Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon ja Lifien kanssa. Vauva-arkea on pian neljä viikkoa takana ja ollaan saatu jo aika hyvä tuntuma siihen millainen tapaus tämä meidän pienin tyyppi on. Ollaan myös ehditty hyvin testaamaan vaippoja Libero Ambassadorina toimimisen merkeissä. Sanotaanko vaikka niin, että ollaan päästy jo sisälle tähän vauvavuoteen ja kuplakin on puhjennut, vaikka edelleen aika seitsemännessä taivaassa uudesta perheenjäsenestä ollaankin.

Vauva on rauhallinen ja ottaa kovin rennosti. Hän suuttuu vain jos on oikein kova nälkä eikä ruokaa saa juuri sillä sekunnilla, esimerkiksi pitkiltä päiväunilta herätessä ja jos mä olen juuri silloin vaikka vessassa. Vauva nukkuu edelleen aika paljon mutta jaksaa olla pari pidempää pätkää päivän aikana myös hereillä. Muuten hän ottaa oikein lungisti eikä säikähdä vaatteiden vaihtoa, yllättäviä ääniä eikä vaipanvaihtoakaan.

Vaipan vaihto on yksi niistä ensimmäisistä vuorovaikutuksen hetkistä ihan pienen vauvan kanssa, he kun usein nukkuvat paljon ja se saattaa olla ainoita tilanteita ekojen päivien aikaan kun vauva on edes hereillä. Vaipan vaihdosta voi hyvin tehdä ihanan yhteisen höpöttelyhetken jo alusta asti ja näin luoda vauvalle turvallisuudentunnetta uudessa tilanteessa. Usein vaippaa vaihtaessa saa kokea niitä vauvan ensimmäisiä hymyjä, tai ekoja jokelluksia.

Vaipan ja vaatteiden vaihto on myös hyvä tilanne ottaa isommat sisarukset mukaan vauvan hoitamiseen. He voivat antaa puhtaan vaipan, laittaa käytetyn vaipan roskikseen ja auttaa laittamaan vauvalle vaikka sukat jalkaan. Meidän tytöt ovat halunneet alusta asti olla niin paljon mukana vauvan hoidossa kun vaan mahdollista, ja näin ovat saaneet myös tehdä.

Pienelle vauvalle on tärkeää luoda turvallinen olo alusta alkaen, ja puhdas ja kuiva vaippa on tietenkin yksi niistä asioista joka tähän vaikuttaa. Vauvalle pienikin epämukavuus on hirveintä mitä hän on ikinä kokenut, koska kaikki on niin uutta ja hän kokee kaiken ensimmäistä kertaa. Vastasyntyneen hyvinvointi riippuu kovin yksinkertaisista, mutta sitäkin merkityksellisemmistä asioista: siitä että saa ruokaa silloin kun on nälkä, siitä että saa nukkua rauhassa, sylistä ja läheisyydestä sekä siitä että hänet pidetään puhtaana ja kuivana.

Me ollaan oltu oikein tyytyväisiä Liberon Touch-vaippoihin tämän neljän viikon testauksen aikana, ja uskon että tullaan käyttämään näitä niin kauan kuin vauva vaippoja tarvitsee. Vaipat eivät ole falskanneet kertaakaan, eikä vauvan iho ole kertaakaan tarvinnut sinkkivoidetta tai muutakaan vaan on pysynyt hyvänä ihan omasta takaa. Vaipat ovat ihanan pehmeitä, eivät haise kemikaaleilta ja pitävät vauvan olon kuivana ja mukavana. Voin vahvistaa omalta osaltani muidenkin Libero Toucheja testanneiden perheiden sanat: nämä ovat parhaita vaippoja mitä meillä on ollut käytössä koko mun kuuden vuoden vanhemmuuden aikana.

Lisää testiperheiden kokemuksia ja tietoa Libero Toucheista voi lukea Libero Tosielämässä -sivulta. Jos mietitte mitä vaippoja omalle tulevalle vauvalle kannattaisi ostaa, mistä tehdä ystävälle vaippakakku baby showereihin tai mistä löytää vuotamaton ja hyvä vaippa omalle pienelle, suosittelen Libero Touchia täydestä sydämestäni.

Yhteistyössä Libero.

Ihanaa päivää kaikille!

Tällä viikolla mä olen imettänyt P-A-L-J-O-N. Meidän neidillä oli perinteinen kolmen viikon ikäisen tiheän imun kausi, ja eilen ja toissapäivänä varsinkin tuntui että hän on oli päiväsaikaan rinnalla todella paljon ja illalla ennen nukkumaanmenoa melkein kokoajan. Tänään hän on taas palannut takaisin omaan säännölliseen tahtiinsa ja nukkunut useamman tunnin päikkäreitä.

Onneksi, voi onneksi, mulla on sekä aiempaa imetyskokemusta, että tietoa. Koska muistan miten rankalta tiheän imun kaudet tuntuivat keskimmäisen kanssa, vaikka silloinkin olin niistä etukäteen lukenut. En vaan ollut kokenut sitä itse aiemmin ja se yllätti, miten tiheä se tiheän imun kausi voikaan olla. Ja kun mietin sitä vaihetta – mitä ajattelisin siitä ilman aiempaa tietoutta tai kokemusta, mä ajattelisin heti ensimmäisenä että mun maito ei riitä. Koska vauva vaan imee ja imee ja imee ja tuntuu siltä itsestä että ”voiko siellä olla enää mitään”.

Voi siellä. Sillä tarpeeksi kauan rinnalla hengailtuaan hän oli aina lopulta tyytyväinen ja kylläinen. Hän vaan tyynen rauhallisesti tilaili itselleen lisää maitoa. Ja vaikka välillä itsestä tuntui että ei siellä ole enää mitään mitä syödä niin kyllä siellä vaan oli ja kehittyi kokoajan lisää.

Nyt tokalla kerralla osasin jotenkin ottaa paljon rennommin sen kuin viimeksi. Tiedän että tiheän imun kausi on ohimenevä pari päivää kestävä vaihe, ja uskallan luottaa siihen että vauva ottaa sen mitä tarvitsee. Toki neuvolassa nähty komea painonnousukin vahvistaa mun tuntemukset oikeaksi, mutta kuitenkin.

Viime kerralla, keskimmäisen kanssa, kokoajan stressasin sitä että riittääkö se maito, ja olin ihan hilkulla ottaa korvikkeen kaveriksi kun olin niin epävarma. En koskaan ottanut mutta aina tiheän imun kausien aikaan pyörittelin mielessäni että pitäisiköhän kuitenkin. Ja se olisi nimenomaan ollut huono juttu, koska silloin vauva ei olisi tilannut itselleen sitä määrää mun maitoa mitä hän tarvitsee, koska olisi saanut osan korvikkeesta. Ja sitten mun maito ei oikeasti olisi enää riittänyt ja kierre olisi ollut valmis.

Tiheän imun kausia on odotettavissa useampi tämänkin taipaleen aikana, mutta kun niihin on varautunut eivätkä ne tule yllätyksenä niin osaan myöskin suhtautua niihin rennolla asenteella.

Mä koen että todella suuri merkitys imetyksen onnistumiseen on sillä kuinka paljon aiheesta ottaa selvää etukäteen. Ensimmäisen raskauden aikaan mä en ottanut imetyksestä juuri ollenkaan selvää neuvolan perus ”Meille tulee vauva” -opasta lukuunottamatta.

Ja silloin se menikin ihan pieleen jo alusta asti, sekä mun oman tietämättömyyden, vauvan ennenaikaisuuden että puutteellisen imetysohjauksen ja jatkuvan lisämaidon antamisen vuoksi, kun vauvan paino laski. Imetys on tosi herkkä ja henkilökohtainen asia varsinkin ensimmäisellä kerralla, ja varsinkin siinä tilassa kun kaikki hormonit heittelevät synnytyksen jälkeen. Silloin myös sillä sairaalasta ja läheisiltä saadulla tuella ja kannustuksella on äärettömän suuri merkitys.

Ensimmäisellä kerralla imetykseen liittyvät termit vaan vilisivät mun silmien ohi lukiessa, enkä jaksanut olla niistä niin kiinnostunut, mikä harmittaa jälkikäteen. En myöskään ehkä ollut kaikkein vastaanottavaisin imetysneuvonnalle, vaan ehkä jo ”valmiiksi luovuttanut”. Jos olisin yrittänyt enemmän, olisin saattanut onnistua alun hankaluuksista huolimatta.

Tehty mikä tehty, ja turhaa kai sitä on jälkikäteen harmitella, varsinkaan kun korvikekin on onneksi ihan hyvä vaihtoehto. Meidän molemmat vanhemmat tytöt ovat aina olleet terveitä, eikä kummallakaan ole allergioita, vaikka toinen on kasvanut korvikkeella alusta asti ja toinen ollut vuoden täysimetyksellä. En missään nimessä pidä korviketta huonona ravintona.

Jotta imetys onnistuu, pitää ymmärtää miten imetys ja maidon nousu toimii, pitää haluta että se toimii, ja pitää luottaa itseensä ja vauvaan. Näillä eväillä pääsee mun kokemuksen mukaan jo aika pitkälle. Mä niin näen aikaisemman itseni monien ensimmäisen lapsen imetyksen kanssa painiskelevien kommenteissa ja ajatuksissa esimerkiksi vauvaryhmien keskusteluissa. Tekisi niin mieli mennä neuvomaan ja vinkkaamaan, mutta kun muistan millaista oli itse silloin kun tuntui että vinkkiä ja neuvoa tuputetaan joka suunnasta mutta mikään ei vaan auta, niin ei tule kommentoitua sitten kuitenkaan mitään kenellekään suoraan.

Edelleenkin mä inhoan sellaista painostavaa asennetta ja sitä meininkiä että on vain yksi ja oikea tapa tehdä asiat, vaikka imetyskokemuksia on ihan yhtä monta erilaista kuin on äitiä ja vauvaakin. Erosin muutaman päivän jälkeen parista fb-ryhmästäkin, kun tuli vaan paha mieli siitä miten ehdottomia ihmiset osaavat esimerkiksi imetys- ja synnytysneuvoissaan olla., vaikka en edes itse kysynyt mitään vaan seurasin vain muiden keskustelua. Ehdottomuus on mulle punainen vaate, kun aina pitäisi yrittää ymmärtää erilaisia tilanteita ja ihmisiä.

Vaikka mulla imetys on onnistunut kahdella kerralla kolmesta hyvin ja helposti, se ei tarkoita etteikö imetys voisi jollekin olla halusta huolimatta ihan mahdotonta. Eikä se tarkoita että mä olisin joku ekspertti ja mulla olisi oikeus sanoa jollekin, että hänen kokemuksensa maidon riittämättömyydestä tai imetyksen kivuliaisuudesta olisi aivan väärä. Koska ei todellakaan välttämättä ole.

Joskus myös elämäntilanne tai vauvan alkutaival ovat sellaisia että ei vaan lähde käyntiin vaikka kuinka haluaisi. Jos imetys tuntuu hirveältä taakalta muutenkin stressaavassa tilanteessa, niin ei todellakaan mun mielestä kannata siitä enää ottaa lisästressiä vaan ennemmin keskittyä vaan siihen että elämä tasoittuu ja jaksaa itse.

Mutta mä kannustan kaikkia jotka imetystä miettivät ja haluaisivat siinä onnistua, lukemaan niin paljon kuin mahdollista siitä etukäteen, koska tietoa ei koskaan voi olla liikaa. Imetyksen tuki ry:n nettisivuilla on mun mielestä kaikki olennainen tieto mitä voi tarvita, ja sieltä kannattaa käydä lukemassa. Neuvoja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin mutta tärkeintä on löytää ne tavat jotka sopivat itselle ja omalle vauvalle, muista viis.

Vaikka imetys on ajoittain rajoittavaa ja aikaa vievää, se on mun mielestä yksi ihanimpia asioita mitä voi kokea. Se on niin paljon muutakin kuin vain vauvan syöttämistä – se on läheisyyttä, rakkautta, sanatonta ja saumatonta yhteistyötä vauvan kanssa. Se tarjoaa vauvalle lohtua silloin kun vauva sitä tarvitsee, ja se auttaa äitiä toipumaan synnytyksestä jo heti alusta alkaen.

Se hetki kun vastasyntynyt vauva itse mönkii ja etsii tiensä rinnalle heti synnytyksen jälkeen on ihan uskomaton. Kaksi kertaa sen kokeneena mä voin sanoa että se on varmasti voimakkaimpia ja tunteikkaimpia hetkiä mun elämässä. Miten joku niin pieni joka ei vielä ole kokenut elämässään mitään voikin tietää heti alusta asti mitä hänen pitää tehdä.

Imetys on lähellä mun sydäntä, ja niin kauan kuin imetän, se tulee näkymään blogissa ja somekanavissa osana meidän arkea. Tällä hetkellä se nimittäin on suuri osa meidän arkea, ja mä koen että mulla on upea mahdollisuus toimia imetyksen puolestapuhujana, miksi en siis käyttäisi sitä!

 Millaisia imetyskokemuksia teillä on?

Takana on ensimmäinen arkiviikko kaksin vauvan kanssa, ja meillä meni hienosti. Myös tytöillä meni päiväkodissa oikein kivasti. Olen helpottunut ja iloinen, arki jännitti etukäteen mutta ihan turhaan jännitin. Piipahdettiin jopa eilen vauvan kanssa Indiedaysin ja Lifien toimistolla juhlissa iltapäivällä, ja sekin meni hienosti, vaikka vauva heräsikin syömään juuri ennen mun vuoroa esittelykierroksella. Toisaalta se oli ehkä ihan hyvä, olin salaa vauvalle kiitollinen niin en joutunut sanomaan blogin nimeä ääneen, hah!

Arkiviikkoa enemmän mua jännitti varmaan eilen mennä kaikkien ihmisten eteen sinne tilaisuuteen, kun olen vaan kotimörköillyt monta viikkoa ja synnytyksestäkään ei ole kovin pitkä aika. Kun koko blogiporukka on koolla upean näköisenä niin kyllähän se näin vastasynnyttäneenä jännittää mennä mukaan. Mutta onneksi niin toimiston jengi kuin blogikollegatkin ovat kaikki ihan mielettömän ihania ja kannustavia tyyppejä, niin oikeasti ei tarvitsisi yhtään jännittää.

Tänään tytöt ovat kotona ja meille tulee leikkikavereita päiväksi, ihanaa kun on kivaa seuraa. Kunhan Otto tulee töistä on meillä ohjelmassa varmaankin leffailtaa ja jäätelöä, paljon paljon jäätelöä, koska mikäs sen parempaa kuin perjantai, sohva ja jätskiöverit.

Viikonlopun ohjelmassa meillä on varmaankin piipahtaa huomenna Telakkarannassa Lastentorilla moikkaamassa tuttuja äitibloggaajia ja tsekkaamassa tapahtuman lasten aktiviteetit. Katsotaan miten vauveli viihtyy että kauanko me viihdytään paikalla. Tapahtuma on kympistä kahteen siis Telakkarannassa, Nosturin lähellä.

Kaikilla kolmella neidillä on kuvissa päällä Lilla Companysta saadut Mini Rodinin drop 2:n herkut (ja Tiaralla aivan mieletön Beau Lovesin kissalippis). Tässä eilen ilmestyneessä Rodinin kakkosdropissa Lillaan tuli iso valikoima ihanuuksia, ja niitä on sieltä hyvin saatavilla edelleen.

Mun lempparikuoseja on edelleen nuo huikeat yksisarviset, sekä aivan supersöpöt nuotit joita löytyy niin vauvan haalareista kuin Zeldan mekostakin. Pirteän keltaiset ribbi-basicit sopivat tosi kivasti nuottien kanssa yhteen. Mulla taitaa olla taas joku keltainen kausi tuloillaan, niinkuin oli Zeldankin vauva-aikana. Keltainen on vaan niin ihanan pirteä väri ja sopii ihanasti vauvan vaatteisiin.

Tyttöjen vaatteet saatu Lilla Companysta.

Tämä viikko onkin ollut oikea lastenvaatteiden superviikko, Lillaan tuli tällä viikolla myös suomalaisten Papun ja Mainion uutuudet, sekä Beau Lovesin ja BoBo Chosesin dropit. Tämän viikonlopun Lilla Companysta saa postikulut ilmaiseksi kaikista tilauksista, eli kannattaa tilata sieltä jos on ostamassa vaikka vaan yksittäisiä tuotteita (toki muutenkin), niin säästää postikulut. Mini Rodinin koko valikoimaan pääsette TÄSTÄ, ja Lilla Companyn etusivulta löytyvät muutkin uutuudet joten sinne siis.

Nyt mä taidan mennä keittiöön keittämään meille päiväkahvit koska ovikello varmaan soi aivan kohta. Aivan ihanaa viikonloppua kaikille <3

Ihanaa maaliskuun ensimmäistä! Otto palasi eilen töihin ja isommat lapset päiväkotiin, ja me aloitettiin arkeen totuttelu kolmen viikon vauvakuplailun jälkeen. Viikonloppu meni laskiaistunnelmissa, tehtiin omalle pihalle pieni pulkkamäki, syötiin laskiaspullaa, katsottiin leffaa yhdessä ja rakennettiin legoilla lentokone ja lentokenttä yhdessä koko perhe. Käytiin myös vaunulenkillä, ja nautittiin vaan vikoista vapaapäivistä.

Vauva kulkee hyvin menossa mukana ja hänen päiväuniaikaan ehtii hienosti touhuta isompien lasten kanssa, tai tehdä töitä niinkuin nyt olen eilen ja tänään tehnyt. Mua jännitti ihan hirveästi että miten saan kaiken toimimaan mutta ainakin toistaiseksi kaikki on sujunut oikein hyvin, toivottavasti näin myös jatkossa. Ja yritän tehdä aina hommia varastoon silloin kun ehdin, jotta sitten mahdollisina ”huonompina päivinä” ei tarvitse ottaa töistä ollenkaan stressiä, vaan voi keskittyä jaksamaan sen päivän läpi vaan.

Tavallaan aika ihanaakin palata arkeen, ja isommat tytöt olivat myös aivan onnesta soikeana kun pääsivät päiväkotiin monen viikon tauon jälkeen. He vikalla lomaviikolla melkein joka päivä totesivat jo kuinka kova ikävä on kavereita. Eilen iltapäivällä päiväkodista tuli kotiin siis kaksi hyvin tyytyväistä neitiä. Täytyy toivoa että pysytään kaikki terveenä vaikka arki onkin alkanut ja ollaan poistuttu kuplasta. Onneksi vauva kasvaa ja vahvistuu kuitenkin joka päivä.

Multa on kyselty paljon että onko arki kolmen lapsen kanssa ollut sellaista kuin kuvittelin, ja täytyy sanoa että mä en uskaltanut oikein odottaa etukäteen mitään. Meillä oli aiempaa kokemusta kahdesta hyvin hyvin erilaisesta vauvavuodesta, ja vielä melko tuoreessa muistissa arki vastasyntyneen ja puolitoistavuotiaan kanssa. Eli ei ainakaan mitään kovin ruusuisia kuvitelmia ollut etukäteen, kun tiesi miten rankkaa se arki voi olla.

Tämä muutaman viikon elo vastasyntyneen ja kahden isomman mukulan kanssa on yllättänyt siis erittäin positiivisesti. Tottakai olen kokoajan varautunut siihen että voi alkaa masuvaivat tai mustasukkaisuus tai mitä hyvänsä milloin tahansa, mutta samalla olen vaan nauttinut jokaisesta ihanasta päivästä ja yöstä joka ollaan saatu nukkua. En jaksa murehtia etukäteen mahdollisesti eteen tulevia hankalampia päiviä tai vaiheita, kun voin nauttia siitä että juuri nyt on ihanaa.

En voi sanoa yhdenkään päivän tai yön olleen rankka, koska kaikki on mennyt todella kivasti, paljon hienommin kuin uskalsin edes haaveilla. Tottakai hyvin nukkuvan vastasyntyneen kanssa kaikki on vielä todella helppoa, enkä tiedä ”oikeasta” kolmen lapsen arjesta vielä yhtään mitään. Mutta olen kiitollinen siitä kaikesta mitä meillä on, ja siitä millaista elämä on juuri nyt näiden ihanien huipputyyppien kanssa.

Kun mä kirjoitan tätä, vauva nukkua tuhisee kolmatta tuntia mun vieressä sohvalla. Välillä hän päästää ihania pieniä ääniä tai hymyilee unissaan. En voi lakata ihastelemasta meidän vauvaa, tunnen vaan olon niin siunatuksi kun olen saanut näin ihanan perheen. Vaikka vauvakupla on ehkä jo vähän puhjennut, niin rakkauskupla ei puhkea ikinä. Olen onnekas kun saan tuntea eläväni honeymoon-vaihetta vielä kuuden vuoden jälkeenkin näiden neljän kanssa.

Ihanaa maaliskuuta kaikille <3

Pakko aloittaa tämä teksti perinteisellä ”en voi uskoa että aika menee näin nopeasti” -ihmetelyllä, vauva nimittäin täyttää tänään jo KOLME viikkoa! Viime viikolla vauviksen tulevat kummitäti ja kummisetä, Emilia ja Topias kävivät moikkaamassa häntä (ja meitä muitakin). Emilia nappasi muutamia kuvia meidän minityypistä samalla, mikä oli musta ihanaa. Vaikka itsekin tykkään kuvata vauvaa niin mun tyyli on enemmän sellainen arkikuvaus, eikä mulla ole niin paljoa taitoja ottaa vauvasta mitään sen virallisempia vauvakuvia.

Emilia ikuisti meidän neidin juuri sellaisena ihanana kuin hän onkin ja taituroi aivan mahtavan herkkiä ja tunnelmallisia kuvia, pakko teettää joistain näistä pari julistettakin jotka voi kehystää seinälle vauvan omaan nurkkaukseen. Mun lempparit on ehdottomasti nuo missä vauva hymyilee söpöä unista hymyään.

Emilia oli myös virkannut ja neulonut meidän vauvalle ja isosiskoille hauskat yksisarvispannat lahjaksi mitkä olivat maailman huipuimmat! Ihana lahjaidea ja siskot tykkäsivät kun saivat samistella vauvan kanssa. Musta  on ihanaa että vauvalla on kummitäti joka osaa neuloa ja virkata, varsinkin nyt kun mun oma mummo ei enää tee käsitöitä Alzheimerin takia on ihanaa että on joku lahjakas läheinen jolta vauvakin saa omat tumput ja muut, niinkuin isommillakin siskoilla on.

Meidän vauvalle tulee kuusi kummia (myös niinkuin siskoilla), ja jokainen meidän tulevista kummeista on kyllä niin huipputyyppi ja tiedän että he tulevat olemaan vauvan elämässä mukana parhaansa mukaan. Kaikki ovat jo käyneet moikkaamassa vauvaa ja ovat muutenkin meidän kanssa paljon ja usein tekemisissä. Mä odotan jo kastejuhlaa innolla ja pitäisi alkaa järjestelemään kaikkia juttuja, pappi, kummit ja kastepäivä meillä jo onkin eli tärkeimmät mutta kaikki muu siitä ympäriltä vielä puuttuu. Kutsut ja tarjottavat on aivan auki vielä, mutta on tässä onneksi vielä hetki aikaa tehdä päätöksiä.

Näistä kuvista tulee mulle kyllä niin hymy huulille, vauva on aivan mahti tyyppi. Pitää kirjoittaa teille vähän viikonlopun kuulumisiakin mahdollisimman pian, mutta nautin nyt tänään siitä että Otolla on vielä vimppa isyyslomapäivä ennen arkeenpaluuta. Yritän pikkuhiljaa itsekin palailla arkeen blogin kanssa himmailtuani tämän helmikuun. Mielessä pyörii vaikka mitä postausaiheita ja toivottavasti pääsen maaliskuussa niitä jo toteuttamaan.

Ihanaa aurinkoista uutta viikkoa kaikille <3