Tänään Otolla oli jo lyhyempi työpäivä, ja huomenna hänellä alkaa neljän päivän vapaa, JES! Voin kertoa että viime viikonlopun sairastelun vuoksi tämä viikko on ollut mulla tavallista hektisempi, kun suuri työmäärä on pitänyt pakata vähän vielä normaaliakin vähempiin työtunteihin. Mutta jotenkin sitä on selvitty tänne asti. Viikko on ollut hektisyydestään huolimatta ihan mielettömän antoisa, mutta näin loppupuolella alkaa vaan olla vähän sellainen kaikkensa antanut fiilis. Ihanaa, että Otolla on muutama päivä vapaata, ja tytöt ovat kotona ja saadaan olla kaikki yhdessä.

Meillä ei ole mitään sen kummempia lomasuunnitelmia, muuta kuin että mennään syömään pääsiäislammasta Oton perheen luokse. Muuten varmaan vain ulkoillaan, rentoudutaan, järjestetään vähän pääsiäismunajahtia ja leivotaan kinderkakkua. Tämä on ensimmäinen vuosi ikinä, kun meillä ei ole pajunkissoja tai rairuohoja ollenkaan. Rairuohot olisi saatu varmasti dagiksesta ja eskarista, mutta lapset ovat olleet koko viikon kotona. Pajunkissat taas piti hakea ja koristella viime viikonloppuna, mutta vatsataudin vuoksi sekin jäi kokonaan. Onneksi lapset eivät ole olleet kuitenkaan harmissaan, he odottavat vaan pääsiäismunajahtia, ja sitä että me tehdään heille aarrekartta ja he saavat etsiä piilotetut yllätysmunat.

Mä odotan eniten vaan rentoa yhdessäoloa, ja ehkä toiseksi eniten kinderkakun leipomista, tai oikeastaan syömistä. En ole herkutellut sitten Oulun reissun, joten ihana päästä vähän herkuttelemaan kinderkakulla. Ulkona alkaa vihdoin tuntua keväiseltä, ja lumetkin on vähän sulaneet jo. Ehkä korkataan lasten kanssa pyöräilykausi tänä viikonloppuna, ja käydään vähän vetämässä lenkkiä tässä lähellä. Tänä vuonna meidän ihan-kohta-5v saa myös ekan polkupyöränsä potkupyörän jälkeen. Jännä nähdä oppiiko hänkin parissa päivässä polkemaan ilman apurattaita niinkuin esikoinen pari vuotta sitten, kun he ovat molemmat opetelleet tasapainon potkupyörillä. Mutta ei meillä kiire ole opettelun kanssa, ihan mennään siinä tahdissa kuin lasta itseään kiinnostaa.

Tänään pidettiin tyttöjen kanssa vähän torstaidiscoa, mistä laitoinkin videoita Insta storiesiin (@iinalaura). Käykää sieltä kurkkimassa meidän meiningit! Ihanaa pääsiäislomaa kaikille, ja kiitos ihan hurjasti kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. On ollut ihanaa lukea teidän tarinoita ja muistoja, ja tullut pitkin päivää sellainen lämmin ja ihana fiilis teidän sanoista. Mulla on kyllä ehdottomasti kaikkein parhaat lukijat <3

Tänään katsellaan maailmaa vähän taaperon näkökulmasta, taaperon silmin maailma on nimittäin aivan hurjan jännittävä paikka. Mitä kaikkea taapero ehtii touhuta yhden aamupäivän aikana, millaisia tunteita tuntea, ja mikä on aamupäivän ihanin hetki?

Aamupalaa, eli ”AAMU!!AJAA!!”

Taapero tahtoo aamupalaa, eli hän sanoo erittäin painokkaasti monta kertaa ”AAMU! AJAA!” ja juosta hilputtaa kohti keittiötä. Tänä aamuna aamu-ajaksi kelpaa maustamaton jugurtti, kaverit nimittäin päätyvät lattialle. Ja jugurtti päätyy suun lisäksi myös parin metrin säteellä ihan joka suuntaan. Mutta voi että on taapero ylpeä sitten kun lautanen on tyhjä, ja lusikalla huitomisen lisäksi hän myös söi sillä ihan itse. Ruoka ei ole viime viikon vatsataudin jälkeen vielä maistunut ihan entiseen malliin, mutta onneksi sentään aina jotain menee alas, ja nestettä hän tankkaa reippaasti.

*Ezpz Halinallelautanen & Elodie Detailsin ihan paras ruokalappu saatu Ipanaiselta. 

Vauva totesi ”PIIPAAAAA” eli ”kiipeää” (portaat ylös)

Hän halusi siskojen huoneeseen leikkimään siskojen jännittävillä leluilla, legoilla, barbeilla ja kassakoneella. Siskot kutsuvat täystuhoksi, mutta omasta mielestään taapero on mitä parhainta leikkiseuraa, jonka voisi ottaa mukaan ihan kaikkiin isojen tyttöjen leikkeihin jo.

 ”Auto. Nuin. Aaauto. Nonni.”

Taapero rakastaa mennä verhon taakse bOblesin päälle seisomaan, ja katselemaan ohi ajavia autoja ikkunasta. Hän kommentoi autoja painokkaasti ja osoittelee, ja höpöttää välissä vauvakielellä.

”Nääääääääin.” 

”Näääääääin” hän sanoo tyytyväisenä, ja yrittää monottaa siskoa naamaan. Sisko nauraa rätkättää onnellisena, ja yritän vieressä sanoa että ei saa nauraa, ettei taapero luule että naamaan monottaminen on ihan ok. Sitten hän sanoo ”Paijaa” ja paijaa ”hellästi” siskon naamaa, edelleen niillä täydellisen söpöillä varpaillaan. Yksi taaperon tämän hetken lemppareita on myös sanoa painokkaasti ”ei! ei!” samalla kun tekee kiellettyä asiaa.

”Kukkuuuuuuuu!”

Alakertaan mennessä on ihan pakko kurkistella pinnojen välistä etätöitä työpisteellään tekevää isiä. ”Kukkuuuuuuu” sanoo taapero intoa puhkuen uudelleen ja uudelleen, ja antaa isille pinnojen välistä märän pusun suoraan nenän päähän.

”Kiiiiiiijaaaaa. Äitiiii, kiijaaaaaaa.”

Taapero ihastelee monta kertaa itse levittämäänsä ja kasaamaansa kirjapinoa. Siellä on vaikka mitä lemppareita niin kirjaston kuin oman kirjahyllynkin valikoimasta. Mikähän tällä kertaa olisi hyvä kirja?

”Tämä. Kiija.”

Sopiva kirja löytyy, ja se onkin tämän hetken luetuin kirja, joka kertoo rakkaista ihmisistä ympärillä. Siskosta, isistä, äidistä, pehmolelusta ja muista tärkeistä jutuista, jotka 1-vuotiasta kiinnostavat. ”Ishi. Ooova.” eli isi ja Nova.

”Tiiishiiiiii.”

On aika tankata läheisyyttä pienen kanssa. Viikonlopun sairastelun ja äidin yhden yön poissaolon jälkeen hän on pitänyt entistäkin hanakammin kiinni imetyksestä, ja halunnut rinnalle ihan kaikessa rauhassa. Siinä on hyvä olla. ”Tiishiii” hän sanoo ja kiipeää syliin.

”Ukkuuu.”

Taapero huomaa itsekin olevansa väsynyt ja nuokkuu äidin sylissä. Hän tahtoo päiväunille. ”Mennäänkö ulos nukkumaan?” kysyn, ja hän vastaa ”ukkuu. tiitti.” Eli nukkumaan, kiitti.

Nukkumassa tyytyväisenä touhukkaan aamupäivän jälkeen.

Hän nukkuu parhaat päiväunet omalla pihalla vaunuissa, kuomu alhaalla hämärässä ja lämpimässä. Taapero nukahti jo ulkovaatteita pukiessa, ja nukkui parin tunnin unet pihalla omissa rattaissaan raikkaassa ulkoilmassa. Lämpöpussista heräsi tyytyväinen ja lämmin tyyppi. <3

Sellainen oli touhukkaan taaperon aamupäivä, ja unien jälkeen jatkettiin lounaalla, leikillä ja sylillä. Ihan tavallinen taaperon tiistai siis, ihana ja touhukas.

Millaisia taaperoita teillä asustaa? Löytyykö samoja lempparipuuhia?

Vihdoin alkaa tuntua että ollaan takaisin elävien kirjoissa koko perhe. Tänään ulkoiltiin jo aamupäivällä lasten kanssa omalla pihalla ja kävelyn merkeissä, ja huomennakin aiotaan ulkoilla omalla pihalla, ja viettää ihan normipäivää kotona askarrellen, tanssien ja leffaa katsoen. Vaikka lapset ovat olleet tänään ihan virkeitä, ja voivat hyvin, ei olisi tullut mieleenkään viedä heitä vielä eskariin tai päivähoitoon, ja huomennakin he saavat varmuuden vuoksi vielä olla kotona. Syy on se, että mä en todellakaan halua olla se, jonka lasten takia tauti leviää eteenpäin edelleen.

Monissa eskari- ja päiväkotikavereiden perheissä on tällä hetkellä vielä meidän kuopustakin pienempiä tyyppejä, ja muistan itse miten en viime vuonna vastasyntyneen kanssa uskaltanut viedä lapsia viikkokausiin päiväkotiin (vaikka he olisivat halunneet mennä) vatsataudin pelossa, ja melkein heti kun lapset menivät, se tauti sitten tuli. Silloin meidän kuopus oli kuusi viikkoa vanha, ja onneksi selvisi kokonaan ilman rajua tautia, joka iski mulle ja Otolle silloin yhtä aikaa. Se oli ihan karmea kokemus, jota ilman oltaisiin mieluusti oltu. Onneksi sentään kuopus ei sairastunut.

Milloin päiväkotiin vatsataudin jälkeen?

Mun mielestä se on ihan uskomatonta, että vanhempia täytyy hoidossa erikseen muistuttaa siitä, että lasta ei saa viedä vatsataudin jälkeen hoitoon, ennen kuin on ollut vähintään yksi kokonaan oireeton päivä (noroviruksessa kaksi). Ja vielä uskomattomampaa on se, että muistutuksesta huolimatta jotkut vanhemmat ajattelevat, että ”no ei se mitään jos kaikki muut lapset sairastuvat ja heidän perheensä sairastuvat” ja vievät lapsen hoitoon heti kun oireet loppuvat. Eihän noin välinpitämätön voi kertakaikkiaan olla! Vatsatauti voi olla pienelle vauvalle hengenvaarallinen, puhumattakaan siitä, mitä se voi aiheuttaa jos päiväkotikaverin perheessä on vaikkapa joku vakavasti sairas, jolle vatsatauti tarttuu.

Vaikka työt tai muut menot olisivat kuinka tärkeitä, ja parin päivän poissaolo aiheuttaisi lisätyötä tai hankaluutta, on se silti pienempi paha kuin se, että tartuttaisi jollekin riskiryhmään kuuluvalle vakavan taudin eteenpäin. Taudin, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaisi hengenvaaran jollekin. Ne pari päivää sisällä voivat oikeasti pelastaa jonkun hengen, sillä vaikka vatsatauti itselle olisi ihan normipöpö, jollekin toiselle se voi olla jotain ihan muuta.  Ja vaikka tietäisi, että ei omassa lähipiirissä tai päiväkotikavereiden lähipiirissä ole pikkuvauvoja tai vakavasti sairaita, ei silti vaan ole reilua levittää inhottavaa sairautta eteenpäin, kun sen kierteen voi helposti katkaista pysymällä pari päivää kotona.

Ihan sama koskee kaikkia muitakin paikkoja kuin päiväkotia. Vasta sairastaneen lapsen kanssa ei lähdetä synttäreille, sisäleikkipuistoon tai kaverille kylään. Sen sijaan jos tuntuu että kotona seinät kaatuvat päälle, voi lähteä kävelylle tai ulkoilla vaikka omalla pihalla tai puhallella saippuakuplia parvekkeella, sekin on lasten mielestä huippu hauskaa sisällä hengailun jälkeen. Ja sisälläkin voi keksiä vaikka mitä tekemistä, kirjojen lukemista, muovailuvahaa, taikahiekkaa tai vaikka askarrella itse lasten lempparia eri limaa.

Mun mielestä tämä on tosi tärkeä juttu, ja toivon että jokainen vanhempi ottaisi huomioon ne muutkin lapset ja perheet kun miettii, onko oma lapsi jo tarpeeksi terve menemään takaisin päiväkotiin. Jos kaikki kipeiden lasten vanhemmat pitäisivät lapset kotona tarpeeksi pitkään, epidemiaa ei välttämättä edes pääsisi syntymään. Toki kotona olemisen lisäksi siihen vaikuttaa myös hyvä käsihygienia ja yleinen vastustuskyky, mutta silti. Meidän perheellä on ainakin vielä reilut kuusi vuotta päiväkoti-uraa jäljellä, sillä niin pitkään on siihen että kuopus menee kouluun. Ehkä jonakin niistä kuudesta vuodesta selvitään yksi kevät ilman vatsatautia? Se vasta olisi hienoa.

Tsemppiä kaikille joilla ikävä vatsatauti tai joku muu kevään tauti jyllää juuri nyt! <3

Huh mikä viikonloppu takana, ei mennyt nimittäin ihan niin kuin alunperin suunnittelin. En ehtinyt vielä edes jakaa perjantai-illaksi ajastettua blogipostausta Tallinnan muotiviikoille lähtemisestä, kun jo heräsinkin lauantaiaamuna kuuden jälkeen epämääräisen vellovaan oloon hotellisängyssäni. Mulle oli iskenyt ihan hillitön vatsatauti, perinteinen maaliskuun vieras. Ihan hirveä olo, eikä sitä yhtään helpottanut Oton viesti, että meidän nuorimmaisella oli sama meininki kotona Helsingissä.

Lauantain kiertely Tallinnan Vanhassa kaupungissa, asukuvaukset urbaanissa ympäristössä, mielettömät muotinäytökset ja rento laivamatka vaihtuivatkin vessassa ravaamiseen, aikaistettuun kotiinlähtöön ja kauheaan oloon. Onneksi Emilia oli mun mukana, niin hän sai haettua mulle lääkettä ja juotavaa ja oli muutenkin korvaamattomana henkisenä tukena. Ja onneksi ehdittiin sentään viettää ihana perjantai-ilta Tallinnassa, ja saatiin nähdä kolme upeaa muotinäytöstä eturivissä Tallinn Fashion Weekillä upeassa KultuuriKatelissa. Se oli hieno kokemus ja vaatteet olivat upeita, kuten mallitkin. Mun instastoriesissa näkyikin useampi muotinäytös perjantai-iltana, pitää laittaa ne videot tallennettuna vielä IG-profiiliin @iinalaura, jos joku haluaa käydä kurkkimassa.

Kahden tunnin laivamatka takaisin Helsinkiin vatsataudissa tuntui ihan uskomattoman pitkältä, katsoin kelloa varmaan kolme kertaa minuutissa. Mutta selvisin siitäkin, ja pääsin onneksi kotiin sairastamaan ja lepäämään. Aamulla Tallinnassa iski ensin paniikki että apua miten mä ikinä pääsen kotiin tässä kunnossa, mutta kyllä sitä vaan pääsi kun oli pakko. Yhtä kokemusta rikkaampana taas, vaikka ei ihan sellainen kokemus ollutkaan mitä alunperin odotin.

Nyt alkaa olo jo vähän helpottaa, vaikka toki vielä heikottaakin kun koko eilisen päivän aikana ei voinut syödä mitään. Tänään olen saanut alas jo mustikkakeittoa ja puuroa, kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Ja se fiilis kun herää vatsataudista seuraavana päivänä, eikä ole enää sitä kauheaa oloa, on vaan niin paras. ”Mä selvisin!!..” ja toivottavasti selviän ainakin ensi maaliskuuhun asti ilman toista vatsatautia, hah. Ja onneksi sentään oli vaan vatsatauti eikä mitään sen vakavampaa. Meidän kuopuskin voi jo paremmin, ja esikoisella tauti iski viime yönä mutta on jo menossa ohi hänelläkin. Toivotaan että muut säästyvät tältä kauhealta ololta.

Tänään ei siis menty yhdessä virpomaan, sen sijaan ovessa on lappu ”Ei kannata tulla virpomaan, meillä on mahatauti. :(” Onneksi pääsiäislomallakin ehtii askarrella ja virpoa voi ensi vuonnakin, ei se ole niin justiinsa.

Toivottavasti teillä on ollut onnistuneempi viikonloppu <3

Sain muutama viikko sitten kutsun Tallinnan muotiviikoille. Reissu olisi ollut alunperin jopa neljän päivän mittainen, ja ensin ajattelin että suuresta kunniasta huolimatta, en mitenkään pysty sille osallistumaan. Mua jäi kuitenkin niin paljon kiinnostamaan ihan huikean hieno mahdollisuus päästä tutustumaan Etelä-naapurin muotiviikkoon (ja ylipäätään muotiviikkoon ihan eka kertaa), että päätin kysäistä jos reissu onnistuisi typistää yhden yön reissuksi niin että matkustan perjantaina, ja tulen jo lauantaina takaisin. Se onneksi sopi, ja niinhän siinä sitten kävi että tänään mä otan lautalla suunnan kohti Tallinnaa, ja olen ekan kerran yötä pois sitten kuopuksen syntymän.

KÄÄK! Kuinka innoissaan ja kauhuissaan voi ihminen olla! Kauhuissaan en ole mistään muusta kuin siitä, miten kestän erossa mun palleroisista 36 tuntia! Innoissaan olen kaikesta muusta. Tiedän paremmin kuin hyvin, että jokainen meidän mukuloista pärjää isänsä kanssa ihan yhtä hyvin kuin munkin kanssa, mutta tämä mun oma henkinen napanuora vaan ei ole vielä katkennut. Tiedän, että kuopus menee aina muutenkin nukkumaan Oton kanssa, ja että hän nukkuu koko yön, eikä kaipaa mua aamullakaan jos herää isin kanssa. Tiedän että heille tulee hauska perjantai ilta isi-tyylillä, ja he nauttivat varmasti. Tiedän, että kaikki menee hyvin. On vaan niin raastava ajatus lähteä kokonaan toiseen maahan, vaikka ei Tallinna Tamperetta kauempana olekaan.

Olen kuitenkin ihan uskomattoman innoissani tulevasta illasta ja lauantaipäivästä, ja siitä että lauantaina saan aamulla nukkua pitkään hotellisängyssä, ja mennä ihan aikuisten kesken ihanalle hotelliaamiaiselle. Se jos mikä on luksusta! Parasta on se että reissulle lähtee mukaan Emilia, ja olen varma siitä että meille tulee tyttöjen kesken ihan huippuhauska reissu!

Eroahdistuksen lisäksi olen potenut kyllä pahimman luokan vaatekriisiä, sillä en ole koskaan ennen ollut muotiviikoilla. Voin kuitenkin kuvitella että kahden suomalaisbloggaajan lisäksi siellä on koko Viron tyylikkäimmät tyypit, joten olen kovasti koittanut miettiä mitä voisin laittaa päälle että sovin teemaan. Ehkä mä vielä keksin! Pitää vähän tutustua virolaisiin blogeihin tässä matkalla, ja uskon että tulen tapaamaan tosi kivoja ihmisiä. Ihan mahtavaa päästä tutustumaan naapurimaan blogi- ja muotiskeneen.

Verkostoituminen on kyllä oman alani tärkeimpiä juttuja, sillä tämäkin hieno mahdollisuus tarjoutui minulle ihan vaan siksi, että tutustuin pari vuotta sitten HDW Little Marketissa ihanaan Meriliniin, joka on virolaisen Mimi Disain -lastenvaatemerkin perustaja. Merilin halusi kutsua mut tutustumaan Viron muotiviikkoihin, ja erityisesti ensimmäistä kertaa järjestettävään muotiviikkojen Lasten päivään, eli lauantaihin. Samalla pääsen tsekkaamaan kuitenkin myös vaikka mitä kuumia aikuisten merkkejä. En valehtele ollenkaan jos sanon että tämä on yksi mun unelmien täyttymyksistä. Kannattaa aina olla mukava kaikille kenet tapaa, ja avata oma suu jos joku kiinnostaa. Ei ikinä tiedä mitä huikeita ovia edessä avautuukaan, kun muistaa vaan olla kunnioittava ja kiva kaikille kenet kohtaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille toivottelee innostunut Iina matkatunnelmissa! Täältä tullaan Tallinn Fashion Week!