Vuosikatsaus 2017 – koko vuosi pähkinänkuoressa

31.12.2017

Perinteisen vuosikatsauksen aika on koittanut jälleen, onhan tänään vuoden viimeinen päivä. Tämä vuosi on ollut kyllä meidän elämän mullistavin vuosi sitten vuoden 2011, jolloin ihastuttiin, rakastuttiin, muutettiin yhteen ja saatiin esikoinen. Ei tämä vuosi ehkä ihan niin paljon ole elämää muuttanut, mutta suuria asioita on tapahtunut, suuria tunteita on tunnettu ja osaltaan vuosi on tuntunut välillä vähän vuoristoradalta. On väliin onneksi mahtunut sitä tasaista arkeakin. On aika käydä vuosi tapahtumineen läpi kuukausi kuukaudelta, ja löydätte myös tekstistä postaukset mainittuihin tapahtumiin liittyen, mikäli haluatte käydä lukemassa tai jotain on mennyt ohi.

TAMMIKUU

Vuosi alkoi masun kasvattelulla, ja olo alkoi olla jo aika tuhti! Raskausviikolla 35 mulla alkoivat jälleen jokailtaiset kipeät ja säännölliset supistukset, joita kelloteltiin ja jännitettiin että kuinka aikaisin meidän kuopus päättää tulla ulos mahasta. Vähän siinä jo säikähdettiinkin, mutta lopulta ne supistukset siitä rauhoittuivat. Olin aivan varma että hän syntyisi tammikuun puolella, mutta ei, hän viihtyi mahassa niin loistavasti että köllötteli siellä kaikessa rauhassa, vaikka supistuksia aiheuttikin. Vastattiin Oton kanssa videolla ja blogissa teidän kysymyksiin. Vietettiin aivan ihanaa talvipäivää Kaivarissa, kirjoitin kirjeen vauvalle, ja hän saavutti täysiaikaisuuden tammikuun loppupuolella. Olin ollut pidempään raskaana kuin koskaan aiemmin, kun keskimmäinenkin saavutti täysiaikaisuuden vain parilla tunnilla juuri ja juuri.

HELMIKUU

Helmikuun ensimmäisellä viikolla aloin olla jo tosi malttamaton, mutta niin vain saavutin viikot 38+0 ja vauva vain viihtyi mahassa. Lopulta helmikuun 6. päivä klo 17.30 raskausviikolla 38+4 mulla meni yhtäkkiä vedet, ja siitä sitten lähdettiinkin pikaisesti synnyttämään. Paria tuntia myöhemmin neiti olikin jo maailmassa, ja ikuisuudelta tuntunut raskaus oli muisto vain. Ottokin kirjoitti oman synnytyskertomuksensa, ja vietettiin ihania ensimmäisiä päiviä ja viikkoja vauvan kanssa kotona vauvakuplassa. Uskaltauduin kirjoittamaan palautumisesta raskauden jälkeen, kun synnytyksestä oli kulunut pari viikkoa. Kolmannella kerralla palautuminen tuntui olevan aavistuksen hitaampaa kuin aiemmin.

MAALISKUU

Alkukuusta meidän vauvalla oli tiheän imun kausi, ja kirjoitinkin imetyksen alkutaipaleesta. Vauva täytti kuukauden, ja mä aloin pikkuhiljaa etsimään itseäni maitoisten imetysrintsikoiden, virttyneiden raskauskolttujen ja löllyvän mahanahkan keskeltä. Saatiin nähdä vauvan ensimmäinen tarkoituksellinen hymy, ja se oli niin sydämet sulattava että en kestä! Otto palasi pariksi kuukaudeksi ennen vanhempainvapaata töihin, ja mä jäin vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Loppukuusta saitte arvuutella nimeä juuri ennen meidän kastejuhlaa, ja muutama liippasi aika läheltä!

HUHTIKUU

Aprillipäivänä vietettiin meidän kuopuksen kastejuhlaa joka oli aivan ihana, vaikka hän ei yhtään itse kastetilanteesta nauttinutkaan. Nyt kun katsoo meidän aurinkoista vauvelia, niin naurattaa kuinka hän karjui koko kastehetken ajan. Vauva täytti kaksi kuukautta, ja keskimmäinen täytti neljä vuotta. Pääsiäiseksi ajettiin Ouluun mun tädille, sillä Otto aloitti ensin kesäloman, ja sen jälkeen puolen vuoden vanhempainvapaan, josta hän kirjoitti ajatuksia blogiin. Vietettiin Oulussa loma-arkea ja piipahdettiin päiväreissulla Haaparannalla. Monia askarrutti kuinka sujui pitkä automatka pienen vauvan kanssa, ja mä kerroin.

TOUKOKUU

Juhlittiin vappua, ja lähdettiin Tukholman risteilylle koko perhe. Oli niin parasta vaan saada olla yhdessä kaikki viisi. Alkukuusta jaoin epäsuosittuja mielipiteitä, ja kerroin miltä kolmen lapsen vanhemmuus on maistunut siihen asti. Tähän voisin muuten tehdä piakkoin päivitystä, kun kolmen lapsen vanhemmuutta alkaa olla takana vähän pidempi aika kuin se kolme kuukautta, mitä silloin. Kiinnostaisiko teitä? Kuopus täytti jo kolme kuukautta, ja alettiin löytää jonkinlaista päivärytmiä mistä iloitsin kovasti. Toukokuu tuntui olevan tapahtumia täynnä, ja juhlia varsinkin: juhlittiin nimittäin keskimmäistä Star Wars 4v-synttäreillä, ja blogikin täytti jo kuusi vuotta. Saatiin meidän terassi vihdoinkin valmiiksi kun Otto ahkeroi pihalla, juhlittiin äitienpäivää lasten äitienpäivähaastattelulla, ja jaoin kymmenen fb:n profiilikuvaa kymmenen vuoden ajalta. Kuukauden kohokohta taisi kaikkien muiden huikeiden tapahtumien lisäksi olla kuitenkin se kun me päästiin tapaamaan ROBINIA! Ja halaamaan Robinia, ja se kehui mun paitaa. Mä en vieläkään kestä, pakko nipistää itseäni että uskon todeksi. Tai siis tytöthän sitä fanittaa meillä… Jep. Vierailtiin myös Turussa, ja kirjoitin imetyksen ihanuudesta.

KESÄKUU

Kuun alussa kuopus täytti neljä kuukautta, ja käytiin myös neuvolassa. Sain niin paljon kysymyksiä siitä, millaista on blogata työkseen, että päätin listata ylös kokonaisen työviikon bloggaajana. Lähdettiin Ouluun, käytiin Vauhtipuistossa ja juhlittiin Oton synttäreitä käymällä kahdestaan syömässä eka kertaa kuopuksen syntymän jälkeen. Muisteltiin myös sitä maagista päivää, joka oli vuotta aiemmin muuttanut meidän elämän, eli päivää jolloin olin tehnyt positiivisen raskaustestin. Kirjoitin myös painavaa asiaa törmättyäni fb:ssä perheväkivaltaa koskevaan keskusteluun, ja keveämpää hömppää eli #vainvauvajuttuja.

HEINÄKUU

Alkukuusta kirjoittelin siitä, miten parisuhteen saa toimimaan kun lapsia on kolme. Tehtiin kesän eka mökkireissu lähistölle, ja päästiin uimaan. Kuopus täytti viisi kuukautta, ja käytiin myös kesän perinteinen Lintsireissu. Ostettiin eskarilaiselle oma puhelin, ja kirjoitin postauksen siitä, miksi koimme sen tarpeelliseksi jo nyt. Puhelimesta on muuten ollut paljon iloa, ja monella eskarikaverilla alkaa olla myös puhelimia, joilla yhteyttä pidetään ja leikkitreffejä sovitaan kätevästi myös lomalla. Vietettiin ihanaa mökkielämää meren rannalla Oton perheen mökillä, käytiin eka kertaa vauvan kanssa veneilemässä, ja tehtiin ihana päiväretki tunnelmalliseen Mathildedaliin. Loppukuusta ajeltiin taas Ouluun, ja päästiin nauttimaan kunnon helteestä. Otto summasi ajatuksiaan vanhempainvapaasta, jota oli heinäkuussa takana muutama kuukausi. Aloitettiin sormiruokailu kuopuksen kanssa, ja hihiteltiin meidän nukutusrutiineille, joihin kuului paljon kikatusta.

ELOKUU

Vertailin kaikkien kolmen lapsen vauvakuvia toisiinsa, ja heti kuun alussa juhlittiin rakkaiden ystävien häitä Suomenlinnassa, mistä heti seuraavana päivänä lähdettiin odotetulle reissulle autolla Ruotsiin. Piipahdettiin Kolmårdenissa ja Tukholmassa, ja tein reissusta myös videon. Vietettiin kuopuksen puolivuotisjuhlia, ja juuri ennen puolivuotispäiväänsä hän oppi nousemaan konttausasentoon. No, ei se konttausasento mitään, kuun puolivälin jälkeen hän nousi sitten seisomaan aivan itse ja ihmettelin rivakkaa liikkeellelähtöä. Kirjoitin oman varsin tiukan mielipiteeni rokottamisesta, samalla kun jaoin vähän neuvolakuulumisia. Tyttöjä haastateltiin kesästä videolle ennen esikoisen ensimmäistä eskaripäivää. Eskarin aloitus ja dagikseen palaaminen toivat mieleen myös ajatuksia meidän perheen kaksikielisyydestä. Elokuussa blogista löytyi myös Oton hauskoja ”asukuvia” ja kertoilin siitä, kuinka olin aloittanut treenaamisen personal trainerin kanssa.

SYYSKUU

Kuopus täytti jo seitsemän kuukautta, ja kirjoitin blogiin siitä, kuinka olen muuttunut äitinä näiden kuuden vuoden aikana. Syyskuu on meillä synttäreiden kuukausi, ja täytin ensin itse 26, minkä jälkeen esikoinen täytti kuusi. Hänelle pidettiin hänen toiveidensa mukaiset huikeat yksisarvissynttärit, joita ennen Otto sai vihdoinkin jatkettua meidän lattiaprojektia kunnolla. Pohdin blogissa sitä, kuinka puhutaan lasten kuullen, ja listasin kuopuksen tärkeitä ensimmäisiä juttuja. Loppukuusta risteiltiin taas, sillä me päästiin mukaan Skidit Risteilylle. Kirjoitin myös ajatuksia siitä, saako lapsi vaikuttaa omaan tyylinsä, sekä ajatuksia kolmen lapsen kanssa reissaamisesta ja shoppailusta. 

LOKAKUU

Nautittiin vanhempainvapaan kuplasta vielä alkukuussa, ja suunniteltiin syyslomaa Oulussa, ja matkaa jonnekin kauemmas vielä vanhempainvapaan lopuksi. Kuopus täytti kahdeksan kuukautta. Kirjoitin toisen osan #vainvauvajuttuja ja jaoin ennen-jälkeen -kuvia kolmen kuukauden treenien tuloksista. Lapsiperhearki puhututti reippaasti, kun yritin kannustaa perheitä jakamaan positiivisia kokemuksia omasta arjestaan. Muistin vuotta aiemmin tekemäni postauksen siitä, mitä aioin tehdä vauva-aikana toisin kuin aiemmin, ja palasin näihin ajatuksiin käyden läpi sitä, miten kaikki sitten todellisuudessa menikään. Vauva-ajan turhat ja tarpeelliset tarvikkeet pääsivät tarkempaan syyniin, ja käytiin hakemassa oma Halloween-kurpitsa ihan oikealta kurpitsatilalta. Osallistuin myös #Metoo-kampanjaan jakaen omia kokemuksiani, ja Otto kertoi vanhempainvapaan kuulumisia, kun viimeinen kuukausi oli meneillään. Loppukuusta me lähdettiin Ouluun ja saatiin surullisia uutisia, mun mummu voi niin huonosti että viimeiset päivät olivat käsillä. Vietettiin paljon aikaa sairaalassa, ja pidin taukoa blogista. Onneksi saatiin viettää mun mummun kanssa vielä aikaa niin paljon kuin pystyttiin. Kuun lopussa palattiin epätietoisina ja haikein mielin takaisin Helsinkiin, kun Otolla alkoivat työt vanhempainvapaan jälkeen, eikä voitu jäädä enää pidemmäksi aikaa.

MARRASKUU

Ei ehditty olla kuin viikko kotona, kun saatiin ne surulliset uutiset joita pelättiin, mun rakas mummu oli menehtynyt. Tuntuu vieläkin hurjalta ja pahalta kirjoittaa nuo sanat, enkä voi uskoa sitä todeksi. Kirjoitin blogissa myös siitä, kuinka puhua surusta lapsille. Vaikka suru oli läsnä, elettiin me sitä normiarkeakin, kuopus täytti yhdeksän kuukautta ja juhlittiin Oton seitsemättä Isänpäivää, jolloin kirjoitin ajatuksia hänestä isänä. Meidän vaaleanpunainen sohva täytti vuoden, ja kirjoitin siitä, onko arka sohvan väri kannattanut lapsiperheessä. Nostalgisoin jakamalla kymmenen huvittavaa kuvaa ja tilannetta lapsuudestani, ja kerroin mikä on ollut meidän lapsiperheen paras hankinta ikinä. Otto palasi töihin, ja kerroin ensimmäisestä aamusta kahdestaan vauvan kanssa sen jälkeen, kun meidän vaaleanpunainen vauvakupla oli puhjennut. Rakkauslasit olivat silmillä siitä huolimatta, ja kirjoitin siitä millaista on, kun tietää että vierellä on just tasan oikea ihminen. Otto ahkeroi blogissa kahden postauksen verran: hän kirjoitti pelottavasta Spiderman & Elsa -youtubeilmiöstä, ja vastasi omaan ottomaiseen tapaansa 17 lauseeseen, ”joita ei koskaan kuule vanhemman suusta.” 

JOULUKUU

Tämä kuukausi on ollut todella intensiivinen ja vaihtelua täynnä, mutta ihan huikea lopetus tälle vuoristoratavuodelle! Alkukuusta nautittiin upeasta lumesta ja käytiin pulkkailemassa, siitä oli hyvä aloittaa joulun odotus. Juhlittiin Itsenäisyyspäivää ja samalla 10-kuukautista kuopusta, ja jaoin 100 ihanaa asiaa 100-vuotiaasta Suomesta. Kaikki huomio keskittyi joulun odotukseen ja jouluisiin juttuihin muutenkin, enkä tässä kuussa kirjoittanut niin paljoa mitään hirveän vakavaa. Tavallaan se oli kyllä hyväkin, loka- ja marraskuussa tuli kirjoitettua niin paljon surusta ja vaikeuksista, että tällainen pirteä joulukalenterihömppä on tehnyt ainakin itselleni todella hyvää! Kirjoitin kuitenkin kirjeen meidän perheelle jouluaatoksi kymmenen vuoden päähän, ja mun mielestä siitä tuli ihana muisto. Tehtiin myös pitkästä aikaa videota yhdessä koko perhe, kun jaoin viimeisessä kalenteriluukussa meidän joulutervehdyksen videolla. Meidän jouluaatto oli I-H-A-N-A vaikka itse sanonkin, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Huh, mikä vuosi. Se on mennyt niin nopeasti, on tapahtunut niin paljon, on ollut niin paljon tunteita, muutoksia ja huippuhetkiä. Lupauksia en aio tehdä mutta mulla on yksi toive ensi vuodelle: tasaista perhearkea ja aikaa läheisten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ja että meidän perhe ja läheiset saisivat olla terveenä ja voida hyvin. Se on paljon toivottu, mutta ei voi muuta kuin pitää peukkuja pystyssä että toive toteutuu.

Ihanaa ja mielettömän upeaa uutta vuotta 2018 kaikille teille ja kiitos hurjasti vertaistuesta, vinkeistä, kauniista sanoista ja ihanista kohtaamisista joita teidän kanssa on tänä vuonna ollut <3 Kertokaa ihmeessä, jos joku postaus on jäänyt teille erityisesti mieleen, tai jos teillä on jotain toiveita ensi vuodelle blogin suhteen!


Raskauden jälkeinen tyyli

11.01.2017

Ai millä mä piristän itseäni kun odottelen että synnytys käynnistyy ja saadaan vihdoin nähdä meidän pieni? No tietenkin suunnittelemalla mitä kaikkea ihanaa teen ja syön ja puen sitten kun vauva on viimein syntynyt! Näistä aiheista aion myös kirjoittaa vaikka kaikista jos vain ennen synnytystä vielä kerkeän, tänään luvassa siis ensimmäinen osa jossa pohdin raskauden jälkeistä tyyliäni. Tein samantyyppisen postauksen myös Zeldan odotusaikana tai pian sen jälkeen, ja koin sen todella hyödylliseksi sitten kun vihdoin pääsin kauppoihin pyörimään ja sain alkaa muodostamaan itselleni uutta tyyliä kuukausien raskausrytkyissä hengailun jälkeen.

Viimeksi mulle tuli imetyksen myötä ehkä vähän järkytyksenä se miten paljon se vaikutti pukeutumiseen. En voinutkaan heti raskauden jälkeen pukeutua ihoa nuoleviin kotelomekkoihin joissa oli vetoketju vain takana, vaan piti ottaa imetys huomioon kaikessa pukeutumisessa. Olin raskausaikana odottanut juuri sitä että saan muka kaikki vanhat vaatteet takaisin käyttöön ja voin taas pukeutua juuri niinkuin itseäni huvittaa. Eikä se sitten mennytkään yhtään niin. Ensin luulin että joudun käyttämään pelkkiä imetysvaatteita seuraavan vuoden, mutta sitten aloin pikkuhiljaa hiffaamaan millaisia ominaisuuksia imetysajan vaatteilta vaaditaan, ja opin katsomaan kaupassa ihan normiosastoilta sellaisia yläosia ja mekkoja jotka soveltuivat hyvin myös imetykseen.

Tärkeintähän on se että yläosa on mahdollista avata edestä, tai sen verran löysä/venyvä että sitä saa vedettyä alaspäin niin että imetys onnistuu. Monen paidan alle voi pukea ihan tavallisen imetystopin, joka monipuolistaa valikoimaa heti ihan hurjasti. Näin ollen mun oman kokemuksen mukaan mulle itselleni kaikkein parhaita imetysyläosia ovat kauluspaidat ja kaikki edestä napitettavat tai muuten avattavat paidat, sekä kietaisupaidat ja -mekot. Sen lisäksi hyvin toimivat esim neuleet joissa on avara kaula-aukko, yhdistettynä yksiväriseen imetystoppiin. Sitten kun vauva kasvaa niin voi pikkuhiljaa alkaa käyttää ihan kaikkia paitoja, mutta niin kauan kun vauvan nälkä voi yllättää ihan missä tahansa milloin tahansa, pääsen itse helpommalla kun otan imetyksen huomioon jokaisen vaatteen kohdalla ja teen siitä mahdollisimman helppoa meille molemmille.

Kokosin muutaman kollaasin, minkä tyyppisiä vaatekappaleita toivoisin kaapistani tänä keväänä siis löytyvän. Kun nyt imetyksestä ollaan puhuttu, niin aloitetaan toki yläosista:

Näin kevään korvalla kaikki pastellisävyt uppoavat mulle erityisen lujaa, ja vaatekaappiin on aivan pakko haalia vaaleanpunaista. Tulevan kevään trendijuttuja ovat yläosissa ainakin mun kuuleman ja lukeman mukaan röyhelöt, vaaleanpunainen ja pinkki sekä näyttävät hihat. Kaikki näistä miellyttävät mun silmää todella paljon, ja soveltuvat suhteellisen hyvin myös imetykseen. Nyöripaidat taitavat olla vähän menneen talven lumia jo vaikka niitä edelleen kaupoista paljon löytyykin, mutta ne olisivat varmasti aika käteviä imetyksen suhteen juuri tuon suuren avattavan kaula-aukon vuoksi. Sinne vaan alle yksivärinen imetystoppi niin hyvin sujuu. Tuosta vetoketjulla avattavasta Onlyn trikoopaidasta tulee aika ysärivibat mieleen, mutta siis hyvällä tavalla, ja vetskari helpottaisi mukavasti myöskin imetystä.

Alaosien suhteen haluan olla itselleni armollinen synnytyksen jälkeen, eikä todellakaan ole tavoitteena mahtua heti tai välttämättä enää ikinä kaikkiin 24-tuumaisiin farkkuihini. Näin kolmannella kerralla ja monen vuoden tauon jälkeen palautuminen ei välttämättä ole niin nopeaa kuin viimeksi, eikä tarvitsekaan olla. Pääasia on että vaatteissa on mukava ja helppo olla. Siitä huolimatta toivon kuitenkin voivani näyttää omaan silmään ihan kivalta ja yritinkin miettiä sellaisia alaosia jotka olisivat armollisia yhdeksän kuukauden vauvankasvatusprojektista toipuvalle mahalle ja ainakin kolme kilometriä levinneelle lantiolle ja reisille.

Yksi kevään trendejä ovat paperbag-vyötäröiset housut, ja ne jos mitkä ovat imartelevia vastasynnyttäneelle vartalolle. Leveä vyötärönauha luo illuusiota kapeasta vyötäröstä vaikka se olisikin oikeasti kadoksissa, ja housut eivät ole ahdistavan tiukat ja puristavat. Lisäksi ne ovat hyvä sijoitus muuttuvalle vartalolle, niiden kokoa ja istuvuutta kun on helppo säädellä solmimalla vyötäröä tiukemmalle tai löysemmälle, eivätkä ne näytä järkyttävän isoilta sittenkään kun raskauskilot alkavat lähtemään. Paperbag-housuista toimii niin kokopitkä kuin vajaamittainen culottes-mallikin. Aika paljon käytän varmasti ainakin alkuun myös leggingssejä ja muita venyviä housuja, koska ne vaan ovat yksinkertaisesti kaikkein mukavimmat päällä. Tämän kevään trendejä ovat myös ysäriltä oman äitinikin vaatekaapista tutut hiihtarit, eli kangaspökät joissa on lenksut jaloille. Ne näyttävät jotenkin raikkaalta ja kivalta ja sellaiset aion ehdottomasti haalia myös itselleni!

Farkkujen suhteen en ole vielä päättänyt mitä teen. Heti ekana en ole ainakaan ryntäämässä farkkukaupoille, koska ei ole mitään järkeä ostaa farkkuja jotka ovat oikean kokoiset vain hetken aikaa. Sitten kun lähden ostoksille niin mua kiinnostelevat sekä paksummasta farkkukankaasta tehdyt ihan ”oikeat” farkut, että sitten jeggingssit, kenties vanhasta tottumuksesta. Sen muistan ainakin edellisen synnytyksen jälkeiseltä ajalta, että korkeavyötäröiset napakat farkkulegginssit toimivat hyvin sitten kun halusi käyttää jotain vähän ihonmyötäisempää. Ne kursivat mahanahkan hyvin kasaan ja siloittivat siluettia.

Mekkojen kanssa imetys on myös huomioitava, ja siksi uskon että paitamekot ja kietaisumekot tulevat olemaan tämän kevään mekkosuosikkeja. Tuo River Islandin vaaleanpunainen paitamekko on niin herkku! Ja siis vaaleanpunainen, voiko sitä olla liikaa?? Tekisi mieli hamstrata vaan kaikki mahdolliset vaaleanpunaiset vaatteet omaan kaappiin. Saatan silti päätyä kyllä johonkin vähän neutraalimpiin valintoihin, mutta jotain vaaleanpunaista on saatava. En ole päivittänyt takkivalikoimiani viime keväänä ostetun bomber-takin jälkeen, joten tänä keväänä aion ehdottomasti hankkia ainakin yhden uuden takin. Tekomokka houkuttelee kovasti koska se on materiaalina niin upean näyttävä! Ihastuin sekä Ivy Revelin tekomokkaiseen ohueen trenssiin, että River Islandin harmaaseen tekomokkabikeriin. Molemmat ovat ihan syötävän söpöjä! Lisäksi tuo New Lookin metallinhohtoinen toppis on aika herkku myös. Se voisi olla hyvä nyt kun on vielä talvista ja kylmää, ja siinä yhdistyvät sekä talven toppatakkitrendi että kevään metallinhohtoisuus.

Asustepuolikin kaipaa jonkinlaista päivitystä, en ole nimittäin investoinut myöskään uusiin asusteisiin viime kevään jälkeen. Ainakin ostoslistalla on jotkut herkut ja söpöt tennarit joiden kanssa on helppo liikkua ja työnnellä rattaita. Niken Classic Cortezit näyttävät mun silmään jotenkin tosi raikkaalta mallilta tällä hetkellä, samaten ihastuin noihin Topshopin (yllättäen) vaaleanpunaisiin tossuihin. Alkukevääseen nilkkurit on varmasti paras valinta kun on vielä viileää. Ja sitten presseihin ja muihin tapahtumiin olisi kiva löytää kevääksi jotkut vähän hienostuneemmat kengät. Olen aivan ihastunut näihin Flatteredin Alexandra-loafereihin jotka oikein huokuvat tyylikkyyttä ja ovat ihanan teräväkärkiset ja skarpit.

Laukkujen suhteen mä tarvitsisin päivitystä sekä mustasta pikkulaukusta, että sitten jostain vaaleammasta ihanuudesta. Olen ollut tosi tyytyväinen Rebecca Minkoffin Mini Love -laukkuni laatuun joten voisin hyvinkin kuvitella ostavani myös tuon mustan Chevronin. Toisaalta Furlan vaaleanpunainen Metropolis on myös aivan yli-ihana, ja mun edellinen vaalea pikkulaukku eli Marc  by Marc Jacobsin Double Percy taas alkaa olla tosi huonossa kunnossa. Se on ollut mun käytetyin laukku ja sen on kyllä näköinenkin. Mutta ei valitettavasti ollut laadultaan sitä mitä toivoin, enkä enää toiste kyllä saman merkin laukkua osta.

Tuo River Islandin tupsulippis ei ole tuossa siksi että se olisi jokin pakkohankinta tulevaan vaatevalikoimaan. Se on siinä muistuttamassa mua, että mä voin pukeutua juuri niinkuin itse haluan, ja saan tehdä rohkeitakin valintoja. Raskausaikana olen niin kangistunut kaavoihin mammaleggingssien ja trikoolörttöjen kanssa että odotan ihan hurjasti sitä että saan oikeasti pukeutua taas jännittäviin ja inspiroiviin vaatteisiin. Toki olisin saanut nyt raskausaikanakin jos olisin halunnut/jaksanut/viitsinyt. Mutta siinä tulee mun piheys vastaan, en vaan halua käyttää isoja rahasummia väliaikaisiin vaatteisiin, vaan aina jotain ostaessani toivon sen olevan pidempiaikainen sijoitus. Siksi en ole nytkään raskausaikana ostanut kuin muutaman mammapaidan ja ne pakolliset leggingssit, sekä pari hassua vaatetta joita on mahdollista käyttää myös raskausajan jälkeen.

Tein itselleni vielä ostoslistan helpottaakseni tulevaa ostosreissua. Aion pitäytyä tässä listassa, sillä en oikeasti tarvitse mitään tämän listan ulkopuolelta, enkä halua vaatekaappiini yhtään turhia vaatteita – haluan kasata itselleni hyvän valikoiman josta on helppo yhdistellä vaatteita keskenään ja jonka kanssa ei koskaan tulisi fiilistä että ”mulla ei ole mitään päällepantavaa” niinkuin tässä raskausaikana niin kovin usein on tullut.

1. 2-3 kauluspaitaa pastelliväreissä, joko röyhelöin tai näyttävin hihoin koristeltuna

2. 1-2 Edestä napitettavaa tai vetoketjulla avattavaa trikoopaitaa tai toppia harmaana tai mustana

3. 1 Nyörikaula-aukolla varustettu tai muuten avara kaula-aukkoinen neule vaaleassa värissä

4. Paperbag-vyötäröiset housut mustana, beigenä, harmaana tai tummansinisenä

5. Hiihtarit mustana

6. Farkut, sellaiset jotka istuvat ja tuntuvat hyvältä päällä

7. Vaalea alaspäin levenevä midimittainen hame, ehkä pliseerattu

8. Imetykseen soveltuva mekko, joko kietaistava tai paitamekko

9. Kevättakki vaaleassa värissä, oli se sitten biker tai trenssi

10. Tennarit 

11. Siistit mustat loaferit

12. Musta tai vaalea pikkulaukku

13. Villi kortti – jotain piristävää ja hauskaa jonka päälle pukiessa tulee hyvälle tuulelle.

IIk, sellaisia suunnitelmia! En malta odottaa että saan pukeutua kivoihin vaatteisiin (enkä montaa muutakaan asiaa).

Mitkä te olette kokeneet kätevimmiksi imetysvaatteiksi heti alussa? Entä mitkä ovat olleet muuten parhaita vaatteita pikkuvauva-aikana?