Nyt on viidakkosynttärit ohitse ja voi vitsi miten meillä oli kivaa! Melkein kaikki kutsutut pääsivät paikalle, ja me saatiin kerrankin kaikki ajoissa valmiiksi vaikka nämä oli ekat teemasynttärit jotka olen ikinä järkännyt. Tytöt olivat aivan pähkinöinä vieraista, viidakkoasuistaan ja tietenkin tarjottavista. Neiti päivänsankari pukeutui tiikeriksi ja Tiaralla oli söpö elefanttiasu.

Meidän viidakkobileiden viidakkoisuus jäi ehkä vähän pieneksi muun paitsi tarjottavien osalta, mutta ainakin lapsilla oli hauskaa asuissaan, ja osa vieraistakin oli panostanut oikein kunnolla. Mä koristelin meidän liitutaulun ja ruuat yritin suunnitella mahdollisimman viidakkoisiksi. Niistä on tulossa oma erillinen postauksensa ensi viikon aikana, mutta kaikkein suurin lemppari itse kakun lisäksi olivat ehdottomasti banaanitikkarit, jotka oli yllättävän helppo tehdä. Synttärikakusta kiitokset vielä mun ystävälle Inalle, joka leipoi aivan ihanan ja herkullisen kakun.

Koristeiksi me ostettiin muovieläimiä, erilaisia coctailtikkuja Tigerista viidakkotyylisinä, värikkäitä kartonkeja joista askarreltiin kirjaimia, sekä erilaisia ilmapalloja. Lasten asut mä ostin Butterick’sista, missä valikoima oli oikein hyvä. Pienten lasten asujakin oli monen monta erilaista ja meinasi oikein iskeä valinnanvaikeus. Mun valinnat taisivat osua oikeaan, koska kummallekaan ei tullut kilpailua siitä että kumpi saisi jommankumman asun, vaan molemmat nappasivat heti itselleen omansa ja olivat niistä innoissaan.

Lapset touhusivat kavereidensa kanssa koko iltapäivän ja loppuillasta alkoi tulla jo pienoinen iltavilli. Pääasia että kaikilla oli hauskaa! Zelda sai aivan ihania lahjoja, joista suuret kiitokset kaikille! Iltasaduksi luettiin tänään kummisedältä saatu Lilla Spöket Laban -kirja, joka tulikin tosi tarpeeseen, koska meillä on ruotsinkieliset vähän isompien naperoiden kirjat ollut tosi vähissä.

Aikamoinen hulinaviikonloppu takana, ja vielä yksi hulinaviikonloppu edessä, ennenkuin rauhoitutaan vapun viettoon. Meillä vapusta taitaa tulla aikalailla viime vuoden tyylinen, piknikkiä lasten kanssa, keskellä olkkarin lattiaa tai sään salliessa vaikka Espan puistossa. Nyt kuitenkin vielä muutama synttärikuva, ennenkuin me aletaan siirtyä takaisin arjen pariin täältä juhlahumusta.

Kiitos vielä kaikille vieraille ja kaikille teille ihanille jotka olette onnitelleet Zeldaa tällä viikolla! Ja vielä kerran onnittelut meidän pienelle prinsessalle <3

Ihanaa alkavaa viikkoa ja hyvää yötä!

Tänään yritettiin ottaa vähän 2-vuotiskuvia Zeldasta päivällä, ja muutaman kivan kuvan sainkin otettua. Neidillä oli aika meiningit päällä niin jäi kuvailut vähän lyhyeksi tänään, mutta pitää kokeilla myöhemmin jos saataisiin vaikka ulkona otettua kauniita kuvia kun ilmat vähän lämpenevät. Me ostettiin Zeldalle Zarasta keltainen synttärimekko, joka tosin ei tule neidin päälle sunnuntaina, sillä viidakkobileet vaativat viidakkoasut. Mutta ihana keltainen mekko on täydellinen etenkin kun ilmat lämpenevät, ja sopii Zeldalle mun mielestä tosi hyvin. Ihana oranssi kukkapanta löytyi H&M:ltä.

Zeldan kanssa pitää olla actionia kun ottaa kuvia, muuten hän ei pysy paikoillaan edes sitä hetkeä kun kamera tarkentaa ottaakseen ensimmäistä kuvaa, ja siksi hän saikin esitellä uutta kuormuriaan ja heitteli innoissaan keltaista pikkumyypalloa joka me ostettiin jo Tiaran vauva-aikana. Pikkumyypallo on edelleen molempien lemppari jolla pelataan jalkapalloa ja jota syötellään innoissaan.

Tytöt tuntuvat olevan viidakkoteemasta innoissaan, ja laskevat öitä siihen että on aika juhlia. Musta on ihanaa miten innoissaan Tiara on siskonsa juhlista, ja miten tärkeää hänellekin on että pikkusiskolle tulee kivat synttärit.  Mäkin olen kyllä ihan into piukassa, ja päässä pursuilee kivoja ja helppoja ideoita, jotka ajattelin jakaa teidänkin kanssanne kunhan juhlat ovat ohi, jos joku muukin sattuisi haluamaan järjestää pirskeitä samalla teemalla. Meidän keittiö on tällä hetkellä täynnä banaaneja, koska viidakko. Löysin muuten tosi söpöt asut tytöille eilen Butterick’sista kun oltiin keskustassa työlounaalla, eivätkä tytöt malta odottaa että saavat pukeutua niihin.

Ollaan tehty vähän muitakin synttäriostoksia ja ostosteltu myös Oton kanssa ensi viikon gaalaa varten tänään, joten ainakin uusia päivän asuja ja/tai ostospostausta on pian luvassa! Mä löysin jo itselleni mekon johon olen supertyytyväinen, ja muutenkin gaalalook alkaa jo hahmottua. Tällä kertaa mennään aika rennolla meiningillä, mutta vielä en ole päättänyt ihan kokonaan että kuinka rennolla, saa nähdä mihin tässä vielä päädytään! Mä sain tänään kuulla että ollaan molemmat Oton kanssa omissa kategorioissamme viiden parhaan joukossa tällä hetkellä, joten ihan hirmuisen suuret kiitokset teille kaikille jotka olette käyneet äänestämässä! Äänestysaikaa on vielä muutama päivä jäljellä, joten jos haluatte ja jaksatte niin käykää ihmeessä äänestämässä jos ette vielä ole käyneet. Otto löytyy Vuoden blogitulokas-sarjasta ja minä olen ehdolla Luonnollisen upea -sarjassa. Kiitos vielä hurjasti, meidän molempien puolesta.

Loppuviikosta luvassa siis tietenkin synttärijuttuja, mutta myös pientä katsausta äitienpäivälahjaideoihin, sekä katsausta #oikeanainen -haasteeseen, johon on tullut ihan hurja määrä osallistujia! Kiitos ihan mielettömän paljon kaikille teille osallistumisesta<3 Hyvää yötä ihanat!

Ja en nyt puhu kyllä deittiviikonlopusta tai kahdenkeskisestä pikalomasta johonkin Euroopan kaupunkiin. Mutta rakkausviikonloppu silti, täynnä rakkaita ihmisiä ja yksi rakas pieni chihuahua, joka reilun puolen kilon painostaan huolimatta on suuri persoona, ja tuo suuresti rakkautta meidän elämään. Lapsimessuilla tavattiin iso joukko ystäviä ja tytöt kävivät rakastavasti halimassa muumipeikkoa, ja sunnuntaisilla synttäreillä taas nähtiin rakkaita sukulaisia. Toiminnantäyteisyydestään huolimatta aivan ihana  ja rentouttava viikonloppu.

Kuten eilen jo kerroinkin, täällä ollaan aivan rakastuneita, ihan koko perhe. Nuorempi neideistä ei tosin ole niin kiinnostunut pienestä ”Ahmasta”, mitä nyt käy välillä silittämässä, mutta tänään Armas otti nokoset Tiaran sylissä Pikkukakkosen ajan ja viihtyi oikein hyvin.  Zelda, huomenna tasan kaksi vuotta täyttävä kuopuksemme, on vähän enemmän toiminnan nainen, eikä ikinä istuisi paikallaan edes puolikasta Pikkukakkosta, ainakaan vielä.

Ihan uskomatonta että huomenna siitä on tasan kaksi vuotta kun mä synnytin Zeldan! En voi ehkä vielä käsittää tätä, mutta pakko se on. Mä kirjoitan huomenna enemmän synttärijuttuja ja ajatuksia siitä mitä kaksi vuotta kahden lapsen äitinä on tuonut tullessaan, ja miltä se on tuntunut, mutta nyt tyydyn vain toteamaan että on meidän pienestä ruttuisesta vauvasta kasvanut kyllä maailman ihanin nuori neiti, ja noista kahdesta maailman ihanimmasta neidistä melkoinen parivaljakko.

Huomenna ei vielä pidetä hurjia synttäribibiksiä, mutta kuopuksemme saa viedä itse valitsemansa Angry Birds -keksit päiväkotiin ja tarjoilla komppiksille kanssa. Illemmalla mennään ostamaan hänelle synttärilahja ja käydään varmaan jätskillä. En vielä tiedä mitä ihmettä me ostetaan kun leluja on ihan liikaa, potkupyöräkin saatiin lapsimessuilta ja pyöräilykypärä olisi ehkä vähän tylsä syntymäpäivälahja vanhemmilta kaksivuotiaalle. Ehkä me vain tehdään niin että mennään yhdessä ostoksille ja annetaan Zeldan valita itselleen jotain mistä hän todella pitää.

Sunnuntaina on sitten juhlien aika, ja juhlavalmisteluistakin ajattelin kirjoittaa pienesti etukäteen. Viidakkoteemasta on jo riittänyt vitsiä kummisetien keskuudessa, saapa nähdä millaisia eläimiä meille sunnuntaina tulee juhlimaan! Pitäisi vielä keksiä asut meille kaikille, ja koristelut kotiin. Mä haluaisin jotain tosi siistiä ja viidakkoista, nyt jos jollain on vinkki mistä kaupasta (ei nettikauppoja, koska ei ehdi enää) löytää parhaat teemakoristeet niin saa vinkata!

Mä menen nyt pusuttelemaan tuota Armasta ja katsomaan Game of Thronesia vihdoinkin vuoden odotuksen jälkeen Oton kanssa sohvalle, kun tytötkin jo nukkuvat nätisti kerrossängyssään. Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Loman jälkeen on viikko lähtenyt vauhdilla käyntiin kun huomenna on jo torstai, mitä ihmettä? Viikko on ollut yllätyksiä ja ihania asioita täynnä, ja fiilis on ihan loistava. Ollaan oltu paljon ulkona, ja nautittu auringosta. Tytöt ovat olleet päiväkodissa ja me töissä, ihan sitä perus arkea kuitenkin kaiken ihanan keskellä. Päiväkodissakin on sujunut mukavasti vaikka pääsiäinen aiheuttikin tavallista pidemmän tauon päiväkotipäiviin. Mä en oikein tiedä edes mitä sanoa! Pää on jotenkin ihan pyörällä, koska Otto. Tuntuu hullulta, että Oton eilinen Tissikriisi-postaus levisi niin laajasti ja leviää edelleen. Mutta mä olen ylpeä mun miehestä, ja myös kiitollinen kaikille teille kauniista sanoista. Te olette ihania, kannustavia, upeita ja piristätte aina päivää!

Takki on jotenkin ihan tyhjä, mulla oli niin paljon ajatuksia mutta nyt istun tässä ja tuijotan näyttöä enkä saa mitään muuta suusta ulos kuin hömelön virneen kun tuijotan söpöjä kuvia meidän tytöistä. On ne vaan aika ihania tyttöjä, joista mä olen maailman kiitollisin ja onnellisin. Toinen on oppinut keittämään äidille kahvit Dolce Gustolla, ja toinen puhua pälpättää niin että ei saa suunvuoroa. Hyödyllisiä taitoja molemmat, ja kompensoivat toisiaan. Toisen keittämä kahvi herättää kun pitää yrittää pysyä toisen juttujen perässä, kätevää!

Me tehtiin maanantaina yli kahden tunnin lenkki tyttöjen kanssa auringossa. Istutiin merenrannassa, käytiin padolla kävelemässä ja katsomassa meidän vanhaa kotia jossa asuttiin Tiaran vauva-aikana. Niin paljon ihania muistoja, niin paljon naurua ja toisaalta myös ylpeyttä siitä miten pitkälle siitä kaksiosta, rikkinäisellä pyykinpesukoneella varustetusta nuoren perheen ensimmäisestä asunnosta, on päästy. Oton kanssa muisteltiin miten onnellisia me oltiin meidän ekasta yhteisestä asunnosta, miten isoja mullistuksia me koettiin siellä. Me oltiin siellä niin onnellisia, vaikka olikin se rikkinäinen pesukone. Mutta se oli oma rikkinäinen pesukone, ja oma koti, jossa asui meidän oma pieni perhe.

Vaikka nykyään asiat on huomattavasti paremmin kuin siellä, ja edelleen on oma koti, ihan ehjällä pesukoneella varustettuna, tulee sillä vanhalla kodilla olemaan aina erityinen paikka mun sydämessä. Ja musta on ihanaa, että aina kun huristellaan siitä bussilla ohi, tai käydään kävelyllä lasten kanssa, isompi tunnistaa jo ”äiti tuossa talossa me asuttiin kun minä olin vauva!”.

Meidän nostalgialenkki huipentui kevään ensimmäisiin ulkona nautiskeltuihin jätskeihin, kun pysähdyttiin vanhan kodin lähellä Mäkissä. Daim Mcflurry keväisessä auringossa oman perheen kanssa maistui niin pirun hyvälle, rakkaudelle, lämmölle ja noh sille Daimille, Daim on mun lemppari ja näytti maistuvan naperoillekin. Tulee hyvä mieli kun muistelee maanantaita, eipä voi kovin monena viikkona vuodessa sanoa näin, heh.

Viikonloppu koittaa jo ihan pian ja meillä on edessä ainakin vierailu lapsimessuilla, sekä tyttöjen pikkupikkuserkun ensimmäiset synttärijuhlat. En melkein malta odottaa, kaikkea kivaa tekemistä! Oletteko te menossa lapsimessuille käymään?

Ihanaa huomista torstaipäivää ja hyvää yötä teille kaikille <3

Siivouksen, rennon lounaan, sen barbieleikkimaratonin ja puistoreissun jälkeen me pidettiin tänään lasten kanssa pieni askartelutuokio. Askarteluista ei kyllä tullut niin kovin pääsiäismäisiä kun mielikuvitus lähti lentämään, mutta pääsiäisjuttujen sijaan me saatiin aikaiseksi Monsieur Mato, Rouva Leijona suurella leijonanharjalla, muutama pupu, tipu, ihminen ja joku jonka nimeä en enää muista. Me askarreltiin piipunrasseista ja pampuloista, joita saatiin Tigerilta pääsiäisyllätyksen mukana.

Piipunrasseista on maailman helpointa askarrella, ja niistä jo pieni melkein-kaksivuotiaskin saa väkerreltyä mieleisiään juttuja. Pompulapampulat sen sijaan vaativat liimaa kiinnittyäkseen, ja liiman mä jätin mun ja Tiaran jutuksi. Yllättävän vähillä sotkuillakin selvittiin vaikka tämä oli eka kerta kun annoin Tiaran omatoimisesti käsitellä (muuta kuin paperi-) liimaa. Hän osasi hienosti ottaa sitä aina pumpulipuikolla pienestä läjästä johon sitä kasasin paperin päälle, ja levitti oikein siististi aina pampulalle ja liimasi niitä yhteen. Me koristeltiin eläintyypit vielä tarroilla, jotka oli tarkoitettu liimattavaksi pääsiäismuniin. Karvainen pampula ei ollut ihan se paras tarttumapinta, mutta oikeastaan hahmoista tuli ainakin tuhat kertaa hauskempia kun niiden silmät, viikset ja muut olivat aivan vinossa ja ihan miten sattuu. Juuri sopivan sinnepäin-askartelua, taattua meidän tyyliä.

Zeldalle iski väsymys melko pian askartelutuokion aloituksen jälkeen ja hän lähti sohvalle nukkumaan minikokoisen pehmopingviininsä Koi-Koin kanssa, ja sillä aikaa me Tipan kanssa askarreltiin vielä monta eläintä. Pikkuinen pingviini sai nimekseen Koi-Koi kun Zelda vetäisi sen narunvedossa Lintsillä viime kesänä. Silloin hän ei vielä höpötellyt niin paljoa kuin nykyään, mutta osasi silti nimetä pingviininsä ja nimi on pysynyt tähän päivään asti. Mun mielestä Koi-Koi on ihan paras nimi, toivottavasti Zelda ei ikinä vaihda tai unohda sitä.

Meidän askartelut ei ehkä ole mitään sisustuslehden kansikuvamateriaalia, mutta ainakin meillä oli kivaa niitä tehdessä ja saatiin aikaakin kulumaan oikein hyvin. Ei kai kaikella askartelulla tarvitse olla niin hienoa päämäärää, voihan sitä vain askarrella lasten kanssa askartelemisen ilosta, silloin se on oikeastaan vielä entistä mukavampaa ja lapsetkin saavat toteuttaa omaa mielikuvitustaan täysillä!

Hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua kaikille <3