Meidän kodin katseenvangitsija, olohuone, on ollut tähän asti ikkunoita lukuunottamatta meidän kodin tylsin huone. Siis for real. Ja jos ajattelinkin tänne muuttaessa, että ah ihanaa, sille ei tarvitse tehdä mitään kun ikkunat kiinnittävät kaiken huomion, niin olin väärässä. Pitkään on tuntunut, että ikkunat hukkuvat sinne sohvan taakse. Vaikka nurkkaus on täydellisen kokoinen sohvalle, sohva piilottaa ikkunoiden alareunan ja häivyttää korkeutta. Lisäksi valtava tyhjä lattiatila keskellä huonetta tavallaan tekee olkkariin paljon hukkaneliöitä. 

Vaikka lattialla onkin hyvin tilaa tanssia ja tehdä lankkuhaasteita TikTokiin, niin silti ollaan mietitty, voisiko sohvan sijoitella jotenkin toisin. Saimme Otolle hyvän työpisteen portaiden alle (ja hän on oikein tyytyväinen siihen siellä). Mutta kaikki muu olkkarin järjestyksessä on ollut ihan auki. Missä olisi järkevin kohta sohvalle? Entä pianolle? Joku vinkkasi, että jos sohvaa irrottaisi vaikka metrin verran seinästä, se toisi tosi paljon ilmavuutta olohuoneeseen. Itsekin olen sitä mieltä, että se ei ole paras ratkaisu, että kaikki huonekalut ovat vaan ripoteltu seiniä vasten. Mutta onko sohva sitten liian lähellä televisiota? Näyttääkö se oudolta, kun sitä on nostettu metrin verran enemmän keskelle ja ikkunaseinällä on kapea käytävä? 

Vai olisiko sohva kaikkein paras ihan keskellä lattiaa, vastapäätä televisiota? Silloin pianolle olisi luonteva paikka ikkunaseinällä ikkunan ja oven vieressä ja porraskaiteen edessä ei olisi mitään. Mutta pienentääkö se tätä koko tilaa, jos olohuoneen rajaa sohvalla omaksi alueekseen? Siitä huolimatta, että tiedän etteivät ammattilaiset ikinä sijoittele kaikkia huonekaluja seinää vasten, olen tosi huono laittamaan niitä keskelle tilaa itse. Tuntuu aina, että sitten jotenkin halkaisen tilan ja pienennän sitä. Päätettiin siis kokeilla, mitä tapahtuu, jos sohvan paikkaa vaihtaa. Kokeilimme sitä kolmeen eri kohtaan olohuoneessa: vähän irti ikkunaseinästä, keskelle lattiaa kokonaisena, keskelle lattiaa kahden istuttavana ja ikkunan edustalle pelkkää divaania. Tässä alla näette meidän kokeilut.

Kuten huomaatte, meidän sohva on tähän tilaan aivan val-ta-va. Missä tahansa muualla kuin juuri tuossa mihin sen alunperin sijoitimme, se on liian iso. Se on liian leveä ja liian iso ja liikaa. Sen ympärille ei missään muualla jää ollenkaan ”ilmaa” vaan koko olohuone vaikuttaa olevan aivan tukossa. Ei hyvä. Siksi siirsimme sen takaisin alkuperäiselle paikalleen kunnon pyörittelyiden jälkeen. Siinä huonekaluja pyöritellessämme tuli kuitenkin mieleen toinen idea: hei, meidän tv-tason vierekkäiset osathan saa asetettua myös päällekkäin lipastoksi (ja liitettyä toisiinsa kiinni). Ja meidän ruokailutilaan tulisi paljon enemmän tilaa istua, jos Bestå-kaappi sijoitettasiinkin TV:n alle. Ja se näyttisi paljon fiksummalta, koska Bestå on korkeampi. Tällöin telkkari ei näyttäisi olevan niin hassusti ”liian korkealla” kuin se näytti meidän matalan TV-tason kanssa.

Ja niin me sitten tyhjennettiin Bestå-kaappi kokonaan, siirrettiin se olohuoneeseen ja laitettiin TV-tason osat sittenkin päällekkäin lipastoksi. Ruokailutila on nyt hieman kolkko, sillä kaapin hävittyä sieltä hävisivät myös kaikki taulut ja kaapin päällä olleet viherkasvit. Mutta varmasti me keksitään siihen mauven väriselle seinälle tauluhyllyjä tai tauluja suoraan seinään, niin saadaan kodikkuutta. Joka tapauksessa se tila on nyt paljon järkevämpi ja niin on myös olohuone. Yllättävän iso vaikutus oli TV-tason vaihtamisella ja sillä, että siirsimme pianon ruokailutilan ikkunan ääreen.

Edelleenkin haikailen ratkaisua, jossa meidän olohuoneen isot ikkunat saisi kokonaan esiin, eivätkä ne olisi sohvan takana piilossa. Tämän meidän nykyisen sohvan kanssa se jää kuitenkin haikailuksi, sillä se ei yksinkertaisesti vaan ole mahdollista sohvan suuren koon takia. Eikä me olla sohvasta nyt lähiaikoina ainakaan luopumassa, se on edelleenkin maailman mukavin sohva ja tykätään siitä hulluna.

Haluaisin säilyttää sen tilan tunnun olohuoneessa, mutta samalla tehdä siitä vieläkin kodikkaamman ja kutsuvamman. Ei olla vielä päätetty, tuleeko television yläpuolelle korkeaan seinään makramee-työ vai joku valtava maalaus. Kumpi tahansa tehdäänkin, meidän on tarkoitus toteuttaa se itse. Jos se on makramee, Otto tekee ja jos maalaus niin minä. Tai voidaanhan me tehdä molemmat, sillä meillä on tarkoitus laittaa jotain myös televisiota vastapäiselle seinälle, sinne korkealle keittiön ja ruokailutilan katon yläpuolelle. Tuntuu ihanalta ajatukselta, että olkkariin tulee itsetehtyä taidetta, joka ollaan mietitty juuri siihen tilaan. Mutta siinä voi kestää hetki, että saadaan ne tehtyä. Ehkä Otto voisi olla makrameen kanssa aiemmin valmis, kun kesällä hänellä on vähemmän kursseja kuin nyt. 

Mutta joo, olen nyt olohuoneeseen paljon tyytyväisempi kuin aamupäivällä, pelkästään kaappia ja TV-tasoa pyörittelemällä. Olkkari näyttää paljon fiksummalta nyt korkeamman tason kanssa. Mutta se on kyllä silti vielä kesken. Saa nähdä mitä sinne keksitään ja millä aikataululla miten.

Mitä sä laittaisit vielä meidän olkkariin? Mitä sieltä puuttuu? 

*Postauksen kuvissa näkyvät julisteet saatu Deseniolta.

Musta tuntuu, että me ollaan pyöritelty tässä asunnossa olohuoneen huonekaluja niin monta kertaa, että ei ole varmaan enää mitään järjestystä mitä EI oltaisi kokeiltu. Viimeksi vaihdettiin isommin järjestystä (eli sohvan paikkaa) tasan vuosi sitten. Tai no okei, päivää vaille vuosi sitten, postauksen mukaan 20.11.2018. Hauskaa kun täältä voi aina tarkistaa. Mä olin itse sen järjestyksen fani, joka vuosi sitten vaihdettiin pois.  Siinä oli eniten lattiatilaa ja tilaa myös esimerkiksi kuvata.

Kameran kanssa pääsi tarpeeksi kauas sohvasta, että sai napattua vaikka kivan perhekuvan sohvalta. Olkkari tuntui niin tilavalta ja kotoisalta. Rakastin meidän vihreitä lehtiverhoja vaaleanpunaista sohvaa vasten. Otto kuitenkin ehdotti silloin toista järjestystä (sitä, mikä meillä oli ihan ekana tässä kodissa). Päädyttiin vaihtamaan siihen ja silloin perusteena taisi olla hyvä paikka joulukuuselle. Ja hyvä järjestyshän sekin oli, telkkarin katselun kannalta ehkä se kaikkein mukavin ja optimaalisin. Ja kyllähän siinä tuli hyvin hyödynnettyä koko olohuoneen tila, kun ei ollut isoa tyhjää keskilattiaa samalla tavalla.

Mutta arvatkaa mitä, tänään me vaihdettiin takaisin siihen vanhaan järjestykseen. Ja taas mulla oli syynä ”hyvä paikka joulukuuselle”. Eikä mulla ollut hajuakaan, että vaihdettiin järjestystä tasan vuosi sitten, ennen kun aloin etsimään täältä blogista tuota vanhaa postausta järjestyksen vaihdoksesta. Mä taidan olla just tällainen samoja vanhoja kaavoja toistava tyyppi, kun oikeasti tasan vuoden jälkeen mulle tuli se sama tunne, että nyt täytyy pyöräyttää järjestys ja tehdä hyvä paikka kuuselle.

Mä haaveilin myös siitä, että meillä olisi taas enemmän lattiatilaa, koska fakta on se, että meidän lapset tarvitsevat sitä paljon. He tekevät jatkuvasti kärrynpyöriä, seisovat käsillä, tanssivat ja leikkivät hippaa. Pallollakin pelataan. Siksi lattiatilaa on vaan oltava. En halua sanoa lapsille, että varokaa huonekaluja. Ei niitä kuulu varoa vaan meidän  oman olkkarin kuuluu olla sellainen, missä mahtuu temppuilemaan.

Lisäksi halusin mieluummin sohvan takaisin olkkarin takaseinälle, koska se vaan sopii siihen niin hyvin. Mun mielestä se näyttää siinä kodikkaalta ja siltä, että se kuuluu siihen. Joulukuuselle tulee nyt hyvä paikka ikkunan eteen ja silti olkkarissa on edelleen paljon lattiatilaa. Meidän lapset katsovat telkkaria yleensä muutenkin lattiatyynyn päältä (tai samalla käsillä seisten), joten he voivat hyvin siirrellä tyynyä tai temppuilla telkkarin edessä. Me voidaan Oton kanssa linnoittautua iltaisin divaanin nurkkaan, toinen jalat kohti divaania ja toinen kohti sohvan istuinosaa. Saadaan molemmat oikaistua itsemme ja voidaan katsoa Gossip Girliä rauhassa. Ei siis haittaa, ettei telkkari ole nyt suoraan sohvaa vastapäätä, meillä on monesti aiemminkin ollut se tällä tavalla ”vinossa”.

Onneksi Otto innostui uudelleen järjestyksen vaihtamisesta, varsinkin kun hänen tietokonenurkkauksensa ei tarvinnut muuttaa. Siinä olisikin ollut paljon hommaa, kun Otolla on noin 7466372829 johtoa, jotka olisi pitänyt kaikki irrottaa ja kiinnittää uudelleen. Tällä kertaa me pyöräytettiin vain telkkari ja sohva toisinpäin. Miten valtavan suuri ero sillä oli olohuoneen ilmeeseen, vaikka vaihdettiin vain sohvan ja telkkarin paikkoja! Ihan käsittämätöntä, miten vain kahden huonekalun paikan vaihdoksella on niin suuri vaikutus.

Ottokin myhäili tyytyväisenä järjestyksen vaihdoksen jälkeen, että kyllä tämä on hyvä järjestys. Kun lapset tulivat kotiin, he kaikki olivat vaan että ”VA?!” ja leuat loksahtivat lattiaan. Me aina tehdään näitä meidän kodinmuutosprojekteja yllärinä inspiraation iskiessä sillä aikaa kun lapset on koulussa/hoidossa: Sitten he aina yllättyvät kun tulevat kotiin ja täällä onkin ihan eri näköistä, kuin aamulla lähtiessä. Hekin olivat tyytyväisiä ja alkoivat heti testaamaan kuinka hyvin täällä mahtuu hyppimään ruutua maton ruutukuvioilla ja kuinka hyvin saa tehtyä siltakaadon ja yhden käden kärrynpyörän.

Nyt mennään taas tällä ja toivottavasti pian myös laitetaan joulukuusi tänne. Meillä ei ole vielä ruokailutilan kranssia lukuunottamatta mitään joulukoristeita esillä, mä käyn jotenkin tosi hitaalla nyt näiden kanssa. Pitää oikeasti kipittää tuonne varastolle ja hakea kaikki ihanat joulukoristeet sieltä. Tähti ikkunassakin toisi niin paljon ihanaa joulufiilistä ja lämpöä. Verhoja mä en kyllä taida jaksaa tänä jouluna vaihtaa, vaikka ne ei niin kovin jouluisat olekaan. Mä vaan tykkään noista lehtiverhoista niin paljon just tämän järjestyksen kanssa.

Koska me edelleen aktiivisesti etsitään meille uutta kotia ja tavallaan valmistaudutaan muuttoon, ei olla koko tänä vuonna ostettu juurikaan mitään sisustusjuttuja tai huonekaluja kotiin. Ei haluta ostaa tänne enää mitään sellaista, joka toimii erityisen hyvin tässä kodissa, koska voi olla, että seuraavassa kodissa onkin aivan erilainen pohja. Lastenhuoneeseen ostettiin yksi kaappi, joka on sellaista sarjaa, mitä haluan tulevassa kodissa enemmänkin lastenhuoneisiin, mutta muuten ei olla ostettu pitkiin aikoihin _mitään_. Ei huonekaluja, ei tyynyjä, ei torkkupeittoja, ei uutta työpöytää tai työtuolia Otolle, vaikka vanha meni rikki. Me vältellään väliaikaratkaisuja, koska tarkoituksena on ostaa kotiin vain ikuisia asioita (pois lukien tietysti jotkut lasten jutut, jotka toki pienen kokonsa vuoksi jossain vaiheessa jäävät tarpeettomiksi).

Silloin kun tekee mieli saada kotiin äkkiä jotain sutinaa, me pyöritellään huonekaluja. Yleensä ne parhaat järjestely-ratkaisut tulevat mieleen vasta kun huonekaluja on katsellut yhdessä (tai useammassa) asennossa jo pidemmän aikaa. Niin kävi tälläkin kertaa. Joskus jo aikoja sitten me siirrettiin Oton työpiste meidän portaiden alapuolelle ruokailutilan yhteyteen. Ratkaisu toimi, mutta ei ole koskaan ollut se kaikkein elegantein. Oton kaksi jättimäistä näyttöä, iso tietokoneboxi ja RGB-valot joka puolella eivät varsinaisesti kaunistaneet ruokailutilaa. Mutta ajattelin, että siellä ne ovat vähiten ”tiellä” ja paikka sopi Otollekin hyvin.

Viime viikolla Otto yhtenä päivänä keksi, että mitä jos siirrettäisiin hänen työpisteensä olkkariin, siihen, missä mun työpiste ihan ekana syksynä oli. Ensin vähän ähisin, että onkohan se nyt hyvä ajatus, mutta sovittiin, että kokeillaan. Bestå-kaapit olohuoneesta siirtyivät ruokailutilaan kavereidensa jatkoksi ja Oton työpiste olkkariin. Ja se oli ihan loistava ratkaisu! Ruokailutila näyttää nyt tuhat kertaa paremmalta ja isommalta, kun yhdellä seinällä on yhtenäinen kaappirivistö, joka jatkuu aina portaiden alle asti. Olohuoneessa taas työpiste on sellaisessa kohdassa, jota en esimerkiksi ole valokuvannut juuri muutenkaan. Se ei häiritse ketään ja Otolla on enemmän tilaa hengittää koneella ollessaan.

Oton ikivanha työtuoli vietiin jo aiemmin kierrätyskeskukseen ja nyt hänellä on työtuolina olohuoneeseen aikanaan ostettu kevyt nojatuoli. Ei se paras ratkaisu, mutta palvelee hyvin siihen asti, että muutetaan joskus ja sitten ostetaan se loppuelämän työtuoli. Nyt on tosi kiva, kun Otto on siinä olkkarissa hengailemassa, vaikka hän esimerkiksi pelaisi illalla kun lapset on nukkumassa. Ollaan kuitenkin yhdessä siinä, eikä eri huoneissa.

Bestå-kaappi on toiminut olkkarissa lelukaappina niin kauan, kuin taapero on leikkinyt pääosin siellä. Nyt 2,5-vuotiaana hän kulkee jo tosi sujuvasti itse portaissa ja siksi hänkin leikkii pääosin nykyisin yläkerrassa lastenhuoneissa siskojensa kanssa. Duplot jätettiin vielä ruokailutilan kaappiin ja lisäksi kaikki askartelutarvikkeet, muovailuvahat, lautapelit ja palapelit sekä valikoima kirjoja meillä on alakerrassa yhteisiä leikkejä varten. Portaiden alla on myös bOblesit, joista voi rakentaa temppuradan alakertaan. Nyt oli siis hyvä hetki siirtää lelut pois olkkarista ja se on rauhoittanut olkkarin menoa ihan älyttömästi, vaikka edelleenkin meillä se on sellainen ”elämän keskus” mikä näkyy siinä, että olohuone on lähes aina vähän sekaisin.

Tältä Oton työpiste näytti ennen ruokailutilan nurkassa portaiden alla:

Me ollaan molemmat tosi tyytyväisiä tähän muutokseen, koska se rauhoitti molempia huoneita jossain määrin. Nyt on tosi kiva, kun ruokailutilassa on sellainen yhtenäinen selkeä ilme. Lisä-laskutila tuli myös kreivin aikaan, sillä ihan parin viikon päästä juhlitaan jo esikoisen 8v-synttäreitä. On siis oikein kiva, kun tarjoiluita varten on nyt pitkä taso, johon asetella kaikki mahdollinen.

Välillä tekee ihan hirveästi mieli sisustaa ja ostaa kaikkea ja mun Pinterestin inspiraatiotaulut vain kasvavat kasvamistaan. Mutta tämä ratkaisu on ihan pakollinen, koska olisi täysin sietämätöntä ostaa turhia juttuja vain muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi ja sitten laittaa heti eteenpäin, kun ne eivät sopisikaan enää. Meillä on koko elämä aikaa sisustaa ja etsiä täydellisiä ratkaisuja sitten, kun ollaan uuden katon alla.

Mihin teidän kotona (jos siellä on sellainen) on sijoitettu samantyylinen pelinurkkaus? 

*Postauksen kuvissa näkyvät bOblesit saatu Gefferiltä blogiyhteistöissä vuosien varrella. 

Kun loppiaisena sanottiin heipat joulukuuselle ja sen kavereille, oli heti seuraavana päivänä aika toivottaa kevät tervetulleeksi kotiin. Joo, tiedän, että siihen ihan oikeaan kevääseen on vielä aikaa vähän liikaakin. Mutta me tuotiin sellainen kevätfiilis hyggen ja joulun tilalle ja koti alkoi heti tuntua taas avarammalta ja valoisammalta. Vaikka ulkona on samat ruskeat loskat kuin edellisenäkin päivänä, sisällä näyttää paaaljon keväisemmältä.

Mitään sisustusjuttuja ei muuten olla ostettu, mutta käytiin ostamassa meidän ensimmäinen iso viherkasvi. Päädyttiin puistokultapalmuun joka on iso, helppohoitoinen ja puhdistaa ilmaa. Ollaan pitkään jo mietitty jotain suurempaa viherkasvia, mutta ei olla tiedetty mikä ostettaisiin. Mentiin ihan fiilispohjalta vaan kasviostoksille ja päädyttiin sitten tähän. Ostettiin sille yksinkertainen valkoinen ruukku, joka kestää aikaa ja sisustusfiiliksen vaihdoksia, kun se yksinkertaisuudessaan sopii yhteen kaiken kanssa. Puistokultapalmu tuo ihanaa vehreyttä olkkariin ja toivon, että me osataan hoitaa sitä hyvin niin saadaan nauttia siitä mahdollisimman pitkään.

Vaihdettiin olohuoneeseen takaisin meidän ihanat lehtiverhot, jotka ovat olleet kyllä ihan paras ale-löytö ikinä. Ostettiin ne toissa vuonna H&M Homesta hintaan 12,90, kun ne olivat tyyliin 70% alennuksessa, kun kukaan ei ilmeisesti ollut halunnut niitä. Niitä oli iso läjä. Sen jälkeen multa on kysytty vaikka kuinka monta kertaa mistä meidän verhot on ostettu, eli kyse taisikin olla vain siitä, että kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet, paitsi onneksi meidän kohdalla. Niistä tuli heti virkeä fiilis ja ihan kuin olkkariin olisi vaaleuden myötä tullut ainakin pari neliötä lisää tilaa. Tai sitten se oli se joulukuusen pois vieminen, se kuusi nimittäin vie yllättävän paljon tilaa. Verhot sopivat ihanasti yhteen meidän uuden puistokultapalmun kanssa, se voi olla meidän kevätkuusi.

Lehtiverhojen myötä toin sohvalle takaisin myös saman sarjan tyynynpäällisen (alelöytö sekin), ja yhden vähän vaaleamman vihreän samettityynynpäällisen, jotka olivat joulun ajan ylhäällä. Karvatyynyt saivat siirtyä yläkertaan, sillä makuuhuonessa aion jatkaa vielä vähän tätä hyggemeininkiä. On niin ihanaa nukkua pehmeissä  ja lämpimissä flanellilakanoissa.

Joulu oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta nyt on myös ihanaa ottaa katse kohti kevättä ja valoa. Valo lisääntyy minuutti minuutilta joka päivä pikkuisen, ja ennen kuin huomataankaan, on iltaisinkin taas valoisaa. Tai näin haluan ainakin uskoa! Onneksi myös lumi lisää valoa, ja loskan lisäksi ollaan saatu nauttia upeasta ja kauniin lumisesta talvesta jo monta viikkoa. Toivottavasti lunta riittää lopputalveksikin.

Olen saanut paljon kysymyksiä myös meidän TV-tasosta, joka on Ikeasta (Eket-sarjaa). Ostettiin se jo varmaan n. vuosi sitten (ehkä viime keväänä?), mutta en vaan ole muistanut esitellä sitä sen tarkemmin. Se on ihanan matala ja sopii just meidän tarpeisiin hyvin. Rakastan sitä, että meillä ei ole olkkarissa mitään ”turhaa tavaraa”, vaan TV-tason laatikoissa on ainoastaan valokuva-albumit ja pelikonsolit & ohjaimet, ja Bestå-kaapissa on taaperon Duplot, Little People-lelut, Pipsa Possu -lelut ja Ryhmä Hau -lelut. Kirjoja on pari harkittua pinoa, sekä lastenkirjoja iso korillinen. Loput kirjat ovat ruokailutilan Bestå-kaapeissa ja lasten kirjahyllyssä yläkerrassa.

Joulun aikana käytiin muutenkin Oton kanssa kaappeja läpi ja selvitettiin tarkasti mitä on missäkin. Me käytiin itse asiassa viemässä aika paljon tavaraaa Hope ry:lle. Meidän omia vaatteita, lasten vaatteita ja lasten kirjoja ja leluja. Otto kävi läpi kaappinsa kunnolla eka kertaa pariin vuoteen ja suurin osa vaatteista lähtikin sieltä. On niin hyvä fiilis, kun saa vietyä itselle tarpeettomaksi jäänyttä hyväkuntoista tavaraa sitä enemmän tarvitseville. Ja on myös hyvä ja raikas fiilis, kun ei ole mitään epämääräisiä tavaraläjiä, vaan kaikelle on oma paikkansa.

Mä en edelleenkään ole lukenut Konmari-kirjaa, mutta bongattiin Netflixistä Marie Kondon uusi sarja, ja mietittiin, että pitäisiköhän vilkaista ainakin eka jakso. Ootteko kattoneet?

No, mutta joka tapauksessa, nyt on hyvä fiilis meidän olkkarista. Keittiössä ja ruokailutilassakin käytiin suurin osa kaapeista läpi, ja tyhjennettiin tasoilta turhat tavarat. Yleisilme rauhoittui heti.

Jo viime vuonna Otto puhui siitä, kuinka hän haluaisi laittaa sohvan takaisin sille paikalle, jolla se alunperin oli kun muutettiin tähän kotiin kaksi vuotta sitten. Mä kuitenkin vastustin ideaa pitkään, koska se olisi tarkoittanut myös TV:n siirtämistä, ja TV-taso olisi tullut joko kahden suuren taulun eteen, tai meidän lattiasta kattoon asti olevan ikkunan eteen. Meillä oli pitkään TV-tasona korkea Bestå- kaappipari, jonka kanssa telkkari olisi oikeasti peittänyt ikkunaa paljon. Siksi en missään nimessä halunnut vaihtaa järjestystä niin, koska ikkuna on mulle tärkeä ja varsinkin näin pimeään talviaikaan korvaamaton valonlähde. Me kuitenkin vaihdettiin TV-tasoa huomattavasti matalampaan jo viime keväänä, eli se ei aiheuttanut enää samanlaista ongelmaa. En vaan ollut tajunnut sitä, ennen kuin mulla eilen yhtäkkiä välähti. Hieman myöhään joo, tiedän.

Pitkään meillä ollut järjestys alkoi vaan tuntua siltä, että se ei toimi. Kun taaperon lelukaappi oli kaiken keskiössä, lelut olivat aina pitkin koko olohuonetta. Ja esim. jos muu perhe katsoi leffaa, taaperon leikit olivat telkkarin ja sohvan välissä, ja aina kun hän leikki, peitti hän jonkun muun näkymän. Telkkari oli kaukana sohvasta, ja vaikka olkkarissa oli paljon sitä mun kaipaamaan avointa tilaa, sitä ei voinut täysin hyödyntää.

Siinä sohvalla istuskellessani eilen aamulla aloin miettimään, että miten tänne saa edes joulukuusen sitten kun sen aika tulee ensi kuussa. Ei sille ollut mitään paikkaa! Sitten tajusin, että nythän sen matalan TV-tason voi aivan hyvin laittaa ikkunan eteen, eikä se peittäisi juuri mitään. Samalla TV-tason tilalle eteisen seinää vasten voisi laittaa taaperon lelukaapin, jolloin leluille olisi ihan oma nurkka, missä leikit eivät häiritse ketään. Sohvan sai samalla mukavan etäisyyden päähän televisiosta, ja olkkariin tuli sellainen ihanan lämmin ja kotoisa pesämäinen fiilis entisen suuren avoimen tilan sijaan.

Niin me sitten pyöräytettiin olkkari ihan toisin päin, ja nyt tästä tuli ihan loistava. Niin kotoisa tunnelma, ja onhan täällä edelleenkin avointa tilaa, mutta ei liikaa. Tämä järjestys on paljon fiksumpi. Ja jotenkin oli ihanan virkistävää pitkän tauon jälkeen vähän muokata järjestystä. Me ollaan aina oltu Oton kanssa sellaisia huonekalujen pyörittelijöitä, mutta nyt ollaan pitkään oltu ”jumissa” kun ollaan ajateltu, että mitään ei voi tai tarvitse muuttaa. Mutta tämähän oli tosi hyvä ja tarpeellinen muutos. Ihan uusi fiilis, vaikka pidettiin ihan samat huonekalut.

Onneksi aloin miettimään joulukuusen paikkaa. Nyt se tulee ikkunan eteen, television ja lelukaapin väliin. Siinä on sille loistava paikka, missä se ei ole kenenkään tiellä, mutta on kunniakkaasti olohuoneen keskellä. Samalla eilen vaihdettiin vielä olohuoneen verhot. Rakastan meidän vihreitä lehtiverhoja, jotka saavat ehdottomasti tehdä comebackin heti keväällä. Joulukuusen kanssa ne eivät kuitenkaan oikein sovi, varsinkin kun kuusi on vielä suoraan niiden edessä. Siksi vaihdettiin ne Ikean viininpunaisiin samettiverhoihin, jotka tuovat talvista lämpöä ja pehmeyttä, ja sopivat kivasti myös vaaleanpunaiseen seinään ja sohvaan.

Mä olen aivan ihastunut tähän meidän olkkarin uuteen lookiin! Enkä malta odottaa, että saadaan koristella joulu tänne oikein kunnolla. Nyt meillä on vasta hyasintteja ja kynttilöitä, mutta parin viikon päästä saadaan vihdoin koristella joulukuusi. Siitä tulee niin ihanaa.

Mä näytinkin tätä muutosprojektia instagram storiesissa reaaliajassa, ja sain muutaman viestin, että tämä järjestys on todellakin edellistä parempi. Olen samaa mieltä! Joskus se vaan vaatii vähän aikaa, että itse näkee sen, mitä joku muu on nähnyt jo pitkään. Hah, menipä syvälliseksi. Nyt oli puhe vain tästä olohuoneen muutoksesta, mutta toki tämä koskee monia muitakin asioita elämässä. Vanhan olkkarin lookin näkee esim. TÄÄLTÄ.

Nyt meidän olkkari on valmis ottamaan joulun vastaan ja niin olen mäkin! Ihanaa <3