Mä oon aika monta teemapostausta toteuttanut tässä viimepäivinä joten tänään on ihan tavallisten kuulumisten vuoro! Meillä on ollut tosi mukava leppoisa viikko tyttöjen kanssa ja ollaan vaan ulkoiltu ja leikitty. Zelda tuntuu ottaneen ison harppauksen kehityksessä kun hän jaksaa hengata vatsallaan pää pystyssä jo kuin vanha tekijä. Antaa ihan uusia mahdollisuuksia leikkeihin, kun toinen näkee paremmin ja erilaisesta kulmasta. Meidän isopieni vauva!

Sunnuntaina nautittiin upeasta säästä ja käytiin rannalla, vedettiin rasialliset pensasmustikoita per naama ja käytiin vähän räpiköimässä. Zelda nukkui autuaan onnellisena rattaissa melkein koko reissun ajan, lukuunottamatta jo tavaksi käynyttä ”rantaimetystä”. Rantaimetys = pakataan kotona kaikki valmiiksi, imetän neitiä oikein pitkään ja hartaasti, kävellään viiden minuutin matka rannalle: Zelda napottaa silmät auki ja maiskuttaa vaativasti.

Ihan uskomatonta, aivan kuin Zeldalla olisi joku kuudes aisti ja hän tietäisi että mulla ei ehkä ole niin helppoa imettää hiekkarannalla bikineissä paahtavassa kuumuudessa kuin kotona rauhassa. Mutta onneksi hän halusi vain pienet maitohuikat ja meni sitten nätisti jatkamaan kauneusuniaan kärryihin. Mä onneksi ekan kerran jälkeen opin varautumaan rantaimetykseen ja nykyään se menee jo ihan rutiinilla sen ekakerran sijaan jolloin varmaan vilauttelin koko rannalle vahingossa harsosta huolimatta. Meidän hupsu pieni kiusankappale!

Tiara oli innoissaan kun hän sai taas leikkiä vesirajassa hiekkaleluillaan ja sitten vielä joku mukava pikkupoika tuli siihen leikkikaveriksi ja rakensi Tiaran kanssa hienon ”vallihaudan”. Sunnuntai oli kerrassaan mahtava päivä, mä voisin oikeasti vaikka asua rannalla koko kesän ja niin varmaan Tiarakin.

Mulla on teille muutama kuva Zeldan parhaista ilmeistä jollaisen muistelisin tehneeni Tiarastakin joskus vauva-aikana tänne blogiin. Molemmilla neideillä on kyllä ihan mahtavia ilmeitä!

”Kukkuu!””Äitiii!” ”Vautsi kuvaaksä mua!” ”Jeeee mä oon paras!””Mikä toi musta pelottava mötikkä äidin nassun edessä on?” ”Prinsessa-aivastus” ”Hmmmmm…” ”Tuolla ois kyllä toi kiva kissalelu mut enhän mä osaa vielä ryömiä, voisko toi äiti nyt hiffata antaa sen mulle?””Kissaleluuuu mä haluan sut! Jos mä tuijotan oikeen pitkään niin tajuaiskohan toi dille äiti?”

Mun lemppari on Zeldan prinsessa-aivastus, ei kukaan voi olla noin söpö kun se aivastaa! Ja sen jälkeen tulee vielä aina sellainen pieni, vieno hymy pikkuneidin kasvoille. Loppukevennyksenä vielä Oton panos A beautiful body -haasteeseen! Seuraava kuva on otettu kun kokeilin kameralla valotusta ja etäisyyttä ennen kun Otto kuvasi mua ja Otto päätti oikein kunnolla panostaa poseeraukseensa:

Vai mitä et toi Oton kuva voittaa mun kuvat ihan 6-0! Kiitos hurjan paljon kaikille rohkaisevista, ihanista kommenteista. Mä oon niin otettu teidän kaikkien sanoista, tässäpä taas oiva todiste siitä että mulla on koko maailman parhaat lukijat♥ Toivottavasti pysytte meidän matkassa nyt ja aina!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille♥♥

Moikka! Meillä on ollut tosi hölläilyviikko eikä olla kamalasti tehty mitään erityistä. Sunnuntaina käytiin siellä Snadi Stadissa ja siellä Otolla tuli olkapää tosi tosi kipeäksi ja Otto joutui olemaan muutaman päivän kotona lepäilemässä. Tiistaina leivoin mustikkamarmoroitua juustokakkua piristykseksi ja ollaankin mussutettu sitä siitä asti! Pullahiirisyndrooma on iskenyt muhun vasta äitiyden myötä, ennen en koskaan syönyt mitään leivonnaisia, mutta nykyään tulee mieluummin herkuteltua itse leivotulla kuin kaupan karkeilla tai muilla.

Tänään Otto palasi takaisin duuniin ja me nähtiin naapurin Oonaa neitien kanssa. Oon järkkäillyt muutamia yhteistyökuvioita ja istunut naputtamassa sähköpostia sähköpostin perään kaikki tyttöjen päikkäriajat ja tällä hetkellä haaveilen siitä että pääsen selaamaan uusimman Cosmon läpi joka eilen kolahti postiluukusta ja jota en ole ehtinyt vielä edes avaamaan kiireiltäni. Pienestä sitä voikin ihminen haaveilla.. Mutta se kansi leopardikuvioineen näytti niin kivalta!

Käytiin tänään Oton duunin jälkeen pyörähtämässä pikapikaa Itiksessä ostamassa pari uutta verhoa kun meillä on pieni muutosprojekti menossa kotona. Viikonloppuna olisi nimittäin tarkoitus vaihtaa makuuhuoneita niin että meidän nykyisestä makkarista tulee Tiaran huone ja Tiaran huoneesta meidän huone. Tuonne meidän nykyiseen makkariin kun saa fiksummin sitten aikanaan molempien neitien sängyt asettumaan ja tuli vaan sellainen sisustusinto että tekee mieli kokeilla jotain uutta. Mä laittelen muutoksesta kuvaa heti kun on täysin valmista, vaikka siinä voikin hetki kestää kun meillä on seuraava yhteinen vapaapäivä vasta ensi viikon lauantaina ja jos huonosti käy niin ehditään siirtämään kalusteet vasta silloin.

Itiksestä tarttui mukaan myös uusi kaulakoru ja toppi. Mä päädyin jotenkin mystisesti Vero Modaan vaikken sieltä vuosiin ole ostanut mitään ja löysin aivan ihanan kaulakorun joka on niin mun tyylinen! Ja H&M:stä nappasin punaisen napitettavan topin mukaan, koska edestä napitettavia paitoja ei näin imetysaikana vaan voi olla liikaa. Punaista paitaa mulla ei vielä olekaan, jotenkin olen vasta vaaleiden tai vaaleampien hiusten myötä alkanut lämpenemään punaiselle värille.

Kaulakoru Vero Moda / Toppi H&M / Farkut Cubus / Kengät H&M

Tiaralla on ollut ilmeisesti vauhdikkaita päiviä vaikkei mitään erityistä olla tehtykään kun neiti on alkanut näkemään vaikka ja mitä unia! Viime yönä Tiara herätti meidät yhtäkkiä kun kuulemma hänen ”ankka ja Nasu on likaisia! Isi pyyhkii! Isi hakee paperia!” Otto haki paperia ja pyyhki pehmot vaikka ne ihan puhtaita siis oikeasti olivatkin ja Tipa huokaisten jatkoi tyytyväisenä uniaan. Vartin päästä Tiara kuitenkin puhkesi lohduttomaan itkuun ja huusi että ”Isi katsomaan! Isi ota hattu pois Tiaran päästä!” Tiaralla ei siis ollut mitään hattua päässä mutta näki ilmeisesti jotain hattu-unta sitten? Lopulta Tiara sitten nukahti juotuaan lasin vettä ja nukkui loppuyön heräilemättä mutta hassua että Tipa eka kertaa näki noin todentuntuisia unia että heräsi ja luuli niiden olevan totta!

Vaikka oon tosi tyytyväinen omiin uusiin juttuihini, viikon paras ostos on kuitenkin Zeldalle! Blogikollegani Karoliina K. nimittäin löysi Ebaystä himoitsemiani Mini Rodinin pellekalloleggingsejä ja vielä Zeldan koossa! Olen tosi kauan ihanan kamalaa pellekallokuosia himoinnut mutta sitä on hankalasti saatavilla kun kyseinen mallisto ilmestyi jo syksyllä 2011. Nyt kuitenkin sain nuo ihanat leggingsit ja vielä upouusina ja käyttämättöminä, oi tätä autuutta! Kiitos Karoliina K!

Mun mielestä tää on ollut ihan loistava viikko! Vaikka se onkin vasta puolivälissä, toivotaan siis että loppuviikosta tulee yhtä kiva. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille♥♥

Mitä piditte uusista ostoksista? Näkevätkö teidän muksut hassuja unia?

Heippa! Näin sunnuntain kunniaksi ajattelin toteuttaa ensimmäisen toivepostauksen joita toivoitte. Kuten otsikosta voikin ehkä päätellä, kirjoitan tällä kertaa siitä mitä samaa ja mitä erilaista on meidän kahdessa ihanassa naperossa ja meidän tavassa hoitaa heitä. Tietysti suurimmaksi osaksi koitetaan hoitaa molempia tyttöjä samoin periaattein, mutta on joitakin asioita jotka väistämättä aiheuttavat eroja koko vauva-aikaan.

Suurimpana erona kasvatuksessa on se että Zeldaa mä imetän kun taas Tiara oli melkein alusta asti korvikevauva ennenaikaisuutensa ja pienen kokonsa vuoksi. Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa enkä koe toista huonommaksi, vaikka tietenkin imetyksen puolesta puhuvat sen antamat terveyshyödyt. Tiaran kanssa oli todella helppoa kun Ottokin saattoi syöttää niin yöllä kuin päivälläkin pullosta. Zeldan kanssa taas melkeinpä ainoa ruuanlähde olen minä, muutaman kerran Zelda on saanut pumpattua maitoa pullosta mutta pullo ei nauti kovinkaan suurta suosiota meidän pienemmän neidin mielessä joten 99,9% ajasta Zeldaa syötän minä.

Varmasti imetyksestä johtuen, Zelda on aikapaljon mun perään. Nyt kun ikää on tullut lisää se pari kuukautta ja hän ei ole enää vastasyntynyt, Zeldalle on tärkeää että äiti on lähettyvillä ja jos iskee hätä niin silloin hän yleensä rauhoittuu vaan mun sylissä. Tiara oli alusta asti ihan isin tyttö, aina rauhoittui nopeammin Oton sylissä ja nykyäänkin vielä Tiara on ihan Oton tyttö vaikka varmaan äitikin on ihan kiva hänen mielestään kun usein kertoo kuinka äiti on rakas ja ihana. Mä veikkaan että Zeldakin kun tuosta kasvaa vielä sinne puolenvuoden ikään ja päästään aloittamaan kiinteät niin sitten Ottokin saa suuremman roolin kun syöttäminen ei ole enää vain äidin juttu joten tästä en ota mitään paineita.

Imetys vaikuttaa tietysti myös yöuniin ja vieläpä aika paljonkin. Tiara alkoi kolmen kuukauden iässä nukkumaan 9-12h mittaisia kokonaisia yöunia mutta siihen asti hän oli heräillyt suunnilleen kolmen tunnin välein syömään koska alussa häntä piti pienen koon vuoksi herättää tasan kolmen tunnin välein syömään että paino saatiin nousemaan. Tiarakin onneksi aina nukahti heti syötön jälkeen, vaikka syöttöjä olikin niin tiuhaan. Korvike täyttää masua paremmin kuin rintamaito joten mä en usko että Zelda tulee nukkumaan yhtä pitkiä pätkiä ennen kuin me aloitetaan kiinteät. Mutta Zelda taas on synnäriltä asti nukkunut n. 5-6h mittaisen pätkän ja herännyt vain 1-2 kertaa yössä syömään enkä koe sitä ollenkaan rankaksi koska en missään vaiheessa ole joutunut valvomaan yöllä vaan tytsy jatkaa aina heti uniaan.

Olen siitä todella onnellinen että molemmat tytöt ovat aina olleet hyviä nukkumaan ja toivon että näin on myös jatkossa! Tiara nukkui alusta asti yönsä pinnasängyssä ja silloin kun hän vielä söi öisin niin aina jompikumpi meistä nousi lämmittämään pulloa ja toinen sitten syötti. Zelda taas nukkuu mun vieressä ja mä en usein edes itse herää kunnolla siihen kun Zelda syö. Mä koen olevani nyt paljon pirteämpi kuin silloin kun Tiara oli ihan pieni koska kyllä se pullonlämmitys oli paljon hankalampaa öisin kuin imetys ja siinä aina katkesi kunnolla yöunet kun taas nyt havahdun vain hetkeksi siihen että Zelda ähertää nälissään ja sitten jatkan unia.

En tiedä johtuuko hyvien yöunien aiheuttamasta pirteydestä vai siitä että esikoinen vaatii jo muutakin täytettä päiviin kuin sohvalla möllöttelyn ja silmiin tuijottelun, mutta Zeldan kanssa ollaan oltu heti alusta asti paljon menevämpiä kuin Tiaran. Tiaran kanssa meillä usein oli ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana montakin päivää jolloin vain makoiltiin yhdessä sohvalla tai sängyllä ja ehkä käytiin vaunukävelyllä jos oltiin oikein meneväisellä tuulella. Zelda taas on ihan parin viikon ikäisestä ollut mukana niin leikkipuistossa kuin missä tahansa muuallakin. Ei me Tiarankaan kanssa pelkästään kotona völlätty mutta kuitenkin oltiin aikapaljon rauhassa omissa oloissamme ennen kuin uskaltauduttiin vauvakerhoon Tiaran ollessa jo neljän kuukauden ikäinen.

Tiaran kanssa oli ihanan rauhallista ja kiireetöntä, oli aikaa tuijotella pienen neidin tuhinaa loputtomiin ja loikoilla yhdessä vaikka koko päivä Oton ollessa töissä. Zeldan kanssa me otetaan rennosti yleensä silloin kun Tiara on päikkäreillä tai jo yöunilla, kun muuten menoa ja vilskettä kyllä riittää eikä kauheasti ole aikaa rentoiluun. Zelda on kuitenkin saanut paljon läheisyyttä koska imetykset ovat ihania läheisyystankkaushetkiä kiireen keskellä, ja koska Zelda on ollut paljon Tulan kyydissä esimerkiksi kauppareissuilla, kävelyillä ja ihan pienenä kotonakin. Täytyy muuten sanoa että Tula + tuplarattaat on autottomalle perheelle aivan loistava yhdistelmä kun käy tekemässä viikon ruokaostokset kerralla; kauppareissun päätteeksi toinen muksu reppuun ja näin on ruhtinaallisesti tilaa rattaissa ostoksille!

Näitä edellämainittuja juttuja lukuunottamatta me ollaan yritetty toimia mahdollisimman samalla tavalla Zeldan kuin Tiarankin kanssa. Antaa läheisyyttä ja aikaa, leikkiä, lorutella ja laulella. Zeldakin on tottunut jo pienenä kirjojen lukemiseen kuten Tiara koska usein lueskelen Tiaralle kirjaa ja Zelda kuuntelee myös siinä vieressä. Joskus myös luen kirjaa Tipalle samalla kun imetän Zeldaa. Zelda on myös tottunut sekä ruotsin kieleen että suomen kieleen jo pienestä kun Otto on puhunut ruotsia sekä Tiaralle että Zeldalle. Jännää nähdä miten Zeldan kielellinen kehitys sitten eroaa Tiaran kehityksestä, koska Zeldalle on puhuttu synnäriltä asti ruotsia ja Tiaralle vasta paljon vanhempana.

Molemmat tytöt ovat luonteeltaan perustyytyväisiä ja rauhallisia, eivätkä pienestä hermostu. Kumpikaan ei ole koskaan inhonnut pukemista tai vaipanvaihtoa ja molemmat ovat aina olleet kovia syömään paitsi Tiara nykyään vähän vähemmän mutta se taitaa kuulua ikään. Neuvolakortteja vertaillessa huomaa ettei verrattavaa kauheasti ole, molemmista kirjoitetut tekstit alkavat yleensä aina sanoilla ”tyytyväinen, rauhallinen, suloinen…” tms. Se on neitien kehityksessä erilaista, että Zelda on kasvanut Tiaraa nopeammin koska Zeldan paino ei tippunut paljoa alussa toisin kuin siskollaan. Ja olihan meidän gasellisääri-Zelda siskoaan viisi senttiä pidempikin syntyessään.

Mä oon huomannut myös että kaikki tähänastiset taidot kuten esimerkiksi hymyileminen, nyrkkien löytyminen ja jokeltelu ovat Zeldalla tulleet suunnilleen paria viikkoa aiemmin kuin Tiaralla, johtuen varmasti siitä että Zelda oli syntyessään ollut sen viikon verran kauemmin kohdussa kasvamassa kuin siskonsa. Ei sitä turhaan sanota että yksi kohdussa vietetty päivä vastaa kahta kohdun ulkopuolella vietettyä. Mutta eipä noilla taidoilla mikään kiire ole, nyt toisen lapsen kanssa sen huomaa vaan aina yhtäkkiä että ”ai kato se osaa jo tehdä tuolla tavallakin!”, siinä missä ensimmäisen kanssa niitä uusia taitoja odotti kuin kuuta nousevaa ja niistä oli ihan ylenpalttisen innoissaan.

Kahden lapsen äitinä otteet ovat varmemmat ja luotan itseeni enemmän kasvattajana. Tiarasta on jo kasvanut ihana, hyvinkäyttäytyvä pikkutaapero joten jotainhan mun ja meidän on ainakin täytynyt tehdä oikein, miksemme siis onnistuisi Zeldankin kanssa! Loppuyhteenvetona se, että vaikka toimintatavat eroavat joiltain osin, periaatteet ovat edelleen tismalleen samat. Meillä on kaksi ihanaa tyttöä, niin erilaista, niin samanlaista♥

Oletteko muut kahden (tai useamman) lapsen äidit huomanneet että olette toimineet eri tavalla ensimmäisen ja toisen lapsen kanssa? Miten? Miten arki on muuttunut toisen lapsen kanssa? Onko muutokset tuntuneet suurilta vai onko kaikki ollut samanlaista kuin ennenkin?

Onneksi saatiin edes muutama päivä nauttia tuosta ihanasta auringosta ennen kuin kamala sadeilma saapui takaisin! Eilen otettiin tosi rennosti ja nautittiin viimeisestä virallisesta lomapäivästä perheen kesken. Maanantaina Otto menee takaisin töihin ja me palataan takaisin arkeen. Vaikka onneksi mun ihana ystävä, kaaso ja Tiaran kummitäti Emmis tulee Rovaniemeltä meille muutamaksi päiväksi niin ei ihan tarvitse vielä palata siihen ”tylsään” arkeen!  Meillä on ollut kyllä ihana loma, vaikkei mitään niin ihmeellistä tehtykään niin ollaan saatu olla yhdessä ja se jos mikä on ihanaa!

Käytiin me sentään siellä Snadi Stadissa, miljoona kertaa leikkipuistossa, Korkeasaaressa, rannalla pari kertaa ja shoppailemassa – sekä nähtiin kavereita, niin Tiaran kuin meidän isompienkin. Ja ompahan vielä viimeiselle kesälomaviikollekin puuhaa joka meillä on elokuussa. Silloin matkaamme Tukholmanristeilylle ja varmaan käydään siellä Lintsillä ellei sitten joku viikonloppu sitä ennen innostuta sinne lähtemään. Ensi viikon sunnuntaina taitavatkin olla ne Skidit Festarit joilla käytiin viime vuonnakin ja tarkoitus olisi mennä myös tänä vuonna jos vain sää on hyvä!

Eilen Tiara uiskenteli koko aamupäivän omassa uima-altaassaan ja mekin käytiin Oton kanssa siellä vilvoittelemassa kun parvekkeella oli niin hullun kuuma. Zelda, meidän pieni kesäesa nautti varjossa (ja uv-säteilyltä parvekelasien suojaamana) parvekkeella lämmöstä myöskin ja näytti niin mainiolta aurinkolasit päässään että räpsin varmaan sata kuvaa! Zelda kasvaa kovaa vauhtia ja tässä viime viikkoina ollaankin hihitelty taas Oton kanssa sitä miten ei muistettu miten hassuihin paikkoihin vauvoille tulee makkaroita, esimerkiksi keskelle käsivartta kuten kuvista huomaa.

Illalla me herkuteltiin oikein urakalla kuuman päivän jälkeen. Illalliseksi syötiin possun ribsejä hunaja-BBQ -marinoituna ja niiden kanssa mansikka-hunajameloni-halloumisalaattia ja täytyy kyllä sanoa että ne veivät kielen mennessään! Tiarakin tykkäsi ribseistä kovasti ja tuo salaatti on Tiaran suurinta herkkua ja neiti pyytää sitä aina lisää. Tiaran ja Zeldan mentyä nukkumaan me herkuteltiin vielä Oton kanssa vähän kahdenkesken, ensin syötiin mutakakkua kera mansikoiden ja vaniljakastikkeen ja yöpalaksi nautittiin vielä juustoja, keksejä ja viinirypäleitä.

Vähän on haikea fiilis kun loma loppuu mutta eipä sinne elokuun lomaviikollekaan enää niin pitkä aika ole onneksi! Ja olen kyllä iloinen että tässä on vielä rutkasti kesää jäljellä ennenkuin tulee syksy, sateet ja kylmyys. Täytyy katsoa mitä kaikkea kivaa me vielä keksitäänkään kesän aikana.

Tänään meidän oli tarkoitus mennä rannalle mutta koska sää nyt on mitä on niin saattaapa olla että puetaan sadevarusteet päälle ja lähdetään ulos ihan muutenvain, saisi meidän neiti hienohelma-Tipakin vaikka pomppia kumisaappaat jalassa lätäköissä. Tänään voitaisiin myös viimein painaa Zeldan käden- ja jalanjäljet ristiäislahjaksi saadulla setillä jolla ne voi ikuistaa muistoksi! Ihanaa lauantaipäivää kaikille♥♥

PS: Voisin taas kysellä vähän postaustoiveita pitkästä aikaa! Moni on niitä laittanutkin aina välillä kommenttiboxiin mutta mulla on osa mennyt kiireessä hukkaan kun en ole heti muistanut laittaa ylös joten olisi kätevää koota niitä tähän samaan postaukseen.

Joku voisi varmaan otsikosta arvata että mä olen viettänyt juhannusviikonlopun ilman mun Samsung Galaxy S 3:a? Voi kyllä, perjantai-iltana kun tultiin ystävien luota grillaamasta mä lahjakkaasti lennätin puhelimeni sortsien takataskusta minnekäs muualle kuin suoraan vessanpönttöön! Ikinä en pidä puhelinta taskussa mutta sen kerran kun se sinne eksyy niin tottakai se myös tippuu pönttöön, niin mun tuuria. Puhelin on nyt ollut kuivumassa 48h kaikki osat irti ja toivon että se toimii  kunhan kohta kokeilen käynnistää sen! Kaikki mun kaverit tietävät että puhelin on mun kolmas käsi ja mä oon aivan hukassa ilman sitä.

Vaikka ensin olin ihan kauhuissani että miten mä selviän ilman puhelinta koko viikonlopun kun kaikki kaupatkin on kiinni eikä ole mahdollista hommata edes varapuhelinta tuon tilalle, niin loppujenlopuksi tää on tehnyt todella hyvää! Mä oon ehtinyt jopa lukea pari lehteä ja keskittyä tv-ohjelmaan kun yleensä imetän puhelin kourassa enkä keskity juoneen ollenkaan vaikka yrittäisin katsoa jotain sarjaa. On tehnyt hyvää huomata että ei se maailma siihen kaadu vaikken olisikaan jatkuvasti tavoitettavissa tai perillä siitä mitä kaikille kuuluu – kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta veikkaisin silti että puhelin on nykypäivänä aika monelle muullekin yhtä tärkeä kuin mulle. Tai ei ehkä se puhelin, vaan sosiaalinen media jonka käytön se puhelin mahdollistaa missä vain ja milloin vain.

Puhelimeton juhannusviikonloppu on sujunut todella kivasti ja rennosti kotosalla, paitsi perjantaina käytiin siellä grillailemassa ystävien luona lasten kanssa ja syötiin maailman parhaita ribsejä joiden ohje mun on pakko saada! Tultiin aikaisin kotiin ja vietettiin Oton kanssa laatuaikaa katsellen Game of Thronesia kun muksut nukkuivat. Eilen oli aika huono ilma koko päivän joten me vaan siivoiltiin ja illalla lähdettiin puistoon ja kävelylle kun aurinko alkoi paistamaan kunnolla. Käytiin myös rannalla ja Tiara olisi kovasti halunnut mennä uimaan mutta me ei oltu varustauduttu uikkareilla kun ilma ei kuitenkaan ollut niin lämmin, mutta luvattiin sitten että tänään on uimareissun paikka ja tänään käytiinkin sitten vedessä asti!

Tuntuu että meidän molemmat neidit ovat kasvaneet ja kehittyneet taas ihan hurjaa tahtia! Tiara kiipeilee portaita ylös alas vaikka pelkäsi niitä vielä kuukausi sitten, menee innoissaan veteen ja on oppinut puhumaan hurjasti lisää. Tiara on myös oppinut ottamaan toiset huomioon tosi hyvin, puistossakin jos keinu on vaikkapa varattu niin Tiara sanoo että ”Ensin tytön vuoro, sitten Tiaran vuoro” eikä suutu ollenkaan jos me taas vuorostaan ollaan keinuttu jo jonkin aikaa ja joku toinen haluaa keinumaan kun kerron että ”nyt on pojan vuoro keinua”.

Tipa ymmärtää jo niin paljon että se on ihan hullua! Me käydään piiiitkiä keskusteluja ja Tiara muistaa ihan uskomattomia asioita. Hän kyselee kavereiden perään joita ollaan nähty viimeksi kuukausia sitten ja muistaa esimerkiksi oman ja siskonsa kaikki etunimet ja sukunimen sekä tietää meidän vanhempien nimet, isomummun ja isopapan nimet ja mummun koko nimen.  Pienen taaperon mieli on myös hauska kun se yhdistelee asioita, Tiara esimerkiksi aina liukuessaan liukumäestä alkaa innoissaan laskemaan yhdestä kymppiin, koska liukumäestä lasketaan.

Zelda-neitikin kasvaa niin kovaa vauhtia että äitiä itkettää! Ihanaa että toinen kasvaa mutta hirmuisen haikeaa samalla. Meillä oli viime viikolla Zeldan 2kk-neuvola ja neiti oli jo 5740g & 58cm! Zelda kannattelee jo hurjan hyvin päätään, höpöttää minkä kerkeää ja hymyilee ja nauraa iloisesti. Zelda tykkää seurata Tiaran touhuja ja erityisen hauskaa on jos Tiara heiluttelee lelua tai laulaa Zeldalle, silloin Zelda innostuu ja saattaa päästää pitkän iloisen jokelluksen!

Mulla on huomenna aika iso ylläri luvassa aamupäivällä, joten seurailkaahan Kideblogeja jos kiinnostaa! Muuta en vielä paljastakaan koska on niin kivaa olla salaperäinen. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille♥♥

Miten teidän juhannus sujui?