Moi! Viikko on alkanut kivasti, vaikkakin jotenkin tavallista nopeammin. Tai siis tuntuu siltä että aika on mennyt ihan hirveän nopeasti, tuntuu oudolta että nyt on muka jo tiistai-ilta. Lapset ovat olleet päivät mummun ja Armaksen kanssa ja me ollaan oltu töissä.
Aamutkin ovat olleet jotenkin tavallista sutjakkaampia kun ei ole tarvinnut kiertää dagiksen kautta vaan on voinut suunnata suoraan toimistolle. Silti mä tavallaan kaipaan niitä aamuisia bussimatkoja ja kävelyitä tyttöjen kanssa. Heidän tekemiään ihania huomioita ympäristöstä, hassuja höpötyksiä ja sitä kun he laulavat bussissa ja saavat kanssamatkustajat hymyilemään. Mulla on niin paljon ihania muistoja lasten tarha-aamuista että niistä saisi varmaan oman kirjan.
Ehkä parhaiten on silti jäänyt mieleen viime talvena pulkalla suoritettu muutaman kilometrin matka dagikseen, uppohangessa ja tiskirättilumisateessa. Matkan aikana fiilis oli ajoittain hieman epätoivoinen mutta kun sain lapset vietyä ja talsittua ABC:lle ostamaan itselleni ison kuuman kahvin työmatkalle, oli meininki jo aika positiivinen. Tunsin itseni niin voittajaksi, hah. Hauskoja muistoja,joille on hyvä nauraa näin jälkeenpäin. Onneksi noita ihania huomioita ja höpötyksiä ehtii kuunnella loman aikana yllinkyllin, en malta odottaa.
Eilen lapset halusivat leikkiä Mallorcaa, leikki oli meidän kolmevuotiaan kuopuksen keksimä. Ensin muka lennettiin lentokoneella, sitten metsästettiin matkalaukkuja ja ajettiin bussimatka hotellille. Sitten uitiin, käytiin ravintoloissa ja lasten diskossa. Ja loman jälkeen taas bussiin, matkalaukkujen luovutus ja lentokoneeseen. He muistivat yllättävän tarkkaan kaikki mitä me lomalla tehtiin ja olivat ihanan kekseliäitä leikissä. Ja tähän leikkiin ei tarvittu yhtäkään lelua, pelkkää mielikuvitusta vain. Se oli ihana leikki, musta on niin parasta että tytöt ovat jo niin isoja että heidän kanssaan voi tehdä kaikkea tällaista.
Mä menen nyt halimaan Ottoa ja katsomaan vähäksi aikaa Netflixiä ennenkuin uni tulee, mä en taida ikinä oppia kunnolliseksi netflixin tuijottelijaksi kun aina nukahdan kesken kaiken. Tai sitten Oton kainalossa on vaan liian mukavaa ja nukahdan siksi, tätä veikkaan oikeaksi syyksi.
Moikka tyypit! Mä kirjoittelen tätä tuhiseva Armas kainalossani hyvällä fiiliksellä. Viikonloppu on ollut ihana, ja vaikka tänään on satanut niin meillä on ollut kiva päivä. Aamulla ajeltiin Oton kanssa Vantaan Ikean parkkipaikalle kirppikselle. Kirppislöytöjä ei tehty, mutta bongattiin sieltä Lapsellista-blogin Anna ja jäätiin suustamme kiinni vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Olipa ihana törmätä ja vaihtaa kuulumisia.
Kotiin tultuamme me leipaistiin lasten kanssa raparperipiirakkaa, ja mahat täynnä piirakkaa lähdettiin ulos kun sade sopivasti taukosi. Oli kyllä niin hyvää, enkä ole edes koskaan aiemmin tehnyt raparperipiirakkaa. Tytöt saivat pyöräillä ja esitellä mummulleenkin miten mahtavasti jo menevät eteenpäin. He olivat niin polleana kun saivat näyttää että osasivat. Oli ihana olla raikkaassa sadeilmassa, ja ihasteltiin aamulla ajellessakin miten ihanan vehreää joka paikassa on sateen jäljiltä. Kyllä vain Suomen kesä on kaunis vaikka lyhyt onkin.
Ulkoilun jälkeen syötiin vielä perinteistä sunnuntaikesäruokaa eli grillattua lihaa, uusia perunoita ja voikastiketta. Kaveriksi kokeiltiin Pieces of miracles -blogistabongattua grilliananas-mansikka-halloumisalaattia rucolalla ja Balsamicolla. Oli kyllä herkkua sekin! Mun äiti osti eilen tytöille pinkkiä hiusliitua glitteristä ja pakkohan sitä oli kokeilla kun tytöt innostuivat. Tosi hauska ja helppo käyttää, eikä tarttunut vaatteisiinkaan. Meidän neideiltä lähti liitu ihan harjaamalla pois, vaikka kävivät kyllä vielä saunassakin illalla. Pitää laittaa seuraavan kerran vaikka naamiaisiin tytöille mahtavat pastellitukat.
Pian alkaa Islanti-Ranska -peli, ja vaikka mä en tähän mennessä ole katsonut vielä yhtäkään kokonaista jalkapallomatsia koko elämäni aikana, ajattelin vilkuilla ainakin sivusilmällä tuota peliä. Siis Islannin joukkueen tarinassa on jotain niin symppistä ja mahtavaa että ei voi kuin ihailla. Se miten he näyttävät että ei tarvitse olla mikään megaluokan tähtijoukkue, vaan voi olla pieni ja tuntematon ja silti tulla ja voittaa ja lyödä kaikki ällikällä. Juuri tuollaista asennetta pitäisi löytyä maailmasta enemmänkin, uskoa itseensä ja osaamiseensa. Go Islanti!
Oton jälkeen mun on aina hankala tarttua näppikseen ja saada jotain ulos, ihan vaan koska mikään ei tunnu Oton kirjoituslahjoihin verrattuna olevan tarpeeksi hyvää. Siksi mä päästänkin tänään ääneen lapset, niin saan vähän pehmennettyä tätä tietä itselleni, hahaa. Älkää ottako vakavasti, en mäkään ota oikeasti. Tämä vaan just nyt tuntui hyvältä tähän väliin.
Ja, fakta on myös se että viime aikoina lapset ovat taas väläytelleet mitä huvittavimpia juttuja ja päästäneet sisäiset sanasepponsa valloilleen. Mä aina yritän muistaa kirjoittaa parhaimpia juttuja ylös, sillä niille on niin hauskaa nauraa myöhemmin. Parhaita ovat juurikin sellaiset spontaanit laukaisut jotka saavat naurunkyyneleet valumaan yllättäen silmistä. Yleensä nämä tapahtuvat vähän hassuissa paikoissa, tai hassuissa tilanteissa, ja se lisää huumoriarvoa entisestään. Musta on ehdottomasti hauskaa haastatella lapsia, silloinkin he voivat yllättää, mutta ihan lemppareita on kyllä nämä varsinaiset älynväläykset joita he keksivät kokonaan itse. Tässäpä siis 10 viime aikojen suosikkia:
1. T: ”Mihin numeroon mun pitää soittaa jos mä haluun puhua intiaanien kaa?”
2. Z: ”Mummu, mä voin opettaa sun koiran pyöräilemään.”
3. T. ”Tämä on erittävän hyvää” totesi lapsi kun söi herkkupäivällistä. Erittäin ja erittävän taisi mennä sekaisin 😀
4. Z: ”Musta tulee pienenä ballerina, ja isona prinsessa.”
5. *Lauloin Dora The Explorerin tunnaria.* Z: ”Äiti! Älä laula, minun korvat on kipeät sinun laulusta!”
6. Z: ”Jag är så mätt att jag ska döööööö.” sanoi neiti ja kävi lattialle makaamaan päivällisen jälkeen.
7. T: ”Ja nyt nää barbiet menee treffeille.” ”Ai treffeille, mitä treffit tarkoittaa?” ”No treffeillä kilistellään laseja, käydään piknikillä ja teekutsuilla. Treffeillä ei saa riehua, lyödä, juosta tai töniä kovaa. Ja treffeillä voi silittää, mut vaan heppoja. Ja treffeille ei saa mennä paidassa ja housuissa vaan pitää olla ihan täydellinen mekko kaikilla.”
8. Z: ”Keittäisitkö äiti minulle iltapäiväteen kun se auttaa minun kuumeeseen?”
9. Z: ”Kato isi, mä tein tatuointeja ihan niinkuin sullakin on!” Ilmoitti lapsi ylpeänä, yltäpäältä sinisen tussikynän peitossa. Lisäsi vielä perään ”Mun jalassa on ukkeli, se on herra perunapää, katso!”
10. Z: ”Isi, sä oot vahvempi kun Hulk! Ollaaks bestiksii?”.
Kuvat nappastiin viime viikolla kun kuvasin Oton tatuointia, ja neidillä oli vielä jalassa omat mahtavat itsepiirtämänsä tatuoinnit, eli ukkeli nimeltä herra perunapää jalassa (ja kaikki muut hienot taideteokset). Taitaa toi isi olla aika kova idoli, ihana.
Rakastan vaimoani yli kaiken, enemmän kuin kuuta ja taivasta. Rakastan hänen hymyään, hänen nauruaan ja sitä kuinka hän katsoo minua ihaillen vaikka en tekisikään mitään muuta kuin tyhjentäisin astianpesukonetta. Vaimoni on kaikkea mitä minä en ole ja enemmän. Syyni nousta aamuisin sängystä puoli seitsemältä kuten kunnon lampaan kuulu, ja syyni palata päivä toisensa jälkeen kotiin. Vaimoni ajaa minua pelkällä olemassaolollaan parantamaan itseäni ja olemaan hyvä muille.
Älkää kuitenkaan epäilkö sekuntiakaan ettenkö käyttäisi häntä täysin epäröimättä lihakilpenä jonkin uhatessa lapsiamme.
Rakkaus ja vanhemmuus ovat hämmentäviä asioita. Tämä totta kai miehen suusta joka vaimonsa mukaan hämmentyy kaikesta, mutta antakaas kun edes yritän selittää. Jos en mistä se johtuu, niin ainakin sen mitä itse tunnen.
Lapset osaavat olla maanvaivoja, ja ymmärrän kyllä täysin ihmisiä jotka eivät vain kaipaa lapsia omaan elämäänsä. Toisille matkustaminen ja oma ura ovat tärkeämpiä kuin maamme väkiluvun kasvattaminen, ei siinä. Niin kauan kuin ei mennä siihen samaan ääripäähän koiranmyrkyttäjien kanssa, ei kenenkään tarvitse saada yläfemmaa naamaansa puhelinluettelolla. Itselle polku oli kuitenkin täysin oikea, minkä olen saanut tässä useamman kerran todeta.
Otetaan näin esimerkkinä viime viikon keskiviikko. Olin Ruotsissa työmatkalla kun kunto petti miesflunssan pakottavan paineen alla, ja päätin jäädä hotellille niistämään nenääni ruvelle. Ensimmäistä kertaa noin viiteen vuoteen oli minulla päivä vain ja ainoastaan itselleni. Ensimmäistä kertaa siitä hetkestä kun meidän nappisilmäinen esikoisemme tuijotti minua silmiini ensimmäistä kertaa, vietin minä reilusti yli vuorokauden putkeen sängyssä, pelaten pelejä ja katsoen sarjoja. Viime viikon torstaihin asti luulin minä kaivanneeni sellaista päivää kuin jokavuotisia veronpalautuksia.
Väärässä olin. Osittain ainakin.
Siitäkin huolimatta että oloni tokeni ennätysnopeasti, puuttui päivästä jotain. Tai jotkut lähinnä. Lapset.
Ne kaksi neropattia jotka osaavat itse ottaa jo aamupalaa, mutta jättävät ne aina pöydälle lojumaan. Jotka osaavat käyttää kahta eri tablettia ja telkkarin Netflixiä, mutta jotka eivät ymmärrä ettei sohvan käsinojilla tule kiipeillä sadoista kielloista ja kuhmuista huolimatta. Niitä kahta tattia jotka jokaisen työmatkani jälkeen ovat heti ensimmäisenä pamahtaneet ovella vastaan ensin kiljuen ”pappaa” ja heti perään ”mitä me saatiin tuliaisiksi”. Niitä kahta.
Vanhemmuus tuo päiviin aivan uskomattoman määrän sisältöä, tarkoitusta ja haasteita. Opettavaisia hetkiä niin pienille kuin meille perheen päillekin. Ja kaikki tämä, miksi? Koska ne ovat tulleet vaimostani ja muistuttavat meitä? Oli kyse primitiivistä haluista, tai kenties jostain suuremmasta, säilyy se fakta että rakkautta on todella vaikea selittää.
Olin meinaan sataprosenttisen varma ettei maailmassa ole toista samanlaista kuin vaimoni, ihmistä jota kohtaan voisin tuntea niin voimakkaasti ja absoluuttisen varmasti että ”tässä on ihminen jota jaksan tuijottaa kunnes toinen meistä potkaisee tyhjää”. Ihmistä jonka silkka läsnäolo tekee minusta vahvemman kun mikään maailman steroidi. Vaikka väärässä olinkin.
Koska nyt heitä on jo kolme.
Mitä minä ajan tällä kaikella takaa? Kaikkea ja en mitään. Haluaisin osata selittää vanhemmuudenrakkautta paremmin, mistä se johtuu ja mitä se tekee, mutta en osaa. Tiedän vain sen että siinä missä on ihmisiä joille koko maailma on avoinna, on meitä, joiden koko maailma odottaa aina siellä kotona.
Katsotaan taas viiden vuoden päästä uudestaan, jos vaikka lähtisi hotelliin sairastamaan sitä miesflunssaa.
Kuinka saada enemmän kävijöitä blogiin? Sekä työssäni sisällöntuottaja-somespesialistina, että bloggaajana mulle on tärkeää että saan tuottamalleni sisällölle mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Tärkein tekijä näkyvyyden saamiselle on tietenkin kiinnostava sisältö, ilman sitä ei ole mitään. Mutta toiseksi tärkein tekijä on ehdottomasti se kaikkien tylsänä ja puuduttamana ja hankalana pitämä hakukoneoptimointi, eli SEO-optimointi. Paljon olen vuosien aikana tahkonnut itsekin tämän parissa, mutta nyt pääsin kuulemaan myös hyviä vinkkejä ASUSin SEO-klinikalla Aki Ovaskalta, sillä olen mukana Indiedaysin ja ASUSin yhteistyökampanjassa.
Listasin omat kuusi vinkkiäni siitä kuinka saada lisää kävijöitä blogiin, ja lisäsin niiden alle mukaan myös Akin tärkeimmät SEO-vinkit. Näiden avulla on helppoa tehdä omasta blogista hakukoneystävällinen ja saada sille enemmän näkyvyyttä.
Jos kirjoitat tietystä aiheesta, pohdi millä sanalla/sanoilla itse lähtisit hakemaan tietoa aiheesta. Esimerkiksi jos kirjoitat postausta siitä miten saat kasvoillesi täydellisen meikkipohjan, voisi postauksen avainsanana olla vaikkapa ”kestävä meikkipohja” tai ”luonnollinen meikkipohja”, tai mitä ikinä. Sitten tätä sanaa kannattaa käyttää sekä postauksen otsikossa, ensimmäisessä kappaleessa, linkissä, että viimeisessä kappaleessa. Näin se nousee hakutuloksissa esiin aina kun joku etsii tietoa sanoilla ”kestävä meikkipohja”.
2. Kuvien nimeäminen
Uskokaa tai älkää, kuvat tuovat blogiin paljon liikennettä. Ne kannattaa aina nimetä relevantilla tavalla, eikä jättää niihin kameran tarjoamia kirjainnumeroyhdistelmiä tai vaihtoehtoisesti nimetä niitä jollain huvittavilla sanoilla kuten ”kakkapylly35”. Kuvien nimeämiseen pätee sama sääntö kuin avainsanoihin, kannattaa käyttää niissäkin samaa avainsanaa josta postaus kertoo, tai vaihtoehtoisesti käyttää tismalleen sitä asiaa mikä kuvassa näkyy. Eli jos vaikka kuvissa on uusi laukkusi, nimeä kuva Unboxing-Rebecca-Minkoff-Mini-Love-Bag.jpg. Toinen tärkeä asia mikä kuvien nimeämisessä pitää huomioida on että kuvanmuokkausohjelma (tai sinä itse) et käytä kuvien nimissä tyhjiä välejä tai ääkkösiä, kuten itselleni kävi. Tällöin kuvat eivät välttämättä näy kaikille, koska välit ja ääkköset saattavat rikkoa kuvalinkin. Kannattaa myös pysyä perillä trendaavista avainsanoista, jos omakin aiheesi liittyy jotenkin niihin.
3. Metatagit
Käytä kaikissa postauksissasi metatageja tai ”avainsanoja”, jotka ovat siis blogimaailman hashtagit. Nämä auttavat merkkaamaan postauksesi relevantit asiat, jotka myös rankkaavat tekstiäsi hakutuloksissa korkeammalle. Metageihin voit laittaa kaikki tärkeimmät asiat jotka postauksessasi ovat, jos esittelet siis vaikkapa päivän asua, voit tagata siihen esim. ”Päivän asu”, ”OOTD”, ”Outfit of the day”, ”kaikki merkit joiden vaatteita sinulla on päällä”, ym. Metatagien määrää ei kannata säikähtää, sillä voit valita blogisi widgeteistä niin, että se näyttää sivupalkissa vain suosituimmat aiheesi, jolloin lukijat löytävät helposti etsimänsä eivätkä hämmenny miljoonasta tagista.
4. Käytä blogialustallasi SEO-lisäosaa
WordPressille paras on omasta mielestäni Yoast SEO, joka jo postausta tehdessäsi kertoo sinulle mitkä asiat sinun pitää korjata jotta postauksesi olisi hakukoneystävällisempi ja nousisi hakutuloksissa. SEO-lisäosaan saat lisättyä ”hakukoneotsikon”, joka voi siis olla sama kuin postauksesi pää-avainsana, tai sama otsikko jota käytät muutenkin. Lisäksi lisäosaan saat lisättyä hakukonekuvauksen, eli lyhyen tiivistelmän tekstistäsi, ja pää-avainsanat. Lisäosassa on muitakin ominaisuuksia joita kannattaa hyödyntää, mutta nämä kolme ovat ehdottomasti tärkeimmät. Lisäosan käyttäminen lisää työaikaa ehkä n. 2 minuuttia mutta parantaa hakukonenäkyvyyttä todella paljon.
5. Lisää blogisi etusivulle tärkeimmät hakukonetiedot
SEO-lisäosasta saat lisättyä myös oman sivusi etusivulle otsikon, sivukuvauksen sekä tärkeimmät avainsanat. Jos siis kirjoitat vaikkapa perheblogia ja haluat tulla löydetyksi nimenomaan perhebloginia, kannattaa sitä sanaa käyttää Blogisi etusivun SEO-otsikossa, -kuvauksessa ja avainsanoissa.
6. Kiinnostava sisältö
Tätä ei voi korostaa tarpeeksi. Vaikka nämä viisi ekaa vinkkiä ovat tärkeitä, isoin merkitys on kuitenkin sillä että saat kävijät viihtymään sivuillasi. Älä siis kirjoita blogiasi hakukoneille, vaan lukijoillesi. Raja on hiuksenhieno, ja kannattaa olla tarkkana kirjoittaessa, varsinkin jos blogisi on nimenomaan tarkoitus olla vaikkapa elämänmakuinen lifestyleblogi. Silloin paistaa nopeasti läpi jos tekstit ovat pelkkää klikkien kalastelua avainsanojen avulla.
1. Tsekkaa http://seositecheckup.com/ joka tarkistaa sivustosi nykyisen tilan hakuoptimoinnin kannalta, ja kertoo mitä voit tehdä korjataksesi ongelmia.
2. Pidä blogisi tekninen puoli kunnossa, ja tarkasta se parin viikon välein teknisten ongelmien varalta Seo Site Checkupin avulla, niin pysyt perillä siitä miltä blogisi näyttää lukijoillesi.
3. Ole monipuolinen ja tuo blogiasi esiin mahdollisimman monessa eri lähteessä, kuten somekanavissasi, ja esimerkiksi erilaisilla blogilistaussivustoilla.
4. Älä laiskistu vaikka blogisi olisikin jo menestynyt, sitä kannattaa kehittää eteenpäin ja eteenpäin sillä niin mainostajat kuin lukijatkin vaativat vuosi vuodelta enemmän.
Vielä loppuun täytyy mainita Google Analytics, joka on tärkein työkalu blogin kävijävirran analysoimiseen. Vain Google Analytics näyttää realistiset kävijämäärät, ja seuraa miten kävijät sivuilla käyttäytyvät. Sieltä on helppo opiskella mitkä avainsanat tuovat eniten liikennettä blogiisi, mitkä aihepiirit ovat suosittuja ja kuinka monta vierailijaa blogiasi lukee päivittäin, viikottain ja kuukausittain. Ei kannata luottaa omiin bloggerin tai wordpressin kävijälaskureihin, sillä ne eivät anna oikeaa kuvaa vierailijoidesi määrästä.
Huh, tässäpä mun ”kevyt” infopläjäys blogin kävijämäärien kasvattamisesta. Itselläni ainakin toimivat nämä vinkit oikein hyvin, ja aion jatkossakin jatkaa kehittymistä. Se on onni että mun molemmat työt tukevat tässäkin asiassa toisiaan, ja kun opin jotain uutta toiseen työhöni, se auttaa myös toisessa. On myös kivaa saada näkökulmaa sekä yritysblogin että henkilökohtaisen blogin kirjoittamisen eroista. Jos teillä herää mitä tahansa kysyttävää niin kysykää ihmeessä! Ja jakakaa omatkin parhaat bloginäkyvyysvinkkinne, niitä otetaan aina ilolla vastaan. Mahtavaa tiistaita kaikille!
