Ollaan koettu anna lapsesi pukea sinut -päivät ja -viikot tosi hauskoiksi ja siksi päätettiinkin pitää näin joulukuussa jouluteemainen anna lapsesi pukea sinut -päivä. Lapset saivat siis päättää mulle JA Otolle jouluteemaiset asut, jotka me puettiin mukisematta.

Lähdettiin aika jännityksellä tähän, koska meiltä molemmilta löytyy aika hurjiakin jouluvaatteita, asusteista nyt puhumattakaan. Mutta toisaalta oltiin tosi innoissamme, koska olihan se nyt hauskaa taas jälleen kerran nähdä mitä lapset meille valitsevat. Mä olin ehkä vapautuneempi, sillä totuin jo marraskuussa siihen, miten mukavan iisiä oli, kun lapset päättivät mun vaatteet. Otto sen sijaan ei ollut niin rentoutuneena, varsinkaan kun päiväksi valikoitui sellainen päivä, jolloin menoa oli vähän joka suuntaan.

Oton asu:

Tree Rex -joulupaita & farkut, sekä meidän kuopuksen tonttulakki, joka on hieman turhan nafti Oton päähän. Isompiakin olisi ollut tarjolla, mutta he valitsivat juuri tämän liian pienen. Aika mainio asu mun mielestä! Tonttulakkia lukuunottamatta Otto voisi pukea tän päälle muutenkin, koska joulu on ihan pian. Hän siis sai yllättyä iloisesti, kun asu ei ollutkaan niin hurja kuin hän pelkäsi. Ehkä tämä oli  myös vähän turhan helppo Oton osalta, kun hän käyttää ihan oikeasti niitä hurjimpiakin jouluvaatteita näin joulun alla arjessa. Tree Rex-paita on taattua joulutyyliä, kilisee aina kun Otto liikahtaa ja kimaltelee kauniisti. Ihan huippu klassikko jo muutaman vuoden takaa.

Oton kommentti asusta: ”Se oli varsin jouluinen ja housut oli mukavat, kun oli mun”. Toim.huom. paitakin oli kyllä Oton, mutta tonttulakki ei, että sikäli toki ihan perusteltu kommentti.

Iinan asu:

Mun päälle valikoitui ehkä sellainen yhdistelmä, jota en itse heti olisi keksinyt. Satiininen punainen joulumekko, joka mulla on ollut ainakin kahtena viime jouluaattona päällä. Olen miettinyt, että laitanko sen taas päälle tänä jouluna, mutta siinä on etualalla ikävä rasvatahra, joka mun pitäisi poistaa ennen kuin sitä voi käyttää sellaisenaan. Sen päälle lapset valitsivat mun kaikkein ensimmäisen jouluneuleen: pörrömahaisen pingviinin vuodelta 2014. Molemmat vaatteethan on ihan hurmaavia, mutta en itse ehkä lähtisi yhdistämään ohuen ohutta kietaisumekkoa jouluneuleen kanssa. Mutta ainakin asu oli mukava ja jouluinen, sehän oli tärkeintä! Asusteiksi he valikoivat mulle punaisen rusettihiuspannan sekä mun joulukorvakorut, joista roikkuu kaikenlaisia jouluisia asioita, kuten polkkakaramelli, joulukuusi ja kulkunen.

Otto höpöttelee meidän taaperolle näissä kuvissa. 😀

Tämä oli hauska piristys tähän viikkoon. Lapset ehdottivat, että pidetään joskus sellainen päivä, että äiti ja isi saa päättää heidän vaatteet. Mun mielestä idea oli aika suloinen, vaikka nauratti se, että yleensä me vaan katsotaan jotkut vaatteet heille aamuksi kaapista ja he pukevat ne ihan tyytyväisenä päälle sen kummempia miettimättä. Heillä on aina illalla mahdollisuus myös valita  asu itse, mutta yleensä he toivovat, että me vaan katsotaan jotkut. Ostoksilla he osallistuvat kyllä enemmän valintoihin, eli ehkä ollaan vaan onnistuttu yhdessä lasten kanssa täyttämään heidän kaapit sellaisilla vaatteilla, joita kaikkia he tykkäävät pukea päälle? Sehän on vain hyvä juttu!

Mikäs on mielipide meidän asuista & asusteista ? Kumpi vei voiton tällä kertaa?

Meille tuli meidän ystävien koira hoitoon pariksi päiväksi (ja yöksi), kun ystävät muuttivat uuteen kotiin. 1-vuotias Elvis-koira on hurmaava suomenlapinkoira, joka viihtyi meillä tosi hyvin. Me ollaan tosi pitkään pohdittu koiran hankintaa aina välillä ja etenkin Otolla on ollut välillä kunnon koirakuume. Se on aina hetkittäin tarttunut mullekin. Mä olen pääosin kuitenkin toppuutellut ja sanonut, että katsotaan sitä sitten joskus myöhemmin.

Ajateltiin molemmat, että tämä koiran hoitaminen on myös tosi hyvä kokeilu meille. Sitten tiedetään, miltä se oikeasti tuntuu kun se koira on siinä useamman päivän samalla kun arki pyörii. Toki mun äiti ja Armas on usein ollut meillä, mutta Armas on kuitenkin aina ensisijaisesti mun äidin vastuulla. Se ei ole siis ihan sama asia, vaikka me sitä ulkoilutetaankin välillä.

Nyt ihana Elvis-koira oli täysin meidän vastuulla muutaman päivän. Tämä oli 1-vuotiaan koiran ensimmäinen kerta pidemmästi hoidossa ja meillä meni Elviksen kanssa ihan loistavasti. Elvis on mahtavan tasapainoinen ja hyväkäytöksinen koira, joten hän päästi meidät todella helpolla. Söi hyvin, käyttäytyi ulkoillessa hyvin ja osasi myös levätä. Välillä intoutui leikkimään meidän kanssa ja välillä nukkui oikein rauhassa tai söi omaa luutaan. Elvis leikitti myös itse itseään, heitteli itselleen lelua ja palloa ja jahtasi niitä onnesta soikeana. Hän oli ihan messissä kaikissa meidän touhuissa joulukalenterin avaamisesta iltasatuun, ja yöksi rauhoittui hyvin nukkumaan.

Elvis oli oikeastaan koirana  juuri sellainen, kuin me omalta mahdolliselta koiralta toivottaisiin. Pärjäsi hyvin lasten kanssa, avoin ja iloinen ja aktiivinen koira, helppo turkki (karvaa ei irtoa jatkuvasti) ja tietysti hyvin käyttäytyvä ja mahdottoman söpö. Eli periaatteessa voisi kuvitella, että meidän koirakuume vain paheni 193847644%. Mutta arvatkaa mitä? Niin ei käynytkään. Tämä kokeilu osoitti meille molemmille aikuisille sen, että on tosi hyvä, että meillä ei vielä ole koiraa, eikä koiraa kyllä meille ihan hetkeen vielä tulekaan. Hoitoon meille saa sen sijaan tulla koska tahansa pariksi päiväksi, mutta se pari päivää riittää toistaiseksi. Ja kerron nyt miksi.

Tämä viikko oli sinällään ”helppo” viikko, että mun työjuttujen kanssa on jo vähän kevyempi meno joulun lähestyessä, Otto on lomalla koulusta ja lapsilla ei ole enää harrastuksia, kun nekin ovat joulutauolla. Normaalisti meillä olisi siis kaikille arkipäiville enemmän menoja kuin nyt, joten siksi tämä ei antanut edes ihan todenmukaista kuvaa siitä, mitä arki logistisesti koiran kanssa voisi olla.

Koiran ulkoilutus onnistui päivällä tosi hyvin, eikä yhtään ärsyttänyt edes lähteä ulos vaikka satoi kaatamalla vettä. Olin iloinen, kun sain juoksulenkille kaverin, lenkkikin meni paljon nopeammin kun samalla höpötin Elvikselle. Ja hän juoksi kuin vanha tekijä. Oli ihanaa tehdä myös koko perheen kesken pitkä ja rauhallinen metsälenkki koiran kanssa. Aamullakin mä kiskoin vaan takin yökkäreiden päälle ja lähdin hyvällä fiiliksellä koiran kanssa ulos. Mun yllätykseksi aamulenkitkin oli siis ihan piece of cake. Mutta siis iltalenkki. Siinä vaiheessa kun lapset on nukkumassa, työhommat paketissa ja haluaisi vaan makoilla sohvalla, pitääkin vielä lähteä ulos. Otto hoiti iltalenkit molempina iltoina tällä kertaa, mutta mä peilasin niitä iltoja siihen, että mitä jos meillä olisi oma koira joka ilta.

Meille illat on sitä aikaa, joka antaa älyttömästi voimavaroja arkeen. Etenkin arkisin silloin rentoudutaan aikuisten kesken ja vaan ollaan. Aktiivisen koiran kanssa ei riitä myöhään illalla mikään vartin pissalenkki, vaan on tehtävä ihan kunnon lenkki. Parina hoitopäivänä se on täysin ok ja mukavaa, mutta mä voin vaan kuvitella, että tässä meidän arjessa joka ikinen päivä se olisi just nyt liikaa meille. Me tarvitaan sitä rauhallista ilta-aikaa ja sitä hetkeä päivässä, kun saa olla läsnä ihan vain itselleen ja toisilleen, eikä tarvitse tehdä yhtään mitään jos ei halua. Joskus tulevaisuudessa mä luulen, että vaikka yhdessä koiran kanssa iltalenkille lähteminen voisi myös olla yksi niistä asioista, joka antaa voimavaroja arkeen, mutta tällä hetkellä se ei sitä olisi, koska me tykätään liikaa meidän illoista just näin.

Me halutaan ottaa koira meille sitten, kun meillä on 100% varmasti tarpeeksi aikaa ja energiaa olla koiralle läsnä ja antaa koiralle se kaikki mitä koira ansaitsee arjessa joka päivä.

Ihailen ihan valtavasti kaikkia, joilla pieni(ä) lapsi(a) ja koira ja jotka handlaavat sen kaiken hyvin. Meille tuntuu tällä hetkellä helpommalta valita se, että meille saa tulla hoitokoiria, mutta omaa koiraa harkitaan vasta sitten, kun lapset on reilusti isompia. Ehkä sitten kun lapset on vaikkapa kaikki kouluikäisiä tai teinejä, voisi olla hyvä aika pohdiskella tätä uudelleen. Tämä kokeilu antoi tosi hyvän päätöksen meille tälle jatkuvalle jahkailulle ja pähkäilylle, että otettaisiinko koira vai ei. Ei oteta, ei ainakaan nyt. Mutta Elvis on ihan huippu koira ja hän saa tulla meille milloin tahansa uudelleen yökylään <3

Onko siellä muita, jotka ovat pohdiskelleet koiran hankintaa viime aikoina? 

Meidän taapero on haaveillut tosi pitkään omasta leikkikeittöstä. Hän on leikkinyt naapurin pihan leikkikeittöllä aina kun on ollut heidän kanssa ulkona, kokkaillut leikkikeittiöillä Ikeassa ja sokeriserkkujen luona ja milloin missäkin. Leikkikeittiö vie tilaa ja meillä on joskus ollut sellainen vuosia sitten. Isommat lapset kyllä leikkivät sillä, mutta joskus siinä heidän ollessa 4-5-vuotiaita se jäi käyttämättömäksi. Mutta meidän taapero on ollut kyllä aina kaikkein innostunein leikkikeittiöistä, reilusti isosiskojaan innostuneempi. Me ollaan se oma vanha leikkikeittiö annettu pois jo pari vuotta sitten, joten lähdettiin miettimään, että miten me tämä keittiösuunnitelma toteutettaisiin mahdollisimman fiksusti.

Löydettiin tosi hyväkuntoinen Ikean Duktig-keittiö käytettynä Tori.fi:stä parin kilsan päästä kotoa ja ostettiin se erittäin kohtuulliseen hintaan. Saatiin vielä kaupanpäällisiksi iso kassillinen käytettyjä lelu-astioita ja kattiloita. Ihan mahtavat kaupat. Meillä on suunnitelmissa tuunata keittiö ihan oman  näköiseksi, joten senkin kannalta oli hyvä löytää keittiö käytettynä. Uutta ei olisi mitään järkeä edes tuunata.

Nyt kun Otto on joululomalla, meillä on aikaa päivisin lasten ollessa hoidossa ja koulussa tuunata keittiötä maalilla ja uusilla vetimillä. Siitä tulee varmasti aivan ihana, enkä malta odottaa, että saadaan antaa se taaperolle jouluna. Pinterestistä löytyi tosi paljon ihania ideoita ja ohjeita keittiön tuunaamiseen ja niiden pohjalta lähdetään toteuttamaan suunnitelmaa. Mä voin sitten esitellä meidän työn tulokset, kunhan ollaan annettu keittiö ihanalle pienelle kokille.

Muuten meidän taaperolla ei ihan hirveästi ollut joululahjatoiveita, mutta me ostettiin lisäksi yksi aineeton lahja, josta hän varmasti kovasti tykkää eli Ryhmä Hau -live -esitysliput. Lisäksi pukinkonttiin menee yksi pikkulapsille sopiva lautapeli, palapeli sekä muovailuvahaa, jota hän rakastaa. Kummeilta ja sukulaisilta ollaan toivottu lukemista tai yhteistä tekemistä tai sitten jotain muuta aineetonta lahjaa, mikäli lahjan haluaa antaa. Olen varma, että meidän taapero on innoissaan näistä lahjoista ja erityisen innoissaan hän on varmasti sitten omasta keittiöstään.

Musta on ihanaa tehdä persoonallinen lahja hänelle, jossa hyödynnetään käytettyjä juttuja ja tehdään myös itse. Tämä taaperon lahjaidea inspiroi meitä tosi paljon myös isompien lasten lahjoissa ja heidänkin ”päälahjat” tulevat olemaan käytettynä ostettuja. Käytettynä löytää hirveän paljon hyväkuntoista tavaraa ja sitten kun ostaa käytettynä, voi panostaa jo lapsen jutussa kunnolliseen ja laadukkaaseen, eikä tarvitse tyytyä edullisimpaan mahdolliseen uuteen malliin siinä pelossa, että lapsi kyllästyy eikä käytäkään lahjaa, jolloin rahat menisi hukkaan. Kun ostaa käytettynä laadukkaan, lapsi saa heti käyttöönsä oikeasti hyvän mallin ja sitten jos sille ei tulekaan käyttöä, siitä pääsee varmasti hyvään hintaan eroonkin.

Mitä teidän taaperot toivovat tänä jouluna joululahjaksi?

Perinteistä kun on ollut paljon puhetta, niin yksi perinteisimmistä joulukalenteriluukuista on ollut se, että lapset selittävät joulusanoja. Näitä vastauksia on niin hauska lukea aina jälkeenpäin ja muistella, että mitähän pienen tyypin päässä on silloin liikkunut. Meillä isot lapset on jo niin isoja, että heidän kanssa tämä ei ehkä olisi enää niin ”hauskaa” selittää näitä joulusanoja, joten nykyisin ollaan siirrytty tähän taapero selittää joulusanoja -malliin. Tätä luukkua jatkamme ainakin tämän vuoden, katsotaan miten sitten ensi vuonna käy, kun hän kasvaa isommaksi. Viime vuoden vastaukset 1,5-vuotiaalta olivat aika hellyyttäviä, eivätkä nämä 2,5-vuotiaan vastaukset ainakaan häviä yhtään niille.

Taaperon jouluhaastattelu 2019: taapero selittää joulusanoja

TONTTU

Taapero: – En tiiä, se antaa lahjoja.

JOULUKUUSI

Taapero: – Joulukuusi sanoo kili kili aina kun joku koskee siihen.

JOULUSUKKA

Taapero: – Se on sellanen, joka roikkuu mun päässä.

PIPARI

Taapero: – Se on sellanen jonka voi syödä. Se maistuu vähän koristeelta ja sötöltä.

LANTTULAATIKKO

Taapero: – En mä osaa sanoo sitä. Milli.

JOULURAUHA

Taapero: – Osaan sanoo. Jos kenellä on vaan yks ja toisella on vaan kaveri ja sitte joku on kahdestaan.

JOULUTÄHTI

Taapero: – Se lentää *osoittaa taivaalle*.

KORVATUNTURI

Taapero: – Se puhdistaa korvat.

JOULUPUKKI

Taapero: – Se antaa lahjoja tontulla.

KULKUNEN

Taapero: – Joulupukki siinä, niinku tää. IIHhhahaaa.

MIKÄ ON PARASTA JOULUSSA?

Taapero: – Leikkiminen ja odottaminen. Joulun odottaminen.

Täältä pääsette lukemaan aiemmat jouluhaastattelut vuosilta 2018, 2017, 2016 ja 2015.

En voi uskoa, että tänään on jo 8. joulukuuta. Jouluaattoon on enää reilut kaksi viikkoa. Niin parasta! Hei ja olisi muuten aika hauskaa lukea teidänkin taaperoiden jouluhaastatteluita. Tein instaan valmiin pohjan tätä varten, joka löytyy sekä tästä alta että mun storysta tänään päivällä (en herää viideltä, mut jos vaikka aamu-ysistä alkaen). Jos haastattelette omaa taaperoa ja käytätte näitä pohjia insta storyssa, niin tägäilkää mua haastatteluun niin jaan niitä sitten mun omassa storyssa. Aina hauskaa kuulla muidenkin taaperoiden ajatuksia. Allaolevat kuvat ovat vapaasti teidän käytettävissä! Ja muistakaa laittaa omaan storyyn myös nuo tyhjät vastauspohjat, jos haastatte muita haastattelemaan omaa taaperoa. 

Aivan ihanaa sunnuntai-päivää kaikille ja ihanaa kun olette seuranneet joulukalenteria tänäkin vuonna ja laittaneet niin valtavasti positiivista palautetta. Kiitos <3 

Multa toivottiin kovasti postausta meidän lasten itse valitsemista joulukoristeista, sillä kuten tiedätte, meillä on joulukoriste-perinne. Lapset saavat joka vuosi valita yhden koristeen jokainen ja sitten kun aikuisena muuttavat omaan kotiin, saavat kerätyn joulukoristekokoelman mukaansa. Näin heidän ei tarvitse aloittaa koristeiden keräämistä tyhjästä (mikäli sellaista haluaisivat isona tehdä) ja lisäksi heillä on tuttuja, rakkaita koristeita, joilla on tarina. Mun mielestä tämä on ihana perinne, jonka avulla voi samalla myös seurata sitä, mistä lapset innostuvat tänäkin vuonna.

Koristeita tätä varten kuvatessani huomasin, että vuonna 2015 me ei noudatettu tätä perinnettä. Olen ollut varma, että koristeet on valittu joka vuonna, mutta ei. Vuonna 2015 tämä jäi välistä kokonaan. Miten harmi! No mutta, ehkä he saavat jonakin vuonna sitten valita kaksi koristetta yhden sijaan, jotta voidaan korjata tilanne. Lisäksi yksi valittu koriste kerkesi mennä innokkaan taaperon käsissä rikki, joten sen tilalle on ostettu uusi melkein vastaava. Muuten kaikki koristeet ovat juuri niitä alkuperäisiä, joita meidän lapset ovat alunperinkin valinneet. Onneksi tässä on ehditty jo aika monta vuotta harrastaa tätä, niin on jo monen monta koristetta esiteltävänä. Aloitetaan alusta:

2011:

Aina ensimmäisenä joulunaan meille syntynyt vauva on saanut kliseisesti Weisteen Baby’s First Christmas -koristeen. Aloitin perinteen vuonna 2011, joten sitä jatkettiin sitten myös keskimmäisen ja kuopuksen kanssa.

2012:

Toisena joulunaan meidän esikoinen valitsi tämän ihanan pehmeän tonttukoristeen.

2013:

Ekana jouluna keskimmäinenkin sai siis vaaleanpunaisen vuosipallon ja meidän esikoinen taas valitsi tämän ihanan kimaltelevan jäätelöannoksen.

2014:

Vuoden 2014 koristeet me ostimme Tukholmasta. Alunperin meidän esikoinen valitsi aivan ihanan glitter-robotin ja keskimmäinen suloisen punaisen kilpa-auton. Kilpa-auto on kuitenkin sittemmin mennyt rikki ja korvattu punaisella Kleinbusilla, jonka katolla on joulukuusi. Tuossa alemmassa kuvassa ikuistettuna kilpa-auto vuonna 2015.

2016:

Tänä vuonna lapset valitsivat yllättäen lasiset koristeet, joiden sisällä on toisessa joulukuusi ja toisessa kuusi sekä ihana lumiukko. Nyt en kyllä yhtään muista kumpi on kumman, mutta nämä on tosi kauniit.

2017:

Meidän kuopus sai syntyessään myös tuon perinteisen vaaleanpunaisen vuosi-joulupallon. Isommat heittäytyivät villeiksi ja valitsivat kuuseen eläimiä. Toinen pöllön ja toinen puusta veistetyn munanmuotoisen poron pään, jossa on punainen tupsu. Nämä ovat aika hauskoja.

2018:

Viime vuonna meidän taapero ihastui punaiseen lentokoneeseen. Toinen isoista valitsi lasipallon tekstillä ja paljeteilla ja toinen jatkoi hyväksi havaitsemallaan eläinlinjalla: hän valitsi jääkarhun, jonka suussa on hopeinen kala.

2019:

Tänä vuonna eläinlinjaa noudattivat ei-niin-yllättäen kaikki kolme. Yksi valitsi raidallisen laaman, joka muistuttaa pinjataa. Yksi ihastui suloisen pehmoiseen siiliin ja yksi valitsi valtavan karvaisen kirahvin. Kirahvit ovat meidän taaperolla pop tällä hetkellä muutenkin, joten heti koristeen nähdessäni mä arvasin, että hän varmaan valitsee sen.