Mm. näistä syistä rakastan meidän perhettä

20.01.2020

Koska on maanantai, halusin aloittaa viikon ajattelemalla mahdollisimman paljon lempeitä ja rakkauden täyteisiä asioita. Viikko ei voi alkaa huonosti, jos miettii, mitä kaikkea ihanaa omassa elämässä on. Siispä tässä tulee muutama pieni ja hupsu syy, miksi rakastan meidän perhettä. Näiden lisäksi on tietenkin ne itsestään selvät isot ja merkittävät syyt, jotka on käyty jo läpi miljoonaan kertaan. Mutta mä halusin nyt miettiä näitä pieniä asioita, jotka tuovat onnen ja rakkauden pilkahduksia mun elämään ja arkeen. Toivoisin myös kuulevani (pieniä juttuja), miksi te rakastatte teidän perheitä.

Mm. näistä syistä rakastan meidän perhettä:

Rakastan sitä miten isommat jaksavat kerta toisensa jälkeen leikkiä taaperon kanssa piilosta ja ihmetellen etsiä häntä, vaikka hän menisi piiloon etsijän vieressä seisovan vanhemman taakse. 

Rakastan sitä, miten meillä kaikilla tekee yleensä yhtä aikaa mieli pizzaa. 

Rakastan sitä, miten taapero kysyy isosiskolta, että saanhan mä sitten merkin, kun oon siivonnut mun keittiön. Ja isosisko sanoo että ”joo”, ja ryntää heti askartelemaan pikkusiskolle kunniamerkkiä siivouksesta ja päättää aloittaa siskolle pentupartion, jossa hän saa ansaita merkkejä joka päivä. 

Rakastan sitä, miten Otto herää yllärinä maanantaiaamuna yksin lasten kanssa ja hoitaa yksin kaikki lasten aamutoimet ja viennit, että mä saan nukkua pidempään ja aloittaa viikon rennosti. 

Rakastan, miten isot ovat taaperon oppilaina koulussa ja antavat ”opettajan” opettaa, vaikka kaksivuotiaan opetukset olisivat välillä (lähes aina) vähän höpöjä. 

Rakastan makoilla lattialla taaperon kanssa ja kertoa vaan: rakastan sun ihania pieniä korvia, rakastan sun ihania pikku varpaita, rakastan sun suloista nenää. Rakastan sitä, että lapsi vastaa mulle, ”mäkin rakastan äiti sun kättä”. 

Rakastan sitä, miten taaperon toiveesta mennään usein yhdessä (sohvalle, sisällä) peiton alle katsomaan tähtiä ja avaruutta. ”Pitää olla peitto, koska muuten voi sattua jos tähdet tippuu meidän päälle, kun niissä on sakaroita.” Toim. huom. meidän olkkarin lamput on aurinko ja kuu. 

Rakastan sitä, että kun sanon keskimmäiselle hänen olevan tosi hyvä isosisko ja minun olevan hänestä ylpeä, hän sanoo ottaneensa vain mallia isosiskostaan. 

Rakastan myös ylpeää hymyä esikoisen kasvoilla, kun hän kuulee pikkusiskonsa sanovan näin. 

Rakastan sitä, miten yksi meidän lapsista tulee melkein joka ilta vielä kymmenen minuutin kuluttua nukkumaanmenosta keskustelemaan jostain asiasta, joka on jäänyt mietityttämään, vaikka just puhuttiin ennen hyvänyön toivotuksia kaikesta mahdollisesta, mikä voisi mietityttää. Juuri siksi, ettei tarvitse enää nukkumaanmenon jälkeen hämmentyä yksin mistään. Yleensä silloin nukkumaanmenon jälkeen tulee kuitenkin ne parhaat kysymykset ja ajatukset.

Rakastan katsoa, kun Otto ja tytöt pelaavat yhdessä. Tiedän, miten paljon se merkitsee Otolle ja miten onnelliseksi hän tulee, kun saa jakaa lempiharrastuksensa yhdessä lasten kanssa. Tiedän, miten paljon häntä ilahduttaa se, että he ovat aidosti kiinnostuneita.

Rakastan piirtää yhdessä meidän lasten kanssa. Saan leikkiä opettajaa ja opettaa heille kaiken sen, mitä opin itse lapsena taidekoulussa. Joka kerta he ovat yhtä innoissaan, kun oppivat jotain uutta. Ja joka kerta mä olen yhtä innoissani, kun saan vähän piirrellä ja tuntea onnistumisen tunteita, kun lapset on ihan, että ”wau!”.

Rakastan sitä, kun Otto on viemässä lapsia nukkumaan ja sitten kuulen heleän taaperon äänen sanovan ”isi, mä haluun et sä vähän halailet mua.”

Rakastan sitä, miten syvällisistä asioista voin jo käydä keskusteluita meidän esikoisen kanssa. Hän ymmärtää jo niin älyttömän paljon!

Rakastan sitä, miten meidän perheessä jokainen kannustaa toista, oli kyseessä iso tai pieni asia. Kun joku oivaltaa jotain uutta, jokainen aidosti hihkuu riemusta.

Rakastan sitä, miten nopeasti lapset innostuvat, kun ehdotan jotain yhteistä tekemistä. Nautin tästä täysillä niin kauan kuin sitä kestää, koska voi tulevaisuudessa tulla sellainenkin aika, kun teinejä ei kiinnosta tehdä yhdessä mitään. Tai sitten ei tule.

Rakastan sitä, että Otto on meidän perheessä se, joka opettaa meidän tytärtä ompelemaan ja paikkaa rikki menneet vaatteet, koska itse olen ompelukoneen kanssa aivan poropeukalo.

Rakastan sitä, että meidän lapsille jokainen sellainen juttu, jonka olen halunnut säännölliseksi osaksi arkea (kuten rakkauden ilmaiseminen joka päivä) on vähintään yhtä tärkeä ja luonnollinen  juttu, kuin mulle.

Rakastan sitä, miten armollisia meidän lapset on. Kun joskus sanon, että ”anteeksi, mua väsyttää ja en nyt jaksa tulla mukaan piiloleikkiin, kun haluan vähän aikaa vaan makoilla sohvalla ja lukea kirjaa”, niin he sanovat, että ”ei se haittaa mitään äiti” ja tuovat vielä mulle peiton.

Miksi sä rakastat sun perhettä? 


Kaikki meidän perheen kesät

22.04.2019

Kesä on jo ihan kohta täällä ja siksi mä inspiroiduin selaamaan blogista menneitä kesiä. Ajatelkaa, että tämä seuraava kesä tulee olemaan meidän perheen kahdeksas yhteinen kesä. Lasken meidän perheen kesät alkaneeksi siitä, kun vietettiin ensimmäistä kesää esikoisvauvan kanssa. Toki me oltiin raskausaikanakin perhe, mutta ne varsinaiset lapsiperhekesät alkoivat vuonna 2012.  Mä halusin kertakaikkiaan vaan fiilistellä kaikkia niitä ihania kesiä, joita me ollaan saatu kokea yhdessä ja siksi te saatte tänään aimo annoksen kuvia ja kesämuistoja menneiltä vuosilta. Näitä kesäkuvia katseltuani en millään malttaisi odottaa, että tämä kesä pääsee vauhtiin! Siitä tulee varmasti ihanin kesä ikinä! Aloitetaan alusta.

Kesä 2012

Meillä oli silloin yksi vauva ja hän oli kesän alkaessa n. yhdeksän kuukautta vanha. Me oltiin seurusteltu siinä vaiheessa 1,5 vuotta Oton kanssa ja oltiin kihloissa. Kesällä 2012 meidän isoin reissu oli Oulun reissu, muuten me oltiin aika paljon vaan kotona Helsingissä. Otto oli aloittanut uudessa työpaikassa vasta edellisen vuoden lokakuussa, joten hänellä ei ollut kovin paljoa vielä lomaa kertynyt kesälle. Viikon tai vähän päälle hän kuitenkin muistaakseni sai ja se viikko me vietettiin Oulussa. Me oltiin silloin ihan älyttömän onnellisia ja elettiin aika helppoa vaihetta elämässä. Esikoinen nukkui hyvin, söi hyvin ja voi hyvin ja me oltiin nuoria ja umpirakastuneita. Mä hoidin esikoista kotona ja Otto kävi töissä, mutta muuten me nähtiin kavereita ja tehtiin kaikkea hauskaa. Kesän lopussa meidän vauva oli jo melkein taapero ja samaan aikaan me alettiin odottaa meidän toista vauvaa. Oltiin onnemme kukkuloilla ihanista uutisista.

Kesä 2013

Meidän esikoinen oli silloin 1,5-vuotias ja kuopus parin kuukauden ikäinen, kun kesä alkoi. Tämä oli sitä aikaa, kun meillä oli itkuinen pikkuvauva sekä taapero. Otolla oli onneksi isyyslomaa jonkin verran kesäloman lisäksi, mutta ne viikot kun hän oli töissä, hän saattoi tehdä 7-päiväisinä, koska säästettiin meidän häitä varten. Kesäkuussa vietettiin meidän vauvan kastejuhlaa ja tavattiin silloin mun sukua Oulusta. Me ei lähdetty sinä kesänä itse ollenkaan Ouluun, koska säästettiin niitä häitä varten ja haluttiin säästää kaikki liikenevät pennoset. Vasta näin jälkeenpäin olen tajunnut, miten paljon olisin kaivannut sitä hengähdystaukoa Oulussa silloin. Kesä auttoi kuitenkin jaksamaan valvomista paremmin ja kyllä mulla on monta ihanaa muistoa kesältä 2013. Rannalta, Korkeasaaresta ja Linnanmäeltä.

Kesä 2014

Kesällä 2014 meidän esikoinen oli 2,5-vuotias ja keskimmäinen oli 1-vuotias. Meidän häät oli ohi ja juhlittu ja jäljellä oli vain häämatka. Vauvavuosi oli takana ja me saatiin taas nukkua, mikä oli ihan parasta. Oltiin iloisia siitä, että arki oli niin ihanan sujuvaa lasten kanssa. Reissattiin Ouluun ja käytiin mökkeilemässä, rannalla, Korkeasaaressa ja Lintsillä. Vietettiin paljon aikaa leikkipuistoissa ja kavereiden kanssa. Otolla oli kunnon kesälomat ja nautittiin niistä aivan täysillä. Tehtiin Oton kanssa kahdestaan ihana kahden yön häämatka Berliiniin, minkä ajan lapset olivat mun äidin kanssa meillä. Matka oli meidän ensimmäinen kahdenkeskinen ulkomaan reissu ja oltiin niin fiiliksissä siitä! Oli ihanaa saada olla ihan kahdestaan kunnolla ekaa kertaa moneen vuoteen.

 

Kesä 2015

Se oli sitä aikaa, kun olin aika vasta aloittanut työt markkinointiassarina startupissa ja sen lisäksi olin ollut puolisen vuotta Indiedaysilla bloggaajana. Tein silloin kolmepäiväistä viikkoa markkinointiassarina, kaksi päivää olin lasten kanssa ja blogia pyöritin siinä sivussa. Sain pidettyä muutaman päivän lomaa alkukesästä, jolloin tehtiin reissu Tukholmaan. Käytiin Junibackenissa, käveltiin ja ulkoiltiin paljon ja oltiin muutama yö ihanassa hotellissa. Reissattiin lisäksi Ouluun, missä mä tein etätöitä ja kävin firman Oulun toimistolla hommissa.Juhlittiin Oton ja esikoisen kummisedän ”viiskymppisiä” eli kun molemmat täyttivät 25 vuotta. Pidettiin ihana staycay hotellissa ja nautittiin ihanasta säästä. Otto lomaili lasten kanssa ja mäkin pystyin pitämään aina välillä etäpäiviä ja mun kolmipäiväinen työviikko toi ihanasti joustoa. Kesä oli aivan ihana ja mä nautin hirveästi mun molemmista töistä silloin. Silloin mulla oli vielä hyvä balanssi molempien töiden välillä ja sain myös levätä. Juhlittiin myös rakkaiden ystävien upeita kesähäitä.

Kesä 2016

Alkukesästä reissattiin lasten kanssa Mallorcalle ja melko pian sen jälkeen mä tein positiivisen raskaustestin. Tämä oli sitä aikaa, kun mä tein nelipäiväistä työviikkoa startupissa, pyöritin blogia kokopäivätyön lailla ja Otto reissasi lähes joka viikko Ruotsiin arkipäivien ajaksi työn puolesta. Mulla oli silloin alkuraskauden pahoinvointia ja migreenejä, kaksi työtä ja olin viikonloppuja lukuunottamatta yksin lasten kanssa. Alkukesä oli melko rankka, mutta loppukesästä alkoi helpottaa. Otto piti pitkän kesäloman ja tehtiin kaikkea lasten kanssa. Loppukesästä lopetin työt startupissa ja perustin oman yritykseni ja päätin keskittyä sisällöntuotantoon ja bloggaamiseen. Pahoinvointi ja migreenit alkoivat onneksi helpottaa ja oltiin aivan älyttömän onnellisia siitä, että meille oli tulossa kolmas pikkuinen.

Kesä 2017

Meillä oli muutaman kuukauden ikäinen ihana vauva ja kaksi reipasta isosiskoa. Kesä 2017 oli ihan mieletön! Otto oli vanhempainvapaalla ja mä tein töitä, mutta saatiin olla kaikki yhdessä. Koko kesä vapaa aikatauluista ja saatiin itse päättää kaikki menot. Lapsilla oli pitkä 10 viikon kesäloma ja me vaan nautittiin yhteisestä ajasta. Oltiin pitkiä aikoja Oulussa, reissattiin Tukholmassa ja Kolmårdenissa, mökkeiltiin ja veneiltiin. Kesä 2017 oli ihan perfect, vaikka säät eivät silloin kovin lämpimät olleetkaan. Muistot kesästä ovat sitäkin lämpimämpiä. Käytiin katsomassa alpakoita, mentiin Lintsille ja vietettiin aikaa omalla pihalla. Myös sinä kesänä meillä oli onni saada juhlia rakkaan ystäväpariskunnan häitä.

Kesä 2018

Viime kesä. Maailman helteisin ja ihanin kesä ikinä. Reissattiin Kreikkaan ja Ouluun, Otto piti 4 viikkoa kesälomaa ja 5 viikkoa isyysvapaata. Lapset olivat 10 viikon kesäloman meidän kanssa ja se oli ihan parasta. Meidän Kreikan reissu jäi mieleen onnistuneimpana matkana, mikä ollaan yhdessä koettu. Mökkeiltiin ja vietettiin aikaa perheen, suvun ja ystävien kanssa. Tehtiin extempore kaikkea hauskaa ja käytiin mm. Lomamäen lemmikkipuistossa, Lintsillä, Muumimaailmassa, Fallkullassa ja vaikka missä muualla. Uitiin joka päivä kun oli hellettä, eikä siihen vaan voinut kyllästyä. Mä toivon niiiin paljon, että kesä 2019 olisi yhtä upea kuin viime kesä.

 

 

Mitä tämä kesä tuo tullessaan? Sitä ei vielä tiedä, mutta mulla on sellainen kutina, että tästä saattaa tulla aika ihana. Musta on niin ihanaa, että koko kesä on vielä edessä. Toukokuu ja kirsikkapuut, kesäkuu ja juhannus, heinäkuu ja toivottavasti helteet ja elokuun ihanat pimenevät kuumat illat. Kaikki se ihana on edessä ihan kohta.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3