Huh! Nyt on valmennuskurssi pulkassa, ja enää on edessä se itse lukeminen pääsykokeisiin, se ei mikään pikku-urakka olekaan. Mä kerron kurssista enemmän varmaankin itse pääsykokeen jälkeen, kunhan voin todella sanoa, miten kurssi vaikutti ja mitä eväitä se antoi valmistautumiseen. Ainakin toistaiseksi fiilis on todella hyvä, ja koen kurssin olleen suuri apu jo nyt. Olen kuitenkin tosi helpottunut että kurssi on ohitse, ja että huomisen jälkeen nämä rankat kaksi viikkoa ovat vihdoin ohitse, ja ensi viikolla kalenteri on kauniin blanco kotoa poistumista vaativien menojen osalta.

Takki Sheinside* / Toppi Sheinside* / Farkut Gina Tricot / Kengät Zara / Laukku Michael Kors / Kello Guess*

*saatu blogiyhteistyön kautta.

Viime-  ja tällä viikolla on ollut myös paljon blogimenoja kurssin lisäksi, kun sesonki vaihtuu. Viime viikko juostiin yhdessä lasten kanssa ja tällä viikolla olen käynyt ihan yksin kun menot ovat sattuneet ilta-aikaan ja Otto on voinut olla tyttöjen kanssa kotona. Käytiin keskiviikkona Kaislan kanssa Salon 24:n tilaisuudessa ravintola Teatterissa ihastelemassa hiustrendejä ja Richin & Joicon tuotteita.

Päästiin myös soittamaan musiikkia Joicon muotoilutuotteilla, kyllä luit aivan oikein! Tapahtumassa oli QR-koodeilla toimiva DJ boksi, musaa soitettiin vaihtelemalla eri purkkeja laatikon päälle, jolloin äänet vaihtui. Ihan uskomatonta kyllä, en olisi ikimaailmassa kultaisella 90-luvulla uskonut tällaista tapahtuvan vielä joskus, hahha! DJ oli tosi hauska tyyppi, mieletön idea kyllä tuollainen boksi, ja todellinen tunnelmanluoja kun saa itse olla mukana vaikuttamassa musiikkiin helposti ja hauskasti.

Kuva: A. Karvonen

Kuva: A. Karvonen

Käytiin myös kuvattavana hupaisien asusteiden kanssa, ja tultiin ilmeisesti samalla osallistuneeksi johonkin kilpailuun jonka voittaa eniten fb-tykkäyksiä saanut kuva. Me oltiin tosin vähän tylsiä, kun mentiin melkeinpä ensimmäisenä, eikä tiedetty mistä oli kysymys, mutta tulipahan ainakin todettua että pilottilasit sopii ihan hyvin mulle, voisin harkita melkeinpä ostavani sellaiset kesäksi!

Kuva: A. Karvonen

Kuva: A. Karvonen

Huomenna edessä on siis Minimuotikirppis ja matka käy jo heti aamusta kohti Tamperetta. Kirppis aukeaa kello 11.00, ja toivon näkeväni mahdollisimman monta teistä ihanista, jotka siellä suunnalla asutte! Mua vähän jännittää, en ole nimittäin ikinä ollut vielä kirppiksellä myymässä, mutta eiköhän se hyvin suju. Mulla on vaan jo valmiiksi kauhea ikävä tyttöjä, kun tänäänkin olin illan kurssilla, mutta onneksi ensi viikko on rento ja kesälomaan ei ole enää kuin vajaa kuukausi! Pidetään huomenna huippu päivä, tulkaa moikkaamaan ja ostostelemaan!

Kiitos ihan mielettömän paljon kaikille teidän kannustavista ja ihanista onnitteluista, on mulla vaan maailman parhaat tukijoukot siellä ruutujen takana, ei voi muuta sanoa. Hyvää yötä ihanat<3

Aamulla hehkutin, nyt on aika paljastaa. Mulle on tarjoutunut upea mahdollisuus tehdä sitä, mistä mä haaveilen, mitä mä haluan opiskella, mitä mä haluan tehdä ammatikseni. Jotain sellaista, mistä en koskaan osannut edes unelmoida,  ennenkuin aloitin bloggaamisen. Moni ehkä muistaakin kun kirjoitin haaveilevani urasta markkinoinnin parissa. Tällä hetkellä käyn valmennuskurssia hakeakseni opiskelemaan alaa, ja joka kerta kun mulla irtoaa ripsi, mä puhallan ja toivon että pääsen kouluun ja saan opinnot alkuun.

Kideblogit on ollut mun blogikoti nyt reilut puolitoista vuotta ja mä en vaihtaisi tätä kyllä mihinkään. Mulle on tänä aikana tarjottu muitakin hienoja mahdollisuuksia, joihin en ole tarttunut, sillä mikään ei ole ollut ylitse tämän meidän huikean porukan, ja sivuston jonka takana voin seisoa sataprosenttisesti. Kideissä on arvot ja tyypit kohdillaan, ja meidän portaalilla on hurjasti potentiaalia, ollaanhan me reilussa vuodessakin jo kasvettu ihan järjettömän paljon.

Blogissani ei ole tapahtumassa sen suurempia muutoksia, vaan kaikki jatkuu kuten ennenkin, älkää siis sitä pelätkö! Ylpeänä voin kuitenkin kertoa, että siirryn Kideblogien osakkaaksi ja liityn mukaan meidän huipputiimiin portaalin takana. Todellinen askel kohti unelmia, pääsen tekemään oikeastaan juuri sitä, johon mahdollisella tulevalla koulutuksellani pyrin. Markkinontia, viestintää, suunnittelua, saan olla mukana luomassa uutta, ja kehittämässä vanhaa.

Mulla on tällä hetkellä aivan huikea draivi päällä, ja ideat lentelevät päässä yötä päivää. Ei sillä, ettenkö olisi ylpeä meidän portaalista juuri tällaisena, todellakin olen, mutta en usko että kehitys on koskaan pahitteeksi. Toivon että mulla on paljon annettavaa Kideille, niinkuin mun innovatiivisilla kollegoilla, ja uskon että yhdessä meidän tiimi saa ihan huippuja juttuja aikaiseksi. Tällä hetkellä mä vasta opettelen kaikkea, mutta jo nyt tuntuu siltä, että tämä on sitä, mitä mä ehdottomasti haluan tehdä jatkossakin.

En voi tarpeeksi kiittää Kideläisiä siitä, miten paljon he ovat uskoneet ja uskovat muhun ottaessaan mut mukaan. Koskaan, en ikimaailmassa, olisi uskonut, että 22-vuotiaana olisin tässä, kahden lapsen äitinä, rakkaan aviomieheni vaimona, menestyvän blogiportaalin osakkaana. Pakko vielä kerran nipistää itseäni, että uskon sen olevan totta. Mä en tiedä tuntuuko tämä kenestäkään teistä lukijoista isolta asialta, ehkä joku ajattelee että ”huoh, ja tämäkö oli se suuri paljastus?”, mutta mulle henkilökohtaisesti tämä on suuri askel, yhden unelman täyttymys ja askel kohti vielä suurempia unelmia.

Tällä hetkellä fiilis on vaan niin huikea, että ei sanat riitä. Ihan parasta torstai-iltaa kaikille<3

Synttäriviikko on ohitse, ja edessä on paluu arkeen blogin puolella, ja muutenkin. Tästä viikosta on tulossa erityisen rankka, mutta varmasti sitäkin antoisampi! Mulla on menoa kolmena iltana (joista kaksi valmennuskurssia, yksi blogijuttuja), ja lauantaipäivä kuluu Tampereella kirppistellen, joten hirveästi ei ole aikaa tällä viikolla rentoutua, mutta ei se mitään. Oton kuuden viikon kesäloma, ja siinä sivussa vähän rennompi aikataulu mullekin, siintää jo muutaman viikon päässä, ja sen ajatuksen voimalla aion tsempata jäljellä olevat kiireet tyylipuhtaasti läpi.

En ole oikeastaan vielä miettinyt omaa ”kesälomaani”, toki sellaista olisi hauska viettää. Viikkoa jolloin en avaisi kertaakaan sähköpostia, tai kirjoittaisi mitään. Ehkä toteutan sen, jos saan tsempattua ja kirjoitettua ajastettuja postauksia tarpeeksi viikon ajalle! Mutta siihen on tosiaan vielä aikaa, ei sitä tarvitse nyt miettiä. Luulen etten ehkä tule viettämään lomaa, sillä ajatus siitä että hommat seisoisivat viikon on jotenkin äärimmäisen ahdistava, se ahdistaa mua paljon enemmän kuin ajatus rauhassa kesähelteellä kuvailusta, tai lämpimästä kesäillasta parvekkeella kylmän limun kanssa, postausta tabletilla naputellen.

Mutta nyt kuitenkin vuorossa kuulumisia, kun viime viikolla ei niitä pahemmin tullut kerrottua fb-sivun ulkopuolella synttäriviikon vuoksi. Viime viikko oli kiireinen, mutta ihana. Tiara yllätti mut todella positiivisesti useampana päivänä, kun oltiin kaupungilla blogijutuissa ja tapaamisissa, uusilla rattailla ilman seisomalautaa, joka saapui vasta perjantaina postissa. Neiti käveli täysin mukisematta, mua kädestä pitäen, pitkiä matkoja keskustassa, vesisateessa, ja käyttäytyi niin hyvin kokoajan että melkein sai ylpeyden kyyneleitä nieleskellä.

Ei sillä ettenkö tietäisi että Tiara on hyväkäytöksinen tyttö, mutta kaksivuotias on kuitenkin kaksivuotias, enkä olisi ajatellut että meillä voi sujua niin sutjakasti, olin oikeastaan vähän paniikissa kun tiesin että tulee pitkä reissu ilman seisomalautaa. Mutta nyt meillä kuitenkin on se, ja se helpottaa tietysti tosi paljon kun saan paahtaa normaalivauhdilla eteenpäin, ja Tipa saa levätä jos ei halua kävellä. Uusista rattaista, ja meillä testissä olleista Stokke Xploryista on tulossa juttua heti kunhan tämä viimeinen superkiire viikko hellittää.

Viikonloppuna me otettiin rennosti kiireiden jälkeen. Perjantaina kävin laittamassa uudet, lyhyemmät kynnet Jemmillä, minkä jälkeen tehtiin pieni shoppailureissu keskustaan. Lauantaina käytiin moikkaamassa maailman suloisinta uutta tulokasta naapurissa, kaksiviikkoista pientä neitiä joka oli niin mini että mä en kestä! Kyllä taas kasvoi omat muksut kilometrin verran kun pääsi pitelemään vastasyntynyttä sylissä. Allerginen nuhakin on helpottanut jo sen verran että sain jopa vähän nuuskittua ihanaa vauvantuoksua, haha.

Lauantai-iltana Kaisla ja Simo tulivat meille Euroviisukisastudioon, mitä ennen katsottiin yhdessä meidän reilun tunnin mittainen häävideo. Häävideosta senverran, että kaikki muu oli tunteitaherättävää, ihanaa, nostalgista ja vaaleanpunaista, paitsi yllättäen videon loppupuolella, lyhyt pätkä, jossa harrastan häpeällistä, leffojen nolojen vanhempien muuveja muistuttavaa tanssikävelyä eteenpäin, en voi uskoa että olen tehnyt niin! Meinasin tukehtua nauruun kun näin itseni, mitähän on päässä oikein liikkunut, voivoi. No mutta, oli ainakin hyvät juhlat, ja tästä lähtien muistan kiinnittää huomiota siihen, että vaikka tanssittaa niin edes yritän kävellä normaalisti.

 Euroviisut olivat ihan mahtavat tänä vuonna, ja meillä oli tosi hauska ilta. Syötiin sipsejä ja jäätelöä, ja katsottiin kaikki esitykset läpi. Mun mielestä Suomi oli todella hyvä tänä vuonna, mutta kyllä se neiti Wurst todellakin ansaitsi voiton, ihan mieletön persoona. Joku vuosi me vielä lähdetään Kaislan kanssa paikanpäälle viisuihin, se on varma!

Eilinen äitienpäivä näkyikin jo aika kattavasti videoilla. Oli ihana äitienpäivä, parasta oli se että sain viettää kokonaisen päivän perheen kesken! Toki Michael Korsin Eliza -laukkukin oli ihan mukava, ja tietysti Oton loihtimat herkkuruuat. Eilisestä sai virtaa tähän viikkoon, sekä ihanasta seurasta, että puhelusta mun mummun kanssa, kun mummu tsemppasi mua vielä, kun sanoin että jännittää miten selviän pääsykokeisiin valmistautumisesta tämän kaiken hässäkän keskellä. Mummu on ihana, kuten myös mun oma rakas äiti<3

Tästäpäs tuli nyt superpitkä megapläjäys kuulumisia, ekstra-postausten jälkeen todellinen paluu arkeen. Mutta toivottavasti ei haittaa! Yritän postailla tällä viikolla niin usein kuin mahdollista, ja monipuolisia juttuja. Vaateasiaa on tulossa, uuden laukun esittelyä, muutama ruokaohje, sekä kosmetiikasta juttua ja vaikka ja mitä muutakin. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja hyvää yötä<3

Mua hihityttää, just eilen kävin läpi erään suuren firman vuosikertomusta valmennuskurssilla, samaan aikaan kun olisi pitänyt olla kirjoittamassa tätä postausta. Onneksi Otto eilen pelasti, ja kirjoitti kuulumisiaan. Eilen kuitenkin mun blogini täytti kolme vuotta, uskomatonta mutta totta. Tässä sitä vaan ollaan edelleen kolmen vuoden jälkeen, eikä loppua näy (onneksi)!

”Mä oon ottanut jo monta vuotta sitten tavoitteeksi ja uudenvuoden ainoaksi lupaukseksi sen että jokaisen vuoden tulee olla edellistä parempi ja se on mulla tavoitteena myös blogivuosissa. Mun mielestä se on ihan loistava tavoite ja tähän asti se on toiminut joka kerta.”…”Ihan mielettömiä juttuja on takana ja vielä mielettömämpiä on edessä, siitä olen varma.” Näin kirjoitin vuosi sitten kirjoittamassani vuosikatsauksessa, kun blogi täytti kaksi vuotta. Ehdottomasti tämä piti paikkansa myös tämän kuluneen vuoden kohdalla, suuremmassa mittakaavassa kuin koskaan osasin kuvitella! Ehkä nyt voisin jo vähän hillitä toiveitani, tämä vuosi on nimittäin tuonut mukanaan niin paljon niin nopeasti, että välillä on itse vaikea pysyä perässä kaaoksenomaisen kalenterin kanssa. Kiitollinen olen silti kaikesta mitä olen saanut kokea, enkä vaihtaisi tätä mihinkään!

En villeimmissä unelmissanikaan kuvitellut pääseväni blogin kautta ulkomaille ”työmatkoille” tai etenkään tulevani Suomen ehkä arvostetuimmissa blogiawardseissa, Aussie blog awardseissa lukijoiden valinta -kategorian kakkoseksi. Hääblogini voitti Vuoden hääblogi -tittelin, ja lifestyleblogini pääsi ehdolle myös muissa blogiawardseissa. Kaikesta tästä on kiittäminen teitä ihania ihmisiä siellä ruudun takana, jotka piristätte mua päivästä toiseen, inspiroitte ja saatte tekemään enemmän töitä blogin eteen.

Teille mä tätä kirjoitan, ja lukijaystävällisyys tulee myös olemaan seuraavan blogivuoden suurin tavoite. Lukijaystävällisyydellä en tarkoita sitä, että luopuisin omista näkemyksistäni tai kirjoittaisin blogia jonkun toisen periaatteiden ja toiveiden mukaan. Sillä tarkoitan sitä, että yritän saada ajankäytön hallintaan, postaustahdin säännöllisemmäksi ja ennenkaikkea vuorovaikutuksen blogissa kuntoon. Syksy tuo mukanaan suuria, positiivisia mutta työläitä, muutoksia meidän elämään, useallakin osa-alueella. Sitä ennen mun täytyy kuitenkin oppia aikatauluttamaan blogiarki niin, että selviän kaikista kommenteista, viesteistä ja sähköposteista ja muista asioista ajallaan.

Perinteiseen tapaan kävin läpi kuluneen blogivuoden postaukset, ja valitsin viisi lempparia, ja viisi eniten keskustelua herättänyttä kirjoitusta. Aiemmin olen poiminut viisi ”kohua”, mutta en koe kuluneena vuonna olleen niin montaa varsinaista ”kohua”, että viitsisin niitä erikseen otsikoiden tähän nostaa. Te ihmiset siellä ruudun takana olette olleet niin suurissa määrin asialinjalla, että keskustelu on noussut aivan uusiin sfääreihin ja kommenttibokseissa on ollut mielenkiintoista mielipiteiden vaihtoa, hyvässä hengessä. Mä oon siitä todella iloinen ja ylpeä! Siksi valitsin viisi eniten keskustelua herättänyttä kirjoitusta, enkä negatiivissävytteisiä kohuja.

VIISI LEMPPARIA BLOGIVUODELTA 2013-2014

A Beautiful body

Mami Go Go -Mintun upea haaste, johon hetken epäröinnin jälkeen uskalsin osallistua, oli mulle itselleni tosi tärkeä. Synnytyksestä oli vasta aika vähän aikaa, ja oma vartalo tuntui ehkä vielä vähän vieraalta. Haasteen positiivinen meininki, ja teidän ihanat kommentit tuntuivat kuitenkin tosi hyvältä, ja se antoi mulle voimaa ja itsevarmuutta juuri oikeaan aikaan, hyväksyä vartaloni ja itseni juuri sellaisena kuin olen.

Videovastauksia osa 1 Parisuhde

Saitte kysyä multa ja Otolta kysymyksiä, joille vastattiin videolla. Kysymyksiä tuli todella paljon, ja vielä kolmen osan jälkeenkin osa on vastaamatta. Postauksen tekeminen Oton kanssa oli huippuhauskaa, koska Otto nyt on tuollainen vekkuli tyyppi ja oli kiva kuulla mikä teitä kiinnostaa, ja vastailla yhdessä oikeasti mielenkiintoisiin kysymyksiin. Saipa siinä kuulla Otonkin mielipiteitä asioihin, joista ei ehkä muuten oltaisi edes tultu keskustelleeksi.

Sanoinkuvaamattoman onnellinen

Tuoreena rouvana kirjoitin tunteikkaan postauksen meidän hääpäivästä, ja siitä miltä avioliiton satamaan astelu tuntuu. Vieläkin kirjoitusta lukiessa palaan päivän ihaniin tunnelmiin, ja allekirjoitan joka sanan. Jaksan hehkuttaa meidän hääpäivää kyllä koko loppuelämän, se vaan oli täydellinen päivä! Ja ihanaa oli myös se miten te kaikki mahtavat lukijat iloitsitte meidän puolesta, ja olitte hengessä mukana.♥

8.2.2014

Meidän häistä koostettu kymmenen minuutin videopätkä blogissa keräsi teiltä hurjan määrän ihania kommentteja! Me saatiin juuri tällä viikolla lopullinen, pitkä versio häävideosta joka katsottiin, ja ei löydy sanoja kuvaamaan miten onnellinen olen siitä, että tuo mieletön päivä on tallennettu myös elävänä kuvana. Jonkun mielestä on ehkä rohkeaa tai liian avointa jakaa videota omasta hääpäivästään, mutta me ei koettu siinä mitään pahaa, että näytettiin pieni pala meidän onnesta myös teille. 10 minuuttia oli pieni pala kolmella kameralla 15:sta tunnin aikana kuvatusta materiaalista, mutta siitä välittyi se mieletön fiilis ja rakkaus, joka tuona päivänä vallitsi.

359 päivää imetystä

Imetyspostaus oli mulle tosi tärkeä, ja on edelleen. Imetys oli itselleni lopulta paljon suurempi asia, kuin osasin etukäteen odottaa, ja kirjoittaminen siitä oli hyvä keino purkaa ajatuksia, ja sitä haikeutta mikä imetyksen lopetukseen liittyi. Imetyksen lopetuksesta on jo reipas kuukausi, ja hyvin sujuu Zeldalla ihan tavallisen maidon kanssa, vaikka mä täällä välillä ikävöin vieläkin meidän rauhallisia aamuja sängyssä imettäen, nyyhkis! Oli ihanaa saada lukea myös teidän imetyskokemuksia!

VIISI ENITEN KESKUSTELUA HERÄTTÄNYTTÄ POSTAUSTA BLOGIVUODELTA 2013-2014

Toivepostaus: Palautuminen raskauden jälkeen osa 2

Kirjoitin raskaudenjälkeiseen palautumiseen liittyvistä paineista, ja pirujen maalailusta seinille vartalonmuutosten suhteen. Monella oli sanottavaa aiheeseen, sillä vaikka palautuminen on yksilöllistä, paineita asetetaan joka suunnasta, ja kauhukertomuksilla pelotellaan etukäteen.

Tarina nimen takaa

Kuopuksemme nimi ei ole se kaikkein tavanomaisin, mikä herätti ihmisissä mielenkiintoa, ihailua ja ärsytystä, sekä kaikkea siltä väliltä. Tarina nimen takaa oli meidän tapamme kertoa, miksi Zeldan nimen valitsimme, ja Oton kuvaama video postauksen loppuun sai monet avaamaan sanaisen arkkunsa.

© Täydenkuunkuva

Elämä ruudun toisella puolella

Otto kirjoitti siitä, millaista on olla bloggaajan aviomies. Postaus oli mulle itsellenikin mielenkiintoista luettavaa, sillä onhan se erilaista lukea pohdintaa postauksesta, kuin jutella arkisesti aiheesta. Mä tykkään hirveästi Oton tyylistä kirjoittaa, ja niin tuntuu tykkäävän moni teistäkin, ellen ole ihan väärässä!

Nykyistä ja tulevaa

Toivottu postaus mun tulevaisuudensuunnitelmista herätti paljon ajatuksia kouluvaihtoehdoista, ja amk-yliopisto -vastakkainasettelua. Oli mielenkiintoista lukea mun haaveiden alaa opiskelleiden, tai opiskelevien, kokemuksia ja ajatuksia, ja musta oli ja on ihanaa että te osallistutte niin sankoin joukoin pohtimaan näitä asioita. Antaa itsellenikin aivan uutta näkökulmaa, ja saa pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja!

Näkökulma blogimainontaan

Tuoreimpana lisäyksenä blogivuoden keskustelunherättäjiin, oli postaus blogimainonnasta. Aihe on mielenkiintoinen, ja tapetilla eri medioissa jatkuvasti. Uskon keskustelun jatkuvan yhä voimakkaampana, ja toivon kovasti itsekin kaikille bloggaajille yhteisesti voimassaolevia mainonnan sääntöjä  edelleen, jotka selkeyttäisivät toimintaa kaikkien osapuolien kannalta. Postauksessa valitettavasti vähän virheellisesti puhuin blogimainonnan säännöistä, sillä kyseessähän on vain ohjeistus, jota itse siis noudatan, mutta kaikki bloggaajat eivät välttämättä vielä niin vielä toimi.

Siinä oli kymmenen mun mielestä noston arvoista postausta kuluneelta blogivuodelta. Onko teille jäänyt mieleen jokin näistä postauksista, vai olisiko kenties joku toinen postaus ansainnut paikan tässä listauksessa?

Kiitos vielä kuluneesta vuodesta kaikille, tervetuloa mukaan uusille ihanille lukijoille, ja toivottavasti ensi vuodestakin tulee upea ja aikaansaava blogivuosi! Onnea But I’m a human not a sandwich kolme vuotta!

Blogin 3v-synttäriviikko pyörähtää käyntiin yhdellä kaikkien aikojen toivotuimmista postausaiheista, kuinka saada oma blogi menestymään. Mä en ole koskaan kirjoittanut tästä aiheesta ennen, sillä en pidä itseäni minään ultimaattisena suosittuna bloggarina, jonka vinkeillä kaikista tulee blogimaailman tähtiä. Mutta ajattelin kertoa oman näkökulmani asiaan! Loppupeleissä kuitenkin jokainen meistä on yksilö, niin bloggaaja kuin lukijakin, ja vaikka tekisi kaiken bloggaajan kultaisten sääntöjen mukaan, ei välttämättä menesty, tai vaikka tekisi kaiken täysin yleisten normien vastaisesti, voi nousta kaikkien aikojen suosituimmaksi bloggaajaksi.

Kolme vuotta sitten bloggaaminen ei ollut vielä niin yleistä kuin nykyään, ja oma blogi oli helpompi saada menestymään. Muistan edelleen kuin eilisen, kun julkaisin ensimmäisen postaukseni, 8.5.2011 ja samana iltana sain 16 Blogger-lukijaa. Muistan olleeni häkeltynyt lukijoiden määrästä, ”ihanko oikeasti noita kaikkia kiinnostaa mun kuulumiset??”. Mun blogi nousi aika nopeasti ylöspäin listoilla, en tiedä johtuiko se siitä että mun blogista löytyi ainekset vuoden nauruille, vai siitä että olin kiinnostava persoona. Ehkä ei kummastakaan, ehkä molemmista.

Nykyään uusia blogeja ilmestyy päivittäin enemmän kuin kukaan ehtii lukea, joten lyödäkseen läpi on oltava jotain täysin uutta ja erilaista. Blogigenrejä on joka lähtöön, suosituin niistä on varmaankin lifestyleblogi, blogi johon voi jakaa kaiken mitä mieleen juolahtaa, genre johon myös mun blogini kuuluu. Itse en osaisi pitää muunlaista blogia kuin lifestyleblogia, sillä tällaisena tuuliviirinä se että saa kirjoittaa mistä aiheesta tahansa, on ehdoton plussa. Veikkaan että nykypäivänä on kuitenkin helpompaa nousta suosituksi, mikäli keskittyy johonkin tiettyyn aihepiiriin.

Yleensä mulla on tapana jaaritella kappalekaupalla, mutta nyt ajattelin kirjoittaa selkeästi erotellut, yksinkertaiset neuvot, joita mulla tulee mieleen, kun mietin mikä saa mut itseni kiinnostumaan blogista, ja mikä mahdollisesti saa suuren ihmismassan kiinnostumaan blogista. Aloitetaan perusjutuista:

1. Suuret, valoisat ja hyvälaatuiset kuvat. Ei alkeellisia rajausvirheitä, joissa jalat katkeaa nilkasta tai kuvattava tyyppi on kuvan vasemmassa alakulmassa. Ei pelkkiä kännykkäkuvia, eikä keltaisia tai muuten kummallisen värisiä mössökuvia. Pahinta on pienet kuvat joista pitää tihrustaa, etenkin jos ne on reunustettu 20cm leveillä, tyhjillä sivupalkeilla molemmilta puolilta blogia.
2. Laadukas teksti, jossa ei vilise virkekaupalla virheitä, ja joissa teksti on jäsenneltyä ja loppuun asti mietittyä, oli sitä sitten kolme lausetta tai kymmenen kappaletta. Ei hymiöitä joka lauseen perässä, eikä yhdyssanavirheitä tai jäätävää slangia, kirosanat ovat kyllä liiallisesti käytettynä myös big turn-off, vaikka satunnainen perkele hyvä tehokeino onkin.
3. Persoonallinen kirjoittaja. Kirjoittajassa itsessään pitää olla jotain, joka saa kiinnostumaan. Etenkin jos kirjoittaa lifestyleblogia, on persoona tärkeä.  Lukijana ainakin itse mietin aina kijoittajasta, että voinko samaistua häneen? Voinko oppia häneltä jotain? Mitä hänen bloginsa lukeminen antaa minulle?
4. Siisti ulkoasu, mieluiten pelkistetty, joka jättää tilaa postausten kuville. Itse henkilökohtaisesti tykkään eniten valkoisesta taustasta, ja mustasta tai tummanharmaasta tekstistä.
5. Banneri, joka jää mieleen ja houkuttelee tutustumaan blogiin enemmän. Joo, mun banneri alkaa olla jo aika aikansa elänyt, ehkä se pääsee pian eläkkeelle 😉.
6. Nimi. Blogin nimi, se on asia jota suosittelen miettimään tarkkaan, ettei tarvitse myöhemmin katua. Sen pitää olla sellainen joka jää ihmisten mieleen helposti, ja erottaa juuri sinun blogisi muista blogeista.
7. Blogilistalle, Blogloviniin ja muihin blogiseurantapalveluihin oman blogin lisääminen, jotta lukijoiden on helpompi löytää blogisi, ja seurata sitä.

Nämä ovat ne perustekijät, joiden ollessa kunnossa, bloggaajalla on teoriassa mahdollisuus nousta kuinka suosituksi tahansa. Nämä yksin eivät kuitenkaan riitä, pelkästään laadukkaita, kauniita ja mielenkiintoisia blogeja on tuhansittain enemmän kuin tyypit kerkeävät selaamaan. Sen lisäksi että blogi on mieletön, tyylikäs ja hauska, pitää osata myös itse tuoda sitä esille.

Some on päivän sana, ja jos sitä ei osaa hyödyntää on turhaa edes haaveilla menestyksekkäästä blogista. Itse taisin aloittaa blogiurani linkkaamalla postauksen rohkeasti Facebookiin kaikille kavereilleni, sekä lisäksi silloiseen anokysymyspalvelu -Formspringiin, josta multa oli kyseltykin mahdollisen blogin perustamisesta. Nykyisin saman palvelun virkaa taitaa toimittaa ask.fm. Mulla oli se ”onni”, että olin raskaana, ja luontainen uteliaisuus ajoi tutut ja tutuntutut sivuille tirkistelemään, miten teini selviää uudessa tilanteessa.

Instagram, Twitter ja muut some-palvelut ovat hyviä kanavia tuoda blogiaan esille. Facebookissa on monia erilaisia bloggaajille tarkoitettuja ryhmiä, joihin omia postauksiaan voi linkata, ja Instagramissa on kuulemani mukaan helppo saada seuraajia, kun jaksaa itse olla aktiivinen. Mulla ei oikeastaan ole siitä kokemusta, kuinka hyvin näiden keinojen avulla menestyy, sillä Instagramia ei ollut silloin kun mä bloggaamisen aloitin, eivätkä FB-ryhmät olleet itselleni tuttuja.

Tärkeää on myös se, että on ystävällinen lukijoille ja vastaa kommentteihin. Vastavuoroisuus on blogin suola, ja se ei toimi, ellei bloggaaja koe lukijoiden olevan hänen vastaustensa arvoisia. Mullakin nykyisin kestää kommentteihin vastailussa, ja koen siitä jatkuvaa huonoa  omaatuntoa, sillä mulle jokainen kommentti merkitsee paljon. Aina jos joku kommentoi, kannattaa ehdottomasti myös tsekata onko hänellä blogia, ja käydä lukaisemassa sieltä pari postausta. Miksei ei voisi itsekin jättää kommenttia, jos keksii jotain mukavaa sanottavaa!

Sellaista systemaattista oman blogin linkittelyä en suosittele, mielestäni se on vain noloa käydä jättämässä joka blogiin aiheesta riippumatta sama ”sulla on hei tosi kiva blogi, käy kurkkaan munkin! www.mullaonihkublogi.com”. Tästä ääriesimerkki on eräs vuosia sitten sattunut, surullisen kuuluisa tapaus, kun eräs bloggaaja, joka tätä linkittelyä harrasti, oli käynyt kommentoimassa jonkun postaukseen juurikin jotain ”sulla on ihana tyyli! ♥ www.blogiblogiblogi.com”, ja postaus sattui kertomaan kirjoittajan kuolleesta äidistä. Tahdittomuuden ja törkeyden todellinen multihuipentuma.

Verkostoituminen on tärkeää, ja sitähän tuo toisiin bloggaajiin jo pelkästään kommenttien muodossa tutustuminen on iiseimmillään. Kun blogi alkaa saada suosiota, mahdollisesti kutsuja tapahtumiin, on tärkeää paikanpäällä esitellä itsensä ja olla edukseen. On myös kohteliasta olla kiinnostunut tuotteista ja niiden esittelyistä, eikä keskittyä pelkkään syömiseen ja selfieiden ottamiseen. Yhteistöistä ja mainostamisesta olen kirjoittanut enemmän jo aiemmin joten niihin en tämän enempää perehdy tässä tekstissä.

Sitten on vielä se bloggaajan yksityisyys. Kuinka paljon yksityisyyttä voi pitää itsellään, ilman että on tylsä ja vailla mahdollisuuksia menestyä? Kuinka paljon voi kertoa, ilman että siitä voi olla itselle haittaa? Siinäpä vasta pulma, etenkin jos mukana on lapset. Mulle henkilökohtaisesti se raja menee siinä, mitä voisin kertoa pomolle työhaastattelussa, jos hän multa kysyisi, tai minkä aiheen voisin ottaa mummoni kanssa esille sunnuntaipuhelun aikana.

Lukijat haluavat samaistua bloggaajaan, ja jos hänessä ei ole mitään tarttumapintaa, eivät lukijat välttämättä ota blogia omakseen. Itsestään pitää laittaa kaikki likoon, kyllä lukijat huomaavat heti, jos kirjoittaja ei ole täysillä mukana. Mutta tyhmä ei saa olla, kannattaa pitää raha-asiat, läheisten henkilökohtaiset asiat ja kaikki muu oikeasti yksityinen pois blogista. Ennemmin kannattaa aina olla vähän turhan varovainen, kuin kertoa liikaa ja katua myöhemmin. Kaikenlainen draama kannattaa myös sulkea blogin ulkopuolelle, ettei tee itseään naurunalaiseksi ja saa aikaan kilometrimittaisia palstaspekulaatioita. Vaikka onhan sekin toki keino menestyä ja saada lukijoita, jos se ei haittaa että huomio ei välttämättä ole positiivista. Mua haittaisi.

Mä olen rikkonut varmaankin jokaikistä tässä postauksessa luettelemaani ”sääntöä”, eikä se ole silti estänyt mua pääsemästä bloggaajana eteenpäin. Ehkä tärkeintä onkin, että bloggaaja ja blogi kehittyvät, ja lukijat saavat seurata mukana, eihän kukaan ole seppä syntyessään, eikä tarvitsekaan.

Lyhyesti pähkinänkuoressa: Tee omaa juttuasi, älä esitä tai kopioi toisia. Panosta kaikkesi, usko itseesi, ja tutustu uusiin tyyppeihin. Bloggaaminen vie paljon aikaa ja vaivaa, mutta on sen kaiken arvoista<3