Ensi viikolla meillä on oikein tuplasynttäriviikko, kun ensin perjantaina on mun syntymäpäivä ja sunnuntaina sitten Tiaran 4v-synttärit. Hauskaa kun saa kerrankin järjestää molempien juhlat ihan oikeana päivänä! Me ollaan tänä viikonloppuna jo vähän aloiteltu synttärivalmisteluita, mä olen täällä värkännyt Frozen-teeman mukaisesti lumihiutaleita ja ollaan hamstrattu kaikkea turkoosia. Vielä pitää lähteä käymään jossain kauempana lelukaupassa, kun joka kaupasta tuntuu olevan Elsa-barbiet loppu.

Me tehdään tällä kertaa kakku ihan itse, ja vähän jännittää että mitä siitä tulee. Ostin sokerimassaa mutta mä en ole _ikinä_ tehnyt siitä mitään ja olen varmaan ihan pikkuisen hakoteillä. Onneksi on netti vinkkejä pullollaan, ja jos teillä on jotain vinkkejä että miten sokerimassasta saa tehtyä kivan kakun ja/tai kivoja koristeita kakkuun niin saa auttaa! Lumihiutaleissa käytin apuna Pinterestin huippuja ohjeita, en nimittäin ollut askarrellut niitä kertaakaan ala-asteen jälkeen ja oli vähän hakusessa että miten se edes taitellaan se paperi. Noista tuli kuitenkin lopulta aika kivoja, ja tytötkin saivat askarrella omiaan paperisaksilla. Tosin päädyin tekemään hiutaleet silkkipaperista, enkä tavallisesta paperista jota Instagramissa aamupäivällä vilauttelin.

Oman lisämausteensa mun syntymäpäivään tuo koko Suomen päiväksi pysäyttävä lakko. Saapa nähdä miten kaverit ympäri PK-seutua ja osa vielä kauempaa pääsevät edes paikalle. Onneksi se lakko sentään loppuu jo iltakuudelta, ettei ihan koko ilta mene siinä. Ymmärrän kyllä täysin lakon syyt ja kaikki sympatiat sinne suuntaan, mutta tää on just niin mun tuuria että osuu mun syntymäpäivälle, ei voi kuin nauraa.

Aamulla käytiin lenkillä Armaksen kanssa ja tytöt lähtivät vielä Oton kanssa puistoon sillä aikaa kun mä siivoilin. Aika rento ja rauhallinen viikonloppu on ollut, ensi viikolla riittää sitten hulinaa senkin edestä, mutta onneksi vaan kaikkea mukavaa. En malta odottaa että näen Tiaran ilmeen juhlapäivänä! Ja tuntuu oikeasti niin uskomattomalta että neljä vuotta sitten mä olin sairaalassa vuodelevossa ja ajattelin että ei se sieltä ikinä synny. Miten ihmeessä siitä voi olla neljä vuotta, kun mä muistan sen kuin se olisi ollut eilen.

Oli vaan pakko näyttää tuo kuva jonka olen silloin jakanut supistuskäyrästä Facebookiin, kun fb mua muistutteli siitä eilen. Kahden raskauden ja synnytyksen kokemuksella voin sanoa Iinalle neljä vuotta sitten, että mun kroppa tuntee supistukset vasta sitten kun tuo käyrä loppuu kesken ja supistusväliä ei ole ollenkaan, ja sitten ne kyllä tosiaan tuntuu. Ihan turhaan hihittelin tuolla ja myhäilin tyytyväisenä miten ”helppoja” supistukset on.

En tiennyt silloin yhtään mitä höpötin, mutta nyt tiedän. Vaikka tuo sairaala-aika otti henkisesti tosi koville kun kokoajan oli kauhea epätietoisuus, niin silti näin jälkeenpäin aika on kullannut muistot ja mieleen tulee vain mangojäätee, loputtomat Kaksplus- ja Vauva-lehdet, mun vieressä päiväunia nukkunut Otto ja keinutuoli. Ei se niin paha ollut, silloin se tuntui vaan pahalta, vain olla paikallaan ja odottaa. Nyt se tuntuu melkein taivaalta, olla vaan ja lukea lehtiä, haha.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ja hyvää yötä ja vielä alkavaa viikkoakin! <3

Eiliset juhlat olivat ihanat, ja oli niin kiva nähdä tuttuja ja ystäviä. Me innostuttiin tanssimaan tyttöjen kanssa, vaikka ei edes lähdetty mihinkään jatkoille vaan pysyttiin Polhemilla koko ilta. Siinä on kyllä sellainen paikka joka tuntuu kuin menisi rakkaan ystävän luokse, vaikka eilen eka kertaa uudessa osoitteessa kävinkin. Ihmiset sen tunteen tekee, mutta uusi toimistokin kyllä oli ihan mielettömän upeaksi laitettu. Ihana ilta, ja oli huippuhauskaa viettää rauhassa aikaa Emilian ja Topiaksen kanssa näin rennosti. Ollaan aiemmin oltu koko kööri kasassa vaan jossain isommissa gaaloissa, missä ei oikein ehdi rentoutumaan.

Heräsin tänään jo yhdeksän maissa tyttöjen kanssa, ja rakennettiin legoilla. Tiaralla oli tänään ekaa kertaa dagiskaverin synttärit, ja Otto kävi viemässä Tipan sinne, minkä jälkeen lähdettiin Oton ja Zeldan kanssa käymään synttäreiden ajaksi Helsinki Design Weekin Lasten viikonlopussa Suvilahden Kattilahallissa. Pyörittiin siellä ja Zelda pääsi kiipeilemään jättipalikoilla ja ihastelemaan jättimäistä legoukkelia. Ja mä sain kierrettyä Little Marketin ja tein kivan pikku löydön meidän lastenhuoneeseen. Siellä oli kyllä vaikka mitä ihanaa myynnissä, ja ihan hyvään hintaan myöskin. Paljon kivoja suomalaisia merkkejä, kuten Vimma, Mainio ja Metsola. Lapsille oli kivoja työpajoja, arkkitehtuuria ja hahmosuunnittelua ja himmelin tekoa ja vaikka mitä.

Oli jotenkin ihanaa mennä kolmestaan Zeldan ja Oton kanssa, koska fakta on se että esikoisen kanssa tulee normiarjessa enemmän vietettyä aikaa kolmestaan, kun hän ei nuku päikkäreitä ja kuopus taas nukkuu. Zelda oli aivan intona kun pääsi meidän kanssa menemään ja höpötti ihan taukoamatta. Tiaralla taas oli ollut mukavat juhlat, ja hän oli iloinen kun tuotiin Design Week-tapahtumasta hänelle Lego-lehti mukana. Win-Win. Kauppareissun jälkeen syötiin kurpitsa-chorizopastaa ja sitten pidettiin leffailta yhdessä.

Vähän Late Lammasta ja Minion-karkkeja, koska lapsilla on lauantaisin karkkipäivä. Minion-pussi oli just sopiva kolmelle jaettavaksi, tytöt saivat kupillistensa pohjat täyteen ja Otto sai pussista vielä muutaman. Mä söin Cloettan uutta Sprinkle Latte Crunchiatoa ja vitsit se oli hyvää, se vaan puuttui kuvasta koska muistin sen vasta puolivälissä leffaa ja hipsin äkkiä keittiöstä hakemaan etten missannut mitään. Late Lammas oli ihan huippu, ja lapset jaksoivat hyvin katsoa loppuun vaikka oli reilusti yli tunnin kuitenkin.

Huomenna mun pitäisi vähän tehdä jotain synttärivalmisteluita, kun kuitenkin ensi viikolla on jo sekä mun että Tiaran juhlat! Vähän jo jännittää, lähinnä että mitä meidän kakusta tulee. Mutta eiköhän siitä jotain tule.

Mä alan varmaankin katsomaan nyt Oton kanssa leffaa ja syömään vähän iltapalaa. Palaillaan huomenna! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille<3

Ihanaa perjantaita muruset! Me mennään tänään piipahtamaan Oton kanssa Polhemin avajaisissa kahdestaan, ja en malttaisi odottaa. Ollaan viimeksi vietetty kahdenkeskistä aikaa Oton synttäreillä pari kuukautta sitten, joten kiva päästä pariksi tunniksi kahdestaan jonnekin. Äiti ja Armas ovat nyt täällä, ja heti ekaksi aamulla tehtiin tyttöjen ja Armaksen kanssa reilu tunnin lenkki ja mun äiti sai sillä aikaa nukkua pitkään.

Lehdet huhuilevat jostain Intiaanikesästä mutta mä näen kyllä pelkkiä pilviä just nyt, ehkä se aurinko jossain vaiheessa pomppaa esiin? Aamulla oli kuitenkin kiva auringonpaiste ja tytöt niin hienosti taluttivat vuorotellen Armasta, joka on nyt puoli vuotta ja kymmenen päivää päälle vanha. Koirakaveri on kasvanut ihan hulluna, taas, ja siitä on tullut tosi utelias ja reipas poika joka on kova leikkimään. Ihana kun on koira täällä kotona, näihin aamulenkkeihinhän voisi vaikka tottua. Tosin nyt on helppo sanoa kun oli vapaapäivä, lämmintä eikä kiire minnekään, toista se olisi työaamuna keskitalvella.

Mä täällä vaatekriiseilen iltaa varten, ei niinkun mitään käsitystä mitä laitan päälle. Lapsilla sen sijaan oli eilen ihanat asut. Joku tarkkasilmäinen ehkä edellisestä postauksesta huomasikin että meidän kuopuksella oli tyyliin n. viisi eri asua päällä yhteensä. Hänellä on menossa sellainen vaihe. Sellainen, että ekana aamulla hän avaa kaapin, kiskoo sieltä alas muutaman prinsessamekon ja hameen, pukee niitä päällekäin ja väärinpäin päälleen ja tulee ilmoittamaan että prinsessa on herännyt. Tämä toistuu siis n. sen viisi kertaa päivässä, plus aina ulosmennessä täytyy yrittää jotenkin saada päälle jotain sellaistakin missä voi liikkua ja leikkiä.

Onneksi kompromissi yleensä onnistuu kun esittelee vaattevaihtoehdon tarpeeksi houkuttelevasti. Isompi sen sijaan valkkaa vaatteensa aika pitkälti itse. Välillä on Frozenia päästä varpaisiin, ja toisinaan yllättävänkin tyylikkäitä asukokonaisuuksia, ainakin äidin mielestä. Ihanaa että lapset tykkäävät itsekin osallistua valitsemaan asujaan, tulee paljon jännempiä yhdistelmiä kuin äidin valitsemista.

Zeldan asu / Takki Cubus / Paita Zara / Farkut Zara / Kengät Zara

Tiaran asu / Takki Zara / Paita Zara / Hame Zara / Sukkikset Kappahl / Kengät Lindex / Koru H&M

Nyt mun pitää alkaa lakkaamaan kynsiä joissa on lohkeilleet jämät parin viikon takaa, ja alkaa laittautumaan. Odotan kyllä iltaa tosi innolla, vaikka täällä kriiseilenkin edelleen. Onneksi on muutama tunti aikaa, ja lapset varmaan mielellään auttavat valitsemaan äidinkin asua!

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Tänään oli Tiara kuvaa päivän -päivä. Hän kuvasi aamupäivästä melkein nukkumaanmenoon asti, ja sai kuvata aina kun halusi. Mä annoin kuvata ihan tuolla mun omalla Olympus O-M-D E-M10:llä, koska tajusin että ne meidän vanhemmat Canonin järkkärit joita ensin olin ajatellut lasten käyttöön sopiviksi, ovat niin painavia että eihän siitä olisi tullut yhtään mitään. Kertaakaan ei käynyt kameralle mitään, neiti kohteli sitä kuin kukkaa kämmenellä ja aina yhden tilanteen kuvattuaan laittoi sen hyllyn päälle odottelemaan, ja haki sen sitten kun taas tarvitsi. Hän oppi tänään myös tarkentamaan kameralla  ihan itse, mikä oli aika kiva juttu! Kaikki allaolevat kuvat ovat siis meidän Tiaran tänään ottamia, iik!

Aukon kokoa tai valotusaikaa hän ei tietenkään osaa säätää vielä, ja siksi osassa kuvista ei ihan ole asetukset kohdillaan, ei sillä että mäkään osaisin vielä kovin hyvin, mutta aika hienoja nämä mun silmään ovat. Eniten hän taisi päivällä kuvata Zeldaa, Zeldasta oli monta ihanaa kuvaa. Hän myös kiersi lastenhuonetta ympäri ja kuvasi lempparijuttuja.

Tämän Oton kuvan nähtyäni päätin että Tiara saa tästä lähtien hoitaa Oton kuvaamiset ihan kokonaan. Mulle tuo herra vaan aina irvistelee ja haukottelee, mutta Tiara saa näin ihania hymyjä, joka kerta!

Ihan paras juttu oli tietenkin se kun mummu ja Armas tulivat, ja tytöt saivat tulla heitä vastaan. Tiara räpsäisi heti kuvan iloisesta mummusta, ja Armaksestakin hän onnistui saamaan kuvan. Koira oikein poseerasi hänelle vaikka yleensä se riekkuu ympäriinsä eikä pysy sekuntiakaan paikoillaan.

Kymmenen päivän kuluttua neljä vuotta täyttävän neidin silmin päivä näyttää aika mukavalta. Legoja, vähän siskoa, vähän Armasta ja mummua ja isiä. Äiti laittaa ruokaa ja tekee jotain, sylittelee pikkusiskoa. Ainut mikä mua häiritsee on se että Tiara ei itse ole näissä kuvissa, haha. Mutta eipä se kuvaaja voi omissa kuvissaan olla, ellei sitten ota selfieitä, mikä ei mun objektiivilla onnistu.

Hän oli niin ylpeä valokuvausprojektistaan että mua melkein itketti, ja niin ihanasti keskittyi siihen kuvien ottamiseen. Me käytiin kaikki kuvat yhdessä läpi, ja hän sai itse sanoa mitkä hän halusi tähän postaukseen. Tästä tuli hieno, niin hieno että eiköhän oteta uusiksi taas joku kerta? Mun lempikuva on ehdottomasti tuo missä Zeldalla on hassu ilme, se on niin Zelda, vaan isosisko voi saada ikuistettua noin täydellisen hetken.

Eilen menin nukkumaan kymmeneltä, maattuani ensin tunnin lasten nukkumaanmenon jälkeen Oton kanssa sängyssä nauramassa Oton twitterhäröilylle. Tietokone ei tuijottanut mua syyttävästi, koska en edes ottanut sitä esille laukusta tullessani kotiin. Eilen ruuat tarjosi pakastin. Casa Di Mamaa suoraan Dr. Oetkerilta, ruokaa jonka valmistusaika ei ole yhtään sen lyhyempi kuin blogissa vilisseiden arkiruokareseptien, mutta jolle ei tarvitse tehdä mitään. Ei se kaikkein ravitsevin vaihtoehto, mutta ketä se oikeasti haittaa jos siihen turvautuu silloin kun on pakko löysätä?

Lastenhuoneessa oli barbien kauneussalonki jo neljättä päivää levällään. Kävellessä tarttui barbienkenkiä varpaanväliin mikä tuntui kieltämättä vähän ikävältä. Mutta mitä sitten, mikä voisi olla paremmin lapsen mielikuvitusta, luovuutta ja keskittymiskykyä kehittävää kuin monta päivää kestävä, jatkuvasti muuttuva leikki. Sen sijaan että olisin pakottanut lapset siivoamaan, mä katsoin ihaillen heidän leikkiään. Siinä oli juoni joka kehittyi kokoajan, ja he olivat molemmat siinä leikissä täysillä mukana.

Eilen en siivonnut edes keittiötä. Vaikka samaan aikaan tuntui oudolta antaa kaiken vaan olla, se oli toisaalta niin ihanaa. Mä olen tottunut pitämään tuhat rautaa tulessa kokoajan, ja välillä on vaikea nollata, mutta eilen mä olin aika ylpeä itsestäni. Koti näytti kuralta ja niin näytin minäkin, mutta olo oli rennompi kuin aikoihin.

Lapset sen vahvistivat niitä pizzanpaloja syödessään. ”Kahto mamma, tateenkaawi on mennyt nukkumaan”. Todetessani tähän että voi rakas miten ihanasti sanottu, niinpä onkin, ei näy sateenkaarta, tuli vastaukseksi ”Tä owet äiti niin tuwoinen”, ja esikoiselta ”Ja niin rakas. Ja isikin on. Ja Zeldakin on. Ja mäkin oon. Ja me ollaan ihan parhaita koska me kaikki rakastetaan toisiamme”.

Ei lapsia kiinnosta jos keittiö on joskus sotkuinen. Ja he ovat tietämättömiä tietokoneella odottavista velvollisuuksista. He tietävät että ne ovat töitä, ja he tietävät että pitää tehdä töitä jotta voi maksaa asunnon, ruoat ja vaatteet, mutta käytännössä ne ovat aivan absurdeja asioita heille. Heille tärkeintä on tuntea olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi, ja jos siinä onnistuu niin kaikki muu on toisarvoista.

Eilisen rentoutumisen jälkeen mä jaksoin tänä aamuna siivota koko kodin, ja nyt tuntuu niin hyvältä. On sekä levännyt olo että siistiä, aika luksusta? Esikoinen valitteli korvakipua, ja säikähdettiin jo että viimeviikkoisen nuhan kaverina on tullut korvatulehdus. Käytiin lääkärissä, ja hälytys osoittautui onneksi vääräksi. Kipukin katosi kummasti kuin tuhka tuuleen, kun lääkäri totesi terveeksi. Nyt me odotellaan täällä iltaa tuli hännän alla koko tyttöjoukko, kun illalla meille tulee mun äiti ja Armas. Kauhea ikävä molempia.

Tiara pyysi tänään taas että saa ottaa kuvia, mä sanoin että ota vaan, kuvaa vaikka koko päivä. Joten seuraava postaus jonka te tulette näkemään, on kuvattu meidän melkein-nelivuotiaan toimesta. Mä en malta odottaa että näen miten hän näkee päivän!

Ihanaa torstaita kaikille <3