Meille on varsinkin syksyn ja harrastusten taas alettua muodostonut säännölliseksi tavaksi viettää pari tuntia kahdenkeskistä aikaa kummankin lapsen kanssa joka viikko. Zeldan ollessa balettitunnilla Tiaran kanssa tehdään isojen tyttöjen juttuja, ja Tiaran ollessa sirkuskoulussa tehdään niitä juttuja mitkä Zeldaa kiinnostavat. Vaikka tykkään kovasti touhuta yhdessä koko perhe, on se myös ihanaa kun voi keskittyä ihan kokonaan vain siihen yhteen neitokaiseen.

Esikoisen isojen tyttöjen juttuihin kuuluvat mm. matikan tehtävät, lukeminen ja barbitalon rakentaminen. Sellaiset jutut joihin 3-vuotiaan pikkusiskon kiinnostus ja keskittyminen ei vielä ihan täysillä riitä, mutta joista 5-vuotias isosisko nauttii aivan täysillä. Tehtäväkirjojen täyttely on helpompaa kun kukaan ei tule piirtämään tikku-ukkoja kertolaskujen päälle, ja tavutettujen kirjojen itse lukeminen on iisimpää kun pikkusisko ei huuda ääneen samalla omakeksimiään tavuja ja lauseita.

Zeldan kanssa tehdään mitä milloinkin, yleensä harjoitellaan balettiliikkeitä tai sitten lähdetään ulos kävelylle, hän kun rakastaa rauhallisia kävelyitä jolloin voi jutella kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tulee ihan mieleen oma lapsuus, mäkin tykkäsin käydä äidin kanssa kävelyllä iltaisin ja viikonloppuisin ja tutkia uusia paikkoja. Tänään oli Tiaran sirkuskoulupäivä, ja me lähdettiin sillä aikaa Armaksen ja Zeldan ja mun äidin kanssa ulos. Äiti ja Armas-koira ovat täällä vielä tämän viikonlopun, ja Zeldasta oli erityisen kivaa saada taluttaa Armasta koko matkan ihan itse, eikä vaihdella vuoroja siskon kanssa. Tuli ihan nostalginen fiilis ja mun ja äidin kävelyt mieleen meidän reissusta.

Lenkin jälkeen jäätiin kahdestaan pihalle keinumaan, tai no siis hän keinui ja mä höpöttelin. Ihan uskomatonta että meidän nuorimmainen, tuleva keskimmäinen, on jo niin iso että osaa ja uskaltaa keinua itse ja on muutenkin niin reipas. Jotenkin sitä aina pitää nuorimmaista ihan vauvana vaikka hän oikeasti onkin jo osaava ja reipas tyyppi.

*pipo saatu blogin kautta.

Yksi asia on varma: tästä kahdenkeskisestä ajasta isompien muksujen kanssa ei luovuta sittenkään kun meidän vauva syntyy. Ehkä sitä ei voi toteuttaa ainakaan alkuun yhtä helposti ja säännöllisesti, mutta sitä täytyy ehdottomasti järjestää aina välillä. Se on iso juttu niin lapselle itselleen kuin vanhemmallekin. Ja jos vauva-arki on rankkaa, se tarjoaa myös hengähdyksen vanhemmalle ja hetken tyypin seurassa jonka kanssa voi touhuta ja jutellakin. Myös vauvan kanssa vietetään ehdottomasti kahdenkeskistä aikaa, jolloin hänkin saa täysin jakamattoman huomion. Se on ihan yhtä tärkeää jokaiselle lapselle.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Meidän pienin rakas täytti tänään jo kolme vuotta. Kolme vuotta on kulunut siitä kun hän yhtäkkiä yllättäen tulla tupsahti maailmaan kolme viikkoa etuajassa, ja otti heti oman paikkansa perheessä. Jokainen perheenjäsen sitä perhettä tottakai muokkaa omalla tavallaan, mutta kuopuksen myötä sen tajusi jotenkin eri tavalla. Esikoislapsi mullistaa koko siihenastisen elämän, mutta kyllä ne nuoremmatkin sitä elämää muuttavat. Ei kukaan ”mene siinä samalla”, eikä mielestäni kuulukaan.

Kuopus on meidän lapsista se pippurisempi, ja nyt kun ikää on sen kolme vuotta, on omaa tahtoakin jo aimo annos. Aina hän on pitänyt hyvin huolen siitä että ottaa oman tilansa, ja nyt on taas menossa sellainen vähän tulisempi vaihe kun tunteet heittelevät laidasta laitaan. Joskus äiti on esimerkiksi maailman hirvein ihminen, kun hän irroittaa jugurttipurkin kannen kokonaan siitä purkista, eikä muista jättää sitä reunasta kiinni. Mutta suurimmaksi osaksi kuopus on silti hyväntuulinen ja huomaavainen ilopilleri.

Tänään, syntymäpäivänsä aamuna hän kipitti herättyään kylppäriin, missä mä olin suihkussa. Lauloin siinä suihkussa hänelle ”Paljon onnea vaan” ja lopuksi vielä kutsuin häntä ”äidin synttärisankariksi”. Kuopus melkein liikuttui kyyneliin (en ole varma osaavatko lapset itkeä onnesta), mutta siis hän totesi niin vilpittömän onnellisella äänellä hymy korvissa ”kiitos äiti kun sinä kutsuit minua synttärisankariksi, se oli niin kauniisti sanottu” että mulla tuli kyllä ainakin suihkussa silmäkulmaan muutakin kuin hanavettä.

Hän sai lahjaksi itse valitsemansa Baby Born pojan, jonka hän nimesi tietysti ”Charlie-Jaliksi”. Hän on hoitanut vauvaaa suurella rakkaudella koko päivän ja illan, ja yöksi hän peitteli sen hellästi nukkumaan rattaisiin, viiksikuvioisella keittiöpyyhkeellä, rapupehmolelu kainalossa.

Tuolla meidän kolmevuotias nyt tuhisee sängyssä tyytyväisenä. Huomenna edessä vapaapäivä, ja viikonloppuna lapsimessut ja synttärit. Kuulemma hänellä on”Hyvä boogie, ja on kivaa olla kolmevuotias.”. Mitäpä siihen lisäämään sen enempää, kuin että olen mä vaan aika hitsin onnellinen siitä että olen saanut kaksi noin mielettömän ihanaa ja rakasta tyttöä. Onnea meidän rakas Zelda kolme vuotta <3

Enää viikko niin kuopus täyttää kolme, ja synttärivalmistelut käyvät kuumina. Ollaan käyty ostoksilla ja koristelut alkavat olla selvillä. Asusta on vielä vähän epäselvyyttä, ja tarjoilutkin on vähän kysymysmerkki kakkua lukuunottamatta, mutta onneksi on vielä se viikko. Kuopuksella on mielessään erittäin mahtipontinen kakku, ja mua vähän jännittää että mitä siitä tulee kun minä lähden sitä toteuttamaan. Ainakin siitä tulee luultavasti hauskan näköinen jos ei muuta. Jos on jotain lifehackseja siihen miten toteuttaa iso kerroskakku mahdollisimman helposti niin olen erittäin kiinnostunut kuulemaan!

Jali ja Suklaatehdas -teemaan sopivasti me ollaan hankittu kaikkea vähän kaikissa väreissä, mahdollisimman kirkkaita värejä ja näyttäviä juttuja. Synttäreille on tulossa ainakin ilmapallojäätelöitä, viirejä, tupsuviirinauhaa, jättimäisiä koristetikkareita kartongista ja paljon muuta. Tätä teemaa on ollut niin hauska miettiä ja parasta on ollut ottaa synttärisankari itse mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon: hän on valinnut itse servietit, tupsuviirit ja ilmapallojen värit. Pinterestin ihmeellinen maailma on toiminut suurena innoittajana, sieltä löytyvät aina parhaat juhlavinkit ja kuvat ja ohjeet.

Wonka-suklaata me käydään hakemassa Behnfords’ilta (kiitos vinkistä sinulle ihana blogini lukija!!), ja pöytää koristamaan pitäisi hommata vielä vähän ruohomattoa. Sitä löytyy varmaankin jostain ihan perus rautakaupasta tai muualta. Musta tuntuu että joka vuosi synttäreiden järjestämisestä tulee kivempaa ja kivempaa, kun muksutkin tajuavat enemmän ja enemmän ja heille saa keksiä kaikkea hauskaa aktiviteettia. Synttäreille on tulossa ainakin ongintaa niinkuin mun omilla lapsuuden synttäreillä oli, sekä pari muuta leikkiä, kuten pään kiinnitystä mustikkapalloon, ja muksujakin on tulossa paikalle enemmän kuin koskaan aiemmin. Luulen että Zeldalle tulee huiput juhlat!

Mä olen niin innoissani etten malttaisi enää odottaa, mutta ehkä ihan hyvä kuitenkin että on vielä hetki aikaa valmistella ja tehdä kevätsiivousta. Parveke pitää ainakin laittaa talven jäljiltä kuntoon ennen juhlia ja siinä on hommaa.

Tänään on mun ja tyttöjen vapaapäivä, ja aiotaan ottaa siitä kaikki ilo irti! Täällä öllötellään yökkärit päällä, syötiin aamupalaa sohvalla makoillen ja suunnitelmissa ei ole mitään sen ihmeempää. Saa nähdä mitä keksitään.

Ihanaa perjantaita kaikille <3 HEI ja jakakaa ihmeessä jos on jotain vinkkejä helpoista (teemaan sopivista?) synttäritarjoiluista!

Mä rakastan Ottoa. Mun hassua miestä, joka joka päivä kurvaa hakemaan mut töistä vaikka ei tarvitsisi, ihan vaan että saadaan olla hetki kahdestaan. Mun miestä, joka innostuessaan jostain uppoutuu sen maailmaan ihan todella, ja joskus vetää mutkin mukanaan. Mun miestä joka on tutustuttanut mut näiden vuosien aikana niin moneen uuteen asiaan, joita ilman en nykyään osaisi enää olla ilman. Mun miestä, joka turhautuu yrittäessään paistaa täydellistä kananmunaa ja luullessaan epäonnistuneensa siinä. Mun hassua miestä, joka mun tarjoutuessa ottamaan mahdollisesti epäonnistuneen kananmunan ilmoittaa naama kurtussa yrittäneensä paistaa sitä täydellistä munaa mulle, ei kuulemma hänen munillaan niin väliä ole. Mun miestä, joka lohduttaa mua silloin kun suren hukkaamiani aurinkolaseja. Jonka mielestä on ihan ok että mua harmittaa se että hukkasin ne, ja joka ymmärtää että sellainenkin voi harmittaa. Ja joka jaksaa vakuuttaa mulle kymmenen kertaa että saan ne varmasti takaisin, ollen oikeassa.

Mä rakastan meidän hassua pientä isoa esikoista, joka joskus miettii sanansa niin tarkkaan että hänellä kestää sanoa yksinkertaisessa lauseessa niin kauan että kerkeäisi nopeasti käydä lähikaupassa jos juoksisi. Esikoista, joka joskus puhuu niin nopeasti ettei pysy perässä. Esikoista, joka haluaa joka päivä opettaa kuopukselle uusia asioita, välillä kärsivällisesti, välillä turhautuen. Esikoisesta, joka on fiksu, välittävä ja ihana tyttö, välillä pelottavankin fiksu. Esikoista, joka ymmärtää enemmän kuin välillä haluaisi noin pienen ymmärtävän. Esikoista, joka huolehtii aina toisista, äidistään, naapurin koirasta ja päiväkodin hoitajastakin. Esikoista, joka miettii kaiken todella tarkkaan, harkitsee ja punnitsee. Esikoista, jonka kanssa fanitetaan yhdessä Antti Tuiskua, Robinia, Evelinaa ja Sannia. Esikoista joka on ihastuttavan korrekti joka tilanteessa.

*Panta  & paita saatu blogin kautta Lindexiltä.

Mä rakastan meidän hassua pientä kuopusta, joka hänkin hitsi vieköön täyttää kohta kolme! Meidän kuopusta, joka on syntynyt sarkasmi suussaan, sitä itse tajuamatta. Kuinka joku voikin olla niin naseva, hauska ja osuva tajuamatta sitä vielä itse ollenkaan? Kuopusta, joka on aivan kuin isänsä: uppoutuu yhteen asiaan kerrallaan ja haluaa tuoda sen asian elämänsä jokaiselle alueelle mukaan. Kuopusta, joka haluaa Jali ja Suklaatehdas-synttärit ja joka sellaiset myös saa. Kuopusta, joka osoittaa rakkauttaan usein ja paljon, eikä koskaan unohda kehua jos näkee jotain kaunista, oli kyseessä sitten päiväkotikaverin äidin korvakorut tai bussikuskin hieno takki. Kuopusta joka on mun ikuinen sylivauva ja kotonakin viihtyy sylissä, kainalossa ja viekussa.

Mä rakastan nykyään myös itseäni. Täytyy mussa jonkun olla ihan ok kun saan viettää mun elämää kolmen noin mielettömän tyypin kanssa. Ainakin mä oon ihan yltiömäisen onnekas, kun olen heidät saanut elämääni. Kiitos minun hassu pieni perheeni, kun teette mut niin onnelliseksi joka ikinen päivä. <3

Millaisia hassuja pieniä tai isoja perheitä teillä on? <3 Ihanaa perjantaita kaikille!

Niin ihanaa hiljentyä joulun viettoon ihan rauhassa! Kuluneet pari päivää ollaan öllötelty kotivaatteissa, luettu kirjoja, syöty kinkkua niin että napa ruskaa ja leikitty ja pelattu uusilla jutuilla. Käytiin myös Oton tädin luona kylässä ja syömässä Tapaninpäivän lounas.

Joululahjapeleistä varsinkin Junior Alias on noussut nopeasti meidän pelisuosikiksi, etenkin kun esikoinen osoittautui ihan mestariksi siinä pelissä, päihittää mut ja Oton selittämisessä ihan 6-0. Jotenkin 4-vuotiaalla on taito selittää mahdollisimman selkeästi mutta kuitenkin nopeasti ja yksinkertaisesti kaikki sanat, me aikuiset ollaan liian monimutkaisia.

Kuopus sen sijaan viihdyttää ihanilla vastauksillaan ja täydellisellä piittaamattomuudellaan pelin kulusta tai voittamisesta. Hän vastaa ihan mitä mieleen juolahtaa, ja selityksistä ja hänen vastauksistaan tulee välillä aika hauskoja yhdistelmiä. Silti tuntuu että nuorempi neiti on yhtäkkiä kasvanut parissa päivässä ainakin puoli vuotta, hän on oppinut L-kirjaimen ja alkanut käyttää aiemmin oppimaansa S-kirjainta. On niin outoa, kun on tottunut siihen että toinen kuulostaa miltä kuulostaa, samalta kuin minä pienenä, ja yhtäkkiä hän alkaakin puhumaan ihan tavallisesti ärrää lukuunottamatta. Joka päivä hän on vähemmän ja vähemmän vauva, vaikka aina mun vauva onkin.

Ollaan katseltu leffoja ja vaan oltu ja ulkoiltu, niin parasta. Ihanaa on myös ajatella että vielä seuraavat kolme viikkoa me saadaan Oton kanssa viettää joka viikko pitkä viikonloppu yhdessä, se tekee oikeasti tosi paljon ja auttaa varmasti jaksamaan koko kevään. Ja sekin on kiva että auringonvalo lisääntyy tästä viikosta eteenpäin ainakin minuutin joka päivä (tai jotain sinne päin), ja kolmen viikon kuluttua sitä valoa on jo melkein puoli tuntia enemmän päivässä.

Meillä on ollut mahtava joulu, ja on ihanaa kun Armas ja mun äitikin ovat olleet pitkästä aikaa täällä. Tytöillä oli mummuaan tosi tosi kova ikävä, ja he ovatkin nyt olleet tosi iloisia siitä että mummu on vihdoin täällä.

Tämä hiljentyminen, todellinen joulunviettoon rauhoittuminen on tehnyt niin hyvää touhukkaan syksyn jälkeen. Näiden päivien jälkeen on hyvä käynnistellä pian vaihtuva vuosi vähän rennompaan tahtiin ja uudella puhdilla. Tytöt ovat lomalla ensi viikon päiväkodista, joten heillekin tulee nyt vähän pidempi joululomatauko ja varmasti loman jälkeen menevät jo ihan innoissaan hoitoon.

Mä lähden tänään viettämään tyttöjeniltaa Julian kanssa ja odotan sitä jo tosi innolla! Ihan huippua päästä vähän ulos, kun en ole moneen kuukauteen käynyt missään! Mennään jonnekin Tapsan Tansseihin ja pidetään hauska ilta.

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille <3