Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Samsungin ja Indieplacen kanssa.

Siis ette usko mitä mulle kävi just sinä päivänä, kun julkaisin ensimmäisen postauksen mun uudesta Samsung Galaxy S10+ puhelimesta? Otto oli menossa illalla kauppaan ja mä huusin hänelle, että tuo juustoa kaupasta myös. Hän ei kuullut, joten lähdin juoksemaan perään ovelle. Mun puhelin lensi kaaressa näyttö alaspäin mun taskusta suoraan Oton sähköpotkulaudan laudalle, joka on siis kovaa ruostumatonta terästä hiekkapaperityylisellä pinnoitteella. Siitä kuului aivan hirveä kolahdus, kun se osui siihen ihan täysillä. HUH. Se hetki kun mä nostin puhelimen siitä laudalta, oli todella kuumottava. Olin ihan varma, että nyt mun uusi ja upea puhelin on aivan pirstaleina.

Mutta arvatkaa mitä? Näyttöä suojaamassa ollut (puhelimessa valmiiksi pakkauksesta avatessa ollut) suojakalvo oli kyllä vähän ”röpelöllä” mutta itse puhelin sen alla oli täysin kunnossa, ei naarmun naarmua. Ja Galaxy S10+ on toiminut täysin moitteettomasti sen jälkeenkin jo useamman viikon. Joten säikähdyksellä (ja uudella suojakalvolla) selvittiin. Kuulen vieläkin sen hirveän kolahduksen kun ajattelen tätä tapahtumaa. Onneksi ei käynyt kuinkaan, olisi ollut tosi noloa mulle hajottaa heti uusi puhelin, vaikka vahinko olikin. Puhumattakaan siitä, miten ikävää olisi ollut luopua tästä, kun olen niin kiintynyt tähän puhelimeen jo nyt.

Yllä olevat kuvat kuvattu kaikki samasta kohdasta: 1. ultralaajakulmakameralla 2. laajakulmakameralla ja 3. telekameralla.

Sain tämän Samsung Galaxy S10+ puhelimen juuri siihen vuodenaikaan, kun valokuvaus on kaikkein haasteellisinta. Luin juuri jostain somesta, että meillä oli marraskuussa yhteensä 17,5 tuntia auringonvaloa koko kuukauden aikana. 17,5 tuntia kuukauden aikana ei ole kauhean hyvä juttu kuvien kannalta. Kamera on joutunut kovaan testiin heti, mutta olen ollut ihan äärimmäisen tyytyväinen. Takakamerat (ne kaikki kolme eli ultralaajakulmakamera, jonka näkymä on jopa 123 astetta, laajakulmakamera, sekä telekamera.) toimivat ihan loistavasti myös hämäräkuvauksessa, jota olen harrastanut ne kaikki muut tunnit noita seitsemäätoista lukuunottamatta.

Mä opin koko ajan lisää siitä, miten voin parhaiten hyödyntää kamera-appin monipuolisia ominaisuuksia. Olen kuvannut super slo-mo videota esikoisen kärrynpyöristä, ottanut selfieitä ”vilkuttamalla” kädellä puhelimen näytölle ja rakastan sitä, että kun ottaa yhteisselfien, etukamerankin kuvan saa nappia painamalla laajemmaksi. Ei siis enää sitä ongelmaa, että koko meidän viisihenkinen perhe ei meinaisi mahtua kuvaan.

Tykkään myös siitä, miten saumatonta Samsung Galaxy S10+ ja Instagramin yhteistyö on. Instagramin käyttö on niitä juttuja, mitä kaikkein eniten teen mun puhelimella ja tämä on vaan niin mullistavaa, kun kaikki toimii täysin ongelmitta. Olen tehnyt paljon enemmän storyjakin viime aikoina, koska se on nykyään niin mukavan helppoa.

Samsung Galaxy S10+ toimii Galaxy Wearables-appin ansiosta loistavasti yhteen Samsung Galaxy Watch Active 2-älykellon ja Galaxy Buds -kuulokkeiden kanssa. Olen liittänyt ne silloin yhden kerran yhteen (sinä päivänä kun sain ne) eikä yhteys ole katkennut tai aiheuttanut ongelmia kertaakaan. Ne ovat kavereita keskenään ja voin milloin tahansa laittaa kuulokkeet korviin ja alkaa kuunnella kesken jäänyttä äänikirjaa, eikä tarvitse erikseen yhdistää mitään. Kelloon tulee kaikki ilmoitukset puhelimesta ja sillä voi myös soittaa tai vastata viesteihin (ja paljon muuta).

Olin alkuun vähän skeptinen siitä, oppisinko käyttämään Galaxy Watch Active 2-älykelloa. Mutta mä olen tykästynyt siihen todella paljon ja nyt en enää osaa olla ilman. Tykkään monipuolisesta Samsung Health -appista, joka toimii sekä puhelimessa että kellossa. Sen lisäksi, että se seuraa mun elintapoja ja esim. sykettä, siinä on myös erilaisia ”treenivalmennuksia”. Aina kun lähden lenkille, laitan juoksuvalmennuksen päälle. Tällöin Samsung Health kertoo mun Galaxy Buds -kuulokkeista milloin juoksen tarpeeksi kovaa saavuttaakseni tavoitteeni, milloin menen liian hitaasti ja milloin tahti on juuri oikea. Se kannustaa juoksemaan kovempaa, pidentämään askelta ja jaksamaan vielä vähän.

Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta mun juoksuajat on parantuneet tosi paljon sen jälkeen, kun aloin käyttää Samsung Healthia. Ihan vaan, koska en halua kuulla sitä enää koskaan uudelleen, että sovellus kysyy multa ”are you feeling well enough to train today?”. Siitä tuli sellainen sopivan lapsellinen näyttämisenhalu, että kuule mulla on loistava olo ja mä näytän sulle miten kovaa mä juoksen. Juoksen nyt mun peruslenkin melkein kaksi minuuttia nopeammin kuin vielä kuukausi sitten. Se on mulle tosi iso parannus. On vaan niin paljon kivempaa, kun appi sanoo lenkin puolivälissä, että ”keep up this pace”, kuin että ”run a little bit faster”. Pari kertaa olen myös unohtanut laittaa appin päälle lenkille lähtiessä, mutta onneksi se huomaa itsekin silloin kun mä treenaan ja tallentaa suorituksen automaattisesti.

Olen tähän kolmikkoon edelleen todella tyytyväinen. En ole aiemmin ollut in-ear -kuulokkeiden suurimpia faneja, koska musta on aina tuntunut, että ne eivät istu mun korvaan. Samsungin Galaxy Budseissa tulee kuitenkin mukana niin paljon eri vaihtoehtoja korvan sisään ja korvan ulkopuolelle jääville osille, että sain niistä tehtyä sellaiset, jotka pysyy mun päässä vaikka juoksisin kuinka kovaa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun mulla on aidosti mukavat in-ear -kuulokkeet, joita käytän aktiivisesti. Niillä on hyvä kuunnella podcasteja ja äänikirjoja ja niissä on myös mikrofoni, jonka avulla myös puhelut onnistuu lenkillä hyvin. Podijakson saa myös helposti pauselle hipaisemalla kuuloketta sormella, eli ei tarvitse etsiä mitään nappeja tai puhelinta kesken lenkin, jos haluaa hetkeksi äänet pois.

Yllä olevat kuvat kuvattu kaikki samasta kohdasta: 1. ultralaajakulmakameralla 2. laajakulmakameralla ja 3. telekameralla.

Kaikkien kolmen laitteen akkukesto on tosi hyvä: Galaxy Watch Active2 -kellon akku kestää mulla jatkuvassa käytössä n. kaksi vuorokautta, Galaxy Budsit olen ladannut kuukauden aikana kaksi kertaa (käytän niitä 3-4 kertaa viikossa puoli tuntia-tunnin) ja puhelimen akku kestää todella hyvin koko päivän ja lataa nopeasti täyteen.

Laitteisiin voi tutustua lisää Samsungin nettisivuilla. Mutta täytyy sanoa, että nämä on kyllä tulleet niin pitkän matkan siitä, kun vuonna 2010 ostin ensimmäisen Samsung Galaxy S -älypuhelimen (ilman numeroa, se oli se eka). Silloin oli aivan mullistavaa saada Facebook toimimaan niin hyvin puhelimessa ja ottaa selfieitä. Yhdeksän vuotta myöhemmin Samsung Galaxy S10+ on niin paljon muutakin kuin selfiet ja Facebook.

Kaikki postauksen kuvat on otettu Samsung Galaxy S10+ -puhelimella kolmea kameralla otettua tuotekuvaa lukuunottamatta. Mun mielestä tää kuvien laatu on aivan ällistyttävä. 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.

Kun ulkona on harmaata ja kylmää, on ihanaa olla sisällä katsomassa leffaa lasten kanssa. Pidettiin tuossa viime pari viikkoa sitten lasten kanssa illalla jouluisat pyjamabileet ja katsottiin koko ilta jouluelokuvia. Lapset saivat nukkua alhaalla alas levitetyillä patjoilla Aamulla kun patjat olivat jo niin ihanasti siinä valmiina, pidettiin vielä rento leffa-aamu yökkäreissä ja katsottiin Frozen Viaplaysta. Meillä lapsille ei tule arkisin ruutuaikaa juuri ollenkaan, koska on harrastukset, leikit kavereiden kanssa ulkona ja tietty koulu, eskari ja dagis. Siksi viikonloppuna tai lomalla on enemmän kuin ok viettää joskus koko perheen leffamaratoneja. Otetaan ihan varmasti uusiksi viimeistään joulun välipäivinä!

Meillä kaksi vanhinta lapsista jaksaa jo katsella englanninkielisiä näyteltyjä elokuvia, mutta taaperoa ne eivät tietysti kiinnosta vielä. Koitetaan valita aina sopivasti sellaisia leffoja, jotka kiinnostavat kaikkia, tai sitten taapero saa leikkiä omiaan samalla kun me katsotaan vähän isompien leffaa. Onneksi isommat tykkäävät myös edelleen piirretyistä, joten paljon on sellaisiakin leffoja, joista kaikki innostuvat yhdessä. Viaplayssa on tosi iso valikoima meidän lasten suosikkileffoja ja nyt vinkataankin teille parhaat leffat koko perheen leffamaratoniin. Puolet näistä leffoista on muuten joululeffoja, sillä Viaplayssa on paljon ihania lasten jouluisia elokuvia. Lisäksi mukana on ihania klassikoita omasta lapsuudesta!

Parhaat elokuvat koko perheen leffamaratoniin

1. Ferdinand

Ferdinand on maailman suloisin ja sydämellisin härkä, joka ei halua taistella vaan haistelee mieluummin kukkasia. Tämä leffa saa hymyilemään niin, että poskiin sattuu. Meidän lapset ihastuivat mahtavaan Ferdinand-härkään.

2. Frozen

Paras! Jos et ole vielä näyttänyt lapsille niin suosittelen. Olen itse nähnyt Frozenin noin 846468292020 kertaa, koska jokaisella meidän lapsella on ollut oma vuoden mittainen Frozen-vaiheensa jo. Frozen on vaan niin hyvä. Ja jos olette menossa katsomaan Frozen II joulupäivänä kun se ilmestyy, niin kannattaa ehdottomasti verestää muistoja katsomalla ykkönen ensin.

3. Dumbo

Dumbo-norsusta kertova elokuva on suloinen ja vähän surullinenkin. Sen saa suomeksi puhuttuna. Me tykättiin kovasti lasten kanssa siitä ja onneksi onnellinen loppu ilahduttaa, eikä leffa ole liian hurja tai liian surullinen.

4. Pentujengi ja joulupentu

Niin ihana leffa! Suosittelen tätä kaikille koirafaneille (meillä asuu heitä viisi). Pentujengi suuntaa tässä koko perheen elokuvassa pohjoiseen, sillä Joulupennusta pitäisi tulla joulupukin apuri. Joulun sanoma on hukassa vähän kaikilta – eikä vähiten Joulupennulta! Leffa on suomeksi puhuttu ja koiranpennut sulattavat kaikkien sydämet. Ollaan katsottu tämä monta kertaa.

5. Joulupukkia pelastamassa

Bernard-tonttu haaveilee keksijän ammatista. Hän keksii uuden joulumuistot mieleen palauttavan koneen, joka osoittautuukin surkeaksi pettymykseksi. Sen jälkeen kukaan ei enää usko Bernardin haaveisiin. Onneksi Bernard saa uuden mahdollisuuden todistaa kykynsä, kun joulupukki kidnapataan! Ihana jouluinen seikkailuelokuva, josta lapset tykkäävät.

6. The Grinch

Dr. Seussin klassikkoon perustuva piirretty kertoo äkäisestä Grinchistä, joka haluaa pilata kaikkien joulun. Onneksi pieni ja suloinen tyttö tekee kaikkensa saadakseen Grinchin muuttamaan mielensä. Näytelty versiokin on aivan loistava, mutta tämä piirretty on siitä kiva, että meidän taaperokin jaksoi katsoa sen.

7. Mikki Hiiri: Olipa kerran joulu

Jouluklassikko vuodelta 1999, jossa kaikki Disneyn suurimmat tähdet ovat mukana. Tämä on aivan ihana ja pitää katsoa aina joululomalla.

8. Elliot pikkuisin poro

Juuri ennen jouluaattoa yksi joulupukin poroista jää eläkkeelle, ja joulupukin pitää pikaisesti löytää sille seuraaja. Mä en tiedä mikä siinä on, mutta rakastan kaikkia piirrettykä poroleffoja (ja niitä on yllättävän monta). Piirretty Elliot pikkuisin poro on yksi ihanimmista! 

9. Risto Reipas ja Nalle Puh

Aikuiseksi kasvanut Risto Reipas tapaa yllättäen rakkaan lapsuuden pehmolelunsa Nalle Puhin. Risto Reipas palaa lapsuuden muistoihinsa ja auttaa Nalle Puhia pelastamaan Puolen hehtaarin metsän ja ystävänsä. Ihanan lämminhenkinen leffa kaikille Nalle Puh -faneille.

10. Neropatin päiväkirja: Reissussa rähjääntyy

Meidän esikoinen on lukenut Neropatin päiväkirjoja ihan innoissaan ja tämä leffa menikin todella kuumille kiville. Neropatin päiväkirjasta tehty elokuva naurattaa aikuisiakin. Tämä sopii tosi hyvin vähän isompien lasten kanssa katseltavaksi.

11. Leijonakuningas

Tarvitseeko edes sanoa enempää! Vuoden 1994 klassikko on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani ja yksi niistä, joita olen säästellyt. Me katsottiin se yhdessä lasten kanssa ihan vasta ja he rakastuivat siihen vähintään yhtä paljon kuin minä. Viaplayssa on muutenkin ilahduttava valikoima oman lapsuuteni klassikkoelokuvia, kuten myös numero 12.

12. Toy Story

Alkuperäinen ensimmäinen Toy Story, jonka kävin pikkutyttönä katsomassa leffateatterissa. Sekin löytyy Viaplaysta ja se on edelleen vähintään yhtä hyvä kuin silloin 90-luvulla.

13. Mikki Hiiri: Joulu Ankkalinnassa

Ihana jouluelokuva, jossa Aku ja Mikki kaikkine ystävineen seikkailevat lumisessa Ankkalinnassa. Jos tykkäät Aku Ankasta ja Mikki Hiirestä, niin tämä on todella jees!

14. Viiru ja Pesonen: Paras joulu ikinä (Viaplay vuokravalikoima)

Meillä on ollut tämä kirja mun mummolassa siitä asti kun olin lapsi ja ruotsiksi omassa kodissa siitä asti kun meidän esikoinen oli vauva. Myös elokuvaversio on katsottu useampana jouluna. Viiru ja Pesonen ovat vaan niin suloisia ja hellyyttäviä, toimivat sekä leffassa että kirjassa ja saavat hyvän mielen aikaan. Leffa löytyy Viaplayn vuokravalikoimasta.

15. Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa

Näytelty seikkailuelokuva kertoo Clarasta, joka toivoo saavansa avaimen, joka vie hänet kuolleen äitinsä lahjan luo. Saadakseen avaimen Claran on päästävä neljänteen maailmaan, jota hallitsee tyranni Mother Ginger. Tämäkin sopii hyvin vähän vanhempien lasten kanssa katsottavaksi, sillä elokuva on englanniksi puhuttu. 

Juuri sopivasti joululomalle (21.12) Viaplayssa ilmestyvät vielä kaikki kolme Itse Ilkimys -leffaa, sekä aikuisempaan makuun jouluklassikko Love Actually. Joululomalla 27.12. ilmestyy vielä upouusi näytelty Aladdin, joka meillä on ainakin katselulistalla lasten kanssa.

Meillä on tapana Oton kanssa pitää paketointitalkoot niin, että katsotaan samalla jouluelokuvaa ja juodaan glögiä. Se tekee paketoinnista aina mukavampaa puuhaa. Viaplayssa on aikuisten joululeffoja joka lähtöön (etenkin osto- ja vuokraleffa-valikoimassa). Sieltä suosittelen paketointitalkoisiin esimerkiksi nauruhermoja kutkuttavaa The Night Before -leffaa, tai ei-niin-joululeffafaneille Viaplayn sarjat ja leffat -katselupaketilla katsottavissa olevaa The Avengers: Endgamea, joka on yksi tämän vuoden parhaista leffoista Oton mielestä.

VOITA 2KK ILMAISTA VIAPLAY SARJAT & LEFFAT -KATSELUAIKAA!

Mikä Viaplayn jouluelokuvista on sun suurin suosikki? Kommentoi vastauksesi ja olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa kaksi kuukautta ilmaista sarjat & leffat -katseluaikaa Viaplayhin. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Osallistumisaikaa on 22.12. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!

Psst! Viaplayn lahjakortti toimii loistavasti myös aineettomana lahjana kenelle tahansa, joka tykkää leffoista tai sarjoista. Viaplay-lahjakortit on saatavilla K- ja Citymarketeista. 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Green Choicen kanssa.

Me käytetään aika ahkerasti maapähkinävoita kotona, niin leivonnassa kuin ruuanlaitossakin. Satay-kastikkeessa, leivän päällä, banaanileivässä, granolan kanssa, puurossa ja monessa muussa. Maapähkinävoi on terveellistä, herkullista ja sopii hyvin moneen ruokaan, siksi me ollaan siihen ihastuttu. Maapähkinävoi sopii todella hyvin myös joululeivontaan, varsinkin sellaisiin amerikkalaistyyppisiin jouluherkkuihin, joita Pinterestistä löytää pilvin pimein. Jos etsitte helppoja ruokalahja-ideoita jouluun, niin tässä postauksessa olisi kaksi. Näitä ruokalahjoja voi hyvin viedä mukanaan joulun viettoon tai antaa vaikka naapurille. Meillä nämä ekat satsit kyllä meni ihan omaan suuhun (koska pitihän meidän testimaistaa), mutta voi olla, että leivotaan näitä toinen satsi ja annetaan ystäville.

Mä otin inspiraatiota Pinterestistä ja vapaasti yhdistelin muutamaa reseptiä, sekä tein niistä omat suomennetut versiot. Molemmissa resepteissä olen käyttänyt Green Choice luomulaatuisia maapähkinävoita ja molemmat reseptit ovat niin helppoja, että onnistuu esimerkiksi kouluikäiseltä leipoa itsenäisesti (testattu on). Nämä tämän postauksen keksit ja pallot olen kuitenkin leiponut ja kuvannut minä. Rakastan leipoa pieniä ja söpöjä joululeivonnaisia, joten tämän postauksen tekeminen oli mulle erityisen nautinnollista työaikaa.

Green Choice -luomu maapähkinävoit valmistetaan paahdetuista luomu maapähkinöistä (99,3% maapähkinävoista on maapähkinää) sekä pienestä ripauksesta suolaa. Green Choice luomu maapähkinävoista on saatavilla sekä sileä ja pehmeä creamy versio että maapähkinän palasia sisältävä, ihanan rouskuva crunchy versio. Molemmat maapähkinävoit sopivat hyvin näihin resepteihin, mutta käyttäisin itse ehkä kekseihin crunchya ja maapähkinävoipalloihin taas creamya. Jos sinulta löytyy vain toista tai haluat ostaa vain yhden, suosittelen sitten creamya, koska se sopii paremmin molempiin. Keksiresepti on mahdollista toteuttaa täysin vegaanisesti (tuotteet mainittu ohjeessa), mutta en keksinyt millä tuon ei-vegaanisen vaahtokarkkilevitteen voisi korvata maapähkinävoipallojen reseptissä, onko teillä ideoita siihen? 

Petteri Punakuono -joulukeksit

150g  Green Choice luomu Crunchy -maapähkinävoita

15og voita tai vegaanista leivontamargariinia

1,5dl sokeria

1,5dl ruokokidesokeria

2tl vaniljasokeria tai vanilja-aromia

2 munaa tai 1 pieni muussattu banaani ja 3rkl omenaviinietikkaa

3,5dl vehnäjauhoja

1,5tl ruokasoodaa

3/4tl suolaa

60kpl punaisia M&M’s-karkkeja tai punaisia Skittlesejä (vegaanisia)

120kpl pieniä suklaanappeja tai vegaanisia tummasuklaanappeja

Mini pretzeleitä

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita yhteen maapähkinävoi, sulatettu voi, sokeri ja ruokokidesokeri, kunnes ovat hyvin sekaisin. Sekoita vatkaimella joukkoon munat ja vaniljasokeri. Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja suola. Lisää hitaasti kuivat aineet muiden joukkoon samalla vatkaten. Pyörittele palloiksi ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle tarpeeksi kauas toisistaan. Paina pieni lovi nenää varten jokaisen keksin keskustan lähelle. Paista uunissa 12-14 minuuttia. Heti kun keksit tulee uunista (ja on vielä kuumia ja vähän pehmeitä) laita punainen karkki nenäksi siihen loveen, lisää suklaanpait silmiksi ja paina puolikkaat pretzelit poron sarviksi.

No bake -maapähkinävoipallot

100g Green Choice luomu Creamy -maapähkinävoita

100g vaahtokarkkilevitettä (löytyy maapähkinävoihyllystä yleensä)

100g voita tai leivontamargariinia

2,5dl tomusokeria

2tl vanilja-aromia

0,5tl suolaa

130g tummaa suklaata

130g valkosuklaata

strösseleitä

Anna voin pehmentyä hetki huoneenlämmössä. Yhdistä voi, maapähkinävoi, vaahtokarkkimassa, tomusokeri, vanilja-aromi sekä suola ja vatkaa tasaiseksi massaksi. Jäähdytä massaa pakkasessa n. 10 minuuttia. Muotoile pieniksi palloiksi ja laita pallot leivinpaperin päälle lautaselle hetkeksi pakkaseen jähmettymään. Sulata suklaat eri kulhoihin. Pienen coktail-tikun avulla kasta maapähkinävoipallot suklaassa kauttaaltaan ja laita lautaselle leivinpaperin päälle (tärkeää, etteivät tartu kiinni lautaseen). Ripottele päälle haluamiasi strösseleitä. Jäähdytä jääkaapissa n. 30min. Säilytä kylmässä. Tein tuollaisia ”marmoroituja” palloja vielä valko- ja tummasuklaan jämistä, eli sekoittelin molempia lusikalla vikojen pallojen päälle, kun ei riittänyt enää pyöräytettäväksi koko pallolle.

LUKIJAKILPAILU: VOITA GREEN CHOICE –TUOTEPAKETTI!

Mihin jouluiseen reseptiin sä käyttäisit Green Choicen luomu  maapähkinävoita? Kommentoi postauksen kommenttiboksiin ja voita Green Choice -tuotepaketti! Tuotepaketteja arvotaan yhteensä 3 kappaletta, eli kolme voittajaa. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, jotta sinulle voidaan ilmoittaa voitosta henkilökohtaisesti. Arvonta-aikaa on 15.12. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin & Indieplacen kanssa.

Mä rakastan perinteitä, vaikka monessa asiassa olen myös valmis luopumaan niistä ja ottamaan uudet ja paremmat ideat vastaan.  Tässä kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa mä pohdin jouluruokaperinteitä ja jouluruokaan liittyviä muistoja, joita mulla on.

Joulupöytä on mulle tärkeä sekoitus perinteitä ja kokeilua, rakkaita ruokamuistoja ja uusia ideoita. Yksi niistä asioista, joista mä olen joulussa todella iloinen on se, että ennen kuolemaansa mun mummu ehti antaa mulle meidän suvun perinteiset joulureseptit, jotka hän oli kirjoittanut ja tulostanut. Ne reseptit on aina olleet mulle tärkeitä, mutta nykyään ne on vielä ihan älyttömän ekstra-rakkaita ja vaalin niitä kuin kukkaa kämmenellä.

Olen skannannut ne ja tallentanut ulkoiselle kovalevylle ja google driveen ja puhelimeen ja joka paikkaan. En halua ikinä menettää niitä, vaan haluan, että ne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Mun haaveena on ehkä tehdä vielä sellainen valokuvakirja, johon kuvaan kaikki ne perinteiset jouluruuat ja liitän mummun reseptit mukaan. Ehkä sinne voisi liittää meidän perheen omiakin reseptejä mukaan, sillä meille on muodostunut omia jouluherkkuperinteitä myös.

Mun lapsuudessa me vietettiin joulua aina joko mummulassa tai sitten mun tätien tai enon luona. Ei koskaan oltu jouluaattona kotona Helsingissä, vaan lähdettiin aina Ouluun. Meillä ei äidin kanssa siis ollut mitään jouluruokaperinteitä, vaan kaikki tuli sieltä mummulasta tai sukulaisilta. Aina jos vietettiin joulua mummun luona, mä autoin mummua sen minkä pystyin. Leivoin mummun kanssa Hanna-tädin kakkuja ja vaaleita pipareita ja herkuttelin oikeasti itsetehdyillä joulutortuilla, jotka olivat ihan erilaisia kuin ne kaupan taikinasta tehdyt.

Meidän jouluissa oli aina ne kaikki perinteiset jouluruuat: imelletty perunalaatikko, lanttu- ja porkkanalaatikko, sinappihunnutettu joulukinkku, graavilohi, kinkun kastike ja hernetuuvinki, eli oululainen perinneruoka, sellainen paksu hernemössö. Jälkkäriksi oli sekahedelmäkeittoa ja pipareita ja torttuja. Mä tykkäsin jouluruuasta kovasti jo ihan lapsesta asti. Myös ne laatikot, joista moni lapsi ei tykkää, olivat mun suosikkeja. Aina odotin ihan hirveästi ruokailua jouluisin. Mun mummu teki kaiken aina alusta asti itse, tuoreista juureksista ja muutenkin tuoreista aineksista.

Mulle on jäänyt ihan elävästi mieleen yksi joulu mun lapsuudesta, kun oltiin kaikki influenssassa: minä, mun äiti ja mummu sekä vähän pappakin. Kaikki, paitsi mun teräspappa, me oltiin aivan sänkyjen omia. Jatkuvasti korkeassa kuumeessa ja yskässä. Muistan vaan kuinka aaton aattona mun pappa kokkasi yksin jouluruokia, koska pitihän ne jouluruuat silti saada pöytään. Hän paistoi kinkkua ja teki laatikoita. Yleensä mun mummu aina teki ruuat, mutta sinä jouluna pappa valmisti ne. Olivat kyllä ihan yhtä hyviä kuin mummunkin tekemät. Mummu taisi sängyn pohjalta huudella ohjeistuksia.

Mulle ei silloin oikein edes maistunut ruoka, mutta muistan kuinka mulle tuotiin vaaleita Hanna-tädin kakkuja ja söin niitä sängyssä kuumeisena ja murustelin mun lakanoille. Vaikka harmitti olla jouluna kipeänä, tämäkin joulu on jäänyt mieleen lämpimänä muistona. Siellä me sairasteltiin kaikki yhdessä ja lopulta kuitenkin päästiin yhteisen joulupöydän ääreen ja alettiin parantua. Vaikka olo oli kurja, niin ainakin oltiin kaikki yhdessä.

Vietin ensimmäistä kertaa joulua kotona vasta ollessani 21-vuotias. Se oli mun ja Oton ensimmäinen yhteinen joulu. Sinä jouluna me saatiin ne mun mummun reseptit ja sinä jouluna me alettiin luomaan niitä meidän omia jouluruokaperinteitä ja muistoja. Ollaan alusta asti tehty kaikki ruuat Oton kanssa yhdessä. Mun mielestä on ihanaa, että lapset ovat nähneet niin jouluruuissa kuin muutenkin meidän ruokaperinteissä sen, että Oton kanssa ollaan keittiössä(kin) tasa-arvoisia, eikä ruuanlaittovastuu kasaudu kummallekaan yksin. Joulun aikaan me ollaan aina hääräilty kahdestaan keittiössä joulumusiikin soidessa ja tehty saumatonta yhteistyötä.

Toinen todella elävästi mieleen jäänyt muisto, on mun ja Oton joulukinkkumoka vuodelta 2015. En kertakaikkiaan käsitä mikä aivopieru meille tuli Oton kanssa (oltiin siis molemmat ihan todella poikki töistä ja töissä vielä 23.päivä). Me leikattiin kinkusta se verkko pois vahingossa silloin, kun se kinkku oli vielä raaka. Siis miksi, mitä, miten, en vieläkään käsitä. Kätevinä me ratkaistiin tämä ompelemalla se verkko takaisin kiinni kinkun ympärille. Ihan hyvä kinkku me saatiin silloinkin ja nyt naurattaa, mutta silloin meinasi tulla melkein itku, kun ajateltiin kalliin kinkun olevan menetetty. Oltiin siis ennen sitä paistettu onnistuneesti kinkku jo monena jouluna, joten en vieläkään käsitä miksi me yhtäkkiä mokattiin silloin. Onneksi saatiin se pelastettua lopulta. Ja opittiinpahan kerrasta, että ei todellakaan tehdä niin enää.

Vaikka tässä nyt tuli mieleen nämä kaksi muistoa, sairastelu ja mokailu, niin päällimmäisenä ruokamuistona joulusta on kuitenkin ne ihanat yhteiset ateriat, upeat maut ja rentous. Herkulliset ruokamuistot, täysi maha kun on syönyt liikaa graavilohta, mätiä ja sienisalaattia, joulupäivän helppo lounas kun voi vaan yökkäreissä lämmittää jouluruokia. Kynttilänvalo, juuri sopivan makea imelletty perunalaatikko ja aaton aatto -yönä syödyt ensimmäiset kinkkusiivut. Sekin perinne tulee mun lapsuudesta, että kinkku paistetaan aina yöllä. Vaikka me aloitettaisiin kuinka aikaisin, niin yöhommiksi se kuitenkin aina menee.

Mä haluan välittää jouluruualla samanlaisia arvoja ja rakkautta meidän lapsille, kuin itsekin koin lapsuuden jouluissa. Vanhoja ruokaperinteitä, itse alusta asti tekemistä, yhdessä rauhassa syömistä, tuoreita ja laadukkaita aineksia, sekä kiireettömyyttä. Jouluruuat tehdään isoissa satseissa etukäteen valmiiksi, jotta jouluna voi sitten keskittyä olennaiseen: yhdessäoloon, nauttimiseen ja rentoutumiseen. Jouluruokiin panostetaan, koska se on meille mahdollista ja koska joulu on tärkeä juhla ja me halutaan kunnioittaa sitä.

Me ostetaan meidän jouluruuat K-Supermarketista. Sieltä löytyvät niin tuoreet paikallisten tuottajien juurekset, ihanat herkulliset juustot myöhäisillan juustotarjottimelle, tuoreet kalat ja mädit tiskistä sekä loistava glögivalikoima. Suositaan joulupöydässä mahdollisimman paljon lähellä tuotettua, kotimaista ja luomua. Monia reseptejä meidän joulupöytään on tullut myös K-ruoka -sivustolta, kuten savuporoterriini, joka on Oton suurinta herkkua jouluisin. Jaan myöhemmin teille meidän tämän joulun joulumenun, mutta siihen asti jouluruokainspiraatiota voi etsiä hyvin K-Supermarketin sivuilta ja kauppojen hyllyiltä. Siellä voi tutustua paremmin myös K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruokaan liittyen.

Millaisia jouluruokaperinteitä teillä on? Millaisia muistoja teillä on lapsuuden joulupöydistä?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Silmäaseman ja Indieplacen kanssa.

Mulla on ollut mun kahdet uudet kate spade new york -silmälasit nyt kuukauden käytössä ja mä olen rakastunut! Arvatkaapa ihan ekaksi montako kertaa olen kärsinyt päänsärystä tänä aikana? En kertaakaan. Kertaakaan mun päätä ei ole edes vihlaissut. Se on merkittävää, koska normaalisti mulla on päänsärkyä ainakin kerran parissa viikossa, vaikka migreenit jo ekojen lasien myötä vähenivätkin. Sen jälkeen kun sain nämä uudet lasit itselleni, en ole tehnyt mitään sinivalo-työtä ilman mun BlueControl -pinnoitettuja silmälaseja. Silmät ei tunnu enää väsyneeltä ja oikeastaan olen lähes kaiken hereilläoloajan silmälaseissa ainakin kotona.

Aiemmasta poiketen lasit ovat lähteneet mun mukaan myös ihmisten ilmoille, vieläpä monta kertaa. Mä kertakaikkiaan rakastan mun laseja ja koen, että molemmat kehykset ja linssit olivat ihan nappivalinta. Viimeksi en vielä esitellyt mun uusia laseja, mutta nyt esittelen. Valitsin itselleni kevyet vaalean roosan väriset, hieman pyöreät kate spade new york -kehykset. Niihin laseihin valitsin silmiä sinivalolta suojaavat BlueControl -pinnoitetut räätälöidyt linssit, joista kerroin tarkemmin ensimmäisessä postauksessa.

Ainoa miinus, jonka olen näistä sinivalolta suojaavista linsseistä keksinyt käytössä on se, että ne päässä ei saa kuvattua selfieitä. Ne heijastavat sinivaloa niin voimakkaasti pois päin, että kuvissakin näkyy sitten sininen heijastus. Mutta se on aika pieni miinus ja voin hyvin riisua lasit selfien ajaksi, hah. Hyödyt voittavat moninkertaisesti tämän minimaalisen jutun.

Toisiksi silmälaseiksi valitsin kauniit kilpikonnakuvioiset vaaleanpuna-ruskeat pyöreät kate spade new york -kehykset, joihin tuli hyvin kevyt mahongin värinen liukuvärjäys. En olisi ilman tätä kampanjaa edes tiennyt, että liukuvärjättyjä linssejä on saatavilla. Valitsin sävyn sen mukaan, mikä sopii kehyksiin. En myöskään halunnut siitä liian tummaa, jotta se toimii hyvin kaikissa tilanteissa, valoisalla ja pimeällä.

Molempien lasien käyttömukavuus on aivan omaa luokkaansa! Ne on todella mukavat ja kevyet ja pystyn helposti unohtamaan, että mulla edes on ne päässä. Ainoa mistä edes huomaan ne on se, että näen paremmin ja pää ei tule kipeäksi. Olen tosi iloinen, että valinnat menivät näin nappiin, koska halusin oppia hyödyntämään silmälaseja arjessa vielä enemmän. Nämä korjaavat mun silmien eriparisuutta ihan loistavasti ja olen niin tyytyväinen. Olen aika ylpeä itsestäni, että silmälasien itselleni hankkimisen taitavasta vastustajasta on tullut oikein silmälasi-iina tänä vuonna ja se on parantanut mun elämänlaatua huomattavasti.

kate spade new york lähetti mulle myös kaksi upeaa mekkoa kuvauslainaan, joiden kanssa kuvasin mun uudet silmälasit ja aurinkolasit. Mekot edustavat kyllä täydellisesti kate spade new york -tyyliä ja ihastuin molempiin! Oli hauska kokeilla vähän uudenlaisia mekkomalleja, jollaisia multa ei omasta kaapista löydy. Ja tietenkin myös ihanan rohkeita kuoseja, jotka piristävät kyllä talvipukeutumista ihan toden teolla. Uskaltaisipa useamminkin pukeutua näin rohkeasti.

Mun valitsemat kate spade new york -aurinkolasit eivät ihan hirveästi ole vielä päässeet käyttöön, kun marraskuussa on ollut ihan älyttömän pimeää. Yhtenä päivänä aurinko paistoi marraskuussa varmaan n. kaksi tuntia ja siitä sai jo ihan hurjasti energiaa. Silloinkaan ei kyllä tarvinnut vielä aurinkolaseja. Nyt on takana pari aurinkoisempaa päivää ja kunhan kevät tulee ja valkoinen lumihanki heijastaa kirkasta kevätaurinkoa, niin pääsevät nämäkin ihanuudet aivan oikeasti käyttöön. Silloin tulen olemaan kiitollinen mun valtavista mustista kehyksistä, jotka suojaavat silmiä. Ja toki myös näistä ihanista beigeistä Sinkkuelämää Samanthan tyylisistä kehyksistä, jotka tuovat asennetta tyyliin kuin tyyliin.

Silmäaseman Black Weeks -tarjouskampanja:

Silmäasemalla on nyt käynnissä Black Weeks, ja 8.12. asti kaikki silmälasit -50 % ja aurinkolasit -30 %. 

Nyt jos koskaan kannattaa siis päivittää omat silmälasit, jos sille on tarvetta. Mä olen niin fiiliksissä mun uusista laseista! Mitkä niistä oli sun lempparit?