Joululoman viimeiset päivät ja Heureka lasten kanssa

08.01.2018

Tänään jatkui taas loman jälkeen eskari ja päiväkoti isommilla tytöillä, ja arki on pikkuhiljaa käynnistymässä. Otolla on kuitenkin vielä tänään ja huomenna lomaa, niin olen pitänyt tänäänkin sellaisen tehokirjanpitopäivän että oksat pois! Hyvä että olen saanut hommia hoidettua, ja vuoden voi aloittaa puhtaalta pöydältä jälleen. Me käytiin viimeisen lomapäivän kunniaksi eilen lasten kanssa Heurekassa ja voi vitsit meillä oli kivaa siellä!

Me annettiin lapsille muutama vaihtoehto mitä tehdä vikana lomapäivänä (luistelu, leffateatteri tai tiedekeskus Heureka) ja he valkkasivat näistä vaihtoehdoista Heurekan, kun luistelemassa oltiin jo käyty monta kertaa ja leffateatterikin on jo nähty. Mentiin Heurekaan iltapäivällä, ja siellä oli paljon muitakin ihmisiä mutta silti mihinkään ei tarvinnut jonottaa minuuttia kauempaa, jos edes sitä.

Heurekassa oli käynnissä klassikkonäyttelyiden lisäksi seitsemän sisarusta tulevaisuudesta -näyttely, josta meidän lapset tykkäsivät kovasti, sekä Tartunta-näyttely joka oli mielenkiintoinen mutta lasten mielestä myös vähän turhan jännittävä, ja siellä ei oltukaan niin kauaa kuin muissa. Eniten aikaa vierähti varmaan klassikkonäyttelyissä, mutta tuo Tulevaisuus-näyttely oli tosi jännittävä ja hauska myös, ja siellä oli paljon hauskoja tehtäviä. Lapset pystyivät osallistumaan tosi paljon ja siellä oli mun mielestä tosi hyvin tekemistä 4- ja 6-vuotiaille ja meille aikuisille myös.

Oltiin Heurekassa suunnilleen kolme tuntia, ja se vierähti ihan siivillä. Myös vauvalle siellä on paljon katseltavaa vaikka mitään varsinaista vauva-aktiviteettia siellä ei olekaan. Me ei ehditty ollenkaan leffoihin, kun käytettiin niin paljon aikaa näyttelyissä ja Heureka meni kiinni jo kuudelta. Mutta tosiaan mun mielestä sieltä saa kyllä hyvin vastinetta lippujen hinnalle, ja tekemistä parhaimmillaan koko päiväksi jos kiertää ne leffat ja muut esitykset myös. Meille tuo kolme tuntia oli ihan riittävä, varsinkin kun mukana oli vauveli joka olisi halunnut kävellä ihan itse koko reissun, vailla minkäänlaista päämäärää tai edes selkeää suuntaa, hah. Hän muka niin pätevänä tepasteli siellä ympäriinsä. Illalla uni tuli samantien, taisi olla jänskä päivä.

Meillä oli kyllä tosi kiva loma sekä täällä että Oulussa. Oulussa nähtiin paljon mun sukulaisia ja ystäviä, vietettiin aikaa mun tädin perheen luona ja käytiin useampaan kertaan moikkaamassa mun rakasta pappaa. Ajomatkat sujuivat hyvin lasten kanssa, enkä niitä enää ole pitkiin aikohin jännittänytkään. Vauvakin on jo ihan konkari pitkillä matkoilla, ja lähinnä nukkuu, leikkii ja syö.

Me otettiin lomasta kyllä kaikki mahdollinen ilo irti, ja ihanaa kun ollaan saatu nauttia auringosta myös nämä viimeiset pari päivää. Tiedän että ollaan vielä kaukana keväästä, mutta aurinko tuo niin paljon energiaa että kyllä jo mulla ainakin on vähän kevättä rinnassa, haha.

Aivan ihanaa uutta viikkoa kaikille <3


Kurpitsanhakureissulla vesisateessa

09.10.2017

Bongasin blogikollegani Irenen Mutsie-blogista juuri sopivasti ennen viikonloppua vinkin ihanasta paikasta, Kurpitsakaupasta Vantaalla! Täytyy muuten nostaa hattua Irenelle, hänen blogistaan bongailee usein tällaisia ihania paikkoja joissa käydä lasten kanssa, joista en muuten olisi välttämättä ikinä kuullut. Oikeita piilotettuja jalokiviä!  Kannattaa käydä kurkkaamassa jos kiinnostaa kiva tekeminen Pk-seudulla (ja muutenkin super mielenkiintoiset ja kivat postaukset!).

Vantaalla sijaitsee siis aivan ihana kurpitsatila, jossa kasvatetaan jenkkityylisiä isoja Halloween-kurpitsoita, joita myydään suoraan kuluttajille. Sieltä sai itse käydä poimimassa mieleisensä kurpitsan, ja me otettiin yksi iso kurpitsa, ja jokaiselle lapselle omat euron minikurpitsat. Meille sattui ihan kunnon syyskeli eli suunnilleen kaatosade, ja pelto oli aikamoista mutavelliä, mutta onneksi oli gore-texit jalassa kaikilla niin ei haitannut yhtään. Oikeastaan se loi vaan tunnelmaa.

Jenkeissähän tämä on monelle perheelle jokasyksyinen perinne että käydään hakemassa Halloween-kurpitsa pellolta, mutta meillä Suomessa ei niin kovin yleistä ainakaan vielä. Aika kiva perinne kuitenkin, itse tykkään kaikista perinteistä joihin kuuluu perheen kanssa yhteinen mukava tekeminen. Tämä oli mukavaa perheen yhteistä tekemistä parhaimmillaan, kurpitsan valintaa, mutalöllössä tarpomista, ajomatka sateen ropinassa Fröbelin palikoita kuunnellen, ja kurpitsan kovertamisessa riittää vielä lisää tekemistä. Ja toki lapset saavat osallistua myös kurpitsaruuan laittamiseen, kunhan meidän hieno halloweenkurpitsa on valmis.

Mä en ole ikinä itse kovertanut kurpitsaa tai koittanut taiteilla siihen mitään naamaa, mutta ajattelin yrittää tänä syksynä. Kurpitsaruuat sen sijaan on kovinkin tuttuja meille, kun niiden mausta tykätään hurjasti! Sisuksesta voisin taiteilla ehkä piirakan kun en ole vielä koskaan tehnyt kurpitsapiirakkaa. Jos tiedätte hyvän ohjeen niin saa linkata!

Meillä oli muutenkin kiva ulkoilupainotteinen viikonloppu, lauantaina käytiin kaksi kertaa leikkipuistossa ja tehtiin puolentoista tunnin pyörälenkki lasten kanssa. Oli niin mielettömän ihana ilma että oltiin monta tuntia ulkona, käytiin vaan välissä syömässä kotona. Ulkoilun päätteeksi käytiin hakemassa kaupasta vähän leffaherkkuja, ja sillä aikaa rupesi satamaan kaatamalla aivan yhtäkkiä. Juostiin sitten vesisateessa naureskellen kotiin koko perhe. Mutta oli ihanaa käpertyä peiton alle katsomaan leffaa lasten kanssa ja syömään vähän irtokarkkeja, ihan paras lauantai.

Kurpitsakauppa meni eilen valitettavasti tältä vuodelta jo kiinni, me ehdittiin juuri ja juuri käymään vielä tälle syksylle. Mutta täytyy pitää tämä huippu paikka mielessä myös ensi vuotta ajatellen, kääk sitten meidän kuopuskin jo taapertaa siellä valkkaamassa itselleen mieluisinta minikurpitsaa. <3

Ihanaa maanantaita kaikille!

PS: Vinkatkaa ihmeessä niitä kurpitsareseptejä jos teiltä löytyy!


Linnanmäellä lasten kanssa

10.07.2017

Heippa ja ihanaa uutta viikkoa kaikille! Tämä viikko on alkanut upealla auringonpaisteella, ja me aamulla mietittiikin että mitä oikein tehtäisiin tänään. Ekana ehdotin että lähdettäisiinkö uimaan, mutta kun kysyin lapsilta mitä he haluaisivat tehdä, esikoinen toivoi Linnanmäkeä. Ja niin me pakattiin sitten kimpsut ja kampsut ja suunnattiin Lintsille eka kertaa tänä vuonna.

Lintsi on nykyään huomattavan paljon helpommin lähestyttävä kuin mun lapsuudessa, jolloin alueelle piti maksaa sisäänpääsymaksu ja ranneke tai laitelippuja oli ostettava, jos mieli tehdä yhtään mitään edes taaperon kanssa. Silloin ei tullut kuuloonkaan että tuosta vaan extempore olisi lähdetty Lintsille, vaan se oli koko kesän odotettu reissu ja juhlapäivä.

Nykyään Lintsillä voisi hyvin käydä vaikka joka viikko, kun sinne voi mennä halutessaan vaan hengailemaan. Silloin siitä saattaisi kyllä kadota hohto, jos joka viikko kävisi. Oli kuitenkin tosi hauskaa vastata esikoisen kysymykseen yhtään miettimättä että ”joo mennään vaan”, kun ajattelee että 90-luvun lapsena itselle olisi ollut varmaan joku maailman suurin unelmien täyttymys päästä heti samantien Lintsille kun sitä pyytää. Mun lapsuudessa Lintsi taisi olla jopa maanantaisin kiinni, ja ainakaan se ei auennut kello 11 aamupäivällä niinkuin nykyään, vaan vasta joskus puolen päivän jälkeen.

No joo, mutta sinne siis lähdettiin jo melko aikaisin aamupäivällä koko porukka. Ja vaikka ehkä nykypäivän lapsille Lintsi ei enää ole niin iso ja kerran kesässä -juttu kuin itselleni aikoinaan, niin kyllä olivat meidän mukulat aivan innoissaan sinne päästessään. Laitteisiin ei ollut yhtään pahat jonot kun oltiin ajoissa liikkeellä, ja lapset pääsivät heti ekana junaan, rumpukaruselliin ja minisähköautoihin. Keskimmäinen oli myös aivan innoissaan kun hänkin vihdoin pääsi merirosvolaivaan, kun on nyt ylittänyt metrin merkkipaalun pitkän odotuksen jälkeen.

Oli niin hassua katsoa miten reippaasti tytöt vaan jonottivat ja menivät laitteesta toiseen kahdestaan. Heistä on tullut niin isoja!! Kävin mä heidän kanssaan Kot-Kotissa laskemassa tipuja, ja syötiin yhdessä hattaraa ja vedettiin narua ja kaikkea, mutta pääosin he vaan halusivat mennä kahden kesken laitteisiin, eikä moniin olisi yli 140cm pitkät edes päässeet mukaan.

Käytiin syömässä Flores-nimisessä fresh mex -ravintolassa, missä oli mun mielestä ainakin juuri tällaiseen lämpimän aurinkoiseen päivään sopivaa maukasta meksikolaistyyppistä ruokaa. Mä otin burritoa, Otto nachoja ja lapset nachoja ja lihapullia. Mahat saatiin täyteen, ja Nova innostui rapsuttelemaan ravintolan penkkiä joka oli värikkään raidallinen. Siis enpä ole koskaan aiemmin nähnyt lasta joka olisi yhtä kova rapsuttelun rakastaja kuin tämä meidän vauva. Hän vaan rapsuttelee aina ja kaikkea ja nauraa sille äänelle mikä rapsuttelusta kuuluu.

Ruuan jälkeen käytiin vielä tsekkaamassa muutama laite ja syötiin jälkkäriksi hattara neljään pekkaan, hyvin riitti yksi hattara kaikille, en mä ainakaan enempää pystyisi edes syömään.

Ihana aurinkoinen Lintsi-päivä, me nautittiin niin paljon!

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille <3


Mahtava lämmin päivä Vauhtipuistossa

27.06.2017

Käytiin viime viikolla meidän lemppari huvipuistossa, eli Oulun Vauhtipuistossa lasten ja mun tädin perheen kanssa. Meillä oli ihan super hauska päivä ja oltiinkin Vauhtipuistossa monen monta tuntia. Viime kesänäkin siellä käytiin mutta näin jälkeenpäin kun muistelen sitä niin muistan vaan jäätävän alkuraskauden pahoinvoinnin, ja penkillä istuskelun vesipullon kanssa. Onneksi tänä kesänä Nova oli ihan oikeasti mukana eikä minikokoisena mahassa aiheuttamassa pahoinvointia, hah!

Mäkin pääsin tällä kertaa laitteisiin ja oli niin hauskaa mennä lasten mukaan. Kyllä kävi ihan liikunnasta tuo pomppulinna-liukumäkeenkin kiipeäminen kun tikkaat sinne oli hurjan jyrkät ja piti yrittää pysyä lasten vauhdissa. Mutta maailman hauskinta ja mukavinta liikuntaa ehdottomasti, tätä voisi harrastaa vaikka joka päivä. Oulun Hietasaaressa sijaitseva Vauhtipuisto on siitä kiva että sieltä löytyy juuri meidän lasten ikäisille lapsille sopivaa puuhaa, ja siellä ei ole yhtään laitetta joka olisi liian haastava neljävuotiaalle, vaan hän pääsee kaikkialle mukaan. Yli 90cm mittaisille Vauhtipuistossa on hurjan paljon tekemistä, ja kyllä mun 7v kummipoikakin siellä viihtyi tosi hyvin vielä. Ja minä, mutta mä en hurjimpiin laitteisiin uskalla Lintsilläkään.

Käytiin myös ajamassa pienillä sähköautoilla, tai siis minäkin yritin, elämäni ensimmäistä kertaa istua jonkunlaisen auton rattiin. Nyt seuraa ehkä blogiurani noloin tunnustus: Mä en osannut ajaa sähköautoa siis ollenkaan. Siinä oli ratti, kaasu ja jarru ja mä sain vaan auton kolme kertaa ohjattua ulos radalta nurmikolle. Että joo, ehkä ihan hyvä että mulla ei ole sitä ajokorttia. Kaikki muut luulivat että meidän viisivuotias ohjasi autoa ja mä vain olin kaverina, mutta ehei minähän se. Mä voin kertoa että en mitenkään loista erityisesti myöskään ajopeleissä tai peliohjaimella liikkumisessa ylipäätään, menee vaan jotenkin niin yli hilseen. Onneksi pyöräily ja kävely sujuu vallan mainiosti, taidan pysytellä niissä ja antaa edelleenkin Oton ohjata meidän perhettä moottoriajoneuvoilla.

Oli siinä naurussa pitelemistä kaikilla kun selvisi että autoa ajoinkin minä, ja olen kyllä saanut siitä kuulla monen monta kertaa jälkeenpäin. Ehkä tästä tulee joku mukava kestoläppä josta saan kuulla hamaan tulevaisuuteen asti. No, ehkä mä kestän sen. Kaikkea ei tarvitse osata.

Meidän Oulun reissu lähestyy loppuaan, ja on kyllä ollut niin kiva olla täällä. Tänään ohjelmassa on Ainolan puistossa vierailua ja isovanhempien moikkailua. Isovanhempia ollaankin moikattu melkeen joka ikinen päivä tämän reissun aikana, ja heitä tulee jälleen ihan hirveä ikävä. Onneksi on puhelin ja voi aina soitella, ja nykyään vieläpä videopuheluitakin, niin muistisairas mummunikin näkee kasvoja eikä vain joudu ihmettelemään että kenen ääni puhelimesta kuuluu. Hän on kyllä niin rakas meille, ja viime vuosina ollaan surtu tätä sairautta hurjan paljon, mutta onneksi välillä saa nauttia vielä pienen hetken niistä pilkahduksista, kun mummu on oma itsensä. Ne pienet hetket on super tärkeitä.

Aurinkoista tiistaipäivää kaikille<3