Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Silmäaseman ja Indieplacen kanssa.

Mulla on ollut mun kahdet uudet kate spade new york -silmälasit nyt kuukauden käytössä ja mä olen rakastunut! Arvatkaapa ihan ekaksi montako kertaa olen kärsinyt päänsärystä tänä aikana? En kertaakaan. Kertaakaan mun päätä ei ole edes vihlaissut. Se on merkittävää, koska normaalisti mulla on päänsärkyä ainakin kerran parissa viikossa, vaikka migreenit jo ekojen lasien myötä vähenivätkin. Sen jälkeen kun sain nämä uudet lasit itselleni, en ole tehnyt mitään sinivalo-työtä ilman mun BlueControl -pinnoitettuja silmälaseja. Silmät ei tunnu enää väsyneeltä ja oikeastaan olen lähes kaiken hereilläoloajan silmälaseissa ainakin kotona.

Aiemmasta poiketen lasit ovat lähteneet mun mukaan myös ihmisten ilmoille, vieläpä monta kertaa. Mä kertakaikkiaan rakastan mun laseja ja koen, että molemmat kehykset ja linssit olivat ihan nappivalinta. Viimeksi en vielä esitellyt mun uusia laseja, mutta nyt esittelen. Valitsin itselleni kevyet vaalean roosan väriset, hieman pyöreät kate spade new york -kehykset. Niihin laseihin valitsin silmiä sinivalolta suojaavat BlueControl -pinnoitetut räätälöidyt linssit, joista kerroin tarkemmin ensimmäisessä postauksessa.

Ainoa miinus, jonka olen näistä sinivalolta suojaavista linsseistä keksinyt käytössä on se, että ne päässä ei saa kuvattua selfieitä. Ne heijastavat sinivaloa niin voimakkaasti pois päin, että kuvissakin näkyy sitten sininen heijastus. Mutta se on aika pieni miinus ja voin hyvin riisua lasit selfien ajaksi, hah. Hyödyt voittavat moninkertaisesti tämän minimaalisen jutun.

Toisiksi silmälaseiksi valitsin kauniit kilpikonnakuvioiset vaaleanpuna-ruskeat pyöreät kate spade new york -kehykset, joihin tuli hyvin kevyt mahongin värinen liukuvärjäys. En olisi ilman tätä kampanjaa edes tiennyt, että liukuvärjättyjä linssejä on saatavilla. Valitsin sävyn sen mukaan, mikä sopii kehyksiin. En myöskään halunnut siitä liian tummaa, jotta se toimii hyvin kaikissa tilanteissa, valoisalla ja pimeällä.

Molempien lasien käyttömukavuus on aivan omaa luokkaansa! Ne on todella mukavat ja kevyet ja pystyn helposti unohtamaan, että mulla edes on ne päässä. Ainoa mistä edes huomaan ne on se, että näen paremmin ja pää ei tule kipeäksi. Olen tosi iloinen, että valinnat menivät näin nappiin, koska halusin oppia hyödyntämään silmälaseja arjessa vielä enemmän. Nämä korjaavat mun silmien eriparisuutta ihan loistavasti ja olen niin tyytyväinen. Olen aika ylpeä itsestäni, että silmälasien itselleni hankkimisen taitavasta vastustajasta on tullut oikein silmälasi-iina tänä vuonna ja se on parantanut mun elämänlaatua huomattavasti.

kate spade new york lähetti mulle myös kaksi upeaa mekkoa kuvauslainaan, joiden kanssa kuvasin mun uudet silmälasit ja aurinkolasit. Mekot edustavat kyllä täydellisesti kate spade new york -tyyliä ja ihastuin molempiin! Oli hauska kokeilla vähän uudenlaisia mekkomalleja, jollaisia multa ei omasta kaapista löydy. Ja tietenkin myös ihanan rohkeita kuoseja, jotka piristävät kyllä talvipukeutumista ihan toden teolla. Uskaltaisipa useamminkin pukeutua näin rohkeasti.

Mun valitsemat kate spade new york -aurinkolasit eivät ihan hirveästi ole vielä päässeet käyttöön, kun marraskuussa on ollut ihan älyttömän pimeää. Yhtenä päivänä aurinko paistoi marraskuussa varmaan n. kaksi tuntia ja siitä sai jo ihan hurjasti energiaa. Silloinkaan ei kyllä tarvinnut vielä aurinkolaseja. Nyt on takana pari aurinkoisempaa päivää ja kunhan kevät tulee ja valkoinen lumihanki heijastaa kirkasta kevätaurinkoa, niin pääsevät nämäkin ihanuudet aivan oikeasti käyttöön. Silloin tulen olemaan kiitollinen mun valtavista mustista kehyksistä, jotka suojaavat silmiä. Ja toki myös näistä ihanista beigeistä Sinkkuelämää Samanthan tyylisistä kehyksistä, jotka tuovat asennetta tyyliin kuin tyyliin.

Silmäaseman Black Weeks -tarjouskampanja:

Silmäasemalla on nyt käynnissä Black Weeks, ja 8.12. asti kaikki silmälasit -50 % ja aurinkolasit -30 %. 

Nyt jos koskaan kannattaa siis päivittää omat silmälasit, jos sille on tarvetta. Mä olen niin fiiliksissä mun uusista laseista! Mitkä niistä oli sun lempparit?

Mä olen ollut niitä lapsia, jotka ovat laskeneet lahjapaketteja aattona. Niin teki suurin osa lapsista, jotka tunsin. Se oli erittäin yleistä 1990-luvulla ja vielä 2000-luvullakin. Koulussa vertailtiin joululoman jälkeen, että monta pakettia sä sait ja monta toi sai. Lahjoja piti saada oikea vuori, vaikka kaikkea ei olisi edes tarvinnut. Lelukuvastoista ympyröin kaiken mahdollisen ja kirjoitin oikein huolellisesti kauniita kirjeitä joulupukille vielä silloinkin kun tiesin, että rahoittavana joulupukkina toimii äiti.

Silloin kun mä muutin omilleni asumaan, ennen kun tutustuin Ottoon, meni muutama joulu niin, että en saanut juuri mitään lahjaa. Mun lahjoja oli mummon kutomat villasukat ja yksi pieni paistinpannu, eikä mitään sen kummempaa. Meillä ei äidin kanssa silloin ollut kummallakaan kovin huikea taloustilanne, enkä ollut lapsi enää, joten miksi lahjoihin olisi pitänytkään tuhlata rahoja, joita ei ollut. Mulle ne joulut kuitenkin tulivat jotenkin puskista. Olin aina tottunut saamaan paljon lahjoja jouluna, vielä teininäkin ja sitten kun en yhtäkkiä saanutkaan, se oikein konkretisoi kaikki niiden vuosien vaikeudet. En kyllä kehdannut myöntää kenellekään, että harmitti, mutta kyllä mua silloin harmitti. Kaikki kaverit saivat pakettikaupalla lahjakortteja vaatekauppoihin, elektroniikkaa, meikkejä, rahaa ja pelejä. Tai siltä se ainakin joulun jälkeen tuntui.

Ehkä siitä mulle syntyi sellainen tarve kompensoida. Sitten kun me alettiin viettää omia jouluja Oton kanssa, päätin, että hautaan meidän perheen lahjakasojen alle. Ostan kaiken mitä vaan ikinä voitaisiin tarvita tai haluta juuri jouluna. Paketoin melkeen sukatkin eri paketteihin, että saan antaa vaan mahdollisimman monta pakettia. Vaikka meillä ei yhdessäkään ollut hirveästi rahaa ekoina vuosina, jouluihin halusin panostaa. Antauduin juuri sille joulun kulutushysterialle ja keksin paljon hyviä syitä, miksi se oli tärkeää ja ok. Toki olin monen tarvittavan asian ostamista säästellyt jouluun, mutta oli siellä joukossa turhaakin.

Pikkuhiljaa mäkin heräsin ajattelemaan. Meidän talous koheni: ei tarvinnut enää säästää joulua varten tai miettiä, että säästän tämän ostoksen joulua varten, niin saan yhden lahjan enemmän annettua. Yhä enemmän alkoi ällöttää se, miten paljon aikaa ja rahaa meni miljoonaan pakettiin, vaikka tärkeintä on oikeasti se yhdessäolo ja ruoka. Viime joulu oli jo parempi, lahjoja oli paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna ja panostettiin niissäkin enemmän kokemuksiin ja vähemmän tavaraan. Tänä jouluna lahjoja tulee olemaan vielä vähemmän.

Ollaan käyty lasten kanssa keskustelua tästä asiasta ja heille lahjojen määrä ei tunnu olevan mikään big deal. Olen mä huomannut sen jo aiemminkin synttäreistä. Esikoinen vaihtoi nyt syksyllä omat synttärilahjansa yksityisiin laulutunteihin ja aineettomiin lahjoihin ja järjesti yhteissynttärit seitsemän koulukaverin kanssa, jolloin jokainen sai vierailta yhteensä vain pari pientä pakettia, jotka nekin arvottiin.

Keskimmäinen yritti yhtenä päivänä kotona kirjoittaa joulupukille kirjettä ja hän saikin hyvin siihen alkuun kirjoitettua kuulumisia ja tervehdyksen. Sitten kun piti alkaa keksiä lahjoja, hän ei keksinyt. Hänellä oli lelukuvasto siinä vieressä ja silti hän oikein huokaisi turhautuneena, kun ei keksinyt mitä haluaa. Lopulta hän kirjoitti sinne, että ”joku perhepeli”. Toivoi siis lautapeliä koko perheelle. Ihana toive. Meidän lapsille lahjat ei todellakaan ole niin tärkeitä kuin mulle oli lapsena ja vielä aikuisenakin, ja olen siitä tosi iloinen.

Aiempina vuosina ollaan yhdessä sovittu, että kirjeessä saa olla kymmenen joululahjatoivetta, eikä kaikki niistä varmasti toteudu. Nyt ei olla sovittu mitään määrää, mutta kummaltakaan isoista ei ole tullut kuin yhdet toiveet: toinen toivoo kaukoputkea ja toinen sitä perhepeliä. Taapero nyt ei vieläkään ymmärrä samalla tavalla edes lahjojen merkitystä. Hän sanoi itse kuitenkin kaupassa Ryhmä Hau -joulukirjan nähdessään, että tämän minä toivon joulupukilta. Osa lahjoista me ostetaan käytettynä, tai ollaan jo ostettukin.

Meidän lapset on niin paljon fiksumpia ja parempia ihmisiä kuin itse olen ja olin. Heiltä voin ottaa mallia tässäkin mutkattomassa suhtautumistavassa jouluun. Lahjojen vähentäminen ei ole ongelma heille, joten sen ei tarvitse olla sitä mullekaan. Ollaan lasten kanssa luettu paljon kirjoja yhdessä liittyen luontoon ja ilmastoon. Me puhutaan näistä asioista usein luontevasti arjen lomassa ja suurimmat herättelijät mulle mun omassa suhtautumistavassa kulutukseen ovat nimenomaan meidän lapset. Opin heiltä joka päivä. Mä olen todella kaukana täydellisestä näissä asioissa ja on paljon asioita, joissa mulla on parannettavaa. Mutta pikkuhiljaa mennään kohti parempia ja kestäviä valintoja. Joskus tehdään virheitä ja niistä opitaan.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että jouluna saa antaa ja toivoa lahjoja. Mekin saatetaan ostaa kyllä useampia lahjoja sekä toisillemme, että lapsille. Mutta tänä jouluna meidän ostamana joulupukin lahjasäkeistä löytyy lähinnä aineetonta yhteistä tekemistä, itse tehtyä, luettavaa, käytettynä ostettua ja ne jotkut yhdet isommat jutut, mitä lapset kaikkein eniten toivovat, jos sellaisia toiveita tulee. Kummeille ja sukulaisillekin ollaan vinkattu aineettomista lahjoista ja kirjoista. Myöhemmissä luukuissa tulee olemaan lahjavinkkejä meidän tyyliin eri-ikäisille lahjan saajille.

Millainen joululahjafilosofia teillä on? Millaisia lahjoja tykkäätte antaa? Entäs saada?

Lue myös: aineettomat lahjaideat

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Samsungin ja Indieplacen kanssa.

Mun työssä puhelin on ihan valtavan tärkeässä roolissa. Ei vain puhelinneuvotteluiden vuoksi, vaan siksi, että se on mulle työkalu hallita mun töitä missä tahansa olenkin. Se on mun tärkein työväline, jopa tietokonetta tärkeämpi. Puhelin yhdistää kirjoitusvälineen, kameran, videokameran, puhelimen, pikaviestit ja sosiaalisen median yhteisöt yhteen laitteeseen. Sillä on todella iso merkitys, kuinka tehokas mun puhelin on tai miten hyvin se sopii yhteen esimerkiksi Instagramin käyttöliittymän kanssa. Mulla ei ole moneen vuoteen ollut markkinoiden ”parasta” lippulaivapuhelinta käytössä, vaan olen aina yrittänyt tyytyä johonkin ”järkiratkaisuun” piheyksissäni. Se on välillä myös hankaloittanut mun työtä aika paljon, sillä esimerkiksi mun työn tärkeimpiä sovelluksia ei ole optimoitu toimimaan kovin hyvin kaikkien mahdollisten puhelinmallien kanssa.

Mulle on esimerkiksi aiemmin tullut rutkasti negatiivista palautetta siitä, että jos olen kuvannut IG storyyn monta storya putkeen, niissä ensimmäistä seuraavissa videoissa ääni ja kuva eivät enää mene samassa tahdissa, vaan ääni loppuu kesken puolivälissä. Ihan super ärsyttävä ongelma, jonka vuoksi jouduin pitkään kuvaamaan 15sek videoita, eli keskeyttämään omat lauseet painaakseni pausea ja ottaakseni uuden videon. Tällaiset jutut kuulostaa tosi pieniltä, mutta kun se on osa päivittäistä työtä, niin niillä on iso merkitys myös ajallisesti. On paljon nopeampaa puhua minuutti putkeen ja kuvata ja postata se, kuin kuvata neljä 15sek pätkää, joiden välissä aina pitää keskeyttää puhe ja luultavasti unohtaa mitä oli sanomassa tai mihin jäi, sekä hakea ne aina erikseen tiedostoista ja postata yksitellen.

Sain muutama viikko sitten kaupallisen yhteistyön merkeissä itselleni käyttöön Samsung Galaxy S10+ -puhelimen, joka on muuttanut mun työntekoa jo nyt ihan käsittämättömän paljon sujuvammaksi. Nopeasti on käynyt ilmi, että kaikessa ei kannata yrittää vaan säästää, vaan joskus on perusteltua panostaa siihen kaikkein parhaimpaan, jos siihen on mahdollisuus. Samsung Galaxy S10+ on esimerkiksi optimoitu markkinoiden parhaiten Instagramin kanssa yhteen sopivaksi puhelimeksi Instagramin toimitusjohtajan mukaan. Puhelimen kamerasta löytyy valmis Instagram-tila, jolla kuvat ja videot saa jaettua suoraan storyyn/feediin parempilaatuisena, kuin suoraan sovelluksen omalla kameralla kuvattuna. Nyt voin höpötellä vaikka tunnin putkeen halutessani ja ääni ja kuva menee täysin synkassa vielä viimeisessäkin pätkässä.

Samsung Galaxy S10+ -puhelimessa on kolmoiskamera takana ja kaksoiskamera edessä ja ne ovat tämän hetken puhelinmallien ehdotonta kärkeä. Olen jo muutamassa viikossa huomannut valtavan eron mun puhelinkuvien välillä. Aiemmin ei esimerkiksi olisi tullut mieleenkään tehdä blogipostausta puhelimella kuvatuista kuvista (ainakaan ilman pahoittelua laadusta). Nyt olen jo tehnyt niin ja sain positiivista palautetta ihanista kuvista, enkä todellakaan pahoitellut mitään. Myös näin marraskuun pimeydessä olen todella kiitollinen siitä, miten hyvin uuden puhelimeni kamerat toimivat myös hämärässä valaistuksessa.

Ylläolevat kuvat otettu ultralaajakulmakameralla.

Takaosan kolmoiskamerassa on ultralaajakulmakamera, jonka näkymä on jopa 123 astetta. Se näkee siis lähes yhtä paljon kerralla kuin ihmissilmä. Lisäksi siinä on laajakulmakamera, sekä telekamera. Tämä kova kolmikko takaa sen, että kaikki tilanteet ja maisemat on mahdollista tallentaa juuri sellaisina kuin haluaa, myös pimeällä. Etukameratkin ovat vakuuttaneet mut: niissä on 4K UHD -videokuvaus ja kaksoiskamera, jolla saa supertarkkoja ja valovoimaisia selfieitä (tai hienoja kuvia meidän taaperon otsasta, jollaisia hän tykkää usein ottaa). 

Nämä selfiet kuvattu Samsung Galaxy S10+ etukameroilla.

Mua vähän jännitti, että miten saan siirrettyä kaiken tärkeän vanhasta puhelimesta uuteen, mutta se on tehty ihan älyttömän helpoksi. Latasin vain Samsungin oman siirtosovelluksen ja puhelimen mukana tulevalla johdolla siirsin kaiken merkittävän luurista toiseen todella nopeasti. Käyttöönotto ei ole ikinä ollut yhtä helppoa kuin tällä kertaa.

Samsung Galaxy S10+ on tehty mahdollisimman tehokkaaksi kaikessa, mitä sillä haluaa tehdä. Sen saa muokattua juuri sellaiseksi kuin itse haluaa ja lisäksi se oppii tekoälyn avulla mun käyttötavoista koko ajan. Eli koko ajan kun käytän sitä, se kehittyy paremmin ja paremmin juuri mun tarpeita vastaavaksi. Ihan unelma!

Samalla kun sain uuden puhelimen, sain käyttööni myös Galaxy Watch Active 2- älykellon, sekä Galaxy Buds langattomat kuulokkeet. Ne sopivat saumattomasti yhteen puhelimen kanssa ja yhdistäminen oli ihan naurettavan helppoa Galaxy Wearables -sovelluksen avulla. Molemmat laitteet saa myös ladattua langattomasti mun puhelimesta, vaikka toki niillä on omatkin laturit.

Galaxy Watch Active 2 -älykello tuli mulle aivan kreivin aikaan, kun olen alkanut huolehtia paremmin mun kunnosta. Jos puhelin on täydellinen työnteon optimointiin, niin kello taas pitää huolta mun vapaa-ajasta. Se muistuttaa juomaan vettä, tsemppaa mua treeneissä, mittaa mun askeleita, stressitasoja, sykettä ja unta ja tekee itsestä huolehtimisesta jokapäiväistä. On ollut tosi kiinnostavaa seurata omia elintapoja ja olen huomannut, että mähän nukun itse asiassa todella hyvin, enkä stressaile kauheasti ja askeltavoitteetkin täyttyvät joka päivä. Älykellossa on myös e-sim mahdollisuus, jonka avulla voisin esim. lähteä lenkille ja jättää puhelimen kokonaan kotiin. Kun e-sim on käytössä, voi puhua puhelut suoraan Samsung Galaxy Watch Active 2 -älykellolla ritari Ässä -tyyliin, tai älykellolla ja Galaxy Buds -kuulokkeilla, joissa on sisäänrakennettu todella tehokas mikrofoni. Ei siis enää hölskyvää puhelinta juoksutakin taskussa.

Mä olen tällä muutaman viikon perusteella todella tyytyväinen ihan kaikkeen, en ole keksinyt mitään valittamista, vaikka kovasti yritin miettiä. Akkukesto on tosi hyvä, pikalataus toimii nopeasti, olen muokannut puhelimesta just mun näköisen ja kaikki mun tarpeet täyttyy siinä mahtavasti. Okei yksi miinus, mieletön infinity-näyttö aiheutti alkuun haasteita mun nakkisormien kanssa, kun en ollut vielä tottunut siihen, että näyttö jatkuu sivuille asti. Mutta nyt olen tottunut siihenkin, enkä enää pompi vahingossa appien välillä tai pyyhi kaikkea kirjoittamaani osumalla siihen. Kiitos Samsung, kun teitte mun työnteosta puhelimella ihan älyttömän paljon simppelimpää! En enää osaisi ollla ilman näitä. Käy tutustumassa lisää näihin laitteisiin Samsungin sivuilla!

Tervetuloa blogi-joulukalenterin 2019 pariin! Tästä eteenpäin täällä on joka aamu klo 05.00 uusi luukku odottamassa. Joka aamu jotain uutta ja jouluista ajateltavaa, katseltavaa, askarreltavaa, syötävää tai ihmeteltävää. Ihanaa tehdä tätä jo seitsemännen kerran.  Ensimmäisessä luukussa esittelyssä meidän lumihuurre joulukuusi vuosimallia 2019!

Koristeltiin tänä vuonna joulukuusi aiemmin kuin yleensä, jo marraskuun toisiksi viimeisellä viikolla. Olen itse asiassa miettinyt jo  muutaman joulun sitä, että ihan turhaan me aina odotellaan niin pitkään koristelun kanssa. Jouluhullulle koristelu itsenäisyyspäivänä oli fine silloin, kun kaikki muut koristelivat vasta aatonaattona. Nykyisin niin moni koristelee jo marraskuun puolivälissä, että en voi enää hyvällä omallatunnolla laskea itseäni joulu-intoilijaksi, jos odottelen niin myöhään. No okei, voin mä, mutta en halua. On tullut itsellekin se fiilis, että haluaa koristella kuusen jo paljon aiemmin. Se tuo niin ihanasti iloa ja valoa pimeään marraskuuhun, että miksi ihmeessä odottelisin niin pitkään?

Meillä on ollut monta vuotta jo valkoinen joulukuusi, joka ei enää viimeiseen pariin vuoteen ole oikein vastannut omaa tyyliä ja makua. Se on ihan hyväkuntoinen edelleen ja me todellakin säästettiin se, koska mistäs sitä tietää jos se tyyli ja maku muuttuu taas valkoiseen suuntaan jonakin jouluna. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa uusi joulukuusi, meidän haaveiden lumihuurre joulukuusi.

Koska me halutaan laittaa joulukuusi jo niin aikaisin, tekokuusi on meille ainoa vaihtoehto. Panostettiin laadukkaaseen ja kestävään kuuseen, joka onkin näyttänyt olevan hitti blogimaailmassa viimeaikoina (ainakin Mona Visurilla, Char and the Citylla ja Loving White Stylen Marjutilla olen nähnyt saman kuusen). Mekin ostettiin meidän lumihuurre blogijoulukuusi Etolasta ja se on kokoa 230cm. Se on juuri se kuusi, jollaisesta olen lapsesta asti haaveillut. Se on myös sellainen kuusi, joka toivottavasti näyttää tulevassa (isommassa) kodissa tosi hyvältä, kun se on iso ja näyttävä.

Uusia koristeita me ei sen sijaan ostettu yhtään (paitsi lasten valitsemat kolme koristetta, yksi jokaiselle). Tuo lumihuurrettu joulukuusi on niin mielettömän runsas ja kaunis jo ihan itsessään, että vaikka se on meidän vanhaa 180cm kuusta paljon suurempi, siihen ei tarvitse yhtään enempää koristeita. Lumihuurre joulukuuseen saatiin kaikki meidän vanhat jo olemassaolevat koristeet  (mustia lukuunottamatta) yhtäaikaa esille ja ne silti näyttävät mielestäni kauniilta. Mustia ei laitettu tällä kertaa.

Vaaleanvihreä pohjaväri jotenkin tasoittaa eri värisiä koristeita paljon paremmin, kuin vitivalkoinen kuusi, jossa piti olla aina joku väriteema koristeille. Tähän kuuseen saan vihdoinkin hyvin esille ihan kaiken, myös ne kaikki eripariset koristeet, jotka eivät sovi yhteen minkään tyylisääntöjen mukaan. Nyt kuusi on juuri sellainen kuin toivon: siellä on sulassa sovussa mun äidin vanhoja koristeita, mun itse tekemiä koristeita alakoulusta, lasten keräilemiä koristeita, lasten tekemiä koristeita sekä mun eri vuosina itse ostamia koristeita, jotka on kaikki ostettu aikanaan johonkin eri väriteemaan. Siellä on äidin vanhat kellot ja sydämet, sekä kirkasväriset kiiltävät kävyt. Mun savesta askartelema kirkkaan pinkki possu ja taaperon valitsema punainen lentokone. Sieltä löytyy eläimiä, autoja ja karkkeja. Tässä kuusessa kaikki erilaiset koristeet sopivat yhteen.

Mä rakastan meidän rönsyilevän runsasta ja värikästä kuusta, jossa on kaikki rakkaat koristeet esillä. Tähän kuuseen mun ei tarvitse ostaa uusia koristeita enää, vaan nyt se saa runsastua niillä lasten kolmella koristeella joka vuosi ja muuten vain levitetään kaikki siihen, mitä meillä jo on. Mä oikeasti melkein tirautin kyyneleen kun katsoin tätä joulukuusta valmiina.  Se oli niin kaunis. Koristeltiin se yhdessä kaikkien lasten kanssa. En ohjannut lapsia yhtään, vaan he asettelivat koristeet juuri niinkuin itse halusivat ja siitä tuli tosi hieno. Lapsetkin vaan seisoivat ja tuijottivat sitä valmiina, kuulemma se on meidän paras kuusi koskaan. Tätä kelpaa nyt katsella loppiaiseen asti ja olohuoneessa on ihana tunnelma, kun kuusen kauniit valot valaisevat. Tämä on juuri sellainen kuusi, josta aina lapsena haaveilin ja nyt meillä on se.

Vielä kerran ihanaa joulukuun ensimmäistä kaikille ja tervetuloa joulukalenterin pariin! 

Millainen joulukuusi on teidän mieleen? Lumihuurre joulukuusi vai perinteinen vihreä? Aito vai tekokuusi? Tykkäättekö runsaasta vai minimalistisemmasta tyylistä? 

Koska missasin viime viikolla anna lapsesi pukea sinut -päivän, päätin viikonloppuna, että pidän tällä viikolla kokonaisen viikon niin, että lapset saavat päättää mun vaatteet. Sovittiin lasten kanssa, että he saavat yhdessä valita mulle yhteensä viisi asua. Yhden jokaiselle arkipäivälle. Ehtona oli, että valinnat tapahtuvat sovussa ja nätisti. Lisäksi pyysin, että he valitsevat asut järkevästi, eli ei niin, että mulle olisi vaikka vaan paita ja sukkahousut. Muuten en asettanut mitään rajoituksia tai ehtoja. Ainoat ehdot olivat siis sopu ja tarkoituksenmukaiset vaatteet, eli sellaiset, joissa voi myös poistua kotoa.

Odotin aika jännityksellä, kun he lähtivät valitsemaan ekaa asua. Yläkerrasta kuului kuitenkin todella iloista ja sopuisaa puheensorinaa ja yllättävän nopeasti he tulivat alakertaan valmiin asun kanssa. Sama toistui jokaisena päivänä. Kertaakaan he eivät riidelleet siitä, kuka saa valita minkäkin vaatekappaleen tai mitä asuun otetaan mukaan. He tekivät saumatonta yhteistyötä  ja kertoivat, että tämä on ollut heidän mielestä tosi hauska juttu. Yleensä vaatteiden valinnassa kesti heillä n. viisi minuuttia, eli aika rennolla meiningillä he päättivät asut ilman sen suurempia kriiseilyjä. Mutta mennäänpä itse asuihin:

1. Maanantai: Pinkki farkkutakki, Power mama -t-paita, tiukat pillifarkut, Gucci-vyö ja niittimaiharit

Enpä olisi itse osannut vetää kaapista farkkutakkia keskellä talvea, mutta lasten mielestä se oli hyvä jakku. He valitsivat power mama -teepan kuulemma siksi, että mä olen power mama. Olin otettu tästä. Tiukkoja pillifarkkuja en ollut käyttänyt ikuisuuteen, sillä keväällä ne lakkasivat mahtumasta mulle. Olin positiivisesti yllättynyt kiskoessani jalkaan pillifarkut, jotka eivät enää puristaneetkaan (ainakaan niin paljon). Lapset olivat selkeästi miettineet asua kokonaisuutena, kun siihen oli otettu mukaan myös vyö ja maiharit. Voisin itse asiassa pukea tämän asun tällaisenaan päälle hyvin itsekin, ainakin kesällä. Talvella kiskoihin teepaidan päälle hupparin, enkä farkkutakkia. Pillit ja maiharit olivat kiva yhdistelmä, jonka olin kokonaan unohtanut. Puin asun päälleni, kun kävimme Itiksessä hoitamassa asioita. Olo oli ihan suhteellisen kotoisa, vaikka farkkutakki ei ole kyllä edelleenkään mun ykkösvalinta talvikeleille villakangastakin alle. Annan asulle 4/5

2. Tiistai: Löysät ruutuhousut, löysä vohvelikankainen trikoopaita ja paksu valkoinen neuletakki

Koko asu oli ihanan rento ja mukava ja sopi loistavasti päivään, jolloin tarkoituksena oli tehdä vaan mahdollisimman paljon töitä kotona. Mistään ei puristanut, painanut tai kiristänyt ja neuleessa oli ihanan lämmintä hengailla. Olo oli kyllä vähän muumimainen, kun koko vartalo oli piilossa löysien vaatteiden alla. Paksu neule oikein vielä korosti tätä muumimaisuutta. Jokainen vaate asusta on yksinään ihan mun suosikkeja, mutta en ehkä itse yhdistelisi ainakaan kaikkia kolmea keskenään, jos olisin lähdössä jonnekin. Kotona ne sen sijaan olivat aivan mahtavat. Annan asulle 4/5

3. Keskiviikko: Leopardi-bleiseri, Tekken t-paita, Mom jeansit, isot kultakorvikset ja korolliset nilkkurit

Tässä oli asennetta, miljoona kertaa enemmän kuin mun itse valitsemissa asuissa. Arastelin ensin todella paljon leopardi-jakun yhdistämistä tiikeri t-paitaan, mutta hitsi vieköön, yhdistelmähän oli ihan loistava. Jos edellispäivän asu oli vähän muumimainen, niin tämän päivän asu oli kaikkea muuta. Se oli rokkia päästä varpaisiin. Voisin sanoa, että tämä on sellainen asu, jonka vetäisin aamulla kaapista päälle, jos uskaltaisin aina olla yhtä rohkea kuin haluaisin olla. Nyt ei ollut vaihtoehtoja, kun lapset olivat tämän päättäneet. Saatoin myös verhoutua ”hehe, on vähän villi asu kun lapset valitsivat sen” -mantran taakse, kun menin vierailemaan tässä asussa Indieplacen toimistolla. Mutta oikeasti, tää oli ihan törkeän siisti! Just näin villi mä haluaisin olla oikeastikin. Annan asulle 6/5

4. Torstai: Leopardi-kuvioinen mekko ja vaaleanpunainen bleiseri sekä ohuet mustat sukkikset ja maiharit

En olisi itse tajunnut yhdistää bleiseriä ja tätä mekkoa, mutta nämähän olivat tosi kiva yhdistelmä. Vaaleanpunainen bleiseri on ainakin neljä tai viisi vuotta vanha, enkä ollut käyttänyt sitä pitkään aikaan, vaikka siitä kovasti pidänkin. Ihanaa, kun lapset näyttivät mulle, että se sopii tosi hyvin mun tyyliin myös tällä hetkellä. Asu oli kiva, rento ja mukava, vaikka vesisateisena päivänä ohuissa mustissa sukkiksissa tulikin vähän vilpoinen olo. Onneksi ei tarvinnut olla pitkiä aikoja ulkona. Lapset taitavat tykätä leopardikuviosta, kun tämä oli jo viikon toinen leopardiasu. Annan asulle 4/5

5. Perjantai: Poro-jouluhuppari, verkkarit ja tennissukat (kenkinä oli Timberlandit)

Koska me oltiin perjantaina lähdössä Oton kanssa mökkilomalle viikonlopuksi, lapset valitsivat omasta mielestään parhaiten mökkeilyyn sopivan asun. Siihen kuului verkkarit ja huppari (sekä hupparin alla oleva löysä t-paita, jossa lukee Hello sunday). Ja siis täytyy kyllä sanoa, että olen niin onnellinen, että annoin lasten valita mun asun. Ilman lapsia olisin istunut pitkän ajomatkan farkuissa ja valinnut jonkun ”paremman näköisen”, mutta ei niin rennon asun. Tässä asussa mä sain ottaa täysin rennosti ja oli mukava olla. Ja ihan hyvinhän se nimenomaan sopi mökille. Annan asulle mökkiasuna 5/5

Olen tästä kokeilusta todella innoissani! Oli niin hauskaa nähdä, millaisia asuja lapset valitsevat. Parasta oli se, kun ei tarvinnut viiteen päivään itse miettiä ollenkaan omia vaatteita. Ihanan helppoa ja rentoa. Lapset ovat aikamoisia tyyliniekkoja kyllä ja ihanan kokeilunhaluisia. He eivät välitä mistään vanhoista tyylisäännöistä vaan yhdistelevät rohkeasti keskenään juuri niitä vaatteita, joita haluavat. Mä voin oppia paljon tästä tyyliviikosta ja aion ehdottomasti toteuttaa samanlaisen myös joskus tulevaisuudessa, jos lapset vaan haluavat.

HUOMIO! Huomisesta alkaen klo 05.00 joka aamu ilmestyy joulukalenterin uusi luukku täällä blogissa, tervetuloa mukaan seuraamaan joulukalenteria. Ja aivan ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille <3