Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Sandviksin kanssa.

Yksi mun lempiaiheista kirjoittaa kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyen on lapsille lukeminen. Olen kirjoittanut siitä useampaan kertaan, ja olen aiemminkin kiertonut siitä, kuinka tykätään paljon Vaukirjan kirjoista. Ne ovat olleet esillä täällä blogissa säännöllisen epäsäännöllisesti esikoisen raskausajasta lähtien, jolloin liityin kirjakerhoon.

Varhaisen lukemisen hyödyt ovat kiistattomia: oppimiskyvyn, ilmaisukyvyn ja sanavaraston kehittyminen, yhteinen aika ja lasten kanssa heräävät keskustelut monista eri aiheista. Puhumaan oppimisen ajankohtaan lukeminen ei vaikuta, mutta sanavarastoon sillä voi olla mahtavia vaikutuksia. Esimerkiksi meidän taapero bongaa aina lukiessa uusia fraaseja ja lauserakenteita, ja olen varma, että lukemisella on ollut huikean positiivisia vaikutuksia siihen, miten hyvin ja monipuolisesti hän ilmaisee itseään nyt 1v8kk iässä. Hän oppi ensimmäiset sanansa ”äiti”, ”hei” ja ”mummu” reilu vuosi sitten, ja siitä lähtien puheen kehitys on ollut huimaa seurattavaa.

Me luetaan yhdessä joka päivä sekä isojen että pienimmän kanssa. Iltasatu luetaan joka ilta. Joskus se on päivän ainoa lukuhetki, useimmiten ei. Me kaikki nautitaan lukemisesta, ja mä rakastan sitä, että meillä lapset tarttuvat itsekseenkin mielellään kirjaan ja käpertyvät sohvan nurkkaan lukemaan. Meidän ei ole koskaan tarvinnut patistaa kirjojen pariin, eikä lukeminen ole ikinä ollut kenellekään meistä pakkopullaa. Paitsi ehkä juuri tässä taaperovaiheessa meille vanhemmille, kun taapero ihastuu johonkin tiettyyn kirjaan, ja se on sitten luettava n. 350 kertaa päivässä, se yksi ja sama kirja. Se on kuitenkin todellakin sen arvoista, sillä jo nyt meidän lukiessa niitä samoja kirjoja uudelleen ja uudelleen, taaperolle kehittyy positiivinen suhde kirjoihin ja lukemiseen. Toivottavasti se kantaa läpi elämän.

Meidän 7v aloitti ekaluokalla tänä syksynä, ja koulussa on painotettu lukemisen tärkeyttä meille vanhemmille. Joka päivä pitäisi lukea ainakin 15 minuuttia yhdessä, ja meillä se täyttyy kyllä helposti. 7v oppi lukemaan itse 4-vuotiaana, ja meidän keskimmäinenkin oppi itse lukemaan 4-vuotiaana viime keväänä, mutta silti me luetaan joka päivä myös yhdessä ääneen. Nykyisin usein niinkin, että 7v lukee meille iltasadun ääneen, koska hän tykkää niin paljon lukea. Keskimmäinen vielä harjoittelee lukemista omassa tahdissaan. Me ei koskaan painosteta lukemaan, mutta kannustetaan ja kehutaan aina kun lapset osoittavat kiinnostusta kirjoja kohtaan.

Yksi tärkeä juttu, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi arjessa, on kirjojen oleminen helposti saatavilla kotona. Silloin kun kirjat olivat meillä  olohuoneessa suljettujen ovien takana kaapissa, lapset tarttuivat niihin oma-aloitteisesti paljon harvemmin kuin nykyään. N. vuosi sitten siirryttiin siihen, että kirjat ovat olohuoneessa esillä isossa korissa, josta kaikkien on helppo ottaa niitä, ja helppo laittaa takaisin. Tämä toimii loistavasti. Kun kirjat on aina esillä, niihin muistaa tarttua useammin. Ja kun ne on helppoa laittaa takaisin, ei tule niin paljon sotkuakaan, ja lapset oppivat itse laittamaan tavaroita oikeille paikoilleen.

Mä olen saanut kiinnostuksen kirjoja kohtaan perintönä omalta äidiltäni, ja niin myös Otto omilta vanhemmiltaan. Uskonkin, että vanhemman esimerkillä on suuri voima. Me luetaan Oton kanssa molemmat kirjoja paljon myös itse, ja lapsetkin näkevät sen. Mulla liittyy paljon lämpimiä muistoja niihin hetkiin, kun luettiin äidin kanssa yhdessä. Yhtä lämmöllä muistelen myös niitä hitaita viikonloppuaamuja, kun molemmat istuimme keittiön pöydän ääressä, söimme aamupalaa ja luimme omia kirjojamme. Äiti dekkaria, ja mä jotain nuortenkirjaa.

Vaukirjan kirjoja meillä on ollut niin kauan kuin olemme olleet vanhempia, ja yhä edelleen ne pitävät pintansa suosikkeina. Huomaan, että meidän taaperon suosikkeja on tismalleen samat kirjat kuin isosiskoillaan oli samassa iässä. Tällä hetkellä hittejä ovat kaikki kirjat, joissa käsitellään erilaisia tunteita ja niiden ilmaisua. Nyt saatiin vanhojen suosikkien seuraksi Vaukirjalta paketissa ihana Lohdutan sinua -kirja, joka ollaan luettu jo niin monta kertaa, että taapero osaa sen ulkoa. Hän höpötteleekin usein leikeissään, että ”Islalle tuli pipi, isä lukee kirjaa, islalle tulee hyvä mieli”.

Mä tykkään siitä, miten Vaukirjalla valitaan kirjapaketit aina juuri lapsen ikään sopivasti, ja niitä voi myös itse muokata. Varsinkin esikoisen vanhempana olisin saattanut esimerkiksi olla ihan pihalla siitä, millaisia kirjoja luetaan minkäkin ikäiselle lapselle. Usein vanhemmat aliarvioivat lapsen keskittymiskykyä ja taitoja, ja olisin saattanut vaikka lukea jotain pehmokirjaa puolitoistavuotiaalle, joka halusi jo kuunnella vähän pidempää satua. Onneksi oli Vaukirja, joka lähetti meille aina sopivia kirjoja sopivassa iässä, ja näin tajusin opettaa esikoiselle numeroita jo 1v3kk iässä, ja lukea tunteista silloin kun pikkusisko syntyi ja hän oli puolitoistavuotias.

Vaukirja on helppo ja vaivaton kirjakerho, jossa tilaaja ei sitoudu mihinkään, vaan voi erota kerhosta milloin tahansa. Vaukirjalla ei ole vähimmäisostopakkoa tai minimiaikarajoituksia. Mekin ollaan joskus erottu, kun kirjoja on kertynyt jo niin paljon ettei ole ollut tilaa. Sitten ollaan myöhemmin liitytty takaisin.

LUKIJATARJOUS:

Nyt saatte Vaukirjan tutustumispaketin vain postikulujen hinnalla (4,90 — 6,90 €). Kirjapakettien hinta on 14,95 – 17,95 € (+ pakkaus- ja postituskulut 4,95 €). Tilaaminen ja peruuttaminen käy helposti Vaukirjan Omat sivut -palvelussa netissä, ja jäsenyyden voi perua siis vaikka heti tutustumispaketin jälkeen, jos ei ole tyytyväinen. Lisää tarjouksesta voi lukea Vaukirjan sivuilta, ja kannattaa vilkaista myös Vaukirjan blogia, jossa lukemisen hyödyistä ja vinkeistä kirjoittavat ammattilaiset. 

Tykkäättekö te lukea lasten kanssa? Mikä on teidän lapsen/lasten lempikirja tällä hetkellä?

Ollaan oltu nyt pari päivää täällä syyslomalla mun tädin perheen luona, ja täällä on ihanaa! Kyllä tuli taas niin kotoisa ja ihana fiilis kun puin kotona tutun Oulu-paidan päälle, lastasin Oton kanssa tavarat ja lapset autoon, ja otettiin nokka kohti Oulua. Täällä on niin helppo rentoutua ja levätä ja irtautua kaikesta. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, lapset leikkivät kaikki kolme tuolla mun kummipojan ja hänen kaverinsa kanssa, ja naurun kiljahdukset vaan raikaavat tänne jatkuvasti.  Oulussa mustakin aina tuntuu kuin olisin lomalla, vaikka tekisinkin täällä välillä töitä. Ympäristöllä ja rakkailla ihmisillä on vaan niin rentouttava vaikutus.

Ihanaa ottaa tällainen pieni hengähdystauko tähän väliin, sillä lokakuu on ollut tavallista enemmän täynnä töitä ja tapahtumia, ja vuoden työntäyteisimmät kuukaudet ovat vasta edessä: marras- ja joulukuu. Uskon, että tämän ihanan akkuja lataavan reissun ansiosta saan hurjasti lisää energiaa tuleviin viikkoihin. Odotan innolla kaikkea ihanaa, mitä lähestyvä joulu tuo tullessaan. Ollaan kyllä onnekkaita, kun meillä on tällainen ihana paikka johon ollaan aina tervetulleita, ja jossa meillä on aina hyvä olla tärkeiden ihmisten kanssa.

Näiden päivien aikana ollaan käyty mun mummun haudalla, herkuteltu donitseilla, nähty mun äitiä ja Armasta ja ulkoiltu. Sellaista ihan perus Oulu-puuhaa, mitä nyt täällä aina tehdään. Huomenna mennään moikkaamaan mun pappaa, kun hän on kotiutunut reissusta. Onkin jo ehtinyt tulla hurja ikävä! Pitää yrittää nähdä taas niin paljon sukulaisia ja ystäviä kun vain ehditään tämän loman aikana.

Täällä on ollut uskomattoman kaunista, aurinko on paistanut ja ruskaakin on vielä jäljellä, vaikka pelkäsin, että täällä olisi jo ihan kaikki lehdet pudonneet puista. Upeaa väriloistoa on onneksi edelleen näkyvissä. Lapset ovat nauttineet ulkoilusta ihan täysillä, kun on koko ajan leikkikavereita paikalla, ja iso piha jossa juosta ja touhuta. Huomenna mun tädilläkin alkaa loma, niin voidaan touhuta sitten koko porukalla jotain hauskaa.

Käytiin tänään aamulla Ainolan puistossa Hupisaarten leikkipuistossa leikkimässä, ja meillä oli niin hauskaa. Siellä on paljon tekemistä sekä isoille että pienille, ja koko perhe viihtyi siellä super hyvin. Ainolan puisto oli ihan lemppari jo lapsuudessa, ja edelleen siellä on käytävä aina kun tänne tullaan. Taapero ihmetteli vesisuihkuja, ja halusi mennä kuulemma ”vähän uimaan”. Ihan ei päästetty enää uimaan lokakuun hyiseen veteen, mutta ihasteltiin kyllä vesisuihkuja kauempaa yhdessä.

Mä toivottelen kaikille upeaa syksyistä viikonloppua <3

*Synttärijuhlat Gymissä saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Me järjestettiin tällä viikolla 7-vuotiaan kaverisynttärit Redin uunituoreessa Gymissä. Kulunut kuukausi on ollut niin täynnä ohjelmaa, että tokat synttärit saatiin pidettyä vasta näin kuukautta oikean päivän jälkeen. 7v halusi kutsua synttäreille koko luokan, ja se oli mun mielestä mahtava idea. Ensimmäisenä tuli kuitenkin mieleen, että meidän kotona se ei kertakaikkiaan vaan onnistu, koska kerrosala on sen verran pieni, vaikka neliöitä muuten onkin. Voin vain kuvitella millainen härdelli meidän kotona olisi ollut, jos oltaisiin pidetty niin isot lastenjuhlat täällä, ja kaikki olisivat pakkautuneet esimerkiksi alakertaan. Siksi päätettiin miettiä jotain muuta vaihtoehtoa juhlien järjestämiseen.

Jokin aika taaksepäin oltiin Kauppakeskus Redin uuden Gymin avajaisissa, ja siellä tuli puheeksi, että Gymissä voi järjestää synttäreitä. Meidän lapset selkeästi tykkäsivät kokeilutunnista, jolle avajaisissa osallistuivat, ja mä olin heti ihan myyty. Mikäs sen parempaa kuin ohjatut synttärit, joilla lapset saavat kivaa liikunnallista tekemistä, ja itse ei tarvitse muuta kuin tulla paikalle (ja tuoda tarjoilut).

Gymi-synttäreillä on lasten määrästä riippuen paikalla yksi tai kaksi ohjaajaa, jotka ohjaavat synttärit alusta loppuun asti. Synttärit ovat siis ohjattu yksityistilaisuus. Meidän synttäreillä ohjaajia oli kaksi, mahtavat Arttu ja Lotta, joilta onnistui sekä suomen että ruotsin kieli hyvin. Lapset tykkäävät siitä, että on joku, joka vetää koko tilaisuuden läpi, ja koko ajan on selkeää, että mitä tehdään. Tunnelma Gymi-synttäreillä oli kuitenkin tosi rento, eli kyseessä olivat selkeästi juhlat, eikä mihinkään temppuradan juttuihin tarvinnut aiempaa kokemusta.

Meidän juhlissa oli ekaksi sellainen alkupiiri, jossa käytiin nimet läpi. Sitten oli vuorossa lämmittelyleikkiä, joka oli meidän juhlissa tanssihippaa. Sitten oli varsinaisen Gymi-radan vuoro, jonka aikana lapset saivat kaikki touhuta eri pisteillä trampoliineista akrorenkaisiin ja puolapuista patjoihin. Gymissä on ihan super paljon tekemistä, ja kenenkään en nähnyt seisoskelevan paikoillaan siellä, vaan kaikki touhusivat koko ajan. Ohjatun tunnin jälkeen oli vielä loppuvenyttely-leikki, jonka lapset eivät edes huomanneet olevan venyttelyä, kun keskittyivät leikkiin.

Viimeisenä oli vielä tarjoiluiden vuoro. Meidän synttärit oli arki-iltana, joten ajateltiin, että ei mitään hurjia sokeripommeja viitsitä tarjota. Me leivottiin Oton kanssa kaksi pellillistä herkullista omenapiirakkaa (vaikka itse sanonkin), ja lisäksi tarjolla oli popcornia ja pillimehua. Kelpasi vallan hyvin kaikille lapsille. 7v puhalsi kynttilän omenapiirakkaviipaleen päältä, ja se oli oikein hyvä. Kaikki jaksoivat istua kivasti pöydän ääressä liikuntahetken jälkeen, ja siihen oli hyvä päättää kivat juhlat. Juhlien päätyttyä meidän ei tarvinnut muuta kuin vaan lähteä kotiin, sillä myös juhlien jälkeinen siivous kuuluu juhlien hintaan. Ihanan helppoa vanhempien (ja tietty juhlista väsyneiden lasten) kannalta.

Juhlat onnistuivat kyllä yli odotusten, ja kaikkein suurin kiitos ehdottomasti kuului Gymin mahtaville ohjaajille (ja tietty huipuille lapsille). Me oltiin siellä taustalla vaan Oton kanssa, laitettiin tarjoilut esille, annettiin juomista silloin kun lapsilla tuli jano, ja juostiin meidän taaperon perässä, joka nautti jumppailusta täysin rinnoin. Tämä oli vanhemman kannalta erittäin mukava ja helppo tapa järjestää näinkin suuret juhlat, ja varmasti pidetään mielessä myös jatkossa. Ainakin meidän 5v ilmoitti myös, että hän voisi pitää omat 6v-synttärinsä myös Gymissä sitten puolen vuoden päästä. Hyvä aloittaa suunnittelut ajoissa.

Gymejä löytyy tällä hetkellä Helsingin Kalasatamasta (tämä Redin Gymi), Espoosta, Kirkkonummelta ja Valkeakoskelta. Gymeissä järjestetään sekä ohjattua liikuntaa, että juhlia ja muita yksityistilaisuuksia. Gymi-juhlat sopivat hyvin myös aikuisille, ja esimerkiksi polttareille Gymi voisi olla aika hauska ohjelmanumero. Gymin perustaja Christina huomauttaa, että aikuisten juhlissa skumppa ja jumppa sopivat hyvin yhteen, ja mä olen ehdottomasti samaa mieltä. 

Mä kuvasin juhlatilaa ja ohjaajia etukäteen näihin postauksen kuviin ennen kuin vieraat saapuivat paikalle. Tilat ovat ihanan avarat, ja siellä mahtuu hyvin isompikin porukka liikkumaan ja juhlimaan. Suuri kiitos vielä Gymille ja Artulle ja Lotalle näistä juhlista <3

Olin eilen päivällä Indieplacen järjestämällä Pilots Helsingin kolmen tunnin positiivisen psykologian luennolla. Luento oli tosi mielenkiintoinen, ja musta tuntui, että opin paljon itsestäni, ja sain ikäänkuin sellaista vahvistusta omille valinnoilleni ja ajatuksilleni. Että en ole naiivi tai tyhmä siksi, että haluan ajatella asioista positiivisesti ja uskon asenteen voimaan. Ymmärrän realiteetit, mutta en yleensä takerru negatiivisuuteen, vaan mietin asioita positiivisuuden kautta. Olen ihan tiedostamattani harjoittanut arjessa posiitivista psykologiaa jo monta vuotta, mutta usein olen saanut kuulla siitä myös negatiivista palautetta. Oli ihanaa kuulla joltain muultakin, että positiivinen suhtautuminen on enemmän kuin ok ja siitä voi olla monenlaista hyötyä mulle.

Vaikka monia asioita ajattelen jo posiitisuuden kautta, on mullakin myös muutamia sellaisia juttuja, joissa toistan usein samaa ajatusmallia. Esimerkiksi saatan joskus ylianalysoida jonkun tutun kirjoittamaa viestiä tai kiinnittää huomiota johonkin pieneen negatiiviseen asiaan, vaikka se olisi paljon vähemmän merkityksellinen kuin ne sanotut posiitiviset asiat siinä ympärillä. Se on ihan inhimillistä, mutta toivon, että luennolla läpikäytyjen haitallisten ajatusmallien myötä sain uusia keinoja käsitellä asioita. On tärkeää pysähtyä miettimään, mitä oikeasti tapahtui ja miten se oikeasti vaikuttaa elämään, vai vaikuttaako mitenkään, eikä heti hypätä tekemään niitä ikäviä johtopäätöksiä.

Myös pelot ovat sellaisia, joiden kanssa en ole aina osannut olla niin positiivinen kuin haluaisin. Esimerkiksi joistain pienistäkin fyysisistä oireista saatan huolestua ja epäillä heti pahinta, vaikka järjellä tiedän, että kyse ei todellakaan ole mistään vakavasta. Kuolemanpelko on ihan selkeä seuraus vanhemmuudesta itselläni, tai siis, että sen myötä se on pahentunut. Uskon, että sain luennolta vahvuuksia käsitellä myös näitä pelkoja rationaalisemmin, ja päästä irti niistä turhista pelottavista ajatuksista. Eivät nämä satunnaiset pelot ole mulle mitään arkea hankaloittavia asioita, mutta olisi mahtavaa jos asioiden pelkääminen ei koskaan veisi nanomilliäkään tilaa mun ajatuksista, koska se on ihan turhaa.

Luennolla vinkattiin myös Via-instituten persoonallisuustestistä, jolla voi testata omia luonteenvahvuuksiaan. Mä heti kiinnostuin testistä, ja teinkin sen tänä aamuna. Testi oli ilmainen, piti vaan täyttää joku profiili, ja vastata kysymyksiin. Testi kertoi mulle 24 luonteen vahvuuttani, ja sen järjestyksen, että mitkä ovat mun luonteessa kaikkein vahvimpia, ja mitkä taas eivät tule niin luonnostaan. Testi ei kerro luonteen heikkouksista, mutta ne, jotka sijoittuvat listan häntäpäähän ovat niitä, jotka tarvitsisivat enemmän harjoitusta tullakseen esiin vahvemmin.

Tässä mun TOP10:

1. Luovuus

2. Uteliaisuus

3. Reiluus

4. Kiitollisuus

5. Rakkaus

6. Oppimisen ilo

7. Innokkuus

8. Rehellisyys

9. Ystävällisyys

10. Johtajuus

Mä olin jopa vähän yllättynyt tästä testin tuloksesta! En ollenkaan arvannut, että esimerkiksi johtajuus voisi olla mulla noin korkealla. Koen kyllä olevani sosiaalinen tyyppi, mutta en ole koskaan ollut johtavassa asemassa. Mä olen aina ajatellut, että pystyn kyllä tekemään hyvin yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa, mutta en koskaan ole pysähtynyt ajattelemaan, että mulla voisi olla taitoja johtamiseen, koska se ei koskaan ole ollut asia, josta olisin erityisesti haaveillut.

Luovuus, uteliaisuus, oppimisen ilo ja innokkuus liittyvät mulla oikeastaan kaikkeen mitä teen. Silti olin yllättynyt siitä, että ne olivat noin korkealla vastauksissa. Mutta kyllähän tuo käy järkeen nyt kun mietin, miten olen edennyt esimerkiksi influencerina. Mä tykkään haastaa itseäni, etsin aina uusia keinoja tehdä mun työtä ja olen tosi kiinnostunut oppimaan uutta. Koen saavani hurjan paljon irti keskusteluista muiden alalla olevien kanssa, ja olen erittäin halukas kehittämään tätä alaa ja omia kanaviani ja keinojani tehdä työtäni entisestään.

Reiluus ja rehellisyys on mulle ihan kunnia-asioita. Kaikkia ihmisiä pitää kohdella reilusti ja oikeudenmukaisesti, ja haluan aina olla rehellinen sekä kaikille ympärillä oleville, että itselleni. Mä haluan olla ihminen, jonka sanaan voi luottaa, ja koen kyllä sitä olevani. Joskus pidän niin hanakasti kiinni lupauksistani, että aiheutan sille jopa itselleni hankaluuksia, mutta koen vaan ihan super tärkeäksi olla luottamuksen arvoinen. Esimerkiksi pidän lähes aina kiinni sovituista deadlineista, vaikka mulle tulisi oksennustauti, paha migreeni tai mitä ikinä. En vaan halua aiheuttaa kenellekään muulle hankaluuksia omien ongelmieni vuoksi, vaikka tiedän, että se olisi muille ihan ok. Koen siis reiluuden ja rehellisyyden olevan pääosin vahvuus, mutta joskus se on mulle myös heikkous.

Rakkaus, ja ystävällisyys on mun henkilökohtaisessa TOP2:ssa asioissa, joita arvostan kaikkein eniten. Olen siis iloinen, että ne olivat myös luonteenvahvuuksissa korkealla. Mä osoitan rakkautta mielelläni sanoin ja teoin, ja haluan, että kaikki mun ympärillä olevat ihmiset tietävät, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat minulle. Mä haluan, että mun ja mun läheisten arki tuntuu rakkaudentäyteiseltä ja lämpimältä, ja pyrin siihen vahvasti ihan joka päivä.

Kiitollisuus on jotain sellaista, mitä tunnen joka päivä ihan valtavan suurissa määrin. En koskaan lakkaa hämmästelemästä ja olemasta kiitollinen siitä, miten ihania ihmisiä mulla on ympärillä ja miten mahtavia asioita olen päässyt kokemaan ja tekemään.

24 kohdan häntäpäässä mulla oli harkitsevaisuus, henkisyys ja urheus, ja se käy myös aivan hyvin järkeen. Olen jossain määrin harkitsevainen, mutta olen uskaltanut tehdä rohkeitakin ratkaisuja, kuten esimerkiksi ryhtyä yrittäjäksi raskausaikana, tai heittäytyä täysillä rakkauteen ja perhe-elämään oikean ihmisen kanssa vain hetken tuntemisen jälkeen. Positiivinen asenne ja usko omiin kykyihin ja rakkaisiin ihmisiin, ja siihen, että kaikki järjestyy, ajaa mulla yleensä sen varovaisuuden ohi. Silti mietin aina ensin, mihin oikeasti pystyn ja mitä ei todellakaan kannata lähteä tekemään.

Henkisyys on jotain sellaista, mille haluaisin järjestää arjestani enemmän aikaa. Haluaisin enemmän pysähtyä miettimään, ja antaa tilaa niille omille ajatuksille. Usein arki on vaan sen verran toiminnallista, että ei vaan tule mieleen keskittyä henkisyyteen tai alkaa esimerkiksi meditoimaan. Olisi kuitenkin hyvä pysähtyä edes muutamaksi minuutiksi päivittäin tyhjentämään ajatukset kaikesta, ja vaan olla. Tästä aion ottaa onkeeni.

Urheus yllätti häntäpäässä, koska nimenomaan siellä oli myös se harkitsevaisuus. Ehkä ne olivat molemmat häntäpäässä, koska sijoitun sinne rohkean ja varovaisen välimaastoon niin selkeästi. En ole uhkarohkea, mutta en myöskään ylivarovainen? Mene ja tiedä.

Yhtäkaikki, tämä oli tosi mielenkiintoinen testi, ja oli hauskaa pysähtyä hetkeksi miettimään itseään ja omaa luonnettaan. Usein sitä vaan porskuttaa eteenpäin ja toimii totutulla tavalla, pysähtymättä yhtään miettimään niitä omia tapojaan ja ratkaisujaan. Välillä tosi hyvä ottaa tällainen hetki itsenanalysointiin, niin voi jatkossa tehdä entistä parempia valintoja ja muuttaa omia pinttyneitä tapojaan.

Oletteko te tehneet tuota testiä? Miten itse koette omat luonteen vahvuutenne? Entä heikkoudet? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä CeraVen kanssa.

Mä melkein itkin onnesta, kun muutama viikko sitten sain pahvilaatikollisen Suomessa syyskuussa lanseerattuja CeraVe-tuotteita testattavaksi. Olen kirjoittanut täällä ennenkin tuoksuherkästä nenästäni, ja siitä, kuinka monet tuoksut aiheuttavat mulla migreeniä. Viimeisen parin vuoden aikana olen jättänyt varmaan n. 90% ennen käyttämistäni tuoksuvista tuotteista pois, koska niissä on se riski, että saan migreenin. Siksi olin niin älyttömän iloinen näistä CeraVen tuotteista, koska ne ovat kaikki hajusteettomia, ja niitä on paljon erilaisia tuotteita, erilaisille ihotyypeille. Nyt luvassa siis mun kokemuksia CeraVen tuotteista.

Tiedättekö, kun usein hajusteettomia tuotteita kyllä löytyy, mutta ne ovat luokkaa ”hajusteeton puhdistusaine”, ”hajusteeton kosteusvoide” ja ”hajusteeton saippua”. Siinä missä tuoksullisia tuotteita on erilaisia kaikille mahdollisille ihotyypeille, tarpeille ja erilaisilla koostumuksilla, hajusteettomien tuotteiden pitäisi yleensä vaan sopia ihan kaikille. Ja näin ei tietenkään ole. Eihän voida olettaa, että kaikilla hajusteita välttelevillä on samanlainen iho ja samanlaiset tarpeet. Silti se todellisuus, varsinkin helposti saatavilla olevissa tuotteissa on sitä, että on se yksi hajusteeton vaihtoehto per tuoteryhmä.

CeraVen tuotesarjassa on 10 eri tuotetta päivittäiseen, kokonaisvaltaiseen ihonhoitoon. CeraVe on ensimmäinen ihonhoitosarja, joka sisältää kolmen iholle tärkeän keramidin yhdistelmän, joka korjaa ja vahvistaa ihon suojakerrointa. Keramidit jättävät ihon kosteutetuksi, ja parasta CeraVen tuotteissa on tuoksuttomuuden lisäksi se, että ne eivät koskaan jätä ihoa tahmaisen tuntuiseksi tai rasvaiseksi, vaan pehmeäksi ja raikkaaksi. Lisäksi CeraVen tuotteet sisältävät mm. hyaluronihappoa.

Kävin CeraVen järjestämässä tilaisuudessa ihotautilääkärin konsultaatiossa, jossa valittiin juuri mun omalle iholle sopivimmat tuotteet. Mun iho ”räjähtelee” jonkin verran edelleen, koska lopetin vasta pari kuukautta sitten imetyksen. Tämä on tuttu juttu mulle, sillä olen kokenut tämän saman joka kerta lopetettuani imetyksen. Siksi valittiin mulle normaalille ja rasvoittuvalle – sekä mun kaltaiselle sekaihollekin – sopiva putsari, joka on mun ihon tämänhetkiselle kunnolle aivan loistava. Mulla on kuitenkin nimenomaan sekaiho (eikä rasvainen iho), joka kuivuu reilusti otsalta, nenänpielistä ja leuasta, ja siksi on tärkeää myös kosteuttaa sitä tehokkaasti.

CeraVella on kaksivaiheinen ihonhoitofilosofia: ensin puhdistetaan ja sitten hoidetaan. Mä puhdistan kasvot siis aamuisin CeraVen normaalin ja rasvoittuvan ihon vaahtoavalla puhdistusgeelillä, ja sitten hoidan normaalin ja kuivan ihon SK25 kosteusvoiteella, sekä CeraVe Eye Repair Cream -silmänympärysvoiteella. Iltaisin puhdistan meikit kasvoilta CeraVen Hydrating Micellar Cleansing Water -misellivedellä, ja pesen sen jälkeen vielä samalla vaahtoavalla puhdistusgeelillä. Myös kosteutus tapahtuu samoilla tuotteilla, kuin aamuisin.

Ihanien kasvotuotteiden lisäksi CeraVelta löytyy myös koko kropan puhdistusemulsio, erittäin kosteuttavat jalka- ja käsivoiteet, sekä kosteusvoide ja kosteusemulsio erittäin kuivalle vartalon iholle. Kaikki tuotteet sopivat hyvin myös lapsille, ja meillä onkin tuo puhdistusemulsio suihkussa koko perheen käytössä. Lapset tykkäävät leikkiä kasvomaaleilla välillä, ja CeraVen hajusteettomalla misellivedellä uskalsi hyvin putsata myös lapsilta hienot maskit pois, kun se sopii nimenomaam herkälle iholle eikä sisällä mitään turhaa.

CeraVen ihonhoitotuotteet on saatavilla apteekeissa (esim. Yliopiston Apteekki), ja niissä on loistava hinta-laatusuhde, sillä tuotteiden hinnat vaihtelevat 6,90-15,90 välillä. Edullinen voi olla myös laadukasta, ja näin ainakin mun kokemuksen mukaan todellakin on näissä CeraVen tuotteissa. Nämä ovat tulleet nyt syyskuussa myyntiin, eli ei ole kovin pitkään vielä olleet markkinoilla Suomessa, vaikka CeraVe on perustettu jo vuonna 2006. Mahtavaa, että mekin saatiin tämä kulttibrändi vihdoin Suomeen, mun nenä ja iho ainakin kiittää!