En voi sanoin kuvailla miten iloinen olin aamulla, kun heräsin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kunnon hellekauden jälkeen nuo sateet tuntuivat niin masentavalta, vaikkakin tulivat erittäin hyvään saumaan: pakottivat mut kököttämään sisällä lukemassa pääsykokeisiin, kun ulkonakaan ei ollut mitään kivaa tekemistä. Tänään on heti jäänyt lukeminen vähemmälle, kun ulkoilma houkutteli liikaa. Onneksi koko alue on käyty läpi jo useampaan kertaan ja mulla on kattavat muistiinpanot, sekä tärpit mahdollisia kysymyksiä varten – kiitos valmennuskurssin.

Matematiikkaa mun täytyy vielä tankata, harjoitustehtäviä tehdessäni mä hämmennyn liian usein vieläkin sanallisissa tehtävissä kysytystä asiasta, kun tuntuu että ne on välillä piilotettu niin hankalasti sinne. Onneksi suurin osa laskuista menee jo kuin vettä vaan, ja ilokseni tehtäviä tarkistaessakin huomasin että ei ollut kuin ihan pari väärin, vaikka tietenkään kokeessa ei saisi tulla yhtään virhettä.

Aamulla suunnattiin kohti Aurinkorannan pikkupuistoa, ja tutustuttiin mukavaan äitiin ja vauvaan kävelymatkalla. Oli ihana tutustua uuteen ihmiseen, ja kiva kun kerrankin joku alkoi vaan juttelemaan mukavia ja höpöttelemään, yleensä tuntuu että mä oon itse se höpöttäjä! On niin piristävää aina tutustua uusiin ihmisiin, ystäviä, kavereita ja tuttuja ei voi koskaan olla liikaa.

Puistossa vierähti yllättäen melkein kolme tuntia, sillä kompaktin kokonsa ansiosta se on helppo kahden alle kolmivuotiaan kanssa. Molemmat ovat kokoajan lähellä, vaikka olisivat täysin eri puolilla puistoa, ja on helppo seurata mitä he tekevät ja auttaa jos tarvitsee. Kyllä me tykätään isoistakin leikkipuistoista, mutta niissä en yksinkertaisesti jaksa olla (yksin lasten kanssa) niin kauan kuin pienessä puistossa, koska musta tuntuu että saan sydänkohtauksen kun yritän kontrolloida molempia tyttöjä yhtä aikaa jättikokoisella alueella, kun molemmat haluavat eri suuntiin.

Zelda viiletti ympäri puistoa ja kiipeili liukumäkeen, pyöri karusellissa ja tietysti myös keinui. Tiara laski liukumäkeä melkein koko kolme tuntia, ja löysi itselleen leikkikavereita roppakaupalla. Puiston jälkeen Zelda simahti istuma-asentoon rattaisiin, ja tultiin kaupan kautta kotiin. Sain itselleni hyvän lukuhetken parvekkeella, kun Zelda nukkui, Tiara lueskeli kirjoja pehmeällä parvekkeen matolla ja mä makoilin aurinkotuolissa ihanassa paahteessa.

Illalla päätettiin vielä teidän innostamana tehdä vähän pidempi iltalenkki ja pyörähtää muutaman kilometrin päässä lähimmässä Lidlissä. Niin moni teistä suositteli Lidlin jäätelöitä Lego-arvonnassa, että olihan se pakko käydä testaamassa. Oli kyllä tosi hyvää, syötiin Oton kanssa valkosuklaa-mansikka crisp -jäätelöt, ja tytöt söivät pienet sandwich-jätskit joissa oli kolmea eri jätskimakua sisällä.

Yllättävän pienillä sotkuilla päästiin vaikka Zeldakin popsi ihan itsekseen koko jäätelön, miten meidän tytöt voikin olla jo noin isoja että syövät jäätelönkin siististi? Tai no ainakin niin siististi ettei paita mene sotkuun, naamasta nyt ei voi sanoa ihan samaa, haha. Tosin mä sotken itsekin melkein aina naaman kun syön jäätelöä, oonko mä vain tumpelo vai käykö muillekin niin vielä tässä iässä?

Sain eilen Sheinsidelta kovasti odottamani paketin, joka sisälsi pari rentoa kesätoppia ja yhden kevyen jakun. Toinen topeista, lyhyt, valkoinen superihana pitsitoppi, pääsi tänään käyttöön, ja mä tykkään kovasti tuosta valkoisesta pitsistä, vaikka toppi onkin vähän läpinäkyvä. Valkoinen sopii kivasti nyt tuon vaaleanpunaisen hiusvärin kanssa, ja mä oon alkanut itsekin tottua jo tähän pinkkiin, vaikka välillä iskee hetkellinen blondinkaipuu. Mitä mieltä te olette, onko toi väri nyt oikeasti toteutettuna hitti vai huti?

Toppi Sheinside* / Housut Dr. Denim / Kengät Zara / Laukku Michael Kors / Käsikoru Ti Sento* / *saatu blogiyhteistyön kautta

Mun piti tehdä sellainen pikapostaus parin lauseen kuulumisilla, koska oikeasti pitäisi lukea, mutta jotenkin mä vain innostuin höpöttämään! Viime aikoina on tullut postattua niin usein, että tällainen hiljaiselo päivän postaustaukoineen saa kunnon puheripulin aikaan. Nyt on kuitenkin pakko tarttua koealueeseen taas, sillä kokeeseen on enää vajaat 38 tuntia, apua! Huomenna luvassa arvontaa, ja perjantaina tulen sitten kokeen jälkeen kertomaan että mitkä fiilikset jäi. Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille<3

Sunnuntai on yleensä se viikon rauhallisin päivä, niin myös tänään. Mutta pinnan alla kuhisee! On jääkiekon MM-finaalia, Eurovaaleja, ja koska ilta ei muuten olisi tarpeeksi jännittävä, päätettiin sitten järjestää vielä sellainen oma pieni jännitysnäytelmä nimeltä ”Lapset yhtäaikaa nukkumaan”. Normaalisti lapset menevät meillä peräkanaa nukkumaan 19-20 välillä, Tiara ensin, ja Zelda perään. Tähän asti Zelda on aina (imetyksen loppumisen jälkeen) nukutettu Oton syliin, ja Otto on kantanut neidin vaan sitten nukkuvana omaan sänkyynsä.

Zelda on kuitenkin jo senverran iso tyttö, että Otolla ei kestä enää selkä jokailtaista nukuttelua, ja muutenkin on varmasti jo hyvä aika opetella omaan sänkyyn nukahtamista, kun ikää on se reilut 13 kuukautta, verraten Tiaraan joka oppi nukahtamaan omaan sänkyyn jo alle kolmikuisena. Meille tämä on tähän asti ollut toimiva ratkaisu, eikä olla sitä koettu mitenkään taakkana. Lapset ovat erilaisia, ja siinä missä Tiara jäi jo ihan pikkuvauvana onnellisena lauleskelemaan sänkyyn ja jokelteli itsensä uneen, Zelda huusi pää kirkuvan punaisena jos hänet yritti jättää yksin sänkyyn.

Ollaan nyt pari viikkoa harjoiteltu omaan sänkyyn nukahtamista päiväuniaikaan ja käytetty tassumenetelmää, eli olen käynyt aina paijaamassa Zeldaa ja laittamassa lammasunilelua takaisin kainaloon, jos tytsy on alkanut itkemään. Yllättävän hyvin kuitenkin on sujunut, ja joka kerta päiväunille mentäessä ei ole tarvinnut käydä paijailemassa, vaan Zelda on tosiaan nukahtanut ihan itse.

Tämäniltainen yhdessä yöunille nukahtaminen sujui odotettua paremmin, Tiara nukahti kymmenessä minuutissa tyttöjen hetken kikateltua yhdessä. Zeldalla kesti reilut puoli tuntia nukahtaa, mutta itkuinen tai hätäinen hän ei ollut. Lähinnä huuteli ja höpötteli itsekseen, leikki vähän pehmoleluilla, ja juuri ennen nukahtamista kitisi pienen hetken, ennenkuin tuli ihan hiljaista. Nyt molemmat nukkuvat, uskomatonta! Tästä me haaveiltiin kolmetoista pitkää kuukautta.

Ja täytyy sanoa että oli ihana kuunnella sitä tyttöjen kikattelua, tuli ihan mieleen yökyläilyt kavereiden luona omasta lapsuudesta. Kikateltiin aina kavereiden kanssa ja jossain vaiheessa aina äiti tuli sanomaan että nyt tytöt nukkumaan. Mä niin näen jo sieluni silmin kuinka monta kertaa me vielä tulevaisuudessa tullaan sanomaan nuo sanat, mutta samaan aikaan olen niin järjettömän onnellinen ja iloinen siitä, että tytöillä on toisensa. Tiara ja Zelda tulevat olemaan suuri tuki ja turva toisilleen, ja varmasti ihanat ystävät myös.

Tänään on ollut kyllä ihan loistava päivä muutenkin, käytiin päivällä puistossa hengailemassa ja syömässä jäätelöä, minkä jälkeen tultiin kotiin kokkailemaan kana-halloumi-mansikkasalaattia. Ruuan jälkeen lepäiltiin hetki, ja lähdettiin sitten käymään äänestämässä. Yllättävän rauhallinen meininki oli äänestyspaikalla ainakin puoli seiskan aikaan illalla, yhtään ei tarvinnut jonottaa. Nyt katsellaan jääkiekon MM-finaalia, ja toivotaan että tuo 1-1 tilanne tuosta vielä kohenee Suomen parhaaksi.

Ihanaa että saatiin yksi yhteinen vapaapäivä viikon päätteeksi, ensi viikolla niitä onkin jo kaksi helatorstain ansiosta, ja sitä seuraavalla viikolla kokonainen viikonloppu ekaa kertaa sitten Vapun. Enää kaksi viikkoa ja viisi päivää kesäloman alkuun, ja oi kyllä, mä todellakin lasken päiviä! Tämä vuosi on ollut varmasti meidän elämän rankimpia kun ollaan molemmat ahnehdittu itsellemme hommia vähän turhankin paljon, Otto töissä ja minä blogin, lasten, pääsykokeiden ja hääjärjestelyiden kanssa, mutta kuuden viikon yhteinen loma varmasti lataa akkuja siihen malliin että jaksaa taas puurtaa seuraavankin vuoden. Välillä on tuntunut että loppuu puhti kesken, mutta nyt jaksaa taas kun tietää että loma on niin lähellä, ihanaa!

Mahtavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Toivottavasti tämä ilta saa vielä arvoisensa päätöksen ja Suomi voittaa MM-kultaa!

Moikka vaan kaikille! Mä en voi sanoin kuvailla miten onnelliseksi toi helle mut tekee, ihan mielettömän ihanaa kun voi vaan lähteä ulos ilman mitään uloslähtörumbaa ja koko maailma (tai kaupunki) on avoinna. Torstaina käytiin ihanien äitiystävieni Oonan ja Min kanssa Miltton Showroomin & Hartwallin Low Alco Barissa eli LABissa maistelemassa nimensä mukaisesti low alcohol/alkoholittomia drinkkejä lasten kanssa. Istuttiin ihanan varjoisella ja rauhallisella sisäpihaterdellä parisen tuntia, heitettiin läppää hauskan baarimikko-Andyn kanssa ja juteltiin niitänäitä.

Eilen suunnattiin Oton duunin jälkeen keskustaan koko perhe, pyörittiin kaupoissa pari tuntia, pysähdyttiin kolmensepänaukiolle puhaltamaan saippuakuplia Tiaran kanssa, ja löydettiin kivoja uusia vaatteita, joista osan vilautinkin jo Instagramissa. Illalla laiskoina tehtiin lähikaupan ”salaattibaarissa” tee-se-itse-salaatit, ja syötiin itsemme kauheaan ähkyyn kotona. Tiara sai valita itselleen ja siskolleen mieleiset salaattiainekset, ja molemmat söivät masut täyteen hienosti. Ihan mahtava juttu että saa itse kasata salaatin haluamistaan aineksista, mä en nimittäin koskaan ole ollut mikään kaupan valmissalaattien ystävä, ellei Stockan herkun ihanuuksia, kuten jokirapucaesaria lasketa.

Tänään onkin ollut sitten ylivoimaisesti kuumin päivä, välillä jopa lapsille vähän turhan tukala, mutta ihana päivä silti. Aamu me siivoiltiin kotona, Zelda nukahti syöttötuoliin mun tyhjentäessä tiskikonetta. Värjäsin nopsasti juurikasvun piiloon, ja iltapäiväksi kipiteltiin Aurinkorannalle, minkä jälkeen rakennettiin vielä pihalla hiekkakakkuja ja tytöt keinuivat hyvän tovin.

Ruuaksi nautittiin uusia perunoita, voikastiketta, sinappisilliä ja lapsille lihapullia, kesän ekat uudet perunat on kyllä aina niin ihanat! Mulla oli tältä päivältä kuviakin, mutta yksi mun muistikorteista, juuri se jota tänään käytin, päätti lakata toimimasta yhtäkkiä, ja kuvat meni siinä. Muistikortin tiedostoja ei enää saa auki, vaikka eri laitteet kuitenkin tunnistavat sen. Onneksi en menettänyt kuin tämän päivän kuvat, tuo tapaus sai kyllä miettimään varmuuskopiointia taas kerran, kaikkien tiedostojen pitäisi olla vähintään kahdessa eri paikassa tallessa, mielellään kolmessa.

Kuvissa Zaran uusi toppi ja H&M:n ikivanhat keltaiset shortsit

Huomenna Otto on kotona koko päivän, ajatuskin tuntuu jo niin luksukselta, ettei mitään rajaa! Viikko on ollut antoisa, mutta raskas. Ennakkoaineisto kummittelee mielessä kokoajan, vaikka olenkin lukenut jo jonkin verran. Silti tuntuu että pitäisi tehdä vielä enemmän. Onni kuitenkin että mulla on lapset hoidettavana, niin saan tekosyyn nauttia auringosta ja ulkoilusta päivisin, vaikka oikeasti pitäisi istua kaikki liikenevä aika nenä kiinni kirjassa, haha!

Toukokuun aikana on luvassa vielä ruhtinaalliset kolme arvontaa, ja paljon muutakin asiaa, joten pysykää kuulolla! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille<3

Moni muistaa varmaan vielä meidän olkkarin matolla pidetyn vappupicnikin? No nyt päästiin vihdoin eilen ulos picnik -viltti matkassa, kun ihana kesäinen sää rantautui kunnolla tänne. Hektinen viikko sai viimein arvoisensa päätöksen, kun Oton töiden jälkeen mä pakkasin muksut ja kimpsut ja kampsut, ja kipiteltiin Ottoa vastaan. Käveltiin huikea viidenkymmenen metrin matka kanavanrantaan ja otettiin hyvä spotti viltille. Ensin näytti menevän vähän pilveen, ja huomasin muistikortinkin unohtuneen kotiin ja pieni epätoivo iski hetkellisesti. Päätin sitten kuitenkin spurtata, ja juoksin hakemaan muistikortin nopeasti sillä aikaa kun Otto kattoi salaatit esille, ja sillä aikaa onneksi aurinkokin löysi tiensä takaisin esille pilvien lomasta.

Kokkasin meille kana-halloumisalaattia, johon laitoin buffalowingsejä valmiiksi pilkottuna (rasvaista mutta niiiiin herkullista), halloumia yllättäen, pari paprikaa kevyesti kuullotettuna, kevätsipulia, kurkkua, kirsikkatomaatteja ja hunajamelonia. Oli kyllä todella hyvää, ja aika nopeaa valmistaakin. Tipakin söi hyvällä halulla, mutta Zelda ei ilmeisesti vielä oikein hiffaa tätä picnik-konseptia kun aina picnikkeillessä neiti vaan heittelee ruokia ympäriinsä, vaikka pöydässä syö nätisti mitä tahansa. Viinirypäleet kelpasivat sentään ja niitä minineiti pupelsi menemään koko picnikin ajan.

Oli ihanaa vaan köllötellä auringossa ja katsoa kuinka innoissaan Tipa tutki kaikenmaailman kukkia ja hanhia ja ötököitä onnesta soikeana. Kuunneltiin musiikkia ja Zelda tanssi varmaan puolet picnikistä, hän ei vaan voi mitenkään olla tanssimatta jos on hyvä biitti soimassa.Pitäisi useamminkin lähteä extempore-retkille vaikka olisikin työpäivä, tämä pieni picnik ainakin pristi tosi paljon ja antoi voimaa jaksaa taas tämän pitkän viikon. Toivottavasti aurinko suosii meitä jatkossakin, niin voidaan mennä picnikille tai rannalle vaikka jokapäivä.

Zelda oli mun huomaamattani pakannut rattaiden alakoriin kirppiskamojen joukossa olleen feikkiuggin ja sillä oli saatava leikkiä sitten myös picnikillä.

Oli ihan parasta voida laittaa sortsit jalkaan, siitä jos mistä tulee kesäfiilis. Ostin muutama viikko sitten ihanat valkoiset pitsishortsit ja punaraidallisen croptopin, jotka pääsivät nyt ensi kertaa käyttöön. Mä otin myös Sheinsidelta saadun uuden merihenkisen collegen mukaan, sillä matkalla jätskiostoksille tuul tosi paljon ja sillekin oli tarvetta. College sopii tosi kivasti shortseihin kuosiltaan ja tyyliltään, vaikka onkin vähän turhan pitkä niiden kanssa pidettäväksi, tai sitten shortsit ovat liian lyhyet, haha.

College Sheinside* / Croptop New Yorker / Shortsit H&M / Ballerinat H&M / Kaulakoru Glitter* / Laukku Michael Kors

*saatu blogiyhteistyön kautta.

Tänäänkin on ollut ihana ilma ja rento päivä, tyttöjen sekä Oonan ja pian kuukauden ikäisen minityypin kanssa. Minityyppi otti rennosti, ja me isommat tytöt käytiin Aurinkorannan kahvilan terassilla syömässä jäätelöt, ja leikkipuistossa muutaman tunnin pyörähdys. Huomenna nähdään kavereita, sekä lasten että mun, ja odotan sitä innolla. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille<3

Synttäriviikko on ohitse, ja edessä on paluu arkeen blogin puolella, ja muutenkin. Tästä viikosta on tulossa erityisen rankka, mutta varmasti sitäkin antoisampi! Mulla on menoa kolmena iltana (joista kaksi valmennuskurssia, yksi blogijuttuja), ja lauantaipäivä kuluu Tampereella kirppistellen, joten hirveästi ei ole aikaa tällä viikolla rentoutua, mutta ei se mitään. Oton kuuden viikon kesäloma, ja siinä sivussa vähän rennompi aikataulu mullekin, siintää jo muutaman viikon päässä, ja sen ajatuksen voimalla aion tsempata jäljellä olevat kiireet tyylipuhtaasti läpi.

En ole oikeastaan vielä miettinyt omaa ”kesälomaani”, toki sellaista olisi hauska viettää. Viikkoa jolloin en avaisi kertaakaan sähköpostia, tai kirjoittaisi mitään. Ehkä toteutan sen, jos saan tsempattua ja kirjoitettua ajastettuja postauksia tarpeeksi viikon ajalle! Mutta siihen on tosiaan vielä aikaa, ei sitä tarvitse nyt miettiä. Luulen etten ehkä tule viettämään lomaa, sillä ajatus siitä että hommat seisoisivat viikon on jotenkin äärimmäisen ahdistava, se ahdistaa mua paljon enemmän kuin ajatus rauhassa kesähelteellä kuvailusta, tai lämpimästä kesäillasta parvekkeella kylmän limun kanssa, postausta tabletilla naputellen.

Mutta nyt kuitenkin vuorossa kuulumisia, kun viime viikolla ei niitä pahemmin tullut kerrottua fb-sivun ulkopuolella synttäriviikon vuoksi. Viime viikko oli kiireinen, mutta ihana. Tiara yllätti mut todella positiivisesti useampana päivänä, kun oltiin kaupungilla blogijutuissa ja tapaamisissa, uusilla rattailla ilman seisomalautaa, joka saapui vasta perjantaina postissa. Neiti käveli täysin mukisematta, mua kädestä pitäen, pitkiä matkoja keskustassa, vesisateessa, ja käyttäytyi niin hyvin kokoajan että melkein sai ylpeyden kyyneleitä nieleskellä.

Ei sillä ettenkö tietäisi että Tiara on hyväkäytöksinen tyttö, mutta kaksivuotias on kuitenkin kaksivuotias, enkä olisi ajatellut että meillä voi sujua niin sutjakasti, olin oikeastaan vähän paniikissa kun tiesin että tulee pitkä reissu ilman seisomalautaa. Mutta nyt meillä kuitenkin on se, ja se helpottaa tietysti tosi paljon kun saan paahtaa normaalivauhdilla eteenpäin, ja Tipa saa levätä jos ei halua kävellä. Uusista rattaista, ja meillä testissä olleista Stokke Xploryista on tulossa juttua heti kunhan tämä viimeinen superkiire viikko hellittää.

Viikonloppuna me otettiin rennosti kiireiden jälkeen. Perjantaina kävin laittamassa uudet, lyhyemmät kynnet Jemmillä, minkä jälkeen tehtiin pieni shoppailureissu keskustaan. Lauantaina käytiin moikkaamassa maailman suloisinta uutta tulokasta naapurissa, kaksiviikkoista pientä neitiä joka oli niin mini että mä en kestä! Kyllä taas kasvoi omat muksut kilometrin verran kun pääsi pitelemään vastasyntynyttä sylissä. Allerginen nuhakin on helpottanut jo sen verran että sain jopa vähän nuuskittua ihanaa vauvantuoksua, haha.

Lauantai-iltana Kaisla ja Simo tulivat meille Euroviisukisastudioon, mitä ennen katsottiin yhdessä meidän reilun tunnin mittainen häävideo. Häävideosta senverran, että kaikki muu oli tunteitaherättävää, ihanaa, nostalgista ja vaaleanpunaista, paitsi yllättäen videon loppupuolella, lyhyt pätkä, jossa harrastan häpeällistä, leffojen nolojen vanhempien muuveja muistuttavaa tanssikävelyä eteenpäin, en voi uskoa että olen tehnyt niin! Meinasin tukehtua nauruun kun näin itseni, mitähän on päässä oikein liikkunut, voivoi. No mutta, oli ainakin hyvät juhlat, ja tästä lähtien muistan kiinnittää huomiota siihen, että vaikka tanssittaa niin edes yritän kävellä normaalisti.

 Euroviisut olivat ihan mahtavat tänä vuonna, ja meillä oli tosi hauska ilta. Syötiin sipsejä ja jäätelöä, ja katsottiin kaikki esitykset läpi. Mun mielestä Suomi oli todella hyvä tänä vuonna, mutta kyllä se neiti Wurst todellakin ansaitsi voiton, ihan mieletön persoona. Joku vuosi me vielä lähdetään Kaislan kanssa paikanpäälle viisuihin, se on varma!

Eilinen äitienpäivä näkyikin jo aika kattavasti videoilla. Oli ihana äitienpäivä, parasta oli se että sain viettää kokonaisen päivän perheen kesken! Toki Michael Korsin Eliza -laukkukin oli ihan mukava, ja tietysti Oton loihtimat herkkuruuat. Eilisestä sai virtaa tähän viikkoon, sekä ihanasta seurasta, että puhelusta mun mummun kanssa, kun mummu tsemppasi mua vielä, kun sanoin että jännittää miten selviän pääsykokeisiin valmistautumisesta tämän kaiken hässäkän keskellä. Mummu on ihana, kuten myös mun oma rakas äiti<3

Tästäpäs tuli nyt superpitkä megapläjäys kuulumisia, ekstra-postausten jälkeen todellinen paluu arkeen. Mutta toivottavasti ei haittaa! Yritän postailla tällä viikolla niin usein kuin mahdollista, ja monipuolisia juttuja. Vaateasiaa on tulossa, uuden laukun esittelyä, muutama ruokaohje, sekä kosmetiikasta juttua ja vaikka ja mitä muutakin. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja hyvää yötä<3