelimeen nopeasti espanjaksi puhuen kun hän soitti kauppareissulla ja kysyi tarkentavia kysymyksiä mun harakanvarpaista. Vika kerta kuulosti jo aika autenttiselta ainakin mun mielestä! Kiitos La Casa De Papel ja Duolingo ääntämisohjeista. 

15. Siivonnut vessat. Meidän alakerran vessa räjähtää oikeasti joka päivä, kun neljä naista levittää hiusdonitsit, pinnit, harjat ja kammat joka puolelle. Yritän kyllä aina itse laittaa kaikki paikoilleen, mutta silti meillä on sellainen pinni-pompularäjähdys siellä joka päivä. 

16. Sopinut keittiöremontin konsultaatioajan ensi viikolle. En jaksa odottaa, että kaikki alkaa pikkuhiljaa edistyä!

17. Syönyt illalliseksi superherkullista ja nopeaa parsapastaa, jossa on uunissa 10min paahdettua parsaa, puolikuivattuja tomaatteja, sitruunamehua ja pecorino-juustoa (sekä suolaa ja pippuria). 

18. Pessyt kaksi koneellista pyykkiä, jotka Otto on ripustanut kuivumaan.

19. Koemaistanut vapuksi ostettuja sipsejä. Ei olla ostettu sipsiä sitten New Yorkissa hotellin vessassa kello neljä aamuyöllä syötyjen pizza pringlesien, mutta nyt teki mieli.

Mitä sä oot tehnyt tänään? 

Näillä fiiliksillä on hyvä alkaa vapun viettoon! Ihanaa alkavaa vappua kaikille <3 Toivottavasti jokainen, jolle se on mahdollista, viettää vapun turvallisesti kotona <3

Meillä on tuoli-dilemma! Ei vaan kertakaikkiaan osata päättää, että mitkä tuolit me hommataan ruokapöydän kaveriksi. Tosi monet erilaiset tuolit miellyttää silmää tällä hetkellä ja me haluttaisiin todellakin tehdä sellainen tuolivalinta, joka kestää aikaa vuosikymmeniä. Halutaan sijoittaa laadukkaisiin klassikkotuoleihin, jotka sopii meidän kotiin aina. Sellaiset tuolit, joiden kanssa on hyvä yhdistää ja kokeilla erivärisiä seiniä, erivärisiä tekstiilejä, erilaisia tyylejä. Me kaivataan usein vaihtelua sisustukseen, mutta toivotaan, että tässä kodissa sen vaihtelun voisi toteuttaa aina juuri noilla yksityiskohdilla ja ne perushuonekalut pysyisivät aina samana. 

Ollaan pähkäilty näiden eri tuolien välillä nyt kohta pari kuukautta, eikä olla saatu mitään päätöstä aikaiseksi siis kertakaikkiaan. Siksi ajattelin, että kokoan muutamia meidän suosikkeja (tässä ei ole edes kaikki vaihtoehdot mitä ollaan mietitty) ja kysyn teidän mielipidettä tuoleista! Tämä on tosi iso päätös, koska klassikkotuolit ovat kalliita. Siksi me halutaan ehdottomasti tehdä juuri sellainen ostos, joka miellyttää meitä myös kymmenen vuoden päästä. Toisaalta uskon, että kaikki nämä tuolit voisivat miellyttää silmää vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta en silti vaan osaa päättää, että mitkä sopisivat juuri meille parhaiten.

Alkuun muutamia speksejä mitä meillä on tuolien suhteen: 

– Niiden pitää olla hyvät ja mukavat istua pidemmänkin illallisen ajan, koska me tykätään kokata ystävien ja sukulaisten kanssa ja istua iltaa pitkän kaavan mukaan (normaaliolosuhteissa).  

– Niiden pitää kestää lapsiperheen kovaa käyttöä, sotkua ja kulutusta. Ruokapöytä ei ole meillä vain ruokapöytä; se on myös pelipöytä, askartelu- ja maalauspöytä, läksyjentekopöytä ja sen ääressä syödään myös ruokia, jotka värjäävät ja sotkevat, kuten curryja, mustikoita ja ketsuppia. Näin tulee varmasti olemaan vielä vuosikausia, koska me tykätään tehdä asioita yhdessä ja ruokapöytä on siihen usein paras paikka. 

– Niiden pitää sopia yhteen meidän tulevan keittiön yksityiskohtien kanssa (mm. harmaata ja messinkiä). 

Siinäpä oli ne tärkeimmät. Sitten väreihin. Ollaan mietitty ainakin harmaata, mustaa, vaaleaa puuta/rottinkia ja roosaa. Eli tosi erilaisia värejä. Mustassa viehättää skarppi ulkonäkö. Musta antaa ryhtiä ja on värinä tietenkin todella ajaton. Meillä ei ole juurikaan mustia huonekaluja (paitsi esikoisen piano ja yksi jakkara). Mutta musta miellyttää silti silmää. Se on värinä sellainen, joka sopii lähes aina ja lähes kaiken kanssa. Rakastan Gubin beetle-tuoleja ja ne olisivat kyllä mustana sellainen tosi ajaton klassikko, kuten myös tietysti 1800-luvun lopussa kehitetty TON Chair no. 14. Se toimii niin mustana kuin vaaleanakin. 

Harmaassa on se hyvä puoli, että se sopisi upeasti meidän tulevan keittiön sekä meidän nykyisen sohvan kanssa. Harmaa on kaunis ja rauhallinen väri. Toisaalta, en ehkä ole onnistunut löytämään vielä niin hyvää harmaata tuolia, että olisin siihen yhtä rakastunut kuin joihinkin toisenvärisiin vaihtoehtoihin. Muuton Visu ja Normann Copenhagenin Forms ovat molemmat nättejä, mutta ehkä kaipaisin vielä näyttävämpää harmaata vaihtoehtoa. 

Rottinki tai vaalea puu sopisi upeasti myös meidän pöydän kanssa yhteen, se kun on juuri vaalean puun värinen Ikean Sinnerlig. Toisaalta mietin, että tuleeko kokonaisuudesta liian valju, jos tuolitkin ovat samaa vaaleaa rottinkia? Meidän vanha ruokapöytä-tuoli -kokonaisuus tuntui tosi valjulta, kun kaikki oli valkoista, seinä, tuolit, pöytä ja kaikki. Nyt meillä toisaalta on pinkki seinä, joka ei tietenkään ole sellainen valju tausta, vaan jo itsessään näyttävä. Silti pelkään liian tylsää lopputulosta. Haluan, että aina kun katson meidän ruokailutilaa, voin huokaista ihastuksesta (ainakin sisäisesti). Toisaalta, aina kun katson meidän vaaleaa puista ruokapöytää, huokaan ihastuksesta. Miksi en siis tykkäisi myös vaaleista tuoleista?

Rottinki on aika trendikästä tällä hetkellä ja se miellyttää omaakin silmää ihan super paljon. Toisaalta mietin, että onko rottinki niin mukava istua pidemmän päälle, vaikka jollain kesäsortseilla? Jalkoihin jää kauheat painaumat ainakin, heh. Mutta sitten taas se on kaunis luonnonmateriaali ja kestää kyllä myös aikaa klassikkona, vaikka onkin tällä hetkellä erityisen trendikäs. Rottinki on sellainen kodikas ja lempeä jotenkin. 

Roosa on värinä upea myös ja kuten tiedätte, se malvan väri on mun kaikkein suurin suosikki. Roosat tuolitkin miellyttää. Mun lempiväri on pysynyt samana vuosikaudet ja oletan, että trendien vaihtelut eivät siihen juuri vaikuta. Roosan väriset tuolit olisivat ainakin tosi meidän näköinen valinta. Mutta voiko siihenkin kyllästyä? Entä jos sittenkin vaan kyllästyn siihen väriin ja haluan vaikka kaikesta vaaleanpunaisesta eroon joskus. En pidä sitä todennäköisenä, mutta silti se mietityttää.

Rakastan messinkiä ja sitä tulee olemaan meillä keittiön yksityiskohdissa, kuten vetimissä ja hanassa. Messinkiset jalat ruokapöydän tuoleissa olisivat luonnollista jatkumoa sille, mutta silti mietityttää, että entä jos messinkiinkin kyllästyy joskus? Jos sitten joskus halutaankin vaihtaa vaikkapa vetimet ja hana mustiin tai hopeisiin ja sitten tuolien jalat vaan ovat pysyvästi messinkiset. Voisi kai nekin vaikka tuunata itse sitten. 

Ollaan mietitty myös sitä, että jos ostaisi tietynlaiset tuolit pöydän sivuille ja toisenlaiset, enemmän nojatuolimalliset, pöydän päätyihin. Sellaiset käsinojalliset mallit. Voisi yhdistellä esimerkiksi vaaleita Ton no. 14 -tuoleja ja sitten pöydän päihin vaaleat rottinkiset tuolit. Toisaalta silmää miellyttää myös sellainen harkittu kokonaisuus, jossa kaikki tuolit ovat samanlaisia. Ostamme tuoleja varmaankin ainakin kuusi kappaletta, mutta voi olla, että kahdeksankin. En tiedä, niin paljon vaihtoehtoja!

Mikä tahansa on tietty parempi vaihtoehto kuin tämä meidän nykyinen selkänojattomien jakkaroiden, tripp trappin, yhden pinnatuolin ja juniorkokoisen työtuolin yhdistelmä, heh. Mutta silti ei haluta tehdä ratkaisua, joka myöhemmin harmittaa ja siksi ollaan nyt sinnitelty näillä. Katsotaan mitä me vielä keksitään. 

Help, mitkä tuolit on teidän lempparit? Tuleeko mieleen muita tuoleja, jotka voisivat sopia vielä näitä paremmin meidän ruokailutilaan? Mitä ominaisuuksia te itse arvostatte hyvässä ruokapöydän tuolissa?