Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O.  Pyretin kanssa.

Otettiin viime vuonna kuva meidän koko perheestä yökkäreissä, josta on tullut ehkä mun kaikkien aikojen yksi lempparikuvista. Se on niin rento ja hauska. Päätettiin samalla silloin, että tämä jouluyökkärikuva pitää ottaa uusiksi joka vuosi! Siitä näkee ihanasti lasten kasvun (ja joskus sitten mun ja Oton vanhenemisen myös, mutta toivottavasti ei kovin äkkiä). Tämä on mun blogijoulukalenterin ainoa kaupallinen luukku ja tämä on mukana siksi, koska se on ollut niin tykätty joka vuosi. Siitäkin on muodostunut jo yksi niistä joulun ajan perinteistä, että blogijoulukalenterissa arvotaan joka vuosi Polarn O. Pyretin ihanat yökkärit. Vaikka muuten olen pitänyt joulukalenterin nyt täysin ei-kaupallisena, niin tämän klassikon halusin ehdottomasti mukaan.

Viime vuonna meillä oli yökkäriluukussa klassikkoraitaa harmaana (ovat muuten käytössä edelleen meillä kaikilla, koska käännettävien resorien ansiosta menevät niin pitkään) ja tänä vuonna me valittiin sitten Polarn O. Pyretin maailman hurmaavimpia Disney-uutuuksia. Polarn O. Pyret julkaisi nyt syksyllä upean Disney-malliston, joka vei ainakin mun sydämen mennessään, vaikka en yleensä hahmovaatteista innostu. Varsinkin näin yökkäreissä Polarn O. Pyretin klassinen ja raikas tyyli yhdistettynä suloisiin Disney-hahmoihin toimii todella hyvin mun mielestä. Näissä meidän valitsemissa yökkäreissä seikkailevat Tiku ja Taku joulutunnelmissa. Disney-yökkärit ja muutkin Disney-vaatteet on olleet ihan älyttömän suosittuja, jos haluaa saada vielä omansa niin kannattaa käydä äkkiä ostoksilla, koska niitä ei riitä enää monelle.

Me nauhoitettiin myös Oton kanssa meidän Yhdessä-podcastiin joulujakso Polarn O. Pyretin raitakerrastot päällä. Jouluspessussa puhutaan kaikesta mahdollisesta jouluun liittyvästä: meidän lapsuuden jouluista, joulumuistoista, jouluruuasta, yhteisistä jouluperinteistä ja kaikesta muusta, mitä mieleen tuli jouluun liittyen. Kannattaa kuunnella vaikka joulusiivouksen tai paketoinnin yhteydessä (kuten moni jo vinkkasikin tehneensä). Kiitos hurjasti kaikille kuuntelijoille!

Jakson voi kuunnella:

Apple Podcast-appissa

Spotifyssa

Soundcloudissa

Polarn O. Pyretillä on myös ikioma huikea joulukalenteri, jossa on joka päivä vaihtuva 30% tarjous. Tänään 13.12. tarjouksessa ovat yökkärit! Eli kaikki huikeat yökkärit saa tänään ostettua 30% alennuksella. Polarn O. Pyretin yökkärit on valmistettu luomupuuvillasta ja ne ovat ihanan pehmeitä ja pitkäikäisiä. Yökkäreitä löytyy vauvasta vaariin, ihan koko perheelle ja aikuisten mallit ovat unisex-kokoisia. Mä käytän PO.Pin yökkäreistä kokoa XS (normaalisti mun koko S) ja Otto käyttää kokoa M (hänen normaali vaatekokonsa). Näitä kokoja just kyseltiin multa myös instassa, eli tosiaan koot ovat mun mielestä naisille vähän reiluhkoja ja miehille vastaavat normaalia vaatekokoa.

Yökkäreissä on käännettävät resorit, joiden ansiosta ne menevät hyvin jopa 2-3 vuotta. Meillä esimerkiksi esikoiselle on nyt jääneet pieneksi 3-4 vuotta vanhat 110/116-kokoiset yökkärit, jotka ovat siirtyneet keskimmäisen käyttöön. Nyt esikoinen käyttää sekä 122/128 että 134/140 -kokoisia yökkäreitä. Keskimmäinen käyttää 110/116 sekä 122/128 -kokoisia, ja taaperolla on käytössä sekä 86/92 että siskojen vanhat 98/104 -kokoiset (ja nyt nämä uudet). Etenkin ne mekkomalliset yökkärit ovat todella pitkäikäisiä. Kaikki säilyvät pehmeänä pesusta toiseen ja lapselta toiselle.

VOITA VAPAAVALINTAINEN YÖKKÄRI TAI RAITAKERRASTO POLARN O. PYRETILTÄ

Perinteinen yökkäriarvonta! Minkä ihanan yöhaalarin, pyjaman, yömekon tai raitakerraston sä haluaisit Polarn O. Pyretin valikoimasta ja kenelle antaisit sen lahjaksi (vai itsellesi?). Kommentoi vastauksesi ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, niin olet mukana arvonnassa. Arvonta-aikaa on torstaihin 19.12. klo 23.59 asti. Arvonnan järjestää Polarn O. Pyret (Kids Company Oy) ja Kids Company Oy maksaa lakisääteisen arpajaisveron. Osallistujien tietoja ei tallenneta eikä käytetä mihinkään muuhun kuin voittajan yhteydenottoon.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Green Choicen kanssa.

Me käytetään aika ahkerasti maapähkinävoita kotona, niin leivonnassa kuin ruuanlaitossakin. Satay-kastikkeessa, leivän päällä, banaanileivässä, granolan kanssa, puurossa ja monessa muussa. Maapähkinävoi on terveellistä, herkullista ja sopii hyvin moneen ruokaan, siksi me ollaan siihen ihastuttu. Maapähkinävoi sopii todella hyvin myös joululeivontaan, varsinkin sellaisiin amerikkalaistyyppisiin jouluherkkuihin, joita Pinterestistä löytää pilvin pimein. Jos etsitte helppoja ruokalahja-ideoita jouluun, niin tässä postauksessa olisi kaksi. Näitä ruokalahjoja voi hyvin viedä mukanaan joulun viettoon tai antaa vaikka naapurille. Meillä nämä ekat satsit kyllä meni ihan omaan suuhun (koska pitihän meidän testimaistaa), mutta voi olla, että leivotaan näitä toinen satsi ja annetaan ystäville.

Mä otin inspiraatiota Pinterestistä ja vapaasti yhdistelin muutamaa reseptiä, sekä tein niistä omat suomennetut versiot. Molemmissa resepteissä olen käyttänyt Green Choice luomulaatuisia maapähkinävoita ja molemmat reseptit ovat niin helppoja, että onnistuu esimerkiksi kouluikäiseltä leipoa itsenäisesti (testattu on). Nämä tämän postauksen keksit ja pallot olen kuitenkin leiponut ja kuvannut minä. Rakastan leipoa pieniä ja söpöjä joululeivonnaisia, joten tämän postauksen tekeminen oli mulle erityisen nautinnollista työaikaa.

Green Choice -luomu maapähkinävoit valmistetaan paahdetuista luomu maapähkinöistä (99,3% maapähkinävoista on maapähkinää) sekä pienestä ripauksesta suolaa. Green Choice luomu maapähkinävoista on saatavilla sekä sileä ja pehmeä creamy versio että maapähkinän palasia sisältävä, ihanan rouskuva crunchy versio. Molemmat maapähkinävoit sopivat hyvin näihin resepteihin, mutta käyttäisin itse ehkä kekseihin crunchya ja maapähkinävoipalloihin taas creamya. Jos sinulta löytyy vain toista tai haluat ostaa vain yhden, suosittelen sitten creamya, koska se sopii paremmin molempiin. Keksiresepti on mahdollista toteuttaa täysin vegaanisesti (tuotteet mainittu ohjeessa), mutta en keksinyt millä tuon ei-vegaanisen vaahtokarkkilevitteen voisi korvata maapähkinävoipallojen reseptissä, onko teillä ideoita siihen? 

Petteri Punakuono -joulukeksit

150g  Green Choice luomu Crunchy -maapähkinävoita

15og voita tai vegaanista leivontamargariinia

1,5dl sokeria

1,5dl ruokokidesokeria

2tl vaniljasokeria tai vanilja-aromia

2 munaa tai 1 pieni muussattu banaani ja 3rkl omenaviinietikkaa

3,5dl vehnäjauhoja

1,5tl ruokasoodaa

3/4tl suolaa

60kpl punaisia M&M’s-karkkeja tai punaisia Skittlesejä (vegaanisia)

120kpl pieniä suklaanappeja tai vegaanisia tummasuklaanappeja

Mini pretzeleitä

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita yhteen maapähkinävoi, sulatettu voi, sokeri ja ruokokidesokeri, kunnes ovat hyvin sekaisin. Sekoita vatkaimella joukkoon munat ja vaniljasokeri. Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot, ruokasooda ja suola. Lisää hitaasti kuivat aineet muiden joukkoon samalla vatkaten. Pyörittele palloiksi ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle tarpeeksi kauas toisistaan. Paina pieni lovi nenää varten jokaisen keksin keskustan lähelle. Paista uunissa 12-14 minuuttia. Heti kun keksit tulee uunista (ja on vielä kuumia ja vähän pehmeitä) laita punainen karkki nenäksi siihen loveen, lisää suklaanpait silmiksi ja paina puolikkaat pretzelit poron sarviksi.

No bake -maapähkinävoipallot

100g Green Choice luomu Creamy -maapähkinävoita

100g vaahtokarkkilevitettä (löytyy maapähkinävoihyllystä yleensä)

100g voita tai leivontamargariinia

2,5dl tomusokeria

2tl vanilja-aromia

0,5tl suolaa

130g tummaa suklaata

130g valkosuklaata

strösseleitä

Anna voin pehmentyä hetki huoneenlämmössä. Yhdistä voi, maapähkinävoi, vaahtokarkkimassa, tomusokeri, vanilja-aromi sekä suola ja vatkaa tasaiseksi massaksi. Jäähdytä massaa pakkasessa n. 10 minuuttia. Muotoile pieniksi palloiksi ja laita pallot leivinpaperin päälle lautaselle hetkeksi pakkaseen jähmettymään. Sulata suklaat eri kulhoihin. Pienen coktail-tikun avulla kasta maapähkinävoipallot suklaassa kauttaaltaan ja laita lautaselle leivinpaperin päälle (tärkeää, etteivät tartu kiinni lautaseen). Ripottele päälle haluamiasi strösseleitä. Jäähdytä jääkaapissa n. 30min. Säilytä kylmässä. Tein tuollaisia ”marmoroituja” palloja vielä valko- ja tummasuklaan jämistä, eli sekoittelin molempia lusikalla vikojen pallojen päälle, kun ei riittänyt enää pyöräytettäväksi koko pallolle.

LUKIJAKILPAILU: VOITA GREEN CHOICE –TUOTEPAKETTI!

Mihin jouluiseen reseptiin sä käyttäisit Green Choicen luomu  maapähkinävoita? Kommentoi postauksen kommenttiboksiin ja voita Green Choice -tuotepaketti! Tuotepaketteja arvotaan yhteensä 3 kappaletta, eli kolme voittajaa. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, jotta sinulle voidaan ilmoittaa voitosta henkilökohtaisesti. Arvonta-aikaa on 15.12. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!

Perinteistä kun on ollut paljon puhetta, niin yksi perinteisimmistä joulukalenteriluukuista on ollut se, että lapset selittävät joulusanoja. Näitä vastauksia on niin hauska lukea aina jälkeenpäin ja muistella, että mitähän pienen tyypin päässä on silloin liikkunut. Meillä isot lapset on jo niin isoja, että heidän kanssa tämä ei ehkä olisi enää niin ”hauskaa” selittää näitä joulusanoja, joten nykyisin ollaan siirrytty tähän taapero selittää joulusanoja -malliin. Tätä luukkua jatkamme ainakin tämän vuoden, katsotaan miten sitten ensi vuonna käy, kun hän kasvaa isommaksi. Viime vuoden vastaukset 1,5-vuotiaalta olivat aika hellyyttäviä, eivätkä nämä 2,5-vuotiaan vastaukset ainakaan häviä yhtään niille.

Taaperon jouluhaastattelu 2019: taapero selittää joulusanoja

TONTTU

Taapero: – En tiiä, se antaa lahjoja.

JOULUKUUSI

Taapero: – Joulukuusi sanoo kili kili aina kun joku koskee siihen.

JOULUSUKKA

Taapero: – Se on sellanen, joka roikkuu mun päässä.

PIPARI

Taapero: – Se on sellanen jonka voi syödä. Se maistuu vähän koristeelta ja sötöltä.

LANTTULAATIKKO

Taapero: – En mä osaa sanoo sitä. Milli.

JOULURAUHA

Taapero: – Osaan sanoo. Jos kenellä on vaan yks ja toisella on vaan kaveri ja sitte joku on kahdestaan.

JOULUTÄHTI

Taapero: – Se lentää *osoittaa taivaalle*.

KORVATUNTURI

Taapero: – Se puhdistaa korvat.

JOULUPUKKI

Taapero: – Se antaa lahjoja tontulla.

KULKUNEN

Taapero: – Joulupukki siinä, niinku tää. IIHhhahaaa.

MIKÄ ON PARASTA JOULUSSA?

Taapero: – Leikkiminen ja odottaminen. Joulun odottaminen.

Täältä pääsette lukemaan aiemmat jouluhaastattelut vuosilta 2018, 2017, 2016 ja 2015.

En voi uskoa, että tänään on jo 8. joulukuuta. Jouluaattoon on enää reilut kaksi viikkoa. Niin parasta! Hei ja olisi muuten aika hauskaa lukea teidänkin taaperoiden jouluhaastatteluita. Tein instaan valmiin pohjan tätä varten, joka löytyy sekä tästä alta että mun storysta tänään päivällä (en herää viideltä, mut jos vaikka aamu-ysistä alkaen). Jos haastattelette omaa taaperoa ja käytätte näitä pohjia insta storyssa, niin tägäilkää mua haastatteluun niin jaan niitä sitten mun omassa storyssa. Aina hauskaa kuulla muidenkin taaperoiden ajatuksia. Allaolevat kuvat ovat vapaasti teidän käytettävissä! Ja muistakaa laittaa omaan storyyn myös nuo tyhjät vastauspohjat, jos haastatte muita haastattelemaan omaa taaperoa. 

Aivan ihanaa sunnuntai-päivää kaikille ja ihanaa kun olette seuranneet joulukalenteria tänäkin vuonna ja laittaneet niin valtavasti positiivista palautetta. Kiitos <3 

Näin joulun alla saan itseni jatkuvasti kiinni sanomasta ”no se on meillä sellainen perinne”. Joulukoristeiden valinta -perinne, joululahjojen vieminen hyväntekeväisyyteen -perinne, perhejoulukalenteri-perinne, blogijoulukalenteri-perinne, joulukadun avajaisissa käymis-perinne, perinteiset jouluruuat, pyjamabile-perinne, linnanjuhlien katselu -perinne vain muutamia viime aikoina ääneen sanomiani perinteitä listatakseni. Miten tässä kävikin näin, että meidän perheen joulun aika on ihan täynnä perinteitä? En tiedä, mutta rakastan sitä. Se tuntuu niin turvalliselta, lämpimältä ja ihanalta. Perinteet on meidän itse luomia, joten ne tuntuvat omalta, kotoisalta ja raikkaalta, eivät tunkkaiselta tai vanhanaikaiselta.

Mulle jokavuotiset jouluperinteet ovat keino piristää tätä kaikkein pimeintä vuodenaikaa. Joka päivä on jotain kivaa pientä, jotain, joka vie lähemmäs kohti joulua ja jotain, joka tekee pelkästä joulun odottamisesta ihanaa. Mä melkein toivon, että joulua saisi odottaa vieläkin pidempään, koska tämä joulua edeltävä aika on aina niin ihanaa ja menee aina niin nopeasti. Joulun alla tuntuu, että mulla on ihan tuplamäärä energiaa. En tiedä mistä se tulee, kai mä vain olen niin jouluihminen. Haluaisin olla ”jouluihminen” eli näin energinen ympäri vuoden, mutta en ikävä kyllä ihan taida olla.

En mä lokakuussa jaksa joka (arki)päivä välttämättä keksiä jotain hauskaa ekstraa lasten kanssa. En ainakaan niin usein, että haluaisin itselleni kalenterin, josta joka päivä uusi luukku antaisi meille uuden perheaktiviteetin. Toki me eletään ihan normi arkea ja vietetään yhdessä aikaa ja puuhaillaan milloin mitäkin, mutta aika sellaista tavallista ja jaksamisen mukaan. Ja se on todellakin ihan fine, ollaan me silloinkin onnellisia ja arki tuntuu mukavalta ja rakkauden täyteiseltä meistä kaikista.

Joulun alla se kaikki ekstra ei kuitenkaan ole mulla mitenkään jaksamisesta kiinni. Musta tuntuu, että joka päivä mä haluan tehdä jotain spesiaalia perheen kesken, eikä esim. perhejoulukalenterin yhteiset jokapäiväiset aktiviteetit tunnu työpäivänkään jälkeen koskaan siltä, että ne olisivat liikaa. Mä odotan niitä vähintään yhtä paljon kuin lapset. Tämä on sikäli nurinkurista, että joulun aika on lähes poikkeuksetta mun vuoden kiireisintä työaikaa, jolloin työtunteja kertyy viikon jokaiselle päivälle (ja yölle) enemmän kuin muina kuukausina, joten voisi olettaa, että jaksaminen olisi esim. juuri silloin lokakuussa parempi. Mutta ei, tämä sama toistuu joka vuosi. Ehkä se on sitä joulun taikaa.

Me vietettiin torstaina meidän perinteisiä joulunalusajan (heh) pyjamabileitä lasten kanssa. Otto oli kiipeilemässä ja illastamassa pitkän kaavan mukaan ystävänsä kanssa, joten meillä oli tyttöjen ilta. Levitettiin patjat, peitot ja tyynyt olohuoneeseen, kasattiin iso tarjottimellinen herkkuja, puettiin yökkärit päälle jo iltakuudelta ja katsottiin koko ilta jouluelokuvia. Välissä pidettiin jouludisko ja tanssittiin ja pompittiin patjoilla. Ruuat kerättiin onneksi alta pois.

Meillä oli niin kivaa yhdessä! Eniten mulle merkitsi kuitenkin se, kun juteltiin ja kikateltiin leffojen jälkeen vaikka kuinka pitkään lasten kanssa. Valvottiin vähän, koska edessä oli kolme vapaapäivää itsenäisyyspäivän ansiosta. Puhuttiin ihan kaikesta ja lapsetkin sanoivat, että parasta pyjamabileissä oli se, kun voitiin jutella kaikesta yhdessä. Vitsi miten hyvä fiilis siitä tuli. Ja kyllähän se näin vanhempana on maailman ihaninta, että lapset haluavat vielä kertoa mulle kaikkea ja kysyä multa kaikkea ja ennen kaikkea viettää yhdessä aikaa mun kanssa.

Meidän vanhimmat lapset ovat nyt 6- ja 8-vuotiaita. Tiedän, että tämä perheperinteiden kulta-aika ei välttämättä jatku ikuisesti. Voi olla, että vielä tulee se päivä, kun meidän lapset ovat teinejä ja äidin jokapäiväiset jouluisat perheaktiviteetit eivät todellakaan voisi vähempää kiinnostaa. Siksi mä nautin tästä nyt niin paljon kun vain ikinä osaan. Imen tätä itseeni kaikilla soluillani. Nämä ovat just niitä muistoja, joita mä vaalin sitten, jos tai kun teinejä kiinnostaa joulukuussa ennemmin olla ihastuksen kanssa katsomassa joululeffaa tai kavereiden luona yötä äidin pyjamabileiden sijaan.

Ihanaa iltaa kaikille <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin & Indieplacen kanssa.

Mä rakastan perinteitä, vaikka monessa asiassa olen myös valmis luopumaan niistä ja ottamaan uudet ja paremmat ideat vastaan.  Tässä kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa mä pohdin jouluruokaperinteitä ja jouluruokaan liittyviä muistoja, joita mulla on.

Joulupöytä on mulle tärkeä sekoitus perinteitä ja kokeilua, rakkaita ruokamuistoja ja uusia ideoita. Yksi niistä asioista, joista mä olen joulussa todella iloinen on se, että ennen kuolemaansa mun mummu ehti antaa mulle meidän suvun perinteiset joulureseptit, jotka hän oli kirjoittanut ja tulostanut. Ne reseptit on aina olleet mulle tärkeitä, mutta nykyään ne on vielä ihan älyttömän ekstra-rakkaita ja vaalin niitä kuin kukkaa kämmenellä.

Olen skannannut ne ja tallentanut ulkoiselle kovalevylle ja google driveen ja puhelimeen ja joka paikkaan. En halua ikinä menettää niitä, vaan haluan, että ne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Mun haaveena on ehkä tehdä vielä sellainen valokuvakirja, johon kuvaan kaikki ne perinteiset jouluruuat ja liitän mummun reseptit mukaan. Ehkä sinne voisi liittää meidän perheen omiakin reseptejä mukaan, sillä meille on muodostunut omia jouluherkkuperinteitä myös.

Mun lapsuudessa me vietettiin joulua aina joko mummulassa tai sitten mun tätien tai enon luona. Ei koskaan oltu jouluaattona kotona Helsingissä, vaan lähdettiin aina Ouluun. Meillä ei äidin kanssa siis ollut mitään jouluruokaperinteitä, vaan kaikki tuli sieltä mummulasta tai sukulaisilta. Aina jos vietettiin joulua mummun luona, mä autoin mummua sen minkä pystyin. Leivoin mummun kanssa Hanna-tädin kakkuja ja vaaleita pipareita ja herkuttelin oikeasti itsetehdyillä joulutortuilla, jotka olivat ihan erilaisia kuin ne kaupan taikinasta tehdyt.

Meidän jouluissa oli aina ne kaikki perinteiset jouluruuat: imelletty perunalaatikko, lanttu- ja porkkanalaatikko, sinappihunnutettu joulukinkku, graavilohi, kinkun kastike ja hernetuuvinki, eli oululainen perinneruoka, sellainen paksu hernemössö. Jälkkäriksi oli sekahedelmäkeittoa ja pipareita ja torttuja. Mä tykkäsin jouluruuasta kovasti jo ihan lapsesta asti. Myös ne laatikot, joista moni lapsi ei tykkää, olivat mun suosikkeja. Aina odotin ihan hirveästi ruokailua jouluisin. Mun mummu teki kaiken aina alusta asti itse, tuoreista juureksista ja muutenkin tuoreista aineksista.

Mulle on jäänyt ihan elävästi mieleen yksi joulu mun lapsuudesta, kun oltiin kaikki influenssassa: minä, mun äiti ja mummu sekä vähän pappakin. Kaikki, paitsi mun teräspappa, me oltiin aivan sänkyjen omia. Jatkuvasti korkeassa kuumeessa ja yskässä. Muistan vaan kuinka aaton aattona mun pappa kokkasi yksin jouluruokia, koska pitihän ne jouluruuat silti saada pöytään. Hän paistoi kinkkua ja teki laatikoita. Yleensä mun mummu aina teki ruuat, mutta sinä jouluna pappa valmisti ne. Olivat kyllä ihan yhtä hyviä kuin mummunkin tekemät. Mummu taisi sängyn pohjalta huudella ohjeistuksia.

Mulle ei silloin oikein edes maistunut ruoka, mutta muistan kuinka mulle tuotiin vaaleita Hanna-tädin kakkuja ja söin niitä sängyssä kuumeisena ja murustelin mun lakanoille. Vaikka harmitti olla jouluna kipeänä, tämäkin joulu on jäänyt mieleen lämpimänä muistona. Siellä me sairasteltiin kaikki yhdessä ja lopulta kuitenkin päästiin yhteisen joulupöydän ääreen ja alettiin parantua. Vaikka olo oli kurja, niin ainakin oltiin kaikki yhdessä.

Vietin ensimmäistä kertaa joulua kotona vasta ollessani 21-vuotias. Se oli mun ja Oton ensimmäinen yhteinen joulu. Sinä jouluna me saatiin ne mun mummun reseptit ja sinä jouluna me alettiin luomaan niitä meidän omia jouluruokaperinteitä ja muistoja. Ollaan alusta asti tehty kaikki ruuat Oton kanssa yhdessä. Mun mielestä on ihanaa, että lapset ovat nähneet niin jouluruuissa kuin muutenkin meidän ruokaperinteissä sen, että Oton kanssa ollaan keittiössä(kin) tasa-arvoisia, eikä ruuanlaittovastuu kasaudu kummallekaan yksin. Joulun aikaan me ollaan aina hääräilty kahdestaan keittiössä joulumusiikin soidessa ja tehty saumatonta yhteistyötä.

Toinen todella elävästi mieleen jäänyt muisto, on mun ja Oton joulukinkkumoka vuodelta 2015. En kertakaikkiaan käsitä mikä aivopieru meille tuli Oton kanssa (oltiin siis molemmat ihan todella poikki töistä ja töissä vielä 23.päivä). Me leikattiin kinkusta se verkko pois vahingossa silloin, kun se kinkku oli vielä raaka. Siis miksi, mitä, miten, en vieläkään käsitä. Kätevinä me ratkaistiin tämä ompelemalla se verkko takaisin kiinni kinkun ympärille. Ihan hyvä kinkku me saatiin silloinkin ja nyt naurattaa, mutta silloin meinasi tulla melkein itku, kun ajateltiin kalliin kinkun olevan menetetty. Oltiin siis ennen sitä paistettu onnistuneesti kinkku jo monena jouluna, joten en vieläkään käsitä miksi me yhtäkkiä mokattiin silloin. Onneksi saatiin se pelastettua lopulta. Ja opittiinpahan kerrasta, että ei todellakaan tehdä niin enää.

Vaikka tässä nyt tuli mieleen nämä kaksi muistoa, sairastelu ja mokailu, niin päällimmäisenä ruokamuistona joulusta on kuitenkin ne ihanat yhteiset ateriat, upeat maut ja rentous. Herkulliset ruokamuistot, täysi maha kun on syönyt liikaa graavilohta, mätiä ja sienisalaattia, joulupäivän helppo lounas kun voi vaan yökkäreissä lämmittää jouluruokia. Kynttilänvalo, juuri sopivan makea imelletty perunalaatikko ja aaton aatto -yönä syödyt ensimmäiset kinkkusiivut. Sekin perinne tulee mun lapsuudesta, että kinkku paistetaan aina yöllä. Vaikka me aloitettaisiin kuinka aikaisin, niin yöhommiksi se kuitenkin aina menee.

Mä haluan välittää jouluruualla samanlaisia arvoja ja rakkautta meidän lapsille, kuin itsekin koin lapsuuden jouluissa. Vanhoja ruokaperinteitä, itse alusta asti tekemistä, yhdessä rauhassa syömistä, tuoreita ja laadukkaita aineksia, sekä kiireettömyyttä. Jouluruuat tehdään isoissa satseissa etukäteen valmiiksi, jotta jouluna voi sitten keskittyä olennaiseen: yhdessäoloon, nauttimiseen ja rentoutumiseen. Jouluruokiin panostetaan, koska se on meille mahdollista ja koska joulu on tärkeä juhla ja me halutaan kunnioittaa sitä.

Me ostetaan meidän jouluruuat K-Supermarketista. Sieltä löytyvät niin tuoreet paikallisten tuottajien juurekset, ihanat herkulliset juustot myöhäisillan juustotarjottimelle, tuoreet kalat ja mädit tiskistä sekä loistava glögivalikoima. Suositaan joulupöydässä mahdollisimman paljon lähellä tuotettua, kotimaista ja luomua. Monia reseptejä meidän joulupöytään on tullut myös K-ruoka -sivustolta, kuten savuporoterriini, joka on Oton suurinta herkkua jouluisin. Jaan myöhemmin teille meidän tämän joulun joulumenun, mutta siihen asti jouluruokainspiraatiota voi etsiä hyvin K-Supermarketin sivuilta ja kauppojen hyllyiltä. Siellä voi tutustua paremmin myös K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruokaan liittyen.

Millaisia jouluruokaperinteitä teillä on? Millaisia muistoja teillä on lapsuuden joulupöydistä?