Moikka! Kulunut viikko on ollut yhtä hulinaa, huomaa että loman lähestyessä loppuaan sitä yrittää puristaa siitä kaiken viimeisenkin irti. Ollaan hoidettu asioita ennen Berliinin reissua, joka viimeinkin koittaa ensi viikolla, ja lisäksi mä oon kokoustanut Kidenaisten kanssa. Tänään oltiin sitten koko perhe valokuvauksissa, joista lisää myöhemmin!

Paljon ollaan saatu aikaiseksikin, mutta en voi kyllä sanoin kuvailla miten paljon odotan meidän kahdenkeskistä kahden yön minihäämatkaa ensi viikolla! Matkaan ei ole enää monta päivää, ja olen jo ihan into piukassa täällä. Käsittelin tätä häämatka-aihetta hääblogissani jo kauan sitten, ja totesin silloin jo että kaksi yötä on mulle ihan ehdoton maksimimäärä, vaikka moni suosittelikin edes yhden yön pidempää matkaa, jotta siitä saisi enemmän irti.

Mä oon kuitenkin todennut sen tässä parilla blogimatkalla käytyäni, että se yksi yö erossa lapsista on mulle jo niin iso juttu (vaikka lapsille ei niinkään), että kahta yötä enempää en mitenkään pysty olemaan erossa.  Zelda on kuitenkin vasta 1v3kk, me ehditään Oton kanssa matkustella kahdestaan vaikka maailman ympäri sitten kun tytöt ovat aikuisia, nyt riittää ihan hyvin tällainen minipyrähdys, ja pidemmät reissut sitten lasten kanssa yhdessä. Onneksi lapset saavat olla kotona, tutun ja turvallisen mummun kanssa, eikä mun tarvitse heidän pärjäämisestään stressata ollenkaan, enemmän stressaan sitä omaa ikävöimistäni.

Huomenna Otto lähtee mökille poikien kanssa viikonlopuksi, ja meillä on kotona tyttöjen viikonloppu. Äiti tulee huomenillalla Oulusta Mörkön kanssa tänne ja otetaan ihan rauhassa, ulkoillaan jos säät sallivat, ja tehdään hyvää ruokaa. Ehkä voisi pyörähtää kauppatorilla syömässä mansikoita, tai tehdä jotain muuta hauskaa, mitä omassa lapsuudessani tehtiin äidin kanssa kesäisin. Odotan innolla, että päästään viettämään äidin ja tyttöjen kanssa rauhassa yhdessä aikaa, kun viimekerrat on olleet aina niin hulinaa äidin ollessa täällä.

Lopuksi vielä Sheinsiden kesäarvonnan voittaja! Voittajaksi arpoutui Jenny, paljon onnea voitosta! Välitän sun sähköpostiosoitteen eteenpäin Sheinsidelle, niin he ottavat sieltäpäin suhun yhteyttä, ja saat palkintosi.

Viikonlopun aikana on tulossa toinenkin arvonta, joten pysykää kuulolla. Tulossa on myös vihdoinkin toivottua ruokapostausta, kun olen muistanut kuvata ruokia ja kokata vähän eri ruokia, kuin mitä aiemmin olen blogissani jakanut.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille<3

Hääkuvapostauksen piti olla viimeinen hääpostaus lifestyleblogin puolella, mutta tässä on nyt vielä se poikkeus joka vahvistaa mun päätöksen, eli hääkorut esittelen vielä täällä. Ihan vain siksi että yhteistyökumppanini Lumoava halusi tarjota teille ihanuuksille arvonnan, ja haluan antaa mahdollisimman monille mahdollisuuden osallistua siihen! Ensin kerron kuitenkin mun upeista hääkoruistani, jotka ovat kyllä päässeet jo muuhunkin käyttöön.

Hääkoruja valitessani mulle oli tärkeää, että ne ovat näyttävät mutta eivät kuitenkaan vie huomiota  itse hääpuvulta.Siksi halusin valita nimenomaan kaulakorun, enkä riipusta. Lumoavalla on paljon erilaisia upeita kaulakoruja, ja valinnanvaikeus oli suuri. Lopulta päädyin kahteen koruun joiden väliltä en osannut enää ilman sovitusta päättää; Eelis Aleksin Kiara ja Carina Blomqvistin Serafina. Sovitin molempia koruja, mallasin ja mietiskelin monta päivää, ja lopulta koin Serafinan enemmän omakseni.

© Täydenkuunkuva

© Täydenkuunkuva

Näin jälkikäteen ajateltunahan Serafinan muoto sopii aivan täydellisesti mun puvun helman muotoihin, kun siitäkin tulee vähän sellainen ”kerrostettu” fiilis. Mä luotin vaistooni, ja se oli selkeästi oikea päätös, sillä hääkuvia katsellessani mä joka kerta pysähdyn ihastelemaan kauniita korujani. Kuten aina Lumoavan korujen taustalla, Serafinankin taustalla on kaunis runonpätkä:

Kirkkaimman valon luo kulkevi tie,
taivaiden lamput kun hohtaa
Ain aito rakkaus mun perille vie,
sydän puhtain kun kulkuain johtaa

Mun mielestä Serafina sopii kauniisti myös arkeen, sillä näyttävyydestään huolimatta se ei ole krumeluuri. Korvakorut ovat hienostunut  lisä tavalliseen arkipäivään, rannekoru näyttää kauniilta ihan yksinkin ja etenkin kaulakoru tuo hienostunutta fiilistä vaikkapa valkoisen kauluspaidankin kanssa. Yhdessä pidettäessä korut tietysti ovat todella juhlavat, ja sopivat häiden lisäksi mihin tahansa muihinkin juhliin. Myös tammikuun boudoir -kuvauksissa mulla oli ylläni kauniit Serafina -korut. Boudoir -kuvia en viitsi blogissa sen enempää julkaista, mutta rajasin yhden kuvan sillä tavalla, että korut tulevat esille, niin näette samat korut myös vähän erilaisen lookin kanssa.

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva

Postaus toteutettu yhteistyössä Lumoavan kanssa.

Sain kunnian arpoa teille Serafina -korvakorut, jollaiset minulla oli hääpäivänä ylläni. Arvontaan voit osallistua keksimällä itsellesi nimimerkin, kommentoimalla tähän postaukseen  ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään (näkyy vain minulle). Arvonta-aikaa on 16.3.-20.3.2014 klo 22.00 asti. Onnea arvontaan kaikille!

Mä olen aika paljon jakanut täällä jo meidän hääkuvia, kuvia itse juhlista siis. Nyt olemme kuitenkin viimein saaneet viimeisetkin hääkuvat, joukossa sekä potrettikuvat että kovasti odotetut photobooth -kuvat ja ajattelin vielä viimeisen kerran fiilistellä häitä tämän blogin puolella! Kuten kaikki aiempia hääkuvapostauksia lukeneet tietävät, meidän häämme kuvasi Täydenkuunkuva. Täydenkuunkuvan Reetta ja Niko ottivat muhun yhteyttä jo kesällä, hyviä hääkuvaajia kysellessäni, ja me innostuttiin heistä heti. Se mitä Täydenkuunkuva korostaa erityisesti on että kuvat suunnitellaan aina hääparin toiveiden mukaan, ja näin meni ehdottomasti meilläkin.

Tuoreessa muistissa on edelleen elokuinen suunnittelupalaveri, missä läppä lensi ja omenapiirakka maistui (oliko mulla joskus oikeasti aikaa leipoa???). Löydettiin nopeasti yhteinen sävel siitä mitä me kuvilta toivotaan, ja hyvä fiilis vahvistui tammikuussa pidettyjen, mahtavasti sujuneiden boudoir -kuvausten jälkeen. Täydenkuunkuva tekee hääkuvauksen lisäksi siis pre- ja post wedding -kuvauksia, joihin boudoir -kuvaus kuuluu. Myös vauva – ja lapsikuvaus on Täydenkuunkuvan alaa, ja Reetan ja Nikon voi tilata vaikka ikuistamaan ristiäiset tai muut perhejuhlat kauniisti ja persoonallisesti. Mua harmittaa ettei tiedetty tästä jo Zeldan ristiäisten aikaan, puhumattakaan Tiaran ristiäisistä joissa mä en ollut vielä löytänyt järjestelmäkamerasta edes tarkennustoimintoa.

Me haluttiin ikuistaa hääpäivä alusta loppuun, ja valitsimme siksi dokumentaarisen häävalokuvauksen. Reetta ja Niko saapuivat meille jo aikaisin aamulla kuvaamaan häätohinoita, ja seurasivat mukana aina pikkutunneille saakka. Musta on ihanaa että meillä on kuvia mun aamuisesta, meikittömästä naamasta (joka sinällään ei ole mitenkään ruusuisen kaunis, mutta kuuluu asiaan) aina sinne asti kun alettiin tilailemaan taksia hotellille hääjuhlien jälkeen.

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva

Olennaisena osana hääkuvausta ovat tietenkin ne potrettikuvat. Potrettikuvista meillä oli kovat suunnitelmat, jotka kuitenkin hääpäivänä osoittautuivat toteuttamiskelvottomiksi. Mun hääpuku olisi yksinkertaisesti mennyt täysin pilalle siinä loskassa ja räntäsateessa, eikä me mitenkään voitu ottaa kuvia ulkona niinkuin toivoimme. Se harmittaa mua edelleen todella paljon, vaikka otetuista kuvista pidänkin. Tämä oli kuitenkin riski jonka me tietoisesti otimme valitessamme talvihäät.

Potrettikuvat otettiin lopulta hotellillamme, Bestwestern hotelli Katajanokalla, makeissa ja rajuissa vankilamaisemissa. Mun mielestä vankilan portaat loivat kivaa kontrastia mun höttöiselle puvulle, ja miljöö oli ihan huippu vaikka se ei mukulakivinen, talvinen bulevardi ollutkaan. En voi sanoa etteikö mua harmittaisi se että emme päässeet ulos kuvaamaan, mutta sen voin sanoa että kuvat onnistuivat kuitenkin mielestäni niin hyvin kuin toteutuneilla olosuhteilla oli mahdollista.

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva

© Täydenkuunkuva

Mun mielestä noi meidän perhekuvat on niin ihania, Tipa ja Zelda olivat universumin suloisimmat kukkaistytöt! Kuvista välittyy mielestäni se rakkaus mitä meidän hääpäivä oli tupaten täynnä. Rakkauskuvista onkin hyvä siirtyä lopuksi vielä niihin photobooth -kuviin, joista tuli tosi hauskoja! Mä oon niin iloinen ja tyytyväinen siihen että photobooth oli menestys ja kaikki kävivät meidän isovanhempia myöten kuvattavana ja lähtivät iloisena mukaan. Meillä on photobooth -kuvia iso liuta, mutta en uskalla jakaa niistä kuin muutaman, sillä en ole ehtinyt kysymään kaikilta lupaa kuvien julkaisuun.

© Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva

But I’m a human not a sandwichin viimeisen hääpostauksen myötä mä haluan kiittää etenkin Täydenkuunkuvaa siitä että he ikuistivat meidän häät juuri sellaisina kuin ne olivat ja juuri sellaisina kuin me halutaan ne muistaakin. Rentoina, hauskoina, iloisina ja rakkaudentäyteisinä. Lisäksi haluan kiittää teitä lukijoita loputtomasta tuestanne, uskomattoman kauniista sanoistanne ja siitä, että olette eläneet mukana meidän onnessamme. Kiitos tuhannesti!

Hääblogin puolelle tulee vielä muutama postaus hääjuttuja, koruista, kiitoskorteista ja muista asioista joita en vielä ole ehtinyt esittelemään, ennenkuin hääblogi jää historiaan ja sulautuu osaksi tätä päätoimista blogiani. Eli hääpostaukset eivät häviä mihinkään, vaan tulevat jatkossa sitten löytymään täältä hääblogi -tunnisteen alta.

Hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua kaikille!♥

Mun on pitänyt jo pidemmän aikaa kirjoittaa meidän häätarjoiluista, jotka olivat aivan uskomattoman herkullisia! Kaikki meidän tarjoilut tulivat hääpaikkamme ravintola Dylan Milkin puolesta, mikä oli todella kätevää kun ei erikseen tarvinnut venkslata pitopalvelun ja hääpaikan ja alkoholitarjoilujuiden kanssa. Ainoastaan kakku tuli Kakkuhelmi -nimisestä konditoriasta, mutta senkin Dylan Milk tilasi meille meidän toiveiden mukaisesti.

Me saatiin menuvaihtoehdot joskus viime elokuussa jo valittavaksi, ja rehellinen ollakseni mä en ennen menujen printtaamista hääviikolla edes muistanut yhtäkään ruokalajia joka oltiin valittu. Menuja värkkäillessä alkoi kuitenkin nousta vesi kielelle kun yhä uudelleen luin ruokalajien ja boolien nimiä, ja hääpäivänä mä odotinkin niitä ruokia ihan superisti! Nälkä oli vihkimisen jälkeen melkoinen ja buffetin antimet nähdessäni mä olin taivaassa. Me haluttiin alkupaloiksi paljon erilaisia salaatteja, ja salaattivalikoima olikin menestys. Mun suosikki oli kylmäsavulohisalaatti, mutta kaikki muutkin olivat tosi herkullisia.

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva

Pääruokana meillä oli kanaa, peruna-oliivi-artisokkapaistosta ja vuohenjuusto-valkoviinikastiketta. Pääruoasta ei jostain syystä löytynyt yhtään kuvaa, mutta sekin oli tosi herkullista ja monet vieraat kehuivat etenkin kastiketta. Mä itse vedin itseni niin ähkyyn jo salaateilla että en kovin paljoa pääruokaa syönyt, mutta tykkäsin siitä silti kovin.

Jälkkäriksi meillä oli tietenkin se hääkakku (ja karkkibuffet), ja hääkakkuun me valittiin valkosuklaa- ja mustikkamousset sekä valkosuklaahiput ja mustikat täytteeksi. Hääkakku oli koristeltu herkullisella sokerimassalla ja voin sanoa täysin rehellisenä että se oli parasta kakkua mitä ikinä olen syönyt! Jotenkin tulee sellainen ajatus että superhienon näköinen kakku ei välttämättä olisikaan niin hyvää, kenties sen vanhan moni kakku päältä kaunis -sanonnan takia, mutta meidän hääkakku oli kyllä todella hyvää.

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva

Jälkkäreiden kanssa tarjolla oli myös Mojito -booli ja Frozen Cranberry -booli jotka menivät kuin kuumille kiville. Boolien jälkeen meille oli tehty oma Mojito -baari koska se on mun lempparidrinkki, ja tarjolla oli kolmea erilaista Mojitoa kaikkien perus alkoholijuomien lisäksi. Mun lemppari-Mojito oli ehdottomasti Passion-Mojito, joita kumosinkin muutaman siinä loppuillasta.

Me tarjoiltiin vieraille myös iltapala, mikä oli huippuhyvä juttu, sillä kaikilla alkoi loppuillasta varmasti jo hiukomaan. Iltapalaksi meillä oli Dylan Milkin hot dog -valikoima ja kaikki vieraat tuntuivat niistä kovasti tykkäävän, onneksi! Hodarit oli sopivan rento ja hauska iltapalavaihtoehto meidän mielestä, ja ilmeisesti hyvä valinta juuri siksi.

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva

© Täydenkuunkuva

Kaikenkaikkiaan me oltiin todella tyytyväisiä sekä tarjoiluihin, että hääpaikkaan. Dylan Milkin henkilökunta oli ja on ihan mahtavaa, ammattitaitoista ja ennenkaikkea otti meidät kaikessa huomioon. En epäröinyt kysyä pieniä tai isompiakaan juttuja, ja aina kysymyksiin vastattiin mitä pikimmiten. Mä voin ehdottomasti suositella Dylan Milkia hääpaikkana, meille se ainakin oli maailman paras hääpaikka!

Jonkin verran meiltä on kyselty hääbudjetista, mutta tarkkoja rahasummia en halua paljastaa täällä, ymmärrätte varmaan. Sen verran kuitenkin voin sanoa että alkoholitarjoilujen ottaminen ravintolasta ei ole mitään halpaa lystiä, eli meillä tarjoilut olivat ehdottomasti se kaikkein suurin menoerä. Mutta hyvänä puolena pidän sitä että kaiken sai samasta paikasta, eikä itse tarvinnut huolehtia mistään. Täysin kaiken rahan arvoista!

Siitä on nyt kolme viikkoa, kun me mentiin naimisiin. Wedding blues alkaa ehkä hieman hellittää, mutta kyllä edelleen tulee mietittyä sitä ihanaa päivää, joka päivä. Mä luulen että hääpäiväikävä tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen asti, onneksi kuitenkin meillä on mahdollisuus muistella hääpäivää videolta ja kuvista. Meillä oli valokuvaajien lisäksi kolme huippua häävideokuvaajaa, firmasta nimeltä Day One Pictures. Day One Pictures on häävideokuvaukseen erikoistunut yritys, johon tutustuin erään blogini lukijan kautta, ja olen kyllä ikuisesti kiitollinen siitä että saimme juuri heidät kuvaamaan meidän häät.

Tämä versio meidän häävideosta, joka blogissani on, on  pelkistetty, julkiseen käyttöön sopiva video. Siksi videolla ei valitettavasti kuulu meidän häätanssibiisiä, josta olisin joutunut maksamaan aika korkeat teostomaksut näillä kävijämäärillä. Day One Picturesin pojat ovat tehneet videon kuitenkin blogin mahdollisuuksien puitteissa juuri sellaiseksi kuin me toivottiin. Siinä kuullaan pätkiä muutamasta puheesta, nähdään vihkiminen, kakunleikkaus ja paljon muuta, niin paljon kuin kymmeneen minuuttiin voi kahdestatoista tunnista tyylikkäästi änkeä.

Hauska sanapari tuo ”änkeä tyylikkäästi”, nuo kaksi sanaa kun eivät yleensä missään nimessä kuulu yhteen. Mutta täytyy kuitenkin ehdottomasti antaa kehuja Day One Picturesille siitä, että tyylikkyys on heidän todellinen valttikorttinsa. He toteuttavat videot äärimmäisen tyylikkäästi, loppuun asti hiotusti ja kauniisti, hääparin toiveiden mukaan. Lisäksi kuvaajat käyttäytyivät häätilaisuudessa tyylikkäästi, kamerat eivät koskaan olleet tiellä, enkä oikeastaan edes muistanut koko päivänä että meitä kuvattiin, ja niin sen kai kuuluisi mennäkin? Mutta veikkaan että sillä ei kauheasti ole väliä mitä näissä kolmessa kappaleessa ennen videota lukee, kun se video on kuitenkin se jonka kaikki haluavat nähdä, eikö!

Mulla tulee itsellä kyyneleet silmiin joka kerta kun näen tämän videon, veikkaan että siinä vaiheessa kun saadaan meidän kokonainen häävideo tai hääelokuva, mulla aukeaa kunnon Niagaran putoukset. Sitä odotellessa! Ihanaa viikonloppua kaikille, toivottavasti tykkäsitte pienestä palasta meidän häitä♥