Mä pähkäilin todella pitkään, että minkä pipon ostaisin itselleni. Olen siis lainannut meidän esikoisen vanhaa pipoa koko syksyn, jota hän ei itse enää käytä. Se on löystynyt käytössä hänelle liian isoksi, joten se on mulle sopiva. Voin kertoa, että se ei kuitenkaan ole ollut se pipo, jota haluaisin käyttää. Onhan se ihan kiva, mutta ”käytössä löystynyt lasten pipo” ei ehkä ole kuitenkaan se, jonka itse ekana kaupasta kotiuttaisin. Kaupungilla olen katsonut kaikkia muita ihmisiä tyylikkäissä pipoissaan ja huiveissaan ja itse näyttänyt pöntöltä pelkässä takissa. Koska kyllähän nyt pipo ja huivi pitää olla tähän aikaan vuodesta!

Olen katsellut vaikka ja mitä pipoja, käynyt sovittamassakin montaa ja aina kuitenkin jättänyt ostamatta. En ole halunnut tehdä hutiostosta, vaan halusin ostaa pipon ja huivin, jotka kestävät käyttöä vuodesta toiseen ja näyttävät ajattoman tyylikkäältä. Mä halusin muhkean pipon joka lämmittää, joka ei kiristä yhtään mun päätä (koska en voi kestää jos pipo on liian tiukka) ja joka sopisi useimpien mun takkien kanssa, eli olisi suht neutraalin värinen, eli vaikka harmaa tai beige tai vaaleanpunainen tai luonnonvalkoinen.

Päätin lähteä keskiviikkona pipo-ostoksille ja olin ihan avoimin mielin. Tutkailin Myssyfarmin ihania myssyjä Stockmannilla (Pöytyäläisten mummojen kutomia) ja ne oli oikeasti niin mageita! Ainoa ongelma oli, että just se muhkea pipomalli josta tykkäsin ei vaan sopinut just mun pään muotoon. Se tuntui puristavalta ja siksi mä jätin sen kauppaan. Sitten suuntasin ylempiin kerroksiin, Acne Studiosin osastolle, koska halusin kokeilla sitä Pansya, jota olen jo muutaman vuoden kuolannut muilla ihmisillä.

No, siellä ei Pansya ollut eikä muitakaan merkin pipoja. Päätin lähteä Kämp Galleriaan katsomaan Marita Huurinaisen pipoja ja tsekkaamaan My O My -liikkeen, koska tiesin, että siellä on ainakin joskus myyty Acne Studiosin vaatteita. Kävelin kaatosateessa Oton kanssa (tietenkin ilman sateenvarjoa) sinne. Avulias myyjä My O Myssa kertoi, että heillä ei enää ole myynnissä Acne Studiosia, mutta hän tietää, että Beamissa on niitä Pansy-pipoja myynnissä. Arvostin kovasti sitä, että myyjä neuvoi mut eri kauppaan ostoksille, eikä alkanut esimerkiksi suosittelemaan jotain omia eri merkin pipoja. Todella hyvää asiakaspalvelua ja tuli just sellainen fiilis, että sinne pitää mennä ostoksille toisella kertaa. Jatkettiin siis matkaa kaatosateessa Kämp Galleriasta Erottajankadulle Beamiin. Beamin myyjää nauratti, kun me näytettiin varmaan jo aivan uitetuilta koirilta kun asteltiin vettä valuvina sinne sisään.

Kysyin heti ekana, että onko heillä myynnissä Acne Studiosin Pansy-pipoja ja myyjä pahoitellen totesi, että heille ei vielä ole tullut kuorma, ja että siihen tulevaan kuormaankin on varauslista, jos haluaa varata oman pipon. Niitä oli käyty kuulemma kyselemässä monta kertaa joka päivä jo pidemmän aikaa. Hän kuitenkin lisäsi heti perään, että Beamin sisarliike Beamhilliin tuli juuri edellisenä päivänä kevään mallien toimitus, joista ei otettu varauksia, vaan ne olivat jo myynnissä. Tästähän mä innostuin ja kysäisin, että missä se Beamhillin liike olikaan, ja myyjä kertoi, että se sijaitsee Yliopistonkadulla (eli ihan Kämp Gardenin lähellä, missä oltiin just oltu). Ja ei kun takaisin vesisateeseen, takaisin kohti Yliopistonkatua.

Kun me vihdoin päästiin sinne liikkeeseen ja näin siinä pöydällä heti ihanan tosi vaaleanharmaan Pansyn, mä tiesin, että siinä se on! Siis kun niin paljon näin vaivaa, että pääsin edes sovittamaan sitä (ja raahasin vielä Otto-ressukkaa mukana kaatosateessa koko sen ajan), niin olisi ollut aika turhauttavaa jos se pipo ei olisi sopinutkaan. Ottokin sanoi mulle, että nyt kans sitten ostat sen pipon kun ollaan metsästetty sitä näin kauan. Pyörittiin liikkeessä sen aikaa, että mun läpimärät hiukset kuivuivat sen verran, että kehtasin sovittaa pipoa. Onneksi polkkatukka kuivuu nopsaa!

Pansy oli päässä just niin ihana kuin toivoinkin ja niin mä vihdoin löysin itselleni ihanan pipon. Mikä tuuri mulla kävi, että kuormallinen kevään pipoja oli juuri tullut Beamhilliin!  Ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, että sain tämän, jos ne on kerta näin kiven alla. Toki netistä löytyy varmasti jostain. Mä kuitenkin rakastan ostaa kivijalkaliikkeistä, koska haluan sovittaa aina ensin ja varsinkin just pipon kohdalla on tärkeää se, että se ei purista. Ja musta se on parasta, kun ostoksen saa heti mukaan ja sitä voi fiilistellä, eikä tarvitse odotella.

Pipo Acne Studios | Takki ZARA | Huppari R-Collection | Farkut Gina Tricot | Kengät Puma| Laukku Gucci

Nyt multa puuttuu enää huivi. Yritän löytää mahdollisimman hyvin mun pipon sävyyn sopivan huivin mahdollisimman pian. Yksi vaihtoehto on tietty Acne Studiosin huivi, mutta en ainakaan nähnyt pipon kanssa ihan samanvärisiä huiveja missään näistä liikkeistä. Toki joku muukin harmaan sävy voisi sopia hyvin. Siihen asti käytän tarvittaessa mun omaa (mutta Otolle luovuttamaani) Makian mustaa merinovillahuivia. Sekin on kyllä tosi ihana, mutta sopii ehkä kuitenkin paremmin Otolle.

Kiitos hurjasti ihanista pipovinkeistä kaikille ja ihanaa viikonloppua <3

Te tiedätte – olen ainoa lapsi, jolla ei ole kokemuksia omista sisaruksista. On superläheisiä serkkuja ja täti, joka on kuin isosisko sekä käly, josta on tullut mulle pikkusisko. Mutta ei omia sisaruksia. Mulla ei ole kokemusta siitä, millaista on kasvaa perheessä, jossa jaetaan vanhempien huomio sisarusten kanssa alusta asti. Ei kokemusta siitä, miltä tuntuu, kun on ensin saanut olla ainoa tai kuopus, ja sitten syntyy uusi lapsi jakamaan vanhempien huomiota. Ei ole kokemusta sisarusten välisistä riidoista, omien tavaroiden jakamisesta joka päivä, tai siitä, kuinka turvallista on nukahtaa joka ilta isosisaruksen kanssa samaan huoneeseen.

Mä olen lähtenyt useamman lapsen vanhemmuuteen omalta pohjaltani. Luulen, että se mun pohja mitä mä meidän perheeseen tuon, on se, että yritän saada meidän lapset kokemaan yhtäaikaa sekä olevansa ”ainoita” lapsia kuten itse olen että kokemaan sisarusten parhaat puolet. Yritän tuoda jokaisen meidän lapsuuteen sitä, millainen oma lapsuuteni oli: paljon huomiota vanhemmalta, yhteisiä kahdenkeskisiä juttuja, fiksuja keskusteluita ja lapsen arvostamista, luottamusta, sitä että lapset ja vanhemmat ovat tasavertaisia perheenjäseniä, eikä vanhemmat ole mitään tyranneja jotka sanelevat kaiken.

Haluan tuoda heille sitä fiilistä, jonka oma äitini mulle lapsena antoi: me oltiin molemmat yhtä tärkeitä ja molemmat saivat aina sanoa oman mielipiteensä. Mä en ollut mikään sidekick jota riepoteltiin äidin mielen mukaan, vaan me kaksi oltiin samalla viivalla ja äiti teki ratkaisut sen pohjalta, mikä oli meille molemmille hyväksi ja mitä me molemmat halusimme.

Äiti asetti turvallisia rajoja, mutta enemmän me mentiin kaikessa keskustelun kautta. Mua ei tarvinnut useinkaan kieltää, kun keskustelun kautta päädyin itsekin ajattelemaan asioista (kuten vaikka pussikaljoittelusta 13-vuotiaana, että ei ollut hyvä ajatus enkä halunnut edes kokeilla) monesti samalla tavalla kuin äiti (aina siihen asti kunnes musta tuli kauhea teini 16-vuotiaana ja pussikaljat alkoi tuntua ihan hyvältä ajatukselta). Oli varmasti helppoa huomioida mut kaikessa, koska mua oli vain yksi ja äitiä oli vain yksi. Vaikka äiti oli mulle se aikuinen, me myös tykättiin viettää aikaa yhdessä kuin ystävät.

Kun lapsia on kolme ja perheenjäseniä viisi, on tasapainoilu perheen yhteisen ajan, oman ajan, parisuhde-ajan ja kahdenkeskisen ajan eri lasten kanssa välillä joskus aikamoista taiteilua. Ei aina ihan niin simppeliä, kuin se oli aikanaan kun mua ja äitiä oli vain me kaksi. Yritetään kuitenkin parhaamme. Yritetään tosi kovasti ottaa aina lasten mielipiteet huomioon kun tehdään koko perhettä koskevia päätöksiä, isoja ja pienempiä. Haluan antaa jokaiselle meidän lapselle sen fiiliksen, että hän on ainoa silloin, kun vietän aikaa tai juttelen kahden kesken. Olen läsnä, kiinnostunut ja kuuntelen. En suosi ketään, vaan pyrin olemaan oikeudenmukainen ja kohtelemaan jokaista samalla tavalla.

Vaikka haluan kovasti, että lapset saavat tuntea ainakin joskus olevansa ainoita, haluan myös, että he saavat tuntea kaikki ne ihanat asiat sisaruudessa. Sisarusten kainalossa piirrettyjen katselun aamulla, kikattelun iltaisin sängyssä nukkumaan mennessä. Hömpät inside-läpät, jotka vain sisarukset keskenään ymmärtävät. Sen, kun saa jonkun sisaruksen coolin vaatteen vihdoin itselleen, kun se on jäänyt sisarukselle pieneksi. Sen, kun on turvallista mennä kouluun ja päiväkotiin, kun tietää, että siellä on myös oma tuttu sisarus ja tämän tutut kaverit. Sen, kun on aina leikkikaveri saatavilla. Sen, kun voi harjoitella riitelyä, jakamista, kinastelua ja muita asioita aina saman tutun sisaruksen kanssa. Sisarukset ovat aina siinä ja heille uskaltaa näyttää kaikki tunteet.

Mun silmiin meidän lapsilla on aina ollut ja on edelleen aivan ihanat sisarussuhteet. Mutta mulla ei tietty ole kokemusta muista kuin heistä. He välittävät toisistaan, iloitsevat toistensa saavutuksista ja uusista taidoista, halivat ja rakastavat, vitsailevat ja kyllä, todellakin myös kinastelevat. He myös ymmärtävät, kannustavat ja pitävät kainalossa. Joskus tappelevat viisi kertaa tunnin sisään, joskus eivät kertaakaan viikon sisään. Meillä sisaruksilla eivät heilu nyrkit eikä muutenkaan mukana ole muuta kuin sanallista riitelyä, mutta kauhulla odotan onko fyysistäkin tappelua joskus isompana luvassa, kun niin monelta olen sellaisesta  lapsuudesta kuullut. Vaikka tiedän, että se on ihan tavallista, en osaa kuvitella, että meidän lapset vaikka löisivät toisiaan.

Haluaisin vaalia meidän lasten sisarussuhteita parhaani mukaan. Toivoisin, että he voisivat olla aina yhtä läheisiä kuin just nyt ja toivoisin, että he osaisivat aina selvittää riitansa ja kinansa ja päästä niistä yli, kuten nykyään.

Miten voisin varmistaa, että heillä olisi aina parhaat mahdolliset välit keskenään? Miten voisin varmistaa, että he eivät kadota yhteyttä toisiinsa tai katkeroidu isompana jostain toisilleen? Miten voisin pitää huolen, että he eivät teini-iässäkään ala vihaamaan toisiaan tai pidä kuukausien mykkäkouluja? Vai voinko mitenkään? Voiko vanhempi ylipäätään vaikuttaa siihen?

Olen saanut kuulla myös, että esimerkiksi niinkin konkreettiset asiat kuin huoneet voivat vaikuttaa sisarussuhteisiin. Että jos on kaikilla omat huoneet, niin esimerkiksi teini-iässä saattaa helpommin eristäytyä vain sinne omaan poteroon. Ja sitten taas jos huoneet on jaettu, olisi läheisemmät välit. Tällaisen kommentin sain siis viimeksi kun kirjoitin siitä, että haluttaisiin, että tulevassa kodissa on jokaiselle lapselle oma makuuhuone. Kuulostaa kyllä tavallaan ihan loogiselta mun korvaan, mutta sitten taas kun niin monilla kuitenkin on omat huoneet, niin en usko, että kaikilla oman huoneen omistajilla olisi etäiset välit sisarusten kesken. Varmasti tosi yksilöllistä, että vaikuttaako huonejako sisarussuhteeseen. Miten te olette itse kokeneet?

Meidän lapsilla on ollut sekä omia huoneita että yhteisiä huoneita, tilanteesta riippuen. Kaikki kolme ovat saaneet pitää omaa huonetta vähintään vuoden ajan, mutta myös yhteisistä huoneista on reippaasti kokemusta eri huonejaoilla. He ovat itsekin sanoneet, että molemmissa on puolensa. Kokevat turvalliseksi nukkua yhdessä ja kaipaisivat paljon etenkin yhteistä leikki- ja askartelutilaa. Toisaalta rakastavat sitä kun on oma huone, jonka saa laittaa ihan itsensä näköiseksi. Inhoavat siivota omaa huonetta yksin, kun taas yhdessä siivoaminen ihan ok.  Kaipaavat omaa tilaa, josta saavat itse päättää, mutta toisaalta kaipaavat toistensa seuraa ja hakevat turvaa ja läheisyyttä toisistaan. Parasta on kai sellainen joustavuus, että huoneita voisi jakaa aina fiiliksen mukaan. Varmasti lastenkin fiilikset asiasta vaihtelevat heidän kasvaessaan.

Sisarussuhteet mietityttää mua tosi usein, koska haluan tarjota parasta mahdollista tukea vanhempana niihin. Erityisesti ne mietityttävät siksi, kun ei ole sitä omakohtaista kokemusta. Onneksi Otolla on kokemusta sisaruksista ja hän onkin valaissut mua monista sisaruuteen liittyvistä asioista, joista mulla ei ole ollut mitään hajua.

Millaisia kokemuksia teillä on sisaruudesta? Minkä olette kokeneet vaikuttavan positiivisesti omiin väleihin sisarustenne kanssa? Entäs omilla lapsilla? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä F-Securen & Indieplacen kanssa.

Mä käytän eri laitteita paljon. Vaikka pyrin olemaan myös joka päivä hyvän aikaa offline ja keskittymään ihan muihin asioihin, mulle kertyy jo työn puolesta monen monta tuntia päivässä tietokoneen tai puhelimen äärellä. Mä hoidan puhelimella ja tietokoneella kaikki mun yrityksen asiat somesta kirjanpitoon, meidän perheen pankkiasiat ja vakuutukset ja monet muut juoksevat asiat. Teen myös ostoksia netissä. Lisäksi kaikki laitteet on tietenkin myös viihdekäytössä. Katsotaan videoita, luetaan artikkeleja, katsotaan suoratoistopalveluita, kuunnellaan musiikkia ja podcasteja, luetaan blogeja, katsotaan reseptejä. Lapset käyttävät omia laitteitaan myös itsenäisesti.

Vaikka pidän itseäni melko valveutuneena ja koen, että mulla on ammatin puolesta hyvä medialukutaito, pelkään silti joutuvani epäilyttäville sivuille. Mä en koskaan avaa missään Facebookissa outoja linkkejä tai tee mitään ”hauskoja testejä”. Mutta esimerkiksi jo se, että Pinterestiin on onnistuttu laittamaan tosi houkutteleva reseptikuva, joka sitten johtaakin todella epäilyttävälle sivulle, on riski, jota en haluaisi ottaa. Silti mäkin etsin sieltä kivoja ruokaohjeita ja klikkaan auki reseptejä. Lisäksi mietityttää se, miten paljon tietoa ne-ei-epäilyttävätkin sivustot musta keräävät. Tietoahan nimittäin kerätään ja paljon. Kaikesta, mikä on näennäisesti ilmaista kuten Facebook, me maksetaan sillä datalla, jota sivustot saavat siitä kun me selataan ja klikataan ja tykätään.

Mä hoidan eri laitteilla paljon meidän rahaliikennettä, mikä ainakin mun mielestä on kaikkein ”pelottavin” asia netin käytössä. Sijoitan netissä, maksan kaikki meidän laskut netissä ja teen ostoksia netissä eri sivustoilla. Olen hakenut meille asuntolainat netissä (useasta eri pankista kilpailutuksen vuoksi) ja syöttänyt siis meidän henkilökohtaisia tietoja ja pankkitietoja moneen eri paikkaan. Onneksi voin tehdä sen turvallisin mielin.

Meillä on ollut jo monta vuotta käytössä F-Secure Total, joka pitää huolen meidän turvallisuudesta kaikilla laitteilla ja kaikilla sivustoilla. F-Secure Total on kotimainen premium-luokan kyberturvallisuuspaketti, johon sisältyy F-Secure SAFE virusturva, F-Secure Freedome VPN sekä F-Secure Key salasananhallintasovellus. Tällä paketilla me pidetään huoli siitä, ettei meidän tiedot joudu vääriin käsiin ja pystytään myös salaamaan omat tiedot esimerkiksi meidän käyttämiltä verkkosivustoilta VPN:n avulla.

F-Secure Total pitää huolen virustorjunnasta. Se suojaa viruksilta, troijalaisilta, kiristyshaittaohjelmilta, mainosohjelmilta, vakoiluohjelmilta ja muilta haittaohjelmilta. Selaussuojaus myös pitää meidät kaukana haitallisilta tai vaarallisilta verkkosivuilta, joille menemisen se estää automaattisesti. Paketin sisältämä verkkopankkisuojaus suojaa yhteyden ja pitää rahat turvassa ja lisäksi se tarkistaa käytetyn pankkisivuston turvallisuuden, eli vaikka erehtyisikin klikkaamaan jotain epäilyttävää ”tarkista tietosi syöttämällä pankkitiedot tämän sähköpostin sisältämään linkkiin t. Pankki X” -viestiä, F-Secure Total ei päästä tekemään sitä.

Meille on myös tosi tärkeää, että meidän 6- ja 8-vuotiaiden puhelimen käyttö on turvallista ja pystymme itse hallinnoimaan sitä, mitä he laitteillaan voivat tehdä. Lapset vasta opettelevat turvallista netinkäyttöä ja on ehdottoman tärkeää, että he eivät opettelun kanssa ole oman onnensa nojassa. F-Secure Totalilla voi rajoittaa lasten laitteiden käyttöaikaa ja estää pääsyn esimerkiksi tietyille sivustoille ja tiettyihin sovelluksiin, sosiaaliseen mediaan, verkkokauppoihin tai sivuille, jotka sisältävät vaikkapa aikuisviihdettä tai uhkapelejä.

Mä olen itse ainakin sellainen, että käyttäisin mieluiten vaan yhtä ja samaa tosi helppoa salasanaa joka paikkaan. Mun on vaikea muistaa jos on monta eri salasanaa ja niitä on hankala keksiäkin. Mutta näin en tietenkään toimi, koska se olisi ihan älyttömän hölmöä. Siksi mulle on tärkeää, että joku auttaa mua muistamaan kaikki mun miljoona super hankalaa, mutta vahvaa salasanaa. F-Secure KEY on kätevä salasananhallintasovellus, joka tallentaa kaikki tunnukset ja salasanat turvallisesti KEYn avulla ja synkronoi ne reaaliajassa kaikille laitteille. KEYn avulla voi varmistaa, että salasanat on vahvoja, koska niitä ei tarvitse muistaa. Lisäksi KEY myös ilmoittaa, jos joku suosittu verkkopalvelu hakkeroidaan.

F-Secure Total suojaa kaiken muun lisäksi myös Wi-fi -yhteyden. Wi-fi-yhteyden avulla voi altistua hakkeroinnille, mikäli yhteys ei ole suojattu. Yksityisyyden ja tietojen turvaamiseksi F-Secure Total salaa kaiken verkkoliikenteen, jotta kukaan ei pysty vakoilemaan. Silloin voi turvallisesti muodostaa yhteyden mihin tahansa tukiasemaan milloin tahansa. Eli voi hyvillä mielin käyttää vaikkapa kauppakeskuksen tai kahvilan Wi-fiä ulkomailla ja kirjautua samalla pankkiin vailla pelkoa siitä, että nyt joku kaappaa tiedot.

Mä en uskaltaisi käyttää meidän laitteita ilman kattavaa kyberturvallisuuspakettia, enkä varsinkaan tehdä ostoksia tai hoitaa pankkiasioita. Haittaohjelmista, huijauksista ja hakkeroinneista uutisoidaan niin paljon koko ajan, että ilman kattavaa suojaa mua pelottaisi koko ajan, että milloin jotain ikävää tapahtuu omalle kohdalle.

ILMAINEN F-SECURE TOTAL TESTIJAKSO:

Saat nyt F-Secure Total -paketin 30 päivän ajaksi ilmaiseksi kolmelle laitteelle. Sinun ei tarvitse antaa maksukorttisi tietoja tai muita maksutietoja kokeillaksesi tuotetta, vaan se tapahtuu ihan vain nimen ja sähköpostin avulla. 30 päivän aikana paketti varmasti osoittaa tarpeellisuutensa.

Eilen oli ystävien lasten halloween-teemaiset synttärit, joita oli kovasti odotettu! Siellä oli lapsille tarjolla kauhurata ja paljon herkkuja. Ja ihan parasta oli tietenkin se, että saatiin hyvä syy keksiä naamiaisasut koko perheelle. Mulla tuli jo syksyllä mieleen, että olisi hauskaa pukeutua tänä halloweenina koko perhe Addams Familyksi ja onneksi Otto ja lapset innostuivat aiheesta myös. Mua vähän jännitti, että mitä mieltä meidän lapset ovat asuideasta, kun he eivät olleet koskaan kuulleetkaan Addams Familysta vielä alkusyksystä. Mulle itselleni se oli sarja, jota katsoin aina aamuisin ennen kouluun lähtöä ja tykkäsin siitä aivan hulluna. Se oli vaan kaikessa kauheudessaan niin ihana ja lämmin ja hauska ja omaperäinen. Ihan ehdottomasti yksi mun lapsuuden lemppareista, muistaakseni se tuli neloselta aamuisin, vai muistankohan ihan väärin.

Kävi onnekas sattuma, kun oltiin syyslomalla leffassa Oulussa. Siellä tuli uuden piirretyn Addams Family -leffan traileri ja meidän lapsethan innoistuivat siitä tosi paljon. Leffa vaikutti vähintään yhtä hauskalta kuin edeltäjänsä ja aiotaan kyllä mennä katsomaan sitä. Samalla siellä leffassa istuessamme esittelin tämän asuidean muulle perheelle ja lapsilta ei tarvinnut kahta kertaa kysyä. Vaikka meillä on kolme tyttöä ja Addamseilla vain yksi, roolit olivat oikein mieluisat meidän lapsille.

Mä lähdin miettimään asuja siltä kannalta, että mitä voisi toteuttaa jo meillä olevassaolevillä välineillä ilman, että tarvitsisi ostaa mitään uutta. Koko viisihenkiselle perheelle kun miettii asuja, niin tuntuisi aika älyttömältä ostaa yhtä juhlaa varten viiden hengen kamppeet. Siksikin Addams Family oli loistava teema, koska meiltä löytyi jo valmiiksi kaikille teemaan sopivat vaatteet ja muuten teemaa toteutettiin meikeillä ja kampauksilla, sekä mun peruukilla. Kuopuksen ja keskimmäisen tukat liiskattiin hiusgeelillä päätä myöten ja laitettiin niskaan nutturalle. Taapero rakasti viiksiä, vaikka etukäteen mua jännitti, että suostuuko hän niihin. No suostui todellakin ja halusi, että piirrän hänelle viikset vielä seuraavanakin päivänä.

Kun mä olin meikannut itseni ja laittanut mustan peruukin päähän, Ottoa alkoi naurattaa. Mä kuulemma näytin ihan samalta kuin silloin kun me tavattiin! Ja siis totta se kyllä on. Jotenkin huvittaa, että se miltä mä ennen näytin joka päivä on tänä päivänä mulle naamiaisasu: musta tukka, piirretyt kulmakarvat, kolme kiloa silmämeikkiä ja tekoripset. Siltä mä näytin myös yhdeksän vuotta sitten sinä halloweenina, jolloin me Oton kanssa melkein tavattiin.

Otto oli mun silloisen hyvän ystävän luona bileissä meidän yhteisten ystävien kanssa ja lähti alle puoli tuntia ennen kuin mä menin sinne mun kaverin kanssa. Ei tavattu silloin, mutta ehkä silloin ei olisi ollut oikea hetkikään. Lopulta me tavattiin sitten tasan kaksi kuukautta sen jälkeen uutena vuotena, mutta sen tarinan te tiedättekin. Kaksi kuukautta teki paljon, just silloin me oltiin sitten valmiita tapaamaan ja aloittamaan meidän yhteinen tarina.

Mulla ei kyllä ole ikävä sitä, miten paljon aikaa mulla kului meikkaamiseen silloin. Siis huh, miten kauan kesti tehdä nuo tummat silmämeikit ja liimailla kaikki ripset ja piirtää rajaukset ja kaikki. Musta on tullut niin mukavuuden haluinen, että nykyisin mun meikkaaminen kestää ehkä viisi minuuttia ja tuotteita on koko naamalle vähemmän kuin pelkässä 2010 vuoden silmämeikissä. Niin se aika kuluu ja ihminen muuttuu. Mutta Otto kyllä selkeästi tykkäsi mun #throwback -lookista, pitää siis ehkä kodin seinien sisällä meikata joskus toistekin niin, HAH!

Kysyttiin vielä lapsilta, mitä mieltä he olivat omista asuistaan:

Wednesday Addams: Se oli ihana, varmaan yks mun lemppareita mikä mulle oli koskaan tehty!

Pugsley Addams: Haha, vähän hassu asu mut silti aika hieno!

Baby Addams: Mun viikset ei ollut hassumpaa!

Nyt on sitten halloween juhlittu ja me aletaan ihan oikeasti valmistautua jouluun. Kiitos hirveästi ihanista joulukalenteri-toiveista, joita laitoitte. Tuli sellainen fiilis, että olen oikeilla ja jäljillä aikataulujen ja suunnitelmien suhteen ja sain vielä muutaman ihanan luukkuidean, joita ei ollut vielä aiemmin listalla. Vielä kerran ihanaa marraskuuta ja uutta viikkoa kaikille <3

Noniin, tässä tulee viimeinkin yleisön toivepostaus: vauvavuosien kustannukset vertailussa. Mulla kesti n. viisi tuntia kun yritin laskea kaikki mahdolliset vauvavuosien kustannukset, selvitellä esimerkiksi sairaalapäivämaksuja aiemmilta vuosilta, laskea äitiyspäivärahoja ja lapsilisiä ja kaikkea mahdollista, mutta tässä on nyt karkea arvio siitä kuinka paljon vauva maksaa kertaa kolme. Eli meidän vauvavuosien kustannukset taulukoituna.

Nämä ovat tosiaankin suuntaa antavia, eli eivät välttämättä kata ihan kaikkia kustannuksia ja summat on näin jälkikäteen arvioiden laskettu. Tarkistin nyt HUSin sivuilta hoitopäivämaksut ja googlasin mitä ne ovat olleet silloin, kun olen synnyttänyt v. 2011, mutta nämä ovat arvioita, eli en ole tarkistanut jostain 8v vanhasta HUS-laskusta summia kun ei ole enää tallessa. Myös esim. tuet on laskettu tämänhetkisten Kelan tietojen perusteella, eli ovat voineet olla hieman erit esim. 8 vuotta sitten, mutta eivät kuitenkaan merkittävästi. Nämä laskelmat antavat mun mielestä riittävän hyvin suuntaa kuluista, joita meille kunkin vauvavuoden aikana syntyi. Hankintojen hinnat olen osan luntannut täältä blogista ja osa sitten perustuu ihan omiin muistikuviin, eli voi olla euron tai toisenkin pielessä, mutta suurin piirtein pitävät paikkansa.

Blogin kautta saaduista tuotteista (koskien lähinnä 3. vauvavuotta) niin en ole ottanut niitä laskelmassa huomioon, koska niiden tuoman kustannuksen/hyödyn arvioinnin antama lisäarvo tälle laskelmalle on mun mielestä olematon. Laskelmassa on kolme erilaista vuotta, jolloin vauvavuoden kustannusten arviointi onnistuu kyllä yleisellä tasolla hyvinkin tämän mun taulukon perusteella ilman tietoa niistä.

Vaikka sain esimerkiksi pinnasängyn konkreettisena tuotteena, maksoin siitä itse rahana verottajalle 36% tuloveroa ja 24% arvonlisäveroa, jolloin käytin itse rahaa n. 60% tuotteen arvosta. Lisäksi maksoin tuotteesta itse tekemälläni työllä. Näin oli kaikkien tuotteiden kohdalla, jotka sain. Siksi niiden todellisen kustannuksen arvioiminen mulle on vähän hankalaa, koska saimme kyllä itse tuotteen ”ilmaiseksi”, mutta maksoin niistä 60% veroa + työhön käytetyn ajan sekä näkyvyyden. Voisin näin karkeasti arvioida, että niistä syntyi meille n. 800-1000€ lisäkulua vielä kolmanteen vauvavuoteen, mutta sitä olisi ollut haastavaa kommunikoida taulukossa riittävän yksinkertaisesti.

Mun mielestä oli hauskinta huomata, että meillä on mennyt jokaisena vauvavuonna aika sama määrä rahaa, vaikkakin kustannusten kohteet ovat olleet täysin erilaisia ja meidän tapa kuluttaa on ollut ihan erilainen. Ajattelin etukäteen, että summat näyttäisivät ihan eriltä ja kolmannen lapsen summa olisi todella merkittävästi muita suurempi, mutta olin väärässä.

Ensimmäisen vauvan kohdalla eniten rahaa meni vakuutukseen, synnytykseen, vaippoihin, korvikkeisiin ja ruokaan. Kaikki muu oli melko edullista. Toisen lapsen kohdalla taas imetin, mikä pienensi ruokakuluja puolella. Synnytys ja lapsivuodeaika sujui ilman komplikaatioita 2hlö huoneessa yöpyen ilman Ottoa, jolloin myös sen kulut olivat tosi paljon pienemmät kuin 1. vauvan kohdalla.  Kuopuksen vauvavuonna taas me panostettiin rahallisesti eniten vaatteisiin ja lastentarvikkeisiin, mutta sitten ruokaan kului kaikkein vähiten rahaa ja vakuutus oli ilmainen meidän vakuutusfirman vauvavuosi-tarjouksen vuoksi.

Mä itse en ole saanut koskaan mitään muuta kuin minimi-äitiyspäivärahaa. Esikoisen saadessamme se oli suurin tulo, mitä olin koskaan saanut. Samoin oli myös kotihoidontuki ja kuntalisä sekä pieni hoitolisä jota saimme, ne olivat itseasiassa euromääräisesti vielä hieman suuremmat kuin se minimi-äitiyspäiväraha. En ollut koskaan saanut niin paljoa rahaa kuin ne. Kuopuksen kohdalla jatkoin työntekoa yrittäjänä kokopäiväisesti läpi raskauden ja koko vauvavuoden, jolloin sain omalta pakolliselta äitiysrahakaudeltani edelleen vain ne samat minimit yritystuloni päälle. Otto sai oman vanhempainvapaansa aikana tuloihinsa perustuvaa vanhempainrahaa.

Hankintojen osalta ensimmäinen vauvavuosi oli melko edullinen, mutta silloin juuri synnytyksestä ja korvikkeista syntyi suuret kustannukset. Keskimmäinen vauvavuosi oli kaikkein edullisin sekä hankintojen osalta että muutenkin. Kolmas vauvavuosi oli kallein, koska halusimme itse panostaa moniin hankintoihin rahaa. Mun mielestä tästä näkee hyvin sen, että niiden hankintojen suhteen voi päästä tosi edullisestikin, kun hyödyntää äitiyspakkausta, kirppiksiä ja tuttujen/sukulaisten vanhoja juttuja. Yllättäviä kuluja voi kuitenkin tulla, vaikka hankinnoissa pärjäisikin vähällä, koska ikinä ei tiedä miten vaikka synnytys sujuu.

Me ollaan oltu todella tyytyväisiä lasten vapaaehtoisin terveysvakuutuksiin ja niille on kaikille ollut käyttöä. Vaikka meidän lapset ovat olleet kaikki melko terveitä, aina tulee kuitenkin jotain pientä ja ollaan oltu tyytyväisiä siihen, että on voitu aina itse valita missä lääkärissä käydään ja milloin ja saatu hyvää ja nopeaa hoitoa, eikä ole tarvinnut vakuutusmaksujen ja 100€ vuosittaisen omavastuun lisäksi maksaa mitään muuta. Esimerkiksi keskimmäisen käden murtuma kontrollikäynteineen keväällä hoitui todella hyvin ja ilman yhtään odottelua yksityisessä sairaalassa. Tämä 100€ omavastuu nyt itse asiassa puuttuu noista kahden ekan vuoden kustannuksista vielä, koska se tuli mieleeni vasta tässä tätä raapustaessani. Kolmantena vauvavuonna taas ei käytetty muistaakseni yksityistä lääkäriä ollenkaan, eikä maksettu sitä vakuutusmaksuakaan.

Näiden tässä mainittujen kulujen lisäksi lapsi on tietysti vaikuttanut asunnon kokoon ja täten vuokraan/vastikkeeseen. Sitä en kuitenkaan huomioinut tässä, koska voihan olla, että ilman vauvaa oltaisiin asuttu vaikka kalliimmassa asunnossa keskustassa ja vuokra olisi ollut ihan yhtä kallis siksi. Tai oltaisiin asuttu kahdessa eri asunnossa Oton kanssa, jolloin kahden asunnon vuokra olisi ollut sama, kuin nyt vauvan kanssa yhden.

Tähän voisi laskea lisää vielä äitiysvaatteista kuluja, poliklinikkamaksuja ultrakäynneistä sekä jotain hömppää mihin rahaa on käytetty vapaaehtoisesti. En laskenut 1v-synttäreiden kuluja myöskään mukaan, niistä olisi tullut ehkä vielä pari sataa. Me ei olla koskaan käyty esim. maksullisissa vauvaharrastuksissa, vaan hyödynnettiin ilmaista harrastustoimintaa, leikkipuistoja tai nähtiin vaan kavereita. Ei olla matkustettu vauvojen kanssa niin, että olisi tarvittu esim. passia ennen 1v-synttäreitä, eikä olla ostettu kalliita vauvakuvauksia vaan kuvattu itse.

Tässä laskelmassa huomioimatta on lasten vaikutus esimerkiksi meidän eläkevakuutusmaksuihin, koska en ole siitä aivan perillä. Ennen ekaa ja tokaa lasta mulla ei ollut mitään tuloja, eli ei muutenkaan ihan hirveästi tainnut kertyä eläkettä. Tilanne siis parani lasten ja äitiyspäivärahan myötä, joka kerrytti eläkettä mulle. Kolmannen lapsen ajan itse maksoin tietty yrittäjänä YEL:iä koko vauvavuoden. Otolle kertyi vanhempainvapaan ajalta myös eläkettä normaalisti. Voisiko olla niin, että meidän osalta lasten saannilla ei siis ollut merkittävää negatiivista vaikutusta eläkekertymään kummallekaan vai olenko aivan hakoteillä? Sitten tuosta  vielä tietysti puuttuu se vanhempainvapaan aikainen tulonmenetys Oton osalta: vanhempainrahan määrä on n. 3/4 ansiotulosta muistaakseni, jolloin hän tietysti tienasi puolen vuoden ajan 25% vähemmän kuin normaalisti. (Korjatkaa jos olen väärässä).

Tämä havainnollisti hyvin ainakin itselleni näitä vauvavuoden menoja ja tuloja. Mun laskelmien mukaan ollaan tässä siis reilusti plussan puolella näiden vauvavuosien osalta kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kyllähän lapseen saa uppoamaan paljon rahaa halutessaan (tai sitten pakon edessä, esim sairaudet, allergiat yms). Voi kuitenkin myös olla, että vauvavuosi on ihan kohtuuhintainen. Ja koska me tultiin nuorena vanhemmiksi ensimmäisen kerran, lasten myötä meidän tulot kasvoivat, eivätkä laskeneet. Yleensähän se menee toisinpäin, että lasten myötä sitten tulotaso laskee hetkellisesti kun jää töistä kotiin.

Sellaista. Pakko myöntää, että tämä oli ehkä itselleni yksi blogihistorian mielenkiintoisimmista postauksista tehdä. Tämä konkretisoi todella hyvin mun ajatuksia ja fiiliksiä siitä, millainen vaikutus lapsilla on ollut meidän tuloihin. En siis ollut väärässä kun ajattelin, että meille lapset toivat leivän tullessaan, kuten sanotaan. Ja tästä puuttuu muuten tietty vielä kaikki säästötkin: lasten myötä esimerkiksi baarissa juoksemiseen on mennyt huomattavasti vähemmän rahaa kuin ennen, heh.

Kysyin tämän postauksen innoittamana tänään Instagram storiesissa @iinalaura-tililläni seuraajilta, että kuinka paljon he arvelevat lonkalta menneen euroja esikoisen vauvavuonna. Käytin kyselyyn Instagramin ”visa”-toimintoa, johon voi asettaa maksimissaan neljä vastausvaihtoehtoa. Asetin vaihtoehdoiksi 2000, 4000, 6000 ja 8000€ ja pyysin vastaamaan sen, jonka arvelee olevan lähimpänä. Vajaan neljän tunnin aikana, jonka kysely ehti olla pystyssä ennen postauksen julkaisuaikaa, vastauksia kerkesi tulla reippaasti yli 1000. Vastauksista n. 25% oli ”2000”, 38% oli ”4000”, 27% oli ”6000” ja 10% oli ”8000”. Suurin osa vastaajista arveli siis käyttäneensä saman verran tai enemmän rahaa lapseen vauvavuonna kuin me. Käykää ihmeessä vastaamassa mun kyselyyn, olisi kiintoisaa nähdä mihin suuntaan numerot vielä kehittyvät. Jaan tulokset kyselyn päätyttyä siellä.

Oletteko te laskeneet omia vauvavuoden kustannuksia? Kuinka paljon vauva maksaa? Puuttuiko tästä jotain olennaisia kuluja teidän mielestä?