Postaus on osa Duracellin ja Lifien kampanjaa. Meillä on ollut nyt n. kolmen viikon ajan ihanat Olaf-lelut tytöillä testissä, kera Duracell-paristojen. Olafit ovat kulkeneet tyttöjen mukana niin päiväkodissa kuin kavereiden luonakin, ja myös meillä käyneet pikkuvieraat ovat niihin kovasti ihastuneet. Aina kun Olaf alkaa puhumaan tai liikkumaan se kirvoittaa lapsissa edelleen riemastuneita kiljahduksia. Moni lukija laittoi mulle ihan yksityisviestiäkin Olafin alkuperästä, ja ne on siis Duracellin kampanjan kautta saatu mutta kuuluvat Disney Storen valikoimaan, eli lähin Disney Store taitaa löytyä Tukholman Mall Of Scandinaviasta. Disney Storella on varmaan joku verkkokauppakin, mutta en tiedä toimittavatko he Suomeen.

Olafeissa on edelleen samat paristot jotka silloin muutama viikko sitten laitettiin, eli hyvin ovat kestäneet käytössä. Ei olla ainakaan toistaiseksi tyttöjen kanssa huomattu että niistä alkaisi teho hiipumaan, vaan Olaf porskuttaa eteenpäin ihan yhtä äänekkäästi ja iloisesti kuin ensimmäistä kertaa käynnistettäessä. Olafia on työnnelty rattaissa ja Zelda on pukenut sille nukkejensa mekkoja ja hattuja päälle, Tiara taas on enemmän keskittynyt seuraamaan oman Olafinsa touhuja ja yrittänyt selvittää mitä Olaf oikein höpöttää englanniksi.

Edellisessä postauksessa järjestin yhdessä Duracellin kanssa arvonnan teille, ja olenkin saanut lukea teiltä aivan uskomattoman ihania muistoja lahjojen avaamisesta, niin teidän omien kuin teidän lastennekin. Tarinat ovat koskettaneet, naurattaneet ja osa jopa tuonut kyyneleet silmäkulmaan.

Niitä lukiessa tuli ehdottomasti sellainen olo että haluaisi vaan arpoa kaikille huikean paketin, mutta nyt oli arvonnassa yksi 200€ BR-lelukaupan lahjakortti ja puolen vuoden Duracell -paristot, ja se palkinto on nyt arvottu siis yhdelle onnekkaalle teistä. Voittajaksi arpoutui nimimerkki Emmye! Sinulle on laitettu sähköpostia voitosta, vastaathan siihen mahdollisimman pian niin saadaan palkinto oikeaan osoitteeseen. Toivottavasti lahjakortti ja paristot auttavat jouluvalmisteluissa ja tuovat hymyn huulille!

Kiitoksia vielä hurjasti jokaiselle joka jakoi oman ihanan muistonsa, niitä lukiessa todella virittyi joulutunnelmaan. Me jatketaan leikkejä Olafien ja tyttöjen kanssa!

Yhteistyössä Duracell

Viimeisen viikon sisään mulle on sanottu useamman ihmisen toimesta useampaan kertaan että vaikutan ihmiseltä joka rakastaa ja arvostaa perinteitä. Tämä on musta tosi mielenkiintoinen huomio, koska en koskaan aiemmin ole itse huomannut tätä piirrettä itsessäni. Sanalla perinne on myös joskus ehkä jopa negatiivinen kaiku, riippuen toki ihan siitä mihin perinteet liittyvät. Mulle perinteet ja niiden luominen kuitenkin luovat sellaista turvaa, jatkuvuutta, ja mahdollisuuden tehdä ihania asioita. En vaan koskaan ollut tajunnut miten suuri rooli niillä on mun elämässä. Miten tykkään tehdä monet asiat aina samalla tavalla, ja miten haluan luoda toistuvia kivoja juttuja joita yhdessä perheenä tehdään.

Mulle perinne ei automaattisesti tarkoita vanhoja asioita, tai kaavoihin kangistumista – vaikka jouluruokia yhä edelleen mummoni resepteillä kokkaankin ja koristelen joulukuusen aina samaan aikaan kuin omassa lapsuudessani. Mulle perinteet ovat tutun ja turvallisen lisäksi enemmänkin uuden luomista, rakastan luoda uusia perinteitä ja nyt kun pysähdyn asiaa ihan miettimään, olen tainnut yhdessä Oton kanssa luoda meidän perheelle aika monta omaa uutta perinnettä.

Naistenpäivänä meidän perheen naiset saavat valita itselleen kukkakaupasta haluamansa kukat. Kaikki meidän perheen naiset, ei vain äiti. Pääsiäisenä on pääsiäismunajahti, äitienpäivät kuvataan videolle, isänpäivänä syödään munakokkelia ja pekonia aamiaiseksi, ja joulukuussa lapset saavat valita joka vuosi oman uuden joulukoristeen joita heille kerään. Aatonaattona kokataan aina Oton kanssa itse alusta loppuun kaikki jouluruuat, ja jouluaattoon kuuluu pulkkamäki säiden niin salliessa. Kesälomalla mennään aina Ouluun vaikka koko kesälomaa ei siellä vietetäkään.

Jouluihmisenä iso osa perinteistäni liittyy nimenomaan jouluun, mutta koen että ne tuovat iloa ja valoa myös kaikkiin muihin vuodenaikoihin. Niistä jää ihania muistoja lapsille, ja ne tuovat juhlan tuntua vuoden tärkeisiin päiviin. En usko että perinteitä voi olla liikaa, varsinkaan jos niiden kanssa ollaan myös joustavia eikä niitä toteuteta hampaat irvessä. Viime äitienpäivää en kuvannut videolle vatsataudissa väkisin, enkä ikinä pakottaisi perhettä mihinkään perinteeseen joka ei tunnu kaikista hyvältä. Jos isompana lapsista jotkut perinteet alkavat tuntumaan tylsiltä, niitä voidaan muuttaa tai niistä voidaan luopua. Tosin uskon että vielä teini-ikäistenkin kanssa jouluaaton pulkkamäki voisi olla aika mahtava hetki hullutteluun, ja sellainen hetki kun ehkä niin kovin isoja ja cooleja muka olevat teinit päästäisivätkin kaikki tunteet valloilleen ja heittäytyisivät täysillä lumessa pyörimiseen. Etukäteen ei voi tietää mutta aina saa toki haaveilla.

Uskon että perinteistä jää meille kaikille ihania muistoja, ja niistä muodostuu lapsille erityisesti sellainen turvallisuuden ja jatkuvuuden tunne elämässä. He tietävät mitä odottaa ja saavat osallistua juhlatunnelman luomiseen omalta osaltaan. Perinteiden lisäksi tykkään myös tietyistä rutiineista, kuten iltasadun lukemisesta joka ilta ja siitä että päivällinen syödään aina yhdessä ruokapöydän ääressä koko perhe. Uskon että rutiinit ja perinteet yhdessä tekevät hyvää, ja jos tietyt asiat toistuvat samankaltaisina, se luo lapsille turvallisuuden tunteen vaikka elämässä olisi ajoittain paljonkin muuttuvia tekijöitä. Perinteiden lisäksi rakastan myös yllätyksiä ja spontaaniutta, ja kun näitä kaikkia yhdistelee keskenään, elämä ei ainakaan tunnu tylsältä. Aina on jotain mitä odottaa, ja aina tapahtuu jotain odottamatonta ja hauskaa. Yksikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen, mutta jokaisessa päivässä on tuttuja ja tärkeitä elementtejä.

Mikään ei ole mulle tärkeämpää elämässä kuin se että mun perhe voi tuntea olonsa onnelliseksi, turvalliseksi ja rakastetuksi, ja yritän ajatella kaiken aina sen erityisesti huomioon ottaen. Ehkä sieltä kumpuaa myös tämä rakkaus perinteitä kohtaan.

Oletteko te perinteiden ystäviä, vai tykkäättekö enemmän yllätyksellisyydestä ja suunnittelemattomuudesta?

Kun synnytys jo pikkuhiljaa lähestyy, ajattelin kirjoittaa vähän meidän ajatuksista tulevan vauvan nimen suhteen. Meillä on etunimi ja kolmas nimi päätettynä, ja etunimeä ollaan kahdenkesken Oton kanssa käytetty siitä asti kun sen päätimme. Toki jos vauva tyttölupauksesta huolimatta sattuisikin olemaan poika, niin sitten menisi kyllä nimivalintakin uusiksi. Olisi varmaan aika hassua jos on rakenneultrasta asti ajatellut odottavansa tyttöä ja sitten syntyisikin poika, tosin tähänkin ollaan onneksi varauduttu ja 90% hankinnoista on tai tulee olemaan neutraalin värisiä, varsinkin kaikki isommat jutut sopivat kyllä kummalle vain.

Meille oli tärkeää että tytön nimi on meidän perheen näköinen, ja omalta osaltaan sopii myös Tiaran ja Zeldan nimeen, vaikka niissä ei sinällään mitään kovin yhteistä olekaan muuta kuin se että eivät löydy nimipäiväkalenterista. Jos olisin jo Zeldaa odottaessa osannut aavistaa että meille tulee joskus kolmas tyttölapsi, olisin varmaan säästänyt nimen Alva hänelle, sillä niin kovasti mä siitä nimestä tykkään ja olisin halunnut antaa sen ihan kutsumanimeksi. Mutta se oli jo käytetty Zeldan toisena nimenä, niin sitten me lähdettiin miettimään nimeä ihan puhtaalta pöydältä, ajatukset tyhjinä.

Mä aloitin nimen etsinnän netin nimisivustoilta. Vaikka niissä on tuhansia, ellei satojakin tuhansia nimiä, niin jotenkin sieltä aina sitten tulee poimittua niitä omia suosikkeja. Hakuehtoja on paljon, ja nimiä voi etsiä vaikka alkukirjainten, tavujen, loppukirjainten tai vaikka aihepiirin perusteella. Parhaita nimisivuja ovat meidän nimeämistottumuksia ajatellen ulkomaiset nimisivustot, sillä yhdenkään meidän lapsen nimet eivät ole alkuperältään suomalaisia.

Mä tykkään kyllä tosi paljon suomalaisistakin nimistä, ja monet perinteiset nimet kuten Aino, Oiva ja Selma on tosi tosi kauniita. Jotenkin ne ei vaan ole kuitenkaan sitten valikoituneet omille lapsille. Ja nyt tässä vaiheessa kun on jo kaksi erikoisen nimen omaavaa muksua, ei tuntuisi luontevalta enää valita kolmannelle perinnenimeä. Kolmannenkin kanssa kuitenkin noudatamme samaa periaatetta kuin kahden aiemman, keskimmäinen nimi tulee olemaan sellainen sopivan tavallinen ja turvallinen, että jos muksu itse ei tykkää erikoisesta etunimestään yhtään, hän on aivan vapaa käyttämään halutessaan toista nimeään tai vaikka kolmatta nimeään, ihan mikä itselle kolahtaa.

Keskimmäistä nimeä ei tosiaan olla päätetty vielä, enkä tiedä miten saadaan se päätettyä. Tähän asti mikään ei ole tuntunut juuri oikealta, vaikka pian kaksi kuukautta ollaan nimeä pähkäilty. Kolme nimeä halutaan kuitenkin ehdottomasti koska muillakin on, ja koska kaksi muuta nimeä toimivat parhaiten siten että siinä välissä on jotain siihen sopivaa. Välillä innostun miettimään nimiä koko illan ja välillä asia unohtuu kokonaan, kun on niin tottunut käyttämään sitä etunimeä että ei edes ajattele että nimi ei vielä ole ”valmis”.

Kuvat: ruutukaappauksia mun Kastejuhla -pinterestboardista

Tällä kolmannella kerralla nimen salaaminen menee jo ihan rutiinilla, vaikka siitä jatkuvasti uteluita tuleekin niin äidiltä kuin kavereiltakin. Ei ole ollut kertaakaan hankalaa muistaa olla sanomatta nimeä ääneen. Myöskään tytöt eivät nimeä tiedä, ja hekin saavat kuulla sen sitten kastejuhlan yhteydessä kun nimi viimein paljastuu. Toistaiseksi toinen tytöistä on sitä mieltä että vauvan nimeksi pitäisi tulla Mia, ja toinen ehdottelee kaikkien kavereidensa nimiä vuorotellen. Se on aika hauskaa, mua jännittää jotenkin ihan hirveästi että mitä meidän lapset sitten tykkäävät siskon nimestä kun saavat kuulla sen. Viimeksi kun nimettiin Zeldaa niin Tiaralla ei kauheasti siinä kypsässä 1,5v iässä ollut nimestä mielipidettä. Ensi keväänä tytöt ovat kuitenkin sen verran isoja että heillä varmasti joku mielipide tulee olemaan.

Saa nähdä! Nyt ajattelin kuitenkin kääntyä teidän puoleen, sillä olen huomannut että moni teistä lukijoista jakaa mun innostuksen lasten nimiä kohtaan. Kertokaa siis ihmeessä halutessanne teidän mielestä kauneimpia nimiä, ehkä sielä löytyisi meidän kuopukselle upea ja ihana keskimmäinen nimi, tai nimi joka auttaisi löytämään sen meidän suosikin kaikkien ihanien nimien joukosta. Ja jos teillä on jotain ihania tarinoita nimien takaa, niin niitäkin saa jakaa!

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Eilen perjantaina vietettiin samaan aikaan kahta hauskaa teemapäivää Lapsen oikeuksien viikon merkeissä. Varsinaista lapsen oikeuksien päivää vietetään huomenna sunnuntaina, mutta toki tämä koko viikko on hyvä aika ottaa esiin lasten asioita. Tällä viikolla onkin sopivasti jo ehditty kohuta #someäideistä, ja olen lukenut aiheeseen liittyen monta hyvää kannanottoa. En kokenut enää tarpeelliseksi sanoa sitä minkä moni muu, esim. Puutalobaby on jo sanonut niin hyvin. Sen sijaan eilen me vietettiin lasten kanssa hauskaa päivää, kahdenkin eri teeman merkeissä, ja niistä on luvassa asiaa nyt!

18.11. on siis sekä Ota lapsi mukaan töihin- että Anna lapsesi pukea sinut -päivä. Meillähän nämä yhdistyivät hurjan hyvin, kun lapset olivat kotona, eli mun töissä, ja saivat stailata mut ja ottaa kuvia asusta, eli sekä pukivat mut että osallistuivat mun työntekoon. Ota lapsi mukaan töihin .päivää vietettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Mun lapsille se nyt ei juurikaan eronnut muista päivistä, he ovat tottuneita olemaan usein mukana mun työhön liittyvissä jutuissa. He ovat olleet mukana valo- ja videokuvauksissa silloin kun työskentelin vielä Jevelolla, ja he ovat useinkin mukana blogihommissa. Meillä mun työ on iso osa arkea, ja se on lapsille luontevasti läsnä. He tietävät mitä teen työkseni, ja tykkäävät katsella kuvia ja videoita.

Varsinaisia kirjoitustöitä mä en yleensä tee silloin kun lapset ovat kotona ja hereillä, koska sitä varten mulla on ne päivät kun tytöt ovat päiväkodissa. Mutta kuvaan lasten kanssa jonkin verran, ja he tietävät että esimerkiksi jotkin lelut ovat meillä testattavana, ja me saamme ne vain siksi, että ne myös kuvataan ja esitellään. He tietävät, että on leluja ja vaatteita jotka äiti ja isi ostavat itse tai jotka joulupukki tuo, niillä saa heti mennä leikkimään ja tehdä ihan mitä haluaa. Ja sitten on leluja ja vaatteita, jotka ensin testataan ja kuvataan, ja sitten vasta niistä tulee omia ja niitä saa käyttää vapaasti. Se on lapsille ihan ok, he ovat tosi hienosti ymmärtäneet sen että ne ekstrajutut ovat osa äidin työtä, ja että niiden saamiseen liittyy myös ekstrahommia. Olen myös tehnyt heille hyvin selväksi, että jos he eivät halua osallistua, niin ei ole ikinä pakko.

Meidän lapset ovat olleet jo pitkään kiinnostuneita siitä mitä me vanhemmat tehdään työksi, ja usein kyselevätkin meidän töistä. Ihan ekoja kysymyksiä joskus pari vuotta sitten taisi olla niinkin yksinkertainen kuin ”Miksi aikuisten pitää tehdä töitä?” ja silloin saatiin aikaiseksi hyvä keskustelu siitä miksi niitä töitä pitää tehdä ja mitä töiden tekemisestä hyötyy. Mun mielestä on tärkeää opettaa lapsille että ruoka, vaatteet ja katto pään päälle eivät vaan tipu taivaasta vaan niiden eteen on tehty kovasti töitä. Toinen mikä on hyvä juttu opettaa on myös että työstä saa nauttia, ja itselleen saa tavoitella sellaista työtä josta oikeasti tykkää ja inspiroituu. Ja että kaikki tehty työ on arvokasta.

Mä sain itse olla usein äidin mukana töissä lapsena, ja mulla on siitä pelkästään positiivisia muistoja. Vaikka mun äidin työhön ei kuulunutkaan yllätysleluja tai lastentapahtumiin osallistumista, muistan että oli jännittävää mennä äidin mukaan työpaikalle ja kursseille ja työmatkoille. Sain pelata tietokoneella barbiepelejä, piirrellä ja koulutukset järjestettiin aina jossain kivassa hotellissa missä oli uima-allas ja pääsin äidin työpäivän jälkeen uimaan. Mäkin muistan olleeni kiinnostunut äidin työstä, ja leikkineeni esimerkiksi kokouksen pitämistä päiväkodissa. Minä toimin kuulemma puheenjohtajana, ja me päätettiin yhdessä äänestyksessä että päiväkotiin piti saada lisää barbeja.

Ensi vuonna toivottavasti yhä useammat yritykset lähtevät tähän päivään mukaan, ehkä silloin on meidän lasten vuoro mennä isänsä mukaan työpaikalle. Musta on kiva että lapset pääsevät luontevasti tutustumaan erilaisiin ammatteihin ja työympäristöihin pienestä asti. On hyvä opettaa lapset jo nuorena ymmärtämään että työ on olennainen osa arkea, ja kannustaa heitä omissa haaveissaan.

Tytöt saivat tosiaan valita mun eiliset asut Anna lapsesi pukea sinut -päivän hengessä, sekä kummatkin kuvata itse valitsemansa asut mun päällä. Tipa valitsi yhden asun ja Zelda toisen. Kummatkin valitsivat yllättäen mekon. Molemmat onneksi mahtuivat päälle eikä tullut mitään napapaita ja liian pienet housut -asua, mutta toinen mekko oli kyllä armottomasti liian lyhyt tämän jäätävän rantapallon kanssa, haha!

1. Tiaran valitsema asu / Takki Shein* / Mekko Primark / Sukat H&M / Kengät Nelly.com /*saatu blogin kautta

2. Zeldan valitsema asu / Takki Shein* / Mekko Gina Tricot / Legginggsit H&M / Kengät Nokian Jalkineet* / Pipo H&M  /*saatu blogin kautta.

Kummatkin asuista oli oikeastaan sellaisia että voisin hyvin pukea muutenkin päälle, tosin tuo Tiaran valitsema mekko oli ihan hippasen vaan liian lyhyt nyt mahan kanssa. Mutta siis muuten kyllä. Tytöt keksivät myös sellaisia yhdistelmiä mitä en muuten olisi ehkä tehnytkään, esimerkiksi yhdistää nuo kumpparinilkkurit mekon kanssa. Yllättävän kiva.

Vietettiinkö teillä jompaa kumpaa päivää eilen, tai kenties molempia? Mitä lapset tykkäsivät? Millaisia ajatuksia nämä teemat herättävät muissa vanhemmissa?

 

Olen mukana Ella’s Kitchenin ja Lifien kampanjassa, jossa maisteltiin Ella’s Kitchenin herkullisia luomuvälipaloja osana arkea. Meille Ella’s Kitchenin tuotteet olivatkin jo entuudestaan tuttuja, sillä ollaan ostettu niitä siitä asti kun ne tulivat Suomessa kauppoihin joskus Zeldan (vai Tiaran?) vauva-aikana. Eli jo kauan sitten. Ella’s Kitchenin luomusmoothieissa, soseissa ja välipaloissa ei ole lainkaan lisäaineita, ei edes vettä, mikä erottaa ne postiivisesti monista muista samantyylisistä välipaloista.

Tykätään paljon siitä että niissä on käytetty monipuolisesti eri vihanneksia ja juureksia hedelmien kaverina, näin lapset oppivat ihan pienestä asti tutustumaan myös erikoisempien vihannesten makuihin, eivätkä pelkkiin perus omenabanaaneihin, vaikka löytyy toki valikoimasta perus makujakin. Meidän Zeldan ehdoton lempparimaku on iloisen vihreä parsakaali-päärynä-herne.

Nuo pussipakkaukset ovat vanhemman näkökulmasta yksi kivoimpia keksintöjä, koska jo pienelläkin lapsella sellainen pysyy helposti kädessä, ja nuo on helppo napata mukaan niin sirkustreeneihin kuin vaikka ulos pulkkamäkeenkin. Arvostin myös kovasti pakkausten helppoutta kun meillä ei ollut vielä asennettu uutta pesukonetta tänne uuteen kotiin, ja yritettiin minimoida astioiden kulutus. Oli ihanaa kun näihin ei tarvinnut kuppia eikä lusikkaa. Näin talvella on kiva että pakkaus pysyy helposti kädessä vaikka välissä olisi hanskakin, jos yllättää vaikka hiukopalan tarve luisteluretkellä. Silloin kun esikoinen kävi vielä metsäkerhossa, pakkasin aina välipalaksi mukaan Ella’s Kitchenin välipalan, sillä eväshetki pidettiin myös ulkona ja kylmemmillä ilmoilla oli helpompi syödä hanskat kädessä hedelmät suoraan pussista.

Lapsia viehättävät iloiset ja värikkäät pakkaukset ja hedelmien ja vihannesten piirretyt kuvat niissä. Heistä on hauska bongailla tuttuja makuja kuvista, ja valita joka kerta erivärinen pakkaus maisteltavaksi. Mäkin olen maistanut Ella’s Kitchen -välipaloja, ja niissä on mukavan paljon makua, kun sekaan ei ole lisätty vettä heikentämään makuelämystä. Mun lemppari on tosin ainakin näin raskausaikana tylsästi persikkabanaani, joka ei ehkä ole niin jännittävä kuin Zeldan lemppari. Varsinkin nyt kun syön myös meidän kuopuksenkin puolesta, on ihanaa tietää että nämä välipalat ovat 100% puhdasta ja luomulaatuista hedelmää ja vihannesta.

Muita makuja löytyy persikka-banaanin ja parsakaali-päärynä-herneen lisäksi siis mansikka-omena, omena-banaani, bataatti-kurpitsa-omena-mustikka ja porkkana-omena-palsternakka. Kaikki ihanan värikkäitä ja maukkaita, ja jokainen näistä on maistunut meidän lapsille.

Facebook -kisa: Ella’s Kitchenin FB-sivuilla on käynnissä kilpailu, jossa jaetaan omia elämänmakuisia kuvia ruokailuhetkistä. Palkintona kisassa on lastenvaatteita ja Ella’s Kitchen -tuotteita. Kannattaa käydä osallistumassa hauskaan kisaan, ja kurkkaamassa miltä muiden hauskat ruokailuhetket näyttävät.

Mitkä ovat teidän luottovälipaloja kiireessä? Mikä on teidän lasten lempparimaku Ella’s Kitchenin välipaloista?