Jo alusta asti joulukalenterissa on ilmestynyt luukku nimeltä meidän joulukuusi. Joka vuosi mä esittelen meidän kuusen. Joulukuusen koristelu on mulle tärkeä ja rakas perinne. Kuten pidempiaikaiset seuraajat tietävätkin, mun lapsuudessa koristeltiin joulukuusi aina itsenäisyyspäivänä. Silloin kultaisella 90-luvulla me oltiin ne ”kummajaiset” jotka koristelivat kuusen ihan liian aikaisin! Kaikki muut koristelivat kuusen aina vasta juuri ennen aattoa tai jopa vasta aattona. Me koristeltiin kuusi aina aikaisin, jotta ehdittiin nauttia siitä, koska ei koskaan vietetty joulua kotona.
Viimeisen 10 vuoden aikana tilanne on kuitenkin hiljalleen muuttunut, ja nykyään tuntuu olevan yhtä yleistä koristella kuusi jo marraskuun puolella, tai viimeistään joulukuun ensimmäisenä päivänä, kuin vasta aaton alla. Nykyisin me ollaan melkein mattimyöhäisiä tämän itsenäisyyspäiväperinteen kanssa, ja tällaisena jouluintoilijana kieltämättä mustakin tuntuu ihanalta ajatus siitä, että kuusta saa katsella vielä vähän pidempään koristamassa olohuonetta. Tänä vuonna me yllätettiin siis lapset, ja jo perhejoulukalenterin tokasta luukusta löytyi riemunkiljahduksia aiheuttanut lappu ”KORISTELKAA JOULUKUUSI”.
Viime sunnuntaina siis koristelimme jo muutaman vuoden vanhan valkoisen kestokuusemme yhdessä lasten kanssa. Myös taapero sai osallistua koristelutuokioon, ja hän aivan yllätti mut hellävaraisuudellaan. Yksikään koriste ei rikkoutunut koristelun tuoksinassa. Tietenkin yritin vältellä antamasta hänelle lasipalloja, mutta hän näppäränä tyyppinä löysi kyllä niitä ihan itsekin. Onneksi hän osasi ripustaa ne yllättävän taitavasti, ja oli ihanaa katsella hänen intoaan.
Tänä vuonna meidän kuusen teema noudatteli aika tarkasti meidän olohuoneen värejä: kultaista, valkoista, viiniinpunaista ja vaaleanpunaista. Joka vuosi lapset saavat valita yhdet uudet koristeet, ja tänäkin vuonna heidän valintansa olivat aivan hellyyttäviä. Esikoinen valitsi lasipallon punaisella tekstillä ja paljeteilla, keskimmäinen valitsi suloisen pehmeän pingviinin ja taaperon valinta oli hurmaavan värikäs lentokone. Ensiksi hän meinasi valita astronautin, mutta vielä kassalla hän ilmoitti, että ”ehkä sittenkin minä haluan sen”. Kysyin että minkä sen, ja hän vastasi ”no sen lentokoneen minä haluan!”. Ja niin sitten kipitin vielä vaihtamaan astronautin lentokoneeseen. Nämä joka vuosi valitut koristeet, joita esikoisella on 7, keskimmäisellä 5 ja kuopuksella 2, ovat niitä, jotka lapset saavat sitten mukaan, kun muuttavat joskus omiin koteihin aikuisena. Mun mielestä tämä on ihana perinne!
Mäkin sain paljon koristeita mukaan äidiltä, kun muutin yksin asumaan v. 2009 joulukuussa. Monet niistä on tänäkin vuonna ripustettuna mun kuuseen. Mä rakastan sitä, että koristeita on kertynyt isompi kokoelma, ja pystyn tekemään kuusesta aina vähän erilaisen joka vuosi. Äidiltä mukaan saadut joulukoristeet ovat mulle rakkaita ja ihania muistoja, jotka mielelläni ripustan joka vuosi. Ne tuovat palan mun lapsuuden jouluista meidän omaan olohuoneeseen. Toivottavasti meidän lapsilla on sama fiilis sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.
Tänä vuonna en juurikaan ostanut joulukoristeita uutena, ainoastaan kaksi pakettia viininpunaisia paperisia ruusuja Ikeasta. Ne olivat vaan kertakaikkisen kauniita ja upeita, ja toivat jotain uutta ja ihanaa joulukuuseen.
Joulukuusi tuo ihanaa valoa, kimallusta ja kauneutta kotiin tämän pimeimmän vuodenajan keskellä. Sateinen sää ulkona tuntuu paljon siedettävämmältä, kun olohuoneessa on ihana kuusi täynnä valoa ja kimallusta.
Millaisia väriteemoja teillä on joulukuusessa tänä jouluna? Milloin teillä koristellaan joulukuusi?
