Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Pyrexin kanssa.

Vuosi vuodelta olen yrittänyt tehdä parempia valintoja, vähentää meidän perheen tuottaman jätteen määrää, ja pienillä jutuilla pikkuhiljaa muuttaa meidän elintapoja kestävämmiksi ja paremmiksi. Mä en ole sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi, ja edelleen teen valitettavasti myös niitä huonoja valintoja. Mutta mun mielestä jokainen voi omalta osaltaan yrittää tehdä eettisempiä valintoja niissä asioissa missä pystyy, ja vaikka ei kerralla ryhtyisikään kaiken kompostoivaksi paleovegaaniksi (kaikki kunnia heille vaikka itse en siihen pystykään), on yksikin parempi valinta parempi kuin ei mitään.

Yksi suuri tekijä parempien valintojen tekemisessä on kiinnittää huomiota ruuan valmistukseen ja ruokahävikkiin. Ruuasta syntyy ihan uskomattoman paljon jätettä, ja on hirveää miten paljon ruokaa vaan heitetään roskikseen. Pyrexin uudet Cook & Go -astiat auttavat omalta osaltaan vähentämään ruokahävikkiä, sillä niissä ruuan valmistus, säilöminen ja jatkojalostus onnistuu todella helposti.

Samassa lasisessa astiassa ruuan voi laittaa uuniin, tarjoilla, nostaa jämät jääkaappiin, ja säilöä vaikka pakkasessa, jos ei ole tarvetta käyttää niitä heti. Pakkasesta ruuan voi nostaa vaikka kuukauden päästä suoraan mikroon ja sulattaa, tai lämmittää uudelleen uunissa. Astiat kestävät suuret lämpötilavaihtelut (-20 asteesta +300 asteeseen), ja ne on helppoa puhdistaa astianpesukoneessa. Astioita on helppo pinota, ja niiden kansiin pystyy helposti merkkaamaan milloin ruoka on valmistettu.

Mulle yksi merkittävä tekijä hävikin syntymisessä on nimenomaan se, kuinka helppoa ruuan jämiä on jatkojalostaa tai säilyttää. Mitä helpompaa se on, sitä todennäköisemmin tulee hyödynnettyä ne jämät, eivätkä ne unohdu jääkaapin perälle tai vahingossa pöytään.

Jos ruuan valmistaa Pyrexin Cook & Go -astiassa, se on helppo laittaa syönnin jälkeen jääkaappiin. Ruuan voi nostaa myös jääkaapista suoraan pakastimeen, jos mieli muuttuukin, eikä haluakaan syödä jämiä seuraavana päivänä. Samoissa astioissa ruoka on myös helppo ottaa mukaan evääksi mukaan.

Tultuani äidiksi kuusi vuotta sitten mä tutustin ensimmäistä kertaa sellaisiin sanoihin kuin BPA ja Ftalaatit – luin nimittäin että niitä ei ollut meidän ostamissa tuttipulloissa. Silloin en asiaan kiinnittänyt ohimenevää ajatusta enempää huomiota, mutta tässä vuosien varrella olen tajunnut miten monissa asioissa noita kemikaaleja ON. Vaikka niitä korvaamaan on kehitetty uusia kemikaaleja, niidenkään turvallisuudesta ei voi olla varma. Fakta on se että monet materiaalit sisältävät haitallisia kemikaaleja, ja jos meidän syömä ruoka tai juoma on niiden kanssa kosketuksissa, ne siirtyvät meihin ruuan mukana. Pyrexin Cook & Go -astiat ovat lasisia, ja ne eivät näinollen sisällä haitallisia kemikaaleja jotka liukenisivat ruokaan ja sitä kautta meidän elimistöön.

Valmistan ja säilytän kaikki Novan ruuat Pyrexin lasisissa Cook & Go -astioissa. Mä olen lakannut käyttämästä muoviastioita ruuan säilytyksessä ja valmistuksessa kokonaan sen jälkeen kun tutustuin näihin. Vaikka en porkkanatikkuja tai hedelmän paloja paistakaan uunissa, säilön ne silti lasiastiassa jääkaapissa. Meidän vanhat muoviset säilytysrasiat olen toimittanut muovin kierrätykseen, enkä aio sellaisia enää ostaa. Näihin Pyrexin Cook & Go -astioihin verrattuna niissä ei ole mitään muuta kätevää kuin se, että ne eivät rikkoudu helposti.

Helppo vauvallekin sopiva lohilaatikko (6 annosta)

1kg perunasipulisekoitusta (pakaste)

300g lohifileetä suikaleena

3 porkkanaa

1 kananmuna

1,5dl kaurakermaa

1/2 limen mehu

mustapippuria

kuivattua ruohosipulia (tuore sopii jos ruoka ei tule vauvalle)

rypsiöljyä

(suolaa muulle perheelle)

Voitele lasivuoka kevyesti rypsiöljyllä. Raasta porkkanat ja kuullota muutama minuutti rypsiöljyssä. Kaada perunasipulisekoitus vuokaan, ja sekoita joukkoon lohisuikaleet sekä porkkanaraaste. Sekoita keskenään kananmuna, kaurakerma, limen mehu ja mustapippuri. Lisää muiden ainesten joukkoon. Paista uunissa 200 asteessa n. 1 tunti. Lisää omalle lautasellesi suolaa ja mausteita jos tarvitsee. Aikuiseen makuun tästä voi myös tehdä maukkaampaa käyttämällä tuoreiden lohisuokaleiden sijaan kylmäsavulohta.

Aion jatkaa samalla tiellä jätteen vähennyksen ja eettisyyden suhteen tulevaisuudessakin, ja pikkuhiljaa tapahtuvassa muutoksessa on ainakin itselläni helppo pysyä. Jos kerralla vetäisin kaiken uusiksi, voi olla että kokisin sen hankalana ja kyllästyisin. Kun muutan yksi asia kerrallaan periaatteita kestävemmiksi, niitä on helppo noudattaa nyt ja tulevaisuudessa. Ollaan me ainakin kuluneiden vuosien aikana petrattu todella monessa asiassa, ja samalla linjalla kun jatketaan niin hyvä tulee.

Pyrexin Cook & Go -astioita on saatavilla jo nyt ainakin Prismasta ja Stockmannilta, ja pian niitä on mahdollisesti tulossa myös Cittareihin.

Kiinnitetäänkö teillä huomiota ruokahävikkiin tai muovin käyttöön? Millaisissa astioissa tykkäätte valmistaa ruokaa?

Käytiin tällä viikolla tyttöjen kanssa kuvaamassa tuossa lähimetsässä vähän syksyisiä kuvia. Syksyn värit ovat pian kauneimmillaan, ja nytkin jo kellertää ihanasti niin että sai kuvista sykyisiä. Tuossa metsässä jossa käytiin ei ole vaahterapuita ollenkaan, joten pitää ehdottomasti pitää vielä toinen syksyinen kuvauspäivä tälle vuodelle tyttöjen kanssa, että saadaan kauniit vaahteranlehdet punasävyineen myös ikuistettua.

Mä rakastan valokuvaamista ja tykkään kyllä tosi paljon kuvata myös lapsia, mutta lapsivalokuvaajaksi musta ei ikinä olisi! Musta tuntuu että mulla ei ole siihen puuhaan oikeanlaisia hermoja ja persoonaa, hah. Lapsia ei ole ollenkaan niin helppoa kuvata kuin ruokia tai sisustusta, vaan siinä tarvitaan salamannopeita sormia, hyvää silmää ja sopivasti hölpötystä jotta lapset jaksavat keskittyä edes hetken katsomaan kameraan. Se on ihan ok aina joskus ja jouluna, mutta jatkuvalla syötöllä mä en varmasti siihen pystyisi, ja siksi en koskaan ole edes harkinnut että ryhtyisin valokuvaajaksi, vaikka aktiivisesti kameraa käytänkin. Mä nostan todella hattua kaikille jotka kuvaavat lapsia työkseen, heillä on ihan mielettömät rautaiset hermot ja ennen kaikkea taidot.

Omia lapsia on helppoa kuvata kun heidät tuntee kuin omat taskunsa, ja he ovat vieläpä tottuneita kameran läsnäoloon. Heille kuvaaminen on tuttua puuhaa, ja he tykkäävät hurjasti ottaa kuvia, vaikka eivät aina jaksakaan keskittyä. He saattavat jopa itse ehdottaa että mennään ottamaan asukuvia ulos, tai ihan mitä vaan kuvia. Siitä huolimatta kuvastilanteet menevät menevät kaikilla meillä usein ihan plörinäksi ja hihitykseksi. Varsinkin sen jälkeen kun kuvattavia alkoi olla kahden sijaan kolme, ovat ne onnistuneet ruudut yhä harvemmassa, haha. Ei ole niin helppoa saada kolmea alle kouluikäistä keskittymään yhtäaikaa, mutta ei se ole niin justiinsa.

Toisaalta isommat tytöt kuvaavat myös itse toisiaan, ja ovat siinä itse kuvaamista harjoitellessa oppineet että kuvia saa helpommin otettua, kun kuvauksen kohde pysyy paikoillaan ja keskittyy. Lasten toisistaan ottamat kuvat ovat aivan ihania, ja aion tehdä kummallekin isot portfoliot joihin kerään kaikki heidän ottamansa kuvat vuosien varrelta.

Yleensä kuvaan itse meidän lapsista lähinnä tilannekuvia, vaikka ne eivät niin ammattimaisilta näytäkään. Niistäkin tulee kuitenkin useimmiten ihan kivoja, kun on nopealla tarkennuksella varustettu kamera. Tilannekuvat on helppoja, koska niiden ottaminen on mulle nopeaa ja lapsille vaivatonta. Mutta aina välillä on kiva ottaa sisaruksista tällaisia ihan kunnon yhteiskuvia, etenkin kun syksyn värit ovat kauneimmillaan. Niitä voi sitten jaella mummeille ja kummeille, ja teettää vaikka taulun seinälle. Eikä meillä näidenkään kuvien ottamiseen mennyt kuin kymmenisen minuuttia, omien lasten kanssa on helppo toimia.

Valokuvauksen näkökulmasta syksy on varmaan kaikkein paras vuodenaika, silloin luonto tarjoaa niin upeat puitteet kuviin. Valo on kauneimmillaan, sillä aurinko ei paista liian kirkkaasti. Päivänvaloa riittää vielä sopivasti, ja mahdollinen golden hour on järkevään aikaan eikä keskellä yötä. Nämä kuvat otettiin pilvisenä päivänä, jolloin ei paljoa aurinkoa näkynyt. Ehkäpä siis ne vaahteranlehti-kuvat pitäisi ottaa aurinkoisena päivänä, alkuillasta? Saisi vähän erilaista lookia.

Pahoittelut jättimäisestä kuvatulvasta, en vaan osannut karsia enää näistä kun oli niin söpöjä <3

Oletteko te käyneet ottamassa lapsista syyskuvia? Missä on Pääkaupunkiseudun kauneimmat vaahterapuut? Kertokaa ihmeessä, mäkin haluan päästä ikuistamaan ne! Ihanaa sunnuntaita kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon kanssa, ja toimin tämän vuoden ajan Liberon ambassadorina.

Nova on syntymästään asti käyttänyt Liberon vaippoja, eli reilut seitsemän kuukautta. Tällä hetkellä meillä on käytössä jo viitoskoko, joka istuu hänelle hyvin ja pysyy mukana päivän meiningeissä. Jo Novan ollessa vastasyntynyt me ihastuttiin Liberon Touch-vaippoihin, jotka on meidän lisäksi aika moni muukin testannut parhaiksi vaipoiksi. Ollaan testattu myös Comfortia ja Up&Go -housuvaippoja. Niissäkään ei ole ollut mitään vikaa, mutta ollaan silti palattu aina takaisin Toucheihin, koska ne vaan on meidän lemppareita. Ne on pehmeitä, kauniita, ja mukavia. Miettikää, vaippakin voi olla kaunis.

Liberon Touch -vaipat on kehitetty n. 1,5 vuotta sitten, eli ne ovat aivan uusinta uutta. Vuosi sitten Libero järjesti kaikkien aikojen suurimman vaippatestinsä Pohjoismaissa, jossa yli 60 000 perhettä testasi Touch-vaippoja. Mukana oli Suomesta yli 7000 perhettä, ja kaikkien perheiden vastaukset koottiin tietokantaan, mistä ne ovat kenen tahansa luettavissa koska tahansa.

Vaikka Libero Touchit ovat muutenkin uusia ja parhaita, on tullut aika päivittää ne vielä parempiin. Testiperheiden vastaukset lähetettiin Göteborgiin Liberon laboratorioon, ja vastausten pohjalta vaippoja on upgreidattu vielä paremmiksi. Uudet Libero Touchit ovat entistäkin pehmeämpiä, parhaiten istuvia ja jokaisessa koossa on kätevä kosteusindikaattori. Jokainen uusi pehmeä yksityiskohta on toteutettu yhdessä vanhempien kanssa, vanhempien toiveiden pohjalta.

Eli parhaastakin voi vielä parantaa, ja sitä Libero pyrkii aktiivisesti tekemään yhteistyössä vaippojen käyttäjien, eli meidän perheiden, kanssa. Nyt kun Nova jo liikkuu tosi paljon, on vaipan istuvuudella suuri merkitys. Välillä hän on ihan ylösalaisin, hän kierii, konttaa, kävelee ja pyörii. Vaippa ei saa puristaa tai olla tiellä, se ei saa olla liian paksu tai ahdistava. Vaipan pitää tuntua mahdollisimman vähän, mielellään ei ollenkaan. Ainakaan me ei olla huomattu että vaippa ikinä häiritsisi Novan menoa, ainoastaan vaipan laittaminen. Hän ei nimittäin meinaa pysyä enää paikoillaan sen vertaa että vaipan saisi päälle, kun on niin hurjan kova kiire joka suuntaan koko ajan.

Liberolla on juuri nyt käynnissä kampanja, jossa ostamalla Liberon Touch-vaippoja saa alennuskoodin Lindexin verkkokauppaan. Alennuskoodilla saa vähintään 30€ ostoksesta 10 euron alennuksen. Koodi käy siis vain Lindexin verkkokauppaan, ja se on mukana Liberon vaippapaketeissa, joista löytyy kampanjatarra, joka sisältää uniikin koodin ja ohjeet, kuinka käyttää alennus. Tarjous koskee koko lastenvaatevalikoimaa (44-170cm). Toimitus lähimpään Lindex-myymälään on maksuton, muualle 4€ toimitusmaksu. Tarjous on voimassa 30.11.2017 asti. Liberon tarjousta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin tai alennuksiin.

Tuntuu tosi haikealta kirjoittaa tätä ambassador-vuotemme toisiksi viimeistä postausta – vastahan Nova syntyi ja me laitettiin ensimmäinen minikokoinen Touch-vaippa tyypille päälle. Muistan ne pienet rimpulajalat ja unelmanpehmeän vastasyntyneen ohuen ihon. Siitäkään ei muka ole kauaa kun liityttiin  Libero-kerhoon ja päivitin meidän kerhosivulle kuvia Novasta.

Nyt kun katsoo niitä samoja kuvia  niin huomaa että hän oli ihan minipieni vielä silloin. Nyt hän on jo tuollainen ihana rakas möllykkä jonka jaloista huomaa että äidin supermaito on maistunut, yhdessä kiinteiden ruokien kanssa. Ja niihin pieniin hentoisiin jalkoihin on tullut uskomatonta voimaa ja tarmoa. Onneksi vielä ei olla ihan lopussa, on tätä vauvavuotta vielä vähän jäljellä<3

Ihanaa päivää kaikille!

Maanantaina vietettiin päivää Tukholmassa tyttöjen ja Oton kanssa, ja meillä oli ihan mielettömän mukavaa. Juuri nyt kaikki kolme tyttöä ovat omalta osaltaan ihan mahtavassa matkustusiässä, ja varmasti isompien osalta jo tottuminenkin vaikuttaa: heidän kanssaan on todella mukavaa ja helppoa matkustella. Ollaan matkusteltu tyttöjen kanssa pienestä asti melko usein, varsinkin näitä pienempiä reissuja, ja heistä on tullut mahtavia matkaseuralaisia. Heidän kanssaan on ihan parasta tutkia uusia ja vanhoja tuttuja paikkoja, shoppailla, käydä syömässä ja etsiä uusia nähtävyyksiä tai vaikka vessaa.

Me ollaan löydetty sellainen yhteinen hyvä matkustusflow ja osataan mennä jo rennolla asenteella. Varsinkin me vanhemmat ollaan opittu löysäämään pipon nyörejä matkustaessa, ja kun lapset saavat luottamusta ja vapautta, he myös haluavat olla niiden arvoisia. Se luottamus ja vapaus ei tarkoita sitä että päästettäisiin lapset yksin liikkumaan vieraassa kaupungissa, ei tosiaankaan. Mutta se tarkoittaa sitä että vaikkapa laivan buffassa he saavat käydä itse hakemassa mieleisiään ruokia, kun ollaan ensin tsekattu tarjonta läpi ja reitti takaisin omalle pöydälle on selvä. Ja kaupungilla he saavat tutkia paikkoja, eikä me ikinä matkusteta tulipalokiire-aikataululla, vaan varataan aina aikaa siihen että voidaan myös spontaanisti tehdä asioita. Esimerkiksi jos joku kauppa, tai patsas, tai vaikka kahvila näyttää lapsista erityisen kivalta, voidaan mennä sinne. Pieniä juttuja, mutta lapsille niin tärkeitä.

Heillä on matkalla mukana myös omat lompakot joissa on vähän omaa rahaa, säästettyjä viikkorahoja ja lahjaksi saatuja rahoja. Omista rahoistaan he saavat päättää ihan itse miten käyttävät ne, ja saavat myös harjoitella aina maksamista halutessaan itse, toki vanhempien avustuksella. Tällä kertaa lapset ostivat itselleen lelut laivalta omalla rahalla, ja sitten maista me Oton kanssa ostettiin kaikille kolmelle omat uudet lasten kirjat.

Kierrettiin melkein tunti Tukholmassa isossa BR-lelukaupassa, ja lopuksi matkaan tarttui kolme huippumielenkiintoista ja mahtavaa kirjaa, eikä yhtään lelua. BR-lelukauppa Tukholmassa on jotain aivan erilaista kuin vastaavat Suomessa. Siellä on joka paikassa mukavia tuoleja, joissa lukee että ota paussi ja istu hetki tässä sillä aikaa kun lapset leikkivät leikkipaikkojen tavaroilla. Kauppa on huippusiisti ja tilava, siellä on mukavaa viettää aikaa ja tutkia. Lisäksi plussaa siitä että siellä oli kompakti mutta tosi kiva kirjavalikoima, en tiedä yhtäkään lelukauppaa Suomessa josta saisi ostettua lasten kirjoja (jos sellainen jo löytyy niin kertokaa ihmeessä!). Toivottavasti joku joskus perustaa Suomeen yhtä mukavan ja avaran lelukaupan.

Meillä toimiva resepti lasten kanssa reissussa shoppailuun on se, että käydään vuorotellen lasten ja aikuisten kaupoissa/paikoissa. Näin mielenkiinto pysyy lapsilla yllä, mutta aikuisetkin pääsevät shoppailemaan niin halutessaan. Jos vaan tykittäisi putkeen kymmenen vaatekauppaa, niin kyllä varmana alkaisi lapsilla kyllästyttää. Me tehdään aina matkoilla shoppaillessa niin että käydään ekaksi vaikka lastenvaatekaupassa (niissä on lähes aina leikkipaikka), sitten aikuisten vaatekaupassa, sitten lelukaupassa, sitten aikuisten vaatekaupassa, ja sitten vaikka syömässä. Välillä lapset saavat purkaa energiaa kiipeämällä betoniporsailla, leikkimällä hyppykisaa tai tutkimalla paikallista puistoa. Ei nyt välttämättä juuri tässä järjestyksessä, eikä aina noissa kaikissa, mutta kuitenkin, you get the point.

Siten lapset eivät ehdi kyllästyä, mutta me isommatkin päästään vähän shoppailemaan. Ja me kyllä nautitaan myös niistä lelukaupoista Oton kanssa, ja vastaavasti lapsetkin tykkäävät vaateshoppailusta. He tulevat aina mielellään makutuomariksi sovituskoppiin, ja käyvät into piukassa hakemassa vaikka eri koon vaatteesta, jos sovittaessa koko onkin väärä. En tietenkään mihinkään kauas päästä hakemaan vaatetta, mutta jos kyse on pienestä putiikista mistä voin tiirailla lasta sovituskopin verhonraosta koko hakemisen ajan, niin silloin se on enemmän kuin ok. Lapsista on kivaa osallistua, oli kyse sitten mistä tahansa. Kun heidät ottaa mukaan myös ”aikuisten” shoppailuun, on kaikilla paljon hauskempaa. Toki puhun vain omista lapsistani, ei varmasti kaikkia lapsia kiinnosta makutuomarointi tai minkäänlainen shoppailu.

Nova viihtyy hienosti omissa mukavissa rattaissaan, ja lelukaupassa hänkin pääsi pois rattaista tutkimaan paikkoja. Välillä Nova oli sylissä, ja välillä hän sai kävellä sisällä kaupassa pitäen meidän käsistä kiinni. Lelukaupassa hän pääsi leikkimään. Rattaissa mukana oli leluja, ja kirjoja jotka sai kiinnitettyä rattaisiin etteivät ne pudonneet hukkaan. Ja ruokatauolla hän oli tietenkin syöttötuolissa, ja välillä kävi tissillä.

Lasten viihtyvyys reissussa syntyy niistä pienistä asioista joilla heitä huomioi, ja kun lapset viihtyvät, on aikuisillakin mukavampaa. Reissun ei ainakaan meillä tarvitse olla joko tai, että tehdään vaan lasten juttuja, tai vaan aikuisten juttuja, vaan kaikkea voi yhdistellä kivasti keskenään niin että koko perhe viihtyy. Pidemmillä reissuilla me tehdään aina pääasiassa kaikkea muuta kuin shoppaillaan, mutta tällä kertaa laivalla kaikki oli pelkästään lapsia varten, niin Tukholma-päivä oli ihan ok keskittää shoppailuun.

Nyt on kiva olla kotona ja puuhailla kotijuttuja, ja viettää ihan normiarkea. Seuraavaa reissua odotellessa!

Ihanaa tiistaipäivää kaikille <3

Jos olette seuranneet blogiani pitkään, olette varmasti huomanneet, että meidän perhe on käynyt useaan kertaan kesällä järjestettävillä Skidit Festareilla Kalliossa. Tänä kesänäkin meidän oli tarkoitus mennä Skidit Festareille, mutta valitettavasti festareiden ajankohta meni päällekkäin meidän kesäreissun kanssa, ja festarit jäivät kesällä välistä. Lapsia on kovasti harmittanut se, että he eivät päässeet festareille, mutta onneksi Skidit Festarit kutsui meidät mukaan tämän syksyn ensimmäiselle Skidit Risteilylle, jolla siis oltiin sunnuntaista tähän tiistaihin.

Skidit risteily on vähän niinkuin Skidit Festarit mutta merellä: paljon kivaa puuhaa, naamiaisasuja, glitteriä ja diskoilua! Risteilylle lähdettiin sunnuntaina iltapäivällä, ja tultiin tänään aamulla kotiin. Eilinen päivä kulutettiin Tukholmassa. Tämä oli jo meidän kolmas risteily tälle vuodelle, naureskeltiinkin tyttöjen kanssa että hekin osaavat jo ihan ulkomuistista kaikki paikat laivalla, ja muistivat Tukholmassakin mistä mennään Tunnelbanaan ja missä on Åhlen’s. Mutta ei se haittaa että risteillään usein, sehän on vaan kivaa, ei mua haittaisi ollenkaan käydä vielä tämän vuoden puolella risteilemässä uudelleenkin.

Sunnuntai-iltana aloitettiin Skidit risteily (herkuteltuamme ensin buffetissa) hakemalla tytöille makeat glitterit Glitternistin kimallispisteeltä, missä tehtiin lapsille (ja aikuisille) mageita glittertatuointeja, ja glitterposkia. Olisi pitänyt ottaa itsellenikin, mutta en kehdannut, kun takana oli niin pitkä jono, ja ajattelin että on tärkeämpää että lapset pääsevät ottamaan niitä glittereitä. Sitten katselin kaihoisasti discossa muita glitteröityjä mameja, kun itselläni ei ollut, haha. No mutta, ehkä mä tilaan glitterinistin glittereitä kotiin niin voin olla joka päivä diskofiiliksissä. Mutta se glittereistä (jotka muuten pysyivät superhyvin, tytöillä on vieläkin glittertatuoinnit käsivarsissa).

Glitterpisteen jälkeen tytöt esteratsastivat keppihevosilla, ja mäkin vähän yritin muka kokeilla. Tytöt olivat siinä puuhassa paljon mua parempia. 7. kannella järkättiin upea Valomatka -työpaja, jossa pääsi tekemään varjoteatteria. Kerettiin myös käydä tsekkaamassa leikkipaikkaa ja shoppailla laivan myymälöissä, ennen illan tunnin mittaista Skidit Diskoa laivan ylimmässä kerroksessa. Skidit Diskossa oli esiintymässä DJ Hermanni, joka soitti aivan huippua musiikkia, ja sai kaikki lapset viihtymään ja tanssimaan. Skidit Risteilyllä oli kuninkaallinen teema, ja diskossa näkyikin paljon kuninkaallisia, ja myös muita naamiaisasuihin pukeutuneita lapsia. Meidän tytöt halusivat olla kuninkaallisia yksisarvisia, ja sulautuivat hienosti joukkoon kuninkaallisten Spidermanien ja muiden kanssa.

Huikean tunnin mittaisen diskon jälkeen oli vielä iltasatuhetken vuoro. Eilinen tosiaan vietettiin Tukholmassa, ja järjettömän kuvatulvan vuoksi teen siitä vielä ihan oman postauksensa huomiselle, muuten tämä postaus olisi ihan superöveripitkä.

Eilen illalla Skidit Risteilyllä oli ohjelmassa vatsastapuhuja Sari Aallon Höpö Höpö -esitystä, Skidit Diskoa, Kimalluspiste ja myös iltasatu. Meidän mielestä Skidit Risteilyllä oli tosi kivasti ohjelmaa, ei liikaa mutta ei missään nimessä myöskään liian vähän. Lapset nauttivat kaikesta touhusta joka oli järjestetty ihan vaan heitä ajatellen. Diskossa kaikki saivat valotikkuja ja pääsivät osallistumaan hauskoihin leikkeihin. Meininki oli vauhdikas ja hyvä! Novakin viihtyi diskossa, vaikka katselikin menoa vähän kauempaa turvallisesti isin tai äidin sylistä.

*Pääsimme risteilylle mukaan maksuttomasti Skidit Risteilyn kutsumina.

Oli hauskaa matkustaa nyt Novan kanssa, kun hän on kasvanut niin hurjasti näiden muutaman viikon aikana jotka edellisestä reissusta on kulunut. Nyt hän leikkipaikallakin meni jo itse lattialle touhuilemaan, ja hytissä istui ihan niinkuin ainakin isona tyyppinä siskojensa kanssa ikkunasyvennyksessä leikkimässä. Me saatiin tästä reissusta huippuja muistoja ja ihana pieni irtiotto.

Seuraavan kerran Skidit Risteily järjestetään marraskuun 26. päivä ja se on tällainen samanlainen kahden yön reissu Helsinki-Tukholma-Helsinki. Suosittelen lämpimästi! Skidit Festareiden fb-sivulla taisi muuten olla alekoodi risteilyyn, jos kiinnostaa lähteä lasten kanssa matkaan.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3