Me ollaan pesitty viimeiset puoli vuotta Oton kanssa tosi paljon vaan täällä kotona, ellei sitten olla oltu Oulussa. Ollaan tehty kaikki koko ajan joka päivä yhdessä, ja oltu ihan kiinni toisissamme. Vaikka olen tehnyt päivisin paljon töitä, Otto on kuitenkin ollut koko ajan siinä vierellä, ja läsnä. Harvassa on ne päivät, kun jompikumpi on käynyt jossain ilman toista. Meillä on ollut ihan todellinen vauvakupla, ja tänään se sitten puhkesi.

Otto palasi tänään vanhempainvapaalta töihin. En voi väittää etteikö tämä suuri arjen muutos olisi jännittänyt etukäteen, ehkä vähän kauhistuttanutkin. Meillä on ollut niin ihanaa, sellaista elämän parasta aikaa & lottovoittajafiilis aamusta iltaan, kun on vaan saanut olla toisen kanssa niin paljon. Vielä näin jälkeenpäinkin se tuntuu uskomattomalta, että meillä oli tämä hieno mahdollisuus viettää puoli vuotta yhdessä 24/7, ja olen siitä ihan äärettömän kiitollinen. Nyt se aika on kuitenkin ohi, ja on aika kääntää katse eteenpäin. Uusi arki on alkanut.

Tänä aamuna heräsin seitsemältä, kävin suihkussa ja keitin pannullisen kahvia. Isommat lapset & Otto heräsivät puoli tuntia myöhemmin, kuopuksen vetäessä sikeitä melkein kahdeksaan asti. Kun Otto ja tytöt olivat lähteneet, me keiteltiin aamupuurot ihan rauhassa, ja laitoin pellillisen appelsiinin siivuja uuniin kuivumaan. Sen jälkeen pesin pyykkiä. Ripustin niitä kuivumaan pienen apulaisen kanssa, joka ojenteli mulle pudonneita ja pyykkikorista kaivamiaan sukkia, ja ojentaessaan sukkaa hän aina nyökytteli kovasti ja sanoi ”tiitti!”. Eli kiitti, se on the juttu tällä hetkellä: antaa kaikille tavaroita, ja sanoa kiitti. Aivan ihana neiti.

Sitten tultiin meidän sänkyyn hengailemaan kirjakasan kanssa, ja luettiin yhdessä. Vauveli rakastaa kaikkia kirjoja joista kuuluu musiikkia, ja hän kääntää jo niin reippaasti itse sivua. Tänään hän myös eka kertaa osoitteli kirjasta juttuja, se oli niin söpöä! Hän aina osoitti, ja sitten päästi sellaisen kysyvän äännähdyksen, ja piti kertoa mikä eläin tai asia on kyseessä.

Yleensä päivisin lyhytuninen kuopuksemme nukahti tänään kerrankin omaan sänkyynsä aamupäikkäreille, ja veteli melkein kolme tuntia sikeitä. Sain siis melko pehmeän laskun tähän uuteen arkeen, sillä kerkesin tehdä päikkyjen aikaan ihan hyvin hommia. Mulla on aika hyvä fiilis, tästä tämä taas lähtee.

Vauvakuplassa kotona on ollut aivan ihanaa, mutta ihanaa on myös tehdä ja mennä ja kokea vauvan kanssa, ja olla aktiivisempi päivisin. On ollut ihan parasta olla Oton kanssa, käydä kävelyillä ja lounailla, ja tietty keskittyä töihin, mutta nyt on kiva taas käydä enemmän tapahtumissa, nähdä ystäviä kahvin tai lounaan merkeissä, tai mennä vaikka vauvakerhoon tai -muskariin. Työt teen päikkäriaikaan tai illalla, ja uskon että se onnistuu hyvin, ainakin tänään on onnistunut.

*poroleggingssit saatu blogin kautta. 

Takana on kiva päivä, ja edessä varmasti monta muuta kivaa päivää. Mä lähden loistavalla fiiliksellä tähän normi-arkeen ja katsotaan mitä se tuo tullessaan, varmasti paljon kaikkea mahtavaa! Otsikkoon viitaten: vaikka sanonkin että vauvakupla on puhjennut, niin kyllä mä taidan vieläkin olla vauvakuplassa. Nyt se kupla on vaan erilainen.

Ja onneksi meillä on aina se takaportti, että jos tuntuu että arki on liian kuormittavaa, Otto voi jäädä vaikka osittaiselle hoitovapaalle tai ihan kokonaan kotiin, tässähän on vielä yli kaksi vuotta aikaa siihen että kuopus on kolme vuotta ja oikeus tähän päättyy. Katsotaan mitä seuraavat viikot, kuukaudet & vuodet tuovat tullessaan. Juuri nyt ainakin tuntuu hyvältä just näin, ja näillä mennään.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Mitä yhteistä on Hämähäkkimiehellä ja Frozenin Elsalla?

Omasta mielestäni ei mitään, mutta jos nettiin on uskominen niin aika paljonkin. Vähintään 13 yhteistä lasta, koomisen suuriin pyllyyn työnnettäviin ruiskuihin erikoistunut lääketieteen koulutus, kakkafetissi ja taipumus sadomasokismiin. Ei siis mitään lapsiystävällistä ainakaan.

Olen aina ollut luonteeltani sellainen, että kun joku asia kiinnostaa, perehdyn siihen huolella. Valitettavasti tällä on harvemmin mitään käytännön hyötyä, sillä osaamiseni perustuu lähinnä todella optimoituun googletteluun, ja kattavaan tietämykseen netin osa-alueista ja meemikulttuurista. Siksi ei yllätä, että törmäsin jo jonkun aikaa sitten YouTubessa Frozenin Elsaa, Spider-Mania ja viattomia lapsia törkeästi hyväksikäyttäviin videoihin.

Tiedän etten ole ainoa, saati ensimmäinen, joka kyseisiä videoita on ihmetellyt. Ylekin teki jutun aiheeseen liittyen jo pari kuukautta sitten. Siinä perehdyttiin hieman yhteen suurimmista videoita tekevistä kanavista, ja jannuihin kanavan takana. Suuria kanavia on kuitenkin reippaasti yli toistakymmentä, ja valtaosassa pätevät samat ilmiöt ja toimintaperiaatteet. Näitä ovat esimerkiksi epäilyttävän suuret katsojamäärät, piilotetut like/dislike-palkit ja sekavat kommentit, jotka koostuvat kirjainyhdistelmistä. Puhumattakaan videoiden sisällöstä.

Lapsille suunnattua, mutta lapsille sopimatonta sisältöä

Spider-Man ja Elsa -videot ovat musiikkeineen, hahmoineen ja iloisine väreineen kaikin puolin selkeästi lapsille tarkoituksellisesti suunnattua kamaa. Ilmeisen täydellisen ansiosta hakukoneoptimoinnin, pomppaavat ne varsin vauhdikkaasti esille sivupalkkiin YouTubessa, kun etsii yhtään mitään oikeasti lapsille tarkoitettua. Sisältö niissä on kuitenkin kaikkea muuta kuin lapsiystävällistä, ja mitä pidemmälle kaninkoloon sukeltaa, sitä sekavammaksi videoiden meno muuttuu.

Tein itse pienen kokeilun. Kirjoitin YouTuben hakukenttään “spiderman and elsa” (joka on muuten väärä kirjoitusasu hämähäkkimiehelle, terkut myös Ylen suuntaan, se kirjoitetaan väliviivalla) ja avasin ensimmäisen vastaan tulleen videon. Ensimmäinen video oli suhteellisen viattoman, vaikkakin jokseenkin epileptisen oloinen, mutta jo kolmannen sivupalkista avaamani videon kohdalla thaimaalainen hämis viilteli pahiksilta kurkkuja auki jonkin sortin lohikäärmeveitsellä, verisine erikoistehosteineen päivineen.

Teemoina mm. silpominen, väkivalta & ulosteet

Muita usein toistuvia teemoja videoissa ovat silpominen, amputaatio, ulosteleikit, neulat ja pistokset, hämähäkit, pellet (ei ne kivat ilmapalloeläimiä häsläävät pellet vaan ne toiset), simuloidut seksiaktit sekä viittaukset varkauteen ja pahoinpitelyyn joita usein säestää iloinen nauru, ikäänkuin kertoakseen että kyseinen käytös olisi jotenkin hyväksyttävää. Videoilla esiintyy sekä lapsia että aikuisia suosittujen piirroshahmojen asuihin pukeutuneena, ja he näyttelevät näitä kummallisia kohtauksia.

Ajatus on jokseenkin hirvittävä. Lapset oppivat matkimalla, ja kun iloinen musiikki, pirteät värit ja Teletappimainen “joo kyllä lisää kiitos”-tyylinen toisto näyttää skideille että pöntöstä juominen, haaroväliin potkiminen ja spontaani amputaatio on ihan kiva juttu, on pahimmillaan vain ajan kysymys että jotain urpoa kokeillaan itse. Varsinkin, kun videoilla juuri LAPSET tekevät näitä asioita.

Monet tubettajat kuten h3h3Productions ja PewDiePie ovat tehneet aiheesta videoita. Vaikka kenelläkään ei tunnu olevan käsitystä siitä, mitä videoilla tarkalleen ajetaan takaa, (muuta kuin miljoonien klikkien ja katselukertojen kerryttämiä mainostuloja), on selvää ettei kenenkään tulisi tätä sontaa katsoa.

YouTubea vain vanhemman valvonnassa

Olen itse YouTuben tehokäyttäjä, sillä sivuston tarjonta pelaa huomattavasti enemmän samaan maaliin kanssani, kuin Suomen televisiotarjonta. Meidän lapsilla ei kuitenkaan sivustolle ole omin päin asiaa. Vaikka YouTubessa on paljon lapsille sopivaa ja heitä viihdyttävää sisältöä, ilman 100% valvontaa yksikään vanhempi ei pysty varmistamaan, ettei lapsi ajautuisi katsomaan näitä kummallisia elementtejä sisältäviä videoita, niin tehokas algoritmi on. Se lähtee suosittelemaan taitavasti nimettyjä videoita, vaikka lapsi itse aloittaisi katselemalla suomalaisia tubettajia maistelemassa karkkeja.

Meillä oli aikoinaan lapsille ennalta läpikäyty soittolista videoita. Soittolistaa sai katsoa vain luvan kanssa, aikuisten ollessa läsnä samassa huoneessa. Nykyään lapset saavat katsoa itsenäisesti vain Netflixiä ja Lasten Yle Areenaa, ja Youtubea katsotaan ainoastaan yhdessä koko perhe, jolloin aikuinen voi varmistaa, että katsotaan turvallista sisältöä. Youtube-sovellus on sekä iPadissa että esikoisen puhelimessa estetty kokonaan. Loputtomiin ei YouTubea voi kieltää, mutta ainakin nyt vielä 4- & 6-vuotiaiden kanssa ollaan koettu tämä hyvänä ratkaisuna. 

Ei kannata myöskään turvautua siihen, että lapsille suunnattu Kids Youtube -sovellus olisi turvallinen vaihtoehto, sillä nämä äärimmäisen hyvin algoritmiystävällisiksi rakennetut videot löytyvät myös sieltä, ihan samalla tavalla. YouTube ei tunnista niitä haitalliseksi, eikä niitä kaikkia pystytä poistamaan, sillä niitä ilmestyy niin uskomattoman suuret määrät ihan koko ajan lisää. 

En tietenkään pysty kenenkään muun puolesta sanomaan mitä saa, tai ei saa tehdä. Omatuntoni ei kuitenkaan anna minun pysyä hiljaa, kun ongelma on näinkin laaja. Netin käyttäminen on nykymaailmassa varsin pakollinen taito, ja mitä nuorempana sen oppii, sitä enemmän siitä saa niin arjessa kuin työssä irti. Vastuu pitää meininki turvallisena lapsillemme, on kuitenkin meillä vanhemmilla. Ehdotan että jokainen jolla tuntuu sellainen kutina persposkissa, että tämä kuulostaa tutulta, tarkistaa mitä lapsen käyttämien laitteiden YouTube-historiasta löytyy. 

Mikäli aihe alkoi kiinnostamaan, voi lisätietoa googletella esimerkiksi hakusanalla “ElsaGate”. Suosittelen kuitenkin käyttämään tervettä maalaisjärkeä, mitä niihin hakutuloksiin tulee. Itse aika syvälle kaninkoloon sukeltaneena, ja todella mystisiä juttuja nähneenä, tahdon painottaa ettei kaikkea netissä lukemaansa kannata koskaan uskoa.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Pierre Robertin kanssa.

Olen hehkuttanut blogissani merinovillaa jo pitkään, sillä se on mun ehdoton lempimateriaali näin kylmillä ilmoilla, ja muutenkin. Merinovilla on ihoa vasten pehmeää, se ei kutita, se kestää kovaakin käyttöä, ja ennen kaikkea, pitää ihon kuivana ja lämpimänä kylmällä ilmalla. Merinovilla on mun suosikki niin vauvalle, isommille lapsille kuin meille aikuisillekin, ja sen jälkeen kun tutustuin siihen, olen hylännyt epäekologiset & mikromuoveja sisältävät materiaalit alus- ja välikerroksista täysin. Miksi käyttää niitä, kun on parempiakin vaihtoehtoja?

Moni ajattelee, että merinovilla on kallista, ja käyttää siksi jotain muuta materiaalia välikerroksissa. Mun kokemuksen mukaan merinovilla tulee kuitenkin huomattavasti edullisemmaksi kuin edullisemmat vaihtoehdot, sillä se säilyy hyvänä niin paljon pidempään. Lisäksi mä maksan mieluusti siitä, että voin pukea itseni ja lapset hyvällä mielellä, tietäen että vaate on tuotettu eettisiä standardeja noudattaen, materiaalista jonka keräämisestä ja käytöstä aiheutuu mahdollisimman vähän vaivaa eläimille ja ympäristölle.

Tänä vuonna Suomeenkin rantautunut Pierre Robert valmistaa merinovillavaatteita ihan koko perheelle, ja vastuullisuus on yksi heidän arvojensa peruskiviä ja olennainen pohja ihan koko liiketoiminnalle. Pierre Robertin merinovillavaatteet suunnitellaan Norjassa, ja siksi ne sopivatkin hyvin myös meidän Pohjoisen karuihin olosuhteisiin. Vaatteissa käytetään 100% mulesing-vapaata merinovillaa. Pierre Robert on kuuluisa nimenomaan merinovillavaatteista, mutta heiltä löytyy myös paljon muutakin (esimerkiksi treenivaatteita, alusvaatteita ja uimapukuja).

Tällä viikolla tuskin kukaan on voinut välttyä Black Friday -tarjouksilta, ja myös Pierre Robertilla on meneillään mahtava Black Friday -kampanja, jonka myötä heidän merinovillavaattensa ovat todella edullisia, naisten ja lasten tuotteita saa 15-50% alennuksella, ja tarjoukset vaihtuvat päivittäin. Alesta löytyy paljon hyviä vaatteita niin lapsille kuin aikuisillekin, ja jos hinta on mietityttänyt merinovillahankinnoissa, nyt on juuri loistava aika tehdä ne mahdollisimman edullisesti. Joulu on ihan kohta, ja pehmeään pakettiin on hyvä kääräistä eettisesti tuotettua ja taatusti lämmittävää merinovillaa.

Meidän isommilla tytöillä on päällä kuvissa Pierre Robertin merinovillapitkikset, jotka saa nyt tämän viikon ajan huokeaan 13,77€ hintaan kun niistä lähtee 40% alennus. Mahtavan alennuksen saa myös vauvojen merinovillabodyista, -sukista ja myssyistä. Mun suosikki ihan vastasyntyneelle on merinovillainen kypärälakki, jollaisen saa myös juuri nyt todella edullisesti Pierre Robertilta. Merinovilla tuntuu pikkuvauvan iholla niin ihanalta, ja kypärälakki suojaa hyvin myös kaulan, eikä hiosta. Suosituimmat värit ja koot loppuvat nopeasti, koska tuotteita on vain rajoitettu määrä, joten kannattaa napata nopeasti omat lempparit ostoskoriin, mikäli mielii niitä saada. Black Friday -tarjoukset ovat voimassa 24.11. asti, eli sinne perjantaihin.

Monet meistä vanhemmista panostavat täysillä lastenvaatteisiin, ja yrittävät selvitä omissa hankinnoissaan huokeammalla, mutta olen todennut tässä monen talven aikana että ei se vaan kannata. Ihan yhtä lailla me aikuisetkin rämmitään (ainakin toivottavasti) siellä lumessa pulkkamäessä, lumiukon rakentamisessa ja luistelemassa, ja tarvitaan ne lämmittävät välikerrokset.

Mulla on päällä päästä varpaisiin Pierre Robertin merinovillaa näissä kuvissa, ja voin kertoa että nämä pitävät ihon kuivana ja lämpimänä vaikka konttaisi kolme tuntia pyörittelemässä lumipalloja pihalla (testattu on Oulussa!). Merinovillavaatteet päällä on kyllä ihanaa hengailla ihan vaan himassakin, ja usein niitä ei teekään mieli riisua kun tulee ulkoa, vaan ollaan ihan muina kalsarikalleina täällä kotona. Onneksi nuo Pierre Robertin vaatteet on myös kivan näköisiä muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi.

Ihanaa ja lämmintä iltaa kaikille <3

Viime vuonna tein blogiin pariskuntajoulukalenterin joka sai innostuneen vastaanoton. Me toteutettiin se viime joulukuussa Oton kanssa, ja se oli oikeasti tosi hauskaa. Tuli otettua pieni hetki omaa aikaa joka päivä yhdessä, tehtiin jotain jouluisaa kivaa, ja jotenkin siinä oli sitä spesiaalifiilistä, mitä sillä hainkin. Yllättäen myös Otto siitä innostui oikein kovasti. Tänä vuonna me tehdään varmaankin myös pariskuntajoulukalenteri, mutta sen lisäksi olen askarrellut meidän perheelle perhejoulukalenterin, joka sisältää 24 luukkua ilmaista ja kivaa joulutekemistä koko perheelle.

Koko perheen yhteinen tekeminen on parasta, ja se että se liittyy jouluun tuo siihen vielä ekstrasuurta merkitystä. Kaikki nämä 24 luukkua sisältävät kivaa tekemistä, ja kaikki niistä ovat sellaisia että pystyy toteuttamaan ilmaiseksi, tai ainakin melkein. Tämä ei ole siis mikään kuluttamiseen kannustava materiajoulukalenteri, vaan jotain ihan muuta.

Toki leivontatarvikkeisiin menee rahaa jos ei niitä ole valmiina (meillä löytyy perus jauhot, hillot, mausteet, sokerit ja muut kaapista aina), ja kaikilla ei ole askartelutarvikkeita (mitä meillä on iso kaappi täynnä, kun vuosien varrella on kertynyt kaikenlaista sälää), mutta jos ei voi käyttää rahaa niihin eikä niitä löydy omasta takaa, voi soveltaa esimerkiksi hyödyntämällä vanhoja pahvilaatikoita, pilttipurkkeja, luonnosta käpyjä & pudonneita oksia ynnä muita, tai halutessaan käyttää muutaman euron kaupan tarvikkeisiin.

Mä toteutin tämän yksinkertaisuudessaan niin, että kirjoitin luukkujen tekemiset paperilapulle vähän kalenterin päiviä vilkuillen (että mitä tapahtuu minäkin joulukuun päivänä kalenterin mukaan), ja sitten laitoin laput taitettuna lahjapaperin jämistä askartelemiini kirjekuoriin. Koristelin kuoret liimalla ja glitterillä, ja laitoin ne pyykkipojilla roikkumaan.

Siitä lapset saavat avata joka päivä yhden luukun, ja sitten toteutetaan se tekeminen juuri sinä päivänä. Avataan luukut varmaankin arkena aina iltaisin, ja viikonloppuna sitten jo aamulla. Tässä kalenterissa luukut on nyt numeroitu, mutta jokainen voi ne tuosta helposti kopioida ja mätsätä omaan kalenteriinsa sopivaksi, tämä on vain sellainen runko jonka pohjalta lähteä kalenteria tekemään. Ja jos joku luukku ei itselle sovi, sen voi hyvin vaihtaa johonkin muuhun tekemiseen.

PERHEJOULUKALENTERI

1. Käykää lainaamassa kirjastosta jouluaiheisia satukirjoja

2. Käykää kotieläintilalla joulutapahtumassa

3. Menkää joulupolulle

4. Käykää moikkaamassa joulupukkia

5. Rakentakaa yhdessä legoista joulukuusi

6. Koristelkaa joulukuusi

7. Askarrelkaa gift-in-a-jar lahjaksi vaikkapa naapurille  (Helppoja ohjeita löydät esim. täältä & täältä.)

8. Tehkää omaperäinen piparitalo

9. Käykää laulamassa Kauneimpia joululauluja

10. Menkää ihastelemaan jouluvaloja & ikkunoita

11. Askarrelkaa & lähettäkää joulukortit

12. Lahjoittakaa joulukeräykseen vanhoja leluja tai vaatteita 

13. Leipokaa joulutorttuja

14. Koristelkaa lasten oma huone jouluisaksi

15. Keittäkää kuumat joulukaakaot

16. Askarrelkaa tonttuovi (ohje tulossa myöhemmin, mutta esim. Pinterestistä löytyy)

17. Juokaa glögiä & syökää pipareita

18. Kuunnelkaa joululauluja & pitäkää jouludisco

19.Tehkää joulusiivous

20. Katsokaa jouluelokuva telkkarista tai Netflixistä 

21. Lapset saa valmistella jouluteemaisen näytelmän ja esittää sen

22. Menkää yhdessä luistelemaan 

23. Ottakaa lapset mukaan jouluruokien valmistukseen

24. Syökää yhdessä riisipuuroa lounaaksi ja muistakaa piilottaa manteleita sekaan

Mä oon niin joulumielellä tämän kirjoitettuani, että pakko varmaan lähteä virittelemään jouluvaloja pihalle! Ihanaa päivää kaikille <3

Kävin läpi vanhoja kuvia blogistani taannoin, kun selasin vähän mun tekemiä joulun ajan postauksia. Samalla tuli taas hauskasti huomattua se, miten paljon sitä muuttuu joka vuosi ihan huomaamattaan, ja miten eri näköisiäkin lookeja on tullut esiteltyä blogivuosina. Ihan jo saman vuoden sisällä tyyli muuttuu hurjan paljon mulla. Kuukausikatsaukset on tietty siitä harhaanjohtavia, että ne saattavat jättää rajutkin tyylimuutokset pois, jos ne ovat tapahtuneet eri kuussa (kuten mun violetit hiukset, tummanruskeat pidennykset & lyhyen polkan jota pidin kiharoilla). Toisaalta on hauskaa huomata sellainen kuvio, että kaikkein useimmin mulla on ollut marraskuussa vaalea pitkä polkka. Se taitaa olla se mun juttu.

MARRASKUU 2011

Jos vaalea pitkä polkka on mun juttu, niin tämä on kyllä ihan mahdollisimman kaukana siitä. Tässä olen pienen kuusiviikkoisen esikoistyttären äiti – joka oli tyyliltään aivan hukassa. 60cm pidennykset, super tummat meikit ja leopardikuvio, ei hyvänen aika! Tosin nuo kengät oli ihan kivat, niitä voisin käyttää vieläkin. Hassua katsoa itseä niin eri näköisenä, kuin mitä nykyään olen.

MARRASKUU 2012

Tässä kuvassa odotan meidän keskimmäistä, raskauspahoinvointi ja päänsärky olivat alkaneet vihdoin helpottaa, samoin väsymys. Tunsin olon taas enemmän omaksi itsekseni. Silloin mun tukka oli paksuin ja hyväkuntoisin mitä se on koskaan ollut, kaiholla muistelen sitä. Kasvatin kokonaan oman värin ja tukka tykkäsi siitä muutoksesta. Toisaalta tunnen silti vaalean tukan enemmän omakseni, kuin tämän luonnollisen värini.

MARRASKUU 2013

Marraskuussa 2013 meidän keskimmäinen tyyppi oli puolivuotias, ei kyllä uskoisi kun tätä kuvaa katsoo, että silloin nukuttiin tosi huonosti. Kai se on purkkirusketus & korkkarit, jotka virkistävät, hah. Tuo tukan pituus oli kyllä myös aika kiva, vaikka ei omaa tukkaa ollutkaan kaikki. Toivottavasti mun omat kutrit vielä joskus kasvaisivat noin pitkiksi!

MARRASKUU 2014

Marraskuussa 2014 mulla oli just tämä sama tukkatyyli kuin nytkin, pitkä vaalea polkka. Ja se kyllä näyttää kivalta, kuten myös tuo asu ainakin mun silmään. Voisin pukea sen vaikka heti päälle, tosin nuo housut ei kyllä enää mahdu mulle. Viininpunainen on mun joka syksyn go-to.

MARRASKUU 2015

Tässä mä elin elämäni kiireisintä aikaa, kun tein kahta työtä päällekkäin, ja pidettiin silti lapsia vain osa-aikaisesti hoidossa. Muistan silti kuinka uskomattoman innoissani olin kaikesta mitä sain tehdä, ja miten paljon opin juuri silloin. Tämänkin asun voisin kokonaisuudessaan pukea päälle vaikka heti, ja kaikki vaatteet sekä löytyvät edelleen mun kaapista, että ovat mulle sopivia, JEEE! Tuo juurikasvu muistuttaa tämän hetkistä tilannetta – apua. Pakko kyllä päästä pian kampaajalle!

MARRASKUU 2016

Viime vuoden marraskuu, ja iso pötsi jossa kasvoi meidän rakas kuopus. The Happiest Time of All lukee taustalla, ja se oli kyllä ihan järjettömän onnellista aikaa, vaikka pelkäsin koko raskausajan että meneekö kaikki hyvin. Onneksi kaikki meni hyvin ja nykyään meillä on tuo ihana touhukas pieni vekkuli. Pelosta ja kaikista vaivoista huolimatta, olihan se raskaus ihanaa aikaa ja rakastin sitä masua, nyyhkis!!

MARRASKUU 2017

Viimeinen kuva on otettu alle pari viikkoa sitten. Siinä olen minä nyt, sellaisena kuin olen tällä hetkellä. Mä näen itse mun kasvoilla ne kaikki tunteet joita tällä hetkellä tunnen, sekaisin järjettömän suurta onnea ja iloa kaikesta siitä mitä meillä on, mutta myös surua. Elämää.

Näistä kuvista herää kyllä paljon muistoja ja ihania hetkiä mieleen. Tämä blogi on mulle niin suuri rikkaus, sen avulla muistaa paljon sellaista, mikä muuten painuisi ihan unholaan. Välillä vähän kevyempää hömppää & tajunnanvirtaa väliin, sitäkin on hauska tehdä.

Mikä on teidän lemppari marraskuinen look?