Moi! Mä uskallan nyt viimeinkin todeta sen seesteisen keskiraskauden alkaneen, vaikkakin viikkoja myöhässä mutta kuitenkin! Voi että tuntuu hyvältä kun jaksaa taas oikeasti iltaisinkin tehdä muutakin kuin kaatua sänkyyn ja nukahtaa samantien. Voimien palattua ja uuden kodin myötä mua on myös puraissut oikea siivouskärpänen ja päivät kuluvatkin iloisesti siivoillen ja taaperon banaanimössötahroja lattiasta hinkaten, joululaulut raikaavat taustalla.

Joulufiilistä mulla on muutenkin ilmassa, jotenkin se joulu (varsinkin tälläiselle jouluhullulle) tuntuu niin huikealta senkin takia kun tänä vuonna esikoinenkin ehkä ymmärtää edes jotain joululahjoista ja joulukoristeista ja voi syödä jouluruokaakin, vaikka varmasti se joulun merkitys tulee seuraavina vuosina olemaan sitten vieläkin suurempi kun ikää  tulee neidille lisää. Mutta tämä postaus on nyt tästä eteenpäin ihan jouluvapaa, sillä takaan että tulette saamaan jouluähkyn mun postauksista jatkossakin aivan varmasti niin päätin nyt että voisin nyt vielä vähän ajatella niitäkin jotka eivät joulusta ehkä ole aivan niin innoissaan kuin minä.

Tänään mulla oli neuvola, pitkästä aikaa ja voin kertoa että oli kyllä ihanaa kuulla pikkuiset sydänäänet ja tietää että kaikki on hyvin. Kuten facebookissa kerroinkin niin kauan ei sydänääniä ehtinyt fiilistelemään kun tuo isompi rakas vetäisi sellaisen paniikkikohtauksen dopplerin äänestä että huhhuh! Mutta tärkein tuli selväksi eli se että ne kuuluu ja ovat tasaiset. Neuvolassa kuunneltujen sydänäänien lisäksi tyyppi kyllä on ilmoitellut olemassaolostaan jo muutaman viikon ajan voimakkaalla völläyksellä, myllerryksellä ja uusimpana juttuna pyllyä työntelemällä navan vierestä ylös. Kakkonen on siis aivan eri maata kuin isosiskonsa, Tiaran ensimmäiset liikkeet joita tunsin muistaakseni vasta 17+ viikolta eteenpäin olivat sellaisia pieniä hipaisuja ja töytäisyjä ensimmäisten viikkojen ajan ja voimistuivat vasta puolivälin jälkeen reippaasti. Pyllyäkään neiti ei puskenut mahan läpi ennenkuin vasta viimeisellä kolmanneksella, joten tällä kertaa on temperamenttinen tapaus ilmeisesti tulossa siis!

Taidetaan olla helisemässä Oton kanssa sitten kun tulokas syntyy kun ollaan totuttu seesteisen rauhalliseen ilopilleri-Tiaraan ja yhtäkkiä meillä onkin temperamenttinen vastasyntynyt ja uhmaikäinen Tiara! Mutta sitäpä on ihan turha etukäteen kauhistella, sen näkee sitten kesällä miten kaikki sujuu ja ainakin voi lohduttautua sillä että jos joutuu paljon valvomaan niin se on ainakin mukavampaa kesällä kun on kokoajan lämminta ja valoisaa!

Mutta joo, jos vaikka nyt pysyttelisin ensin vaikka talvessa ja näissä tämän hetken kuulumisissa kun joulukaan ei ole vielä ohi (ainiin se joulu, jota mun ei pitänyt mainita!). Tällä kertaa (vaiko joka kerta?) kuvitus on aika surkeaa, meillä on nimittäin kamerasta akku loppu ja arvatkaas kuka supermuuttaja ei ole sitä onnistunut löytämään laajoista etsinnöistä huolimatta?! Vime viikolla sentään otin muutaman kuvan kameralla ja lisäksi ajattelin laittaa teille mahakuvavertailun ykkösmasu vs. Kakkosmasu! Mahakuva on otettu jo aikoja sitten eli maha on nyt jo paljon isompi (miten niitä kuvia tuleekin kakkosraskaudessa otettua niin paljon harvemmin?!) mutta siitä näkee miten paljon nopeammin tällä kertaa se maha on lähtenyt kasvamaan.

Mitäs meidän Tirriäiselle kuuluu? No hyväähän sille, tänään neiti jopa jossain tilapäisessä mielenhäiriössä antoi mun nukkua yhdeksään vaikka normaalisti herätään jo reippaasti ennen kahdeksaa! Oli aika mukavaa, tosin miten musta tuntuu että nämä takuuvarmojen herätyskellojen mukavat nukkumis-yllärit sattuu aina sellaisille aamuille kun olisi kiire jonnekin, esimerkiksi tänään meillä neuvolaan! En sitten ehtinyt käydä suihkussa, mutta onneksi ei kuitenkaan myöhästytty neuvolasta vaan oltiin jopa kaksi minuuttia etuajassa. Neuvolatäti aivan innoissaan kehui koko käynnin ajan taaperon sanavarastoa joka kuulemma on loistavan laaja 1v2kk ikäiselle! Musta on ihan kiva ottaa hänetkin aina omille neuvolakäynneille mukaan kun saa samalla vähän seurata vielä senkin kehitystä tarkemmin kun neidin oma seuraava neuvola on vasta neljän kuukauden päästä kun neiti saavuttaa puolentoista vuoden iän!

Tällä hetkellä taaperon aktiiviseen sanavarastoon kuuluu mm. seuraavat sanat: kuua = kuuma, kiikki = kiitti (kiitos), oma nimi, kiikka = keinumaan, isi, mummu, äiti, kakka, möökö/köökö = Mörkö-koira, ankka, ekkä/pekka = vettä/jano, vauva, nam/mam = ruoka on hyvää, keksi, kukka, kakku, kiija = kirja, joo, brrr = auto, haoo/hawoo = haloo (laittaa puhelimen/ipodin/kameran/käden korvalle ja sanoo haloo ja puhuu muka puhelimeen).

Passiivinen sanavarastohan on tietenkin paljon suurempi, kuin ne sanat joita hän osaa itse sanoa ääneen ja nykyään tuntuu että hän ymmärtää melkeinpä kaiken mitä sille sanon kunhan kysymys on konkreettisista, yksinkertaisista lapselle tutuista asioista. Ja en kyllä näe syytä miksi taaperolle alkaisin mitään toisen maailmansodan käänteistä tai EU:n eurokriisistä selittämäänkään vielä toistaiseksi. Myös vauva masussa on tuollaiselle päälle 1-vuotiaalle aika abstrakti asia käsitettäväksi, joten sitä hän ei vielä oikein hahmota vaan ennemmin rapsuttelee mun napakorua tai läpsyttää mun pallopötsiä kädellä.

Mutta siis aika hyvin neiti ymmärtää kaiken muun mitä pitääkin kuten vaikka ”Mennään ulos!”, ”Laita pipo päähän!”, ”Näytä missä banaani on?” (kirjasta), ”Älä sotke vaan laita leipä suuhun”, ”Otatko lisää ruokaa?”, ”Soitetaanko mummulle?” etc. Kysymyksiin taapero osaa halutessaan vastata pudistamalla päätään tai nyökkäämällä, usein hän tosin pelleilee ja tekee molempia vuorotellen. Sormella osoittaminen on epäkohteliasta, mutta se on kyllä tämänikäisen kanssa oikein hyödyllinen taito koska hän osaa näyttää mitä hän haluaa vaikkei sitä vielä osaisikaan sanoa ääneen, eli siinä mielessä olen kyllä kiitollinen äidilleni joka tämän jalon taidon hänelle vahingossa opetti.

Tässä vielä video tuossa ylläolevassa kuvassa näkyvältä perjantaiselta puistoreissulta. Taapero on ihanasti alkanut ulkonakin jo tepastelemaan täysissä talvitamineissa ja ihan sujuvasti vielä. Välillä tietysti saattaa vielä muksahtaa mutta aika hyvin se pysyy pystyssä ja näkee kuinka neiti nauttii kun saa itse mennä minne huvittaa! Videolla hän muuten sanoo ”vauva” koska juuri ennen kuin mä aloin kuvaamaan videota niin sellainen suloinen pikku vauva äiteineen lähti kotiin ja hän oli aivan haltioissaan siitä vauvasta. Että ehkäpä (toivon mukaan) siitä ja meidän kakkosesta tulee vielä ihan hyviä kavereita!

Nojoo, jospa tässä olisi taas vähän sillisalaattia! Mulla olis vaikka mitä asiaa mutta ehkä jätän vähän toisiinkin postauksiin sitä kerrottavaa enkä änge kaikkea tähän. Tällä hetkellä en muuten voi jakaa facebookissa blogini sisältöä, koska linkit blogiini on toistaiseksi estetty perättömän ilmiannon vuoksi. Tästä asiasta kirjoittelen varmaankin myöhemmin lisää jos jaksan, luultavasti en koska alan olla aika kyllästynyt tähän jo useasti esillä olleeseen ilkivaltaan joka vain ei ota loppuakseen, mutta jokatapauksessa selvittelen asiaa facebookin ylläpidon kanssa ja tämän sekaannuksen ajan sitten vain mainitsen facebookissa uusista postauksista ilman linkkiä! Ja fb:ssä kannattaa siis kuitenkin seurailla tästä huolimatta, päivittelen sinne usein kuvia/videoita/pieniä kuulumisia jo reippaasti ennen kuin blogiin. Nyt toivottelen ihanat illanjatkot kaikille, sekä mukavaa alkanutta viikkoa! 3>

Tänä vuonna olen yrittänyt olla mahdollisimman kiltti ja reipas. Olen yrittänyt olla hyvä äiti, tytär ja avovaimo, sekä hyvä ystävä ja toivottavasti onnistunut kaikissa pyrkimyksissäni. Aina en välttämättä ole ollut parhaimmalla tuulella ja olen joskus saattanut olla vähän tuhmakin, mutta aina olen vähintäänkin pyytänyt anteeksi! Olen oppinut kärsivällisyyttä ja  pitkäjänteisyyttä toimissani ja niiden lisäksi erään tärkeän taidon: iloitsemisen myös pienistä asioista. Mutta koska nyt on joulun aika ja olen iloinnut pienistä asioista koko vuoden, olisi nyt kiva saada vähän lahjasäkkiinkin täytettä! Tänä vuonna toivoisin itselleni ja perheelleni seuraavia lahjoja:

Teema-astiat olisivat oikein mukava lahja! Olen niitä vuosikausia kerännyt mutta olisi mukavaa päästä viimeisistäkin Ikean starttipakettiastioista eroon ja korvata ne uusilla valkoisilla Teemoilla. Isoille matalille lautasille ja muutamalle isolle syvälle lautaselle olisi vielä tarvetta. Olen myös monta vuotta ollut ihastunut Iittalan Essence -lasisarjaan ja niitä olisi mukava alkaa keräilemään vaikken viiniä toistaiseksi voikaan juoda enkä kyllä tiedä maistuuko se raskauden jälkeenkään, mutta näyttäisi ne lasit ainakin kivalta joulupöydässä vuonna 2013! Uudelle sauvasekoittimelle olisi myös tarvetta, sillä aion tehdä meidän uudelle tulokkaalle ahkerasti soseita itse ja meidän vanha rupusekoitin vie mun hermot ja siksi sillä ei tule niitä soseitakaan luultavasti värkättyä. Koska me ollaan aika noviiseja saunanomistpajia, on meillä todella huonot laudeliinavalikoimat toistaiseksi, liinan virkaa kun tälläkin hetkellä toimittaa aivan tuikitavallinen froteepyyhe. Olen jo muutaman viikon ajan haaveillut Lapuan Kankureiden tyylikkäistä pellavaisista saunatekstiileistä ja enemmän kuin mielelläni avaisin aketin jossa niitä olisi sisällä! Ja kuten aiemmin kerroinkin, meidän koti huutaa mattoja joten viimeinen kodin lahjatoiveeni on siis muutama iso valkoinen nukkamatto!

 Koska olen raskaana ja muhkustun tässä oikein hyvää tahtia, en tänä vuonna toivo itselleni vaatelahjoja ollenkaan vaan kestäviä sijoituksia kuten uuden tyylikkään arkilaukun ja jonkin ihanan Ted Bakerin hopeisen kaulakorun. Lisäksi olen nyt tullut siihen tulokseen, että vaikka ripsipidennykset vahingoittavatkin omia ripsiä, ovat mun ripseni jo valmiiksi niin surkeat suorat tyngät että olen valmis ottamaan riskin että ne siitä vielä vähän harvenevat lisää. Eli toivoisin ripsipidennyslahjakorttia! Kauneusasioihin haluaisin vielä panostaa tuoksumalla hyvälle, joten mukava lahja olisi myös Marc Jacobsin herkullisen näköisessä pullossa tuleva Dot -tuoksu. Koska olen itsekin hömppä, tykkään lukea hömppäkirjoja, varsinkin talviaikaan peiton alla villasukat jalassa ja glögimuki kädessä. Joten toivoisin lahjaksi myös paria ihanaa hömppäkirjaa! Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä toiveena mulla olisi suojakotelo mun puhelimeen, koska olen niin tunari että pelkään joka päivä mun puhelimen puolesta! Suojakotelo olisi ihana jossain kirkkaassa värissä kuten keltaisena tai pinkkinä.

 Koska meidän rakas Tiara -tyttäremme on tänä vuonna ollut myös tosi kiltti, olisi minulla muutama lahjatoive esitettävänä hänenkin puolestaan! Tiara tykkää kovasti rakennella palikoilla, joten ajattelin että myös Legon duplot voisivat olla hänen mieleensä. Erityisesti minua ihastuttavat eläintarhaduplot ja toivoisinkin isoa eläintarhaduplopakkausta Tiaralle. Tiedän että lapset tykkäävät kovasti ärsyttävistä äänileluista, joten toiveissa siintää myös Fisher pricen opettavainen äänikoira! Eikä tuo koira nyt ole ärsyttävimmästä päästä, kummipojallani on samanlainen ja se on ainakin ihan hellyyttävä. Tiaralla on herännyt kova hoivavietti ja lempilelun virkaa toimittaakin tällä hetkellä synttärilahjaksi saatu nukke. Tiaralla ei kuitenkaan vielä ole nukelle rattaita, joten neiti työntelee nukkeaan aina pinkeissä ostoskärryissä vihannesten kaverina. Nuken rattaille olisi siis todellista tarvetta! Lukemista rakastavana tyyppinä toivon ihania lukukokemuksia myös lapselleni ja siksi haluaisin neidin hyllyyn muutamia omasta lapsuudestanikin tuttuja kirjahahmoja hengailemaan, kuten Maisan ja Tompan. Puppe-, Babar- ja Minttu -kirjat olivat myös kovaa huutoa mun lapsuudessani, joten nekin olisivat kivoja vaikka eivät kuvaan päätyneetkään. Olen myös aivan ihastunut Wheely bug -potkuautoihin (vai mitä ne ovatkaan nimeltään) ja olen varma että Tiarakin tykkäisi potkutella menemään omalla pikku possulla tai jollakin muulla hellyyttävällä eläinhahmolla. Käytännöllisyyden nimissä toivoisin neidille vielä omaa Skiphopin huppupyyhettä, sillä meillä on kohta kaksi huppupyyhkeiden käyttäjää joten niille on oikeasti tarvettakin.

Meidän perheen uusimmalle tulokkaallekin mulla on kertynyt jo muutama lahjatoive.  Pienelle vauvalle lahjoja mietittäessä tärkeintä on se että kaikki tuntuu mukavalta ja pehmeältä ihoa vasten. Siksi haaveilenkin unelmanpehmeästä valkoisesta neulepeitosta, johon vauvan voisi kääräistä sairaalasta kotiin lähtiessä ensi keväänä! Lisäksi haaveilen laadukkaista luomupuuvillaisista bodyista, kuten vaikkapa tuosta Mini Rodinin Tigerista joka sopii niin tytölle kuin pojallekin. Tiara oli talvivauva, joten meillä jäi aikalailla minikokoiset tennarit ja Vansit käyttämättä, mutta t
ulevalle vauvalle olisi ihana saada tuollaiset pikku Converset jenkkikuosissa tai jossain muussakin kuosissa, kun niitä pääsisi jopa käyttämäänkin! Vastasyntynyt tarvitsee lisäksi pipoja ja lakkeja pikkuruista päätään suojaamaan, varsinkin kesäkuumalla ja olisi ihanaa saada lahjaksi suloinen vastasyntyneen pipo. Ja ettei tämä lista nyt kuulostaisi liian fiksulta niin yksi hömppäjuttu oli lisättävä mukaan; nimittäin Armani Juniorin ylihinnoiteltu mutta söpö tuttipullo. Tai tutti. Tai jokin muu luksushömppäjuttu!

Oton toinen isänpäivä (hui kamala että tuntuu oudolta ajatella että tämä on jo toinen isänpäivä!) ei alkanut pitkään nukkumisella, sänkyyn tuodulla aamiaisella ja lahjoilla vaan kello 7.30 herätyksellä, keittiön siivouksella ja ulkoilulla Tiaran kanssa. Minä sen sijaan nukuin ensimmäistä kertaa kuukausiin onnistuneesti pitkään, yleensä nimittäin herään viimeistään kahdeksalta vaikka saisinkin nukkua. Kuulostaa ehkä kauhealta, etten antanut Oton nauttia isänpäivän luontaiseduista! Mutta totuus on että Otto oli itse sitä mieltä, että koska hän eilen nukkui perjantaisen poikienillan jäljiltä pitkään oli tänään mun vuoroni nukkua ihan rauhassa. Isänpäivälahjankin annoin jo tiistaina, kun herran odottama peli julkaistiin ja en halunnut olla niin ilkeä että Otto olisi joutunut tähän päivään asti odottelemaan kun kaikki muut pääsivät jo tiistaina pelaamaan. Aamupala oli sentään ihan Oton mieleinen; pekonia, nakkeja ja munakokkelia ja maistui se mullekin. Vaikka sellaisen rasvaähkyn jälkeen kyllä tuntui ainakin tunnin ajan siltä että kolesteroli tukkii mun verisuonet! Isänpäiväksi ostettu juhla-ateria pihveineen ja marinoituine vihanneksineen syötiin jo eilen kun ei jaksettukaan odottaa, tänään on sitten vuorossa kotoisasti kinkkukiusausta. Mutta juhlan kunniaksi voisin kyllä lisätä siihen tuplamäärän valkosipulia!

                Koska mulla ei itsellä ole ollut koskaan isää läsnä elämässä, vaan ainoastaan maailman paras äiti, ovat mun kokemukset iseistä ja isyydestä aika rajalliset. Ne rajoittuvat kavereiden ja sukulaisten iseihin, mun omaan pappaan ja sitten tietenkin siihen millainen isä Otto on ollut Tiaralle. Mulla ei periaatteessa ollut mitään vaatimuksia isänä olemisesta Otolle, koska jo se fakta että Tiaralla on isä läsnä arjessa ja elämässä jokapäivä, on mun mielestä ihan mieletön asia vaikka monille isä on varmaan ihan itsestäänselvyys. Mutta ne mun vähäisetkin odotukset on Otto kyllä ylittänyt miljoonakertaisesti! Otto jaksaa touhuta ja leikkiä innoissaan Tiaran kanssa aina pitkien työpäivienkin jälkeen ja viikonloppuisin lähteä ulos jo aamuvarhaisella kun Tiara osoittaa ulkovaatteita ja huutaa ”KIIKKAA” vaativalla äänensävyllä. Alusta asti Otto on osallistunut kaikkiin rutiineihin vaipanvaihdoista syöttämiseen ja kylvettämiseen ihan yhtä ahkerasti kuin minäkin ja mua ei oo koskaan pelottanut jättää Tiaraa Oton huomaan ja mennä käymään itse vaikkapa kaupassa. Tiaran silmissä me molemmat vanhemmat ollaan ihan tasavertaisia, ihan sama kumpi ovesta lähtee ulos niin Tiara seisoo eteisessä ja vilkuttaa iloisesti ja jää ihan tyytyväisenä leikkimään toisen vanhemman kanssa. Mutta tietysti Tiarastakin huomaa että se on onnellisimmillaan silloin kun molemmat vanhemmat istuu sen kanssa yhdessä lattialla leikkimässä palikoilla tai kylpyankoilla ja mä oon maailman iloisin siitä että Otto on isä joka tyytyväisenä on leikeissä mukana.

                 Vaikka mä pyrinkin kertomaan mahdollisimman usein Otolle kuinka tärkeä se on ja osoittamaan rakkautta muutenkin, ei mun mielestä ole ollenkaan liikaa että yksi päivä vuodesta on iseille omistettu. Silloin voi pysähtyä miettimään sitä kuinka tärkeä osa elämää se omien lasten isi tai sitten oma isä onkaan. Ja on mulle pappakin kyllä tärkeä, äsken juuri papalle soitinkin ja kerroin meidän pekoniaamiaisesta samalla kun toivottelin hyvää isänpäivää ja yhdessä todettiin että onhan se hyvä pitää kolesterolit korkealla! Ihan mahtavaa isänpäivää kaikille iseille ja samalla toivotan kyllä mun äidillekin hyvää isänpäivää, ala-asteellakin tein isänpäiväkortin aina myös äidille koska äiti on ollut mulle aina myös isä siinä missä äitikin. Vaikken yksinhuoltaja olekaan niin yksinhuoltajan lapsena voin mielestäni täysin oikeutetusti todeta että yksinhuoltajavanhemmat voivat ihan hyvin juhlia omaa vanhemmuuttaan kaksi kertaa vuodessa ja olla ylpeitä siitä että jaksavat yksin! Nyt siis toivotan hyvää isänpäivää kaikille ja meen leikkimään noiden hönttien kanssa!

Tänään on masujen ja kotien ja kaiken jälkeen vuorossa kunnon sillisalaattipostaus, nimittäin niitä kuulumisia vihdoin! Mitä meille kuuluu? Siinäpä vasta kysymys! Hyvää kuuluu suurimmalta osin, mutta muutosten syksy on tehnyt tehtävänsä ja joskus kun jää hetki aikaa istahtaa alas ja miettiä kaikkea tapahtunutta tulee ainakin mulle todella hämmentynyt olo. Miten voi niin lyhyessä ajassa tapahtua niin paljon?! Jos listaan tähän niitä muutoksia, on niitä määrällisesti vähän; (muutto, uusi raskaus ja blogin siirtyminen uudelle sivustolle) mutta suuruudeltaan ne ovat silti niin laajoja, että ne ovat muuttaneet jo ja tulevat muuttamaan aivan kaiken luultavasti. Valehtelisin jos väittäisin ettei uuden vauvan tulo jännitä ollenkaan, jännittäähän se kovastikin, mutta hyvällä tavalla! Tietysti sekin jännittää että miten yöt sujuvat ja onnistuuko imetys tällä kertaa. Stressiä en silti aio niistä ottaa, tärkeintä on se että uusi tulokas on terve ja voi hyvin. Toistaiseksi eniten jännittääkin siis se että kaikki sujuu hyvin loppuun asti, ja ei auta kuin uskoa ja toivoa että niin käy!

           Mä en oo itse oikein päässyt vielä käsiksi siihen raskausajan hehkuun ja ihanuuteen, vaikka mulle on pari kertaa jo selkeästä raskaushehkusta mainittukin. Onnellinen oon, maailman onnellisin tulevasta vauvasta, mutta tämä odottaminen saisi kyllä sujua vähän nopeammin! Kuten ensimmäisen raskauden jälkeen sanoinkin niin synnyttää voisin vaikka kerran viikossa mutta raskaanaolo ei ole kyllä mitään herkkua. Herkuista puheenollen, miksi aina on niin että kun kielletään jotain niin sitten ei halua muuta kuin juuri sitä kiellettyä asiaa! Nimim. ”Graavilohta, sushia ja valkohomejuustoa piparin kera kuolaava pallomaha”. Ja raskaushormonien sumentamilla aivoilla se graavilohi muuttuu maailman haluttavimmaksi asiaksi ja tulee olo kuinka olisi kokonainen ihminen ja koko elämä täydentyisi kunhan vain saisi sen yhden lohisiivun ja voi kuinka kakalta se tuntuukaan kun sitä ei saa! Mutta ehkä mä selviän, kun mietin vain ensi kesän tulevia herkkuaterioita ja tyydyn paistettuun kalaan ja pipareihin ilman juustoa. Pipareita sentään löytyy, viimeiset pari viikkoa oon mutustellut Ikeasta ostettuja todella hyviä pipareita ja tänään niiden loputtua leipaisin ensimmäiset omat piparit Tiaran kanssa!

            Muutto sujui hyvin kuten kerroinkin jo aiemmin ja arki on lähtenyt rullaamaan mukavasti uudessa ympäristössä. Täytyy sanoa että täällä on kyllä ainakin todella mukavia naapureita ja kivat myyjät lähikaupassa! Ja on ihanaa asua veden äärellä, auringonnousu aamuisin on mukavaa katseltavaa kun se heijastuu kauniisti veden pintaan. Täällä on ihanan rauhallista ja turvallista ja luonto on lähellä vaikka Helsingissä ollaankin. Tiara on sopeutunut uuteen kotiin aivan hirmuisen hienosti, yöt on neiti nukkunut alusta asti täälläkin hyvin ja viimeinen iltamaitopullokin on jäänyt pois kokonaan, ilman taisteluita ihan vahingossa! Tavoitteena on vielä päästä yötutistakin eroon ennen pikkusisaruksen syntymää, mutta onneksi tässä on aikaa ihan hienosti siihen puuhaan. Ja katotaan vaan niin viikko ennen laskettua aikaa mä tuskailen vielä samaa tuttiasiaa..

Yksi varjopuoli meidän asunnossa on: Täällä on valoisinta iltapäivisin, eikä aamuisin! Ja iltapäivisin ei olla melkeinpä ikinä sisällä vaan yleensä puistossa tai vaikkapa kaupassa. Aamuisin sensijaan täällä on super pimeää enkä saa otettua niin kivoja sisäkuvia kun haluaisin! Ja koska on talvi, on iltaisin myös pimeää enkä silloinkaan saa kivoja kuvia. Miten mä saan tän ongelman ratkaistuksi, jos jollakin on mahtavia neuvoja niin otan niitä ilomielin vastaan! Kamerana meillä toimii siis Canon eos 450D.

Mä jatkan nyt isänpäivähöpinöiden kirjoittelua ja koitan saada ne julkaistuksi vielä tämän päivän puolella! Ihanaa isänpäivää kaikille iseille♥

Kuten otsikkokin kertoo, meillä on järjetön pula matoista tällä hetkellä! Avarat huoneet sisältävät toki myös jättisuuria lattiapintoja ja meidän opiskelijasoluhuoneisiin ja keskikokoiseen kaksioon mitoitetut nukkamatot eivät kyllä vastaa tämän asunnon tarpeita ollenkaan. Tavarat on kaikki saatu purettua lukuunottamatta meidän makuuhuoneessa hengailevaa kilometri x kilometri -kokoista ”taulut ja seinäkoristeet” -pahvilaatikkoa, jota ei voi purkaakaan ennen kuin joku mukava iskuporakoneen omistava tyyppi vierailee meillä! Koska tuo laatikko on vielä aivan täynnä, ovat meidän seinät siis vielä aivan tyhjiä ja sekin häiritsee mua kovasti. Mutta hei, tänään on tasan viikko muutosta, oon mä silti aika tyytyväinen siihen että kaikille tavaroille on löytynyt oma paikkansa! Paikat on oikeastaan löytyneet niinkin hyvin että kunhan joulukuusiaika on ohi (olkkarissa on sille nyt täydellinen paikka) niin me hommataan olkkariin vielä toinen samanlainen Expedit -hylly joka ostettiin nyt Ikeasta, koska ilman sitä joulukuusta tuo nurkka ammottaa tyhjyyttään. Saadaan sitten Oton pelikokoelma nätimmin esille ja kirjatkin ehkä jopa yhteen riviin per hylly nykyisten kahden rivin sijaan kun niitä on niin paljon ja kellarissa laatikoittain lisää. Asunto ei siis missään nimessä ole vielä valmis, joten antakaa armoa! Nyt pääsette siis kurkkaamaan Tiaran huoneeseen, olkkariin ja keittiöön. Meidän makuuhuoneessa ja kylppärissä vallitsee vielä toistaiseksi pyykkikaaos kun saatiin pesukone vasta eilen asennettua rakennusmiesten tekemän virheen takia, joten niihin kurkkaillaan vähän myöhemmin.

Ensimmäisenä siis esittelyssä Tiaran huone! Tiaran huoneen väreiksi valikoituivat valkoinen, limenvihreä ja pinkki.  Mä oon limenvihreään muuten suht kyllästynyt mutta lastenhuoneessa se on ihana edelleen. Tiarankin huone kaipaa jättisuurta mattoa ja sellainen me sinne tullaan hankkimaankin, luultavasti samanlainen kuin nykyinenkin mutta kolme kertaa isompana. Ikkunaan ostettiin ihanat La case de cousin Paul -valopalleroiset jotka sopivat huoneeseen väritykseltään ihanasti! Noi pallerot on niin kivoja että voisin haluta olohuoneeseen samanlaiset mutta vähän värittömämpinä. Valot ei tuossa alimmassa kuvassa pääse kyllä ollenkaan oikeuksiinsa kun tuo ikkunan valo vääristää, mutta iltaisin ne näyttää niin ihanan kauniilta että! Valohjen kanssa ikkunaa koristaa tuo meidän olohuoneessa ennen ollut, mun mukana jo lähemmäs viisi vuotta kulkenut ihanan pinkki Vallilan verho. 

            Yhden taulun sentään sain aikaiseksi kaivaa sieltä jo aiemmin mainitsemastani pahvilaatikosta, nimittäin tuon ihanan Ikeasta löytyneen pöllötaulun joka sekin odottaa ripstamistaan! Voiko söpömpää olla? Tiaran huoneen ostoslistalla siis se iso valkoinen matto ja sen lisäksi yhteneväisiä säilytyskoreja/laatikoita jossain söpössä värissä jotta saadaan palapelit sun muut tavarat nätisti paikoilleen. Palapelit on muuten vaikeita! Miten niitä oikein säilytetään? Kun jos ne laittaa laatikkoon niin kaikki palat irtoilee ja menee ties minne ja näyttää epäsiistiltä, mutta ei niitä oikein voi jatkuvasti hyllyn päällä tai pöydälläkään pitää,vai voiko? Mutta siirrytäänpä sitten muihin huoneisiin!

Ylläolevissa kuvissa esittelyssä siis keittiö, olkkari ja Oton datisnurkka tai kauniimmin ilmaistuna ”työpiste”. This Month -sisustustarra löysi paikkansa kätevästi eteisen seinältä jossa siinä olevat merkinnät ovat helposti nähtävissä. Tarra oli muuten aivan hirvittävän vaikeaa saada tasaisesti seinälle, mutta täysin sen arvoinen! Ja hienosti on pysynyt paikoillaan vaikka ensin epäilyttikin että voiko muka tarra tarttua tarpeeksi tukevasti seinään. Otolle ostettiin siis uusi työpöytä, Ikean Malm -sarjaa ja mun mielestä se on ihana! Tuoliksi valikoitui jouluun sopivasti tuo mun punainen vanha nojatuolini ja napattiin Ikeasta tuollainen söpö vuohen talja mukaan!

            En jaksanut  sliipata meidän keittiötä supersiistiksi bloggaajakeittiöksi vaan otin kuvan siitä ihan sellaisena kuin se on; kyllä, meillä roikkuu ruokalappu astiakaapin ritilästä ja kyllä, meillä on nallepuh -ruokailualusta pöydällä (ja kaikkea muutakin sälää)! Mutta mä rakastan meidän keittiötä, se on osoittautunut todella toimivaksi, sekä lasku- että kaappitilaa on enemmän kuin tarpeeksi ja kaikelle on oma paikkansa. Nyt kelpaa kokkailla vaikka isommallakin porukalla, ja yksin kokkailukaan ei ole ihan pyllystä kun keittiöstä näkee koko kämpän mukavasti! Ruokapöydän mahtuu mukavasti levittämään kuudelle (tai useammallekin) hengelle, mutta me pidetään sitä nyt pienempänä kun ei me kolmestaan tarvita niin isoa pöytää. Keittiö kaipaa vielä verhoa tai verhoja, nyt ihan ensimmäiseksi olisi tarkoituksena hommata jonkinnäköiset jouluteemaiset viritelmät, mistähän löytyisi kivoja? Oon koittanut kattoa Ellosta ja Jotexia ja H&M Home:ssakin kävin pyörähtämässä mutta en ole vielä löytänyt mieleisiäni, mikähän mua miellyttäisi!

               Olkkarin joulukuusinurkkauksen sijainti ei varmaan jää kenellekään epäselväksi? Siihen odottelee tuolla eteisen kaapissa pääsyään ihana 210cm korkea valkoinen joulukuusi joka ostet
tiin viime viikolla pikkukuusen seuraksi! Käytiin äidin kanssa Stockmannilla pyörimässä kun ostettiin Tiaran huoneeseen ne valot, mutta Argoshallin ihana joulumaailma ei ollut vielä auennut silloin meidän harmiksi! Mutta nyt se on avattu ja mä suuntaan sinne heti kun jaksan raahautua taas keskustaan asti. Pakkaamisen yhteydessä tein joulukoristeinventaarion ja totesin että meillä on ihan tarpeeksi kaikkia hienoja peruskoristeita jokaisessa eri värissä joten nyt ajattelin panostaa ja ostaa muutaman showpiece -koristeen meidän kuuseen! Saapa nähdä millaisia härpäkkeitä sieltä tarttuukaan mukaan. 

           Olkkari on ainoa huone joka on melkein kokonaan uudistettu vanhaan olkkariin verrattuna, ainoastaan matot ja elektroniikka on samat vanhat. Mä  tykkään kyllä kovasti meidän uusista jutuista, mutta nyt kun tuossa on joulukuusen tilalta noi kaksi tuolia niin se kyllä selkeästi kaipaa sitä toista Expedit -hyllyä siihen kaveriksi. Ja isomman maton. Ja niitä tauluja! Mutta kaikki aikanaan, nyt on ihan turha vielä hötkyillä. Me tullaan asumaan täällä varmasti aika monta vuotta joten eiköhän me saada tästä vielä joku päivä tismalleen sen näköinen koti kun halutaankin. Ja on tää nytkin jo superkiva!

 Sellainen koti tällä hetkellä! Mä varmasti tuun tekemään uusi koti pt. 2 -postauksen heti kun täällä näyttää hieman valmiimmalta eikä näin keskeneräiseltä, mutta halusin jo nyt näyttää osan! Mitäs pidätte? Mä painun nyt nukkumaan niinkuin mun olisi tän päänsäryn kanssa pitänyt mennä jo pari tuntia sitten, mutta kun halusin tehdä uuden postauksen ettei tauko veny taas aivan järjettömäksi! Kommentteihin vastaan huomenna, pahoittelut siitä että vastailu on taas venynyt ihan liikaa! Tarkoitus oli vastata ”jo” tänään mutta mä en viitsi enää uhmata tätä päänsärkyä yhtään enempää, vaan meen suosiolla nukkumaan. Hyvää yötä ihanat!