Niin ihanaa hiljentyä joulun viettoon ihan rauhassa! Kuluneet pari päivää ollaan öllötelty kotivaatteissa, luettu kirjoja, syöty kinkkua niin että napa ruskaa ja leikitty ja pelattu uusilla jutuilla. Käytiin myös Oton tädin luona kylässä ja syömässä Tapaninpäivän lounas.

Joululahjapeleistä varsinkin Junior Alias on noussut nopeasti meidän pelisuosikiksi, etenkin kun esikoinen osoittautui ihan mestariksi siinä pelissä, päihittää mut ja Oton selittämisessä ihan 6-0. Jotenkin 4-vuotiaalla on taito selittää mahdollisimman selkeästi mutta kuitenkin nopeasti ja yksinkertaisesti kaikki sanat, me aikuiset ollaan liian monimutkaisia.

Kuopus sen sijaan viihdyttää ihanilla vastauksillaan ja täydellisellä piittaamattomuudellaan pelin kulusta tai voittamisesta. Hän vastaa ihan mitä mieleen juolahtaa, ja selityksistä ja hänen vastauksistaan tulee välillä aika hauskoja yhdistelmiä. Silti tuntuu että nuorempi neiti on yhtäkkiä kasvanut parissa päivässä ainakin puoli vuotta, hän on oppinut L-kirjaimen ja alkanut käyttää aiemmin oppimaansa S-kirjainta. On niin outoa, kun on tottunut siihen että toinen kuulostaa miltä kuulostaa, samalta kuin minä pienenä, ja yhtäkkiä hän alkaakin puhumaan ihan tavallisesti ärrää lukuunottamatta. Joka päivä hän on vähemmän ja vähemmän vauva, vaikka aina mun vauva onkin.

Ollaan katseltu leffoja ja vaan oltu ja ulkoiltu, niin parasta. Ihanaa on myös ajatella että vielä seuraavat kolme viikkoa me saadaan Oton kanssa viettää joka viikko pitkä viikonloppu yhdessä, se tekee oikeasti tosi paljon ja auttaa varmasti jaksamaan koko kevään. Ja sekin on kiva että auringonvalo lisääntyy tästä viikosta eteenpäin ainakin minuutin joka päivä (tai jotain sinne päin), ja kolmen viikon kuluttua sitä valoa on jo melkein puoli tuntia enemmän päivässä.

Meillä on ollut mahtava joulu, ja on ihanaa kun Armas ja mun äitikin ovat olleet pitkästä aikaa täällä. Tytöillä oli mummuaan tosi tosi kova ikävä, ja he ovatkin nyt olleet tosi iloisia siitä että mummu on vihdoin täällä.

Tämä hiljentyminen, todellinen joulunviettoon rauhoittuminen on tehnyt niin hyvää touhukkaan syksyn jälkeen. Näiden päivien jälkeen on hyvä käynnistellä pian vaihtuva vuosi vähän rennompaan tahtiin ja uudella puhdilla. Tytöt ovat lomalla ensi viikon päiväkodista, joten heillekin tulee nyt vähän pidempi joululomatauko ja varmasti loman jälkeen menevät jo ihan innoissaan hoitoon.

Mä lähden tänään viettämään tyttöjeniltaa Julian kanssa ja odotan sitä jo tosi innolla! Ihan huippua päästä vähän ulos, kun en ole moneen kuukauteen käynyt missään! Mennään jonnekin Tapsan Tansseihin ja pidetään hauska ilta.

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille <3

Rakastan antaa lahjoja, ja rakastan kivoja jouluisia ideoita. Siksi olen päättänyt ottaa meille uuden jouluperinteen käyttöön, jonka bongasin Pinterestistä, ja joka on kotoisin Yhdysvalloista: Christmas Eve Box nimittäin. Tämä boksihan kuuluu antaa siis jouluaattoiltana, koska sielläpäin lahjat avataan joulupäivän aamuna. Boksi sisältää yleensä kivaa jouluista tekemistä lapselle, kuten vaikka joululeffan ja jouluisen sadun, jouluisen värityskirjan ja -kynät sekä pyjaman ja jotain pieniä, usein itsetehtyjä, jouluherkkuja. Sellainen jouluaattoillan selviytymispakkaus.

Meillä tämä lahja kuuluu kuitenkin jouluaattoaamuun, koska ei me nyt hitsi vieköön aleta vielä aatonaattona lahjoja jakelemaan, ja joulua juhlitaan päivää aiemmin kuin valtameren toisella puolella. Aattona aamulla avattava yksi paketti on meidän perheen perinne jo aiemmilta vuosilta, eli aamulla saa avata yhden pienen lahjan. Me muunnetaan siis tästä vuodesta alkaen tuo aamun yksi paketti tällaiseksi kivaksi joulupakkaukseksi. En ehkä ole ihan yhtä mahtipontinen kuin USA:n äidit tässä paketin sisällössä, mutta pääpointti mun mielestä on ilahduttaa ja piristää jollain pienellä kivalla aattoaamuna.

Meidän tyttöjen aattoaamun paketeista löytyy:

1. Ihana paita/mekko jouluaatoksi
2. Jouluinen pinni hiuksiin
3. Ainekset vaahtokarkkikaakaoon lasipurkissa
4. Jouluiset satukirjat

Mikä olisikaan ihanampi tapa aloittaa jouluaattoaamu, kuin pukeutua ihanaan uuteen jouluasuun, laittaa söpö juhlapinni hiuksiin, keittää yhdessä äidin kanssa kaakaot ja lukea sen jälkeen kivoja jouluisia satuja? Mun mielestä tämä on niin ihana ja söpö idea että haluan tehdä sen joka joulu! Tuo Mauri Kunnaksen soiva laulukirja on varmasti kiva kun sen avulla lapset voivat itsekin opetella joululauluja, ja Tatu ja Patu on niin lasten kuin mun ja Otonkin suosikkeja. En malta odottaa että päästään lukemaan ja laulamaan! Ihanat kimaltelevat vaatteet on Zarasta, ja pinnit H&M:ltä. Vaahtokarkkikaakaon ohje löytyy edellispäivän joulukalenteriluukusta, TÄÄLTÄ.

Aiotteko tehdä aattoaamun paketteja, tai onko teillä sellaista perinnettä että avataan jo aamulla yksi paketti?

Viimeinen adventti on tänään, ja sen kunniaksi myös joulukalenterin viimeinen arvonta. Tässä arvonnassa on ihan huikea palkinto, nimittäin bObles -elefantti jonka arvo on 129 euroa! Meiltäkin kyseinen elefantti* löytyy, kun saimme sen bOblesia Suomeen maahantuovalta, ja Suomessa myyvältä Gefferiltä tytöille.

Kuten kerroin tuossa muutama viikko taaksepäin, kävimme bObles-tapahtumassa Designmuseossa lasten kanssa. Tapahtumassa oli paikalla paljon lapsia ja vanhempia, ja bOblesin edustaja Tanskasta. bObles on siis tanskalainen lasten designmerkki, joka suunnittelee toimivia ja innostavia huonekaluja, joiden muotoilu edistää lapsen motoristen taitojen kehitystä. Edustaja kertoi meille heti aluksi, että bOblesien idea on pitää lapset liikkeessä, lasten kuuluu luonnostaan liikkua melkeinpä kokoajan.

Tämän huomasi ihan käytännössä samantien. Kun lattialle oli levitetty bObleseja, kaikki paikalla olleet lapset leikkivät ja liikkuivat ja keinuivat ja kiipeilivät ja pomppivat ja liikkuivat kaikin mahdollisin tavoin. Kyllästymättä ja taukoamatta. Liikkuminen ja kehon tuntemus lisäävät lapsen itseluottamusta ja oppimiskykyä, ja onhan liikkuminen tietysti terveellistäkin. BOblesin ideana on tukea lapsen luontaista liikkumishalua ja innostaa lasta kokeilemaan erilaisia tapoja liikkua.  bOblesin osista voi valmistaa vaikkapa temppuradan, mutta jo yhdestä osasesta on iloa.

Elefantti, joka arvonnassa on palkintona, toimii niin istuimena, keinuna kuin ratsunakin. Siihen mahtuu juuri sopivasti kaksi pientä pyllyä katsomaan Frozen-elokuvaa. Sen päällä on oikein hyvä keinua kun sen kääntää toisinpäin, ja vähän kinastella siitä kumman keinumisvuoro onkaan. Ja kun kiipeää bObles-elefantin päälle seisomaan, ylettää hienosti sellaisiinkin paikkoihin mihin ei ilman äitiä muuten ylettäisikään. Tästä esimerkkinä nelivuotias joka oli yhtenä aamuna bOblesin avulla ottanut jääkaapista aamupalatarvikkeet ja tehnyt äidille kaksi ruisleipää margariinilla, sinapilla, juustolla ja kinkuilla.

Mä olen ihan hulluna bObleseihin, ja parasta niissä on se että ne on suunniteltu sopiviksi esimerkiksi kerrostaloasuntoihin joissa ei välttämättä voi metelöidä ihan mielinmäärin, eikä tilaakaan välttämättä ole paljon. Ne saa kaikki kätevästi pinottua yhteen kasaan, ja ne eivät myöskään päästä mitään ääniä tai kolise koska ovat pehmeää mutta jämäkkää materiaalia. Värejä löytyy useita erilaisia kivoja, ja malleja myös. Mä haaveilen seuraavaksi varmaankin krokotiilista, sillä molemmat tytöt ihastuivat siihen bObles-tapahtumassa.

*bOblesit saatu blogin kautta.

Arvontaan osallistuaksesi: Kommentoi alle minkä värisen bObles-elefantin valitsisit, värit näet TÄÄLTÄ. Muista myös lisätä sähköposti sille varattuun kenttään! Arvonta-aikaa on 27.12.2015 klo 21.00 asti, jolloin arvon voittajan ja julkaisen hänet tämän postauksen lopussa. Lähetän myös voittajalle sähköpostilla tiedon voitosta.

Onnea arvontaan!!

The joulupukki. Joulupukki herättää keskustelua aina näin joulun lähestyessä lapsiperheissä. Tuleeko se pukki vai ei, ostetaanko pukki vai alkaako pukiksi joku tuttu. Vai onko koko suuri huijaus joulupukista ihan väärin, ja pitäisi unohtaa kokonaan? Tämän päivän joulukalenteriluukussa ajattelin valottaa omia ajatuksiani.

Kuten tiedätte, mä olen jouluihminen päästä varpaisiin ja ilakoin lähestyvästä joulusta jo elokuussa. Näin on ollut mun lapsuudesta asti. Kun mä itse olin pieni, tuli jouluna aina joulupukki käymään. Mulle joulupukki kuuluu jouluun, ja viime vuonna kun päätimme viettää joulua ilman pukkia, oli mulla huono omatunto ja paha mieli. Vaikka lapset ilahtuivat myös pukin jättämistä kirjeistä ja lahjasäkeistä, ei se vaan tuntunut samalta. Uskon että tähän vaikuttaa pitkälti se että suurimmassa osassa viettämistäni jouluaatoista on pukki ollut mukana.

Muistan kun olin n. 8-vuotias, ja tajusin että  joulupukkia ei oikeasti olekaan olemassa. Tajusin sen siitä, kun pukki kätteli sisään tullessaan pappaani ja esittäytyi että ”Erkki….Joulupukki”. En tajunnut sitä siinä tilanteessa, mutta kuulin jälkeenpäin aikuisten naureskelevan tälle tilanteelle ja sain vahvistuksen sille ajatukselle että ei pukkia olekaan. Ei se tullut mulle mitenkään järkytyksenä, oikeastaan olin jo jonkin aikaa aavistellutkin jotain sellaista, kyllä 8-vuotias hiffaa enemmän kuin aikuiset uskovatkaan. En silti ajatellut että mua on huijattu kaikki ne vuodet, päinvastoin.

Vielä senkin jälkeen kun tiesin ettei pukki ole totta, tai ainakaan pukki ei jaa yhdessä yössä lahjoja kaikille maailman lapsille, tuntuivat ne joulut spesiaalimmilta joissa pukki kävi jakamassa lahjat. Onhan se toki ihan kivaa saada muutenkin lahjoja, jakaa niitä yksitellen vaikka kuusen alta, mutta se ei tunnu kuitenkaan ihan samalta. Joulupukkia saa odottaa niin innostuneesti ja siihen liittyy sellainen pieni jännitys vielä isompanakin.

Mä haluan tarjota sen jännityksen myös lapsille. Meidän lapset eivät ole sieltä arimmasta päästä, eivätkä he ole koskaan pelänneet joulupukkia vaan nimenomaan sillä tavalla positiivisen innostuneesti vähän jänskänneet. Siksi mä uskon että pukki on heillekin kiva ja tärkeä juttu, ja siksi meille tänä vuonna ja varmasti vielä monena jouluna tulee pukki.

Vaikka tiedän että ei sitä oikeaa pukkia ole olemassa, niin kyllä se parrakas punaisiin pukeutunut mies tuo silti pientä taianomaisuutta jouluun vielä näin aikuisenakin. Ehkä lapsellista tuntea näin mutta niin se vain on!

Tuleeko teille joulupukkia kylään tänä jouluna? Milloin tajusitte ettei joulupukkia ole olemassa? Miltä se tuntui?

Joko teillä on kaikki lahjat paketissa? Meillä EI! Meillä ei ole edes ostettu vielä muuta kuin lasten lahjat ja tässä alkaa tulla pieni kiire. Jouluaatto on viikon päästä. Mä lyön villisti vetoa että me ollaan Oton kanssa just ne jotka aatonaattona vielä shoppailee paniikissa toisilleen lahjoja, kun ei olla aiemmin ehditty. Lasten lahjat on olleet hankittuna jo viikkoja sentään, nehän ne on tärkeimmät. Ei meidän muiden lahjojen ostossa kauan menisi kun saisi koko konkkaronkan pakattua hetkeksi keskustaan, löytäisi sieltä parkkipaikan  ja kävisi ostoksilla kun sävelet ovat kuitenkin selvät.

Vielä pitäisi löytää aikaa paketoidakin kaikki lahjat, nämä kuvissa näkyvät neljä pakettia kun ovat ainoat jotka olen toistaiseksi saanut pakettiin asti, nekin kahdessa erässä illalla silmät ristissä juuri ennen nukkumaanmenoa.

Tämä paketointiurakka käy vaikeammaksi vuosi vuodelta, kun lapset ovat enemmän hereillä ja minä vähemmän aikaa hereillä kun väsähdän jo aikaisin! Mutta on se paketointi silti yhtä ihanaa edelleen. Luulen että laitetaan viikonloppuna Oton kanssa pystyyn pieni paketointipaja lasten mentyä nukkumaan ja syödään salaa paketillinen pipareita ja juodaan glögiä. Otto saa laittaa paperit ja mä laitan nauhat ja kortit. Oton taitokset ja teippaukset on täydellisen siistejä ja suoria, ja mä tykkään enemmän kihartaa nauhoja ja kirjoitella pakettikortteihin tervehdyksiä.

Paketointitarpeita olen ostanut tässä marraskuun ja joulukuun aikana aina kun olen löytänyt jotain kivaa. Kuvassa näkyvät kultaiset paperit ovat molemmat Ikeasta, kuparinen paperi viime vuoden ostoksia, Ikeasta ovat myös metalliväriset ja mustavalkoiset pakettikortit. Musta nauha on Citymarketista ja valkoinen nauha myös Ikeasta.

Valkoinen lahjapaperi ja joulukuusikuvioinen lahjapaperi löytyivät Suomalaisesta Kirjakaupasta, ja ihanat mustavalkopilkulliset Nanson tarrat Citymarketista.