Raskausviikko 30. (29+0-29+6)

23.06.2021

Huh, terkkuja reissun päältä! Me palattiin just kotiin ja istahdin heti ruoan ja tavaroiden purkamisen jälkeen vielä naputtelemaan raskausviikon kuulumiset ylös. Mua jännitti viime viikolla tosi paljon, että miten jaksan reissun, mutta se sujui aivan mallikkaasti. Yhtenäkään päivänä ei ollut sellaista oloa, että ei jaksaisi, vaan energiaa riitti ja saatiin kaikki sovitut jutut helposti hoidettua. Myös ajomatkat sujuivat hyvin, eikä tullut edes selkä kipeäksi tai liitoskipuja. Oli ihan huippua! Ja jotenkin myös tosi voimaannuttava reissu tämän raskauden kannalta. Kun nyt näin miten paljon vielä jaksan ja pystyn, niin tuli sellainen fiilis, että hyvin uskaltaa vielä ainakin lähiviikoille tehdä kesäsuunnitelmia ja puuhailla kaikkea.

Tosi helpottunut fiilis myös, koska tämä oli viimeinen fyysisesti kuormittava työkokonaisuus ennen vauvan syntymää. Ja nyt se on onnistuneesti tehty! Kaikki mun loput työjutut tälle kesälle on sellaisia, että onnistuu tehdä vaikka olot ei olisikaan ihan niin hyvät. Eli nyt ei enää tarvitse yhtään jännittää, että miten saan hommat hoidettua.

Jännitin myös sitä, miten saan reissussa nukuttua, mutta oikein hyvin menivät yötkin. Heräsin sen 1-2 kertaa yössä vessaan, kuten kotonakin monesti olen herännyt, mutta muuten sain nukuttua syvää ja hyvää unta. Toivottavasti hyvät unet jatkuisivat täällä kotonakin, vaikka Helsingissä vähän lämpimämpää onkin.

Nyt tuli tosiaan täyteen jo 30+0 viikkoa. Raskauden viimeiset 10 viikkoa jäljellä, mutta mikäli vanhat kaavat toistuvat, niin ehkä viimeiset 7-8 viikkoa. Aika mahtavaa olla jo näin loppusuoralla, mutta samalla niin haikeaa. Huomaan selkeästi, miten vauva kasvaa ja miten pitkä hän jo on! Raskausappin mukaan painoa pitäisi tällä viikolla olla 1,1-1,7kg ja pituutta 38-41cm. Tunnen selvästi mahassa, miten hän valtaa enemmän tilaa, mutta ei kuitenkaan vielä paina keuhkoja tai virtsarakkoa ja ruokaakin mahtuu mahalaukkuun edelleen.

Mulla ei ole nyt mitään hajua missä asennossa vauveli majailee, sillä hän on tässä kuluneen viikon aikana tehnyt todella isoja liikkeitä. Olen varma, että monta kertaa olen bongannut jalkapohjan ja melkein varpaatkin mun navan vierestä, mutta yhtä usein sieltä tulee peppua ja selkääkin ylös edelleen. Hän varmasti vetää ympäri niin kauan kuin vaan tila riittää, sen verran liikkuvainen minityyppi taitaa olla kyseessä.

Ensi viikolla mulla on vihdoinkin parin kuukauden tauon jälkeen neuvolakäynti, kiva päästä tsekattavaksi ja katsoa samalla, että kaikki on kunnossa. Mutta ainakin hyvästä olosta voisi päätellä, että varmaan on asiat ainakin suurimmaksi osaksi ihan ok. Tämän jälkeen seuraava neuvolakäynti onkin sitten lääkärineuvola ja se on vasta viikolla 35-36. Siellä varmaan kurkataan vauvan asentoa ainakin. Mutta melko harvalta nämä uudelleensynnyttäjän käynnit tuntuvat näin loppuvaiheilla. Toisaalta turhaa kai siellä on ramppailla, jos kaikki on ihan kunnossa, eikä ole riskiraskaus kyseessä, kuten mulla ei ole.

Nyt meillä alkaa olla vauvan varusteet melko lailla hankittuna niin, että alkuun päästään ainakin, ja pian esittelen täällä blogin puolella niitä tarkemmin! Ostin myös itselleni meidän reissulta jo muutamat imetysrintsikat. Vielä pitäisi ostaa itselle jemmaan ainakin Lansinohin klassikkovoidetta, että saa pakata sairaalakassiin. Muuten varmaan melko hyvin löytyy jo kaikki. Koko ajan kaikki alkaa tuntua konkreettisemmalta ja konkreettisemmalta.

Toivottelen jo valmiiksi ihanaa alkavaa juhannusta kaikille! Me vietetään juhannusta Emilian ja Topiaksen ja meidän lapsikatraan kanssa täällä meillä, ja en malta odottaa, että pääsen halimaan ja näkemään meidän tuoreen kummipojan! Voisin kuvitella, että vauvakuume tässä tulee miljoonakertaistumaan loppuviikon aikana, kun pääsee pitämään sylissä vastasyntynyttä. Niin ihanaa!

Checklist viikko 30.:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (ja edelleen). Vasta ensi viikolla vaihtuu. 

Cravings: Olen himoinnut kaikkea raikasta juotavaa ja suolaisia ruokia tällä viikolla. 

Oireet: Ei ole ollut kauheasti mitään oireita, hyvä vointi ja yöunetkin ovat taas vaihteeksi sujuneet ihan hyvin. 


Raskausviikko 29. (28+0-28+6)

16.06.2021

Sinne vierähti viimeisen kolmanneksen ensimmäinen viikko ja samalla lasten ensimmäinen kesälomaviikko. Viime viikolla otin 50×90 tyynyn polvien väliin nukkuessa, kun tiedän, että moni tekee niin raskausaikana. Ajattelin sen helpottavan, kun mulla oli muutamana yönä ollut lonkat hieman kipeänä kääntyillessä. Tyynyn kanssa nukuin muutaman yön, mutta se ei yhtään auttanut, vaan päin vastoin pahensi: sen kanssa mulla tuli polvet kipeäksi! Ensin kuvittelin sen olevan myös joku raskausoire, mutta sitten yhtenä yönä olin heittänyt unissani tyynyn lattialle ja nukuin heräämättä aamuun asti ilman polvisärkyä. Päätin, että tyyny saa jäädä sinne lattian nurkkaan, ja ei ole särkenyt polvia sen jälkeenkään.

Olin niin onnellinen tästä öisien polvisärkyjen loppumisesta, että en edes muistanut enää miksi olin alunperin ottanut sen tyynyn unikaveriksi. Mutta tässä kirjoittaessani muistin, että ainiin, nehän olivat ne lonkat. Mutta nekään eivät ole nyt vaivanneet onneksi moneen yöhön. Minä en siis nähtävästi ole yksi niistä raskaanaolijoista, jotka vannovat tyynyjen kanssa nukkumisen nimeen. Mulle on helpompaa kun on vaan se yksi tyyny pään alla, haha. Mutta tulipahan kokeiltua, ei siinä mitään. Ja voihan se olla, että sellainen kunnon isompi vartalotyyny auttaisi paremmin, kun tuo meidän oli vähän lyhyt.

Päivisin mulla ei juurikaan mitään kipuja ole ollut missään nivelissä, ne on vaan ne yöt ja kyljen kääntämiset/pitkään samassa asennossa nukkumiset. Herään välillä kun käännän kylkeä, koska tässä vaiheessa se ei mene enää niin ohimennen, kun mahalla on sen verran jo kokoa, heh. Mutta pääosin on vielä ihan levännyt ja jaksavainen olo päivälläkin ja kokonaisiakin öitä on tähän viikkoon mahtunut. Ja se on varmaan myös tämä kesä ja aurinko, joka piristää. Ja tietty sekin, ettei aamulla ole pakko nousta mihinkään tiettyyn kellonaikaan, kun lapsilla ei ole koulua/dagista. Niin jos ei saa niin hyvin nukuttua yöllä, voi unia jatkaa vielä aamulla.

Vauva on nyt viime päivinä liikkunut todella paljon, mutta suurin muutos on itse asiassa aika hienovarainen. Hän on puskenut selkää/pyllyä ylöspäin tähän asti aina vasemmalta puolelta, ihan sieltä viikolta 15+ asti kun kuvasin ekat liikkeet videolle. Mutta nyt viikolla 29 hän yhtäkkiä päätti, että venyttää sittenkin mun napaa, eikä enää vasenta puolta. Ja nyt hän puskee ylöspäin siis ihan keskeltä mahaa, ja silloin mun maha on tosi hassun muotoinen ja eteenpäin työntyvä, ihan kuin jalkapallo paidan alla.

Vointi on edelleen hyvä. Hieman ovat ehkä harjoitussupistukset lisääntyneet viime aikoina, nyt niitä on tullut kyllä ihan päivittäin muutamia, mutta edelleen menevät heti levossa ohi, eivätkä vaivaa esimerkiksi kävellessä liikaa. Ylös (esim. sohvalta) nouseminen, portaat ja kumartelu ovat niitä juttuja, jotka supistuksia aiheuttavat. Mutta ne ovat todellakin enemmän kuin tavallisia tässä vaiheessa raskautta ja varsinkin kun ovat kivuttomia, niin ne eivät mua pelota.

Ollaan lähdössä reissuun vielä tässä kesäkuun aikana Oulun seudulle, joten toivon, että mun vointi säilyy hyvänä vielä ainakin sen aikaa. Sitten heinäkuussa voi jo himmailla ja pysytellä lähempänä kotia ja tehdä pikkuretkiä, jos vointi sallii. Seuraava neuvolakäynti mulla on vasta kesäkuun loppupuolella ja sitä odottelen mielenkiinnolla, että onko mulla lähtenyt rauta-arvot nousuun, kun olen syönyt rautaa, ja ovathan kaikki muutkin arvot kunnossa. Mutta hyvästä voinnista ainakin voisi päätellä, että kaikki on ihan niin kuten pitääkin. Olen niin onnellinen, että ollaan jo näin hyvillä viikoilla ja vauva kasvaa ja voimistuu joka päivä.

Checklist viikko 29.:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (ja edelleen). Samassa appissa vauvan koko on myös koiranpentu ja suklaarasia, mitkä naurattavat mua kovasti, koska koiranpentuja on noin miljoona eri kokoista riippuen rodusta, iästä ja vanhempien koosta, ja suklaarasoita samoin. Suurimmat suklaarasiat ovat vastasyntynyttäkin isompia, puhumattakaan siitä, minkä kokoinen serkkuni irlanninsusikoiran pentu oli kolmen kuukauden iässä viime kesänä, hah. 

Cravings: Nyt ei ole tehnyt oikein mieli mitään ja tuntuu, että ei pysty syömään ihan niin paljoa kerrallaan ruokaa enää, kun vauva on vallannut sen verran tilaa mahasta. Ei oikein tule edes nälän tunnetta, olen syönyt vaan säännöllisesti kohtuullisen kokoisia annoksia ruokaa, että jaksan. 

Oireet: Ei muita oireita, paitsi nuo yölliset nivelsäryt (jotka menivät onneksi ohi), sekä satunnaiset harjoitussupistukset. 


Raskausviikko 27 (26+0-26+6)

01.06.2021

Eilen kun seisoin eteisessä ja meikkasin peilin edessä, mua alkoi vaan naurattaa kun tajusin, että mulla oikeasti menee aivan nurinkurisesti tämä raskaus verrattuna aiempiin. Musta tuntuu, että mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä parempi ja helpompi olo mulla on ja sitä enemmän jaksan ja pystyn tekemään. Ehkä kyse on mulla myös siitä, että kun raskaus on pidemmällä, uskaltaa ottaa jo rennommin, eikä säikähdä enää niin paljon esim. supistusten mahdollisuutta. Muistelin jotain raskausviikkoa 13, jolloin mulla verinen vuoto oli loppunut vasta pari viikkoa aiemmin, oltiin juuri saatu kurkata ultrassa vauvaa ja olo oli jo paljon parempi kuin silloin alkuun. Silti kävelin super hitaasti, pelkäsin supistuksia aina kun liikuin ja oli sellainen paineen tunne kohdussa aina liikkeellä ollessa.

En olisi silloin ikinä uskonut, että tulen siitä muutaman kuukauden kuluttua jaksamaan helposti olla pystyssä koko päivän, siivoilemaan ja laittamaan ruokaa ja kyykkimään ja tekemään ties mitä, ilman supistuksen supistusta. Silloin viikolla 14-15 kun mulla tuli ekat harjoitussupistukset, olin jotenkin niin varautunut siihen, että nyt ne taas alkavat ja niitä tulee sitten koko ajan ja kaikesta. Edelleen saa melkein nipistellä itseä, että voi uskoa sen, että mulla tulee niitä supistuksia vain muutama viikossa ja nekin kivuttomina. Kaikki on vaan niin paljon helpompaa kun ei tarvitse pelätä niitä ja olen niin kiitollinen, että ne ovat jo entisestäänkin rauhallisesta rauhoittuneet vielä lisää.

Kun kohtu on kasvanut ja noussut ylemmäs, se ei myöskään paina alaspäin samalla tavalla. Tällä hetkellä pystyn liikkeellä ollessa melko helposti unohtamaan koko mahan vielä. Portaiden kävely ylöspäin aiheuttaa supistuksen kyllä (huom yhden :D), mutta ihan perus kävely ei tee mitään, eikä tunnu miltään. Se on mulle niin luksusta. Maha ei tunnu vielä lainkaan painavalta tai hankalalta, eikä ole tiellä. Varmasti se sitten lopussa alkaa painaa enemmän, etenkin jos vauva laskeutuu ja kiinnittyy.  Toistaiseksi nautin siitä, että hän viihtyy vielä pääosin ylempänä.

Onpas muuten hassut mustelmat mulla jalassa rivissä, siis ei ole yhtään kipeät onneksi, mutta kolautin viikonloppuna mun säären kun siivosin, ja jäi tollanen tosi tyylikäs mustelmarivi.

Tämän raskausviikon jälkeen voi taas hieman huokaista lisää. ”Jos 27 raskausviikkoa ehtii täyttyä ennen lapsen syntymää, ennenaikaisuus ei enää johda kuolemaan, vaan käytännössä kaikki sen jälkeen syntyvät keskoset selviävät, ellei muita sairauksia ole.” sanoo vau.fi. Tärkeä merkkipaalu, kun vauvalla on yhtä hyvät selviytymismahdollisuudet kuin täysiaikaisella vauvalla. 

Olen saanut nukuttua oikein hyvin tällä viikolla, enkä ole heräillyt yöllä. Ihan parasta, kun on hyvin levännyt olo. Vauva on edelleen tosi aktiivinen, eikä tarvitse laskea tai tarkkailla liikkeitä, kun niitä tulee muutenkin niin runsaasti. Hän vetää vieläkin ihan kunnolla ympäri mahassa, joten välillä potkut ja nyrkit tuntuvat alaspäin ja välillä ylöspäin. Hän on nyt ollut aika aktiivinen aina kun olen mennyt nukkumaan illalla. Onneksi hän välillä rauhoittuu, jos Otto laittaa käden ja tunnustelee liikkeitä. Siksi ollaan sitten nukkumaanmennessä tehty niin, jos riehulivauva on riehuloinut oikein olan takaa.

Kun vointi on ollut hyvä, olen uskaltanut tehdä jonkin verran kesäsuunnitelmia nyt kesäkuulle vielä ainakin rohkeasti. Loppukesällä varmaan rauhoitutaan enemmän kotiympyröihin. Kesäkuussa olisi tarkoitus tehdä vielä pikkureissu kotimaassa nyt kun rajoituksia on purettu ja koronatilanne vaikuttaa paremmalta.

Checklist viikko 27:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (wau, kuulostaa tosi isolta!)

Cravings: Nyt ei ole ollut oikein mitään himoja, paitsi perus jäätelönhimo joka iskee aina kun mittari näyttää +15 astetta, hah. 

Oireet: Ei juurikaan oireita, muita kuin satunnaisesti niitä samoja, mistä on mainittu: yksittäisiä supistuksia, hetkellisiä liitoskipuja. 


Raskausviikko 25 (24+0-24+6)

18.05.2021

Viikko kului kuin siivillä, kun kesä saapui vihdoinkin Helsinkiin kunnolla. Taas on tiistai ja viikot vaihtuvat. Mun on ollut viime aikoina jotenkin tosi vaikea samaistua mun kahteen edelliseen raskauteen, kun fiilis on niin eri! Tämä neljäs raskaus muistuttaa tosi paljon enemmän mun ensimmäistä raskautta, jossa en kärsinyt supistuksista ennen 34. raskausviikkoa lainkaan. Toisaalta, se ensimmäinen raskaus kuitenkin loppui aiemmin kuin kaksi muuta, joten jännä nähdä miten tämä nyt etenee. Mun veikkaus on se, että dramaattisesta alusta huolimatta tämä voisi olla se mun kaikkein ”normaalein” raskaus ja kenties edetä vaikka laskettuun aikaan asti ilman mitään sen kummempaa. Katsotaan olenko oikeassa.

Viime viikolla nukuin ehkä vähän huonommin kuin aiemmin, heräsin melkein joka yö käymään vessassa. Mutta viime yönä nukuin taas super hyvin, menin nukkumaan jo 23.30 ja heräsin 7.30 ihan pirteänä, enkä herännyt yöllä kertaakaan. Että ota näistäkin nyt selvää! Pidän sormet ristissä, että saisin ainakin joitakin kokonaisia öitä vielä nukuttua ennen kuin loppuraskauden pissalla ramppaaminen alkaa.

Vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Välillä hän on ihan tosi alhaalla ja välillä taas kiipeää ylöspäin. Eilen hän oli ihan ylhäällä mun vasemmassa kyljessä ja venytteli hulluna. Se on aina niin outo tunne kun vauva on pitkään hengannut jossain yhdessä kohtaa ja sitten ihan yhtäkkiä siirtyy johonkin aivan eri paikkaan. Menee aina hetkeksi sisäelimet ihan solmuun tai jotain. Mutta yhtä kaikki, ihanaa kun liikkuu. Nyt ei ole ollut hirveästi onneksi sellaisia kivuliaita liikkeitä, enemmän vaan juuri kovaa paineen tunnetta ja sitten sellaisia peruspotkuja ja nyrkkeilyitä.

Maha on kyllä kasvanut ja pyöristynyt, mutta ei se tunnu vielä mitenkään ihan valtavalta, eikä ole vielä pahasti tiellä. Ihan hyvin yltää halimaan vielä Ottoa ja ruokaakin pystyy laittamaan ilman, että maha on tiellä. Mahan muoto muuttuu edelleen jatkuvasti, välillä se on enemmän vaan edessä päin ja välillä sitten leviää kohti sivujakin, jos vauva on poikittain. Pääosin vauva viihtyy alhaalla, joten maha ei paina onneksi ylhäältä vielä keuhkoja tai muutenkaan. Mutta hetkellisesti jos vauva tulee ylemmäs, niin sitten voi olla tukala olo.

Kävely onnistuu hyvin ja jopa melko rivakkaan tahtiin. En tiedä miten on mahdollista, mutta kävelytyylini muistutti enemmän ankkaa viikolla 14 kuin viikolla 25. Siis varmaan jotenkin kun kohtu oli alkuun vielä alempana ja vauva myös, niin silloin se painoi enemmän alas ja kävely tuntui inhottavammalta. Nyt kun molemmat ovat kasvaneet ja nousseet ylemmäs, niin kävelykin tuntuu helpommalta. Mulla oli alussa paljon enemmän sellaisia loppuraskauden oireita kuin nyt keskivaiheilla, hah. Tätä seesteistä keskiraskautta eli toista kolmannesta on vielä muutama viikko jäljellä, ennen kuin alkaa viimeinen kolmannes.

Ensi viikolla me päästään kurkkaamaan vauvaa 3D/4D-ultraan ja tämä on meidän ensimmäinen kerta kun käydään sellaisessa! Kuten aiemmin kirjoittelinkin, että kun tässä taas nyt ehkä mahdollisesti ollaan viimeistä kertaa raskaana (heh, ei sitä tiedä) niin halutaan ottaa kaikki mahdollinen tästä irti. Aiemmin meille ei ole ollut mahdollista taloudellisesti käydä yksityisellä näissä ultrissa, paitsi ehkä kolmannella kerralla olisi, mutta ei vaan jostain syystä menty siltikään. Nyt halutaan ehdottomasti käydä, koska sitten päästään tutustumaan meidän tulevaan pikkuiseen vieläkin paremmin jo nyt raskausaikana. Mua jännittää jo etukäteen ihan hulluna, koska niin hassua päästä näkemään hänen kasvot jo etukäteen, eikä vasta sitten synnytyksessä.

Ehkä me sitten saadaan viimeinkin päätettyä myös hänen koko nimi valmiiksi, kun edelleen meillä on vain se kutsumanimi, mutta ei muita päätettynä. Nimilistoja mulla on ainakin viisi ja selaan nimisivustoja harva se päivä, kyllä se vielä joku päivä tuottaa tulosta, ei hän nimettömäksi jää!

Checklist raskausviikko 25:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija (edelleen)

Cravings: Uudet perunat!

Oireet: Vähän hankalat yöt, olen heräillyt öisin jonkin verran. 


Raskausviikko 22 (21+0-21+6)

27.04.2021

Sinne meni, viimeinen ”piinaviikko” ja nyt on tärkeä 22 viikon merkkipaalu saavutettu. Nyt meidän vauvalla on 50% mahdollisuus selviytyä, mikäli hän päättäisi syntyä. Nyt synnytys olisi ennenaikainen synnytys, eikä keskenmeno. Se on ihan valtavan helpottavaa, vaikka tietenkin toiveissa on, että vauva pysyttelisi turvallisesti kohdussa kasvamassa täysiaikaiseksi asti ja onneksi ei ole ainakaan toistaiseksi mitään ennenaikaiseen synnytykseen viittaavia oireita ollut. Mutta nyt on toivoa ja toivo merkitsee ihan käsittämättömän paljon. Seuraava merkittävä etappi on 28+0, jolloin selviytymisprosentit alkavat olla tismalleen samat kuin täysiaikaisella vauvalla, vaikka toki eniten toivon, että päästään sinne 37+0 asti vähintään. Nämä välietapit kuitenkin helpottavat ja antavat toivoa.

Meidän viime viikkoinen rakenneultra meni mainiosti ja siitä kerroinkin jo Instassa kattavasti. Mutta lyhyesti jos et sieltä vielä nähnyt: vauva oli terve, erittäin hyvinvoiva ja ennenkaikkea erittäin vilkas. Kaikki rakenteet, joita rakenneultrassa pystytään näkemään, oli kehittynyt juuri kuten pitää. Ultraava kätilökin ihmetteli moneen kertaan miten vilkas meidän vauva on, hyörii ja pyörii ja potkii ja heiluu joka suuntaan.

Onneksi saatiin kaikki mitat hienosti ja meidän mini oli kasvanut kuten pitääkin, vaikkakaan ei ollut ihan yhtä isoissa mitoissa muistaakseni kuin siskot rakenneultrassa ovat olleet, vaan hieman pienempi. Mutta siis eihän sitä energiaa ehdi hirveästi kerryttää sinne elimistöön jos vaan heiluu, hah. Ei siis ihme jos tällainen ikiliikkuja on hieman pienempi. Mihin me vielä joudutaankaan super aktiivisen vauvan kanssa, kun edellinen jo oli hulivili, joka nousi seisomaan puolivuotiaana, hah!

Fiilikset on tosi hyvät, eikä oireita ole ollut. Saa siis olla kiitollinen jälleen yhdestä mukavasti sujuneesta raskausviikosta. Tällä viikolla mulla on neuvola, josta saan raskaustodistuksen, sekä sokerirasituskoe. Aiemmin en ole joutunut sokerirasituskokeeseen, koska en täyttänyt kriteerejä. Edellisen raskauteni jälkeen kriteereitä on muutettu niin, että mikäli isovanhemmalla on 2. tyypin diabetes, niin täytyy käydä sokerirasituskokeessa, vaikka mikään muu riskitekijä ei täyttyisi. Aiemmin tähän laskettiin vain omat vanhemmat ja sisarukset, mutta nyt siis myös isovanhemmat ainakin mun neuvolan mukaan. Eli nyt joudun siihen ekaa kertaa, vaikka mulla ei ole ylipainoa, korkeaa ikää, aiemmissa raskauksissa mitään sokeriongelmia eikä mitään muitakaan altistavia tekijöitä tai omassa perheessä 2. tyypin diabetesta.

Hyvähän se on, että ollaan tarkkoja, vaikka tämä tuntuukin hassulta, kun mikään muu ei ole muuttunut kuin tämä yksi kriteeri paperilla. Mutta jokainen raskaus on toki erilainen, vaikka aiemmin ei ole ollut ongelmia niin eihän se sitä sano etteikö niitä voisi tulla tällä kertaa. Eli tottakai menen kokeeseen ja olen iloinen, että tässä ollaan tarkkoja. Jännittää kuitenkin se, että millainen olo siitä paastoamisesta ja sokerilitkun yhdistelmästä tulee, lähinnä, että tuleeko mulle migreeniä, kun olen nyt saanut nauttia jo viikkoja elämästä ilman sitä. Migreenin kanssa on tosi tärkeää syödä ja juoda vettä säännöllisesti ja riittävän usein, joten siksi ahdistaa. Kurjaa, ettei raskausdiabetesta voi tutkia ja testata mitenkään muuten, kuin mahdollisesti aiheuttamalla aivan hirveän olon ja työkyvyttömyyden raskaana olevalle jopa useaksi päiväksi. No, ei nyt kannata maalata tietenkään piruja seinille, voihan se myös olla, että siitä ei tule mitään oloja ja loppupäivä menee iloisesti töitä tehden. Sormet ristissä.

Ja sanon nyt jo valmiiksi, että en kaipaa tähän sokerirasitukseen liittyen mitään kokemuksia (etenkään kauhukokemuksia) tai vinkkejä, tai ohjeita siitä mitä syödä iltapalaksi, vaan menen avoimin mielin, mutta halusin sanoa omat pelot ääneen. Voin sitten höpötellä kokeen jälkeen siitä, että mikä fiilis itselle tuli, mutta etukäteen en halua kuulla muilta mitään, joten pliis älkää lähettäkö siihen liittyen viestejä. Kiitos <3

Nyt kun on pian raskaustodistus kourassa, niin saa alkaa hakemaan äitiysavustusta, sekä jakamaan perhevapaita, joten niihin liittyen tulossa ensi viikolla tärkeää asiaa. Aiemmin jo mainitsinkin, että me otetaan se äitiysavustus 170€ rahana ja tämä päätös on pitänyt. Uusi äitiyspakkaus oli tosi suloisen näköinen, mutta meillä on tallessa monet ekasta äitiyspakkauksesta tulleet tarpeelliset jutut ja monet muut taas mieluummin ostan tismalleen oman maun mukaisina, jotta päätyvät varmasti käyttöön.

Aletaan nyt viimeinkin tekemään isompia hankintoja, kun alan olla jo sen verran pitkällä raskauden suhteen. Niitä siis alkaa pian myös näkymään täällä blogissa ja Instassa. Kiva päästä valitsemaan ihania juttuja vauvalle ja tulee se vauvan odotus muutenkin tosi paljon konkreettisemmaksi, kun se alkaa sitten näkyä kotonakin lisääntyvinä vauvajuttuina. Toistaiseksi mikään täällä kotona ei vielä indikoi sitä, ettei meille on vauva tulossa, paitsi mun pyöreä pallomaha, haha!

Checklist raskausviikko 21:

Vauvan koko hedelmänä: Munakoiso.

Cravings: Appelsiinimehu kunnon hedelmälihalla. 

Oireet: Ei juuri mitään oireita, satunnaiset supistukset ja liitoskivut, sekä vauvan isoimpien liikkeiden aiheuttama paineentunne milloin missäkin osassa keskivartaloa.