Tämän kolmannen arkiviikon myötä tuntuu, että ollaan viimeinkin päästy takaisin kiinni arjen rutiineihin pitkän kesäloman jälkeen. Se ottaa aina oman aikansa, että solahtaa takaisin aikataulujen ja lisääntyneiden menojen maailmaan, mutta arki alkaa olla taas ihan hallussa. Alkuviikosta sairastamani flunssakin meni onneksi parissa päivässä ohi ja on nyt enää muisto vain.

Tämä viikko on ollut alkuviikon flunssan lisäksi tapaamisia, töitä, harrastuksia sekä vanhempainiltoja. Edellispäivien mielettömän upeat säät hieman vielä auttoivat pääsemään ihanaan arkifiilikseen. Kaikki on vaan niin parasta silloin, kun ulkona on kaunis ilma. Ulkoiltiin lasten kanssa monena iltana, käytiin lenkillä ihmettelemässä siirtolapuutarhan upeita auringonkukkia ja leikkipuistossa hyppimässä trampoliinilla.

Koska kuukauden viimeisiä viedään, ajattelin listata muutaman ihanan hetken, jotka tästä kuukaudesta jäivät mulle päällimmäisenä mieleen:

1. Se, kun yhtenä aamuna hammaspesulta tullessani löysin taaperon kietoutuneena tiukasti meidän eskarilaisen kainaloon ja molemmat katsoivat yhdessä Ryhmä Hauta isosiskon puhelimesta. Mun sydän suli.

2. Se, kun meidän esikoinen oli ensimmäistä kertaa laulutunnilla ja sain kuulla hänen laulavan yksin, rohkeasti ja kovaa. Kyyneleet tuli mun silmiin ja mulla meni kylmät väreet koko biisin ajan.

3. Se, kun lupasin kauppareissun ajan pitää Oton wowihahmon kirjautuneena sisään painamalla välillä välilyöntiä (koska muuten hän olisi voinut joutua jonottamaan tuntikausia takaisin juuri julkaistuun peliin, jonka serverit olivat tukossa satojen tuhansien pelaajien vuoksi) ja Otto oli siitä niin kiitollinen. Vaikka se oli ihan pikkuhomma mulle tehdä.

4. Se, kun olin mun tädin kanssa saunassa Oulussa ja juteltiin melkein pari tuntia. Niillä Oulun saunareissuilla on mulle ihan valtavan suuri merkitys henkisesti.

5. Se, kun siivosin mun äidille koko hänen kodin lattiasta kattoon ja äiti kertoi, miten kiitollinen oli siitä. Tuli hyvä mieli, kun olin avuksi.

6. Se kun kävin mun ystävän kanssa Mummotunnelissa yksillä ja me juteltiin ihan kahdestaan pitkästä aikaa kaikesta mahdollisesta. Ystävät on ihan älyttömän tärkeitä mulle.

7. Se päivä, kun Oton sisko tuli mun ja meidän taaperon seuraksi mun viisaudenhampaan poiston jälkeen. Vaikka alkuun jännitin, miten toipuminen sujuu, päivä olikin tosi hauska, eikä mulla edes ollut mitään kipuja. Vietettiin vaan kiva päivä yhdessä ja höpötettiin.

8. Se hetki, kun meidän keskimmäinen tuli kotiin isänsä kanssa, kun he olivat olleet viettämässä eskarin jälkeen “rokkipäivää”. Siihen kuului mm. rock-musiikin kuuntelua autossa, kahdestaan kahvilassa herkuttelua ja jutustelua, kirjastokäynti ja kauppareissu. Rokkipäivä vaan oli hauska teemanimi. Oli aivan ihana nähdä miten hyvä mieli toisella oli yhteisestä ajasta. Kahdenkeskinen aika jokaisen lapsen kanssa on ihan mittaamattoman arvokasta.

9. Se, kun vietettiin Oton kanssa kahdestaan juustoiltaa yhtenä ihan tavallisena torstaina. Herkuteltiin kolmella eri juustolla, kekseillä, hillolla, oliiveilla ja artisokan sydämillä ja vaan juteltiin kaikessa rauhassa. Välillä on ihan parasta pitää joku tällainen ilta vaikka keskellä viikkoa, aina ei tarvitse säästää kaikkia spessujuttuja viikonloppuun.

10. Se hetki, kun meidän esikoinen leipoi elämänsä ensimmäisen kerran  mustikkapiirakkaa, alusta asti itse. Se oli aivan taivaallisen hyvää ja taivaallinen oli myös se fiilis, kun katsoin miten ylpeä ja iloinen toinen on omasta suorituksestaan.

Tästä on hyvä jatkaa kohti syyskuuta ja parin viikon päässä häämöttävää kesälomaa. Ihan mieletöntä, että parin viikon päästä me ollaan Espanjan auringon alla nauttimassa lämmöstä ja lomasta koko perhe. Lapset askartelivat itse jo meille lomakalenterin ja ruksittavat siitä innoissaan päivän toisensa jälkeen.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja kiitos ihan älyttömän paljon teille ihanista viesteistä, joita on viimeisen parin päivän aikana tullut ihan hurja määrä. Teidän myötäelo, keskusteluun osallistuminen ja tsemppaaminen on aivan korvaamatonta <3 

Mua ehkä vähän nolottaa myöntää, mutta olen vasta viime aikoina ihan toden teolla havahtunut siihen, että meidän lapsetkin voisivat tehdä kotona jotain. Siis joo, esimerkiksi oman huoneen viikkosiivous on kyllä ollut heidän hommansa pitkään. He myös vievät aina  omat astiat ruuan jälkeen koneeseen ja omat likaiset vaatteet pyykkiin. He keräävät omat sotkut olohuoneesta tai askartelujutut ruokapöydältä. Lapset kattavat yleensä pöydän ja osallistuvat tosi mielellään leivontaan tai ruuanlaittoon. Satunnaisesti olen pyytänyt joskus viemään roskia tai puhtaita pyykkejä kaappiin. Meillä ei kuitenkaan ole ollut sellaista rutiinia tähän hommaan, eli ei ole mitään sellaista, että esim. hommat x ja y pitäisi tehdä joka viikko.

Jotenkin ei vaan olla ajateltu sitä, että hitsi, kyllä nyt 6- ja melkein 8-vuotiaat voisivat aivan hyvin jo vaikka kerran viikossa tyhjentää tiskikoneen ja viedä roskat, kumpainenkin. Ollaan vaan kiltisti Oton kanssa aina jaettu kaikki kotityöt toisillemme ja tehty niitä, eikä edes ajateltu sitä mahdollisuutta, että hei, lapsetkin osaisi tän jo tosi hyvin. Yleensä jos lapset ovat auttaneet vaikka tiskikoneen tyhjennyksessä, niin kyseessä on ollut taapero. Hänelle se on ollut hauskaa leikkiä, eikä lopputuloksen nopeudella tai siisteydellä ole ollut niin suurta merkitystä. Mutta meidän isommat ihan oikeasti selviytyvät jo aivan hyvin monestakin kotityöstä, ja meidän kannattaisi varmaan muodostaa tähän jotain rutiineja.

Lapset ovat itse asiassa jopa itse pyytäneet, että tehtäisiin heille oma kotityölista. Se varmasti tuntuu ajatuksena hauskalta, katsotaan sitten miten on käytännön laita. Kirjoiteltiin tänään yhdessä ylös lasten kanssa sellaisia kotitöitä, joita he osaavat tehdä ja tehtiin niistä lista. Aloitetaan pienistä jutuista. Keskusteltiin myös siitä, mikä motivoi lapsia tekemään kotitöitä sisäsyntyisesti? Heiltä tuli hyviä ajatuksia, mm:

Lapset voivat:

Tyhjentää tiskikoneen, viedä roskat/lehdet/kartongit, viedä puhtaat pyykit kaappiin, etsiä puhtaille sukille parit ja laittaa ne yhteen, pyyhkiä pöydän, siivota oman huoneen, kerätä likapyykit ja viedä koriin.

Mikä motivoi tekemään kotitöitä (lasten suusta): 

– koska sitten näyttää hienolta täällä kotona

– että äiti ja isi tulee iloiseksi

– sitten oppii tekemään niitä ja kun muuttaa joskus isona omaan kotiin niin sit osaa

– kun tyhjentää tiskikoneen nii sit on astioita mitä voi käyttää

Mä en halua lapsille mitään palkkiosysteemiä kotitöistä, vaan haluan, että he haluavat itse tehdä kotitöitä niiden tekemisen vuoksi, eikä esim. rahan tai karkin vuoksi. Kukaan ei maksa palkkaa kotitöistä meille aikuisillekaan, joten en koe tarvetta maksaa niistä lapsille. En myöskään ainakaan vielä halua velvoittaa heitä tekemään asioita x viikkorahan eteen, koska meillä ei oikeastaan ole vielä mitään viikkorahasysteemiä käytössä.

Ollaan pari kertaa kokeiltu, mutta ongelmaksi on muodostunut se, että meillä kukaan ei muista ylläpitää viikkorahasysteemiä. Ekana perjantaina muistetaan antaa kolikot ja lapset ovat niistä innoissaan, mutta sitten ne unohtuvat lompakkoihin ja seuraavana perjantaina kukaan ei muista, että oli joku viikkorahasysteemi edes olemassa. Jossain vaiheessa varmasti otetaan viikkorahakäytäntö meillekin. Ehkä sitten, kun lapset ovat tarpeeksi isoja huolehtimaan omista visa electroneista. Tällä hetkellä rahan puolesta se riittää, että me huolehditaan kaikesta ja ostetaan viikonloppukarkit. Ja tietysti myös säästetään lasten tileille ja siirretään rahaa heidän omille arvo-osuustileille, joilta sijoitetaan kuukausittain rahastoihin kasvamaan korkoa.

Mä en halua vaatia lapsilta liikaa liian pienenä, tai pakottaa tekemään kotitöitä väsyneenä tai silloin, kun heillä on muutenkin vaikka pitkä koulupäivä ja harrastus siihen perään. Se on meidän vanhempien homma tehdä ne ärsyttävät kotityöt silloinkin kun ei ole optimaalisin hetki. Mutta haluaisin, että he oppivat säännöllisyyttä ja rutiinia, pitämään kiinni sovituista kotitöistä. Haluaisin, että he oppivat ottamaan vastuuta pikkuhiljaa ja huomaisivat, että tiskikoneen tyhjennys on ihan pikkuhomma ja kun sen saa tehtyä, niin tulee hyvä fiilis. Luulen, että jos aloitetaan siitä, että kummallakin on kerran viikossa tiskikoneen tyhjennysvuoro ja kerran viikossa roskienvientivuoro (oman huoneen siivouksen ja edellämainittujen jo aiemmin käytössä olleiden juttujen lisäksi) niin päästään oikein hyvään alkuun.

Tänään isommat tyhjensivät tiskikoneen yhdessä ja huomasivat, miten nopeasti se kävi kahdestaan. Ehkä tämä voi olla myös sellainen yhteinen kiva juttu, että he tekevät yhteistyötä näissä jutuissa ja auttavat toinen toistaan. Tärkeää on myös se, että me vanhemmat ollaan näytetty mallia ja he tietävät hyvin, minne mikäkin astia kuuluu ja missä meidän roskikset sijaitsevat ja mihin astiaan mitkäkin roskat laitetaan. Eihän voi osata tehdä kotitöitä, jos ei saa koskaan olla ensin mukana opettelemassa. Mä kehuin vuolaasti tiskikoneen tyhjennyksen jälkeen ja molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä.

Ja kun me ollaan nyt 8,5 vuotta tehty kahdestaan kotitöitä, niin on aika kivaa saada jo kahteen tiskikoneen tyhjennykseen ja kahteen roskien vientiin jeesiä, osataan todellakin arvostaa sitä.

Minkä ikäisenä teillä lapset ovat alkaneet tekemään säännöllisesti kotitöitä? Mitä kotitöitä teidän mielestä 6-8-vuotiaat voivat tehdä ja kuinka usein? Millä te motivoitte lapset kotitöiden pariin?

Me tiedettiin jo etukäteen, että tämä ensimmäinen arkiviikko tulee olemaan toiminnan täyteinen, ehkä jopa raskas. Siksi haluttiin lomailla oikein kunnolla Oulussa vielä viime viikolla. Ja onneksi me lomailtiin, koska se todella tuli tarpeeseen.

Me tiedettiin, että tällä viikolla Otolla tulee olemaan tämän viikon ajan koulua sekä päivisin lähiopetuksena että iltaisin normaalisti monimuotona. Tiedettiin, että mulla on viisaudenhampaan poisto heti keskiviikkona. Tiedettiin, että lapsilla on dagiksen, eskarin ja koulun sekä normaalien harrastusten lisäksi tutustumistunnit x3 uuteen (mahdolliseen) harrastukseen. Niiden vuoksi harrastuksia oli ekalle viikolle yhteensä 5 kertaa ja kaikki jo alkuviikosta. Pyrin itse varautumaan töiden puolesta tekemällä maanantaina ja tiistaina 12h työpäivät, jotta ehdin sitten levätä oman hammasoperaationi jälkeen kunnolla.

Tiistaina mun äiti joutui sairaalaan sydänoireiden ja hengitysvaikeuksien vuoksi ja huoli varjosti meidän viikkoa, kun ei tiedetty mistä oli kysymys. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä en juurikaan nukkunut, kun pelotti sairaalassa olevan äidin puolesta ja lisäksi ahdisti se oma hammasoperaatio. Onneksi keskiviikko vaihtui iloiseksi, kun melkein heti kun olin itse päässyt hammaslääkäristä kotiin, äiti laittoi viestiä, että hänkin pääsee sairaalasta kotiin. Kyseessä ei ollutkaan onneksi mikään vakava juttu. Äiti tutkittiin ja kuvattiin tosi hyvin, joten ei jäänyt mitään sellaista pelkoa, että entä jos se sittenkin oli jotain pahempaa, mitä ei vaan löydetty. Nyt voi olla ihan rauhallisin mielin.

Siinä vuorokauden aikana kaikenlaisia pelkoja kerkesi kuitenkin käydä taas mielessä ja harmitti niin hirveästi, että oltiin just ehditty tulla takaisin tänne kauas Helsinkiin kun äidin oireet alkoivat. Epätietoisuus oli pahinta ja se, että ei oltu läsnä. Ei voitu olla siellä tukena ja auttamassa esimerkiksi Armaksen kanssa. Onneksi kaikki selvisi ja äiti voi nyt jo hyvin. Olin niin helpottunut kun äiti pääsi kotiin.

Kuopuksella on torstait ja perjantait vapaat, joten hän on ollut täällä mun kanssa eilen ja tänään päivät, kun Otto on ollut koululla. Eilen Oton sisko oli onneksi auttamassa myös. Operaation jälkeen ei saa kolmeen päivään nostaa mitään painavaa tai tehdä mitään raskasta (eikä ollut hirveästi energiaakaan). Ainakin meidän taapero kun tulee vielä mielellään syliin, niin oli ihan hyvä, kun täällä oli joku leikkikaverina ja viemässä ulos eilenkin. Tänään me ulkoiltiin jo taaperon kanssa kahdestaan, eikä häntä ole tänään tarvinnut nostella. Huomisesta eteenpäin mulla on lupa nostaa ja vaikka hikoilla, mutta taidan olla vielä rauhassa viikonlopun ajan, kun Ottokin on kotona.

Suu on parantunut tosi hyvin eikä hampaan jättämä kolo ole ollut juuri ollenkaan kipeä hetkittäisiä vihlaisuja lukuunottamatta. Ikävää on ollut nälän aiheuttama heikko olo ja päänsärky. Kaksi ekaa päivää söin vain neste/sosemuotoista ruokaa, joten nälkä yltyi välillä kovaksi, vaikka kuinka koitin koko ajan juoda proteiinijuomia ja smoothieita ja syödä sosekeittoa. Tänään olen uskaltanut jo syödä kiinteää ruokaa ja ai että miten olo on parantunut ja tuntuu taas omalta itseltä. Ruualla on niiiiiiiin iso merkitys mun jaksamiseen!

Vaikka tämä ensimmäinen arkiviikko on tuntunut välillä ihan loputtoman pitkältä ja ollaan vietetty kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa lähinnä keskiviikkona siellä hammasoperaatiossa (senkin jälkeen Otto teki koulujuttuja koko päivän lasten ollessa hoidossa ja illan heidän mentyä nukkumaan ja mä lepäsin sohvalla), me selvittiin.

Ei tämä nyt pahin mahdollinen viikko tietenkään ollut ja se sai ihan onnellisen lopunkin. Onneksi kenelläkään ei ollutkaan mitään pahaa hätää ja kaikki hommat on saatu hoidettua. Ja onneksi edessä on nyt aivan tavallinen viikonloppu, johon kuuluu ystävien tapaamista ja huominen päivä vaan rentoa hengausta perheen kesken. Ensi viikko näyttää kalenterissa jo huomattavasti tavallisemmalta ja mukavammalta ja rennommalta ja sitä odotan todella innolla. Onpahan nyt ainakin palattu rytinällä arkeen ja se aivan tavallinen arki ilman mitään erikoista kuulostaa just nyt todella houkuttelevalta. Sitä odotellessa!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua, toivottavasti teillä on sujunut arkeen paluu hieman rauhallisemmin <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Finduksen ja Indieplacen kanssa.

Kala- ja kasvispainotteisia arkiruokareseptejä ei voi olla mun mielestä liikaa, etenkään helppoja sellaisia. Monet yleisesti suosituimmat helpot arkiruokareseptit nojaavat juuri lihavalmisteisiin ja ovathan ne helppoja ja herkullisiakin. Mutta kala-ja kasvisruuat voivat olla yhtä helppoja tai helpompiakin ja vähintään yhtä herkullisia.

Täällä blogin kommenteissa aina korostuvat ääripäät ja niistä voi saada esimerkiksi kuvan, että suurin osa seuraajistani on vegaaneja tai vähintään kasvissyöjiä. Totuus on kuitenkin ihan toinen. Sama on vähän asuinpaikan mukaan: täällä mun omassa Helsinki-somevaikuttajakuplassa tuntuu, että jokatoinen ei syö enää punaista lihaa ja käyttää vain kauramaitoa, muualle Suomeen matkustaessa taas huomaa, että suurin osa juo maitoa ja ostaa lihaa tällä hetkellä ihan yhtä paljon kuin 10 vuotta sittenkin, ellei jopa enemmän. Suuressa mittakaavassa muutos on tosi hidasta ja se on helpointa aloittaa pienistä asioista, kuin huomaamatta.

Meidän perheessä helpoin keino lisätä kasvisten ja kalan osuutta arkiruuassa on ollut keksiä mahdollisimman nopeita ja herkullisia reseptejä, jotka mielellään ovat myös suhteellisen terveellisiä. Sitten vaan tekee niitä reseptejä niin usein, että kun taas kerran menee kauppaan ilman kauppalistaa ja yrittää nopeasti keksiä muutaman helpon arkiruuan, ekana tulisi mieleen just niitä kasvis- tai kalaruokia. Olen aika iloinen ja ylpeä siitä, että ollaan saatu käännettyä meidän arkiruokailuita tällä hyvin yksinkertaisella keinolla melko kasvis- ja kalapainotteisiksi. Nykyisin syödään todellakin se suositeltu 3 kertaa viikossa kalaa.

Yksi meidän suosituimmista arjen kalaruuista on ruis-kalahampparit. Alunperin kehitettiin tämä resepti imitoimaan vanhaa hampurilaisravintolan suosikkituotetta, kun sitä ei enää saanut. Mutta nyt tästä on kyllä tullut huomattavasti parempi, raikkaampi ja maukkaampi, tästä meidän ihan omasta reseptistä. Juuri sellainen resepti, että kun yrittää miettä mahdollisimman nopeaa ja helppoa ruokaa, joka maistuu ihan jokaiselle, tämä pompsahtaa aina ekojen joukossa mieleen.

Me käytetään hamppareihin joko Findus Täysjyväfilee kalapuikkoja tai Findus Täysjyvä kalafileitä. Kalapuikkopakkauksessa on 12 kalapuikkoa, ja Täysjyvä kalafilee -pakkauksessa on kaksi reilun kokoista kalafileetä. Findus Täysjyvä filee -kalatuotteet ovat vastuullisesti pyydettyjä ja niissä on MSC-sertifioitu merkintä, joka kannattaa aina kalatuotteita ostaessaan tarkistaa. Näihin Finduksen kalatuotteisiin käytetty kala ei ole viljeltyä, vaan vapaasti kasvanutta alaskanseitiä. Näitä voi siis syödä hyvällä mielellä. Pakastetun kalan etu on myös ruokahävikin kannalta on se, että ruuan säilyvyys on pitkä ja sitä voi käyttää vain tarvitsemansa määrän kerralla. 

Findus Täysjyvä kalafileet ja Täysjyvä fileekalapuikot eivät yleisestä harhaluulosta huolimatta ole jauhettua kalaa, vaan ne on valmistettu ihan oikeista kalan fileistä. Alaskanseitifileistä on ennen fileoimista vain poistettu ruodot. Fileet ja fileekalapuikot on leivitetty rapealla täysjyväjauhoseoksella. Findus täysjyvä fileekalapuikoissa on vain 8g rasvaa 100g:ssa ja 0,87g suolaa 100g:ssa ja niillä on myös Sydänmerkki. Ne eivät siis ole uppopaistettuja tai epäterveellisiä ja rasvaakin on vähemmän kuin perus jauhelihassa. 

Ruis-kalahampurilaiset Findus Täysjyvä kalafileistä tai Täysjyvä fileekalapuikoista

Haluttu määrä Findus Täysjyvä kalafileitä tai fileekalapuikkoja (yhteen hamppariin menee lapsilla esim. 2-3 fileekalapuikkoa tai puolikas täysjyvä kalafilee. Aikuiselle 1 kokonainen kalafilee riittää hyvin.)

Haluttu määrä esim. Fazerin ruispuikuloita

Lempparijuustoa hamppareiden väliin, esim cheddar

Salaattia

Tomaattia viipaloituna

Punasipulia tai kevätsipulia renkaiksi pilkottuna

Ketsuppia

Majoneesia tai sinappia oman maun mukaan

Laita pannu lämpeämään tai uuni päälle. Lisää ensin pannulle (tai uuniin) isommat kalafileet ja paista ohjeen mukaan. Lisää hetken kuluttua fileekalapuikot ja paista ohjeen mukaan. Paahda ruisleivät tai paista hetki pannulla sisäpuolelta. Pilko tomaatit ja sipulit viipaleiksi, revi salaatti sopiviksi paloiksi. Tarjoille yhdessä juuston, ketsupin ja majoneesin tai sinapin (tai molempien) kanssa. Voila!

Tämä resepti on älyttömän helppo ja sen valmistamiseen ei kulu kuin 10-12 minuuttia, eli kalafileiden paistoaika. Ei paha, vai mitä? Lapset voivat auttaa paahtamaan leipiä, pesemään ja pilkkomaan vihanneksia, repimään salaattia ja tietenkin kattamaan pöytää ja kokoamaan hamppareita. Kaikille löytyy ikätasoon sopivaa tekemistä ja yhdessä ruuan valmistaminen käy nopeasti ja helposti. Ainiin ja parastahan on se, että tämä resepti on tosi edullinen. Kalafileet ja fileekalapuikot maksavat alle 3 euroa paketti, eivätkä muutkaan ainesosat ole sieltä kalleimmasta päästä.

Mikä on teidän arjen lemppari-kalaruoka? Syödäänkö teillä kalaa kolme kertaa viikossa?

Meidän keskimmäinen aloitti tänään eskarin ja se sujui kyllä niin mainiosti että! Aamulla fiilis oli innokas ja lapset olivat kuulemma kaikki kolme nukkuneet oikein hyvin. Laitettiin edellisenä iltana ihan kaikki valmiiksi vaatteita myöten, joten arkeen sujahtaminen sujui aika näppärästi. Ajeltiin aamulla koko porukalla kohti eskaria (ja koulua) ja sinne meidän 6v jäi eskariin tuttujen kavereiden kanssa, tuttuun paikkaan, jossa opettajatkin olivat jo tulleet vähän tutuksi tutustumiskäynneillä ja isosiskon ollessa vielä eskarilainen.

Yritin siinä rohkaisevasti sanoa, että ”katso, tuolla on toi kiva kotileikki-tila”. Vastaukseksi sain painokkaan ”kyl mä äiti tiedän jo, oon leikkinyt tuolla jo kotileikkiä ainakin kaks kertaa!”. Tämä selvä. Sinä olet nyt iso eskarilainen ja pärjäät ihan mahtavasti. Meitä vanhempia ei siis varsinaisesti kaivattu sinne pööpöilemään, joten lähdettiin ulos, sanottiin koululaiselle heipat kun hän jäi kavereiden kanssa pihalle odottamaan koulun alkua ja lähdettiin viemään kuopusta dagikseen. Se kuopuksen dagikseen jääminen mua jännitti oikeastaan kaikkein eniten, kun hän kuitenkin oli ensimmäistä kertaa jäämässä aivan yksin ilman isosiskon tukea sinne.

Mutta sekin sujui hyvin, hän jäi reippaasti istumaan ulos penkille kavereiden kanssa ja jäi odottamaan, että he pääsevät aloittamaan leikit ulkona. Antoi halit ja vilkutti vaan reippaasti heipat meille, eikä edes katsonut perään kun me lähdettiin. Olin suorastaan häkeltynyt. Näinkö helppoa tämä oli? Ihan kuin ei olisi ollutkaan 10 viikon kesälomaa välissä. Kaikki meni niin näppärästi ja rutiinilla. Onko meidän lapset oikeesti jo näin isoja! Kai ne on. Varmasti voi tulla vielä niitäkin aamuja, että hoitoon ei huvittaisi mennä tai kaikki varusteet on hukassa yhtäaikaa ja hikikarpalot nousee otsalle. Mutta tämä oli hyvä alku, nyt arki tuntuu taas paljon mukavammalta ajatukselta.

Eskaripäivän jälkeen meidän tuore eskarilainen kertoi päivästä kuin olisi ollut eskarissa jo ainakin puoli vuotta. Itsevarmana, tyytyväisenä ja iloisena. Ihanaa, että hänen eskarivuotensa alkoi näin kivasti. Päivä oli sujunut myös esikoisella ja kuopuksella yhtä hyvin kuin se alkoikin.

Koulun ja varhaiskasvatuksen jälkeen kaikilla kolmella oli vielä harrastus tänään, kun käytiin kokeilemassa uutta harrastusta. Kolme harrastusta samana iltapäivänä eri puolilla Helsinkiä vaati hieman sumplimista, mutta selvittiin. Harrastusten jälkeen mentiin koko porukalla arjen alkamisen kunniaksi syömään Naughty Brgriin. Ai että oli hyvää!

Ja vähän siinä kyllä valmistauduttiin siihenkin, että tämä äiti ei varmaan ainakaan seuraavaan pariin päivään syö mitään kovin herkullista, haastavaa tai lämmintä ruokaa. Huomenna vihdoin koittaa nimittäin mun jännittämä viisaudenhampaan poisto, mutta ompahan sitten ainakin ohi. Mä olen valmistautunut siihen protskujuomilla, jääkahveilla, kolmella eri jäätelöllä, smoothieilla ja jäädytetyillä kylmäpakkauksilla. Loppuviikolle on luvassa sosekeittoja. En jaksa pelätä pahinta (olen sen jo kerran kokenut) enkä myöskään toivo liikoja. Valmistautumiseni voi olla hieman ylimitoitettua, tai sitten ei. Katsellaan.

Tästä on tosi hyvä jatkaa kohti syksyä. Mulla on hyvät fiilikset siitä, että tästä syksystä tulee tosi työntäyteinen, mielenkiintoinen ja hauska. Vaikka oli ihan parasta olla koko kesä yhdessä, nyt on ihan parasta keskittyä taas täysillä päivisin töihin ja sitten iltaisin ihan täysillä perheeseen. Mahtavaa vaihtelua ja mahtavinta siitä tekee se, että lapset ovat myös arjesta ja kavereista ja rutiineista fiiliksissä.

Nyt saa hei vinkata leffa- tai sarjasuosikkeja, huomenna aion olla hampaan poiston jälkeen sohvalla peittoon kääriytyneenä, kylmäpakkaus poskella loppupäivän! Me just katsottiin yhdessä loppuun Euphoria, mitäs mä voisin katsoa päivällä yksin?