Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa.

Ensi viikolla, 30.3. vietetään taas Earth Houria. Monella on se virheellinen käsitys, että Earth Hour on joku sähköttömyys-tunti tai energiansäästötempaus. Oikeasti Earth Hour on WWF:n järjestämä maailman suurin ilmastotapahtuma, johon ihan kaikki voivat osallistua. Tapahtuman aikana näytetään valomerkki ilmaston puolesta sammuttamalla turhat valot. Tämän symbolisen eleen avulla jokainen voi ilmaista huolensa ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä päättäjille. Varsinkin näin vaalien alla on mun mielestä vielä ihan extratärkeää näyttää se voima, mikä meistä ihmisistä löytyy ja kertoa, että huoli ilmastosta on suuri ja kaipaamme päätöksiä, jotka ovat kestäviä ilmaston kannalta.

Tänä vuonna Earth Hourin teemana on ”Osallistu maailman suurimmalle kynttiläillalliselle ilmaston puolesta”. Tapahtuman keskiössä on siispä tänä vuonna erityisesti ympäristöystävällinen ruoka. IPCC:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin mukaan on lähes mahdotonta rajata ilmaston lämpeneminen tavoiteltuun 1,5 asteeseen ilman ruokavalion radikaalia muutosta. Tällä muutoksella tarkoitetaan erityisesti lihankulutuksen muutosta. Meillä Suomessa syödään jopa 81 kiloa lihaa per henkilö vuodessa. Se on paljon! Ruoka muodostaakin jopa viidenneksen meidän hiilijalanjäljestä eli saman verran kuin liikenne. Huh! Tuoreen tutkimuksen mukaan ilmaston kannalta olisi kestävää syödä punaista lihaa korkeintaan kerran viikossa. (lähde: https://www.earthhour.fi/tietoa/ruokatietoa/)

Jos eri suositusten mukaan terveyden kannalta sopiva kerta-annos punaista lihaa on 70-100g, se tarkoittaa mun logiikalla, että meidän tulisi päästä tuosta 81 kilosta henkeä kohden siihen, että lihaa syötäisiin maksimissaan 5,2kg vuodessa per henkilö. Sinne on vielä todella pitkä matka koko maan laajuisesti.  Mä olen ylpeä voidessani todeta, että me aletaan olla tuossa ilmaston kannalta kestävässä tavoitteessa meidän perheen punaisen lihan syömisen osalta.

Vähentäminen ei ole tapahtunut hetkessä, vaan pikkuhiljaa ja luonnollisesti. Kun ei olla pakotettu luopumaan itseämme lihasta, vaan ennemmin etsitty maistuvia ja kiinnostavia uusia kasvisruoka-aineksia ja -reseptejä, ei ole tuntunut siltä, että jostain joutuisi luopumaan. Ennemminkin ollaan vaan saatu uusia maukkaita ruokia repertuaariin ja lihan syöminen on vähentynyt siinä samalla kuin itsestään. Mä haluan aina jos mahdollista ajatella sen kautta, mitä hyvää saan, kuin sen kautta mistä joudun luopumaan. Meillä on Suomessa ihan älyttömän hyvä tilanne, koska esimerkiksi laadukkaita ja maukkaita kasviproteiineja on todella paljon erilaisia tarjolla ja kaupoista löytyy muutenkin nykyään valtavasti vegevaihtoehtoja.

Kyse ei ole ruuan ilmastovaikutuksissa pelkästään siitä, mitä me ihmiset syömme, vaan myös siitä mitä ruuaksi kasvatettavat eläimet syövät. Esimerkiksi yli 80 prosenttia Suomeen tuotavasta soijasta menee eläintuotantoon. Suurin osa siitä sikojen ja broilerien ruoaksi. Vaikka nauta ja lammas ovat sian ja broilerin lihaa huonompia ruokavaihtoehtoja ilmaston kannalta, myös broilerien ja sikojen kasvatus kuormittaa ilmastoa liikaa.

Soijaviljelmien alta kaadetaan sademetsiä, mikä taas heikentää luonnon monimuotoisuutta. Se ajaa villieläimet ahtaalle ja pienentää samalla hiilinieluja. Reilussa 40 vuodessa villieläinten määrä onkin romahtanut. Me ihmiset syömme villieläimiltä elintilat, pilaamme maaperän ja lisäämme hiilidioksidia, metaania ja dityppioksidia ilmakehään. Soija olisi loistavaa ruokaa ravintoarvoiltaan  myös meille ihmisille, mutta tällä hetkellä suurin osa soijasta kulkeutuu meidän lautasille eläinten kautta. (lähde: https://www.earthhour.fi/tietoa/ruokatietoa/)

Vaikka suurin osa ruuan ilmastovaikutuksista syntyykin alkutuotannossa, ruuan hiilijalanjälki koostuu monesta muustakin asiasta, kuten sen kuljetuksesta. Me suositaan nykyään mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi satokausituotteita, lähellä tuotettua sekä sertifioituja ruoka-aineita. Monet ulkopuolisten toimijoiden sertifikaatit takaavat, että ruoka on tuotettu ympäristön kannalta kestävämmällä tavalla kuin sertifioimattomat vaihtoehdot. Joitakin mun ostopäätöksiä ohjaavia sertifikaatteja ovat esim. UTZ-sertifiointi kahvi- ja kaakaotuotteissa ja MSC-sertifiointi kala- ja äyriäistuotteissa. Myös WWF:n kalaopas kannattaa tsekata, jos haluaa lisätietoa vastuullisista kalavalinnoista.

Kun puhutaan siitä, miten ruoka vaikuttaa ilmastoon, on hyvä muistaa myös ruokahävikin minimoiminen. Jos ruokaa heittää roskikseen, on kaikki sen siihen asti aiheuttama haitta ilmastolle ja ympäristölle ollut aivan turhaa. Ruuanjämät menevät loistavasti lounaaksi ja niitä voi jatkojalostaa uusiinkin ruokiin. Nykyisin on myös paljon tarjolla erilaisia palveluita kauppojen ja ravintoloiden ruokahävikin vähentämiseen, ja mikä parasta: samalla voi saada itselleen tosi hyviä ruokia paljon edullisemmin kuin tavallisesti.

Me ei todellakaan olla ruuan kuluttajina täydellisiä ja meillä on paljon vielä parannettavaa myös ilmaston kannalta. Tärkeintä on kuitenkin, että yritetään parhaamme ja huomioidaan näitä asioita aktiivisesti arjessa, joka päivä. Pienilläkin teoilla on merkitystä ja yhdessä pienistä valinnoista ja muutoksista muodostuu kestävämpi elämäntapa. Itseltään ei tarvitse kieltää kaikkea (edes ilmaston mielestä), mutta on hyvä miettiä mikä vaikutus niillä omilla valinnoilla on kaikkien meidän yhteiseen tulevaisuuteen. Jo se, että lisää yhden kasvisruokapäivän viikkoon vaikuttaa merkittävästi, ja ainakin mun kokemuksella se yksi kasvisruokapäivä laajenee siitä helposti ajan saatossa siihen, että viikossa onkin enää yksi punaisen lihan päivä.

Mulle yksi suuri valinta yli vuoden ajan on ollut se, että en mainosta enää blogissani lihaa. Olen kieltäytynyt lukuisista lihakampanjoista tänä aikana. En myöskään jaa enää omia lihaa sisältäviä reseptejä, koska en halua enää kannustaa ketään kuluttamaan yhtään enempää lihaa. Lähden myös riemusta kiljuen mukaan jokaiseen kampanjaan, jossa puhutaan ilmastosta tai jaetaan ympäristön kannalta kestävämpiä reseptejä teille. Siksi mulle on suuri kunnia olla mukana tässä WWF:n kampanjassa jakamassa näitä asioita mahdollisimman monelle.

Me järjestettiin Oton ja lasten kanssa hieman etuajassa kynttiläillallinen olkkaripiknikin muodossa. Se oli lapsista hurjan hauskaa ja jännittävää. Valmistettiin illalliseksi teeman mukaisesti kasvisruokaa. Silloin aikanaan kun itse lähdin kokeilemaan ekoja kasvisruokareseptejä, koin mausteisen ruuan kaikkein helpoimmaksi lähestyä. Yksi ekoja kasvisruokia, joka maistui musta ihan super hyvälle, oli nachopelti tai nachovuoka. Haluan rohkaista kaikkia, jotka eivät yleensä itse kokkaa kasvisruokaa kokeilemaan tätä super helppoa reseptiä, jonka avulla kasvisruokiin on helppo lähteä tutustumaan! Toki tämä on kelpo resepti ihan kaikille muillekin ja maistuu hyvin myös lapsille.

Nachovuoka neljälle (vegaaninen)

1pkt maustamatonta kasviproteiinia (esim. Härkis tai nyhtökaura) tai tex mex -maustettua kasviproteiinia

1ps taco-maustetta (paitsi jos käytit maustettua kasviproteiinia)

1prk mustapapuja

1 punasipuli

2 tomaattia

2 avokadoa

1/2 limen mehu

1 prk maissia

1 purkki omavalintaista salsaa, meidän suosikki hedelmäinen tropical salsa

1 ps nachoja

1prk kaura fraichea

1ps vegaanista ”juusto”-raastetta

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levitä nachot uunivuokaan tai uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Valuta ja huuhdo mustapavut. Jos käytät maustamatonta kasviproteiinia, lämmitä se pannulla yhdessä taco-mausteen ja valutettujen ja huuhdottujen mustapapujen kanssa. (maustetun voit sekoittaa papujen kanssa kylmänä). Levitä kasviproteiini-papuseos nachokerroksen päälle. Lisää ”juustoraaste” ja paista uunissa n. 10 minuuttia. Pilko sillä aikaa tomaatti, sipuli ja avokadot sekä valuta maissit. Purista limen mehua avokadojen päälle. Tarjoile nachovuoka tuoreiden vihannesten, kaura fraichen ja salsan kanssa. Lisäksi voit tehdä kaveriksi itse guacamolea.

Guacamole neljälle

2 syöntikypsää avokadoa

1 tomaatti

1 pieni punasipuli

1 punainen medium chili

1/2 limen mehu puristettuna

kourallinen tuoretta korianteria

1 tl (reilu) sokeria

ripaus suolaa ja mustapippuria

Poista avokadoista siemenet ja kuoret. Halkaise ja kuori sipulit ja halkaise tomaatti, pilko chili muutamaan palaan. Lisää kaikki ainekset paitsi tomaatit kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella tai sauvasekoittimen silppuriosalla.  Lisää sitten tomaatit ja surauta vielä kerran nopeasti kaikki sekaisin. Tarjoile tex mex -ruuan kanssa.

Earth Houria vietetään ensi viikon lauantaina 30.3. klo 20.30-21.30. Meillä yleensä lapset ovat jo siihen aikaan nukkumassa, mutta ajattelin, että ensi viikolla he saavat valvoa. Syödään vaikka iltapala yhdessä pimeässä ja jutellaan näistä asioista, niinkuin juteltiin tämän olkkaripiknikin aikanakin. Mä toivon, että ensi viikon lauantaina ihan jokainen koti, jonka ikkunat näkyvät meidän ikkunoista, on pimeänä. Osallistukaa tekin Earth Houriin (tästä pääsette Earth Hourin FB-tapahtumaan) ja jakakaa omia tunnelmianne somessa hashtagilla #EarthHourSuomi. Mä postaan silloin meidän fiiliksiä mun Insta Storiesiin mun @iinalaura -tilillä.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Gigantin kanssa.

Mä olen saanut suuren kunnian toimia Gigantin brändilähettiläänä ja testailen siis uusia tuotteita tänä vuonna ja kerron kokemuksistani teille! Tää on ihan huippusiisti juttu mulle ja vielä enemmän ehkä Otolle, joka nauttii kaikesta elektroniikkahifistelystä vielä tuhat kertaa enemmän kuin minä. Testaillaan siis yhdessä täällä ihan innoissamme.

Ihan ekaksi mä sain testilainaan Microsoft Surface Pro 6 Tabletin sekä tyylikkään Type coverin, jolla Surface pro muuntuu tabletista läppäriksi. Tässä on käytössä Windows 10 Home eli ihan täysi Windows. Tehoakin riittää, sillä Surface Pro 6 sisältää 8. sukupolven Intel Core -prosessorin. Loistavista spekseistä huolimatta Surface Pro on ultrakevyt ja helppo ottaa mukaan. Se painaa vain n. 1,7kg!

Tässä postauksessa mä kerron mun yhdestä kokonaisesta työpäivästä (eli eilisestä keskiviikosta) tunti tunnilta, ja pääsette näkemään, miten hyvin Surface Pro 6 kulki päivän ajan mun mukana. Millainen on yhden bloggaajan (tai vaikuttajan) yksi työpäivä vuonna 2019? 

Keskiviikko 20.3.2019 – Mun työpäivä

Klo: 07.00 Herätys, suihku, omat ja lasten aamutoimet ja aamupala.

Klo: 8.45 Lapset lähtevät Oton kanssa päivähoitoon & kouluun. Aloitan työnteon käymällä aamun aikana tulleet sähköpostit & kommentit läpi. Mä teen töitä aina seisten kotona, koska se on mun niskalle ja hartioille parempi.

Klo: 9.15 Päivää aiemmin otettujen kuvien editointia Lightroomilla. Surface Pro 6 jaksaa hyvin pyörittää raskaita ohjelmia, kuten Lightroomia, Photoshopia ja Adobe Premiereä prosessorin ansiosta. On tosi tärkeää, että kuvien editointi on sujuvaa eikä ohjelma töki koko ajan. Toinen tosi tärkeä juttu kuvia editoidessa on tarkka ja realistisesti värit toistava näyttö. Surface Prossa on korkearesoluutioinen PixelSense kosketusnäyttö, joka näyttää kuvat juuri sellaisina, kuin ne on otettu.

Klo: 10.00 Lisään kuvat maanantaina kirjoitettuun postaukseen ja suoritan hakukoneoptimoinnin postaukselle valmiiksi. Ajastan postauksen illaksi.

Klo: 10.15 Käyn läpi kampanjaohjeet myöhemmin ilmestyvää kampanjapostausta varten. Kirjaan itselleni ajatuksia ylös ranskalaisilla viivoilla ennen kuin alan kirjoittamaan.

Klo: 10.30 Alan kirjoittaa kamppispostausta valmiiksi. 

Klo: 12.00 Kamppispostaus on viittä vaille valmis: Loput tekstistä lisään, kunhan saan kuvat otettua ja editoitua. Teen kauppalistan kamppiskuvia varten.

Klo: 12.30 Syön lounasta. Samalla luen blogeja ja selaan instafeedin läpi.

Klo: 12.45 Käyn läpi kalenteria ja suunnittelen tulevien viikkojen postausaikataulua. Ehkä n. 2/3 postausten aiheista suunnittelen aina valmiiksi ja 1/3 jätän tilaa spontaaneille ajatuksille ja ajankohtaisille aiheille. Usein postauskalenteri päivittyy ja muuttaa muotoaan, mutta mun mielestä on tosi hyvä, että on sellainen runko jota seuraan. Se auttaa hyvin välttämään myös tyhjän paperin syndroomaa. Kun on aina takataskussa valmiiksi monta ideaa, ei tule sitä hetkeä, että ei yhtään tietäisi mitä kirjoittaa. Haluan myös pitää huolen, että sisältö on tarpeeksi vaihtelevaa. Suunnittelemalla sitä ennakkoon pystyn vaikuttamaan siihen, että sisältö on tarpeeksi monipuolista.

Klo: 13.15 Editoin Photoshopilla blogille uutta bannerikuvaa. 

Klo: 14.15 Korjaan meikit, vaihdan vaatteet koska en jaksakaan laittaa farkkuja ja pakkaan tavarat. Nappaan Surface Pro 6:n mun käsilaukkuun mukaan, koska sillä on tosi hyvä tehdä muistiinpanoja tapahtumassa. Käsilaukkukokoinen  super ohut ja kevyt läppäri on best, koska en yhtään tykkää  kantaa mukana useampia kasseja. On ihanaa, kun se mahtuu kätevästi käsilaukkuun.

Klo: 14.30 Lähdetään Oton kanssa kohti keskustaa ottamaan asukuvia. Tsekkaan matkalla sähköpostit ja instagramin DM:t ja vastailen viesteihin.

Klo 14.55 Ollaan asukuvauspaikalla ja todetaan, että sää on keskustassa aivan kammottava. Päätetään jatkaa suoraan Allas Sea Poolille. Vaikka ylläolevassa kuvassa näyttää niin seesteiseltä, niin todellisuus oli aivan toinen. Lämmintä +4 astetta, räntää satoi vaakasuoraan ja tuulta oli 10 metriä sekunnissa. Olin aivan litimärkä päästessäni sisälle, vaikka seisoin ulkona n. 2 minuuttia.

Klo: 15.05 Saavun Allas Sea Poolille, jossa on PING Studio -tilaisuus. Aiheena on Faktaa vai Fiktiota, eli luotettava tieto. Miten somevaikuttajat voisivat omassa työssään olla edelläkävijöitä ja toimia vastuullisemmin kuin jopa suuret mediatalot? Aihe on aivan super mielenkiintoinen, ja tosi kiva päästä isompaan tilaisuuteen tapaamaan kollegoita sankoin joukoin, kun alkuvuosi on ollut enemmän täynnä pieniä tapahtumia. 

Klo: 15.30 Ohjelma alkaa ja nappaan Surface Pro 6:n esiin. Siinä on edelleen hyvin akkua jäljellä, vaikka en laittanut johtoa kiinni kun irrotin sen lounaalla. En pakannut johtoa edes mukaan, sillä Surface Pro 6:n akkukesto on 13,5 tuntia. Ihan huoletta voi siis unohtaa johdon kotiin vaikka olisi perus 8h työpäivän  verran pois kotoa. Tällainen muutaman tunnin koulutustilaisuus sujuu siis Surfacelta aivan leikiten ja akkua riittää hyvin vielä kotonakin. Mä en itse saanut testiin Surface Peniä, jollainen tähän settiin myös on saatavilla. Sillä on varmasti ihan super kätevää tehdä muistiinpanot lennosta.

Klo: 18.00 PING Studio loppuu ja mä lähden kävelemään Allas Sea Poolilta kohti metroasemaa. Metrossa vastailen viesteihin ja tsekkaan vielä sähköpostit läpi.

Klo 18.45 Kotona! Äkkiä ruokaa naamariin, Otto oli onneksi tehnyt ison satsin niin mullekin riitti ja jäi vielä lounastakin. Lasten kanssa hengailua ja leikkimistä, satujen lukemista ja iltatoimet, sekä iltapala.

Klo 20.30 Lapset nukkumassa. Postauksen julkaisu ja jakaminen Facebookissa ja Instagramissa. Kommenttien julkaisu ja vastaus muutamaan DM:n.

Klo 21.00 Työpäivä ohi. Katsotaan Oton kanssa Temppareita (meidän ei-niin-salainen pahe) sohvalla. Ruutu+ ei jostain syystä toiminut telkkarilla, joten katsottiin vielä kaksi jaksoa Temppareita Surface Pro 6:lla, ilman johtoa. Akkua näytti edelleen olevan jäljellä yli 40% siinä vaiheessa kun toka jakso Temppareista loppui. Laitoin silti yöksi lataukseen. Surface Pro 6 on kiva, kun sitä voi käyttää sekä tabletti- että läppäritilassa. Siinä on viihdekäytössä se tabletin helppous, mutta kuitenkin läppärin teho ja myös jalusta, jolla se pysyy paikallaan, niin ei tarvitse kädessä pidellä, jos ei jaksa.

Työpäivän tunnit yhteensä: 10h15min matkoineen keskustaan ja takaisin, matkat vähennettynä 8h45min. 

Tämän testijakson jälkeen olen kyllä todella vakuuttunut Surface Pro 6 Tabletista, ja harmittaa palauttaa se! Se sopii niin hyvin mun työtarpeisiin, että mielelläni jatkaisin testijaksoa pidempäänkin, heh. Surface Pro 6 on tosiaan saatavilla Gigantista ja siellä voi käydä myös tutustumassa siihen paremmin, jos kiinnostuit tämän kokemuksen perusteella.

Sellainen oli mun yksi työpäivä tällä viikolla. Jokainen päivä on tietysti erilainen sisällöltään ja se on just se, mitä mä mun työssä rakastan. Koskaan ei ehdi tylsistyä eikä työpäivät tunnu tasapaksulta, kun kaikkea pääsee tekemään ja kokemaan niin monipuolisesti.

 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Panda Lumous kanssa.

Panda Lumous haastoi mut tässä kaupallisessa yhteistyössä miettimään mun omaa mielenmaisemaa, sellaista happy placea, johon mieli vaeltaa välillä arjen kiireissä tai silloin kun kaipaa rauhaa.

Arki ja elämä kolmen lapsen kanssa on ihanaa. Se on intensiivistä, täynnä rakkautta ja meininkiä. Me ollaan pyritty rakentamaan meidän arjesta sellaista, joka tekee meidät onnelliseksi. Fakta on kuitenkin se, että kolmen lapsen kanssa arki on välillä myös toiminnan ja aikataulujen täyteistä. Meidän viikoissa on varsinkin ne kaksi arkipäivää, jolloin isommilla lapsilla on peräkkäisinä päivinä omat rakkaat harrastukset illalla (ja toisella toinen harrastus koululla vielä oppituntien jälkeen, jonka takia häntä ei voi hakea aiemmin). Vaikka yritetään aina laittaa kaikki valmiiksi hyvissä ajoin, jotta harrastukseen ei tule kiire kummallakaan kumpanakaan päivänä, aika usein meillä kuitenkin tulee vähän hoppu. Usein myös meillä vanhemmilla sattuu jotain omia koulu- tai työtapaamisia samalle päivälle, ja nähdään Oton kanssa toisiamme niinä päivinä usein vaan sellaisella läpsystä vaihto -meiningillä.

Lapset eivät sitä hoppua onneksi edes huomaa, kun he keskittyvät vaan omaan osuuteensa. Heillä on aina harrastuksissa hauskaa ja harrastusten jälkeen kotiin tulee aina innostuneita ja iloisesti pulputtavia tyyppejä. Meille vanhemmille ne harrastus-illat on kuitenkin juuri niitä, jolloin välillä tulee tsempattua itseä fiilistelemällä niitä vähemmän hektisiä iltoja, jotka loppuviikosta taas odottavat.

Mä haluan elää täysillä hetkessä ja nauttia jokaisesta päivästä, enkä halua paeta arkea tai odota, että olisipa joku hetki vaan ohi jo. En myöskään näinä harrastuspäivinä ajattele niin. Mä näen lapsista, miten älyttömän paljon he nauttivat harrastuksistaan ja sitä on ihana katsoa. Siinä on kaikki syyt pyörittää sitä harrastusrumbaa, joka niin monille muillekin vanhemmille on tuttua. En halua missata harrastuspäivinä yhtään tärkeää oivallusta tai taitoa tai iloista hymyä siksi, että olisin keskittynyt ennemmin ahdistumaan arjen kiireestä.

Välillä on kuitenkin ihanaa karata ajatuksissa sekunnin sadasosaksi sinne, missä on aina rauhallista: Oman rakkaan luo, missä ei ole ikinä kiire mihinkään. Niinpä silloin, kun odotan pukuhuoneessa muiden vanhempien kanssa lasta harrastustunnilta, matkustan välillä ajatuksissani Oton kainaloon meidän omalle vaaleanpunaiselle sohvalle. Siinä mieli rauhoittuu ja tulee aina hyvä fiilis. Se on maailman paras paikka. Se on mun mielenmaisema.

Panda Lumous on ihana herkku, jota voi nautiskella välillä sen arjen keskellä. Kotimainen, vegaaninen ja gluteeniton Panda Lumous Tummasuklaavadelma on vadelmasoseesta ja tummasta suklaasta tehty makeinen. Tumma suklaa on ihanan täyteläistä ja vadelma taas tosi raikasta. Ne on ihan loistava yhdistelmä, johon jää vähän tuhan iisisti koukkuun! Mä valitsen näitä itselleni välillä viikonloppunameiksi ja lapsetkin ovat valinneet joskus nämä omiksi viikonloppunameikseen, kun ne on niin hyviä. Täytyy tunnustaa, että välillä näillä tulee herkuteltua ihan arkipäivänäkin, mutta ei tietenkään liian usein.

Mä en itse ole niin paljoa sellaisen perinteisen karkin ystävä, vaan tykkään enemmän ihan muista herkuista, tai sitten suklaasta. Panda Lumous Tummasuklaavadelma on siksikin yksi mun tän hetken lemppariherkuista, kun se ei maistu sellaiselta keinotekoiselta ”karkilta”. Se maistuu oikeasti tummalta suklaalta ja oikeasti vadelmalta. Sellaiselta aidolta ja hyvältä. NAM!

Mun mielestä oli ihanaa pohdiskella tätä aihetta, siitä tuli niin hyvä fiilis. Kuinka onnekas sitä onkaan, kun on olemassa sellainen paikka maailmassa, jossa voi aina tuntea olevansa turvassa ja olla täysillä oma itsensä.

Tekstin kuvat on otettu jo ylläoleva teksti on kirjoitettu jo ennen viime viikonlopun tapaturmaa. Voin sanoa, että sen jälkeen olen vielä tuhat kertaa kiitollisempi siitä, että on ylipäänsä lapsilla mahdollisuus harrastaa ja tehdä asioita, jotka heitä kiinnostavat. Ei todellakaan haittaa rumba-illat, paljon ikävämpi vaihtoehto on se, kun ei voikaan tehdä mitään. Ja kätensä murtanut 5v sai piristykseksi maistella vähän näitä herkkuja!

LUKIJAKILPAILU: VOITA PANDA LUMOUS TUOTEPAKETTI

Mikä on sinun mielenmaisemasi? Minkä paikan ajattelu tuo sulle onnellisen ja rauhallisen fiiliksen? Kommentoi oma vastauksesi ja olet mukana Panda Lumous -tuotepaketin arvonnassa. Arvonta-aikaa on 26.3.2019 klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Onnea arvontaan kaikille!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kauppakeskus Valkean kanssa.

Siitä on jo muutama viikko kun vietettiin hiihtolomaa Oulussa, mutta ikävä Ouluun on jo ehtinyt kasvaa suureksi. Me vaan viihdytään siellä koko perhe niin hyvin rakkaiden ihmisten luona. Vietetään yleensä tietysti eniten aikaa mun sukulaisten luona, mutta toinen paikka, jossa tulee joka reissulla käytyä useamman kerran, on Kauppakeskus Valkea Oulun keskustassa.

Muistan, kuinka suuri kauppakeskus oli suunnitteilla Oulun keskustaan jo silloin kun itse olin muuttamassa sieltä pois vuonna 2010. Silloin kauppakeskuksella ei vielä ollut nimeäkään, mutta voi vitsit sitä olisi tarvittu silloin kun talvet olivat kylmiä ja kaivattiin rentoa hengailupaikkaa keskustassa omalle kaveriporukalle. Toki Oulussa oli kivoja kahviloita ja joitakin kauppoja jo ennen Valkeaa, mutta sellainen rento kohtaamispaikka nuorille ja vähän vanhemmillekin puuttui täysin. Ei ollut mitään. Shoppailemaankin lähdettiin aina Helsinkiin, että pääsi niihin ”hyviin kauppoihin”.

Nykyään mulla taitaa olla ihan toisin päin. Varsinkin lastenvaatteiden suhteen mä teen nykyisin parhaat löydöt Oulussa. Helsingistä puuttuu ne  monipuolisen ja ajankohtaisen valikoiman omaavat lastenvaateputiikit täysin, siinä missä Oulussa on aivan loistava Noomi, joka löytyy Valkean 3. kerroksesta. Se on ihan vakiopaikka jossa käydä meille aina kun mennään Ouluun. Noomin sisäänostaja on selkeästi perillä siitä, mitä lastenvaatemaailmassa tapahtuu ja osaa valita juuri ne ihanimmat helmet ekologisilta ja eettisiltä lastenvaatemerkeiltä valikoimiin.

Mä rakastan hypistellä vaatteita paikan päällä ja Noomissa pääsee näkemään ja sovittamaan useimpia tämän hetken ihanimmista lastenvaatemerkeistä. Valkean 3. kerros on painotettu lasten liikkeisiin ja Noomin lisäksi sieltä löytyy meidän vakkari Polarn O. Pyret, Sokos Lapset (mm. adidasta, Levi’stä, Vansin kenkiä & Name itiä) sekä Jasmin lasten & äitiysasut. Lapsille löytyy sporttivaatetta ja kenkiä hyvin myös Athlete’s Footista Valkean 1. kerroksesta. Valkeassa kaikki lastenvaatelempparit löytyvät helposti saman katon alta.

Vaikka rakastan Valkean lastenvaatetarjontaa, siellä on tosi hyvin liikkeitä myös aikuisille. Kaikki ne kaupat joita Oulun vuosinani sinne kaipailin löytyvät nykyään Valkeasta ja on siellä paljon enemmänkin. Otto tekee parhaat löydöt Voltista, Carlingsista, Mick’sistä, Ragsista ja The Athlete’s Footista. Ragsissa myydään esim. Bille Beinoa, Carlingsista löytyy Makiaa ja Mick’sissä on kattava valikoima esimerkiksi R-Collectionin vaatteita. Voltissa ja Athlete’s Footissa on myös kaikkea kattavasti. Teen itse parhaat löydöt itselleni samoista liikkeistä kuin Otto, paitsi tietty Voltissa nyt ei ole mulle mitään.

Vaikka Valkea on nostanut Oulun shoppailumahdollisuudet ihan uusiin sfääreihin siitä kun siellä itse viimeksi asuin, se ei ole vain ostospaikka. Kauppakeskus Valkeassa on myös aivan ihana ravintolamaailma Kööki, johon kuuluu herkullisia ravintoloita ja kahviloita. Me käydään Oulussa vieraillessamme usein syömässä esim. Valkean Friends & Brgrsissa, josta saa todella hyviä hamppareita. Ne valmistetaan  paikan päällä leivotuista sämpylöistä ja tarkkaan valituilta tuottajilta hankituista tuoreista raaka-aineista. Lisäksi Köökistä löytyy esimerkiksi Hanko Sushi, Fafa’s, kiinalainen ravintola Kirin ja Wok’s wok-ravintola, vain muutamia mainitakseni. Koko Köökin tarjonta näkyy Valkean sivuilta ja 21.3. Valkeassa järjestetään Kööki-päivä, jolloin Köökin ravintolat esittäytyvät kesäkadulla 1. kerroksessa.

Mun lempparikahvila koko Oulussa on Bacaro Doppio, joka löytyy Valkean kesäkadulta. Siellä on mahtava henkilökunta ja viihtyisä miljöö. Bacaro Doppiosta saa erikoiskahvien lisäksi myös ihan älyttömän hyviä italialaisia pariloituja leipiä. Mun ehdoton lemppari on Mezzaluna Provolone-täytteellä. Bacaro Doppiosta saa kahvit helposti mukaan ja siellä on kiva myös ihan vaan hengailla vaikka pidempäänkin.

Ruokaostokset hoituvat helposti Valkean K1-kerroksen Sokos Herkussa, jonka yhteydessä on myös rento ravintola, jossa tarjoillaan viikonloppuisin suosittua brunssia. Sokos Herkku on hyvä ruokakauppa, jossa on niiden arjen perustarvikkeiden lisäksi hyvä valikoima myös pienten tilojen ja tuottajien tuotteita ja kaikkea vähän spessumpaa. Ja ihania leivonnaisia!

Valkeaan on tosi helppo tulla niin autolla kuin julkisillakin. Talven paukkupakkasilla on luksusta ajaa autolla suoraan Kivisydämeen tai Valkean omaan parkkihalliin, joista pääsee molemmista suoraan hissillä ylös. Ei tarvitse palella yhtään! Ainakin näin helsinkiläisen näkökulmasta pysäköinti Valkean parkkihalleissa on ihan älyttömän edullista. Vaikka Oulun seudulta löytyy myös kauppakeskuksia, joissa on ilmainen pysäköinti, niissä ei ole ainakaan meidän tarpeisiin yhtä kattavaa valikoimaa, kuin Valkeassa. Valkeasta löytyy kauppojen ja ruuan lisäksi myös 4. kerroksesta kaunis ja viihtyisä perhehuone, jossa hoituvat helposti ruokailut, vaipanvaihdot ja hengähdystauot.

Mun mielestä Valkea on tuonut Oulun keskustaan eloisuutta, suuren kaupungin fiilistä ja paljon tekemistä. Ollaan muutaman muun Oulusta jo pois muuttaneen kaverin kanssa juteltu, että oltaisiinkohan me oltu niin kyllästyneitä Ouluun, jos Valkea olisi ollut olemassa jo meidän teini-iässä. Ei välttämättä oltaisi. Fiilis koko kaupungista olisi voinut olla ihan erilainen. Helsingissä, missä on hurjasti kauppakeskuksia, ei yhden kauppakeskuksen rooli välttämättä ole kovin olennainen koko kaupungin viihtyvyydelle. Mutta Oulussa Valkea on elävöittänyt koko Oulun keskustaa ja siellä näkee nykyään niin paljon enemmän ihmisiä kuin ennen. Mun mielestä se on ihanaa ja virkistävää. Oulu on ihan mieletön, omanlaisensa kaupunki eikä missään muualla ole samanlaista fiilistä kuin siellä.

PSST! KILPAILU MUN @IINALAURA -INSTAGRAM-TILILLÄ: VOITA 70€ LAHJAKORTTI VALKEAAN!

Käy kommentoimassa mun instatilillä Valkeassa otettuun kuvaan, että olet mukana, niin olet mukana arvonnassa. Voittajalle on luvassa 70€ lahjakortti voittajan vapaasti valitsemaan Valkean liikkeeseen! Arvonnan tarkat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Laurea Ammattikorkeakoulun kanssa.

Samalla kun Otto aloitti viime syksynä opinnot ammattikorkeakoulussa, monia kiinnosti aionko minä lähteä opiskelemaan myös. Korkeakoulututkinnon puute on ehkä se juttu, josta minua nuorena yrittäjä-äitinä on vuosien varrella eniten yritetty dissata. Niin myös silloin, kun Otto alkoi opiskelemaan. Kommenteissa (etenkin vähän syvällisempiä aiheita koskevissa) on usein tuotu alentuvaan sävyyn esiin sitä, että minähän en tiedä asioista juuri mitään, koska olen vain kouluttamaton kotiäiti. Itse taas henkilökohtaisesti en ole sitä mieltä, että ihmisen voi määritellä tämän opintojen perusteella. Korkeakoulututkinto ei ole mun mielestä se juttu, joka määrittelee esimerkiksi sen, millä tasolla keskustelukumppani on tai kuinka hyvin hän on perillä yhteiskunnallisista asioista.

Sen sijaan uskon, että korkeakoulututkinto toisi turvallisuutta tähän yrittäjän elämään. Se olisi todistus omasta osaamisesta ja lisävahvistus CV:ssä, joka antaisi mielenrauhaa. Vaikka mulla nyt on suunnitelmissa tehdä juuri sitä mitä juuri nyt teenkin, ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Korkeakoulututkinto on vaatimuksena monissa työpaikoissa, vaikka työ olisi juuri sitä, jonka itsekin olen tässä vuosien varrella tekemällä oppinut. Vaikka en tällä hetkellä koe palkkatyötä edes houkuttelevana vaihtoehtona itselleni, ei sitä koskaan tiedä.  Entä jos joskus tulevaisuudessa vaan törmäisin unelmien työpaikkaan, johon haluaisin hakea? En haluaisi, että työpaikan saaminen olisi silloin kiinni siitä, että multa puuttuu vaadittu tutkinto, vaikka osaamista muuten löytyisi.

Laurea Ammattikorkeakoulu haastoi mut pohtimaan omaa tulevaisuuttani opiskelun suhteen. Tässä kaupallisessa yhteistyössä aiheena siis mun tulevaisuus ja mahdollinen opiskelu.

Olen hakenut opiskelemaan ammattikorkeakouluun jo, mutta silloin jäin yhden pisteen päähän sisäänpääsystä. Se harmitti silloin ihan älyttömästi, mutta jälkeenpäin ymmärrän hyvin, miksi niin kävi. Hain opiskelemaan suoraan meidän todella raskaan vauvavuoden jälkeen vuonna 2014. Silloin mulla ei ollut tarpeeksi voimavaroja lukea pääsykokeisiin. En vaan jaksanut ja pystynyt tekemään parastani silloin, koska aika oli ihan väärä. Jälkeenpäin olen todella onnellinen, että en päässyt silloin opiskelemaan. Sain silloin hylkäyskirjeen jälkeen kovan draivin tehdä täysillä töitä blogin eteen. Siitä se alkoikin pikkuhiljaa rakentumaan sivutyön kautta lopulta yritykseksi.

Vuosien varrella mulle on aina ollut aina selvää, että jossain vaiheessa haluan lähteä opiskelemaan. Olen vain odottanut oikeaa hetkeä. Oton monimuoto-opinnot ovat vain vahvistaneet mun fiilistä siitä, että ehdottomasti minäkin haluan opiskella vielä itselleni korkeakoulututkinnon. On ollut mieletöntä seurata sekä Oton kehittymistä että sitä onnistumisen fiilistä, jonka hän opinnoistaan saa. Monen vuoden työputken jälkeen on varmasti ihan älyttömän virkistävää keskittyä täysillä kehittymään ja oppimaan juuri sitä alaa, joka häntä eniten kiinnostaa.

Laureassa voi opiskella amk-tutkinnon joko perinteisenä päivätoteutuksena, monimuotototeutuksena tai verkko-opintoina.  Ammattikorkeakoulussa mua kiinnostaa eniten liiketalous, eli haluaisin valmistua tradenomiksi. Se tukisi parhaiten omaa osaamistani ja valmistaisi mua parhaiten juuri niihin työtehtäviin, joita haluankin tehdä.

Mä näen oman tulevaisuuteni markkinoinnin ja yrittämisen parissa ja esimerkiksi Laureassa yrittäjyys on vahvassa roolissa kaikissa koulutuksissa. Laurea tarjoaa palveluja ja opintojaksoja yrittäjyyden tueksi opintojen aikana. Osan opinnoista voi suorittaa omassa yrityksessä työskentelemällä ja Laurea tarjoaa erilaisia yrittäjyyteen syventäviä opintoja. Ne kiinnostavat mua tosi paljon, koska yrittäjyys on niin laaja-alainen kokonaisuus. Vielä näin 2,5 vuodenkaan jälkeen musta ei tunnu siltä, että tietäisin siitä tarpeeksi, vaikka kokemusta löytyykin jo.

Mulla tilanne on opiskelijana hieman erilainen kuin Otolla. Mä teen jo sitä työtä, jota haluankin tehdä, eikä mulle ole mahdollista jäädä opintovapaalle. Siksi liiketalouden amk-tutkinnon opiskeluun mulle sopivat vaihtoehdot olisivat monimuoto-toteutus tai verkko-opiskelu, koska tarkoituksena olisi jatkaa täysipäiväisenä työntekoa myös opiskelun ajan. Päivätoteutukseen en tässä elämäntilanteessa itse olisi valmis, mutta onneksi sille on nykyisin myös vaihtoehtoja.

Vaikka mua kiinnostaa eniten liiketalous, Laurea Ammattikorkeakoulussa on paljon muitakin erilaisia amk-tutkintoja. Liiketalouttakin voi sen ”tavallisen” liiketalouden lisäksi opiskella joko oikeudellisen osaamisen liiketalouden amk-tutkintona, turvallisuuden ja riskienhallinnan liiketalouden amk-tutkintona tai tietojenkäsittelyn liiketalouden amk-tutkintona . Liiketalouden eri linjojen lisäksi Laureassa voi opiskella esimerkiksi restonomiksi joko palveluliiketoiminnan amk-tutkintona tai palveluelämysten tuottamisen ja kehittämisen amk-tutkintona, sairaanhoitajaksi, terveydenhoitajaksi, fysioterapeutiksi, sosionomiksi, rikosseuraamusalan sosionomiksi ja estenomiksi.

Useammassa näistä on päivätoteutuksen lisäksi vaihtoehtoina myös monimuoto- tai verkkototeutus, mutta Laurean hakijan sivuilta näkee tarkat tiedot kustakin tutkinnosta sekä opetuspisteistä, joissa tutkinnot ovat tarjolla.

Vaikka Oton meininkiä seuratessa ajatus opiskelemaan lähtemisestä on alkanut houkuttelemaan muakin ihan toden teolla, uskon, että odotan vielä ainakin ensi vuoteen. Tämä siksi, että me ollaan juuri nyt saatu elämä sillä tavalla tasapainoon työn, Oton koulun ja vapaa-ajan suhteen niin, että jaksetaan hyvin. En halua ajaa meitä liian ahtaalle, vaan haluan, että me pystytään tekemään täysillä kaikkea sitä mitä tehdään. Mikäli Otto valmistuu silloin kun on suunniteltu, olisi mulle ehkä mahdollista lähteä jo vuoden päästä syksyllä opiskelemaan. Mutta mitään ei ole kiveen hakattu ja me mennään aina meidän elämän valinnoissa koko perhe edellä.

Mä koen kouluttautumisen itselleni todella tärkeänä asiana ja uskon, että saisin siitä paljon irti ja se voisi olla mulle tosi hyödyllistä. Koen, että mulle itselleni sopii opiskelu paremmin nyt aikuisena, kuin esimerkiksi niihin aikoihin kun olen itse tullut äidiksi ja olin vasta päässyt ylioppilaaksi. Kummallista kyllä, en ollut silloin valmis opiskeluun, mutta äidiksi sitten kuitenkin kasvoin. En usko, että olisin osannut silloin hyödyntää opintojani tarpeeksi, enkä usko, että olisin silloin panostanut niihin sillä tavalla kuin nyt olen valmis panostamaan.

Mun mielestä se on ihan mielettömän hienoa, että nykyään ei tarvitse tietää 19-vuotiaana koko elämän suunnitelmaa, vaan opiskelemaan voi lähteä monessa erilaisessa elämäntilanteessa ja monella erilaisella tavalla. Uskon, että jokaiselle on mahdollista löytää se oma tapa opiskella ja kehittää itseään.

Tämän kevään yhteishaku on jo ihan nurkan takana, sillä se alkaa 20.3. eli ensi viikolla. Kieltämättä tekisi mieli vähän hakea jo nyt, vaikka tiedänkin, että ensi vuonna olisi vielä parempi ja helpompi hetki mun opiskeluille. Yritän malttaa odottaa ensi vuoteen! Psst! tsekatkaa Laurean hakijan sivuilta lisää, jos kiinnostaa mitä esimerkiksi verkko-opiskelu tai monimuotototeutus tarkoittaa käytännössä, tai millaisia työllistymismahdollisuuksia on vaikkapa palveluelämysten tuottamisen ja kehittämisen restonomilla.

Kuinka moni aikoo hakea kevään yhteishaussa opiskelemaan? Mikä tutkinto teitä kiinnostaa? Löytyykö täällä muita opiskelusta haaveilevia tai myöhemmin aikuisiällä korkeakoulututkinnon suorittaneita? Koetteko muuttuneenne itse oppijoina iän myötä?