Kinkun tuoksun keskeltä moi! Mun raskaushormonit yhdistettynä nälkään ja uunissa neljättä tuntia paistuvan kinkun tuoksuun saa aikaan sulaa hulluutta, mä en voi ajatella mitään muuta kuin joulukinkkua! Laatikot saatiin kaikki valmiiksi jo eilen, meidän laatikkovalikoimassa on näin ensikertalaisina lanttua, imellettyä perunaa, porkkanaa ja bataattia. Laatikoiden tekeminen oli yllättävän helppoa kun tehtiin Oton kanssa yhteistyötä. Otto kuori, pilkkoi ja muussasi keitetyt juurekset – mä maustoin ja sekoittelin ainekset oikein. Tänään väkerrettiin vielä sienisalaatti ja herneet on olleet aamusta asti likoamassa meidän suvun perinneherkkua hernerokkaa varten joka kohta vielä murun kanssa keitellään valmiksi. Kinkku on tosiaan uunissa ja kohta päästään kuorruttelemaan sekä värkkäämään kastiketta. Huomisen hommaksi jää ainoastaan uunilohi ja tuoresalaatti, sekä aamuisen riisipuuron keitto. Kukahan tänä vuonna saa joulumantelin?

           Huomisen hommia on tietenkin myös pöydän kattaminen ja herkkujen esille nostaminen, mutta siinäpä se sitten aikalailla onkin. Mä halusin tehdä kaiken niin valmiiksi kuin mahdollista ennen jouluaattoa, ettei aattoa tarvitse viettää keittiössä rehkien vaan saa rauhassa ottaa rennosti, katsella Joulupukin Kuumaalinjaa sekä Lumiukkoa ja nauttia vain yhdesssäolosta.  Mulla on jouluihmisenä ollut joulufiilis jo aika pitkään mutta täytyy sanoa että kyllä se lanttulaatikon tuoksu eilen ja kinkun tuoksu tänään on ne jotka on saaneet joulujännityksen hiipimään huippuunsa. Ja täytyy sanoa että täysin itse koristeltu, kokattu ja siivottu joulu tuntuu todella hyvältä, saa jopa olla itsestään vähän ylpeäkin! Meidän joulupöydässä ainoat valmiina ostetut herkut ovat sillisalaatti äitiä varten sekä maksalaatikko Otolle kun hän on ainoa joka sitä syö enkä mä ainakaan kestänyt ajatusta sen tekemisestä itse.

             Mutta nyt niitä masukuulumisia muussakin kuin ruokamielessä! Vauva kasvaa ja voi ainakin liikehdinnästään päätellen oikein mukavasti masussa. Liikkeet voimistuvat päivä päivältä ja tuntuvat jo useaan otteeseen päivän aikana riippumatta siitä olenko liikkeellä vai levossa. Ehkä hämmentävintä on kun vauva myllää masussa kauppareissulla tai kesken imuroinnin ja tuntuu että kaikki sisuskalut kääntyvät aivan ympäri. Tänään tuli taas viikkoja täyteen puhelinsovelluksen mukaan ja vauvalla pitäisi olla kokoakin jo reippaat 27cm! Ei mikään minikaveri siis enää, ainakaan jos vertaa varhaisultrassa viikolla 7+0  nähtyyn 1cm:n kokoiseen palloon. Täytyy muuten tuosta amerikkalaisesta sovelluksestani ihmetellä, että minkä kokoisia porkkanat oikein ovat Jenkeissä, sovelluksen mukaan kun vauva on tällä viikolla siis porkkanan kokoinen ja aiemmin on ollut mm. mango, banaani ja  joku muukin jotka miellän itse paljon porkkanaa kookkaammiksi. Hassuja juttuja!

                 Viikon päästä pitäisi olla taas neuvolakäynti ja sitä odottelenkin jo innolla, vaikka sydänääniä on nyt tullut kuunneltua ahkerammin käytössä olevan kotidopplerin avulla. Dopplerista kerron teille lisää tammikuun puolella, mutta voin jo nyt todeta että kätevä vehje! Itse kun tuppaan ainakin olemaan sen luokan hermoheikko että aamu alkaa huomattavasti mukavammissa merkeissä kun on kerran ne äänet kuunnellut ja todennut että kaikki on ihan hyvin vaikka onkin nukkunut kymmenen tuntia ja ollut tietämättä vauvan meiningeistä masussa. Olo on ollut mitä mainioin jo muutaman viikon ajan ja liikkeitä (sekä graavilohikieltoa) lukuunottamatta en edes useinkaan muista että olen raskaana, mikä on mukavaa vaihtelua alun päänsäryille. Keskiraskaus on ihanaa aikaa ja voin sanoa ainakin nyt viimeiset pari viikkoa todella nauttineeni raskaanaolosta. Iho on vihdoin parannut raskausaknesta normaalitilaansa ja uskallan taas katsoa peiliin. Masu näkyy kunnolla ja välillä musta tuntuu että melkein saatan hehkua raskaushehkua! Mulla on kokoajan  superenerginen fiilis ja voisin vain kokkailla, siivoilla ja laittaa kotia kokoajan. Mielikin on seesteinen, musta tuntuu että oon rauhallinen kuin viilipytty, mikä on todella mukavaa vaihtelua niille alkuraskauden jatkuville mielialanvaihteluille. Tässäpä olisi tämän viikon masua, sekä vertausta ensimmäisen raskauden masuun samoilla viikoilla!

Laitoin tonttulakinkin päähän joulun kunniaksi! Mutta on pötsillä kokoa! Tiaran masukuva ja tämänhetkinen masukuva on otettu hieman eri kuvakulmista joten oli vähän hankalaa saada kuvia samaan mittakaavaan. Mutta arvioisin että tämänhetkinen masu on ehkä himpun verran suurempi kuin ensimmäisessä raskaudessa näillä viikoilla, ei kuitenkaan kovin paljoa. Neuvolassahan sen sitten näkee kun mitataan sf-mitta ensimmäistä kertaa! Mutta nyt mä siirryn takaisin hernekattilan ääreen, mun joulujännitys ja raskauden aiheuttama ylienergisyys ovat sitä mieltä että olen nyt istunut aivan tarpeeksi tällä erää. Ihanaa aatonaattoiltaa kaikille ja upean mahtavaa jouluakin näin etukäteen! Huomenna mahdollisesti jonkinlaista joulutervehdystä tulossa ja huomisen kuulumiset päivittelen sitten kunnolla välipäivinä. Nukkukaa hyvin ja muistakaa aamulla Joulupukin Kuumalinja! Moimoi!

Kyllä, luitte ihan oikein tuon otsikon. Raskaus on tosiaan tehnyt tehtävänsä ja pehmittänyt mun aivot, telkkarissa mainostettiin K-marketin tarjouksessa olevia miniluumutomaatteja ja mä innoissani selitin Otolle että nyt haetaan niitä liminuunuutomaatteja monta rasiallista! Eikä toi ollut ainoa sammakko mun suusta tällä viikolla, tai varmaankaan edes tänään. Onneksi mun päätoiminen virkani on tällä hetkellä kotiäitiys ja mun keskustelukumppanina toimii suurimman osan ajasta tuo 1-vuotias joka ainakin toistaiseksi nyökyttelee melko hyväksyvästi lähes kaikelle mitä sanon riippumatta siitä sanonko sen oikein vai väärin. Tänään tosin vastauksena kaikkeen on ollut aikalailla painokas päänpudistus tai lohduton itku kun Tiaralle iski ensimmäinen ihka oikea flunssa, tähän asti kun on ollut vain kerran pieni nuha ja yksi vauvarokko. Kuume nousi korkealle eikä ruokakaan pahemmin maistunut neidille, nestettä sentään onneksi sain uppoamaan vähän pitkin päivää kun annettiin juoda pillillä. On se kyllä niin inhottavaa katsoa kun pienellä on paha olla, heti aamulla huomasin että ei oo kaikki kyllä nyt kunnossa kun mentiin sohvalle istumaan ja sen sijaan että Tiara olis hyörinyt ja pyörinyt ympäri sohvaa se makoili mun kainalossa puoli tuntia höpöttelemässä ja puristi sormesta tiukasti kokoajan. Aika sisukkaita sissejä nuo muksut silti on, vaikka posket helottivat tulipunaisina ja silmät suunnilleen seisoivat päässä kuumeen takia niin täällä se neiti silti veteli vähän väliä ympäri kämppää ja halusi piirtää ja lukea ja purkaa kirjahyllyn sisältöä ahkerasti. Saatiin onneksi kuume laskemaan särkylääkkeellä ja nyt Tiara tuhisee tyytyväisenä omassa sängyssään, toivottavasti huomenna olisi parempi päivä jo! Jos jotain positiivista pitää sanoa niin ainakaan tämä flunssa ei iskenyt sitten jouluaattona, vaan onneksi näin etukäteen.

                Tänään ajattelin kertoa vähän masukuulumisia, tai no ei mulla mitään hirveän mullistavaa kerrottavaa ole muuta kuin että paksusti voidaan ja avokadohimo on vaihtunut oliivienhimoon. Tämä on varmaankin viimeinen masupostaus ennen rakenneultraa, siihen kun ei ole enää kuin muutama hassu päivä joten ajattelin että jos haluatte niin arvailkaa ihmeessä tämän postauksen kommenttiboxiin tyypin sukupuolta ja saa laittaa perustelutkin arvaukselle jos sellaisia keksii! Mullakin on vain selittämätön tunne sukupuolesta, ilman minkäänäköisiä fiksuja perusteluja että pelkkä arvaus riittää oikein hyvin myös. Mä kerron mun tyttö-/poikaolosta vasta sitten ultran jälkeen sillä nyt en halua vaikuttaa mitenkään omilla ajatuksillani teidän veikkauksiin, mutta ajattelin tehdä näin toivottavasti viimeisten sukupuolesta epätietoisten päivien kunniaksi näitä perinteisiä tyttö/poika -”testejä” ihan huvin vuoksi, näkeepähän sitten ensi viikolla että osuivatko ne oikeaan!

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille tulee poika

Vau.fi Tyttö vai Poika -testin mukaan meille tulee poika

7/14 poika

Multa toivottiin vertailua ensimmäisen ja toisen raskauden kesken ja mun mielestä se oli hauska idea, joten ajattelin nyt tähänastisten kokemusten valossa kertoa mikä on mennyt samalla ja mikä eri tavalla näissä raskauksissa. Moni asia on mennyt eri tavalla tällä kertaa: Tiaraa odottaessani mä kärsin ensimmäisellä ja toisella kolmanneksella rajuista aurallisista migreeneistä useaan otteeseen, nyt toisessa raskaudessa mulla on ollut paljon vielä ensimmäistä raskautta enemmän kovaa päänsärkyä, mutta vähemmän niitä aurallisia (=eli näköhäiriöt sisältäviä)  migreenikohtauksia. Ensimmäisessä raskaudessa mua inhotti kahvi, jo pelkkä ajatuskin sai närästyksen polttelemaan kurkussa, nyt taas kahvi maistuu ihan normaalisti. Tällä kertaa mulla ei ainakaan vielä ole ilmestynyt Linea Negraa, Tiaraa odottaessani se taas tuli aika varhain näkyviin ja jatkui navan yli. Uuden tulokkaan syke on ollut reilusti alhaisempi kuin Tirriäisellä, ainakin viimeksi vauvan syke oli 144 ja Tiaralla se huiteli aina 155-160 välillä. Tämä vauva on myös ollut paljon rajumpi liikkeissään ja liikkeet alkoivat tuntumaan reilusti aikaisemmin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Ensimmäinen maha tuntui levinneen joka suuntaan ja se näkyi takaakin selvästi, tässä raskaudessa masu on pysytellyt lähinnä vain edessä ja ollut aika säännöllisen muotoinen pallo.

                        Vaikka moni asia on mennyt eri tavalla, on myös ollut samanlaisiakin juttuja paljon! Sinappisilli on ollut mun salainen ruokahimoni molemmissa raskauksissa. Alussa oli molemmilla kerroilla jatkuva 24/7 ällötys  ja mitään ruokia ei tehnyt mieli, mutta pahoinvoinnista en silti ole kärsinyt ollenkaan. Alkuraskauden väsymys on ollut myös yhtä voimakasta molemmilla kerroilla, sellaista että nukuin 12-16h yössä ja ainakin yhdet päikkärit joka päivä, mieluummin kahdet jos vain oli siihen mahdollisuus. Keskiraskaus taas on ainakin toistaiseksi ollut mulla yhtä
pirteää aikaa kuin viimeksikin eli mahtavaa vastapainoa alkuraskauden saamattomuudelle. Molemmissa raskauksissa vauva on tykännyt hengailla navan oikealla puolella paljon ja työnnellä pyllyä masusta ylös. Paino on myös noussut viikko viikolta grammalleen samaan tahtiin kuin viime kerralla, vaikkakin nyt tokassa raskaudessa painoa on ainakin toistaiseksi vähemmän kuin viimeksi näillä viikoilla koska aloituspaino oli pienempi.

Sellaisia pohdintoja! Mä oon ihan hämmästynyt siitä miten moni asia on mennyt eri tavalla kuin viimeksi, vaikka kyllähän noita samankaltaisuuksiakin oli paljon! Nyt voisin laittaa vielä masukuvaa, tuntuu että toi rantapallo on taas viikossa kasvanut ainakin tuhat kertaa isommaksi, vai mitä ootte mieltä?

Kiitos kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille rohkaisevista sanoista ja tuesta! Mä alankin nyt vastailemaan teidän kommentteihin ennenkuin siirryn lepuuttamaan mun pehmenneitä raskausaivoja Criminal Mindsin ja konvehtirasian pariin. Hyvää yötä kaikille ja ihanaa alkavaa viikonloppua jo etukäteen!

Tänään vuorossa masujuttuja, raskaushömppää, hormonihuuruisia mietelmiä ja ehkä vähän jotain muutakin. Viikon aivoitusten parasta antia (no okei, sanoin ehkä noi kaikki myös ääneen, syytän niitä pirun hormoneja): ”Otto, miksi en voi syödä koko jääkaappia tyhjäksi nyt heti?” ”Mä haluun jotain hyvää mut söin jo yhden suklaapatukan, en kehtaa enää ottaa toista!” ”Miksen tehnyt sitä torttutaikinaa ennen kun Tiara meni nukkumaan, nyt en voi enää vatkata ja joudun odottamaan vaikka kuinka kauan että saan torttuja!” ”Oispa jo lauantai että pääsisin Netan kanssa lounaalle ravintolaan!” ”Voitko Otto käydä tän joululahjalistan mun kanssa nyt läpi ku hirveesti haluaisin jo sitä huomista uunilohta mutta koska tänään en sitä vielä saa kun ei ole itsenäisyyspäivä niin haluaisin ees miettiä jotain kivaa että unohdan sen!” ”Oispa pakastimessa vielä yks ampparijätski!” No ei ollut ampparijätskiä ja kauppakin meni kiinni jo 23.00 joten joudun nyt sitten tyytymään haaveiluun tuosta ihanasta pinkkikeltaraidallisesta herkusta perjantaihin asti, nyyh! Aika ruokakeskeisiä ajatuksia mulla, alkuraskauden ”hyi kaikki ruoka ällöttää ja kauppareissut ovat pahin painajaiseni” -fiilis on vaihtunut jatkuvaan nälkään ja kauppareissuista haaveiluun. Hyvähän se on että ruoka maistuu, mutta olisi kiva jos meidän jääkaapissa olisi sellainen minisupermarket josta löytyisi aina ja mihin kellon aikaan tahansa juuri sitä mitä mulla milläkin hetkellä sattuu tekemään mieli. Suurimmat herkut ovat avokadot, ne edellämainitut ampparijätskit ja Robert Pauligin joulukahvi, jälkimmäisiä tyydyn nauttimaan kuitenkin maltillisesti maksimissaan yhden annoksen päivässä. Joulukahvin himo on yllättänyt mut, viime raskaudessa kun kahvi sai lähinnä ällötyksen nousemaan huippuunsa. Masu kasvaa ja paino on alkanut nousemaan, paino on noussut itseasiassa tismalleen samaan tahtiin kuin viime kerrallakin, vaikka nyt aloituspaino olikin muutaman kilon vähemmän. Jännä nähdä tuleeko taas sama kilomäärä! Neuvolatäti kehotti keräämään kiloja imetystä varten, nauttimaan ruuasta ja syömään ihan niin usein kun tekee mieli ja mä oon kyllä ottanut neuvosta vaarin vaikka sokerisissa/suolaisissa herkuissa pysyttelenkin parhaani mukaan kohtuudessa. Nyt on kyllä pakko tähän väliin laittaa muutama masukuva, pahennan nimittäin sitä mun jäätelönhimoani erittäin tehokkaasti tässä ruuasta höpötellessäni! Pakko on myös tehdä välihuomautus, sanoin äsken Otolle että ”Tää mun postaus on aika mielenkiintoinen, ensimmäinen kappale käsittelee kokonaan ruokaa. Tai siis ruuan ajattelemista”. Arvatkaa mitä se vastasi? ”Yllättävää”, ja vielä erittäin sarkastiseen sävyyn sanoen ja perään naurahtaen!

Musta on niin hauska vertailla ensimmäistä ja toista raskautta keskenään ja katsella masukuviakin vierekkäin! Kyllä noissa masuissa on mun mielestä selkeä ero, vaikkakaan se ei välttämättä mitään tarkoitakaan (poika-/tyttömaha etc.). Tai itse olen ainakin sen verran skeptikko, että en usko että pelkästä mahan muodosta vielä mitään voi päätellä vaikka vertailu hauskaa onkin. Eroa on kyllä masun lisäksi mun ulkonäössäkin aika reippaasti! Muuten en Tiaran raskausajan ulkonäköäni kaipaa takaisin mutta toi turkoosi kynsilakka oli aika kiva, harmi vain että se on jo kuivunut tähän päivään mennessä, taattua H&M -laatua kun oli. Mä oon tosi onnellinen siitä että omat farkut menee vielä kiinni, tai siis ainakin kaikki matalavyötäröiset! Korkeavyötäröiset ei ole menneet kiinni enää muutamaan viikkoon ja sitäkin ennen ne tuntui aika epämukavilta ja siksi oon ollut aika paljon leggingssilinjalla. Täytyy toivoa että omat farkut menee kiinni siihen asti että äitiysfarkut ovat viimein sopivan kokoiset.

               Vauva masussa kehittyy kovaa vauhtia, tällä viikolla kun muistin jopa muutaman viikon tauon jälkeen kurkata raskaussovellusta puhelimessani sain tietää että tyyppi on alkanut keräämään ensimmäistä kakkalastia suolistoonsa ja kokoakin on jo paprikan verran, vau! Välillä sorrun tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä etten ole ehkä suonut yhtä montaa ajatusta tai antanut yhtä paljoa huomiota tälle raskaudelle elämässäni kuin ensimmäiselle raskaudelle, mutta joka kerta päädyn järkeilemään huonon omantunnon kokemisen ihan turhaksi. Vaikka en aina raskautta muistakaan hehkuttaa tai en googlettele jokaisen mahdollisen vauva-aiheisen nettisivun erilaisia raskausviikko-kuvauksia päivittäin niin tuleva vauva on meille ihan varmasti yhtä rakas ja tärkeä kuin Tiarakin. En millään enää malttaisi odottaa sitä rakenneultraa, mutta vielä on vajaat kaksi viikkoa odoteltava! Haluan niin kovasti jo tietää että kaikki on varmasti masussa hyvin ja en kyllä voi väittää etteikö olisi mukavaa myös tietää kumpaa sukupuolta tuleva kaveri on. Mutta kaikki aikanaan, äkkiä nämä päivät tässä kuluvat kun on kaikenlaista joulupuuhastelua ja onneksi mun maailman ihanin Netta tulee huomenna meille!

Huomenna on vuorossa Itsenäisyyspäivän kunniaksi toivottavasti mielettömän hyvää uunilohta (kokeilen ensi kertaa erästä reseptiä jonka jaan mielihyvin teillekin jos maku on yhtä hyvä kuin kuvittelisin), mahtavaa seuraa Netan, Oton ja Tiaran kanssa, tyttöjen juttuja ja tietysti se tärkein – iltapukujen ja juhlaeleganssin arvostelua kello seitsemästä eteenpäin kunhan linnanjuhlat alkavat! Mä toivotan kaikille ihanaa, ikimuistoista ja hauskaa huomista Itsenäisyyspäivää! Nauttikaa lomapäivästä ja syökää paljon, niin mäkin aion tehdä! 🙂

Eilistä postausintoa häiritsi kovasti taas sitkeä päänsärky kuten Facebookissa kerroinkin, joten postaus jäi tälle päivälle sitten! Tänään on sitten vaivaksi ryhtynyt ah-niin-hehkeä närästys, näitä raskausajan ihanuuksia! Mä en kuitenkaan aio nyt pienistä lannistua vaan sitkeästä polttelusta huolimatta ajattelin nyt kirjoitella niitä kuulumisia. Me ollaan vihdoinkin saatu taulujakin seinille, kiitos meidän ihanien naapureiden joilla nämä remonttireiskan taidot on vähän paremmin hallussa kuin meillä! Koti alkaa näyttää päivä päivältä kotoisammalta, postausta ajattelin kodista tehdä seuraavan kerran ensi viikolla kunhan ollaan itsenäisyyspäivänä koristeltu koko asunto jouluisiin tunnelmiin. Hurjaa että itsenäsyyspäivä on jo ensi viikolla! Vastahan me juhlittiin mun ja Tiaran synttäreitä ja oli syyskuu ja nyt tässä odotellaankin jo huomenna toivottavasti alkavaa talven ensimmäistä kunnon lumisadetta. Mä odotan jo kovasti viikonloppua ja sitä että päästään ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen koko perhe! Paitsi itse taidan tyytyä katsomaan Oton ja Tiaran pulkkailua ja nautiskella kuumaa kaakaota termospullosta, jos vaikka ensi talvena olisi sitten mun vuoro ottaa osaa hurjaan mäenlaskuun ja Otto saa pitää sitten meidän perheen pienemmälle mukulalle seuraa.

              Mä oon niin valmis jättämään tämän marraskuun taakseni ja siirtymään ihanaan joulukuuhun! Joulukuu on vuoden paras kuukausi, jokainen päivä tuntuu erityiseltä – ovathan ne päivät aina yhden askeleen lähempänä perheen yhteistä lomaa, herkkuruokia ja perinteistä Lumiukko -animaatiota. On adventtia, itsenäisyyspäivää, piparitalonleivontabuukkausta kalenterissa ja tietenkin sellainen täysin jouluun liittymätön mielettömän ihana asia joka myöskin joulukuun puolelle osuu; nimittäin rakenneultra parin viikon päästä jota jo malttamattomana odottelen! Tyyppi kyllä masussa onneksi ilmoittelee itsestään oikein reippain ottein harva se ilta, sain nimittäin eilen jopa kuvattua liikehdintää videollekin kun sen verran hurja kaveri on kyseessä. Ottokin on jo pian parin viikon ajan masun muljahteluita tunnustellut ja yhdessä ollaan naurettu vellovalle pötsille. Nyt kaveri on alkanut liikehtimään jo muutenkin kuin silloin kun makoilen paikoillaan, kaupassakäydessä on esimerkiksi välillä vähän hassu fiilis kun toinen niin kovasti muljuu menemään mahassa ja pitäisi koittaa näyttää edes suht normaalilta naamasta kun ei musta takki päällä edes raskautta vielä huomaa. Ilman takkia sen sitävastoin huomaa jo oikein selvästi: katsokaa vaikka!

Sunnuntaiselta Joulukulkueelta oli kamera täynnä kuvia mutta laatu ei kuvissa ollut mitenkään kovin mairitteleva, olisiko johtunut sitten siitä että satoi kaatamalla vettä ja mun kädet tärisi kylmästä kun ääliönä laitoin villakangastakin päälle (seliseli). Kulkueen hauskimmaksi jutuksi osoittautuivat hevosten meidän eteen jättämät höyryävät terveiset joita kulkueen koirat pysähtyivät haistelemaan iloisesti ja kaikki muut tyytyivät kiljahtelemaan ”hyi” ja ”yäk”  aina ohi (tai päälle) kävellessään. Kuten kuvistakin varmaan huomaa, suunnilleen koko Helsinki oli paikalla ja siitä johtuen ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin jonottamaan, että pääsin metroasemalle sisälle kun asema oli niin täynnä että sinne ei mahtunut! Ja kyseessä sattui vielä olemaan Kaisaniemen asema joka ei tosiaan ole siitä ihan pienimmästä päästä joten voitte vaan kuvitella miten hurja tungos kaupungilla oli.

Tiara on muuten oppinut ensimmäisen lauseensa! ”Memmää/mennää/meimää kiikkaa!!!”. Aamulla ensimmäinen asia suunnilleen mitä Tiara tekee on se että hän suuntaa suoraan olohuoneen ikkunaan osoittamaan pihan keinuja sormella ja huutaa nuo kaksi sanaa innostuneella äänellä. Aika ihana pikku prinsessa,  eihän tollasta voi vastustaa ja niinpä me ollaankin käyty ahkeraan keinumassa viimepäivinä. Tiara on myös lopettanut yllättäen aikaiset aamuheräilyt ja alkanut nukkua aamuisin paljon pidempään. Mä nautin ilomielin näistä myöhäisemmistä aamuista, varsinkin kun Otto on iltavuorossa töissä ja tulee aina tavallista myöhemmin kotiin. Huomenna mulla olisi tarkoitus pitkästä aikaa ottaa pieni hetki omaa aikaa, suuntana olisi nimittäin Helsingin keskusta ja suunnitelmana käydä illallisella juhlistamassa neidin kummitädin syntymäpäivää. Synttäri-illalliselta siis mahdollisesti kuvamateriaaliakin luvassa lähipäivinä jos ruokaähkyssäni muistan kameraa ottaa esille! Ihanaa viikkoa kaikille!

Moi! Mä uskallan nyt viimeinkin todeta sen seesteisen keskiraskauden alkaneen, vaikkakin viikkoja myöhässä mutta kuitenkin! Voi että tuntuu hyvältä kun jaksaa taas oikeasti iltaisinkin tehdä muutakin kuin kaatua sänkyyn ja nukahtaa samantien. Voimien palattua ja uuden kodin myötä mua on myös puraissut oikea siivouskärpänen ja päivät kuluvatkin iloisesti siivoillen ja taaperon banaanimössötahroja lattiasta hinkaten, joululaulut raikaavat taustalla.

Joulufiilistä mulla on muutenkin ilmassa, jotenkin se joulu (varsinkin tälläiselle jouluhullulle) tuntuu niin huikealta senkin takia kun tänä vuonna esikoinenkin ehkä ymmärtää edes jotain joululahjoista ja joulukoristeista ja voi syödä jouluruokaakin, vaikka varmasti se joulun merkitys tulee seuraavina vuosina olemaan sitten vieläkin suurempi kun ikää  tulee neidille lisää. Mutta tämä postaus on nyt tästä eteenpäin ihan jouluvapaa, sillä takaan että tulette saamaan jouluähkyn mun postauksista jatkossakin aivan varmasti niin päätin nyt että voisin nyt vielä vähän ajatella niitäkin jotka eivät joulusta ehkä ole aivan niin innoissaan kuin minä.

Tänään mulla oli neuvola, pitkästä aikaa ja voin kertoa että oli kyllä ihanaa kuulla pikkuiset sydänäänet ja tietää että kaikki on hyvin. Kuten facebookissa kerroinkin niin kauan ei sydänääniä ehtinyt fiilistelemään kun tuo isompi rakas vetäisi sellaisen paniikkikohtauksen dopplerin äänestä että huhhuh! Mutta tärkein tuli selväksi eli se että ne kuuluu ja ovat tasaiset. Neuvolassa kuunneltujen sydänäänien lisäksi tyyppi kyllä on ilmoitellut olemassaolostaan jo muutaman viikon ajan voimakkaalla völläyksellä, myllerryksellä ja uusimpana juttuna pyllyä työntelemällä navan vierestä ylös. Kakkonen on siis aivan eri maata kuin isosiskonsa, Tiaran ensimmäiset liikkeet joita tunsin muistaakseni vasta 17+ viikolta eteenpäin olivat sellaisia pieniä hipaisuja ja töytäisyjä ensimmäisten viikkojen ajan ja voimistuivat vasta puolivälin jälkeen reippaasti. Pyllyäkään neiti ei puskenut mahan läpi ennenkuin vasta viimeisellä kolmanneksella, joten tällä kertaa on temperamenttinen tapaus ilmeisesti tulossa siis!

Taidetaan olla helisemässä Oton kanssa sitten kun tulokas syntyy kun ollaan totuttu seesteisen rauhalliseen ilopilleri-Tiaraan ja yhtäkkiä meillä onkin temperamenttinen vastasyntynyt ja uhmaikäinen Tiara! Mutta sitäpä on ihan turha etukäteen kauhistella, sen näkee sitten kesällä miten kaikki sujuu ja ainakin voi lohduttautua sillä että jos joutuu paljon valvomaan niin se on ainakin mukavampaa kesällä kun on kokoajan lämminta ja valoisaa!

Mutta joo, jos vaikka nyt pysyttelisin ensin vaikka talvessa ja näissä tämän hetken kuulumisissa kun joulukaan ei ole vielä ohi (ainiin se joulu, jota mun ei pitänyt mainita!). Tällä kertaa (vaiko joka kerta?) kuvitus on aika surkeaa, meillä on nimittäin kamerasta akku loppu ja arvatkaas kuka supermuuttaja ei ole sitä onnistunut löytämään laajoista etsinnöistä huolimatta?! Vime viikolla sentään otin muutaman kuvan kameralla ja lisäksi ajattelin laittaa teille mahakuvavertailun ykkösmasu vs. Kakkosmasu! Mahakuva on otettu jo aikoja sitten eli maha on nyt jo paljon isompi (miten niitä kuvia tuleekin kakkosraskaudessa otettua niin paljon harvemmin?!) mutta siitä näkee miten paljon nopeammin tällä kertaa se maha on lähtenyt kasvamaan.

Mitäs meidän Tirriäiselle kuuluu? No hyväähän sille, tänään neiti jopa jossain tilapäisessä mielenhäiriössä antoi mun nukkua yhdeksään vaikka normaalisti herätään jo reippaasti ennen kahdeksaa! Oli aika mukavaa, tosin miten musta tuntuu että nämä takuuvarmojen herätyskellojen mukavat nukkumis-yllärit sattuu aina sellaisille aamuille kun olisi kiire jonnekin, esimerkiksi tänään meillä neuvolaan! En sitten ehtinyt käydä suihkussa, mutta onneksi ei kuitenkaan myöhästytty neuvolasta vaan oltiin jopa kaksi minuuttia etuajassa. Neuvolatäti aivan innoissaan kehui koko käynnin ajan taaperon sanavarastoa joka kuulemma on loistavan laaja 1v2kk ikäiselle! Musta on ihan kiva ottaa hänetkin aina omille neuvolakäynneille mukaan kun saa samalla vähän seurata vielä senkin kehitystä tarkemmin kun neidin oma seuraava neuvola on vasta neljän kuukauden päästä kun neiti saavuttaa puolentoista vuoden iän!

Tällä hetkellä taaperon aktiiviseen sanavarastoon kuuluu mm. seuraavat sanat: kuua = kuuma, kiikki = kiitti (kiitos), oma nimi, kiikka = keinumaan, isi, mummu, äiti, kakka, möökö/köökö = Mörkö-koira, ankka, ekkä/pekka = vettä/jano, vauva, nam/mam = ruoka on hyvää, keksi, kukka, kakku, kiija = kirja, joo, brrr = auto, haoo/hawoo = haloo (laittaa puhelimen/ipodin/kameran/käden korvalle ja sanoo haloo ja puhuu muka puhelimeen).

Passiivinen sanavarastohan on tietenkin paljon suurempi, kuin ne sanat joita hän osaa itse sanoa ääneen ja nykyään tuntuu että hän ymmärtää melkeinpä kaiken mitä sille sanon kunhan kysymys on konkreettisista, yksinkertaisista lapselle tutuista asioista. Ja en kyllä näe syytä miksi taaperolle alkaisin mitään toisen maailmansodan käänteistä tai EU:n eurokriisistä selittämäänkään vielä toistaiseksi. Myös vauva masussa on tuollaiselle päälle 1-vuotiaalle aika abstrakti asia käsitettäväksi, joten sitä hän ei vielä oikein hahmota vaan ennemmin rapsuttelee mun napakorua tai läpsyttää mun pallopötsiä kädellä.

Mutta siis aika hyvin neiti ymmärtää kaiken muun mitä pitääkin kuten vaikka ”Mennään ulos!”, ”Laita pipo päähän!”, ”Näytä missä banaani on?” (kirjasta), ”Älä sotke vaan laita leipä suuhun”, ”Otatko lisää ruokaa?”, ”Soitetaanko mummulle?” etc. Kysymyksiin taapero osaa halutessaan vastata pudistamalla päätään tai nyökkäämällä, usein hän tosin pelleilee ja tekee molempia vuorotellen. Sormella osoittaminen on epäkohteliasta, mutta se on kyllä tämänikäisen kanssa oikein hyödyllinen taito koska hän osaa näyttää mitä hän haluaa vaikkei sitä vielä osaisikaan sanoa ääneen, eli siinä mielessä olen kyllä kiitollinen äidilleni joka tämän jalon taidon hänelle vahingossa opetti.

Tässä vielä video tuossa ylläolevassa kuvassa näkyvältä perjantaiselta puistoreissulta. Taapero on ihanasti alkanut ulkonakin jo tepastelemaan täysissä talvitamineissa ja ihan sujuvasti vielä. Välillä tietysti saattaa vielä muksahtaa mutta aika hyvin se pysyy pystyssä ja näkee kuinka neiti nauttii kun saa itse mennä minne huvittaa! Videolla hän muuten sanoo ”vauva” koska juuri ennen kuin mä aloin kuvaamaan videota niin sellainen suloinen pikku vauva äiteineen lähti kotiin ja hän oli aivan haltioissaan siitä vauvasta. Että ehkäpä (toivon mukaan) siitä ja meidän kakkosesta tulee vielä ihan hyviä kavereita!

Nojoo, jospa tässä olisi taas vähän sillisalaattia! Mulla olis vaikka mitä asiaa mutta ehkä jätän vähän toisiinkin postauksiin sitä kerrottavaa enkä änge kaikkea tähän. Tällä hetkellä en muuten voi jakaa facebookissa blogini sisältöä, koska linkit blogiini on toistaiseksi estetty perättömän ilmiannon vuoksi. Tästä asiasta kirjoittelen varmaankin myöhemmin lisää jos jaksan, luultavasti en koska alan olla aika kyllästynyt tähän jo useasti esillä olleeseen ilkivaltaan joka vain ei ota loppuakseen, mutta jokatapauksessa selvittelen asiaa facebookin ylläpidon kanssa ja tämän sekaannuksen ajan sitten vain mainitsen facebookissa uusista postauksista ilman linkkiä! Ja fb:ssä kannattaa siis kuitenkin seurailla tästä huolimatta, päivittelen sinne usein kuvia/videoita/pieniä kuulumisia jo reippaasti ennen kuin blogiin. Nyt toivottelen ihanat illanjatkot kaikille, sekä mukavaa alkanutta viikkoa! 3>