Ollaan oltu nyt pari päivää täällä syyslomalla mun tädin perheen luona, ja täällä on ihanaa! Kyllä tuli taas niin kotoisa ja ihana fiilis kun puin kotona tutun Oulu-paidan päälle, lastasin Oton kanssa tavarat ja lapset autoon, ja otettiin nokka kohti Oulua. Täällä on niin helppo rentoutua ja levätä ja irtautua kaikesta. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, lapset leikkivät kaikki kolme tuolla mun kummipojan ja hänen kaverinsa kanssa, ja naurun kiljahdukset vaan raikaavat tänne jatkuvasti.  Oulussa mustakin aina tuntuu kuin olisin lomalla, vaikka tekisinkin täällä välillä töitä. Ympäristöllä ja rakkailla ihmisillä on vaan niin rentouttava vaikutus.

Ihanaa ottaa tällainen pieni hengähdystauko tähän väliin, sillä lokakuu on ollut tavallista enemmän täynnä töitä ja tapahtumia, ja vuoden työntäyteisimmät kuukaudet ovat vasta edessä: marras- ja joulukuu. Uskon, että tämän ihanan akkuja lataavan reissun ansiosta saan hurjasti lisää energiaa tuleviin viikkoihin. Odotan innolla kaikkea ihanaa, mitä lähestyvä joulu tuo tullessaan. Ollaan kyllä onnekkaita, kun meillä on tällainen ihana paikka johon ollaan aina tervetulleita, ja jossa meillä on aina hyvä olla tärkeiden ihmisten kanssa.

Näiden päivien aikana ollaan käyty mun mummun haudalla, herkuteltu donitseilla, nähty mun äitiä ja Armasta ja ulkoiltu. Sellaista ihan perus Oulu-puuhaa, mitä nyt täällä aina tehdään. Huomenna mennään moikkaamaan mun pappaa, kun hän on kotiutunut reissusta. Onkin jo ehtinyt tulla hurja ikävä! Pitää yrittää nähdä taas niin paljon sukulaisia ja ystäviä kun vain ehditään tämän loman aikana.

Täällä on ollut uskomattoman kaunista, aurinko on paistanut ja ruskaakin on vielä jäljellä, vaikka pelkäsin, että täällä olisi jo ihan kaikki lehdet pudonneet puista. Upeaa väriloistoa on onneksi edelleen näkyvissä. Lapset ovat nauttineet ulkoilusta ihan täysillä, kun on koko ajan leikkikavereita paikalla, ja iso piha jossa juosta ja touhuta. Huomenna mun tädilläkin alkaa loma, niin voidaan touhuta sitten koko porukalla jotain hauskaa.

Käytiin tänään aamulla Ainolan puistossa Hupisaarten leikkipuistossa leikkimässä, ja meillä oli niin hauskaa. Siellä on paljon tekemistä sekä isoille että pienille, ja koko perhe viihtyi siellä super hyvin. Ainolan puisto oli ihan lemppari jo lapsuudessa, ja edelleen siellä on käytävä aina kun tänne tullaan. Taapero ihmetteli vesisuihkuja, ja halusi mennä kuulemma ”vähän uimaan”. Ihan ei päästetty enää uimaan lokakuun hyiseen veteen, mutta ihasteltiin kyllä vesisuihkuja kauempaa yhdessä.

Mä toivottelen kaikille upeaa syksyistä viikonloppua <3

Olin eilen päivällä Indieplacen järjestämällä Pilots Helsingin kolmen tunnin positiivisen psykologian luennolla. Luento oli tosi mielenkiintoinen, ja musta tuntui, että opin paljon itsestäni, ja sain ikäänkuin sellaista vahvistusta omille valinnoilleni ja ajatuksilleni. Että en ole naiivi tai tyhmä siksi, että haluan ajatella asioista positiivisesti ja uskon asenteen voimaan. Ymmärrän realiteetit, mutta en yleensä takerru negatiivisuuteen, vaan mietin asioita positiivisuuden kautta. Olen ihan tiedostamattani harjoittanut arjessa posiitivista psykologiaa jo monta vuotta, mutta usein olen saanut kuulla siitä myös negatiivista palautetta. Oli ihanaa kuulla joltain muultakin, että positiivinen suhtautuminen on enemmän kuin ok ja siitä voi olla monenlaista hyötyä mulle.

Vaikka monia asioita ajattelen jo posiitisuuden kautta, on mullakin myös muutamia sellaisia juttuja, joissa toistan usein samaa ajatusmallia. Esimerkiksi saatan joskus ylianalysoida jonkun tutun kirjoittamaa viestiä tai kiinnittää huomiota johonkin pieneen negatiiviseen asiaan, vaikka se olisi paljon vähemmän merkityksellinen kuin ne sanotut posiitiviset asiat siinä ympärillä. Se on ihan inhimillistä, mutta toivon, että luennolla läpikäytyjen haitallisten ajatusmallien myötä sain uusia keinoja käsitellä asioita. On tärkeää pysähtyä miettimään, mitä oikeasti tapahtui ja miten se oikeasti vaikuttaa elämään, vai vaikuttaako mitenkään, eikä heti hypätä tekemään niitä ikäviä johtopäätöksiä.

Myös pelot ovat sellaisia, joiden kanssa en ole aina osannut olla niin positiivinen kuin haluaisin. Esimerkiksi joistain pienistäkin fyysisistä oireista saatan huolestua ja epäillä heti pahinta, vaikka järjellä tiedän, että kyse ei todellakaan ole mistään vakavasta. Kuolemanpelko on ihan selkeä seuraus vanhemmuudesta itselläni, tai siis, että sen myötä se on pahentunut. Uskon, että sain luennolta vahvuuksia käsitellä myös näitä pelkoja rationaalisemmin, ja päästä irti niistä turhista pelottavista ajatuksista. Eivät nämä satunnaiset pelot ole mulle mitään arkea hankaloittavia asioita, mutta olisi mahtavaa jos asioiden pelkääminen ei koskaan veisi nanomilliäkään tilaa mun ajatuksista, koska se on ihan turhaa.

Luennolla vinkattiin myös Via-instituten persoonallisuustestistä, jolla voi testata omia luonteenvahvuuksiaan. Mä heti kiinnostuin testistä, ja teinkin sen tänä aamuna. Testi oli ilmainen, piti vaan täyttää joku profiili, ja vastata kysymyksiin. Testi kertoi mulle 24 luonteen vahvuuttani, ja sen järjestyksen, että mitkä ovat mun luonteessa kaikkein vahvimpia, ja mitkä taas eivät tule niin luonnostaan. Testi ei kerro luonteen heikkouksista, mutta ne, jotka sijoittuvat listan häntäpäähän ovat niitä, jotka tarvitsisivat enemmän harjoitusta tullakseen esiin vahvemmin.

Tässä mun TOP10:

1. Luovuus

2. Uteliaisuus

3. Reiluus

4. Kiitollisuus

5. Rakkaus

6. Oppimisen ilo

7. Innokkuus

8. Rehellisyys

9. Ystävällisyys

10. Johtajuus

Mä olin jopa vähän yllättynyt tästä testin tuloksesta! En ollenkaan arvannut, että esimerkiksi johtajuus voisi olla mulla noin korkealla. Koen kyllä olevani sosiaalinen tyyppi, mutta en ole koskaan ollut johtavassa asemassa. Mä olen aina ajatellut, että pystyn kyllä tekemään hyvin yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa, mutta en koskaan ole pysähtynyt ajattelemaan, että mulla voisi olla taitoja johtamiseen, koska se ei koskaan ole ollut asia, josta olisin erityisesti haaveillut.

Luovuus, uteliaisuus, oppimisen ilo ja innokkuus liittyvät mulla oikeastaan kaikkeen mitä teen. Silti olin yllättynyt siitä, että ne olivat noin korkealla vastauksissa. Mutta kyllähän tuo käy järkeen nyt kun mietin, miten olen edennyt esimerkiksi influencerina. Mä tykkään haastaa itseäni, etsin aina uusia keinoja tehdä mun työtä ja olen tosi kiinnostunut oppimaan uutta. Koen saavani hurjan paljon irti keskusteluista muiden alalla olevien kanssa, ja olen erittäin halukas kehittämään tätä alaa ja omia kanaviani ja keinojani tehdä työtäni entisestään.

Reiluus ja rehellisyys on mulle ihan kunnia-asioita. Kaikkia ihmisiä pitää kohdella reilusti ja oikeudenmukaisesti, ja haluan aina olla rehellinen sekä kaikille ympärillä oleville, että itselleni. Mä haluan olla ihminen, jonka sanaan voi luottaa, ja koen kyllä sitä olevani. Joskus pidän niin hanakasti kiinni lupauksistani, että aiheutan sille jopa itselleni hankaluuksia, mutta koen vaan ihan super tärkeäksi olla luottamuksen arvoinen. Esimerkiksi pidän lähes aina kiinni sovituista deadlineista, vaikka mulle tulisi oksennustauti, paha migreeni tai mitä ikinä. En vaan halua aiheuttaa kenellekään muulle hankaluuksia omien ongelmieni vuoksi, vaikka tiedän, että se olisi muille ihan ok. Koen siis reiluuden ja rehellisyyden olevan pääosin vahvuus, mutta joskus se on mulle myös heikkous.

Rakkaus, ja ystävällisyys on mun henkilökohtaisessa TOP2:ssa asioissa, joita arvostan kaikkein eniten. Olen siis iloinen, että ne olivat myös luonteenvahvuuksissa korkealla. Mä osoitan rakkautta mielelläni sanoin ja teoin, ja haluan, että kaikki mun ympärillä olevat ihmiset tietävät, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat minulle. Mä haluan, että mun ja mun läheisten arki tuntuu rakkaudentäyteiseltä ja lämpimältä, ja pyrin siihen vahvasti ihan joka päivä.

Kiitollisuus on jotain sellaista, mitä tunnen joka päivä ihan valtavan suurissa määrin. En koskaan lakkaa hämmästelemästä ja olemasta kiitollinen siitä, miten ihania ihmisiä mulla on ympärillä ja miten mahtavia asioita olen päässyt kokemaan ja tekemään.

24 kohdan häntäpäässä mulla oli harkitsevaisuus, henkisyys ja urheus, ja se käy myös aivan hyvin järkeen. Olen jossain määrin harkitsevainen, mutta olen uskaltanut tehdä rohkeitakin ratkaisuja, kuten esimerkiksi ryhtyä yrittäjäksi raskausaikana, tai heittäytyä täysillä rakkauteen ja perhe-elämään oikean ihmisen kanssa vain hetken tuntemisen jälkeen. Positiivinen asenne ja usko omiin kykyihin ja rakkaisiin ihmisiin, ja siihen, että kaikki järjestyy, ajaa mulla yleensä sen varovaisuuden ohi. Silti mietin aina ensin, mihin oikeasti pystyn ja mitä ei todellakaan kannata lähteä tekemään.

Henkisyys on jotain sellaista, mille haluaisin järjestää arjestani enemmän aikaa. Haluaisin enemmän pysähtyä miettimään, ja antaa tilaa niille omille ajatuksille. Usein arki on vaan sen verran toiminnallista, että ei vaan tule mieleen keskittyä henkisyyteen tai alkaa esimerkiksi meditoimaan. Olisi kuitenkin hyvä pysähtyä edes muutamaksi minuutiksi päivittäin tyhjentämään ajatukset kaikesta, ja vaan olla. Tästä aion ottaa onkeeni.

Urheus yllätti häntäpäässä, koska nimenomaan siellä oli myös se harkitsevaisuus. Ehkä ne olivat molemmat häntäpäässä, koska sijoitun sinne rohkean ja varovaisen välimaastoon niin selkeästi. En ole uhkarohkea, mutta en myöskään ylivarovainen? Mene ja tiedä.

Yhtäkaikki, tämä oli tosi mielenkiintoinen testi, ja oli hauskaa pysähtyä hetkeksi miettimään itseään ja omaa luonnettaan. Usein sitä vaan porskuttaa eteenpäin ja toimii totutulla tavalla, pysähtymättä yhtään miettimään niitä omia tapojaan ja ratkaisujaan. Välillä tosi hyvä ottaa tällainen hetki itsenanalysointiin, niin voi jatkossa tehdä entistä parempia valintoja ja muuttaa omia pinttyneitä tapojaan.

Oletteko te tehneet tuota testiä? Miten itse koette omat luonteen vahvuutenne? Entä heikkoudet? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä CeraVen kanssa.

Mä melkein itkin onnesta, kun muutama viikko sitten sain pahvilaatikollisen Suomessa syyskuussa lanseerattuja CeraVe-tuotteita testattavaksi. Olen kirjoittanut täällä ennenkin tuoksuherkästä nenästäni, ja siitä, kuinka monet tuoksut aiheuttavat mulla migreeniä. Viimeisen parin vuoden aikana olen jättänyt varmaan n. 90% ennen käyttämistäni tuoksuvista tuotteista pois, koska niissä on se riski, että saan migreenin. Siksi olin niin älyttömän iloinen näistä CeraVen tuotteista, koska ne ovat kaikki hajusteettomia, ja niitä on paljon erilaisia tuotteita, erilaisille ihotyypeille. Nyt luvassa siis mun kokemuksia CeraVen tuotteista.

Tiedättekö, kun usein hajusteettomia tuotteita kyllä löytyy, mutta ne ovat luokkaa ”hajusteeton puhdistusaine”, ”hajusteeton kosteusvoide” ja ”hajusteeton saippua”. Siinä missä tuoksullisia tuotteita on erilaisia kaikille mahdollisille ihotyypeille, tarpeille ja erilaisilla koostumuksilla, hajusteettomien tuotteiden pitäisi yleensä vaan sopia ihan kaikille. Ja näin ei tietenkään ole. Eihän voida olettaa, että kaikilla hajusteita välttelevillä on samanlainen iho ja samanlaiset tarpeet. Silti se todellisuus, varsinkin helposti saatavilla olevissa tuotteissa on sitä, että on se yksi hajusteeton vaihtoehto per tuoteryhmä.

CeraVen tuotesarjassa on 10 eri tuotetta päivittäiseen, kokonaisvaltaiseen ihonhoitoon. CeraVe on ensimmäinen ihonhoitosarja, joka sisältää kolmen iholle tärkeän keramidin yhdistelmän, joka korjaa ja vahvistaa ihon suojakerrointa. Keramidit jättävät ihon kosteutetuksi, ja parasta CeraVen tuotteissa on tuoksuttomuuden lisäksi se, että ne eivät koskaan jätä ihoa tahmaisen tuntuiseksi tai rasvaiseksi, vaan pehmeäksi ja raikkaaksi. Lisäksi CeraVen tuotteet sisältävät mm. hyaluronihappoa.

Kävin CeraVen järjestämässä tilaisuudessa ihotautilääkärin konsultaatiossa, jossa valittiin juuri mun omalle iholle sopivimmat tuotteet. Mun iho ”räjähtelee” jonkin verran edelleen, koska lopetin vasta pari kuukautta sitten imetyksen. Tämä on tuttu juttu mulle, sillä olen kokenut tämän saman joka kerta lopetettuani imetyksen. Siksi valittiin mulle normaalille ja rasvoittuvalle – sekä mun kaltaiselle sekaihollekin – sopiva putsari, joka on mun ihon tämänhetkiselle kunnolle aivan loistava. Mulla on kuitenkin nimenomaan sekaiho (eikä rasvainen iho), joka kuivuu reilusti otsalta, nenänpielistä ja leuasta, ja siksi on tärkeää myös kosteuttaa sitä tehokkaasti.

CeraVella on kaksivaiheinen ihonhoitofilosofia: ensin puhdistetaan ja sitten hoidetaan. Mä puhdistan kasvot siis aamuisin CeraVen normaalin ja rasvoittuvan ihon vaahtoavalla puhdistusgeelillä, ja sitten hoidan normaalin ja kuivan ihon SK25 kosteusvoiteella, sekä CeraVe Eye Repair Cream -silmänympärysvoiteella. Iltaisin puhdistan meikit kasvoilta CeraVen Hydrating Micellar Cleansing Water -misellivedellä, ja pesen sen jälkeen vielä samalla vaahtoavalla puhdistusgeelillä. Myös kosteutus tapahtuu samoilla tuotteilla, kuin aamuisin.

Ihanien kasvotuotteiden lisäksi CeraVelta löytyy myös koko kropan puhdistusemulsio, erittäin kosteuttavat jalka- ja käsivoiteet, sekä kosteusvoide ja kosteusemulsio erittäin kuivalle vartalon iholle. Kaikki tuotteet sopivat hyvin myös lapsille, ja meillä onkin tuo puhdistusemulsio suihkussa koko perheen käytössä. Lapset tykkäävät leikkiä kasvomaaleilla välillä, ja CeraVen hajusteettomalla misellivedellä uskalsi hyvin putsata myös lapsilta hienot maskit pois, kun se sopii nimenomaam herkälle iholle eikä sisällä mitään turhaa.

CeraVen ihonhoitotuotteet on saatavilla apteekeissa (esim. Yliopiston Apteekki), ja niissä on loistava hinta-laatusuhde, sillä tuotteiden hinnat vaihtelevat 6,90-15,90 välillä. Edullinen voi olla myös laadukasta, ja näin ainakin mun kokemuksen mukaan todellakin on näissä CeraVen tuotteissa. Nämä ovat tulleet nyt syyskuussa myyntiin, eli ei ole kovin pitkään vielä olleet markkinoilla Suomessa, vaikka CeraVe on perustettu jo vuonna 2006. Mahtavaa, että mekin saatiin tämä kulttibrändi vihdoin Suomeen, mun nenä ja iho ainakin kiittää!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Santanderin kanssa, ja toimin Santanderin brändilähettiläänä.

Yksi eniten kysymyksiä ja kiinnostusta herättäneistä aiheista autoiluun liittyen on ollut autolla ajamisen ekologisuus. Aihehan on aivan äärettömän ajankohtainen, varsinkin IPCC:n julkaistua maanantaina odotetun ilmastoraportin. Fakta on se, että muutoksia on tehtävä maailmanlaajuisesti, ja niitä on tehtävä nopeasti. Autojen ekologisuuteen ja päästöihin liittyy paljon harhaluuloja ja ennakkoluuloja, ja tästä asiasta pitäisi ehdottomasti puhua enemmän. Se on kuitenkin ehdottoman totta, että autoista tulevia päästöjä on pakko vähentää.

Hybridiautojen ekologisuus

Asia, josta itselläni on ollut paljon epätietoisuutta, ovat hybridiautot. Ainakin itse olen haaveillut hybridiautosta meidän perheelle seuraavaksi autoksi, koska ensimmäisenä ajatuksena se tuntuu tosi hyvältä ja paljon ekologisemmalta, että auto kulkee osittain pelkällä sähköllä. Tässä seuraavasta autosta haaveillessa ja selvitellessä on kuitenkin käynyt ilmi, että esimerkiksi tällä hetkellä meidän reilut 2 vuotta vanha dieselillä kulkeva citymaasturimme saattaa olla juuri meidän käytössä päästöiltään melkein samaa luokkaa, kuin monet saman ikäiset hybridit.

Hybridin ekologisuuteen vaikuttaa se missä sillä ajetaan, kuinka paljon ja onko se ladattava hybridi vai ei-ladattava hybridi. Ladattavan hybridin käyttö vaatii ekstravaivaa, jotta siitä saadaan kaikki hyöty irti.  Hybridi ei kaikessa ajossa ole esimerkiksi dieseliä ekologisempi, sillä myös hybridiauto käyttää fossiilista polttoainetta aivan samalla tavalla nopeuksien noustessa, ajon ollessa epätasaista tai ladatun virran loppuessa, ja keskikulutus voi silloin olla sama tai jopa korkeampi, kuin dieselillä. Meidän auton keskikulutus on parhaimmillaan reilut 4l/100km, mikä on sama kuin monessa hybridissä bensiinimoottoria käytettäessä.

Me ajetaan autolla paljon pitkää matkaa esim. Ouluun, sekä kehäteitä pk-seudulla, ja meidän auton ikäisten hybridien vahvuudet ovat erityisesti kaupunkiajossa. Se ei siis olisi ollut kaksi vuotta sitten välttämättä meille kaikkein ekologisin vaihtoehto. Onneksi hybridiautot kehittyvät koko ajan, ja osa hybrideistä pystyy hyödyntämään sähkömoottoria myös tasaisessa ajossa kovillakin nopeuksilla.

7-paikkainen hybridiauto?

Hybridiautoja on myös todella vähän tarjolla 7-paikkaisina, jollaista me ollaan pitkään mietitty. Tällä hetkellä ainoa 7-paikkainen malli Suomessa on mun käsittääkseni Toyota Prius +, joka ei vaan kohtaa meidän toiveiden ja tarpeiden kanssa. Toisaalta, voihan niitä olla tulossa lisää eri valmistajilta. Me ollaan toistaiseksi luovuttu hybridiauto-haaveista. Ollaan päädytty viime aikoina vähän toisenlaiseen ratkaisuun. Kaikkea ei voi saada, mutta halutaan ehdottomasti tehdä kaikki voitavamme, jotta meidän aiheuttamat päästöt olisivat mahdollisimman pieniä.

Meidän auton päästöt verrattuna muihin

Autolla ajaminen on tällä hetkellä yksi eniten hiilidioksidipäästöjä aiheuttavista asioista, johon kuluttajat voivat vaikuttaa. Siksi mä koen tärkeänä sen, että me valitaan niin pienipäästöinen menopeli kuin mahdollista. Meidän tämänhetkisen auton CO2-päästöt ovat 99g/km, kun keskiarvo on 2017 ensirekisteröidyillä (eli uusilla) autoilla 118,8g/km (lähde Liikennefakta.fi). Liikennekäytössä olevien kaikkien henkilöautojen keskimääräinen CO2-päästö oli vuoden 2017 lopussa 160,0 g/km, eli kyllähän meidän auto on todella paljon pienipäästöisempi, kuin suurin osa autotiellä vastaan tulevista kavereista. Pienet tai olemattomat päästöt on mulle ihan ykkösprioriteettina myös seuraavaa autoa hankittaessa. Liikennefaktan mukaan keskimääräisten päästöjen pitää pienentyä 5,5g/km vuosivauhtia, jotta päästään tavoitteisiin. Meidän tavoitteena on siis vieläkin pienipäästöisempi seuraava auto, ja mieluisin vaihtoehto meille olisi täyssähköauto.

Tulevaisuudessa sähköauto?

Viime aikoina ollaan keskusteltu siitä, että mikäli reilun puolen vuoden kuluttua, uuden auton hankinnan ollessa ajankohtaista, ei vielä ole olemassa 7-paikkaista täyssähköautoa, joka kohtaisi meidän budjetin kanssa, me ollaan valmiita luopumaan niistä kahdesta ylimääräisestä paikasta, joita aiemmin ollaan pidetty niin tärkeänä. Me tarvitaan niitä paikkoja lähinnä silloin kun mun äiti on meillä kylässä, tai kun kuskataan lasten kavereita, tai muita ylimääräisiä kyytiläisiä. Tähänkin asti ollaan selvitty ilman niitä, vaikka välillä se on vaatinut järjestelyitä. Ollaan kyllä valmiita tekemään niitä hieman hankalampia järjestelyitä, jotta voidaan leikata meidän päästöjä tuntuvasti arjessa.

Santanderin All in One mahdollistaa rahoituksena meille sen, että jatkossakin ajetaan upouudella ja ehkä jopa päästöttömällä autolla. Jos rahoitettaisiin auto kokonaan omasta pussista, ei pystyttäisi ottamaan käyttöön yhtä uutta ja kallista autoa, koska samaan aikaan meillä on myös asunnon etsintä meneillään. Mun mielestä on jokaisen autoilijan velvollisuus miettiä hyvin pitkään ja hartaasti millaisella autolla ajaa, ja kuinka paljon hiilidioksidia päästää vuodessa ilmakehään. Budjetin lisäksi on tärkeää miettiä sitä omaa vastuuta, ja löytää omalle elämäntilanteelle ja budjetille sopiva balanssi päästöjen kanssa. Kaikille autoilijoille ei todellakaan ole mahdollista vielä hankkia sähköautoa, mutta täytyy toivoa että tilanne muuttuu, ja ne yleistyvät, monipuolistuvat ja hinnat laskevat. Uudet autot ovat onneksi vanhoja pienipäästöisempiä, vaikka eivät olisikaan hybridejä tai täyssähköautoja. Mä seurailen melko usein Santanderin uusien autojen valikoimaa, ja tarkastelen tarjontaa tulevaisuutta silmällä pitäen.

Auto 2018 -tapahtumasta inspiraatiota

Ollaan menossa ensi kuussa Auto 2018 -tapahtumaan tsekkailemaan vähän tulevaisuuden tuulia, sillä siellä esitellään paljon sellaista, mistä ei vielä nyt ole mitään tietoa. Onhan siis hyvinkin mahdollista, että etenkin tämän IPCC:n raportin jälkeen markkinoille tulee fiksumpia ja ekologisempia vaihtoehtoja myös meille mahdollisesti 7-paikkaista autoa etsiville. Yksi 5-paikkainen täyssähköauto meillä on ollut jo mietinnässä, ja uskon, että messuilta saadaan lisää inspiraatiota ja tietoa. Meille sähköautossa tärkeää olisi myös pitkä kantama, sillä Ouluun on se 605 kilometriä (n. 400km kantama olisi hyvä, sillä silloin riittäisi yksi pikalataus matkan puolivälissä, tosin kantamakin vaihtelee monista eri tekijöistä kuten lämpötilasta riiippuen). Odotan tapahtumaa innolla, sillä uuden auton hankinta on suuri päätös, joka pitää tehdä huolella, ja seuraavien vuosien hiilidioksidipäästöt huomioon ottaen. Myös Santander on tapahtumassa mukana.

Miten voi autoilla ekologisemmin

Kun me ajetaan autolla, me mietitään aina, että onhan autoilu varmasti kannattavin vaihtoehto. Esimerkiksi silloin, kun olen menossa yksin johonkin tapahtumaan, käytän lähes aina julkisia, enkä pyydä kyytiä. Alle 3km matkat kävelen yksin (tai rattaiden kanssa) ollessani lähes poikkeuksetta. Lähikauppaan kävellään. Ouluun matkustaessa taas auto on selkeästi ekologisin vaihtoehto, kun toinen vaihtoehto on lentäminen. Me saadaan ajaa aika pitkään autolla niillä päästöillä, mitä meidän perheen yhdestä edestakaisesta Oulun lennosta syntyisi. Yritetään aina miettiä mikä on järkevintä ja kannattavinta, sekä meidän perheen että ympäristön kannalta. Silloin kun mennään autolla, meitä yleensä istuu autossa se viisi henkeä.

Voiko autolla ajaminen olla ekologista, oli otsikon kysymys. Mä toivon, että tulevaisuudessa autolla ajaminen voi olla ekologista, ja että siihen keksitään yhä parempia ja innovatiivisempia ratkaisuita, kuinka voidaan vähentää sekä autojen käytöstä, että jo autojen valmistuksesta syntyviä päästöjä. Monille auto on välttämättömyys matkojen tai työn takia, ja uskon, että tulevaisuudessa on ihan pakko keksiä fiksumpia ratkaisuja autolla ajamisen toteuttamiseen mahdollisimman vähäpäästöisesti.

Lupailin arkiruokavinkkejä postatessani palata aamupalavinkkien kera, mikäli niitä toivottaisiin. Ja tehän toivoitte, ainakin vastaanotin aika monta hep-huikkaisua (apua, meinasin sanoa ”heppiä”, mutta sitten onneksi pysähdyin ajattelemaan). No joo, mutta palataanpa siihen aiheeseen. Eli aamuihin meidän perheessä. Me yritetään pitää aamuisin sellainen kiireetön tunnelma arkenakin, mutta tietty joskus se aikataulu on meilläkin turhan nafti, jos nukutaan tavallista myöhempään, tai on tavallista aikaisempi aamu.

Yleensä pyritään varaamaan lapsille aikaa kotona n. tunti ennen lähtöä aamulla, ja laitetaan aina iltaisin kaikki vaatteet ja reput valmiiksi. Tämä onnistuu siksi, että koulu alkaa ekaluokkalaisella joka aamu vasta klo 9, ja matka on lyhyt. Mä vien myös päiväkotilaisen sitten aina suunnilleen samaan aikaan päiväkotiin. Itse heräilen yleensä taaperon kanssa siinä puoli kahdeksan maissa, ja herätän isommat lapset samaan aikaan, elleivät ole jo heränneet taaperon höpötyksiin. Aamulla on siis hyvin aikaa katsella hetki Pikkukakkosta, että unihiekat lähtevät silmistä, ja sitten syödä rauhassa aamupala, tehdä aamupesut, harjata hiukset, pukea vaatteet ja lähteä.

Joskus luetaan aamulla kirjaa, yleensä jutellaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Mä syön yleensä aamupalan yhdessä lasten kanssa, kun taas Otto syö tai on syömättä töissä. Otto herää arkisin yleensä jo paljon ennen meitä, ja lähtee aikaisin töihin, niin pääsee aikaisin sitten kotiinkin. Viikonloppuisin taas Otto nukkuu vähän meitä myöhempään, koska mä herään muutenkin aina silloin puoli kahdeksalta, mun sisäinen herätyskello on vakiintunut siihen. Meillä toimii tosi hyvin tämä järjestely, koska sitten on arkisin kaikki illat yhteistä aikaa koko perheen kesken, vaikka arkiaamuisin ei nähdäkään Oton kanssa.

Viikonloppuisin taas on ihanaa syödä aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Mä tykkään usein kokkailla vähän brunssityylisesti kaikkea mahdollista ainakin toisena viikonloppuaamuna. Hyvää tuoretta leipää tai itse paistettuja croissantteja, Helsingin meijerin herkuttelujugurtteja, munakokkelia ja paljon hedelmiä ja vihanneksia. Ja tietenkin kahvia. Arkisin aamupalat on vähän arkisempia, mutta niissäkin ollaan pyritty tekemään hyviä valintoja.

Arkisin olen ekstatarkka piilosokerin suhteen – meillä ei arkiaamuisin ole tarjolla mitään sokeripommeja, eikä kyllä iltaisinkaan. Viikonloppuisin lapset saavat joskus vanukkaat, herkuttelujugurtit tai pikkupaketin jotain suklaamuroja (kuten tuolla yhdessä kuvassa näkyykin), mutta arkisin meillä on aina mahdollisimman vähäsokerista aamu-, väli- ja iltapalaa. Tässä postauksessa esittelen muutaman meidän lemppari aamupalatuotteen, ja haluan nyt erikseen painottaa, koska joku kuitenkin kysyy, että olemme ostaneet jokaisen tuotteen itse omalla rahalla, eikä tässä postauksessa ole mitään kaupallista yhteistyötä. Ihan vaan puhtaita omia lempparituotteita, jotka kerta toisensa jälkeen löytävät tiensä kaupasta meidän jääkaappiin ja keittiötasolle.

Viisi lempparituotetta aamupalalle:

1. Myllärin Muumi-murot.

Sekä Niiskuneidin vadelmarenkaat että Muumipeikon mustikkahunajamurot on ihan best. Molemmissa on vain ripaus lisättyä sokeria, (mustikkahunajamuroissa 8,9g/100g  verrattuna esim. Nesquickeihin (25,7g/100g), Paw patrol -muroihin (15g/100g) tai Weetos-muroihin (29g/100g).) Ja molemmat on valmistettu pääosin suomalaisesta täysjyväkaurasta, mikä on erittäin jees. Nämä vertaillut ravintosisältöarvot otin Foodiesta.

2. TwoDads -murot

Meidän tyttöjen lemppareita näistä on uudet AppleBoom -murot, jotka maistuvat omenaiselta. Ne on suunniteltu lapsille yhteistyössä Helsingin yliopiston asiantuntijoiden sekä johtavien suomalaisten lääkäreiden kanssa, osaksi lapsen monipuolista päivittäistä ruokavaliota. TwoDads-muroissa on paljon kuitua (esim. näissä AppleBoomeissa 11g/100g), ne on todella vähäsuolaisia ja ne on valmistettu suomalaisesta täysjyväviljasta. 

3. Juustoportti Hyvin-jugurtit

Juustoportin Mango- ja banaanijugurtit on pelkkää jugurttia ja hedelmäsosetta. Eli siis ihan sama kuin ostaisi erikseen purkin maustamatonta jugua ja purkin maustamatonta 100% hedelmäsosetta, mutta vaan isketty samaan purkkiin. Ne eivät sisällä mitään mehutiivisteitä tai muita makeuttajia (kuten esim. monet muut lapsille suunnatut jugut joita mainostetaan vähäsokerisuudella, mutta kuitenkin maustetaan hedelmäsokerilla tiivisteiden muodossa). Maku on toki vähän miedompi, jos on tottunut yleisesti makujugurtteihin, mutta silti niissä on selkeä hedelmän maku, ja maistuu hyvin meidän lapsille ja myös meille aikuisille. Mun oma lemppari on ihan maustamaton jugurtti, mutta lapsista makujugut on kivoja. Näitä saa sekä isoissa purkeissa, että pikkupurkeissa.

4. Fazer Alku -murot & granolat

Varsinkin Omena-kauragranola on niiiin NAM! Se on rouskuvaa ja rapeaa ja herkullisen omenaista. Alku-granola on makeutettu hunajalla, joten se ei ole meillä mikään joka-aamuinen aamiainen, mutta sentään se on täysjyväkauraa, omenaa ja hunajaa, ei mitään keinotekoista siis.

5. Myllärin Muumi -pikapuurot

Näitä meillä isommat tytöt osaavat tehdä itsekin. Myllärin pikapuuroissa puuro on annosteltu valmiiksi annospussiin, ja se kaadetaan vaan lautaselle, ja päälle 1,5dl keitettyä vettä. Pikkumyyn banaani-päärynäpuuron ainekset ovat: Täysjyväkaurahiutale, banaani, päärynä ja suola, mutta suolaa on 0,5g/100g eli puuro on vähäsuolaista, ja sopii hyvin lapsille. 

Näiden lisäksi lemppareita on maustamattomat pähkinät, marjat, hedelmät ja vihannekset. Me saatiin sieltä Ahvenanmaalta 12kg omenoita, joten viime aikoina lapset on syöneet ainakin omenan päivässä. Kesällä marjoja oli paljon tuoreena, ja nyt taas otetaan pakkasesta. Koitan ostaa aina vähän satokauden mukaan eri hedelmiä, kuten esim. nyt lokakuussa omenoiden kaveriksi päärynää, mangoa ja avokadoa. Mango tosin ei oikein ollut ainakaan taaperon suosikki ensimaistiaisella, mutta ehkä se vaatii vähän harjoitusta? Muuten hän kyllä tykkää hedelmistä, vihanneksista ja marjoista, ja etenkin kaikki kirpeät marjat ja avokadot on hänen suosikkejaan. Lapset tykkäävät syödä myös paahtoleipää, ja mä ostan aina 100% ruispaahtoleipää, koska ruisleipä on vaan best.

Meillä saa lukea aamupalalla kirjaa, meillä saa höpöttää ja syödä rauhassa. Aamupala on meille tärkeä hetki, ja musta on ihana aloittaa aamut yhdessä lasten kanssa. Me nautitaan rauhallisista aamuista, ja olen kyllä tosi iloinen, että ainakin tällä hetkellä pystytään tällaisia aamuja viettämään. Varmasti niitä kasin aamujakin on koulutiellä luvassa, mutta just nyt on hyvä näin.

Millaisia aamuja teillä vietetään? Mitkä on teidän aamupalalemppareita?