Gaalahumusta on jo muutama päivä, mutta nyt on aika ottaa tsekkaus mun gaala-asuun ja iltaan muutenkin. Kuten kirjoitinkin, tarkoituksena oli alunperin lainata gaala-asu, kuten olen tehnyt jo vuosia. Nyt en kuitenkaan onnistunut löytämään hyvin istuvaa asua, joka olisi sopinut ja näyttänyt juuri siltä kuin toivoin. Niinpä oli käännyttävä kauppojen valikoiman puoleen. Mulla oli asulle vain yksi kriteeri: koska ostin sen, sen piti olla sellainen, jolle löytyy 100% varmasti käyttöä myös myöhemmin. Haussa oli siis mahdollisimman monikäyttöinen ja tyylikäs asu, joka sopii just mulle.

Kiertelin viime viikolla kauppoja vaikka kuinka paljon, mutta mikään ei oikein tuntunut omalta. Etsin ja etsin, mutta oikein mikään asu ei herättänyt sellaista ”TÄSSÄ SE ON!” -fiilistä. Oman osansa tähän etsintään toi haastetta myös hiusten väri, ihan kaikki ei nimittäin sovi pastelliliilan kanssa. Aina kun löytyi joku ihana malli, väri oli sellainen että se olisi tukahduttanut violetin, tai riidellyt pahasti sen kanssa. Aikani soviteltuani päädyin siihen, että sopivan puvun pitäisi olla joko keltainen tai valkoinen. Keltainen tuntui ihanan keväiseltä, ja valkoinen taas tylsältä. Kunnes..

..Astelin sisään Mangoon, ja heti ensimmäisenä iskin silmäni kokovalkoiseen pukuun. Päätin valjastaa gaalaan sisäisen Barney Stinsonini, ja ääni päässäni huusi: SUIT UP! Kävelin bleiserin ja housujen kanssa sovituskoppiin, ja nehän istuivat kuin hansikas. Eli hyvin, jos on oikean kokoiset hanskat. Tai puku. Suoraan sanottuna tuli tunne, että yksikään vaate ei ole vuosiin näyttänyt päälläni yhtä hyvältä, jos koskaan. No hääpuku oli aika täydellinen, ja sekin oli valkoinen. Miksi ihmeessä siis ajattelinkaan, että valkoinen olisi jotenkin tylsä? Päin vastoin! Se on rohkea, raikas ja mielettömän kaunis väri.

Puku päällä tuli ihan saman tien se olo että nyt löytyi se oikea. Sitten pitikin vielä metsästää pukuun sopivaa toppia. Pukua henkarissa katsellessani ajattelin, että minähän laitan sen rohkeasti ilman paitaa kokonaan, kuten Hollywood-tähdet. Päälle sen puettuani totesin, että ehkä kaula-aukko on aavistuksen turhan antava, jos 10 senttiä housunkaulusta näkyy siitä. Niinpä siis oli ehdottomasti löydettävä toppi. Sekin tuntui olevan oikea projekti, sillä oikean väristä ja mallista hyvin istuvaa toppia ei vaan löytynyt. Luovutin ja lähdin kotiin, ja päätin vielä kerran käydä kaapit ja vaaterekin läpi. Löysin viime vuonna ostamani nudenvärisen pitsitopin, ja se oli puvun kanssa tosi hyvä match. Onneksi! Sillä mikään muu ei ollut. Asu oli löytynyt.

Bleiseri Mango | Housut Mango | Toppi H&M | Kengät Zara | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Korvikset H&M

Kuvat: Emilia Huttunen Edit: meitsi

Asustin kokovalkoisen puvun lempilaukullani, sekä luotto-gaalakorkkareillani, joilla olen ollut gaaloissa jo monta vuotta, eli mustilla yksinkertaisilla sandaleteilla, joissa on kultainen korko. Lisäksi laitoin vaan suuret valkoiset tupsukorvikset, jotka sopivat pukuun. Hiukset auki vähän taaksepäin kammattuna, ja simppeli meikki. Joskus yksinkertainen vaan toimii, ja nyt se mun mielestä toimi. Kokonaisuutena olin asuun ihan super tyytyväinen!

Kuvat: Henri ilanen

Gaala-ilta oli mahtavan hauska, ja oli niin kiva nähdä kaikkia tuttuja! Joitakin tuttuja en ollut nähnyt jopa pariin vuoteen, kun olen ollut niin paljon pois iltatapahtumista raskaus- ja imetysaikana. Oli niin kivaa vaihtaa kuulumisia. Voittoa tai edes sijoitusta ei tällä kertaa tullut, mutta haluan kiittää silti ihan hurjasti kaikkia äänestäneitä! Tällä kertaa voittajat valittiin niin, että vain kolmasosa pisteistä tuli yleisöäänistä. Arjen Sankari -voitto meni ihanalle Puutalobaby -blogille, ja voitto oli kyllä ehdottomasti ansaittu! Puutalobaby näyttää hienosti, miten siitä arjesta voi tehdä juuri oman näköistä, ja viettää vaikka talvet kokonaan Aurinkorannikolla. Onnea Kristalle ja Puutalobabylle, sekä kaikille muille upeille voittajille!

Me oltiin tapahtumassa liikkeellä Emilian, Topiaksen ja Emilian siskon Eveliinan kanssa, ja ilta oli kyllä niin hauska. Se on parasta, että on ystäväpariskunta, jonka kanssa molemmilla klikkaa niin hyvin. Meillä on aina porukalla hauskaa ja niin pöntöt jutut että vieläkin naurattaa kaikki.

Mitä mieltä kokovalkoisesta, iskeekö teihin?

Mä rakastan tarkastella tyylin muutoksia, ja katsella vanhoja asukuvia. Olen tosi iloinen, että blogin ansiosta pystyn selaamaan vanhoja asukuvia, ja tsekkaamaan miten oma tyyli on vuosien varrella kehittynyt. Aina silloin tällöin on hauska tehdä kooste, ja katsoa, miltä on näyttänyt eri vuosina samaan aikaan. Mun tyyli on kautta ikäni vaihdellut tosi paljon, mutta toisaalta: palaan mielelläni vanhoihinkin tyyleihin, jos ne tuntuvat myöhemminkin omalta.

Yksi tällainen vanhaan tyyliin paluu on ollut paluu violetteihin hiuksiin. Mikään tukkatyyli ei varmasti koskaan ole tuntunut yhtä omalta, kuin pitkä pastellivioletti tukka. En tiedä miten ihmeessä, mutta juuri se tuntuu vaan niin omalta. Sen kanssa on hyvä olla, ja edelleen parin kuukauden jälkeenkin hymyilyttää kun katson sitä peilistä tai kuvista. Nyt on siis ottaa tyylitsekkaus huhtikuisiin Iinoihin, ja katsoa miltä sitä on näytetty eri vuosina samaan aikaan, alkaen vuodesta 2012, sillä vuoden 2011 huhtikuussa mä vasta harkitsin oman blogin perustamista.

Huhtikuu 2012

Tässä mä huhtikuussa 2012, meidän ensimmäisen yhteisen kodin parvekkeella. Silloin esikoinen oli vauva, ja me oltiin oltu vasta vuosi yhdessä Oton kanssa. Mä taisin viihtyä leopardikuviossa ja pinkeissä ruuduissa, sekä pikimustissa hiuksissa. Muistan tämän olleen yksi lempiasujani kuusi vuotta sitten, mutta nykyään en ehkä noita kahta kuosia yhdistäisi keskenään. Leopardiballerinat olivat mun lempparikengät, ja kävelin ne aivan puhki asti ennen kuin ne piti heittää pois pohjaan tulleen reiän takia. Alkuperäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2013

Tämä kuva on otettu reilut kaksi viikkoa keskimmäisemme syntymän jälkeen huhtikuussa 2013. Ostin ekat uudet farkut synnytyksen jälkeen keväisessä neonkeltaisessa värissä, ja olin ihan fiiliksissä. Asu on melko paljas, nyt asustaisin sen aivan eri tavalla. Tennarit, nahkatakki ja joku kiva koru tekisivät jo ihmeitä basic-topille ja kirkkaille farkuille. Värimaailman pitäisi kuitenkin yhtä simppelinä, koska neonkeltainen on niin kirkas väri. Hauskasti tämäkin asu kuvattu parvekkeella, se taisi olla vakkaripaikkamme ensimmäisinä blogivuosina, kun ulkona kuvaaminen nolotti sekä mua että Ottoa. Alkuperäinen asupostaus löytyy TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2014

Tämä asu mulla oli päällä ystävän taidenäyttelyn avajaisissa huhtikuussa 2014. Rakastan noita kenkiä edelleen, ja tuo takkikin on mulla tallessa. Hauskaa, että siitä on jo neljä vuotta kun bomberit tulivat muotiin, ajattelin että siitä olisi jotenkin vähemmän aikaa. Viihdyin hyvin pitkässä vaaleassa tukassa, vaikka jostain syystä tämä violetti tuntuu vielä sitäkin omemmalta. Huhtikuussa 2014 taisi olla paljon lämpimämpää kuin nyt, kun olen kerran uskaltanut noin kevyessä varustuksessa ilta-aikaan ulos. Alkuperäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2015

Huhtikuussa 2015 työskentelin koru-startupissa, ja olin ollut muutaman kuukauden Indiedaysilla. Pukeutumisessa on selkeästi näkyvissä se, että yritin olla sellainen bisnes-iina ja aikuinen paljon enemmän kuin nyt kolme vuotta vanhempana. Silloin mulla oli varmasti kolmen kotivuoden jälkeen vähän sellainen fiilis, että piti pukeutumisella todistella että ”Kyllä mä pystyn tähän ja olen ammattilainen”. Ehkä siihen vaikutti myös se, että olin ainoa alle 35v ja ainoa nainen joka firmassa oli töissä. Tykkään tästä asusta, mutta nykyään pukisin korkkareiden sijaan tennarit, ja kauluspaidan päälle ei välttämättä tarvitsisi enää bleiseriä. Alkuperäisen postauksen löydät TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2016

Tässä kuvassa ollessa olin edelleen samassa firmassa töissä, mutta korkkarit oli vaihtuneet baltsuihin, ja bleiseri jäänyt kotiin. Hauskaa että päällä on ihan samat paita ja trenssitakki kuin edellisessäkin asussa. Mä tykkään tästä asusta vähän mauttomia kenkiä lukuunottamatta ihan super paljon, ja voisin pukea sen eri kenkien kanssa juuri tuollaisena päälle vaikka tänään. Hiusten värikin miellyttää, tuo parin vuoden takainen violetti oli kyllä kaunis myös. Alkuperäisen postauksen löydät TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2017

Tämä kuva ei oikeastaan ole edes varsinaisesta asupostauksesta, sillä en tehnyt sellaista viime huhtikuussa. Silloin meidän kuopus oli kahden kuukauden ikäinen, ja me vietettiin aikaa Oulussa, sillä Oton puolen vuoden vanhempainvapaa oli juuri alkanut. Kuopus viihtyi paljon kantorepussaan, ja vähän vähemmän rattaissa. Voi itku miten ikävä tulee noita ihan ekoja vauvakuukausia, kun katsoo tätä kuvaa. Se oli aivan ihanaa aikaa. Asukin on ihan kiva, voisin pukea sen edelleen päälle ja kaikki nuo vaatteet ja kengät löytyvät multa edelleen. Alkuperäisen postauksen löydät TÄÄLTÄ (se oli kaupallinen yhteistyö).

Huhtikuu 2018

Tämän vuoden huhtikuu-asupostaus on tehty viime viikolla, ja se on näistä ainoa, jossa mulla on talvitakki päällä. Onneksi kevät tuli vihdoinkin tämän jälkeen, ja talvitakin sai pakata kaappiin odottamaan ensi talvea. Tästä asusta tykkään superisti, ja se on yksi tämän kevään lemppari-asuja, varmasti myös kesällä paljaiden säärien kanssa. Alkuperäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Mikä näistä huhtikuisista asuista on just sun lemppari ja miksi? Mun oma lemppari on varmaankin tuo vuoden 2016 huhtikuu, sillä tuo asu on niin ihanan keväinen, ja punainen huulipuna sopi kivasti violettiin tukkaan. Toinen lemppari on kyllä myös viime vuoden huhtikuu, ei asun takia, vaan koska asuste on maailman suloisin, eli meidän parin kuukauden ikäinen kuopus kantorepussa. Ai että, hän oli niin pieni! Mutta joo, pitkä matka sitä on kuljettu oman tyylin kanssa. Nuo loppupään kuvat tuntuvat melko omilta kaikki, sellaisilta, että voisin vetää samat asut päälle vaikka tänäänkin. Alkupään kuvien asut taas eivät tunnu ihan niin multa enää, mutta joskus ne olivat ihan mua.

Näin eilen pitkästä aikaa kaveriani Katria, johon olen tutustunut blogin kautta, ja napattiin samalla asukuvia, kun käytiin lounaalla Citycenterin Fafa’sissa. Asukuvatreffit tuttujen bloggaajien kanssa on jotain mihin pitäisi ryhtyä useammin, mutta talvella se ainakin itsellä aina ”jää”. On helpompaa vaan ajaa Oton kanssa suoraan autolla kivalle kuvauspaikalle, kun pääsee sitten heti autoon lämmittelemään kuvien nappaamisen jälkeen. Onneksi ulkona lumet sulavat kovaa vauhtia, ja kohta asukuvien ottaminen on taas paljon helpompaa, kun päälle ei tarvitse vetää untuvamakuupussia joka kerta kun astuu ovesta ulos. Sitten ehkä tulee enemmänkin sovittua asukuvaustreffejä, kun ei tarvitse miettiä äkkiä autoon pujahtamista.

Kuvat: Katri Määttänen Edit: Meitsi

Untuvamakuupussista puheenollen, mulle taitaa kyllä tulla sitä aika kova ikävä, kun sen pakkaan pian muiden talvikamppeiden kanssa kesäksi varastoon. Se on ollut niin ihanan lämmin, rento ja kaikkiin asuihin sopiva. Sen alle on voinut pukea oikeasti vaikka yökkärit kauppareissulle ilman että kukaan huomaa, kun se on niin pitkä. Se on ollut sellainen ihana turvavaate, jonka kanssa ei voi mennä pieleen. Ja nyt se pitäisi hyvästellä kesän ajaksi, ja miettiä tilalle joku toinen takki.

Mun monta vuotta sitten blogin kautta saatu tekonahkatakki vetelee viimeisiään. Olisinpa jo silloin osannut kiinnittää huomiota paremmin laatuun määrän sijaan, ja sijoittanut klassikkoon.  Sillon kuitenkin iloitsin vaan siitä että sain kivannäköisen takin. Vaikka takki ei ollut mikään megalaadukas, olen kuitenkin käyttänyt sitä nelisen vuotta, joten ehkä se on kuitenkin palvellut ihan hyvin alkuperäänsä nähden. Seuraavan tekonahka (tai ekonahka) -takin toivon kestävän tytöille saakka, jahka raaskin luopua siitä edes vanhuksena, mä kun aion olla myös badass mummeli. Mutta ehkä sitten perinnönjaossa joku sen saa mun jälkeen.

Kuvat: Katri Määttänen / Edit: Meitsi

Jos siis teillä on vinkkejä ihanista ja laadukkaista biker-(eko/teko)nahkatakeista (jos löytyisi mahdollisimman eettinen ja ekologinen vaihtoehto), niin vinkatkaa ihmeessä. Unelmien vaatekaappia rakentaessa haluan tehdä parempia valintoja. Esimerkiksi nyt kun olen ostamassa uutta takkia, voin tehdä sen päätöksen että en juokse ketjuliikkeeseen ja osta ekaa kivaa trendikästä muovitakkia, vaan punnitsen ostopäätöstä tarkkaan, ja satsaan laadukkaaseen takkiin, jota voin käyttää hyvällä omallatunnolla vuodesta toiseen. Olen miettinyt koko talven, että keväällä satsaan kunnon bikertakkiin, koska se on yksi monikäyttöisimpiä vaatteita mitä löytyy, ainakin itselleni. 15-vuotiaasta asti olen käyttänyt nahkatakkia, ja tiedän että sille tulee aina olemaan paikka mun unelmien vaatekaapissa.

Tämän asun farkkuminihame on löytö Oulun reissulta, ja kauluspaita taas PR-toimistolta pelastettu mallikappale, kun se oli jo ”vanhaa mallistoa” ja lähdössä eteenpäin. Molemmat on ihan mun lemppareita. Farkkumini on sellainen klassikko, jonka kanssa voi pukea melkein mitä vaan, ja se on täydellinen lisä vaatekaappiin. Odotan niin paljon kesää, että saan pukea sen paljaiden säärien ja tennareiden kanssa!

Takki Adidas | Paita Gina Tricot | Hame Gina Tricot | Kengät Vans | Laukku Rebecca Minkoff | Vyö Gucci | Laukkukoru Coach

Kuvat: Katri Määttänen / Edit: Meitsi

Tämä on varmaan viimeinen asu ennen ensi talvea takissa, yhyy! Mutta ehkä seuraavassa asussa pääsen jo esittelemään uutta takkilöytöä? Ainakin toivon niin. Olisi ihanaa löytää sellainen hyvän mielen kevättakki, niin kuin tämä takki on ollut talvella, ja tulee varmasti olemaan monena tulevaisuuden talvena myös.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Jo jonkin aikaa silmiin on pompannut Pinterestissä, lehdissä ja Instagramissa usein kauniita dress over jeans -yhdistelmiä. Aluksi piti makustella trendiä ja ensin ajattelin, että ei se taida olla yhtään mua varten. Tykkään kuitenkin hulluna kukkamekoista, ja rakastan kireitä pillifarkkuja – ei kai niiden yhdistelmäkään voisi kovin outo olla?  Jonkin aikaa makusteltuani aloin miettimään että miksikäs ei, tuohan voisi sopia munkin päälle. Varsinkin jos vähän muokkaisin esim. muotiviikoilla kuvattujen megafashionistojen lookia vähän rennommaksi, pukemalla itse mekon ja farkkujen kaveriksi tennarit överikorkojen sijaan.

Olin etsimässä itselleni sopivaa mekkoa serkkuni rippijuhliin, kun törmäsin BikBokissa täydelliseen kukkamekkoon, joka on edestä napitettava. Ei siis rippijuhliin täydelliseen, vaan täydelliseen farkkujen kanssa puettavaan mekkoon. Nappien kanssa farkut vilkkuvat mekon välistä, ja mekko on ikään kuin eräänlainen höyhenenkevyt jakku. Toki sitä voi käyttää hyvin ilmankin farkkuja, kun pukee läpikuultavan mekon alle vaikka mustan kireän toppimekon. Ihanan monikäyttöinen, keväinen ja pirteä vaate. Ensin sovitin mekkoa, ja se istui super kivasti. Ihastuin siihen ihan heti.

Kaupassa kävin läpi kaikkia mun vaatteita, minkä kanssa mekko voisi sopia. Keksin heti useita yhdistelmiä, nilkkamittaiset siniset farkut, mustat tiukat jeggingssit tai ihan vaan leggingssit, musta trikoinen lyhyt toppimekko alle tai kesällä esim. farkkushortsit alle. Mä pohdiskelin vaikka kuinka pitkään sovituskopissa, ja tulin lopulta siihen tulokseen, että kyllä, tämä mekko on loistava lisä mun vaatekaappiin. En ole ostanut tänä keväänä itselleni mitään vaatteita ennen tätä mekkoa, joten päätin että kyllä, minä ostan sen.

Mekko on aivan ihana ja siitä tuli niin super keväinen fiilis, vaikka täällä Oulussa kevät tuntuukin olevan vielä ikuisuuden päässä, ainakin jos näitä tätini pihan metrisiä lumikinoksia katsoo. Uskaltauduin pukemaan sen farkkujen ja tennareiden kanssa päälleni pappani 80v-synttäri-illalliselle, kun mentiin suoraan parkkihalliin ja ravintolaan, enkä ulkoillut vaatteet päällä. Asukuvat napattiin ennen illallista Oulun CoffeeHousen kauniissa ”eteisessä” johon on tehty ihana pieni oleskelunurkkaus.

Mekko BikBok | Vyö Gucci | Farkut Gina Tricot | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Donitsi Gina Tricot

Mekon kaveriksi puin tosiaankin siniset nilkkamittaiset farkut, lempparivyön, mustan perustopin alle, sekä tennarit. Näin mä aion liihotella keväämmällä, ehkä vielä puen nahkarotsin tähän päälle niin en palellu. Mulle tulee tästä ihanat bohovibat ja tämä on ehkä mun uusi lemppari-asu. Lupasin alkukeväästä, että yritän pukeutua jännittävämmin ja enemmän juuri sillä tavalla kuin itse haluan, yhtään miettimättä sitä mitä joku muu asustani ajattelee. Se on kyllä toiminut hyvin, ja musta tuntuu että olen uskaltanut pukeutua rohkeammin kuin ennen. Toki arkena on monesti helppo turvautua farkkuihin ja neuleeseen tai lempparicollegeen, mutta uskon että mitä lähempänä kesä on, sitä jännittävämmin uskallan pukeutua.

Viikkasin eilen pyykkejä kaappiin, ja bongasin keskimmäisen paitahyllyltä Mini Rodinin pallokalapaidan, jonka ostin koossa 92/98 1,5-vuotiaalle esikoiselle keväällä 2013. Tajusin samalla, että se on oikeasti ollut viisi vuotta putkeen käytössä, ja nyt lähtee jo kolmannelle käyttäjälle, sillä siirsin sen samalla kuopuksen paitahyllyyn, ja sieltä suoraan päälle.

Mini Rodinin pallokalateeppa on ollut mun lemppari siitä asti kun sen ostin viisi vuotta sitten. Siihen ei vaan voi kyllästyä, ja melkein tuntuu jo valmiiksi haikealta että se menee ”enää” pari-kolme vuotta kuopukselle ennen kuin hänkin kasvaa metrin mittaiseksi ja paita alkaa olla pituudeltaan kinttana.

Se on pesty niin monta kertaa että ei mitenkään pysty laskemaan, onhan se ollut viisi vuotta kaapissa käyttövaatteissa, eikä kertaakaan edes jemmassa. Se on ollut meidän isompien tyttöjen päällä kymmeniä, ellei satoja kertoja. Se on ollut käytössä 85-senttisellä esikoisella siihen asti että hän oli metrin, keskimmäisellä siihen asti että hänkin oli metrin mittainen ja nyt se on käytössä kuopuksella, joka on 76cm pitkä viimeisimmän neuvolan mukaan.

Lyhythihainen t-paita on ehkä kaikkein pitkäikäisin vaate mitä lapsella voi olla, sillä sitä voi käyttää niin eri kokoisella lapsella helposti vähän lookia muunnellen. Paita menee niin oversizena kuin istuvampanakin. Oversizena vaikka leggareiden kanssa, ja istuvampana esimerkiksi hameen kaverina, paidan helma hameen alla. Toki täytyy ottaa huomioon juuri se, että T-paita on laadukas, ne saumoista ekassa pesussa kiertyvät, printeistä halkeilevat ja harmaantuvat t-paidat taas ovat niitä jotka eivät lähde kiertoon enää kenellekään.

Pallokalateepalle on kaadettu mustikkakeittoa, syöty pasta bolognesea ensimmäistä kertaa itse ja kieritty nurmikolla kesäpiknikillä. Se päällä on saanut maalata vesiväreillä, syödä banaania ja puhaltaa saippuakuplia, ihan niin kuin kaikki muutkin meidän lasten kaapista löytyvät vaatteet päällä saa. Ja vielä vaan, näiden kaikkien vuosien jälkeen se on kuin uusi. Ei pesunukkaa, ei kulumaa, ei kutistumista tai kiertäviä saumoja. Maksoin siitä uutena 29 euroa vuonna 2013 ja se on ollut käytössä viisi vuotta. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että oli oikein hyvin käytetyt 29 €, ei paljoa jää käyttökerralle hintaa. Pallokalat on siitä kiva kuosi, että se menee hyvin kaupaksi vielä sitten parin vuoden päästä kun se jää meille lopullisesti pieneksi. En epäile hetkeäkään etteikö paita selviäisi priimakuntoisena vielä kuopuksenkin jäljiltä eteenpäin laitettavaksi.

Koska meidän isommilla tytöillä on niin isot ikäerot kuopukseen, olen ehtinyt paljon myydä myös niitä lemppareita siinä välissä, silloin kun en vielä tiennyt että meille tulisi joskus kolmas ihanuus. Mutta onneksi on näitä muutamia ihanuuksia jotka olivat tosi pitkään käytössä, ja joita otin jemmaan raskausaikana kun ne jäivät pieneksi isoille tytöille. Tämän hetken vaatteista jemmaan varmasti jo suurimman osan.

Tämä pallokalateepaita on vaate, jollaisista haluaisin että meidän lasten vaatekaapit koostuvat kokonaan, ja niin myös mun oma kaappi. Vuosi vuodelta olen lähempänä sitä tavoitetta, kun ostan harkitusti vain niitä ajattomia ja kauniita lemppareita, jotka saavat sydämen sykkimään edes puoliksi niin kovaa kuin nämä pallokalat vuonna 2013. Niitä jaksaa katsella vuosiakin kaapissa. Vähemmän on todellakin enemmän, ja ne vanhat lempparit on juuri niitä joilla vaatekaapista saa persoonallisemman.

Tässä pallokalat, tai tuttavallisemmin ”pallikset” meidän kaikkien kolmen neidin päällä <3 

Mikä on teidän oma pisimpään käytössä ollut vaate? Entäs lasten? Tykkäättekö jemmata isompien sisarusten vaatteita pienemmille?