Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Swiss Clinicin kanssa.

Mistä apu raskauden jälkeiseen hiustenlähtöön?

Synnytyksestä tulee ensi viikolla kuluneeksi vuosi. Tämän vuoden aikana olen käynyt jälleen läpi sen vaiheen, jossa tukkaa irtoaa tukoittain päästä. Ohimot ovat kaljuuntuneet, ja mulle on viime viikkoina alkanut kasvaa taas otsatukka, vaikka en sitä koskaan itselleni leikannutkaan. Multa vaan lähti niin paljon hiuksia yhtä aikaa otsalta, että nyt kun ne kasvavat takaisin, on mulle itsestään ilmestynyt lyhyet otsahiukset.

Sitä aina sanotaan, että raskaus EI voi mitenkään paksuntaa hiuksia, vaikka moni äiti kokee että hiukset ovat raskausaikana tuuheammat ja elinvoimaisemmat kuin muuten (mukaan lukien minä). Sanotaan myös, että imetys ei aiheuta hiustenlähtöä, mutta silti moni äiti kokee että imetysaikana hiuksia lähtee huomattavasti tavallista enemmän. Ja tottahan se onkin että karvatupet eivät mitenkään yhtäkkiä lisäänny raskausaikana ja vähene imetysaikana.

Karvatupen erilaiset vaiheet

Kyse on erilaisista vaiheista. Hiukset eivät kasva koko ajan, vaan hiuksen sykli vaihtelee aktiivisten ja inaktiivisten vaiheiden välillä. Hiuksen elinkaaressa on kolme vaihetta: Anageenivaihe eli kasvuvaihe, katageenivaihe eli siirtymävaihe ja telogeenivaihe eli inaktiivinen vaihe.

Jostain syystä ainakin mulla useampi karvatuppi on raskausaikana anageenivaiheessa, ja hiukset voivat tosi hyvin. Imetysaikana taas hiusta lähtee jatkuvasti, eikä sitä tunnu kasvavan takaisin niin paljon, mitä raskausaikana oli. Se taas voi johtua siitä, että osa raskausaikana aktivoituneista karvatupeista jää inaktiiviseen telogeenivaiheeseen. Toisin sanoen karvatuppi ei ole kuollut, se on vaan lepotilassa, eikä siihen kasva uutta hiusta. Useimmiten se johtuu kommunikaatio-virheestä tupen solujen välillä, joka taas voi johtua mistä vaan. Minä veikkaan syyksi hormoneja.

Swiss Clinic Hair Renewal Serum testissä

Sain testattavaksi Swiss Clinicin uutta Hair Renewal serumia, ja olin tosi innoissani, sillä olen aiemminkin tykännyt kovasti testaamistani Swiss Clinicin tuotteista, kuten Skin Renewal Serumista ja Skin Resculpting Treatmentistä. Ne ovat auttaneet mua sekä kasvojen että vartalon ihonhoidossa merkittävästi. Mun kokemuksia kasvojen mikroneulauksesta voi lukea täältä, ja ennen-jälkeen -kuvia viime syksynä tehdystä vartalon mikroneulaushoidosta voi nähdä tässä postauksessa.

Hair Renewal serumia käytetään päivittäin levittämällä muutamia tippoja päänahkaan, ja antamalla kuivua. Seerumi ei tee hiuksista likaisen tuntuisia, ja se tulee lisätä aina pestyyn tukkaan. Itse en tosin pese hiuksia joka päivä, vaan joka toinen päivä, joten olen käyttänyt hoitoa näin ollen vain joka toinen päivä. Seerumi tulee kauniissa lasipullossa, jossa on pipetti, jolla seerumia on helppo annostella suoraan päänahkaan.

Mitä tuote lupaa?

Hair Renewal Serum ei korjaa kokonaan kuolleita hiustuppeja, mutta sen aktiiviset ainesosat vaikuttavat hiustupin toimintaan solutasolla, jolloin hiustupet alkavat toimimaan normaalisti. Lepotilassa olevat hiustupet siirtyvät kasvuvaiheeseen, jolloin hius alkaa taas kasvaa. Tuote lupaa huomattavan eron hiusten tuuheudessa 85 päivässä, ja 40% vähemmän irronneita hiuksia pestessä ja harjatessa.

Haluaisin saavuttaa sen raskausajan tuuhean, hyvinvoivan tukan myös silloin kun en ole raskaana, ja toivon että olen nyt kovaa vauhtia matkalla mun unelmahiuksia kohti.

Mä tykkään Swiss Clinicin tuotteissa siitä, että he ovat tarkkoja siitä mitä lupaavat. Swiss Clinic ei tee katteettomia lupauksia, vaan kaikki testaamani tuotteet ovat tehneet juuri sen mitä ovat luvanneetkin. Hehkutusmarkkinoinnin aikakautena se on todella tärkeää, että voi ihan oikeasti luottaa siihen, että tuote toimii juuri niin kuin lupaa. Siksi uskon myös Hair Renewal Serumiin, vaikka en vielä ole ehtinyt testata sitä koko tuota 85 päivän testijaksoa. Otsalle kasvanut otsatukka ainakin puhuu jälleen aktivoituneiden karvatuppien puolesta, vai mitä?

 

TARJOUS HIUSTEN- JA IHONHOITOON SWISS CLINICILLÄ

Swiss Clinicin verkkokaupasta saa 31.1. asti tilattua sekä Hair Renewal Serumin että Skin Resculpting Treatmentin 20% alennuksella. Se on merkittävä säästö tehokkaille tuotteille. Jos kärsit iho-ongelmista, tai haussa on apu raskauden jälkeiseen hiustenlähtöön, niin kannattaa ehdottomasti tarttua tarjoukseen. Mun fiilis omasta itsestäni on parantunut huomattavasti sen myötä, kun olen saanut hormoniaknen kuriin kasvoilta mikroneulaamalla, ja ei siitä hiusten tuuheutumisestakaan haittaa ole.

Ihanaa iltaa kaikille <3

Niin siinä vain kävi että jo 11 kuukautta on vierähtänyt ja meidän vauvan viimeinen vauvakuukausi on alkanut. Ensi kuussa juhlitaan 1v-synttäreitä, ou mai gaad. Samaan aikaan sekä hassua että outoa että hän täyttää 1 vuotta. Jotenkin hän on tuntunut niin pitkään jo niin isolta ja osaavalta, että tuntuu kummalliselta että vieläkin on kuukausi matkaa synttäreihin. Toisaalta taas on hullua, että siitä on muka pian vuosi kun hän syntyi. Kyllä te muut vanhemmat tiedätte tämän ristiriitaisen fiiliksen, kun aika kuluu kummallisen nopeasti.

On mieletöntä saada tutustua minityyppiin päivä päivältä enemmän, ja on ollut ilo huomata että omat ajatukset hänestä ovat osuneet ihan oikeaan jo aiemmin. Hän todellakin rakastaa musiikkia, tanssia ja rummuttelua niin kuin ajateltiin jo puolen vuoden iässä kun hän läpsytteli pöytää ja loisti kuin Naantalin aurinko aina musiikin soidessa. Nyt 11 kuukauden iässä hän tanssii ihan koko ajan, ja rakastaa soittaa omilla puisilla soittimillaan, jotka joulupukki toi. Rumpukapulat ja ksylofonin kapulat pysyvät hienosti kädessä ja hän soittaa niillä innoissaan. Ei tarvita kuin mainoksen musat, tai laulava leluauto, niin tämän tyypin lantio lähtee liikkeelle, toki Fröbelin palikat on vielä parempi. Hän itse rämpyttää myös musiikit päälle aina parkkitalosta jos ei muuta musiikkia ole tarjolla, että pääsee vähän sheikkaamaan. On muuten melko kovaääninen meidän parkkitalo, varsinkin siinä klo 6.30 aamulla.

Hänen lempiruokaansa on puuro, ja hän haluaisikin puuroa ihan joka aterialla. Aina kun kysytään onko nälkä, tai mennään kohti keittiötä, hän sanoo ”puuwoaa, puuwoaaa”, ja osoittelee kaappia josta hänen puuronsa löytyy. Vaikka hän rakastaa nimenomaan puuroa, hän syö kyllä reippaasti kaikkea muutakin, sekä ihan itse, että syötettynä. Ollaan siirrytty suurimmaksi osaksi siihen että hän syö samaa ruokaa kuin me (toki ilman suolaa ja vähemmillä mausteilla). Itsetehdyistä ruuista lemppareita on ainakin spagetti bolognese, ja kana ja riisi. Hän rakastaa avokadoa, kurkkua, banaania, paprikaa, persimonia ja klementiiniä. Apinaeväs sen sijaan ei vieläkään ole kovin suuri hitti, vaikka aina välillä sitä yritän tarjota. Isommat tytöt tykkäävät siitä. Hapanmaitotuotteita ollaan aloitettu pienillä määrillä, ja hyvin tuntuvat maistuvan. Maustamaton jugurtti on ihan lempparia myös.

Rintamaitoa menee edelleen useamman kerran vuorokauden aikana, päivällä aina ennen unia ja silloin kun siltä hänestä tuntuu, ja yöllä sitten 1-5 kertaa. Onneksi hän tykkää myös tosi paljon juoda vettä, ja osaa hienosti juoda ihan tavallisesta mukista. Imetyshetket eivät päivällä ole enää kovin rauhallisia, hän yleensä seisoo tai jumppailee jotain omiaan samalla, ja läpsyttelee mua. Illalla ja yöllä hän rauhoittuu rinnalle vielä ihan eri tavalla.

Hän ymmärtää tosi hyvin puhetta, nyökkää aina myöntävän vastauksen tosi painokkaasti, mutta ei osaa vielä puistaa päätään eikä sanoa ei. Ymmärtää tosi hyvin sellaisia juttuja kuin “ tuotko kaken äidille” (tuo kaken, nyökkää ja sanoo kiitti), “vietkö vaipan roskiin” (vie vaipan roskiin), “onko kiitti?” (on syönyt ruuan valmiiksi ja nyökkää ja sanoo kiitti), luetaanko kirjaa? (hakee kirjan ja nyökkää), “missä koira?” (osoittaa kirjasta koiraa ja sanoo hau), “soitetaanko mummulle?” (sanoo heti mummu, aammish ja nyökyttelee), “teetkö Zeldalle pop?” (tökkää isosiskoaan etusormella nenään ja sanoo pop). 

Sanavarastossa on tällä hetkellä jo paljon sanoja, sekä ensimmäinen kahden sanan yhdistelmä joka on niinkin arkipäiväinen kuin ”kakka pois”. Suomeksi sanoja tulee mm. kakka, kake, äiti, isi, armas, mummu, hau, miau, auto, leipä, puuro, vettä, namnam, vaippa, pipo, puppe (koira), titityy, näin, tänne hei, heippa ja jee. Ruotsiksi sanoja tulee vähän vähemmän, mutta kuitenkin mun mielestä tosi hyvin ottaen huomioon iän, ja sen että ruotsia kuulee paljon vähemmän. Ruotsinkielisiä sanoja on tällä hetkellä pappa, lampa, apa, tacktack ja titta. Hän sanoo isille tacktack ja äidille kiitti, muuten hän käyttää lähinnä vain jommankumman kielistä versiota. Esim ei sano koskaan lamppu vaan aina lampa, eikä sano apina vaan aina apa.  

Päiväunia vauva nukkuu yleensä kahdet, mutta vähän siitä riippuen missä ollaan ja mitä tehdään, autoon nukahtaa lähes aina yli 20min matkoilla. Yöunilla pisin pätkä on tähän mennessä ollut viisi tuntia, mutta vaihtelee hieman joka yö. Pari yötä sitten muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Yöunille hänet nukuttaa aina Otto, joka toimii tosi hyvin, ja se oli ensimmäinen juttu joka alkoi parantamaan unen laatua ja pituutta. Hän yleensä nukahtaa itse omaan sänkyyn, mutta niin että Otto on kaverina siinä vieressä. 

Hän oppi kävelemään vuoden toisiksi viimeisenä päivänä, ja kävely on korvannut konttaamisen lähes kokonaan. Ei välttämättä konttaile enää edes joka päivä. Hassua miten nopeasti tämä muutos tapahtui. Hän kävelee melko tukevasti myös kengät jalassa, mutta kunnon toppakamppeissa on vielä vähän hutera meininki.

Hampaita minillä on nyt viisi kappaletta, kaksi alhaalla ja kolme ylhäällä. Ja voi kyllä niitä tehtiinkin oikein antaumuksella joulukuussa. Nyt on menossa vähän rauhallisempi hammasjakso onneksi.

Hän on kova hauskuuttamaan ja yrittää aina saada meidät nauramaan. Hän rakastaa antaa märkiä pusuja ja lukea kirjoja. Lempparileluja on parkkitalo, laulavat autot ja nukkevauva. Isosiskot ovat hänelle tosi tärkeitä ja rakkaita tyyppejä, ja kaikkein mieluiten hän leikkii heidän kanssaan. Hän on tosi aurinkoinen tapaus, eikä suutu kovin helposti. Juuri nyt on kuitenkin menossa sellainen pieni eroahdistusvaihe, ja hän mieluiten pitää äidin näköpiirissä hereillä ollessaan, muuten alkaa harmittamaan.

On kyllä suuri etuoikeus saada olla äiti näin mahtavalle minityypille (ja kahdelle hurjan mahtavalle isommalle tyypille myös) <3

Nyt on takana parisen viikkoa sormiruokailua meidän perheen juniorilla. Nova alkoi osoittaa erittäin voimakasta kiinnostusta meidän ruokia kohtaan, ja on jo pitkään osannut viedä hyvin lelut ja kaiken haluamansa suuhun. Päättelimme yhdessä Oton kanssa, että nyt on oikein oiva herkkyyskausi menossa ja sopiva hetki aloitukselle. Kirjoitin ajatuksia kiinteistä ruuista enemmän Novan 5kk -postauksessa, jos meni ohi niin sieltä voi käydä lukemassa.

Pari viikkoa sitten kokeiltiin osaisiko Nova jo istua ruokailun ajan syöttötuolissaan, ja hänhän osasi vallan mainiosti, ei yhtään huojunut tai ”roikkunut” käsiensä varassa, vaan istui selkä suorana ja oli täysin kykenevä toimimaan käsillään ja keskittymään syömiseen. Aloiteltiin sormiruokailuun totuttelu sillä, että parina päivänä hän sai vaan ensin istuskella tuolissaan esim. meidän aamiaisella pienen hetken, ja maistella omaa hienoa lusikkaansa. Hän vei sen hienosti itse suuhun ja leikki sillä siinä tyytyväisenä, uudesta perspektiivistä meitä ihmetellen.

Ihan ensimmäiseksi keitin bataattia, ja Novan ensimmäinen sormiruoka olikin keitetty bataatti, jota hän sai itse viedä suuhun sormillaan. Ilmeet olivat melkoisia, mutta innoissaan hän imeskeli bataattia. Pari ekaa päivää mentiin bataatilla, ja seuraavaksi kokeiltiin avokadoa, joka maistui hänelle myös oikein hyvin. Kolmantena otettiin repertuaariin banaani, ja aina pari päivää kokeiltiin yhtä eri ruoka-ainetta.

Itse imeskeltynä määrät joita hän oikeasti sai mahaansa olivat alkuun luokkaa puolikas teelusikallinen, mutta muutaman päivän jälkeen hänen ensimmäinen hampaansa tuli läpi, ja hän alkoi hampaalla raastamaan pieniä palasia banaanista ja avokadosta. Samalla hän alkoi tottua ruuan tuntumaan suussa, ja ihan oikeasti nielaisemaan niitä pieniä banaanimössöjä joita suuhunsa laittoi.

Nyt hän on maistellut lisäksi keitettyä porkkanaa, keitettyä perunaa, maissinaksua, omenaa, vadelmaa, kurkkua ja melonia, ja nyt kahtena viime aamuna olen aamulla tarjonnut hänelle myös mustikka-banaanipuuroa. Maha ei ole reagoinut mihinkään mitenkään, eikä muitakaan oireita ole tullut. Olen tehnyt nyt niin että hän on saanut aina kahta tuttua ja yhtä uutta ruoka-ainetta kerrallaan sormiruokailtavaksi, ja hän on saanut itse valita mitä laittaa lautaselta suuhunsa (kaikkea).

Novan suurinta herkkua tuntuu olevan porkkana, vadelma ja banaani, joita hän söisi vaan lisää ja lisää. Määrät on silti aika pieniä vielä, koska hänen pääasiallinen ravintonsa on tietenkin maito vielä pitkään. Ja koska vaikka hän on taitava viemään esineitä suuhun, ruoka on vähän eri juttu: se on liukasta ja löllöä, ja karkailee helposti tippuen lattialle.

Puuroa Nova on saanut lusikasta, mutta mä en ole kertaakaan laittanut lusikkaa Novan suuhun, vaan hän ihan itse hyökkää sitä kohti suu auki kuin linnun pojalla. Novan hieno lentsikka-lusikka pysyy hänellä kyllä niin hyvin kädessä että taidan antaa hänen syödä puuronkin ihan itse niin että dippaan aina lusikkaa puurossa, ja annan sitten hänelle käteen. Tietty voisin keittää myös aavistuksen karkeampaa puuroa jota voisi myös syödä sormilla.

Puuroa olen antanut nyt siis parina aamuna muutaman teelusikallisen verran yhteensä, ja sitten lounaalla hän on saanut sormiruokailla. Tätä ennen Nova sormiruokaili aamupalan yhteydessä, eli vain kerran päivässä, mutta nyt tosiaan on se puuro aamulla, ja sormiruokailu lounaalla. Olen painottanut ruokailut aamuun mahdollisten reaktioiden varalta, että ne eivät kiusaisi sitten illalla. Koska reaktioita ei ole tullut, niin varmaan pian aloitetaan iltapuurokin, ja puolen vuoden iässä sitten liha, kala ja kananmuna ensin kerran päivässä. Pikkuhiljaa puolen vuoden iän jälkeen alan tekemään Novalle sitten samat lounaat ja päivälliset kuin meillekin, mutta vaan ilman suolaa ja maitotuotteita. Uskomatonta, mutta ensi viikolla meidän vauveli täyttää jo sen puoli vuotta, apua!

Nova saa olla aina mukana perheen yhteisessä ruokahetkessä, ja näin hänellekin kehittyy sitten selkeä ateriarytmi päivään.  Ihan Novan ehdoilla mennään kaikessa, ja rintamaito on  pääravintona sinne 10kk-1v ikään, jonka jälkeen jatkan imetystä niin kauan kun Nova sitä kaipaa. Imetän aina ennen puuroa ja ennen sormiruokailua.

Yölläkin imetän oikein mielelläni vielä sen 2-3 kertaa minkä hän heräilee. Me saadaan hyvin nukuttua yösyönneistä huolimatta, ja mulla ei ole mikään kiire yösyömisiä lopettaa. Niin kauan kun neiti tuntuu niitä tarvitsevan niin hän saa nukkua meidän vieressä ja ruokailla yölläkin. Imetyksen tuen sivuilla kerrotaan että yli puolivuotias vauva tarvitsee n. 6dl maitoa vuorokaudessa kiinteiden ruokien lisäksi, mikä tulee täyteen 3-5 imetyskerralla. Meillä on ainakin toistaiseksi vielä se 10-12 imetystä vuorokaudessa, ja lapsentahtisesti kyllä imetän ihan niin monta kertaa kuin Nova vaan vuorokaudessa haluaa.

*Oogaan lentskarilusikka ja harmaa Ezpz:n lautanen saatu Ipanaisesta, ja näiden käyttökokemuksista ja vauvan ensiastioista sekä ekojen viikkojen lempiruuista tulossa postausta myöhemmin <3 Syöttötuoli saatu Stokkelta, postaus newborn-setistä löytyy TÄÄLTÄ.

THL:N Syödään yhdessä -oppaassa on tosi hyvin ajankohtaista tietoa kiinteiden aloituksesta, ja sieltä kannattaa käydä lukemassa jos kiinnostaa. Se on toiminut meillä tärkeimpänä ohjenuorana kiinteiden aloituksessa, ja se perustuu viime vuonna valmistuneisiin tutkimustuloksiin. ”Täysimetetyillä lapsilla kiinteiden ruokien antaminen 4–6 kuukauden iässä yhdessä rintamaidon kanssa tukee suoliston kypsymistä ja sietokyvyn kehittymistä uusille ruoka-aineille. Terveille hyvin kasvaville lapsille aloitetaan kiinteät ruoat maisteluannoksina (lusikankärjellisestä muutamaan teelusikkaan) aikaisintaan 4 ja viimeistään 6 kuukauden iässä. Maisteluannoksina annetut kiinteät ruuat eivät syrjäytä imetyskertoja, vaan rintamaito on edelleen lapsen pääasiallinen ravinto. Kiinteiden ruokien aloittamisen viivästyttäminen yli 6 kuukauden ikään saattaa lisätä allergia-alttiutta. ”

Tosiaankin, ensi viikolla Nova täyttää jo puoli vuotta. Se on vaan niin hurjaa että ei meinaa käsittää. Meillä oli eilen neidin 5kk-neuvola, joka siirtyi mökkireissun takia, ja hän sai 5kk -rokotukset. Mitatkin otettiin, ja Nova oli 68cm pitkä (4,5kk 65.7cm) ja painoa oli 8320g (4,5kk 7680g). Oikein hienot mitat siis, täytyy edelleenkin olla tyytyväinen siitä että hän kasvaa mun maidolla näin hienosti<3

Ihanaa päivää kaikille <3

Kun mä katson Novaa silmiin imetyksen jälkeen, mä näen syvää luottamusta ja rakkautta. Vaikka vauvalla ei ole vielä sanojakaan käytössä, hänen silmistään voi lukea kaiken mitä mielessä liikkuu milloinkin. Imetyksen jälkeen Nova jää aina rinnalle hengailemaan. Ne on meidän kahdenkeskisiä pieniä hetkiä joita kukaan muu ei voi kokea samalla tavalla. Se on samalla siunaus ja harmi – toki haluaisin että Ottokin pääsee kokemaan ihan tismalleen samat hetket, koska ne ovat niin ihania. Onneksi Novalla ja Otolla on ihan omat juttunsa joita he tekevät kahdestaan.

Vauvan silmät ovat ihan uskomattomat. Noilla pienillä ihmisillä on vielä vähän keinoja käytettävissä kertomaan omasta fiiliksestä, mutta onneksi on silmät. Kuten klisee kuuluu, silmät ovat sielun peili, vauvoilla ainakin. Heidän katseensa on rehellinen ja armoton, siitä näkee kaiken. On myös ihan absurdia että vauvat eivät räpyttele silmiään juurikaan, ainakaan meidän Nova. Hän voi tuijottaa suoraan silmiin vaikka kuinka kauan samalla kuin syö.

Mä rakastan sitä hetkeä, kun Nova on jo syönyt masun täyteen, ja katson häntä silmiin, ja hän päästää irti rinnasta ja alkaa hymyillä maailman leveintä hymyä, säestäen sitä ehkä pienellä ilon kiljahduksella. Se hymy ja ilo on niin aitoa, hän on puhtaasti onnellinen siitä että sai mahan täyteen ja saa olla äidin lähellä rinnalla. Niin pieni asia, mutta vauvalle niin suuri. Vauvat eivät kaipaa paljoa, kunhan vain saavat olla lähellä ja rakastettuja.

Otin nämä kuvat maanantaina sen jälkeen kun olin imettänyt Novan. Hän sai sinä päivänä kaksi rokotuspiikkiä ja rotarokotteen suun kautta. Rokotukset menivät hyvin, ja hän rauhoittui heti kun sai tulla rinnalle niiden antamisen jälkeen. Vaikka meille aikuisille tissit ovat vaan tissit, vauvalle tissi on lohtu, rauha ja rakkaus. Se auttaa kaikkeen. Silloin kun harmittaa, pitää tarrata kovemmin kiinni pikkuruisilla sormilla, ja pitää kiinni ettei vaan kukaan vie rintaa pois. On mieletöntä nähdä miten vauva rentoutuu ja rauhoittuu kun pääsee rinnalle. Näissä kuvissa Novaa ei kyllä harmittanut, hän oli aivan oma kujeileva itsensä kun rokotuksista oli kulunut jo monta tuntia.

Nova kasvaa hurjaa vauhtia, mutta toivon että saan nauttia näistä hetkistä vielä mahdollisimman pitkään. Vaikka muutaman kuukauden päästä hän on jo paljon liikkuvaisempi, mä toivon että hän malttaa välillä jäädä siihen lähelle. Se on niin ainutlaatuista ja ihanaa, että toivon että voisin purkittaa näitä hetkiä itselleni varastoon.

Imetystä on takana nyt kolme ja puoli kuukautta, enkä sekuntiakaan vaihtaisi pois. Välillä Novalla on ollut rintaraivareita, viimeksi siinä parin kuukauden iässä, niistäkin päästiin yli ja sen jälkeen ollaan taas nautittu rauhallisista imetyksistä hytkyttelyn ja pikaruokailun sijaan. Olen onnellinen ja iloinen siitä että kaikki on sujunut näin hyvin, ja toivon että imetys sujuu hienosti niin pitkään kun Nova sitä haluaa jatkaa.

Rakastan tätä minityyppiä niin paljon <3

Tällä viikolla mä olen imettänyt P-A-L-J-O-N. Meidän neidillä oli perinteinen kolmen viikon ikäisen tiheän imun kausi, ja eilen ja toissapäivänä varsinkin tuntui että hän on oli päiväsaikaan rinnalla todella paljon ja illalla ennen nukkumaanmenoa melkein kokoajan. Tänään hän on taas palannut takaisin omaan säännölliseen tahtiinsa ja nukkunut useamman tunnin päikkäreitä.

Onneksi, voi onneksi, mulla on sekä aiempaa imetyskokemusta, että tietoa. Koska muistan miten rankalta tiheän imun kaudet tuntuivat keskimmäisen kanssa, vaikka silloinkin olin niistä etukäteen lukenut. En vaan ollut kokenut sitä itse aiemmin ja se yllätti, miten tiheä se tiheän imun kausi voikaan olla. Ja kun mietin sitä vaihetta – mitä ajattelisin siitä ilman aiempaa tietoutta tai kokemusta, mä ajattelisin heti ensimmäisenä että mun maito ei riitä. Koska vauva vaan imee ja imee ja imee ja tuntuu siltä itsestä että ”voiko siellä olla enää mitään”.

Voi siellä. Sillä tarpeeksi kauan rinnalla hengailtuaan hän oli aina lopulta tyytyväinen ja kylläinen. Hän vaan tyynen rauhallisesti tilaili itselleen lisää maitoa. Ja vaikka välillä itsestä tuntui että ei siellä ole enää mitään mitä syödä niin kyllä siellä vaan oli ja kehittyi kokoajan lisää.

Nyt tokalla kerralla osasin jotenkin ottaa paljon rennommin sen kuin viimeksi. Tiedän että tiheän imun kausi on ohimenevä pari päivää kestävä vaihe, ja uskallan luottaa siihen että vauva ottaa sen mitä tarvitsee. Toki neuvolassa nähty komea painonnousukin vahvistaa mun tuntemukset oikeaksi, mutta kuitenkin.

Viime kerralla, keskimmäisen kanssa, kokoajan stressasin sitä että riittääkö se maito, ja olin ihan hilkulla ottaa korvikkeen kaveriksi kun olin niin epävarma. En koskaan ottanut mutta aina tiheän imun kausien aikaan pyörittelin mielessäni että pitäisiköhän kuitenkin. Ja se olisi nimenomaan ollut huono juttu, koska silloin vauva ei olisi tilannut itselleen sitä määrää mun maitoa mitä hän tarvitsee, koska olisi saanut osan korvikkeesta. Ja sitten mun maito ei oikeasti olisi enää riittänyt ja kierre olisi ollut valmis.

Tiheän imun kausia on odotettavissa useampi tämänkin taipaleen aikana, mutta kun niihin on varautunut eivätkä ne tule yllätyksenä niin osaan myöskin suhtautua niihin rennolla asenteella.

Mä koen että todella suuri merkitys imetyksen onnistumiseen on sillä kuinka paljon aiheesta ottaa selvää etukäteen. Ensimmäisen raskauden aikaan mä en ottanut imetyksestä juuri ollenkaan selvää neuvolan perus ”Meille tulee vauva” -opasta lukuunottamatta.

Ja silloin se menikin ihan pieleen jo alusta asti, sekä mun oman tietämättömyyden, vauvan ennenaikaisuuden että puutteellisen imetysohjauksen ja jatkuvan lisämaidon antamisen vuoksi, kun vauvan paino laski. Imetys on tosi herkkä ja henkilökohtainen asia varsinkin ensimmäisellä kerralla, ja varsinkin siinä tilassa kun kaikki hormonit heittelevät synnytyksen jälkeen. Silloin myös sillä sairaalasta ja läheisiltä saadulla tuella ja kannustuksella on äärettömän suuri merkitys.

Ensimmäisellä kerralla imetykseen liittyvät termit vaan vilisivät mun silmien ohi lukiessa, enkä jaksanut olla niistä niin kiinnostunut, mikä harmittaa jälkikäteen. En myöskään ehkä ollut kaikkein vastaanottavaisin imetysneuvonnalle, vaan ehkä jo ”valmiiksi luovuttanut”. Jos olisin yrittänyt enemmän, olisin saattanut onnistua alun hankaluuksista huolimatta.

Tehty mikä tehty, ja turhaa kai sitä on jälkikäteen harmitella, varsinkaan kun korvikekin on onneksi ihan hyvä vaihtoehto. Meidän molemmat vanhemmat tytöt ovat aina olleet terveitä, eikä kummallakaan ole allergioita, vaikka toinen on kasvanut korvikkeella alusta asti ja toinen ollut vuoden täysimetyksellä. En missään nimessä pidä korviketta huonona ravintona.

Jotta imetys onnistuu, pitää ymmärtää miten imetys ja maidon nousu toimii, pitää haluta että se toimii, ja pitää luottaa itseensä ja vauvaan. Näillä eväillä pääsee mun kokemuksen mukaan jo aika pitkälle. Mä niin näen aikaisemman itseni monien ensimmäisen lapsen imetyksen kanssa painiskelevien kommenteissa ja ajatuksissa esimerkiksi vauvaryhmien keskusteluissa. Tekisi niin mieli mennä neuvomaan ja vinkkaamaan, mutta kun muistan millaista oli itse silloin kun tuntui että vinkkiä ja neuvoa tuputetaan joka suunnasta mutta mikään ei vaan auta, niin ei tule kommentoitua sitten kuitenkaan mitään kenellekään suoraan.

Edelleenkin mä inhoan sellaista painostavaa asennetta ja sitä meininkiä että on vain yksi ja oikea tapa tehdä asiat, vaikka imetyskokemuksia on ihan yhtä monta erilaista kuin on äitiä ja vauvaakin. Erosin muutaman päivän jälkeen parista fb-ryhmästäkin, kun tuli vaan paha mieli siitä miten ehdottomia ihmiset osaavat esimerkiksi imetys- ja synnytysneuvoissaan olla., vaikka en edes itse kysynyt mitään vaan seurasin vain muiden keskustelua. Ehdottomuus on mulle punainen vaate, kun aina pitäisi yrittää ymmärtää erilaisia tilanteita ja ihmisiä.

Vaikka mulla imetys on onnistunut kahdella kerralla kolmesta hyvin ja helposti, se ei tarkoita etteikö imetys voisi jollekin olla halusta huolimatta ihan mahdotonta. Eikä se tarkoita että mä olisin joku ekspertti ja mulla olisi oikeus sanoa jollekin, että hänen kokemuksensa maidon riittämättömyydestä tai imetyksen kivuliaisuudesta olisi aivan väärä. Koska ei todellakaan välttämättä ole.

Joskus myös elämäntilanne tai vauvan alkutaival ovat sellaisia että ei vaan lähde käyntiin vaikka kuinka haluaisi. Jos imetys tuntuu hirveältä taakalta muutenkin stressaavassa tilanteessa, niin ei todellakaan mun mielestä kannata siitä enää ottaa lisästressiä vaan ennemmin keskittyä vaan siihen että elämä tasoittuu ja jaksaa itse.

Mutta mä kannustan kaikkia jotka imetystä miettivät ja haluaisivat siinä onnistua, lukemaan niin paljon kuin mahdollista siitä etukäteen, koska tietoa ei koskaan voi olla liikaa. Imetyksen tuki ry:n nettisivuilla on mun mielestä kaikki olennainen tieto mitä voi tarvita, ja sieltä kannattaa käydä lukemassa. Neuvoja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin mutta tärkeintä on löytää ne tavat jotka sopivat itselle ja omalle vauvalle, muista viis.

Vaikka imetys on ajoittain rajoittavaa ja aikaa vievää, se on mun mielestä yksi ihanimpia asioita mitä voi kokea. Se on niin paljon muutakin kuin vain vauvan syöttämistä – se on läheisyyttä, rakkautta, sanatonta ja saumatonta yhteistyötä vauvan kanssa. Se tarjoaa vauvalle lohtua silloin kun vauva sitä tarvitsee, ja se auttaa äitiä toipumaan synnytyksestä jo heti alusta alkaen.

Se hetki kun vastasyntynyt vauva itse mönkii ja etsii tiensä rinnalle heti synnytyksen jälkeen on ihan uskomaton. Kaksi kertaa sen kokeneena mä voin sanoa että se on varmasti voimakkaimpia ja tunteikkaimpia hetkiä mun elämässä. Miten joku niin pieni joka ei vielä ole kokenut elämässään mitään voikin tietää heti alusta asti mitä hänen pitää tehdä.

Imetys on lähellä mun sydäntä, ja niin kauan kuin imetän, se tulee näkymään blogissa ja somekanavissa osana meidän arkea. Tällä hetkellä se nimittäin on suuri osa meidän arkea, ja mä koen että mulla on upea mahdollisuus toimia imetyksen puolestapuhujana, miksi en siis käyttäisi sitä!

 Millaisia imetyskokemuksia teillä on?