Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jumbon kanssa.

Me asutaan sillä tavalla kivassa paikassa, että meiltä on melko lyhyt ajomatka useampaankin isoon kauppakeskukseen. Lasten kanssa kauppakeskukset ovat helppoja, sillä lapsille ei tarvitse topata hullua vaatemäärää, liikkuminen on esteetöntä ja helppoa ja kaikki tarvittava löytyy saman katon alta. Kauppakeskuksissa on kuitenkin suuria eroja toistensa välillä, ja meilläkin on ne meidän omat suosikit, jotka valitaan useimmin ylitse muiden. Yksi meidän perheen suosikeista on Vantaan Vantaanportissa (ei Tammistossa  kuten aiemmin luulin) sijaitseva Kauppakeskus Jumbo.

Lähes kaikki mun ”shoppailu” tapahtuu yhdessä lasten ja Oton kanssa. En oikeastaan edes muista, milloin olisin viimeksi käynyt ostamassa itselleni vaatteita yksin ja rauhassa. Ehkä joskus kun ollaan oltu reissussa Oton kanssa, eli vuosia sitten. Silloin kun etsin jotain itselleni, arvostan monipuolista valikoimaa, joka on helposti löydettävissä. Me suunnataan usein Jumboon, koska siellä on paljon kaikkea sekä lapsille että meille aikuisille, ja isot hypermarketit muiden kauppojen kanssa saman katon alla. Pyrin välttämään turhaa shoppailua ja heräteostoksia, ja ostamaan mieluummin tarpeeseen.

Varmasti siihen osittain vaikuttaa (positiivisesti) myös se, että shoppailu isolla porukalla lasten kanssa ei ole aina hirveän nautinnollista, vaan ennemmin tuloshakuista: sitä pyrkii löytämään mahdollisimman nopeasti juuri sen mitä tarvitsee, eikä yhtään mitään ylimääräistä, jotta pääsee nopeasti tekemään jotain lasten mielestä hauskempaa. Jumbossa on onneksi paljon kaikkea muutakin kivaa tekemistä kuin kaupoissa pyöriminen: useita hyviä ravintoloita, leikkipaikat ja lastenhoitohuone, sekä lapsia kiinnostavia kauppoja kuten BR-lelut ja GameStop. Silloin kun jotain tarvitsee ostaa, tehdäänkin usein niin, että ensin haetaan kaupasta se mitä tarvitaan, ja sitten palkitaan koko porukka tekemällä jotain hauskaa, kuten menemällä syömään yhdessä, tai katselemalla leluja BR-leluissa.

Jumbossa on suuri valikoima vaate- ja kenkäliikkeitä, joista löytyy laatua ja trendejä sopivassa suhteessa. Mä tykkään tehdä ostoksia Jumbossa esimerkiksi Stockmannilla ja Kekäleessä, joista saa sekä suomalaisia että eurooppalaisia lempivaatemerkkejä, kuten Makiaa, Samsoe & Samsoeta ja Filippa K:ta. Oton suosikkikauppoja on edellämainittujen lisäksi esimerkiksi Stadium, josta saa sporttimerkkejä. Myös lastenvaatteita on Jumbossa iso valikoima, ja se on yksi meidän vakkarikohteista silloin kun lapset tarvitsevat esimerkiksi uusia talvikenkiä tai kouluvaatteita. Jumbosta löytyvät kaikki ajankohtaiset vaateliikkeet niin lapsille kuin aikuisillekin.

Me ollaan käyty Oton kanssa muutaman kerran myös treffeillä Jumbossa, koska siellä on kivoja ravintoloita. Jumbosta löytyy esimerkiksi Fafa’s, Hangon makaronitehdas ja Classic American Diner.

Jumbossa on 120 liikettä saman katon alla, ja siksi siellä tuleekin juuri se fiilis, että sieltä löytyy varmasti kaikki mitä tarvitsee. Siellä on jopa 44 muodin liikettä, 26 kahvilaa ja ravintolaa, sekä tietty ilmainen pysäköinti, mikä on autolla liikuttaessa megaiso plussa keskustaan verrattuna.  Jumbon liikkeillä on yhtenäiset laajat aukioloajat, mikä myös miellyttää, koska on aina hankalaa jos liikkeiden aukioloajat poikkeavat paljon toisistaan, ja joutuu arpomaan että onkohan se auki vai eiköhän se ole.

Mä sain valita tässä kampanjan yhteydessä itselleni asukokonaisuuden Jumbon liikkeistä, ja luotin tietysti ostoksissa omiin suosikkiliikkeisiini. Valitsin ylleni Dr. Denimin Moxy -jeggingssit mustana, eli vaatekaapin kulmakiven, kuten muutama viikko sitten kirjoitinkin. Edelliset pari vuotta vanhat mustat jeggingssini olivat kuluneet toisesta polvesta reiälle, ja toisesta vaalean harmaiksi, joten oli jo aika hankkia uudet. Niiden kaveriksi löysin mielettömän upean Filippa K.n harmaan 100% villaneuleen, joka on todella lämmin ja miellyttävä päällä, eikä kutita. Vaatekaapissani oli aukko lämpimälle villaneuleelle, ja se on nyt täytetty. Valitsin klassisen harmaan värin ja poolokauluksen, sillä ne pitävät pintansa vuodesta toiseen, eivätkä ”mene pois muodista”. Ne ovat aina ajankohtaiset.

JUMBON FASHIONWEEK

Jumbossa alkaa ensi viikolla Jumbon Fashion Week-kampanja, joka huipentuu muotitapahtumaan Jumbossa lauantaina 20.10.
klo 12-16. Laulaja Krista Siegfrids kokoaa oman syysmalliston Jumbon liikkeiden muodin uutuuksista. Syysmallistosta järjestetään liikkuvia muotinäytöksiä Jumbossa lauantain 20.10. aikana. Krista myös esiintyy akustisesti Jumbon keskusaukion tapahtumalavalla lauantaina. Jos teillä siis esimerkiksi on syyslomailevia koululaisia ensi viikolla, niin siinäpä hauskaa tekemistä syyslomalaisille, lähteä katsomaan Krista Siegfriedsin esitystä, ja ostamaan vaikkapa talven toppakamppeet, jos ne vielä puuttuvat. Kannattaa seurata Jumboa somessa, FB:ssä tai Instagramissa, niin pysyy kärryillä tapahtumista ja tarjouksista.

Mitäs tykkäätte asukokonaisuudesta? Tykkäättekö te käydä Jumbossa ostoksilla? 

Kiitos hurjasti kommenteista ja viesteistä, joita laitoitte liittyen postaukseen siitä, miltä tuntuu olla masentuneen ihmisen läheinen. Ne on merkinnyt mulle ihan uskomattoman paljon, ja mä oikeasti arvostan sitä ihan älyttömän paljon sitä, että te jaatte teidän omia kokemuksia, ja myötäelätte meidän omia. Se on ihan mieletön fiilis, kun tajuaa miten suuri vertaistuen ja myötäelämisen verkosto ympärillä onkaan. Teidän sanat saa mut hymyilemään, itkemään ilosta ja myötätunnosta ja joskus suunnilleen kiljumaan onnesta. Niin siistiä on vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja ylipäätään tajuta että te olette olemassa, siellä jossain. KIITOS.

Moni toivotti voimia, ja mä toivonkin kaikki maailman voimat mun äidille. Mulle tämä on kuitenkin tällä hetkellä onneksi jo sen verran arkipäiväistä, että en koe itse tarvitsevani voimia sen käsittelyyn, vaikka kiitollinen ihanista toivotuksista olenkin. Vaikka joskus on rankkaa katsoa toisen masennusta vierestä, se ei ole se asia mihin mä arjessa tai äidissä keskityn. Silloin kun ottaa koville, puran ajatukset Otolle. Yleensä me kuitenkin eletään tätä meidän elämää ja arkea, ja masennus on vain yksi osa mun äitiä, joka joskus näkyy ja joskus ei. Mulle äiti on ajatuksissa aina vaan mun äiti, ei ”se äiti joka on masentunut”. Koitetaan aina keskittyä niihin hyviin juttuihin, ja fiilistellä niitä ihania hetkiä silloin kun yhdessä pystytään niitä viettämään. Syyskuussa vein äidin teatteriin, ja me naurettiin vedet silmissä kolmen tunnin ajan ihan kahdestaan. Se oli parasta.

Tämä lokakuu on jotenkin ihan älyttömän täynnä ohjelmaa, mutta ensi viikolla me suunnataan Ouluun syyslomalle, ja rentoudutaan siellä koko perhe. Aion saada kaikki mun hommat tehtyä ennen sitä, ja pitää itsekin parin päivän syysloman lasten ja Oton ja meidän läheisten kanssa. Se tulee niin tarpeeseen, ja odotan ihan hirveästi sitä, että päästään näkemään kaikki rakkaat ihmiset, joita on kova ikävä.

Mä olen ollut tällä viikolla parissa todella mielenkiintoisessa tapahtumassa, ja tulen kirjoittamaan tänne niihin liittyen vielä tämän kuun aikana. Lisäksi tällä viikolla mun ajatuksissa on pyörinyt suuren osan ajasta ihan jäätävä ilmastoahdistus, ja olen itse asiassa kirjoittanut kaksikin postausta liittyen IPCC:n ilmastoraporttiin. Huomaatte varmaan, että niitä ei ole julkaistu.

Jotenkin vaan tuntuu, että en saa puettua sanoiksi sitä kaikkea mitä haluan sanoa. Luen kirjoittamiani tekstejä uudelleen ja uudelleen ja mietin minkälaisten lasien läpi muut lukevat niitä. Haluan saada asiat sanottua ilman turhaa kiihkoa, ilman tekopyhyyttä, ilman saarnaamista. Ja todellakin niin, että voin tehdä selväksi, että en todellakaan ajattele tekeväni itse vielä tarpeeksi. Toisaalta kuitenkin niin, että kävisi ilmi, kuinka kovasti yritän tehdä muutoksia parempaan ja ottaa asioista selvää jatkuvasti.

Monet influencerit ovat listanneet kaikkia hyviä tekoja mitä tekevät jo nyt ilmaston hyväksi, ja se on hienoa, ja moni saa siitä varmasti vinkkejä. Mutta jotenkin mulle tulisi omasta sellaisesta listasta tekopyhä olo, kun fakta on se, että yksikään länsimainen ihminen ei elä riittävän vähäpäästöisesti tällä hetkellä. Ei edes se, jonka vuoden roskat mahtuvat lasipurkkiin (ja suurinta osaa meistä ei voi edes verrata häneen).

Eikä se ole edes täysin meidän omissa käsissämme, sillä ne kaikkein suurimmat asiat, kuten lainsäädäntö ja energiantuotanto ovat valtion käsissä. Siihen toki voimme vaikuttaa itsekin edustuksellisen demokratian kautta ensi keväänä.  Mutta ottamalla tämän aiheen nyt edes osana tekstiä esiin haluan vaan sanoa sen, että mä todellakin mietin näitä asioita. Tein Sitran elämäntapatestin jo heti maanantaina ja yllätyin positiivisesti omasta tuloksestani, joka oli huomattavasti keskiarvoa alhaisempi. Silti se tulos oli aivan liian korkea kestävään tasoon verrattuna. Tulen vielä kirjoittamaan tästä aiheesta postauksen, kunhan löydän ne oikeat sanat siihen. Tämä on meidän sukupolven tärkein herätys, ja mä toivon että ihan jokainen tarttuu siihen, ja vaikuttaa omalta osaltaan.

Huh mikä sillisalaatti, vanha kunnon sillisalaatti. Näin paljon ajatuksia mun päässä pyörii tällä hetkellä, ja jotenkin on vaikea keskittyä mihinkään yhteen asiaan, kun päässä rullaa niin miljoona juttua jotka pitäisi saada sanottua. Onneksi on listat, niitä mä kirjoitan aina, kun asiaa on enemmän kuin pystyn kerralla hallitsemaan.

Meillä on pitkästä aikaa edessä rento viikonloppu ilman sen suurempaa sovittua ohjelmaa. Ajateltiin vaan ottaa rennosti ja käydä katsomassa kaverin uutta koiranpentua lasten kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa ja toimin Lifen brand ambassadorina tämän vuoden ajan.

Jokainen vatsaongelmia joskus kokenut varmasti tietää, että ne ovat ihan järjettömän inhottavia ja ikäviä, ja vaikuttavat elämänlaatuun todella paljon. Mulla todettiin lapsena laktoosi-intoleranssi, joka on iän myötä helpottanut. Nykyisin en kiinnitä huomiota siihen, ovatko käyttämäni maitotuotteet laktoosittomia vai eivät, sillä vatsani ei enää reagoi laktoosiin herkästi. Lapsuuden vatsaongelmista on kuitenkin jäänyt sellainen pelko ja ahdistus esimerkiksi siitä, että jonain tärkeänä juhlapäivänä onkin kauheasti vatsavaivoja. Silloin nimittäin kävi monesti niin, että juhlissa vahingossa söi jotain missä oli laktoosia, ja sitten tuli vatsa kipeäksi.

Mä kärsin pitkään myös emetofobiasta eli oksennuskammosta, ja se onkin ollut yksi blogin puhutuimpia aiheita vuosien varrella. Blogin kautta opin, että en ollut kummallisen pelkoni kanssa yksin todellakaan, vaan todella moni muu pelkäsi samaa asiaa. Oksentaminen ja oksentamisen näkeminen olivat mun pahimpia pelkoja, ja vatsataudin uhka sai mut todella vainoharhaiseksi. Yhdessä me tsempattiin täällä toisiamme, miten selviää esimerkiksi lapsen ensimmäisestä vatsataudista. Alkuun se tuntui nimittäin todella pelottavalta ajatukselta oksennuskammoiselle.

Mutta juuri niinhän siinä kävi, että kun se ensimmäinen vatsatauti iski omalle lapselle, mä jotenkin pääsin siitä mun pelosta vähän yli. Ja joka kerta sitä pelkää vähemmän, ja pystyy suhtautumaan neutraalimmin. Edelleenkin mä pelkään tartuntaa, ja olen ehkä hieman tavallista tallaajaa vainoharhaisempi vatsataudin suhteen, mutta pystyn toimimaan. Ja nykyään jos sairastun itse, en enää panikoi, vaan suhtaudun siihen kuten mihin tahansa muuhunkin pöpöön tai flunssaan. Viime keväänä kärsittiin vatsataudista yhtäaikaa meidän tytön kanssa, ja  nukuttiin kahdestaan alakerrassa patjoilla. Hänen mieleensä se jäi jännittävänä seikkailuna, vaikka välillä tulikin oksennus. Siinäpä vasta ihailtava suhtautumistapa.

Vatsan hyvinvointi on ihan uskomattoman tärkeää, ja tämä mun pelko on ajanut mut jo vuosien ajan pitämään ekstra hyvää huolta vatsasta (tai ainakin yrittämään). Vaikka osittain vaikutus on varmasti myös psykosomaattista, uskon, että vatsataudista on helpompaa ja nopeampaa toipua, kun vatsa on muuten terve ja hyvässä kunnossa.

Silloin kun vatsa toimii huonosti arjessa, on vaikea olla. Mä pidän arjessa huolen mun vatsasta terveellisellä ja monipuolisella ruokavaliolla, riittävällä kuidun saannilla ja syömällä säännöllisesti maitohappobakteerivalmistetta. Lifen brändilähettiläänä olen saanut tutustua moniin erilaisiin maitohappobakteereihin, ja kaikista testaamistani olen tykännyt. Tällä hetkellä mulla on käytössä edelleen Lifen oman sarjan probiootit. Sen olen ainakin huomannut, että mun vatsan hyvinvoinnille on tärkeää, että syön maitohappobakteerivalmistetta säännöllisesti. Kesällä pidin taukoa, kun lomamoodissa maitohappobakteerin ottaminen hieman unohtui. Samaan aikaan kärsin viikon sisään kahtena eri päivänä vatsaongelmista. Kyseessä ei ollut mikään vatsapöpö siis, vaan satunnaisesti viikon aikana mulla oli vatsa sekaisin parin tunnin ajan parina eri päivänä, joiden välissä se toimi ihan normaalisti.

Silloin kesällä söin noiden vatsavaivojen jälkeen kuuriluonteisesti Lifen Sporebioticia parin viikon ajan päivittäin, ja sen jälkeen olen jatkanut säännöllistä maitohappobakteerivalmisteen käyttöä. Vatsaongelmat ovat pysyneet poissa, enkä muista tältä syksyltä yhtäkään päivää, että olisin niistä kärsinyt. Koputan nyt puuta tätä kirjoittaessani, ja toivon, että ne pysyvät poissa jatkossakin. Toivon myös, että hyvä huolenpito vatsasta koko perheellä valmistaa meitä taas ensi keväänä alkavaan noroviruksen kultakauteen. Lapsilla on edelleen käytössä lasten oma Kidz Probi -valmiste, jossa maitohappobakteerit ovat itiömuodossa, kuten Sporebioticissa.

Kaapissa on myös vatsataudin tai antibioottikuurin varalta valmiina Puhdas+Saccharomyces Boulardii –valmistetta, joka on hiivaprobiootti ja kestää siksi paremmin vatsahappoja kuin monet maitohappobakteerit. Sitä voi käyttää esimerkiksi kuuriluontoisesti antibioottikuurin yhteydessä tai ulkomaanmatkojen aikana, mutta sitä voi käyttää myös päivittäisenä valmisteena. Koska hiivaprobiootti ei ole bakteeri, antibiootit eivät tuhoa sitä. Siksi sitä voi hyvin käyttää yhtä aikaa antibiootin kanssa ilman että teho kärsii. 

Jos mietitte, mitä herkkusuklaata mä syön tuossa kuvassa, niin se on kuulkaa Life-myymälöihin juuri rantautunutta Coffee Pixels -suklaata! Se sisältää kofeiinia espresson verran, mutta on erittäin vatsaystävällistä ja kuitupitoista. Voin kertoa, että oli vähän liiankin hyvää tällaiselle herkkusuulle.

ARVONTA – Voita Lifen Sporebiotic-valmistetta:

Vatsan hyvinvoinnista puheenollen, teillä on nyt mahdollisuus voittaa Lifen Sporebiotic-valmistetta! Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen Miten sinä huolehdit vatsasi hyvinvoinnista? Kommentoi vastauksesi, ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, niin osallistut arvontaan, jossa kolme teistä voittaa paketin Sporebioticia (arvo 52,50€). Osallistumisaikaa on 18.10.2018 asti ja tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

ALEKOODI LIFE-TUOTTEISIIN:

Muistuttelen teitä koko vuoden kestävästä mahtavasta alekoodista: Koodilla sandwich saatte 20% alennuksen kaikista kaikista normaalihintaisista Lifen oman Life-tuotesarjan tuotteista vuoden loppuun saakka. Koodi on voimassa sekä Lifen verkkokaupassa, että Lifen kaikissa myymälöissä koko tämän vuoden ajan. 

LIFEN SYNTTÄRIT -tarjouskampanja:

Life-myymälöissä ja verkossa juhlitaan synttäreitä 8.-21.10., jolloin heillä on huikeita tarjouksia mm. tässä postauksessakin mainituista tuotteista, ja monista muista. Suosittelen käymään Lifessa juttelemassa asiantuntevien hyvinvointikonsulttien kanssa, jos jokin hyvinvointiin liittyvä askarruttaa. He osaavat neuvoa ja auttavat etsimään itselle sopivia valmisteita.

Maailman mielenterveyspäivää vietetään tänään 10.10. ja aihe koskettaa myös itseäni syvästi. Ei niinkään itseni puolesta, vaan siksi, koska olen seurannut vierestä oman äitini masennusta jo yli 12 vuoden ajan. Mun äitini masentui vakavan sairastumisen seurauksena v. 2006, ja on siitä lähtien elänyt masennuksen kanssa. Mulla on äidin lupa tämän tekstin kirjoittamiseen, koska halutaan yhdessä kertoa tästä tärkeästä aiheesta, ja mä haluan myös antaa vertaistukea kaikille masentuneiden läheisille omasta puolestani.

Silloin kun mun äiti sairastui, mä olin vasta teini. Olin silloin 14-vuotias, ja mun oli hyvin vaikeaa tajuta sitä, miksi äiti ei jaksanut nousta sängystä ylös ollenkaan. Ensimmäiset vuodet äidin masennuksesta mä en oikein ymmärtänyt koko sairautta. Silloin näistä asioista ei ollut yhtä paljon tietoa kuin nykyään, tai ainakaan sitä ei ollut yhtä helposti saatavilla, tai en jaksanut olla tarpeeksi kiinnostunut siitä. Luultavasti näiden kaikkien yhdistelmä. Eniten ajattelin vaan, että miksi äiti ”ei ota itseään niskasta kiinni” ja nouse ylös sieltä sängystä. Miksi se ei tee ruokaa, miksi se ei maksa laskuja, miksi se ei tee mun kanssa jotain hauskaa. Miksi se ei nauti siitä, että se on edes hengissä, kun se olisi ihan hyvin voinut kuolla. Miksi se käyttää kaikki päivät vaan nukkumiseen, kun se voisi elää ja tehdä kaikkea kivaa mun kanssa.

Mä olin vihainen ja turhautunut. En pystynyt asettumaan äidin asemaan, ja ymmärtämään sitä, miltä se tuntuu kun koko oma persoonallisuus, kyky käsitellä tunteita ja oma liikuntakyky muuttuu täysin itsestä riippumatta vakavan sairauden seurauksena. Teinille tyypillisesti ajattelin kaikkea omasta näkövinkkelistäni, miten vaikeaa ja hankalaa kaikki on minulle. Samalla surin sitä, että äiti ei voinut enää tehdä kaikkea samaa mitä ennen.

Meidän lasten syntymän myötä äiti on viettänyt jonkin verran aikaa täällä meillä Helsingissä. Ensimmäisinä vuosina enemmän. Moni ajatteli silloin, että äiti oli meillä vaan tukena, kun ei luotettu itseemme nuorina vanhempina, tai kaivattiin hoitoapua. Todellisuudessa äiti kuitenkin vietti aikaa meillä, koska se teki hänelle hyvää. Hän sai olla rakkaiden läheisten luona, eikä yksin kotona masentuneena. Toki hän oli suuri apu myös mun toisen raskauden aikana mun joutuessa vuodelepoon, ja saatiin me joskus sitä hoitoapuakin häneltä, ja saadaan satunnaisesti edelleen. Pääosin äiti kuitenkin tulee tänne meille viettämään aikaa meidän kanssa ja lomailemaan siitä omasta arjestaan (ja nukkumaan, hän kuulemma nukkuu parhaiten meillä, vaikka meidän vierassänky on n. 17366494 huonompi kuin hänen oma sänkynsä).

Lapset saavat äidin liikkeelle, ja hymyn kasvoille. Silloin kun meidän esikoinen syntyi, mä näin ekaa kertaa, että äidin masennus alkoi helpottamaan. Se oli ollut yhtä syvää kuilua vuodesta toiseen vuoden 2006 jälkeen mutta vuonna 2011 äiti ensimmäistä kertaa alkoi piristymään. Hän jaksoi paremmin kuin vuosiin, ja mä en voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kuinka ihanaa oli nähdä hänen voivan paremmin ja olevan aidosti iloinen ja onnellinen. Silloin me tehtiin yhdessä kaikkea ja äiti jaksoi. Silloin tuntui, että aloin saada sitä ”mun vanhaa äitiä” takaisin. Olihan hänellä silloinkin hankalampia päiviä ja hän nukkui paljon, mutta siitä huolimatta hän oli enemmän se äiti, jonka tunsin ennen sairautta.

Vuonna 2014 äidin koira Mörkö kuoli sydänvikaan, ja äiti masentui taas pahemmin. Mä osasin odottaa sitä, mutta silti se turhautti ja suututtikin. Oli vaikeaa hyväksyä sitä, että menetin uudelleen ison osan äidistä masennukselle ja tunsin katkeruuden tunteita. Satunnaiset huonot päivät vaihtuivat jälleen satunnaisiin hyviin päiviin, ja huonoista päivistä tuli arkea. Sen jälkeen masennus on ollut taas näkyvämmin läsnä, vaikka äiti piristyikin huomattavasti uuden koiransa Armaksen myötä. Notkahduksia tulee ja menee, välillä hänellä on pidempiä masennuskausia ja välillä hän jaksaa paremmin.

Mä olen käynyt pitkän tien ajatuksissani, että olen pystynyt hyväksymään masennuksen pysyväksi osaksi äitiä. Olen lukenut masennuksesta satoja artikkeleita ja kirjoja, ja käyttänyt varmasti tuhansia tunteja siihen, että olen pyrkinyt ymmärtämään sairautta. Mistä se johtuu, miksi se ei parane, mitä voisin itse tehdä. Luulen, että olen tehnyt kaiken mitä vaan on mahdollista yrittää tehdä. Ja olen huomannut, että masentuneelle tärkeintä on vaan se, että vaikka ei aina ymmärtäisi, ei ainakaan hylkää ja muistaa kuunnella. Ja mä en ikinä ole hylännyt äitiä, eivätkä ole muutkaan läheiset. Äiti sanoo, että meidän perheen, ystävien, vanhempien ja sisarusten tuki on ollut korvaamatonta ja antanut voimaa jaksaa masennuksen ja muiden sairauksien kanssa.

Mun mielestä tärkeää on se, että pitää yhteyttä, kuuntelee ja muistaa pyytää mukaan, vaikka usein saisikin masentuneelta vastaukseksi ”en jaksa”. Ja se, että ymmärtää, että masentunut ei ole hankala tai jaksamaton tahallaan. Vaikka olen katsonut masennusta 12 vuotta vierestä, sitä on edelleen joskus hankalaa hyväksyä. Joskus äidin masennus tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta, vaikka jokainen järjen ääni sanoo päässä, että ei äiti voi sille mitään. Masentuneen ihmisen läheisten on tärkeää huolehtia myös omasta jaksamisestaan, ja purkaa niitä omia tunteitaan jollekin. Onneksi mulla on Otto, jolle voin puhua. Kun puhun itse omista tunteistani, pystyn ymmärtämään masennusta paremmin, ja olemaan purkamatta omaa turhautumistani äitiin.

Mä olen äidistä hurjan ylpeä. Tällä hetkellä hän voi paremmin kuin pitkään aikaan, vaikka viimeisen vuoden sisällä hän on kohdannut suuren menetyksen, ja käynyt läpi rankimman masennusjakson hetkeen. Kerta toisensa jälkeen äiti kipuaa niin ylös kun vain jaksaa, vaikka tippuisi korkealta ja kovaa. Mä en voi läheisenä muuta kuin tukea, kannustaa pienistäkin onnistumisista ja olla läsnä niin paljon kuin pystyn, ja niin aion jatkossakin tehdä. Joka päivä mä soitan äidille, ja kysyn miten hän voi. Äiti on meille kaikille rakas, ja mä toivon koko sydämeni pohjasta, että vielä joskus hän saisi elää ilman masennuksen varjoa.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Visit Ålandin kanssa.

Me lähdettiin viime viikon lauantaina aamulla aikaisin kohti Turkua, ja autolla suoraan laivaan. LViking Linen laiva vei meidät Maarianhaminaan minisyyslomalle. Mä en ollut koskaan ennen käynyt Ahvenanmaalla, eivätkä olleet meidän lapsetkaan, joten tämä oli aivan uusi kokemus! Laivamatka meni niin nopeasti, hassua, kun on tottunut menemään aina Helsingistä laivalla Tukholmaan, jolloin matka Ahvenanmaan läpi Tukholmaan on tietysti paljon pidempi. Nyt laiva lähti aamulla ennen yhdeksää, ja kahdelta oltiin jo Ahvenanmaalla.

Ensimmäisenä me kirjauduttiin sisään hotelliimme Park Alandiaan, joka oli aivan älyttömän ihana ja kaunis hotelli ihan Maarianhaminan keskustassa. Me yövyttiin upeassa sviitissä, jossa oli upea kahden hengen kylpyamme ja erillinen makuuhuone. Päästiin myös kurkkaamaan Park Alandian normihuoneeseen, ja tilava ja kaunis oli sekin. Meidän perhe olisi mahtunut loistavasti myös tavalliseen huoneeseen, jossa oli parisänky ja vuodesohva. Kuopus sai hotellilta matkasängyn ihanilla lakanoilla pedattuna.

 

Meidän reissu oli täynnä Visit Ålandin meille järjesteämää hauskaa ohjelmaa, ja ihan ekana lähdettiin vierailemaan Grannasin omenatilalla. Päästiin näkemään upeat omenatarhat täynnä kauniita ja kypsiä omenoita, ja saatiin kuulla kaikenlaista ihanaa omenoiden tuotannosta ja tilan pitämisestä. Lapset poimivat omenat suoraan puusta syötäväksi, ja mukaan meille lykättiin vielä suuri laatikollinen omenoita, omenamehua ja hyvää mieltä. Paikalle remontoidaan juuri aivan upeaa kahvilaa, johon päästiin myös tutustumaan. Koko paikka ja sen omistajat olivat niin sydämellisiä ja ihania ihmisiä, että saatiin kyllä todella hyvä ensivaikutelma Ahvenanmaasta heti alkuun.

Grannasin omenatilalta matka jatkui Käringsundin kalastajakylään, jossa on kuvattu mm. Astrid Lindgrenin Saariston lapset -sarjaa. Kalastajakylä oli juuri sellainen, kuin mikä mielikuva mulla on Ahvenanmaasta ollutkin. Upean idyllisiä puurakennuksia vedessä, kauniita maisemia ja rauhaa. Käringsundissa on myös villieläinsafari, leirintäalue ja vierasvenesatama.

Lauantain ohjelmassa oli vielä Käringsundin lähellä sijaitseva mahtava perhepuisto Smart Park. Smart Park on yleensä auki vain kesällä, mutta tänä vuonna se avataan myös syyslomaviikon ajaksi. Smart Parkissa on laajat ulkotilat, joissa on karuselleja, leikkipuisto, kiipeilylinna, keinuja, sähköautoja ja vaikka mitä muuta. Kesällä Smart Parkista löytää myös ihania kotieläimiä, joita saa paijailla ja halia, veneitä ja ihan kaikkea mahdollista. Siellä olisi voinut viettää ihan koko päivän, tai vaikka kaksi. Smart Parkilla on myös sisätilat, joissa oli paljon lisää tekemistä.

Pomppulinnoja, interaktiivista hiekkaa, sekä ylösalaisin -seikkailu, joka sekoittaa aisteja ja saa katon näyttämään lattialta! Paljon hauskaa tekemistä sekä lapsille että aikuisille. Paikalla on myös kahvila ja kauppa, jossa on mm. paljon ahvenanmaalaisen Plaston klassikkoleluja myynnissä. Lapset laskivat innoissaan myös Plaston rekka-auton mallista tehdystä liukumäestä.

Illastettiin lauantaina Park Alandia -hotellin ravintolassa, jossa oli todella herkullista ruokaa ja hyvä palvelu. Hurjan pitkän päivän jälkeen me mentiin helpoimman kautta, ja valittiin ruuaksi ravintolan hampurilaiset. Nappivalinta! Jälkiruuaksi lapset ottivat jäätelöä kinuskikastikkeella ja tuoreilla marjoilla, ja me otettiin Oton kanssa Ahvenanmaan pannukakut. Aivan superhyvää, ja ihan erilaista kun odotin.

Sunnuntaiaamuna nukuttiin rauhassa, ja käytiin aamiaisella hotellin ravintolassa. Tykkäsin kovasti siitä, miten Park Alandia -hotellissa suurin osa aamupalatuotteista oli paikallisilta tuottajilta ihan läheltä. Juustot, jugurtit, leikkeleet, vihannekset ja hedelmät, kaikki oli lähituotantoa. Ja herkullista sellaista!

Sulateltiin hetki ruokia, ja lapset kävivät kylvyssä meidän sviitin upeassa kylpyammeessa. Kylvyn jälkeen olikin loogisesti oiva hetki lähteä uimareissulle Mariebadin seikkailukylpylään. Mariebad sijaitsi aivan lähellä meidän hotellia, meren rannassa. Kylpylässä on paljon erilaisia altaita, kolme liukumäkeä (joista yksi kiertää rakennuksen ulkopuolella, IIK!), sekä upea ulkoallas mielettömällä näköalalla. Kylpylässä pääsee myös uimaan suoraan meressä halutessaan, mutta me ei oltu ihan niin hurjia, ulkoallas riitti lasten kanssa. Tilat olivat tosi siistit ja viihtyisät, ja pukuhuone oli juuri sopivan kokoinen lasten kanssa, ei tarvinnut pelätä, että taapero menee hukkaan.

Me lounastettiin Mariebadin Thai Orchidissa, jossa oli herkullista thairuokaa, sekä perus kahvilaruokaa kuten panineja. Ruoka valmistettiin alusta loppuun asti itse, ja yllätyinkin siitä, miten laadukasta thairuokaa voi olla miljöössä, joka muistutti vain tavallista uimahallin kahvilaa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, sillä hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan.

Viimeisenä kohteena meillä oli upea Merenkulkumuseo, josta en tiennyt etukäteen mitään. Meillä meinasi loppua aika kesken, sillä museossa oli niin paljon nähtävää ja tehtävää. Lapsille on museossa Rubyn Aarrejahti, jossa etsitään Rubya ja vastataan erilaisiin kysymyksiin. Täytettyään aarrejahti-lappusen, sai lopuksi valita itselleen aarteen ja osallistua arvontaan. Museossa on todella upeita juttuja esillä, ja vaikka me ei olla esimerkiksi mitenkään erityisen kovia veneilijöitä tai mitään muutakaan, niin meillekin museossa oli ihan hurjasti kiinnostavia juttuja. Rör&Gör -pisteillä pääsee itse kokeilemaan kaikkia. Lapset kiipesivät pelastuslauttaan, ohjasivat simulaattorilla risteilyalusta, värittivät merimiestatuointeja ja harjoittelivat solmuja. Ihan mahtavan toiminallinen ja mielenkiintoinen museo.

Sunnuntaina iltapäivällä oli sitten aika ajaa auto jälleen laivan kyytiin, ja ottaa nokka kohti Turkua. Oltiin Turussa illalla kahdeksalta, ja siitä ajeltiin yöksi kotiin. Älyttömän intensiivinen, mielenkiintoinen ja hauska reissu, josta me kaikki nautittiin aivan täysillä. Lapset juttelivat eri paikoissa ahvenanmaalaisten kanssa sujuvasti ruotsiksi, ja nauttivat kun saivat käyttää toista äidinkieltään pääkielenä.

Ahvenanmaa yllätti mut monipuolisuudellaan ja 24h reissun jälkeen jäi olo, että meillä olisi ollut vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa. Neljän päivän syyslomareissu voisi olla juuri sopiva Ahvenanmaan tutkimiseen, tai sitten kunnon kesäreissu. Joka tapauksessa Ahvenanmaalla on hurjasti tekemistä koko perheelle, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Tykkään siitä, miten kaikkiin paikkoihin on lyhyt matka, ja kaikki on siinä lähellä. Kaikkea ympäröi upea sininen meri. Ahvenanmaalaiset olivat hurjan sydämellisiä ja ihania kaikki, ja me viihdyttiin loistavasti. Ahvenanmaalle on pakko päästä pian uudelleen!

Visit Ålandin sivuilta voi lukea lisää Ahvenanmaasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista, lasten kanssa ja ilman. Aivan ihana paikka ja ihana reissu. Mä niin nautin matkustamisesta Oton ja lasten kanssa, kun me osataan reissussa puhaltaa yhteen hiileen ihan yhtä hyvin kuin kotonakin. Vaikka tekemistä oli paljon, meillä oli koko ajan hauska ja rento meininki. Kiitos Visit Åland mahtavasta minisyyslomasta!