Meidän kuopuksella ja keskimmäisellä alkoi kesäloma jo eilen ja esikoisella on jäljellä vielä yksi koulupäivä ekaluokkaa, sekä tietenkin kevätjuhla. Sinne se vuosi vaan vierähti yhtäkkiä ja niin paljon kerkesi tapahtua vuoden aikana. Tuntuu, että viime elokuun jälkeen jokainen meidän lapsista on kasvanut ihan hulluna ja ottanut valtavan harppauksen eteenpäin kehityksessä.

Yksi on jo ihan kunnon koululainen. Ne jännityksen aiheet koulumatkoista ja siitä, että kukaan ei enää päivittäin kerro lapsen kuulumisia, joita ennen ekaluokkaa oli meillä vanhemmilla, ovat hälvenneet tässä vuoden aikana. Ollaan uskallettu luottaa koululaisen omiin kykyihin ja siihen, mitä hän itse on meille kertonut. Saadaan olla valtavan ylpeitä hienosti sujuneesta vuodesta! Tällä hetkellä jännittää enää vain se, riittääkö mulle yksi nenäliinapaketti lauantaina kevätjuhlassa, vai pitäisikö suosiolla ottaa kaksi.

Keskimmäinen päätti päiväkotiuransa ja kymmenen viikon kesäloman jälkeen aloittaa eskarissa. Niin jännittävää! Ihan vasta meidän esikoinen aloitti eskarin muka ja nyt onkin jo keskimmäisen vuoro. Tämä 1,5 vuoden ikäero on kyllä sellainen, joka todella saa ajankulun tuntumaan räjähtävän nopealta. He tekevät kaiken aina ”ihan peräkkäin” tai siltä se 1,5v aina tuntuu, kun aika kuluu niin nopeasti. Saadaan olla valtavan ylpeitä myös keskimmäisestä, jolla on mennyt ihan super hyvin päiväkodissa ja joka on ihanasti huomioinut ja ottanut mukaan leikkeihin myös siellä tänä keväänä aloittanutta pikkusiskoa.

Kuopus aloitti päiväkodissa osa-aikaisesti kolme kuukautta sitten ja aloitus on sujunut mahtavasti. Vaikka tämä muutos tuntui musta haikealta, se meni lopulta tosi helposti ja ollaan valtavan ylpeitä myös kuopuksesta. Syksyllä hänellä on edessä sitten taas uusi juttu, kun hän jatkaa päiväkodissa yksin, sillä silloin isosisko on eskarissa. Onneksi päiväkodin lapsista on löytynyt paljon kavereita ja aikuisista turvallisia sylejä. Uskon, että syksyllä paluu päiväkotiin sujuu vallan mainiosti, enkä ole siitä ollenkaan huolissani.

Päiväkodin mahtavaa henkilökuntaa on kiittäminen tästäkin upeasti sujuneesta vuodesta ja taaperon ekasta päiväkotikeväästä. Ikinä ei ole tarvinnut miettiä, että mitenköhän ne lapset siellä pärjää. Aina on voinut luottaa, että kaikki on varmasti hyvin. Vastaanotto on aina ollut lämmin ja ihana, ja on ollut aina se fiilis, että meidän lapset saa parasta mahdollista hoitoa. Esitin jo vuolaat kiitokset eilen, mutta taidanpa esittää toisetkin, kun huomenna käydään hakemassa vielä kuopuksen kurahousut ja keskimmäisen kumpparit. Tietysti unohdin ne vielä, kun tavaraa oli kassikaupalla mukaan otettavaksi.

Nyt meillä on edessä koko perheen yhteinen kesä – 10 viikkoa yhdessäoloa! Mä jatkan toki töitä läpi kesän (mutta hieman kevyemmin) ja Otolla on muutama kurssi koulua myös kesän aikana, mutta osin vuorottelemalla ja ilta- ja yötyöaikaan välillä vaihtamalla me pystytään tarjoamaan lapsille tämä pitkä kesä tänäkin vuonna. Otto on jo tehnyt merkittävän osan kesäkurssien tehtävistä, kun ne tällä viikolla avautuivat. Mun työmäärää vähentää kesällä se, että tapahtumia on 90% vähemmän kuin muina vuodenaikoina. Kesän aikana on helpompaa tehdä töitä ilta- ja yöaikaan, kun ei myöskään ole koulun tai päiväkodin vuoksi aikaisia aamuherätyksiä. Se mahdollistaa meille sen, että suurimman osan päivistä voidaan olla yhdessä kaikki. Ja me aiotaan ottaa siitä kaikki ilo irti todellakin!

Saa nähdä mitä kaikkea keksitään, mutta luulisin, että tästä tulee aika siisti kesä. Lapset on niin paljon isompia nyt, että se avaa ihan uusia mahdollisuuksia, mitä kaikkea heidän kanssa voi tehdä. Me ei olla suunniteltu vielä etukäteen mitään tarkkaa kesäksi, aiotaan mennä aika pitkälti intuitiolla ja tehdä just sitä mitä milloinkin huvittaa. No jossain vaiheessa kyllä lähdetään Ouluun, mutta ei olla päätetty sitäkään vielä että milloin. Ajattelin, että meille todellakin kelpaisi vinkit kesätekemisestä ja kivoista kesäkohteista Suomessa tai naapurimaissa! Eli tähän postaukseen saa vinkata oman lempparikesäkohteen lasten kanssa Suomesta, tai muuten järkevän juna-, laiva- tai automatkan päästä täältä. Kiitos hurjasti jo etukäteen!

Mä toivotan tsemppiä kaikille vanhemmille, joilla lasten kevätjuhlat on edessä. Muistakaa nenäliinat! Ja ihan valtavan paljon onnea kaikille valmistuneille tai koulunsa päättäneille, mekin saadaan huomenna ja lauantaina juhlia kaksia läheisten valmistujaisia, ihana juhlaviikonloppu siis tulossa!

Tuntuu aivan kreisiltä, että toukokuukin lähestyy jo loppuaan. Vastahan me vietettiin vappua Lintsillä! Mutta niin se vain on, että tänään vietettiin jo meidän keskimmäisen viimeistä ja kuopuksen ensimmäistä päiväkodin kevätjuhlaa. Ensi viikon lauantaina on sitten esikoisen vuoro, kun päästään ensimmäiseen koulun kevätjuhlaan. Päiväkodin kevätjuhla oli ihana ja tuntuu niin hurjalta, että meidän keskimmäiselläkin oli jo v i i m e i n e n päiväkodin kevätjuhla! Miten aika voi mennä niin nopeasti?

Tämä toukokuu on ollut toiminnan täyteinen, on jälleen kerran vähän sellainen fiilis, että kaikki mahdolliset tapahtumat järjestetään juuri toukokuussa, kun sitten alkaa kesä ja kaikki häviävät lomille ja reissuille. Tälläkin viikolla olen ollut joka päivä jossain tapahtumassa tai tilaisuudessa, eikä ensi viikko näytä sen tyhjemmältä. On kyllä silti ollut aivan ihana nähdä kaikkia tuttuja, kun sen tietää jo valmiiksi, että kesällä sitten työn puolesta tulee nähtyä vähemmän, koska tapahtumiakin on niin paljon vähemmän.

Sää on ollut ihan mieletön ja mä niin niin niin kovasti toivon, että saataisiin tänäkin kesänä nauttia samanlaisista lämmöistä, kuin viime kesänä. Ainakin tämä toukokuu on ollut jo todella lupaava. Ollaan oltu ulkona lasten kanssa niin paljon kuin sielu sietää ja on vaan niin ihanaa lähteä lämpimänä kesäiltana vielä lasten kanssa rannalle tekemään kärrynpyöriä (no lapset tekee, itse en osaa) tai täpötäyteen leikkipuistoon purkamaan energiaa.

Me ollaan saatu uusia naapureita ja nyt on todellakin niin, että meidän rivitalon rivissä on lähes joka asunnossa samanikäisiä lapsia kuin meillä. Se tuntuu todella luksukselta ja tekee jossain tulevaisuudessa mahdollisesti häämöttävän muuton ajattelemisesta vieläkin vaikeampaa. Lapset viihtyvät niin älyttömän hyvin täällä ja niin myös me. On ihan mahtavaa, kun aina on leikkikavereita. Mun on pakko päivittää teille tässä lähiaikoina meidän oman asunnon etsintä -kuulumisia. Sen verran kuitenkin sanon, että vielä ei ole asuntoa löytynyt. Ja se johtuu siitä, että me ollaan ihan pihalla, että mitä edes halutaan ja siksi ollaan vähän painettu jarrua. Tätä avaan teille sitten siinä postauksessa enemmän.

Toinen isompi päätös sen sijaan tehtiin jo ja tilattiin eilen meille vihdoinkin uusi auto! Saadaan auto luultavasti noin elokuun alussa, kun siinä on n. 2,5 kuukauden toimitusaika. Siihen asti ajellaan vielä vanhalla autolla. Elokuussa kerron uudesta autosta enemmän, kun asia on oikeasti ajankohtainen. Näistä taitaa tulla pitkät 2,5 kuukautta ainakin sen perusteella miten paljon Otto ja lapset on jo puhuneet uudesta autosta eilen ja tänään, voi apua. Mutta siis ihanaahan se on, että kaikki ovat innoissaan ja olen minäkin. Tämä on ehkä nyt vihdoinkin se auto, jota mäkin tulen joskus ajamaan, niin mä ainakin uskoisin.

Ollaan katseltu kesälle myös reissuja, mutta ei olla vielä varattu mitään, kun mulla on tullut useampia työmenoja vielä kesäkuulle. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakaan ennen kesäkuun loppupuolta ei päästä lähtemään mihinkään. Kai se reissu vaan pitäisi varata, niin sitten se ajankohta olisi varattuna ja muut asiat voisi sitten laittaa muille päiville sen jälkeen. Toisaalta ei kuitenkaan halua kieltäytyä töistäkään. Mutta ehdottomasti aion pitää mun viikon kesäloman tänäkin vuonna! Katsellaan mitä keksitään ja milloin, mutta johonkin me kyllä varmasti lähdetään. Saa heittää vinkkejä kivoista kesälomakohteista!

Huomenna on perjantai ja edessä on varmasti ihana viikonloppu. Sunnuntaina ilmestyy muuten Ihanat erilaiset perheet -sarjan neljäs osa klo 21.00, silloin kannattaa kurkkia tänne! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Food Market Herkun kanssa.

En tiedä teistä, mutta musta ainakin tuntuu, että meillä on aivan erilainen ruokavalio kesällä kuin talvella. Jotenkin n. 6448939 kertaa yksinkertaisempi. Talvella käytetään hirveästi mausteita ja tehdään sellaista melko tuhtia ruokaa. Toki syödään kasviksia paljon, mutta tehdään usein erilaisia patoja, pastoja ja muita ei-niin-keveitä ruokia. Kesällä taas meillä on aina kokatessa grilli kuumana  ja tehdään tosi simppeliä ruokaa. Grillattua protskua ja vihanneksia, vähän uusia pottuja kaveriksi ja avot. Usein tehdään myös ruokaa, jota ei tarvitse kuumentaa ollenkaan. Salaatteja ja muita kevyitä ratkaisuja. Etenkin viimevuotinen uskomaton hellekesä oli sellainen, että ei todella olisi tehnyt mieli mitään tuhtia pataa, saati sitten pitää uunia päällä jotain viittä tuntia. Syötiin tosi paljon kylmiä salaatteja grilliruuan lisäksi.

Me myös aina kesäaikaan reissaillaan aika paljon ja tehdään ex tempore kaikkea, kun lapset ovat lomalla, eikä ole aikatauluja. Kesällä meidän ruokaostosten tekeminen on siksi aivan erilaista kuin talvella. Talvella käydään yleensä se kerta viikkoon isosti kaupassa ja suunnitellaan viikon ostokset ja ateriat, joita sitten täydennellään kerran tai kaksi. Kesällä se menee aina lähes väistämättä siihen, että käydään melkein joka päivä kaupassa ja ostetaan aina vaan sille päivälle jotain + jäätelöä. Ihan vaan juuri siksi, että jos me ostettaisi viikon ostokset kerralla, tulisi aivan järjetön määrä hävikkiä, koska luultavasti puolet siitä viikosta syötäisiin kuitenkin ulkona/kaverilla/noutoruokaa.

Kesällä yritänkin enemmän hyödyntää esim. kauppojen -30% tarroilla varustettuja tuotteita, kun ne käytetään kuitenkin heti. Viikon ruokaostoksia tehdessä yritän aina katsoa mahdollisimman pitkälle päivämäärän, mutta joka päivä käydessä taas voi hyvin napata samana tai seuraavana päivänä vanhaksi menevän tuotteen. Food Market Herkussa päiväystuotteet on brändätty ihanilla vihreillä zero waste -sydänlapuilla niiden perus oranssien lappujen sijaan ja mä oikein aina etsin niitä. Niistä tulee hyvä fiilis siitä, että auttaa vähentämään ruokahävikkiä.

Kauppalehden ostoskorivertailun mukaan Food Market Herkun ruokakorin hinta on muuten laskenut 7% vuoden takaisesta. Se on aika iso muutos! Ja olen sen muutoksen kyllä itsekin huomannut, osittain myös sen takia tulee nykyisin vieläkin useammin valittua Food Market Herkku meidän ostospaikaksi kuin ennen. Viihtyvyyden, S-bonusten (jotka menevät suoraan rahastoon) ja loistavan valikoiman lisäksi hinnallakin on mulle merkitystä. En halua ehdoin tahdoin maksaa älyttömän paljoa asiasta, jonka saisi edullisemminkin. Food Market Herkussa mun mielestä kohtaavat hinta ja laatu. Siellä monia super laadukkaita ja herkullisia juttuja, kuten uuni-/pannuvalmiita meal prepsejä saa todella edullisesti. Herkusta löytää nyt myös arjen suosikkituotteita edullisesti ja ne on merkitty oransseilla ”katso hintaa!” -hyllynreunaetiketeillä.

Näin kesäajan lähestyessä me hyödynnetään aika paljon Herkun palvelutiskejä. Parhaat grillattavat saa juuri sieltä. Mä uskaltauduin esimerkiksi ekaa kertaa nyt grillaamaan siikaa ja vielä niin, että söin siikafileen nahkoineen päivineen. En kuuna päivänä olisi uskaltanut tehdä niin, jos olisin lähtenyt kokonaisesta kalasta liikkeelle. Nyt kysyin tiskiltä neuvoa ja sain hyvät neuvot, miten saan paistettua täydelliset siikafileet grillissä. Tämän postauksen tiskistä ostettu siika oli muuten päiväystuote ja kahdelle reilun kokoiselle siikafileelle jäi hintaa vain n. 10€. Kaikkein tuoreimman kalan lisäksi tiskistä voi tehdä siis myös edullisia löytöjä, jos hyödyntää pian vanhaksi menevää kalaa.

Herkusta saa ruodottomat kalafileet, jotta tällainen ei-niin-lahjakas kalan käsittelijäkin saa hyvät grilliherkut tehtyä. Toki sieltä löytyy myös kokonaista kalaa taitavammille. Jos haluaa päästä oikein helpolla, niin voi napata Mealsin puolelta vielä valmiin salaatin kalalle kaveriksi, vaihtoehtoja piisaa. Me käytiin ostamassa Herkusta salaatit myös taannoisiin polttareihin ja ne olivat menestys.

Me tosiaan grillaillaan kesällä paljon ja tehdään niin burgereita, vihannesnyyttejä kuin kalaakin. Kesällä mä haluan pitää ruokaohjeet lyhyenä, mutta maut kohdallaan. Tästä alta löydätte ehkä mun blogihistorian lyhyimmän pääruuan ohjeen, joka on helppo, nopea ja älyttömän herkullinen, eli kaikkea mitä kesäruuan pitääkin olla!

Maailman helpoin & nopein kesän arkiruoka: grillattu siika & uudet perunat voikastikkeella (4:lle)

2 siikafileetä

laadukasta sormisuolaa

mustapippuria

1kg uusia perunoita

3 kevätsipulia varsineen

120g voita

Keitä uudet perunat suolalla maustetussa vedessä n. 15-20min ajan. Pilko sipulit ja kuullota kattilassa pienessä voitilkassa. Lisää loppu voi, tilkka vettä tai maitoa sekä suolaa ja pippuria ja keitä kasaan. Voitele siikafileet kevyesti sulatetulla voilla ja mausta suolalla ja pippurilla. Grillaa siikafileet grillissä nahkapuoli alaspäin. Älä käännä fileetä, niin saat rapean nahan. Tarjoile siika perunoiden ja voikastikkeen, sekä tuoresalaatin kanssa.

Tilauspalvelusta ruuat kevään juhliin

Kesän juhlia ajatellen hyvä vaihtoehto on Food Market Herkun tilauspalvelu. Sieltä voi tilata kätevästi kaikki ruuat kevään tai kesän juhliin (tai arkeen), jos haluaa päästä mahdollisimman helpolla, mutta tarjota silti super hyvää ruokaa. Ruuat voi tilata joko kotiinkuljetuksella tai noutaa itse. Juhlatilauksia voi tehdä tämän kevään ylppäreihin ja muihin vielä 26.5. asti TÄÄLLÄ.

PS: Keskustan Herkun Bistron sunnuntaibrunssi on katettu vielä tänä sunnuntaina 19.5.! Brunssin hinta on Helsingin brunsseista todella kohtuullinen 19,90 ja siellä on tarjolla upea seisova pöytä, jossa on laajasti kylmiä herkkuja ja niiden kaveriksi saa valita itse ihanista vaihtoehdoista lämpimän pääruuan. Ootteko käyneet jo kokeilemassa?

Heräsin: klo 7.30 ja menin suihkuun. Mun rytmi on hieman myöhäistynyt siitä aiemmasta aamuseiskasta ja herätään yleensä koko perhe nykyisin tasan kasilta. Tämä muutos tuli kellojen siirron yhteydessä tänä keväänä. Heräsin siis ihan yksin kellon soittoon klo 7.30 ja kävin rauhassa suihkussa.

Söin aamiaiseksi: kaksi leipää kurkulla, tomaatilla ja juustolla ja join ison lasin vettä ja kupillisen kahvia kauramaidolla.

Ajoin metrolla: keskustaan tapaamaan ystävääni Riikkaa. Oltiin sovittu klo 9.30 treffit PR-toimiston eteen, kun meidän piti mennä käymään pressipäivässä. Me pölhöt oltiin kuitenkin katsottu aika väärin ja se alkoikin vasta klo 11.00. Onneksi meillä oli myös toinen pressitilaisuus jonne piti mennä, joten käveltiin sitten Punavuoreen toiseen tilaisuuteen.

Ihastuin: Kaunis Veera -second hand -liikkeeseen, jonka ikkunoiden ohi käveltiin matkalla Balmuirille Riikan kanssa. Meidän piti mennä piipahtamaan siellä tilaisuuden jälkeen, mutta ei ehdittykään kun meillä meni niin paljon aikaa. Ihan pakko palata sinne joku päivä, mä ihastuin suunnilleen kaikkeen, mitä näyteikkunoista bongasin.

Söin lounasta: toisen PR-toimiston tilaisuudessa Riikan kanssa. Tarjolla oli salaatteja, makkaraa ja tapasjuttuja.

Kiiruhdin: kotiin, koska Otolla oli klo 13 alkaen koululla tilaisuus, johon hänen piti osallistua, ja tänään on meidän taaperon vapaapäivä. Tehtiin siis puoliltapäivin läpsystä vaihto ja Otto lähti koululle samalla kun mä tulin kotiin.

Ihmettelin: taaperon megapitkiä päiväunia. Olin varautunut siihen, että en saisi tehtyä juuri mitään työhommia sillä aikaa, kun Otto on koululla ja minä taaperon kanssa. Hän kun nukkuu yleensä n. 1,5h päikkärit vain. Tänään hän nukkui kuitenkin jopa kolme tuntia päiväunia ja mä kerkesin naputella oikein kunnolla.

Silitin: 6-vuotiaalle valkoiset culottes-farkut, jotka hän ehdottomasti halusi jalkaan. Ne on kyllä tosi coolit, voisin käyttää itsekin samanlaisia. Ne olivat aivan megaruttuiset pesun jäljiltä ja silitin niitä hyvän tovin.

Söin illalliseksi: ruokakaupan sushibuffasta ostettua sushia. Oltiin oikeasti ostamassa kaupasta vaan leipää nopeasti ohikulkumatkalla, mutta paikalla oli sushimaistattaja ja lapset halusivat sitten maistaa. Ja kun he olivat maistaneet lohi-tuorejuustomakeja, niitä oli ehdottomasti saatava ruuaksi tänään. Kaikki kolme herkuttelivat hyvällä halulla eri susheilla, kuten myös minä. Ihan mieletöntä edistystä kun nykyään monista monista eri kaupoista saa hyvää sushia. Muistan miten maailmaa mullistavia pakastesushipakkaukset olivat vuonna 2011 kun niitä ekan kerran löysin kaupasta. Aika pitkän tien on ruokakaupat kulkeneet siitä monessakin asiassa.

Ulkoiltiin: omalla pihalla ihanassa ilta-auringossa. Otto laittoi bObles-keinun paikoilleen vanhan vauvakeinun tilalle ja lapset olivat siitä innoissaan..

Pelasin: lasten kanssa jalkapalloa. Meidän taapero on todella kiinnostunut jalkapallosta ja ”pelataan” sitä melkein joka ilta. Pitäisi varmaan ostaa hänelle ihan oikea harjoitusjalkapallo pehmoisen vauvojen muumipallon sijaan. Toisaalta, pehmopallo on ihanan turvallinen ja sillä voi pelata omassa olkkarissakin.

Mua odotti kotiovella: ihana kukkalähetys blogisynttäreiden kunniaksi. Tuli kyllä niin hyvä mieli yllätyksestä!

Hain postista: uudet henkkarit itselleni. Henkilökortti vanheni tänä keväänä, kun meidän häistä (ja sukunimen vaihdosta) tuli kuluneeksi se viisi vuotta. Vitsi miten eri näköiseltä mä näytän nyt verrattuna viiden vuoden takaiseen kuvaan. Ainakin silmämeikin määrä on vähentynyt n. 90%.

Ilahduin: kun luin kaupunkikirjasto Oodin eteen rakennettavasta leikkipuistosta. Se kuulostaa ihan mielettömän ihanalta paikalta, jonne todellakin haluan lasten kanssa mennä. Puisto valmistuu uutisten mukaan kesäkuun aikana, joten sinne pääsee leikkimään jo pian.

Kävelin: askelmittarin mukaan 12 500 askelta, eikä se (mun puhelin) ollut edes mun taskussa tai missään lähettyvillä silloin kun pelasin jalkapalloa sisällä puoli tuntia tai silloin kun seisoin mun tietokoneen ääressä taaperon päiväuniaikaan.

Aion vielä: katsoa Oton kanssa  vähän sarjoja ja tehdä iltapalaa. Rakastan meidän rauhallisia sohvaperunailtoja.

Mikä teitä on ilahduttanut tänään? Mikä on yllättänyt? Mitä olette tehneet?

Tykkään puhua parisuhde-aiheista tosi paljon, koska ne on tietty omassa elämässäkin aika suuressa roolissa. Vuosien varrella täällä on tullut jaettua kaikenlaista parisuhteeseen liittyen. Mä koen, että avoimuus on tärkeää sekä yleisessä parisuhdekeskustelussa että parisuhteen sisäisessä keskustelussa. Toisin sanoen uskon, että olemalla itse avoin, olen osana niitä ihmisiä, jotka rohkaisevat muitakin puhumaan ja olemaan avoimia ja rikkomaan niitä tabuja, joita parisuhdekeskustelussa edelleen on. On tietysti asioita, jotka kuuluvat vain sinne oman parisuhteen sisälle, ainakin meillä on. Mutta on myös paljon asioita, joista voisi ihan hyvin puhua enemmän ja rohkeammin ja samalla ehkä oppia itse uutta, mutta myös rohkaista muita puhumaan ja näkemään asioita erilaisesta näkövinkkelistä.

Halusin tietää mitä TE haluatte tietää meidän parisuhteesta, joten annoin teille instassa vapaat kädet kysyä, mitä ikinä haluatte kysyä meidän parisuhteeseen liittyen. Nyt jätin pois muistuttelut hyvästä mausta ja rohkaisin kysymään juuri sitä, mitä haluatte kysyä. Sain muutamassa tunnissa aivan valtavasti mielenkiintoisia kysymyksiä, joista  ne keskenään mahdollisimman erilaiset valitsin tähän postaukseen. Yritin valita nimenomaan sellaisia kysymyksiä mukaan, joihin ei koskaan ennen olla vastattu. Otto vastasi yhteen kysymykseen, mutta muuten hän on vaan lukenut nämä nyökytellen läpi ennen julkaisua, koska hänellä oli tänään sen verran paljon koulujuttuja, että ei olisi onnistunut näin moneen kysymykseen vastailu, kun itsekin tein tätä monen monta tuntia.

SEKSI & LÄHEISYYS

Miten paljon seksiä viikossa on tarpeeksi? Välillä tuntuu, että se on ainoa mittari hyvälle suhteelle.

Tarpeeksi seksiä viikossa tai elämässä ylipäätään on sellainen määrä, joka on molemmille suhteen osapuolille sopiva. Sehän vaihtelee tosi paljon sen mukaan, että mitä kumppanit haluavat toisiltaan ja itseltään. Jollekin parille kerran päivässä on liian vähän ja toiselle kerran kuussa on aivan riittävästi. Tässä määrässä on tärkeintä, että molempien tarpeet ja toiveet huomioidaan ja niistä keskustellaan. Mä uskon, että pahinta myrkkyä on se, jos toinen haluaisi tosi usein ja toinen ei halua ollenkaan tai tosi vähän, ja sitten siitä asiasta ei keskustella vaan molemmat vaan kyräilee ja miettii omalla tahollaan, miten ei ole tyytyväisiä tilanteeseen.

Miten teidän seksielämä on muuttunut lasten saannin jälkeen? Kuinka paljon/usein harrastatte seksiä nyt kun teillä on lapsia?

No hauskaahan tässä on se, että me ehdittiin tuntea toisemme vain 5 viikon ajan ennen kuin odotettiin jo yhteistä vauvaa. Eli se on kyllä alusta asti ollut sitä elämän sovittamista lapsiperhearjen ympärille. Kun meidän esikoinen syntyi reilun kuukauden etuajassa syyskuussa 2011, me oltiin oltu yhdessä n. kahdeksan kuukautta. Eli aikalailla elettiin sitä kuherruskuukausivaihetta vielä silloinkin, kun lähdettiin sitä lapsiperheen arkea rakentamaan.

Siksi koen, että lasten saaminen ei ole aiheuttanut mitään järisyttävää muutosta meidän yhteiseloon millään saralla, kun me ollaan alusta asti oltu lapsiperhe. Myös lapset ovat erilaisia, raskausajat on olleet tosi erilaisia ja arki on ollut melko erilaista eri ikäisten lasten kanssa, eli ei ole mitään sellaista absoluuttista ”seksielämä muuttui tavalla x kun saimme lapsia” tai ”harrastamme x määrän seksiä nyt kun meillä on lapsia” vaan kaikki eri asiat ja vaiheet elämässä on vaikuttaneet tai olleet vaikuttamatta omalla tavallaan seksielämään. Kaikissa eri vaiheissa näinä vuosina tärkeintä on ollut se, että ollaan avoimesti puhuttu siitä, mitä kumpikin haluaa ja kuinka usein. Se toimii erittäin hyvin ja ollaan molemmat tyytyväisiä.

Onko seksi lasten saannin jälkeen enemmän ”pikaiset” vai edelleen intohimoista ja rauhassa nauttimista?

Tämäkin on vaihdellut lasten iän ja muun elämänvaiheen mukaan. Esimerkiksi tosi huonosti 20min pätkissä nukkuvan vauvan vanhemmilla ei ollut mahdollisuuksia mihinkään tuntikausien sessioihin, mutta eihän se vauvavuosi onneksi ikuisesti kestänyt. Kyllä mä sanoisin, että kaikkea sopivasti. Mutta mun mielestä se intohimo on tärkeää myös silloin kun aikaa on vähän. Seksi ei saa tuntua miltään pakolliselta suorittamiselta, jota tehdään vaikka väkisin nopeasti, että voisi sanoa seksielämän olevan kunnossa. Intohimosta ja läheisyydestä voi pitää myös muilla tavoin huolta silloinkin kun aikaa itse seksille on vähän.

Onko teidän ollut alusta asti helppo puhua seksistä?

On! On ollut ihan alusta asti. Ollaan oltu tosi avoimia toisillemme ja ollaan jo alussa puhuttu sellaisista asioista, mistä ei ennen toisiamme oltu puhuttu kenenkään kanssa.

Onko läheisyys/haliminen ollut koskaan vaikeeta teille? Esim. pikkuvauva-aikana?

No en sanoisi, että on ollut vaikeaa. Ollaan aina pussailtu ja halailtu ihan hirveän paljon arjessa. Mut oon kyllä itsessäni huomannut, että just esim. imetysaikana alkuun olen tykännyt erilaisesta kosketuksesta ja asioista kuin muuten ja siinä on kestänyt hetki, että se fiilis on tasoittunut. Ehkä just siksi, kun vauva on on ollut niin iholla ja kiinni 24/7, niin ei ole ollut niin kovaa kaipuuta siihen aikuisten läheisyyteen kuin yleensä. En ole silloinkaan kokenut sitä vaikeaksi, vaan se on vaan ollut oma vaiheensa.

RIITELY & LUOTTAMUS

Oletteko rehellisesti koskaan miettinyt eroa?

Ei koskaan, rehellisesti. Koskaan ei ole ollut edes sellaista fiilistä, että pitäisi ottaa toisesta vaikka etäisyyttä hetkeksi tai mitään sellaista toinen lähtee ulos ovet paukkuen -meininkiä.

Mitä tekoa et voisi antaa toiselle anteeksi?

Fyysinen satuttaminen on sellainen, mitä itse en katsoisi edes yhtä kertaa, vaan se olisi ihan samantien eron paikka. Onneksi ei koskaan ole tarvinnut edes miettiä sitä. En tiedä onko mitään muuta, mitä en pystyisi antamaan anteeksi ikinä, mutta varmasti esim. pettäminen olisi myös sellainen paikka, että joutuisi tosissaan miettimään ja keskustelemaan, että pystyykö vielä jatkamaan vai ei. Jos toinen pettäisi pitkään tai eläisi sellaista ”kaksoiselämää”, se olisi varmaan sellainen juttu, mikä aiheuttaisi eron. Kaikki näistä tuntuu ajatuksena jo tosi absurdeilta, enkä osaa onneksi kuvitellakaan, että meille sellaista voisi tapahtua.

Uskotteko, että voisitte päästä yli siitä, jos kumppani ihastuu suhteen aikana toiseen?

Se varmaan riippuisi siitä, tekisikö ihastukselle mitään vai ei. Jos se olisi sellaista kevyttä ihastumista johonkin uuteen siistiin tyyppiin ja kevyttä harmitonta flirttiä niin kyllä ihan hyvin voisi päästä yli ja voitaisiin siitä hyvin myös keskustella yhdessä. Mutta jos toisella olisi johonkin toiseen yhtä vahvoja  tai lähes yhtä vahvoja tunteita kun omaan kumppaniin, niin se tuntuisi kyllä ylitsepääsemättömältä. Kyllä meidän pitää olla ne toistemme ykköset. En näe kuitenkaan, että pystyisi edes kehittymään sellaisia vahvoja ihastumisen tunteita jotain muuta kohtaan, kun ne tunteet toisiamme kohtaan on niin vahvat.

Mikä on haastavinta teidän parisuhteessa?

No mä ajattelen lähtökohtaisesti, että jos parisuhde tuntuu haastavalta, asialle kannattaa tehdä jotain. Silloin pitää miettiä mikä hiertää ja miksi ja mitä asialle voisi tehdä. Siitä kannattaa myös puhua yhdessä kumppanin kanssa. Mulle meidän parisuhde tuntuu yhtä luonnolliselta asialta kuin minä itse tunnun itselleni, tai kuin se, että meillä on lapsia tuntuu. Parisuhde on luonnollinen osa mua niinkuin nenä tai jalat, eikä mikään siinä tunnu haastavalta.

Vaikein hetki teidän parisuhteessa ja kuinka pääsitte siitä yli?

Vaikeinta on varmaan ollut se aika, kun mä olin vuodelevossa keskimmäisen raskausaikana ja mun äiti oli meillä pari kuukautta auttamassa 1-vuotiaan esikoisen hoidossa, kun mä en saanut nostaa häntä tai tehdä mitään muutakaan kun makoilla ja käydä vessassa. Silloin oli hermot kireällä meillä kaikilla aikuisilla, mutta onneksi se oli väliaikaista ja kaikki tiedettiin se koko ajan. Se väliaikaisuus auttoi pääsemään yli, kun tiedettiin, että kun jaksetaan ottaa iisisti ne pari kuukautta niin vauva saa kasvaa rauhassa mahassa ja sitten kaikki on taas hyvin ja voidaan palata normiarkeen.

Kumpi myöntyy toisen tahtoon helpommin?

Ei meillä kumpikaan myönny toisen tahtoon. Me keskustellaan asioista ja yritetään miettiä ne molempien kannalta mahdollisimman hyvin. Yleensä halutaan samoja asioita kummatkin. Kuitenkin jos joskus on vaikka kaksi vaihtoehtoa ja toinen haluaa toista ja toinen toista, niin yritetään järkevästi miettiä kumpi olisi järkevämpi vaihtoehto molempien kannalta.

PITKÄ PARISUHDE & AVIOLIITTO

Miten jaksaa olla toisen kanssa monia monia vuosia? Riittääkö se rakkaus oikeasti?

Tuntuu hassulta, että aikaa on todella kulunut jo niin paljon, että meille voi esittää tällaisen kysymyksen. Pian 8,5 vuotta! Mutta siis, jos toisen kanssa haluaa olla ja toista rakastaa, niin ei se ole jaksamisesta kiinni. Ainakin mulle nää vuodet on ollut ihan älyttömän lyhyitä, enkä voi lakata hämmästelemästä sitä, miten kauan me ollaan oltu yhdessä. Mä en jaksaisi jos me EI oltaisi yhdessä. Ei rakkaus yksin riitä, mutta yhdessä rakkauden kanssa vilpitön halu tehdä toinen onnelliseksi, yhteinen taistelutahto elämän vaikeissa hetkissä ja halu rakentaa yhdessä hyvä elämä riittää.

Onko pitkän suhteen jälkeen teidän suhteessa enää mitään, mikä olis teille vaikeaa? Esim. puhuminen?

No ei tule kyllä nyt äkkiseltään mieleen. Parasta pitkässä parisuhteessa on just se, kun kaikki on niin helppoa. Toinen tietää pelkästä vilkaisusta, mitä toinen aikoo sanoa. Mutta siihen helppouteen ei saa kuitenkaan tuudittautua, ettei kaikki jännitys katoa suhteesta. Vaikka toisen kanssa on helppoa ja vaikka tunnetaan toisemme läpikotaisin, välillä on kiva yllättää, oppia jotain uutta, tehdä jotain yllättävää, mitä toinen ei olisi heti arvannut. Aina voi oppia uutta omasta puolisosta, vaikka olisi ollut tuhat vuotta yhdessä.

Olitteko toistenne ensimmäiset kumppanit?

Ei oltu, ei lähellekään.

Onko rehellisesti koskaan kaduttanut, että tapasitte toisenne niin nuorena?

EI! Koska me molemmat ehdittiin kyllä tehdä ja kokea paljon ennen toistemme tapaamista, vaikka nuoria oltiinkin. Molemmat ovat tapailleet ja bailanneet aivan riittämiin. Kummatkin on kokeilleet mikä ei toimi ja mitä ei haluta ja löytäneet toisistamme sen, mitä oikeasti halutaan ja mikä tekee onnelliseksi. Vähän ehkä itkettää se, että me ollaan niin vanhoja, että tällainenkin kysymys on jo ihan pätevä.

Onko avioliitto muuttanut teidän suhdetta jotenkin?

Ei mitenkään.

ARKI & RANDOM

Kiistelettekö omasta ajasta? Saako toinen sitä enemmän kuin toinen?

Ei kiistellä. Kumpikin saa just sen verran kuin itse haluaa.

Mikä toisessa on ihaninta ja mikä ärsyttävintä? Mitkä ovat ärsyttävimmät piirteet itsessä ja toisessa parisuhdetta ajatellen?

Otossa ihaninta on se, että kaikessa mitä se tekee, se ajattelee aina meidän parasta. Ja se, että se aina kertoo ja näyttää joka päivä moneen kertaan, että rakastaa sekä mulle että lapsille. Ja se on myös tosi hauska ja söpö ja fiksu. Ärsyttävintä on kyllä vaikeaa keksiä. Ehkä se, että Otolla on paljon parempi muisti kuin mulla ja se on tarkempi kaikessa kuin minä. Eli siis ne eivät kuitenkaan ole huonoja piirteitä Otossa, vaan enemmänkin sellaisia juttuja, jotka ärsyttää joskus, koska itse olen suurpiirteisempi.

Otto vastaa: Ihaninta Iinassa on se, että se on noin kolmekymmentäseitsemän biljardia kertaa parempi ihminen kuin minä. Iina on edelleen mun esikuva monessa asiassa, uskomaton äiti ja mahtava vaimo. Jos kuitenkin jostain pitää repiä parantamisen varaa, niin on tuo nainen vähän kohelo. Unohtelee asioita, törmäilee paikkoihin jne jne. Itse olen niin kaikesta tarkka ja jatkuvasti valppaana, että välillä meinaa mennä tunteisiin. Mut aika pieniä juttuja loppupeleissä.

Miten pikkulapsiarki on vaikuttanut teidän suhteeseen? Miten pitää yllä kipinä parisuhteessa kun arki painaa päälle?

Meidän parisuhde on käytännössä koko olemassaolonsa ajan ollut pikkulapsiarkea. Ollaan aina ”jouduttu” keksimään, miten kipinöivä parisuhde yhdistetään pikkulapsiarkeen, joten se on meille se normi. Ei me edes tiedetä millaista se voisi olla, kun on vaan kaksi aikuista ja esim. samanlainen elämäntilanne muuten mitä meillä (talous, työt ym) nyt. Me ollaan saavutettu kaikki meidän elämän isot ja hienot asiat yhdessä, siinä pikkulapsiarjen tiimellyksessä. Se on parasta mitä me tiedetään, eikä muuta kaivata. Mä luulen, että meidän kipinä on säilynyt siksi, koska me jutellaan niin paljon ja osoitetaan rakkautta joka päivä, ja otetaan sitä kahdenkeskistä aikaa niin paljon kuin vain saadaan.

Onko kummallakaan ns. salaisia paheita, joista toinen ei tiedä, vaikka muuten tunnette toisenne niin hyvin?

Ei ole, kun ei kummankaan tarvitse salata toiselta mitään.

Onko toistenne tyylit sellaisia, mitkä kaikki natsaa, vai onko toisella paljon vaatteita mistä et pidä? Kysyttekö toistenne mielipidettä pukeutumisessa?

Aika hyvin kaikki natsaa, vaikka molemmilla on myös sellaisia vaatteita, joita toinen ei ekana olisi kaupasta valitsemassa. Enemmän keskitytään kuitenkin kehumaan niitä toistemme kivoja vaatteita, kun valittamaan niistä joista ei niin välitetä. Kysytään me jonkun verran mielipidettäkin, mutta yleensä jos on joku juttu jonka itse haluaa, niin ei siinä tarvitse toiselta kysellä. Tunnetaan myös toistemme maut aika hyvin ja mä uskallan helposti ostaa Otolle vaatteita ilman, että Otto on mukana. Ei ole sattunut hutiostoksia kertaakaan, kun tiedän koon, värimieltymyksen, materiaalit ja lempimerkit. Mä olen kyllä ehkä vähän rohkeampi maultani, että saatan ostaa sellaista, jota Otto ei itse olisi uskaltanut ostaa, mutta sitten kun mä ostan, niin siitä tuleekin hänen lempivaate.

Onko ollut vaikeaa jakaa lastenhoito ja kotityöt tasaisesti?

Kotitöiden jakamisesta mä kirjoitin pitkän postauksen juuri vähän aikaa sitten, mutta ei siis ole ollut hankalaa. Myös lastenhoito meillä on mennyt tosi hyvin, se on aina hoitanut lapsia kotona, kenelle se on ollut järkevämpää taloudellisesti. Esikoisen ja keskimmäisen kanssa mä jäin kotiin ja kuopuksen kanssa Otto oli puoli vuotta vanhempainvapaalla. Silloin kun ollaan molemmat kotona niin kaikki lastenhoito jakautuu tosi tasaisesti.

Sellaiset kysymykset ja vastaukset! Ihan älyttömän suuri kiitos kaikille, jotka lähettivät kysymyksiä. Aika paljon tuli myös sellaisia vinkkipyyntöjä, että miten me neuvottaisiin muita tekemään asia x. Mä jäin miettimään niiden osalta, että otan niitä varmasti toisessa asiayhteydessä esiin, koska nekin oli hurjan mielenkiintoisia, en vaan halunnut venyttää tätä liikaa ja viedä sitä ns. sivuraiteille, kun alkuperäisenä ideana oli tälle julkaisulle nimenomaan meidän oma parisuhde. Mut tosi mielellään kerron myös jotain vinkkejä jos niitä toivotaan.

Mä haastan tähän kaikki muutkin bloggaajat ja muut somevaikuttajat mukaan! Kysykää omilta seuraajiltanne rohkeasti mitä he haluavat tietää teidän parisuhteesta ja valitkaa mahdollisimman erilaisia kyssäreitä mukaan postaukseen, tai missä ikinä niihin vastaattekaan. #suoraapuhettaparisuhteesta