Meidän esikoinen täyttää pian viisi vuotta. Melkein viisi vuotta sitten hän syntyi täydellisenä pienenä rimpulana, 46 senttiä pitkänä pötkönä, väärinpäin ja vähän liian aikaisin. Se väärinpäin ja vähän liian aikaisin on kuin täydellinen määritelmä hänen elämänkulustaan, hän kun tuntuu tekevän kaiken vähän liian aikaisin ja rakastaa olla väärinpäin ihan kirjaimellisesti. Kohta viisivuotias aloittaa viikon päästä sirkuskoulun josta niin pitkään on haaveillut, ja pääsee ihan ohjattuna roikkumaan väärinpäin ja temppuilemaan.

Hänestä on kasvanut juuri sellainen neiti miltä hän jo pienenä vaikuttikin, ajatteleva ja herkkä, ja kova höpöttämään. Hän on varmasti meidän perheestä eniten perillä asioista, hän ei nimittäin koskaan unohda yhtään mitään. Se on siunaus ja kirous näin vanhemman kannalta. Siinä missä itse kirjoitan kaiken kalenteriin ylös ja laitan muistutuksia, hän muistaa pyytämättä neuvola- ja hammaslääkäriajat, kavereiden ovikoodit, leikkitreffit ja päiväkodin metsäretket, eikä koskaan unohda jotain mikä hänelle on joskus luvattu. Hän hoputtaa mua aamuisin, ”äiti kello on jo melkein bussin verran”, nyt kengät jalkaan!

Hän huolehtii pikkusiskostaan enemmän kuin tarvitsisi, toki kyykyttää tätä myös. Kai se on niitä esikoisen juttuja mistä itse en ainoana lapsena ole perillä, näin olen ainakin kuullut.

*Tiaran paita saatu blogin kautta.

Viisivuotiaana säännöt ovat kovin tärkeitä, ja niitä kehitellään kaiken aikaa. Leikkeihin, pukemiseen ja oikeastaan ihan mihin tahansa. Joskus sukset menevät siskoilla ristiin, kun toinen kehittää sääntöjä ja toinen ei ymmärrä tai ainakaan noudata niitä. Toisinaan esikoinenkin heittää säännöt silti romukoppaan ja leikkii niin että pikkusiskokin ymmärtää, silloin ei naurusta ole tulla loppua kummallakaan. Satunnaisesta eripurasta huolimatta he ovat parhaita ystäviä keskenään, ja sitä on ihana seurata.

Viisivuotiaan kanssa voi keskustella jo ihan eri tasolla, kuin vaikkapa kolmivuotiaan. Hänellä on paljon ajatuksia ja kysymyksiä, ja hän huomaa paljon sellaisia asioita joita ei itse ajattelisi että lapset huomaavat. Toisaalta hämmästelen tätä samaa asiaa joka vuosi, miten paljon enemmän yksi vuosi tekee keskustelutaidoille. En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, koska mun mielestä tässä maailmassa ei ole mitään mielenkiintoisempaa kuin mun lasten ajatukset, vaikka kovin kiinnostunut maailmasta ja maailman tapahtumista olenkin.

Tänä aamuna heräsin esikoisen kanssa kahdestaan jo reilusti ennen kuopusta. Me tehtiin yhdessä aamupalaa, tai siis kumpikin teki omat ruisleipänsä, häntä kun ei saa auttaa missään minkä hän osaa itsekin. Sen jälkeen istuttiin pöydän ääressä ja juteltiin kavereista, dagiksesta, synttäreistä ja kaikesta mahdollisesta mitä maanantaisena aamuna päässä voi pyöriä. Kun leivät oli syöty, hän totesi: ”Olipa meillä äiti kivat aamutreffit ihan tyttöjen kesken kahdestaan.” Ja niin meillä kyllä oli, ihan parasta.

Ihanaa maanantaipäivää kaikille <3

Keneltäkään blogiani lukevalta ei varmaan ole jäänyt huomaamatta minkä merkin kamera mulla on käytössä? Aivan oikein, Olympuksen. Mä olen ollut merkin uskollinen kuluttaja jo pian kaksi vuotta, kyllästyttyäni jättimäisiin ja hankaliin möhkälejärkkäreihin ja ostettuani oman ekan Olympukseni. Nyt olen mukana Olympuksen ja Indiedaysin kampanjassa, jossa sain testiin Olympuksen uudet tyylikkäät Accessory World -kamera-asusteet sekä supersöpön PEN E-PL 7-kameran ja 45mm objektiivin, joita olen itseasiassa testannut kerran aiemminkin.

Pen E-PL 7 on yhtä kompakti kuin oma Olympus OMD E-M10 -kamerani. Kuten omaan kameraani, myös Peniin ja kaikkiin Olympuksen peilittömiin minijärkkäreihin sopivat samat laadukkaat Micro Four Thirds -objektiivit. Multa itseltäni linssejä löytyy kolme, 17mm f1.8-, 25mm f1.8- ja 45mm f 1.8 -objektiivit. Ne ovat kaikki todella valovoimaisia, mutta myös erilaisiin tilanteisiin sopivia kiinteän polttovälin, eli zoomittomia, objektiiveja. 17mm objektiivilla voi kuvata kaikista lähimpää, kun taas 45mm objektiivin kanssa saa mennä jo aika kauas että saa koko asun mahtumaan kuvaan. Kaunein taustan epäterävyys asukuviin tulee näistä kolmesta 45mm objektiivilla, siinä missä 17mm objektiivia käytän usein esimerkiksi sisustuksen tai tapahtumien kuvaamiseen.

Kesällä päivänvalossa mä en sitä suurta valovoimaa oikeastaan tarvitse, mutta mitä suuremmalla aukolla kuvaa, sitä kauniimman taustan kuvalle saa. Talvella valovoimainen objektiivi on ehdoton edellytys sille että blogia voi edes säännöllisesti pitää, ainakaan jos haluaa tarjota aina laadukkaita kuvia. Jos siis harkitset kameran ostoa, mä suosittelen ehdottomasti ottamaan laadukkaan Olympuksen rungon, vaikkapa juuri tämän PEN E-PL 7:n, ja siihen esimerkiksi 25mm objektiivin. Niillä pääsee jo todella pitkälle. Mua harmittaa ettei mulla ollut tätä pakettia silloin kun omat tytöt olivat vauvoja, näiden avulla myös molempien vauvakuvat ja -videot olisivat olleet paljon laadukkaampia ja valoisampia.

PEN E-PL 7:ssa on täysin alas taittuva  LCD-näyttö, joten sillä onnistuu myös selfieiden kuvaaminen. Kuvat saa siirrettyä kätevästi suoraan kamerasta puhelimeen ja siitä instaan tai muihin somekanaviin wi-fin avulla. Kameran kosketusnäyttöä on helppo käyttää, ja eri kuvausasetuksia on paljon. Itse kuvaan aina manuaalilla, ellen sitten satu olemaan huonosti valaistussa sisätapahtumassa, missä omat taitoni eivät vielä riitä asetusten säätämiseen. PEN sopii hyvin aloittelevalle kuvaajalle, sillä valmiit kuvausasetukset auttavat alkuun kuvien kanssa. Pikkuhiljaa itse kokeilemalla ja opettelemalla löytää ne parhaat asetukset kuhunkin tilanteeseen.

Kuvissa näkyvä makea laukku on osa Olympus PEN Accessory World Leather Collection -mallistoa, kuten myös laukkuun mätsäävä PENin hihna. Olympuksen Accessory World-valikoimasta löytyy paljon erilaisia asusteita, joilla omasta kamerasta saa tehtyä vielä enemmän omannäköisen. Tyylikkääseen nahkalaukkuun saa hyvin sekä kameran että pari objektiivia tai vaikkapa kameran akkulaturin mukaan. Tai sitten voi pakata pelkän kameran ja puhelimen ja avaimet ja kolikkopussin, ja käyttää laukkua iltalaukkuna juhlissa tai häissä tai missä ikinä haluaakaan. Multa on kysytty jo pari kertaa että mistä mun uusi makea ”käsilaukku” on, ja olen saanut hämmästyneitä ilmeitä osakseni kun olen selittänyt että kyseessä onkin kameravalmistajan kameralaukku.

Accessory World -valikoimasta löytyy olka- ja rannehihnoja, kameralaukkuja ja kamerapussukoita. Leather Collectionin lisäksi saatavilla on Designer Collection ja Style Collection, joista kaikista on saatavilla erilaisia malleja, kuoseja ja värejä. PEN Accessory World -kokoelma löytyy Olympuksen omasta nettikaupasta kokonaisuudessaan.

Jos kameran hankkiminen on ajankohtaista nyt tai lähiaikoina, kannattaa suunnata Olympuksen verkkokauppaan, ja hommata niin kamera kuin asiaankuuluvat varusteetkin! Itseänikin himottelee itseäkin neljännen objektiivin hankkiminen, mulla on nimittäin pitkään ollut mielessä myös 75mm objektiivi joka täydentäisi mun nykyistä kalustoa hienosti. Saapa nähdä päädynkö sen hommaamaan, kovasti houkuttelee ainakin!

Ihan mahtavaa päivää kaikille ja mikäli on mitä tahansa Olympuksen kameroihin, objektiiveihin tai lisävarusteisiin liittyvää kysyttävää, vastaan mielelläni itse tai kysyn vastausta joltain joka tietää paremmin kuin minä!

Nyt on se viikko kun ilmestyy kaksi varmasti suomalaisvanhempien eniten odottamaa lastenvaatemallistoa, Mini Rodinin drop 1 ja Gugguun Drop 1 joka ilmestyi eilen. Itsekin lukeudun niihin jotka näitä mallistoja aina malttamattomana odottavat. Joskus en osta mitään, joskus ostan vaikka kuinka paljon, riippuen ihan siitä miten hyvin kuosit ja mallit mätsäävät oman makuni kanssa ja mitä satutaan tarvitsemaan. Mini Rodinia meillä on ollut ihan Tiaran taaperoajoilta asti käytössä oikeastaan kokoajan, ja juuri pari päivää sitten katselin Zeldaa pingviinimekossaan ja myhäilin tyytyväisenä: Mini Rodinin pingviinimekko syksyn 2013 mallistosta on ollut meillä käytössä taukoamatta siitä syksystä 2013 asti, vähintäänkin kerran viikossa tai kahdessa. Ensin Tiaralla ja sitten Zeldalla. Ja se on edelleen kuin uusi. Ei haalistumaa kuvioissa tai värissä, ei lörpähdystä eikä pesunukkaa.

Myös ulkovaatteet ovat olleet tosi laadukkaita, eikä niistä ole koskaan ollut mitään valittamista. Mä ostan näitä merkkivaatteita siksi, että olen itse huomannut ne käytössä laadukkaiksi. En voi sanoa yhdestäkään meillä olleesta ketjuliikkeen sisävaatteesta, että se olisi ollut kolme vuotta taukoamatta käytössä, enkä varsinkaan että pitkää käyttöikää voisi saavuttaa ilman käytön jälkiä. Mä olen enemmän kuin valmis panostamaan rahallisesti suuremman summan myös sisävaatteisiin, jos tiedän että ne kestävät vuosien käyttöä. Mini Rodinilla tämä on mahdollista myös fiksujen kaksoiskokojen takia: yleensä vaatteen voi ostaa vähän liian isona ilman että se näyttää ihan liian isolta kun vähän kääräisee lahjetta tai hihaa, ja näin se pidentää käyttöaikaa vaikka lapset nopeasti kasvavatkin.

En tiedä muista vanhemmista, mutta kun itse ihastun johonkin lastenvaatteeseen tai kuosiin, toivon mahdollisimman pitkää käyttöikää enkä kyllästy nopeasti. Varsinkaan jos kuosi ja malli on ajaton, sellainen joka toimii aina. Mini Rodinilta löytyy joka mallistosta sekä niitä sen hetken trendituotteita, mutta myös suurimmaksi osaksi ajattomia malleja jotka toimivat vuodesta toiseen. Sen sai huomata esimerkiksi viime viikon Skidit Festareillakin, missä oli monella lapsella päällä jopa lähemmäs kymmenen vuoden takaisia Rodini-kuoseja, kuten karhuja. Ne näyttivät ihan yhtä ajankohtaisilta edelleen.

Tänään Mini Rodinin Drop 1:ssä ilmestyy sisävaatteita ja uusia reppuja. Mun lempparikuosit uutuuksista ovat ehdottomasti puput ja bambit. Mä rakastan bambeja, ne ovat niin hurjan söpöjä ja ihanan värikkäitä, ja puput ovat taas sitten vastaavasti vähän hillitympiä. Syksyn ajan mun yhteistyökumppanina toimii ihana lastenvaateliike Lilla Company, jolta me saatiin valita Mini Rodinin  uutuuksia testiin. Lilla Company oli itseasiassa kolme ja puoli vuotta sitten se liike josta mä tilasin meidän ihan ekat Mini Rodinit, Jaguar-picohaalarin Tiaralle ja budgiebodyn sekä oranssit basic-leggarit silloin masussa olleelle Zeldalle.

Muistan kuinka laitoin silloin vahingossa tilauslomakkeeseen väärän sähköpostiosoitteen, ja kun soitin asiakaspalveluun sain aivan ihanaa ja lämmintä palvelua osakseni. Liikkeestä jäi jo silloin hyvä kuva. Sitä pyörittää nimittäin kaksi ihanaa suomalaista äitiä, joilla on pettämätön tyylisilmä valikoida ne kaikkein makeimmat merkit ja mallit myyntiin. Mulle on ilo ja kunnia tehdä yhteistyötä Lilla Companyn kanssa, ja on myös kivaa voida tarjota sovituskuvia uusista malleista aina ajankohtaisesti heille jotka miettivät uusien mallistojen mitoituksia. Tällä hetkellä meidän tytöistä toisella on pituutta 98cm ja toisella 107cm, ja molemmille otettiin uutuuksista kokoa 104/110.

Pienemmälle neidille vaatteet ovat vielä vähän reiluja pituudessa, mutta eivät häiritsevästi. Isommalle pituus on sopiva, mutta ei sellainen että olisi ihan heti jäämässä pieneksi kuitenkaan. Varmaankin ensi keväänä siirrytään isomman kanssa seuraavaan tuplakokoon ellei hän ota hurjaa kasvuspurttia ennen sitä.

Zelda valkkasi itselleen Bambimekon ja Bambilegginssit värikkäämmässä versiossa kuosista (toinen on ruskeasävinen ja toisessa on myös pinkkiä, violettia ja oranssia). Itse vältän yleensä pukemasta päästä varpaisiin samaa kuosia, mutta eipä sen ole niin väliä jos hän ne haluaa yhtäaikaa päälle. Niitä voi hyvin käyttää myös erikseen. Tiara valitsi pupumekon vaaleansinisenä, sekä tummansiniset basic-leggingssit ja valkopinkkiraitaisin ribbi-basicpaidan pitkähihaisena. Rodinin ribbejä meillä ei ennen olekaan ollut, mutta materiaali on tosi kiva, tykkään ehdottomasti. Kummatkin saivat vielä valkata itselleen uudet reput malliston uusista väreistä. Tiara valitsi räiskyvän oranssin, joka olisi mätsännyt täydellisesti Zeldan vaatteisiin. Zelda valitsi tummansinisen joka oli täydellinen Tiaran sinisten leggingssien ja pupumekon kanssa.

*tyttöjen vaatteet ja reput saatu blogin kautta Lilla Companylta.

Aivan ihania vaatteita kyllä, näistä on hyvä lähteä syksyyn. Kiitos hurjasti Lilla Companylle, ja kipittäkäähän ihmeessä sinne ostoksille sillä mallisto on julkaistu tismalleen samaan aikaan kuin tämä postaus eli klo 11.00!

Mahtavaa torstaipäivää kaikille!

Meidän tytöt aloittivat päiväkodin eilen kesäloman jälkeen, ja ajattelinkin koostaa omat vinkit päiväkodin aloitukseen. Nämä vinkit liittyvät enemmän siihen henkiseen puoleen, ja sain idean tähän postaukseen kun törmäsin eilen Minityylin erittäin kattavaan vinkkipostaukseen kaikista käytännön asioista mitkä pitää muistaa, käykää kurkkaamassa jos päiväkodin aloitus on ajankohtaista juuri nyt. On hyvä huolehtia käytännön asioista kuten varusteiden hankinnasta ja nimikoinnista, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on huolehtia siitä että päivähoidon aloitus sujuu mukavasti sekä lapselle että aikuisille.

Nykyään olettaisin että melkeinpä kaikissa päivähoitopaikoissa on käytössä pehmeä lasku? Sitä kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin vain on mahdollista. Pehmeä lasku alkoi meillä kotikäynnillä. Kuopuksen omahoitaja, esikoisen ryhmän opettaja, ja päiväkodin johtaja tulivat meille kotiin tutustumaan lapsiin ja meihin vanhempiin, ja leikkivät meidän lasten kanssa heidän omassa huoneessaan. Täytettiin myös kaiken maailman paperit joihin sai kertoa lasten luonteesta ja mieltymyksistä ja peloista ja kaikesta mahdollisesta. Näin lapsille heräsi luottamus uusia aikuisia kohtaan ja he saivat tutustua heihin omassa ympäristössään yhdessä vanhempien kanssa.

Tämän jälkeen me käytiin lasten kanssa tutustumassa viikon ajan päivittäin päiväkodin arkeen, eka päivänä aloitettiin ulkoilulla ja tokana päivänä leikittiin sisällä. Kolmantena oltiin jo mukana lounaallakin ja neljäntenä päivänä tytöt menivät päiväunille, ja mä odotin sillä aikaa taukohuoneessa. Tarkoituksena oli jatkaa seuraavalla viikolla vielä niin, että tytöt jäävät aina pieneksi hetkeksi päiväkotiin yksin, ja lopulta ovat yhden kokonaisen päivän siellä yksin. Meille kävi niin hölmösti että tultiin sitten kaikki kipeäksi, ja tämä toinen pehmeän laskun viikko jäi kokematta. Viikon tauon jälkeen tytöt menivät kylmiltään suoraan koko päiväksi hoitoon ilman mua, koska ei ollut vaihtoehtoja.

Ja arvatkaa mitä? Se sujui hyvin. Paikka oli kuitenkin ehtinyt tulla tutuksi, kuten myös hoitajat ja leikkikaverit. Vaikka nuorempi oli vasta vuoden ja 10 kuukautta hoidon aloittaessaan, oli hänkin ehtinyt tutustua omahoitajaansa jota oli tavannut kuitenkin monta kertaa, ja omahoitaja toi turvaa. Alle 3-vuotiailla myös omahoitaja on käsittääkseni vakio käytäntö. Meillä molemmat ovat jo isompien ryhmissä, eikä omahoitajaa enää ole, mutta ensimmäiset 1,5 vuotta kuopuksella oli läheinen omahoitaja, jolle hän askarteli kotonakin kortteja, ja johon hän päiväkodissa turvautui aina jos tuli jokin tilanne jossa hän turvaa tai apua kaipasi.

Ainakin mun pahin pelko oli se että  kun aloitetaan päivähoito, molemmat huutavat naamat punaisena ja takertuvat mun jalkaan kun yritän lähteä töihin. Koska tiedän, että siinä tilanteessa olisi ihan pirun vaikea vaan lähteä ja uskoa että kyllä se päivä hyvin sujuu. Meillä ei ensimmäisten viikkojen aikana onneksi kertaakaan tullut tätä tilannetta, joskus niiden jälkeen kyllä satunnaisesti aina välillä. Silloin on vaan purtava hammasta, halittava ja lähdettävä sinne töihin. Jos itseä itkettää, niin itkeä sitten vasta ulkopuolella, jotta viestittää lapselle että päiväkoti on turvallinen paikka, eikä sinne jäämisessä ole mitään pahaa. Ja aina, aina se lapsi rauhoittuu suunnilleen heti kun vanhempi häviää näköpiiristä. Toki hoitajaa voi pyytää vaikka laittamaan viestin kun lapsi on rauhoittanut, jos se tuo itselle mielenrauhaa. Mulle on pari kertaa laitettu viesti, se on kilahtanut puhelimeen samalla kun olen painanut päiväkodin portin kiinni.

Lapsella ja vanhemmalla on molemmilla oikeus ikävään. Koska onhan se nyt ikävää olla erossa. Meillä joskus lapset sanovat että ”Äiti minulle tulee sinua ikävä!” ja mä sanon siihen, että niin mullekin tulee ikävä, koska tottahan se on. Mutta sitten lisään perään, että onneksi päivä menee nopeasti ja ikävä unohtuu kun on kivaa tekemistä, ja että iltapäivällä sitten taas nähdään. Ikävää ei missään nimessä kannata kieltää, mutta kannattaa rohkaista sillä tavalla että ikävästä huolimatta tulee kiva päivä varmasti.

Iltapäivällä haettaessa lapset vaihtelevasti joko juoksevat suoraan syliin, tai sitten heillä on joku niin jännä leikki kesken ettei kotiinlähtö edes vielä huvittaisi. Yleensä annan heille aikaa lopettaa leikin ja samalla mä kyselen aina lasten päivän kuulumiset hoitajalta tai opettajalta. Hakiessani lapsia mä haluan olla heti täysillä läsnä ja näyttää miten iloinen olen että saan nähdä heidät pitkän päivän jälkeen, silloin ei lörpötellä puhelimeen tai varsinkaan näprätä facebookia.  Autossa kotimatkalla heti jutellaan mitä kaikkea on päivän aikana tapahtunut. Olen huomannut sen, että monet asiat lapsilla tulevat kuitenkin mieleen vasta vähän myöhemmin illalla. Heti päivän tapahtumia kysellessä vastaus saattaa olla luokkaa ”no me leikittiin ja käytiin ulkona ja oli kiva päivä”, mutta sitten illalla alkaakin tulla jos jonkinlaista tarinaa. Me jutellaan muutenkin paljon, mutta vielä ennen nukkumaanmenoa yleensä käydään läpi päivän tapahtumia ja lapsi saa kertoa mitä hänelle kuuluu. Näin ollen kaikki asiat saa pois mielestä ennen nukkumaanmenoa, ja uni tulee hyvin.

Ei se päiväkodin aloitus mitään rakettitiedettä ole, ja uskon että se sujuu suurimmalla osalla lapsista tosi hyvin. Tärkeintä on varmasti kuunnella lasta itseään ja sitä miten hän reagoi muutokseen. Ja kaikilla on joskus huonoja aamuja, meilläkin on ollut aamuja jolloin on tehnyt mieli vaan luovuttaa ja mennä peiton alle piiloon. Mutta kyllä niistäkin aina selviää. Aamuja helpottaa aina se, jos laittaa illalla jo kaiken valmiiksi vaatteita ja mukaan otettavaa lelua myöten.

Tsemppiä kaikille joilla alkaa uudenlainen arki! Meillä alkoi esikoisen viimeinen vuosi päiväkodissa, ensi vuonna hän menee eskariin, ihan hullua. Mahtavaa alkanutta elokuuta <3

Otto osti mulle Tukholmasta paljon kaikkea kivaa, ja yksi niistä jutuista oli uudet kengät jotka hän löysi Mall Of Scandinavian Footlockerista. Ensinnäkin, yhyy Footlocker milloin tulet Suomeen! Siellä on kaikki siisteimmät tennarit ja muut sporttisemmat kengät mitä kuvitella saattaa. Suomessa saa aina metsästää kissojen ja koirien kanssa jos haluaa löytää makeita uutuuslenkkareita, tai sitten joutuu ostamaan netistä eikä voi sovittaa. Ja mä olen edelleen vähän huono nettishoppailemaan itselleni, koska haluaisin aina mielelläni sovittaa kaikkea.

Enhän mä toki Tukholmaankaan päässyt sovittamaan, mutta nyt sattui onneksi niin hyvin että kengät olivat mulle ihan tismalleen sopivat. Uudet kengät ovat Adidaksen Tubular Defiant -mallia, jota olen katsellut jo pidemmän aikaa netissä. Tällä hetkellä lenkkareissa on valloillaan futuristinen tyyli, jos miettii juurikin näitä Tubular Defianteja tai Niken Air Huaracheja. Air Huarachet ovat ehkä omaan tyyliini ihan miniskidisti liian futuristiset, vaikka monet näyttävätkin ihan upealta ne jalassa. Nämä Tubularit ovat juuri sellaiset sopivat, vähän uudenlaiset mutta kuitenkin niistä löytyy myös klassisuutta ja varsinkin tämä mustavalkoinen väritys hillitsee jännittävämpää mallia.

Nämä ovat jalassa ihan mielettömän mukavat ja kevyet, ja näillä jaksaa kävellä pidempiäkin matkoja. Kesällä tulee toki pidettyä paljon sandaaleja ja ballerinoja, mutta kyllä sen eron mukavuudessa huomaa niin selkeästi kun laittaa aina pienen tauon jälkeen nämä jalkaan. Ihan kuin kävelisi jonkun vaahtomuovin päällä, verrattuna baltsujen koviin lättänäpohjiin. Pitkän valkoisten lenkkareiden kauden jälkeen musta näyttää mun mielestä yllättävän raikkaalta ja tyylikkäältä. Toki Stan Smithit ja Superstaritkin on edelleen makeita, mutta just nyt nämä tuntuu mulle parhailta kengiltä joita on helppo yhdistellä niin töihin kuin vapaa-aikaankin sopiviin asuihin.

Neule H&M/ Housut Monki / Kello Marc by Marc Jacobs* / laukku Marc by Marc Jacobs / Kengät Adidas / *saatu blogin kautta.

Mä olen käyttänyt näitä eniten leggingssien ja farkkujen kanssa, mutta kai nämä voisi yhdistää johonkin arkisempaan hameeseen tai mekkoonkin. Yhtä kaikki, nämä ovat loistavat kengät kun aamulla kipittää pikavauhtia metrolta toimistolle, ja nämä ovat täydelliset lasten kanssa puistossa trampalla pomppimiseen. Joustavat, pehmeät ja mukavat.

Mitäs tykkäätte uutuuksista? Iskeekö teihin futuristisempi tyyli kengissä?