Mä pähkäilin todella pitkään, että minkä pipon ostaisin itselleni. Olen siis lainannut meidän esikoisen vanhaa pipoa koko syksyn, jota hän ei itse enää käytä. Se on löystynyt käytössä hänelle liian isoksi, joten se on mulle sopiva. Voin kertoa, että se ei kuitenkaan ole ollut se pipo, jota haluaisin käyttää. Onhan se ihan kiva, mutta ”käytössä löystynyt lasten pipo” ei ehkä ole kuitenkaan se, jonka itse ekana kaupasta kotiuttaisin. Kaupungilla olen katsonut kaikkia muita ihmisiä tyylikkäissä pipoissaan ja huiveissaan ja itse näyttänyt pöntöltä pelkässä takissa. Koska kyllähän nyt pipo ja huivi pitää olla tähän aikaan vuodesta!

Olen katsellut vaikka ja mitä pipoja, käynyt sovittamassakin montaa ja aina kuitenkin jättänyt ostamatta. En ole halunnut tehdä hutiostosta, vaan halusin ostaa pipon ja huivin, jotka kestävät käyttöä vuodesta toiseen ja näyttävät ajattoman tyylikkäältä. Mä halusin muhkean pipon joka lämmittää, joka ei kiristä yhtään mun päätä (koska en voi kestää jos pipo on liian tiukka) ja joka sopisi useimpien mun takkien kanssa, eli olisi suht neutraalin värinen, eli vaikka harmaa tai beige tai vaaleanpunainen tai luonnonvalkoinen.

Päätin lähteä keskiviikkona pipo-ostoksille ja olin ihan avoimin mielin. Tutkailin Myssyfarmin ihania myssyjä Stockmannilla (Pöytyäläisten mummojen kutomia) ja ne oli oikeasti niin mageita! Ainoa ongelma oli, että just se muhkea pipomalli josta tykkäsin ei vaan sopinut just mun pään muotoon. Se tuntui puristavalta ja siksi mä jätin sen kauppaan. Sitten suuntasin ylempiin kerroksiin, Acne Studiosin osastolle, koska halusin kokeilla sitä Pansya, jota olen jo muutaman vuoden kuolannut muilla ihmisillä.

No, siellä ei Pansya ollut eikä muitakaan merkin pipoja. Päätin lähteä Kämp Galleriaan katsomaan Marita Huurinaisen pipoja ja tsekkaamaan My O My -liikkeen, koska tiesin, että siellä on ainakin joskus myyty Acne Studiosin vaatteita. Kävelin kaatosateessa Oton kanssa (tietenkin ilman sateenvarjoa) sinne. Avulias myyjä My O Myssa kertoi, että heillä ei enää ole myynnissä Acne Studiosia, mutta hän tietää, että Beamissa on niitä Pansy-pipoja myynnissä. Arvostin kovasti sitä, että myyjä neuvoi mut eri kauppaan ostoksille, eikä alkanut esimerkiksi suosittelemaan jotain omia eri merkin pipoja. Todella hyvää asiakaspalvelua ja tuli just sellainen fiilis, että sinne pitää mennä ostoksille toisella kertaa. Jatkettiin siis matkaa kaatosateessa Kämp Galleriasta Erottajankadulle Beamiin. Beamin myyjää nauratti, kun me näytettiin varmaan jo aivan uitetuilta koirilta kun asteltiin vettä valuvina sinne sisään.

Kysyin heti ekana, että onko heillä myynnissä Acne Studiosin Pansy-pipoja ja myyjä pahoitellen totesi, että heille ei vielä ole tullut kuorma, ja että siihen tulevaan kuormaankin on varauslista, jos haluaa varata oman pipon. Niitä oli käyty kuulemma kyselemässä monta kertaa joka päivä jo pidemmän aikaa. Hän kuitenkin lisäsi heti perään, että Beamin sisarliike Beamhilliin tuli juuri edellisenä päivänä kevään mallien toimitus, joista ei otettu varauksia, vaan ne olivat jo myynnissä. Tästähän mä innostuin ja kysäisin, että missä se Beamhillin liike olikaan, ja myyjä kertoi, että se sijaitsee Yliopistonkadulla (eli ihan Kämp Gardenin lähellä, missä oltiin just oltu). Ja ei kun takaisin vesisateeseen, takaisin kohti Yliopistonkatua.

Kun me vihdoin päästiin sinne liikkeeseen ja näin siinä pöydällä heti ihanan tosi vaaleanharmaan Pansyn, mä tiesin, että siinä se on! Siis kun niin paljon näin vaivaa, että pääsin edes sovittamaan sitä (ja raahasin vielä Otto-ressukkaa mukana kaatosateessa koko sen ajan), niin olisi ollut aika turhauttavaa jos se pipo ei olisi sopinutkaan. Ottokin sanoi mulle, että nyt kans sitten ostat sen pipon kun ollaan metsästetty sitä näin kauan. Pyörittiin liikkeessä sen aikaa, että mun läpimärät hiukset kuivuivat sen verran, että kehtasin sovittaa pipoa. Onneksi polkkatukka kuivuu nopsaa!

Pansy oli päässä just niin ihana kuin toivoinkin ja niin mä vihdoin löysin itselleni ihanan pipon. Mikä tuuri mulla kävi, että kuormallinen kevään pipoja oli juuri tullut Beamhilliin!  Ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, että sain tämän, jos ne on kerta näin kiven alla. Toki netistä löytyy varmasti jostain. Mä kuitenkin rakastan ostaa kivijalkaliikkeistä, koska haluan sovittaa aina ensin ja varsinkin just pipon kohdalla on tärkeää se, että se ei purista. Ja musta se on parasta, kun ostoksen saa heti mukaan ja sitä voi fiilistellä, eikä tarvitse odotella.

Pipo Acne Studios | Takki ZARA | Huppari R-Collection | Farkut Gina Tricot | Kengät Puma| Laukku Gucci

Nyt multa puuttuu enää huivi. Yritän löytää mahdollisimman hyvin mun pipon sävyyn sopivan huivin mahdollisimman pian. Yksi vaihtoehto on tietty Acne Studiosin huivi, mutta en ainakaan nähnyt pipon kanssa ihan samanvärisiä huiveja missään näistä liikkeistä. Toki joku muukin harmaan sävy voisi sopia hyvin. Siihen asti käytän tarvittaessa mun omaa (mutta Otolle luovuttamaani) Makian mustaa merinovillahuivia. Sekin on kyllä tosi ihana, mutta sopii ehkä kuitenkin paremmin Otolle.

Kiitos hurjasti ihanista pipovinkeistä kaikille ja ihanaa viikonloppua <3

Te tiedätte – olen ainoa lapsi, jolla ei ole kokemuksia omista sisaruksista. On superläheisiä serkkuja ja täti, joka on kuin isosisko sekä käly, josta on tullut mulle pikkusisko. Mutta ei omia sisaruksia. Mulla ei ole kokemusta siitä, millaista on kasvaa perheessä, jossa jaetaan vanhempien huomio sisarusten kanssa alusta asti. Ei kokemusta siitä, miltä tuntuu, kun on ensin saanut olla ainoa tai kuopus, ja sitten syntyy uusi lapsi jakamaan vanhempien huomiota. Ei ole kokemusta sisarusten välisistä riidoista, omien tavaroiden jakamisesta joka päivä, tai siitä, kuinka turvallista on nukahtaa joka ilta isosisaruksen kanssa samaan huoneeseen.

Mä olen lähtenyt useamman lapsen vanhemmuuteen omalta pohjaltani. Luulen, että se mun pohja mitä mä meidän perheeseen tuon, on se, että yritän saada meidän lapset kokemaan yhtäaikaa sekä olevansa ”ainoita” lapsia kuten itse olen että kokemaan sisarusten parhaat puolet. Yritän tuoda jokaisen meidän lapsuuteen sitä, millainen oma lapsuuteni oli: paljon huomiota vanhemmalta, yhteisiä kahdenkeskisiä juttuja, fiksuja keskusteluita ja lapsen arvostamista, luottamusta, sitä että lapset ja vanhemmat ovat tasavertaisia perheenjäseniä, eikä vanhemmat ole mitään tyranneja jotka sanelevat kaiken.

Haluan tuoda heille sitä fiilistä, jonka oma äitini mulle lapsena antoi: me oltiin molemmat yhtä tärkeitä ja molemmat saivat aina sanoa oman mielipiteensä. Mä en ollut mikään sidekick jota riepoteltiin äidin mielen mukaan, vaan me kaksi oltiin samalla viivalla ja äiti teki ratkaisut sen pohjalta, mikä oli meille molemmille hyväksi ja mitä me molemmat halusimme.

Äiti asetti turvallisia rajoja, mutta enemmän me mentiin kaikessa keskustelun kautta. Mua ei tarvinnut useinkaan kieltää, kun keskustelun kautta päädyin itsekin ajattelemaan asioista (kuten vaikka pussikaljoittelusta 13-vuotiaana, että ei ollut hyvä ajatus enkä halunnut edes kokeilla) monesti samalla tavalla kuin äiti (aina siihen asti kunnes musta tuli kauhea teini 16-vuotiaana ja pussikaljat alkoi tuntua ihan hyvältä ajatukselta). Oli varmasti helppoa huomioida mut kaikessa, koska mua oli vain yksi ja äitiä oli vain yksi. Vaikka äiti oli mulle se aikuinen, me myös tykättiin viettää aikaa yhdessä kuin ystävät.

Kun lapsia on kolme ja perheenjäseniä viisi, on tasapainoilu perheen yhteisen ajan, oman ajan, parisuhde-ajan ja kahdenkeskisen ajan eri lasten kanssa välillä joskus aikamoista taiteilua. Ei aina ihan niin simppeliä, kuin se oli aikanaan kun mua ja äitiä oli vain me kaksi. Yritetään kuitenkin parhaamme. Yritetään tosi kovasti ottaa aina lasten mielipiteet huomioon kun tehdään koko perhettä koskevia päätöksiä, isoja ja pienempiä. Haluan antaa jokaiselle meidän lapselle sen fiiliksen, että hän on ainoa silloin, kun vietän aikaa tai juttelen kahden kesken. Olen läsnä, kiinnostunut ja kuuntelen. En suosi ketään, vaan pyrin olemaan oikeudenmukainen ja kohtelemaan jokaista samalla tavalla.

Vaikka haluan kovasti, että lapset saavat tuntea ainakin joskus olevansa ainoita, haluan myös, että he saavat tuntea kaikki ne ihanat asiat sisaruudessa. Sisarusten kainalossa piirrettyjen katselun aamulla, kikattelun iltaisin sängyssä nukkumaan mennessä. Hömpät inside-läpät, jotka vain sisarukset keskenään ymmärtävät. Sen, kun saa jonkun sisaruksen coolin vaatteen vihdoin itselleen, kun se on jäänyt sisarukselle pieneksi. Sen, kun on turvallista mennä kouluun ja päiväkotiin, kun tietää, että siellä on myös oma tuttu sisarus ja tämän tutut kaverit. Sen, kun on aina leikkikaveri saatavilla. Sen, kun voi harjoitella riitelyä, jakamista, kinastelua ja muita asioita aina saman tutun sisaruksen kanssa. Sisarukset ovat aina siinä ja heille uskaltaa näyttää kaikki tunteet.

Mun silmiin meidän lapsilla on aina ollut ja on edelleen aivan ihanat sisarussuhteet. Mutta mulla ei tietty ole kokemusta muista kuin heistä. He välittävät toisistaan, iloitsevat toistensa saavutuksista ja uusista taidoista, halivat ja rakastavat, vitsailevat ja kyllä, todellakin myös kinastelevat. He myös ymmärtävät, kannustavat ja pitävät kainalossa. Joskus tappelevat viisi kertaa tunnin sisään, joskus eivät kertaakaan viikon sisään. Meillä sisaruksilla eivät heilu nyrkit eikä muutenkaan mukana ole muuta kuin sanallista riitelyä, mutta kauhulla odotan onko fyysistäkin tappelua joskus isompana luvassa, kun niin monelta olen sellaisesta  lapsuudesta kuullut. Vaikka tiedän, että se on ihan tavallista, en osaa kuvitella, että meidän lapset vaikka löisivät toisiaan.

Haluaisin vaalia meidän lasten sisarussuhteita parhaani mukaan. Toivoisin, että he voisivat olla aina yhtä läheisiä kuin just nyt ja toivoisin, että he osaisivat aina selvittää riitansa ja kinansa ja päästä niistä yli, kuten nykyään.

Miten voisin varmistaa, että heillä olisi aina parhaat mahdolliset välit keskenään? Miten voisin varmistaa, että he eivät kadota yhteyttä toisiinsa tai katkeroidu isompana jostain toisilleen? Miten voisin pitää huolen, että he eivät teini-iässäkään ala vihaamaan toisiaan tai pidä kuukausien mykkäkouluja? Vai voinko mitenkään? Voiko vanhempi ylipäätään vaikuttaa siihen?

Olen saanut kuulla myös, että esimerkiksi niinkin konkreettiset asiat kuin huoneet voivat vaikuttaa sisarussuhteisiin. Että jos on kaikilla omat huoneet, niin esimerkiksi teini-iässä saattaa helpommin eristäytyä vain sinne omaan poteroon. Ja sitten taas jos huoneet on jaettu, olisi läheisemmät välit. Tällaisen kommentin sain siis viimeksi kun kirjoitin siitä, että haluttaisiin, että tulevassa kodissa on jokaiselle lapselle oma makuuhuone. Kuulostaa kyllä tavallaan ihan loogiselta mun korvaan, mutta sitten taas kun niin monilla kuitenkin on omat huoneet, niin en usko, että kaikilla oman huoneen omistajilla olisi etäiset välit sisarusten kesken. Varmasti tosi yksilöllistä, että vaikuttaako huonejako sisarussuhteeseen. Miten te olette itse kokeneet?

Meidän lapsilla on ollut sekä omia huoneita että yhteisiä huoneita, tilanteesta riippuen. Kaikki kolme ovat saaneet pitää omaa huonetta vähintään vuoden ajan, mutta myös yhteisistä huoneista on reippaasti kokemusta eri huonejaoilla. He ovat itsekin sanoneet, että molemmissa on puolensa. Kokevat turvalliseksi nukkua yhdessä ja kaipaisivat paljon etenkin yhteistä leikki- ja askartelutilaa. Toisaalta rakastavat sitä kun on oma huone, jonka saa laittaa ihan itsensä näköiseksi. Inhoavat siivota omaa huonetta yksin, kun taas yhdessä siivoaminen ihan ok.  Kaipaavat omaa tilaa, josta saavat itse päättää, mutta toisaalta kaipaavat toistensa seuraa ja hakevat turvaa ja läheisyyttä toisistaan. Parasta on kai sellainen joustavuus, että huoneita voisi jakaa aina fiiliksen mukaan. Varmasti lastenkin fiilikset asiasta vaihtelevat heidän kasvaessaan.

Sisarussuhteet mietityttää mua tosi usein, koska haluan tarjota parasta mahdollista tukea vanhempana niihin. Erityisesti ne mietityttävät siksi, kun ei ole sitä omakohtaista kokemusta. Onneksi Otolla on kokemusta sisaruksista ja hän onkin valaissut mua monista sisaruuteen liittyvistä asioista, joista mulla ei ole ollut mitään hajua.

Millaisia kokemuksia teillä on sisaruudesta? Minkä olette kokeneet vaikuttavan positiivisesti omiin väleihin sisarustenne kanssa? Entäs omilla lapsilla? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Salon Pepe Åhmanin kanssa (kampaamopalvelut saatu ilmaiseksi tätä postausta vastaan).

Maanantaina mä vihdoin tein sen, mitä olen miettinyt jo varmaan vuoden päivät: Pätkäisin oman tukan polkaksi ja luovuin pidennyksistä. Mä rakastan pitkää tukkaa niin älyttömän paljon, että jos pitkän tukan pitäminen onnistuisi itseltäni helposti, olisin varmasti aina pitkätukkainen. Mun tukka ei kuitenkaan omasta takaa kasva pitkäksi, eikä se myöskään kestä jatkuvaa pidennysten käyttöä. Varsinkin näin talvella hiustenpidennykset on takkien kaulusten vuoksi ainakin mulla tosi hankalat. Pidennykset takuttuvat kauhealle megarastalle takaa aina kun käytän niitä talvitakin kanssa. Sitten mun tukka ei näytä koskaan hyvältä perille päästessäni, jos lähden ovesta ulos takki päällä.

Näin talvella se takki on aika tärkeä. Olen kokeillut lukuisia eri merkkisiä ja eri kiinnityksellä olevia pidennyksiä viimeisen 12 vuoden aikana ja talvi on vaikuttanut näin etenkin juuri klipseillä oleviin pidennyksiin merkistä riippumatta. Pysyvällä kiinnityksellä olevia en kuitenkaan halunnut myöskään, koska mä haluan ottaa ne hiukset kotona pois ja olla vain omalla tukalla. Nyt siis päädyin siihen, että olen ainakin talvella pääosin ilman pidennyksiä. Mulla toki edelleen on hyväkuntoiset klipsit, jotka voin halutessani laittaa päähän milloin tahansa. Mutta nyt voin hyvin olla myös ilman niitä vaikka joka päivä, kun hiuksiin on leikattu siisti ja skarppi malli.

Polkkatukka on niin ihanan kevyt! Mun luottokampaaja Raisa Salon Pepe Åhman Lauttasaaresta laittoi mulle tiheää vaaleaa raitaa ja leikkasi hiukset niin tasapitkäksi kuin vain mahdollista. Mullahan on pitkään ollut sitä ongelmaa, että hiukset katkeilee tietyssä mitassa, eikä enää kasva pidemmäksi. Raisan kanssa ollaan hoidettu sitä ongelmaa kuntoon pian kaksi vuotta. Nyt me saatiin vihdoin nähdä sen tulokset, kun mun hiuksista sai oikeasti leikattua tasapitkän siistin skarpin polkan, jossa latvat eivät ole kaikki eri pituisia katkeilun vuoksi.

Jossain vaiheessa mä oikeasti jo ajattelin, etten ikinä saa enää tällaista tukkaa kasvatettua. Onneksi olin väärässä, se on vaatinut vain paljon kärsivällisyyttä ja hellää hoitoa, sekä Raisan ammattitaitoa vaalennuksissa. Välillä on otettu takapakkiakin, kuten puolitoista vuotta sitten kesällä, kun mulle ilmestyi niskaan kalju läntti erään toisessa kampaamossa tehdyn kampauksen seurauksena. Mutta onneksi ollaan päästy nyt tähän, vihdoinkin!

Muutama vinkki, mikä on auttanut mua itseäni hiusten katkeilun vähentämisessä:

– Ei rakennepaikkaavia shampoita ja vain kerran viikossa hopeashampoota, koska ne on liian avaavia mun ohuelle tukalle.

– Varovainen hiustenpesu –> Mä en koskaan huovuta tukkaa tai hiero ”vastakarvaan”, vaan hieron shampoon päänahkaan ja sitten ylhäältä alaspäin pituuksiin ja kohti latvoja.

– Hellävarainen raidoitus koko pään vaalennuksen sijaan. Ja mieto hapete, ei mitään tujuja, vaikka sitten ei pääsekään välttämättä kerralla supervaaleaan lopputulokseen.

– Luonnonharjaksinen hiusharja.

– Pitkät välit raidoituksissa/muissa värjäyksissä. Olen käynyt nyt Raisalla vain kolme kertaa tämän vuoden aikana, jotta tukka on saanut olla rauhassa mahdollisimman paljon.

– Hiusdonitsit ohuiden pompuloiden sijaan.

– Hiuslakan käytön vähentäminen minimiin.

– Hiuksiin jätettävä hoitoaine ja hiusten selvittäminen hellävaraisesti märkänä latvoista ylöspäin.

Tästä on nyt hyvä jatkaa kasvatusta. Toivottavasti mun hiukset vielä haluavat kasvaa tästäkin pidemmäksi ja joskus mulla olisi ihan omasta takaa pitkä tukka! Sitä kohti ainakin mennään. Ja mä olen kyllä oikeastaan tosi innoissaan myös tästä polkkamitasta. Se on tosi freesi ja sen kanssa saa tehtyä kivoja kampauksia, kuten puolinutturoita tai niskaponnareita hiusdonitseilla. Pannankin kanssa se näyttää kivalta. Ja sitten voi tietty tehdä vielä sivujakauksen ja ysäriheiton! Niin paljon mahdollisuuksia. Puhumattakaan siitä, miten kivasti näyttävät korvikset tai mekkojen avonainen selkä pääsee esille, kun ei ole paksua tukkapehkoa edessä.

Olen ikuisesti kiitollinen Raisalle loistavasta palvelusta! Ja olen niin tyytyväinen tähän tukkaan just nyt.

ALEKOODI MALLINMUUTOSLEIKKAUKSEEN SALON PEPE ÅHMANILLA:

Loppuvuoden 2019 ajan kaikissa PÅ-liikkeissä mallinmuutosleikkaus 65€ (normaalisti 72€) koodilla uusiminä. Tästä pääset suoraan Salon Pepe Åhmanin ajanvaraukseen. Salon Pepe Åhman -liikkeet löytyy Lauttasaaresta, Mikonkadulta, Espoontorilta, Tapiolasta ja Tikkurilasta. Lahjakortti hemmotteluun Salon Pepe Åhmanille on muuten myös loistava aineeton lahjaidea! Kampaamopalveluiden lisäksi Salon Pepe Åhmanilta saa myös esim. Yumi lashes -kestotaivutuksia, ripsipidennyksiä, meikkejä ja erilaisia hiushoitoja.

Ajattelin jakaa muutamia random ajatuksia, jotka ovat vilisseet päässäni viime aikoina, sekä ihan vaan kuulumisia. En edes muista milloin olen viimeksi kirjoittanut jotain ihan vaan tajunnanvirtaa tänne, mutta tässäpä tulee.

Olen käyttänyt tyttäreni vanhaa pipoa koko syksyn, koska en vain saa ostetuksi uutta pipoa. Haluan täydellisen pipon, sellaisen, josta en halua luopua ja joka kestää ja kestää vuodesta toiseen. En vaan osaa päättää minkä ostan, koska pelkään niin kovasti, että teen jonkun hutiostoksen, enkä tykkääkään piposta enää ensi vuonna. Olen käynyt sovittamassa varmaan n. kymmentä eri pipoa, enkä ole vieläkään ostanut niistä mitään. Suosittele hyvää, muhkeaa villapipoa? Saa suositella myös samanmoista huivia, koska Otto on ominut mulle muutama joulu sitten antamansa Makian mustan merinovillahuivin itselleen, eikä mulla ole nyt kaulahuiviakaan. Onko kokemuksia esim. Acne Studios Pansy-piposta tai Marita Huurinainen Kantarelli-piposta? Tai oisko muita jotain ihanan muhkeita pipoja ja huiveja?

Kävin eilen UFFissa Fredrikinkadulla, kun sinne oli juuri päivitetty uudet mallistot samana päivänä. Se oli aivan täynnä ihan mielettömän hienoja vaatteita Marimekosta vintage-silkkipaitoihin ja täydellisen trendikkäistä norjalaisvillapaidoista cowboy-bootseihin. Siellä oli myös ihan älyttömän tyylikkäitä ihmisiä ostoksilla. En osannut ostaa mitään, vaikka näin siellä monta hienoa juttua, just sellaisia vaatekaapin helmiä, joista voisi olla ylpeä ja joista kysyttäisiin kadulla, että ”mistä ostit?”. Lähdin siis vain tyhjin käsin vartin pyörimisen jälkeen.

Teki ihan todella hyvää viettää lähes somevapaa viikonloppu. En kirjoittanut sanaakaan, enkä kuvannutkaan juuri mitään. Julkaisin vain ajastetut tekstit ja valmiit kuvat. En edes avannut konetta, enkä vilkaissut kommentteja. Se oli pitkästä aikaa eka sellainen viikonloppu mulle, että toisesta päivästä ei mennyt kahdeksaa tuntia töitä tehdessä. Haluan ainakin kerran kuussa tällaisen viikonlopun, oli niin rentouttavaa.

Olen viime aikoina karsinut töihin liittyvät ilta-tapahtumat kalenterista ihan minimiin. Vaikka mua on kiinnostanut moni niistä ihan älyttömästi, olen kuitenkin halunnut ennemmin olla kotona lasten kanssa ja ottaa rennosti. Välillä iskee kunnon FOMO, mutta oikeasti ne asiat joita mä EN halua missata on täällä kotona. Sitten kun mä joskus kuolen niin en mä mieti kuolinvuoteella, että olisinpa käynyt katsomassa useampia vaatteita roikkumassa tangoilla ja syömässä pari coktailpalaa enemmän. Tämä nyt on vähän kärjistettyä, mutta oikeasti. Ne on valintoja, tällä hetkellä mä valitsen hyggeillä täällä kotona iltaisin mieluummin.

Aina välillä on ihana käydä illallakin jossain tapahtumassa, ja niissä voi päästä kokemaan ihan mielettömiä juttuja, mistä ei ole osannut haaveillakaan. Nyt just tuntuu kuitenkin paremmalta valita lasten hömpötykset, Risto Räppääjän lukeminen iltasaduksi ja esikoisen leipomien muffinssien maistelu. Tai sitten mua vaan laiskottaa ja haluan makoilla mieluummin sohvalla verkkareissa. Mutta ei siinäkään mitään väärää ole, heh.

Me ei olla vieläkään löydetty asuntoa. Luovuttiin myös rakennushaaveista ainakin toistaiseksi, se on vaan too much just nyt. Pari kivaa kotia on kiikarissa kyllä, mutta ne eivät saaneet sydäntä läpättämään, ne olivat ilmoituksen perusteella vaan ”ihan kivoja”. Pitäisikö silti mennä katsomaan? Ollaan myös tälläkin hetkellä ainakin parissa eri kiinteistönvälitysfirmassa ”listalla” että saan sähköpostiin ilmoituksen tulevista kohteista ennen kuin ne menevät etuoveen/oikotielle. Mutta ei ole niistäkään tärpännyt vielä.

Mä en pääse sisään Money Heistiin enkä The Umbrella Academyyn, vaikka ne on Netflixin streamatuimpien joukossa tältä vuodelta. Ei vaan iske. Mikä mussa on vialla? Me alettiin katsomaan nyt Oton kanssa Gossip Girliä alusta, onneksi se on aivan loistava.

Ollaan kuunneltu jouluradiota jo yli viikko. Luin tutkimuksesta, jonka mukaan he ovat onnellisempia, jotka alkavat valmistautua jouluun aikaisin. En tiedä pitääkö paikkansa vai onko ihan hömppää, mutta kyllä joulu ainakin mulle tuo hyvää fiilistä ja kaikkein eniten joulussa rakastan sitä valmistautumista siihen. Koko joulun odotusaika on taianomainen ja joulun fiilistely on parasta lääkettä kaamoksen aiheuttamaan väsymykseen.

Olen muuttunut ihmisestä, joka haluaa joka aterialla eri ruokaa ja jotain uutta, ihmiseksi, joka hykertelee onnesta, kun saa syödä samaa ruokaa neljällä aterialla. On vaan niin parasta, kun on valmiiksi ruokaa jääkaapissa. Ja esim. pastakastikkeen makuhan vain paranee vanhetessaan, kun ne maut saa oikein muhia siellä.

Kävin eilen kampaajalla ja mulla on ihan uusi tukka, jonka näytän teille huomenna. Mä olen siitä aivan fiiliksissä!

Sellaisia ajatuksia tähän tiistaihin.

Mitä teille kuuluu just nyt? Mitä olette miettineet viime aikoina? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä F-Securen & Indieplacen kanssa.

Mä käytän eri laitteita paljon. Vaikka pyrin olemaan myös joka päivä hyvän aikaa offline ja keskittymään ihan muihin asioihin, mulle kertyy jo työn puolesta monen monta tuntia päivässä tietokoneen tai puhelimen äärellä. Mä hoidan puhelimella ja tietokoneella kaikki mun yrityksen asiat somesta kirjanpitoon, meidän perheen pankkiasiat ja vakuutukset ja monet muut juoksevat asiat. Teen myös ostoksia netissä. Lisäksi kaikki laitteet on tietenkin myös viihdekäytössä. Katsotaan videoita, luetaan artikkeleja, katsotaan suoratoistopalveluita, kuunnellaan musiikkia ja podcasteja, luetaan blogeja, katsotaan reseptejä. Lapset käyttävät omia laitteitaan myös itsenäisesti.

Vaikka pidän itseäni melko valveutuneena ja koen, että mulla on ammatin puolesta hyvä medialukutaito, pelkään silti joutuvani epäilyttäville sivuille. Mä en koskaan avaa missään Facebookissa outoja linkkejä tai tee mitään ”hauskoja testejä”. Mutta esimerkiksi jo se, että Pinterestiin on onnistuttu laittamaan tosi houkutteleva reseptikuva, joka sitten johtaakin todella epäilyttävälle sivulle, on riski, jota en haluaisi ottaa. Silti mäkin etsin sieltä kivoja ruokaohjeita ja klikkaan auki reseptejä. Lisäksi mietityttää se, miten paljon tietoa ne-ei-epäilyttävätkin sivustot musta keräävät. Tietoahan nimittäin kerätään ja paljon. Kaikesta, mikä on näennäisesti ilmaista kuten Facebook, me maksetaan sillä datalla, jota sivustot saavat siitä kun me selataan ja klikataan ja tykätään.

Mä hoidan eri laitteilla paljon meidän rahaliikennettä, mikä ainakin mun mielestä on kaikkein ”pelottavin” asia netin käytössä. Sijoitan netissä, maksan kaikki meidän laskut netissä ja teen ostoksia netissä eri sivustoilla. Olen hakenut meille asuntolainat netissä (useasta eri pankista kilpailutuksen vuoksi) ja syöttänyt siis meidän henkilökohtaisia tietoja ja pankkitietoja moneen eri paikkaan. Onneksi voin tehdä sen turvallisin mielin.

Meillä on ollut jo monta vuotta käytössä F-Secure Total, joka pitää huolen meidän turvallisuudesta kaikilla laitteilla ja kaikilla sivustoilla. F-Secure Total on kotimainen premium-luokan kyberturvallisuuspaketti, johon sisältyy F-Secure SAFE virusturva, F-Secure Freedome VPN sekä F-Secure Key salasananhallintasovellus. Tällä paketilla me pidetään huoli siitä, ettei meidän tiedot joudu vääriin käsiin ja pystytään myös salaamaan omat tiedot esimerkiksi meidän käyttämiltä verkkosivustoilta VPN:n avulla.

F-Secure Total pitää huolen virustorjunnasta. Se suojaa viruksilta, troijalaisilta, kiristyshaittaohjelmilta, mainosohjelmilta, vakoiluohjelmilta ja muilta haittaohjelmilta. Selaussuojaus myös pitää meidät kaukana haitallisilta tai vaarallisilta verkkosivuilta, joille menemisen se estää automaattisesti. Paketin sisältämä verkkopankkisuojaus suojaa yhteyden ja pitää rahat turvassa ja lisäksi se tarkistaa käytetyn pankkisivuston turvallisuuden, eli vaikka erehtyisikin klikkaamaan jotain epäilyttävää ”tarkista tietosi syöttämällä pankkitiedot tämän sähköpostin sisältämään linkkiin t. Pankki X” -viestiä, F-Secure Total ei päästä tekemään sitä.

Meille on myös tosi tärkeää, että meidän 6- ja 8-vuotiaiden puhelimen käyttö on turvallista ja pystymme itse hallinnoimaan sitä, mitä he laitteillaan voivat tehdä. Lapset vasta opettelevat turvallista netinkäyttöä ja on ehdottoman tärkeää, että he eivät opettelun kanssa ole oman onnensa nojassa. F-Secure Totalilla voi rajoittaa lasten laitteiden käyttöaikaa ja estää pääsyn esimerkiksi tietyille sivustoille ja tiettyihin sovelluksiin, sosiaaliseen mediaan, verkkokauppoihin tai sivuille, jotka sisältävät vaikkapa aikuisviihdettä tai uhkapelejä.

Mä olen itse ainakin sellainen, että käyttäisin mieluiten vaan yhtä ja samaa tosi helppoa salasanaa joka paikkaan. Mun on vaikea muistaa jos on monta eri salasanaa ja niitä on hankala keksiäkin. Mutta näin en tietenkään toimi, koska se olisi ihan älyttömän hölmöä. Siksi mulle on tärkeää, että joku auttaa mua muistamaan kaikki mun miljoona super hankalaa, mutta vahvaa salasanaa. F-Secure KEY on kätevä salasananhallintasovellus, joka tallentaa kaikki tunnukset ja salasanat turvallisesti KEYn avulla ja synkronoi ne reaaliajassa kaikille laitteille. KEYn avulla voi varmistaa, että salasanat on vahvoja, koska niitä ei tarvitse muistaa. Lisäksi KEY myös ilmoittaa, jos joku suosittu verkkopalvelu hakkeroidaan.

F-Secure Total suojaa kaiken muun lisäksi myös Wi-fi -yhteyden. Wi-fi-yhteyden avulla voi altistua hakkeroinnille, mikäli yhteys ei ole suojattu. Yksityisyyden ja tietojen turvaamiseksi F-Secure Total salaa kaiken verkkoliikenteen, jotta kukaan ei pysty vakoilemaan. Silloin voi turvallisesti muodostaa yhteyden mihin tahansa tukiasemaan milloin tahansa. Eli voi hyvillä mielin käyttää vaikkapa kauppakeskuksen tai kahvilan Wi-fiä ulkomailla ja kirjautua samalla pankkiin vailla pelkoa siitä, että nyt joku kaappaa tiedot.

Mä en uskaltaisi käyttää meidän laitteita ilman kattavaa kyberturvallisuuspakettia, enkä varsinkaan tehdä ostoksia tai hoitaa pankkiasioita. Haittaohjelmista, huijauksista ja hakkeroinneista uutisoidaan niin paljon koko ajan, että ilman kattavaa suojaa mua pelottaisi koko ajan, että milloin jotain ikävää tapahtuu omalle kohdalle.

ILMAINEN F-SECURE TOTAL TESTIJAKSO:

Saat nyt F-Secure Total -paketin 30 päivän ajaksi ilmaiseksi kolmelle laitteelle. Sinun ei tarvitse antaa maksukorttisi tietoja tai muita maksutietoja kokeillaksesi tuotetta, vaan se tapahtuu ihan vain nimen ja sähköpostin avulla. 30 päivän aikana paketti varmasti osoittaa tarpeellisuutensa.