Vietimme lauantaina lapset päättää -päivää, ja lapset yllättivät meidät sekä vaatimattomuudellaan että sillä, miten ne samat tutut asiat ovat niitä heille kaikkein mieluisimpia. Se oli aika ihanaa huomata. Lapset päättää -päivä oli yksi meidän perhejoulukalenterin luukuista, mutta koska se ei onnistunutkaan juuri sinä päivänä kun se ilmestyi joulukalenterista (huonoa organisointia minulta) me sovittiin, että se luukku toimii lahjakorttina joululomalle. Ja näin me sitten pidettiin lasten toisiksi viimeisenä lomapäivänä kovasti odotettu lapset päättää -päivä. Toisaalta ihanaa, että joulukalenterista oli paljon iloa vielä joululomallakin, kuten kalenterin ehdottamana rakennetun piparitalon tuhoaminen ja tämä päivä.

Lapset aloittivat päivän pitämällä yhteisen tuumailutuokion ja kirjoittamalla päivän aikataulun yhdessä paperille. Taaperokin sai osallistua suunnitteluun, hän toivoi hippaleikkiä. Isommat päättivät yhdessä, että aivan ensimmäisenä mennään Hoplopiin, kuten viime kerrallakin. Päivä oli mitä aurinkoisin ja kaunein talvipäivä, mutta he halusivat mennä juuri sinä päivänä juuri Hoplopiin, ja mehän mentiin. Ei edes yritetty suostutella ennemmin johonkin ulkoiluaktiviteettiin kauniista säästä huolimatta, koska päivän idea on juuri se, että lapset päättää kaiken.

Ajettiin Ruoholahden Hoplopiin, jossa oli paljon tilaa riehua ja liikkua, vaikka lauantai tuntui olevan erittäin suosittu sisäleikkipuistopäivä. Me juostiin ympäri Hoplopia muutaman tunnin ajan lasten kanssa, ja pysähdyttiin välillä juomatauolle. Lapset toivoivat jäähilejuomia ja taapero omaa jäätelöä, ja sellaiset he saivat. Sen jälkeen riehuttiin vielä vähän aikaa liukumäissä ja pallomeressä, ennen kuin lähdettiin ruokakauppaan ostamaan tarvikkeita lasten toiveillalliseen.

Lapset toivoivat, että tehdään yhdessä itsetehtyä pizzaa. Jokainen sai valita itse haluamansa täytteet ja pizzoista tuli ihan megahyviä. Tämä oli niin ihana ja iisi idea lapsilta, että muutaman tunnin sisäleikkipuistoriehumisen jälkeen me todellakin kiiteltiin Oton kanssa. Oli kiva tehdä yhdessä pizzaa, ja tehtiin samalla isompi satsi niin saatiin siitä myös seuraavalle päivälle lounaspizzat.

Pizzatuokion jälkeen lapset halusivat leikkiä arvausleikkiä, ja sitä leikittiin. Meinasi mennä sormi suuhun kun en keksinyt tarpeeksi haastavia arvattavia juttuja, mutta onneksi google auttoi mua, ja löysin sieltä matematiikan tehtäviä ja muita, joita luin ääneen.

Lopuksi lapset halusivat katsoa telkkarista tulleen Inside Out -leffan ja erityisluvalla syödä karkkipäivän jämäkarkit. Yleensä meillä on niin, että kun karkkipäivänä jää karkkia (sitä jää yleensä aina, vaikka he valitsevat yleensä n. 1€ verran irtokarkkeja itselleen), ne säästetään seuraavaan karkkipäivään. Nyt tehtiin lapset päättää -päivän kunniaksi poikkeus, ja he saivat syödä  niitä jämiä samalla kun katsoivat leffaa.

Iltapalaksi kaikki halusivat puuroa, ihana toive! Ja iltapalaksi saivat sitten puuroa, ja leffan ja puuron jälkeen nukkumaan meni kolme erittäin tyytyväistä tyyppiä, jotka nukahtivat ihan sekunnissa. Ihan paras päivä yhdessä!

Me ollaan kyllä niin onnekkaita, kun saadaan olla näin ihanien lasten vanhempia. Ihan valtava onni näistä ihanista tyypeistä, jotka ovat fiksuja, kekseliäitä ja niin täynnä rakkautta. Isommat saivat lukea tämän tekstin ja valitsivat siihen nämä kuvat. Kiitos lapset että ootte just te <3

Joulukalenterin toisiksi viimeinen luukku, jossa ajattelin yllättää iloisesti kaikki videoista tykkäävät! Tänään nimittäin luukusta paljastuu MY DAY -video! 14 minuuttia meidän perheen lauantaita (viime viikolta), jolloin touhuttiin paljon yhdessä, käytiin ostoksilla, luettiin iltasatua ja paljon muuta. My Day -videot on siitä hauskoja, että niissä pääsee kurkkaamaan sinne perheen arkeen vähän syvemmin kuin tekstien välityksellä, vaikka toki 14 minuuttia on vain hyvin pintapuolinen kuvaus yhdestä kokonaisesta päivästä edelleen.

Meidän päivä koostui ihanista hetkistä, joista monet näkyvät tuolla videolla. Kuten mun blogissa, myös mun videoilla ja kaikissa muissakin kanavissa se kaikkein tärkein sanoma mitä mä haluan välittää, on yhdessäolo ja rakkaus. Ja sitä tältä videolta löytyy. Jos kaipaatte paljon haleja, päällä kiipeilevää taaperoa, naurua, hömpötystä ja muuta niin nyt kannattaa kurkata, vaikka ei videot olisikaan aina se sun juttu. Mä en itekään ole mikään sellainen videoiden suurkuluttaja, mutta huomaan, että aina kun pysähdyn katsomaan jotain ihanaa hyvän mielen videota, niin mulle oikeasti tulee niin hyvä mieli ja se ilo tarttuu!

Mä haluaisin nyt kauniisti pyytää teiltä, jotka videoita katsotte, että kommentoisitte tähän, mitä haluaisitte tubekanavalla nähdä! Mä teen mieluusti videoita kyllä, mutta haluaisin tehdä mahdollisimman viihdyttävää sisältöä sielläkin juuri TEILLE! Eli jos tykkäätte videoista, niin kertokaa ihmeessä millaisia videoita haluaisitte nähdä, ja mikä on teidän lempparivideo niistä, joita mun kanavalta jo löytyy ja miksi (niitä on nyt 24 kappaletta).

Tämän vuoden aikana, ennen tätä uusinta videota siis, mun videoita on katsottu yhteensä yli 140 000 kertaa YouTubessa, mikä on mulle itselleni tosi suuri määrä, koska en kuitenkaan niitä niin paljoa tee. Tavoitteena mulla on julkaista ensi vuonna vähän useammin videoita myös, koska mulla on silloin paremmin aikaa tehdä mun töitä. Ainakin kerran kuussa olisi kiva tehdä video, ja useamminkin jos inspistä löytyy!

Kiitos tosi paljon jo etukäteen kaikille jotka kommentoivat omia ajatuksiaan tähän liittyen, siitä on suuri ilo ja apu <3

PS: YKSI YÖ JOULUUN!! HUOMENNA SE ON! Tänään me kokataan Oton kanssa kaikki ruuat ja paistetaan kinkku!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Tässä vuodenajassa parasta on oikeasti se yhdessäolo. Kun on pimeää ja kylmää (eikä edes lunta) tulee oltua harvinaisen paljon yhdessä sisällä. Toki ulkoillaankin niin paljon kuin pystytään, mutta kyllä sitä väistämättä tulee enemmän hyggeiltyä näin syksyisin ja talvisin. Se on mun mielestä I-H-A-N-A-A! Koska vaikka rakastan mennä ja tehdä lasten kanssa, rakastan ihan hirveästi myös vaan olla kotona ja nautiskella.

Meidän vihkipappi sanoi meidän vihkimisessäkin puhuessaan mua ja Ottoa yhdistävistä tekijöistä, että ”te olette molemmat koti-ihmisiä”, ja vaikka mua nauratti se termi silloin, niin se on kyllä niin totta. Koti-ihmisellä hän tarkoitti sitä, että me viihdytään kotona, yhdessä lasten kanssa. Ollaan onnellisimmillamme juuri silloin, kun saadaan olla kaikki yhdessä. Niissä höpsöissä ohikiitävissä hetkissä, kun joku lapsista sanoo jotain hauskaa, kaikilla on mukava olla ja ollaan yhdessä lähekkäin.

Me ollaan spontaaneja ja rakastetaan käydä erilaisissa paikoissa ja näyttää lapsille elämää ja maailmaa, mutta sen vastapainoksi rakastetaan ihan hirveästi myös vaan olla ja öllöttää kotona. Siinä ei ole tapahtunut mitään muutosta näiden kohta viiden naimisissa ollun vuoden aikana, paitsi ehkä ollaan vaan muututtu vieläkin enemmän koti-ihmisiksi.

Tämä on näkynyt myös vaatekaapissa: siinä missä ennen mun vaatekaapin mukavimmat vaatteet olivat yhdet kulahtaneet verkkarit, nykyään mulla on useampia ihan vaan mukavaan kotihengailuun tarkoitettuja kivoja vaatteita. Kotona mikään ei saa kiristää eikä puristaa, vaan pitää olla rento fiilis. Ollaankin Oton kanssa just sellaisia, että heti kun päästään kotiin niin vaihdetaan oloasuihin. Mä en pysty hengaamaan kotona farkuissa ellei meillä ole vieraita tai jotain, se tuntuu niin oudolta!

Jo vuosien ajan meidän lemppari-yökkäreitä lapsille on olleet Polarn O. Pyretin yökkärit, jotka ovat myös tämän kaupallisen yhteistyöpostauksen aiheena. Miksi? Koska ne ovat luomupuuvillaisia, pehmeitä, kauniita ja ennen kaikkea pitkäikäisiä. Niissä on aina käännettävät resorit, mitkä tekevät vauvojenkin yökkäreistä pitkäikäisiä. Varsinkin isompien lasten yökkärit kestävät vuosia niiden resoreiden ansiosta, koska esim. mekkomalliset yökkärit eivät kovin helpolla jää pieneksi. Meidän esikoinen käyttää edellleen pari vuotta sitten mummolta joululahjaksi saamaansa PO.Pin sydänkuvioista mekkoyökkäriä koosssa 98/104, vaikka hänen nykyinen vaatekokonsa on 128. Ja siinä ei ole edes lyhyet hihat, kun resorit on vaan käännetty auki.

Kuopuksella on edelleen käytössä PO.Pin haalariyökkäri viime vuodelta, joka on kokoa 74/80, vaikka hän käyttää muuten vaatteissa jo kokoa 86/92. Niska-haaramitta alkaa kohta loppua, mutta hihoissa ja lahkeissa olisi vielä kasvunvaraa. Vielä vähän aikaa sitten hän käytti isosiskonsa vanhaa 68-kokoista Polarn O. Pyretin yökkärihaalaria, joka on ollut hänen kahdella sokeriserkullaan isosiskon jälkeen käytössä. Se on edelleen aivan priimakuntoinen ja lähtee kiertoon vielä seuraaville pikkukäyttäjille.

Vaikka lapsilla ollaan käytetty PO.Pin yökkäreitä vuosikaudet, ei olla tajuttu Oton kanssa, että Polarn O. Pyretillähän on aikuistenkin paitoja ja leggareita! Mä pohdiskelin ääneen mätsääviä yöasuja koko perheelle jouluksi, ja sain kuulla, että PO.Piltahan niitä löytyy! Tai no, nämä meidän mätsäävät yöasut ei virallisesti ole yöasuja, vaan ihan vaan leggareita/kalsareita ja paitoja. Näitä ollaan käytetty lapsilla muutenkin monet vuodet arkivaatteina, mutta ne menevät loistavasti myös kerrastona tai yökkäreinä. Maailman mukavimmat hengailuvaatteet hengittävästä luomupuuvillasta, ja aikuisillekin unisexinä, eli menee sekä mulle että Otolle.

En häpeä myöntää, että mun mielestä on ihan super ihanaa mätsätä välillä koko perhe! Ja varsinkin lasten mielestä se on ihan älyttömän hauskaa. Ihanaa, että on vaatteita, jotka ovat samanlaisia ihan kaikille ja sopivat ihan kenelle vaan.

Nämä kuvissa näkyvät sydänyökkärit ovat juuri sitä pitkäikäistä mekkomallia, jota hehkutin tuossa ylempänä. Mä veikkaan villisti, että tuo 86/92-kokoinen sydänyökkäri tulee olemaan kuopuksen käytössä vielä 4-vuotiaana, ehkä myöhemminkin, sillä se mahtui edelleen myös meidän 5v:lle, joka vahingossa puki sen päälle. Jos ei siis halua olla ostamassa uusia yökkäreitä puolen vuoden välein, niin kannattaa sijoittaa näihin. Ne kestävät vuodesta ja pesusta toiseen.

Polarn O. Pyretissä on tänään joulukalenterissa yökkärietu, eli kaikki yökkärit 30% alennuksella! Jos siis teidän yökkärihyllyllä olisi tilaa kestäville ja pehmeille (ja kauniille) yökkäreille, kannattaa klikata ne ostoskoriin tänään 30% edullisemmin. PO.Pin joulukalenterissa on jouluun saakka joka päivä joku 30% etu, joka kestää vain sen yhden päivän ajan. Kannattaa seurata!

Tänä iltana me tehdään meidän oman perhejoulukalenterin luukku, joka kuului tänään näin: joulusatu-ilta, eli jokainen saa valita yhden jouluisan sadun, joka luetaan yhdessä. Tänään luetaan siis viisi joulusatua, koska me Oton kanssa valitaan myös!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3 

Joulukuun eka viikonloppu on ollut aika best, vaikka ei samanlaista upeaa ensilunta saatukaan, kuin viime vuonna. Meidän perhejoulukalenterissa luki eilen, että ”käykää moikkaamassa joulupukkia” ja me käytiinkin siis eilen moikkaamassa joulupukkia keskustassa. Eilen oli ihan mielettömän upea sää, ja käveltiin keskustassa ulkona ja tsekattiin jouluikkunoita ja valoja. Iltaa vietettiin kotona, jouluelokuvaa katsellen ja herkutellen. Onneksi ainakin vielä meidän koko perhe fiilistelee joulua yhtä paljon kuin minä. Joulua inhoavalla tyypillä voisi olla näinä aikoina meidän perheessä vähän hankalaa, heh!

Tänä aamuna perhejoulukalenterissa luki, että ”koristelkaa joulukuusi”, ja voi sitä kiljunnan määrää kun se luukku avattiin! Aivan yhtä fiiliksissä kaikki kolme pientä tyyppiä. Ja niin me tänään tehtiin. Joulukuusi paljastuu myöhemmin ensi viikolla perinteisessä joulukalenteriluukussa. Perhejoulukalenteri on tänäkin vuonna täytetty perheen yhteisellä tekemisellä. Joillekin päiville on isompaa, kuten joulukuusen koristelua tai joulupakettien viemistä hyväntekeväisyyteen, ja joillekin päiville pienempää, kuten tonttudiskoa tai joulusatujen lukemista.

Kuusen koristelun jälkeen me lähdettiin ulos yhden päiväkodin pihalle leikkimään. Siellä on lapsista niin hauskaa, kun siellä on sekä pieni ”metsä” että paljon erilaisia leikkivälineitä. Lisäksi sieltä löytyy mm. autonrenkaita, joilla lapset rakastavat leikkiä. Hauska, vähän erilainen päiväkodin piha. Ei meidän päikyn pihalla mitään auton renkaita ollut silloin kun mä olin pieni. Kuopuksen suurinta hupia on kiivetä (äidin tai isin avustuksella) rengastornin sisään ja leikkiä kukkuu-leikkiä sieltä. Uudestaan ja uudestaan hän kyykistyy renkaiden taakse piiloon, ja pomppaa ylös. Ainiin, ja hän on antanut mulle uuden nimen. Mä olen nykyään ”Mami shark du-duu-du-du-du-du”. Isommat lapset pääsivät jo yli Baby sharkista, mutta taapero on vasta viime aikoina päässyt sen makuun.

Keskimmäinen rakenteli siellä kävyistä, havuista, kivistä ja kepeistä tontulle omaa kotia, jonka katossa oli kuulemma ”hålkakoreita” (eli reikäleipiä). Hän järjesteli tikkuja reikäleipien tangoiksi. He kävivät jokin aika sitten päiväkodin kanssa Kruununhaassa Ruiskumestarin talossa (jossa hän näihin hålkakoreihin tutustui), ja mulla tulvahti ihan kaikki muistot omasta lapsuudesta mieleen. Mekin käytiin siellä silloin kun olin vielä alakoulussa, ja siellä oli niin jännittävää kuulla Wickholmin perheen tarinaa ja tutustua kaikkiin vanhoihin tavaroihin. Mä näin oikein mielessäni sen talon kun meidän 5v kertoi heidän vierailustaan. Sinne on muuten aina ilmainen sisäänpääsy, pitää mennä koko perhe joskus käymään siellä.

Oton sisko kävi meillä tänään kylässä ja pelattiin Junior Aliasta. Meidän 7v on aivan ylivoimainen siinä, hän arvaa aina enemmän ja nopeammin kuin aikuisetkaan ja voittaa lähes joka kerta. Pitäisi varmaan siirtyä hänen kanssaan pikkuhiljaa isompien versioon, niin olisi edes jotain haastetta hänelle (tai siis meille tasoituksen mahdollisuutta, eiku). Illalla katsottiin vielä toinen jouluelokuva, The Princess Switch Netflixistä. Se oli musta tosi kiva, perinteinen vähän ennalta arvattava joululeffa, mutta siis juuri siksi ihan loistava.

Sellainen aika rauhallinen ja perhekeskeinen viikonloppu, joka oli todella tervetullutta vastapainoa viime viikonlopun juhlaputkelle. Teki niin hyvää vaan olla yhdessä, eikä ollut mitään pakollista menoa minnekään. Ensi viikko onkin itsenäisyyspäivän ansiosta aika tynkäviikko, ja silloin meidän lapsillakin on neljän päivän loma, kun perjantai on vapaa myös koulusta. Odotetaan sitä innolla, kuten joululomaakin, sillä olisihan tätä viikonlopun aikatauluttomuutta, yökkärihengailua ja rentoa ulkoilua voinut jatkaa vaikka monta päivää putkeen. Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille <3

PS: Ihanien erilaisten perheiden hakuaika on nyt päättynyt, ja nyt mun täytyy tehdä hurjia valintoja. Ihan mielettömän suuret kiitokset yli 50 perheelle sydämellisistä, ihanista, mielenkiintoisista, itkettävistä, rakkaudentäyteisistä viesteistä ja tarinoista. Mä en malta odottaa, että pääsen viemään tätä eteenpäin <3 

Tämä viikko on alkanut jotenkin poikkeuksellisen hektisesti, varsinkin kun vielä eilen meinasin unohtaa yhden sovitun palaverin, ja ehdin sinne vain nippa nappa, mutta ehdin kuitenkin, onneksi. Tuntuu, että nämä kaksi päivää on ollut yhtä paikasta toiseen hösäämistä ja aikatauluja, ja en ole ehtinyt ”tehdä mitään” vaikka koko ajanhan olen siis tehnyt kaikkea. Onneksi eilen sentään otettiin kuopuksen kanssa ennen sitä palaveria ihanan rauhallinen tunnin lenkki ohuen ensilumen peittämällä metsätiellä. Se olikin varmaan alkuviikon rauhallisin hetki, kun ihmeteltiin vaan käpyjä ja keppejä ja lumen peittämää maata.

Tänään illalla ennen lasten nukkumaanmenoa yksi tytöistä kysyi, että voidaanko ennen nukkumaanmenoa tehdä perhekasa. Perhekasa tarkoittaa sitä, että ollaan kaikki toistemme kainalossa ja halitaan ja jutellaan. Kello oli jo yli tavallisen nukkumaanmenoajan tämän päivän poikkeusmenosta johtuen, mutta mä sanoin, että tietenkin voidaan. Onneksi huomenna on myöhäinen aamu. Perhekasa on just best. Se oli juuri se, mitä me tarvittiin tähän iltaan. Pysähtymisen hetki yhdessä, missä oltiin täysillä läsnä kaikki viisi.

Perhekasassa voi jutella kaikesta, mitä mielen päällä on. Tänään me juteltiin päivän aikana tapahtuneista kivoista asioista. Jokainen sai sanoa kaksi päivän aikana tapahtunutta kivaa asiaa. Yksi kertoi siitä, miten hienoa oli ollut opetella laulamaan Vårt Land, Vårt Landia, ja kuinka hän oli laulanut kaikista kovimmalla äänellä koko porukasta. Yksi kertoi, että oli iloinen siitä, kun oli siivonnut oma-aloitteisesti ihan yksin taaperon yksin levittämän lautapelin ja vienyt sen paikoilleen, ja kuinka hän oli nähnyt ja kuullut miten iloiseksi minä tulin siitä. Kuulemma oli ihanaa ilahduttaa omaa rakasta äitiä. Taapero kertoi, että parasta päivässä oli ollut ”Samppa ja Kaja”. Tietäjät tietää. Meidän aikuisten mielestä kaikkein parasta oli juuri se perhekasa.

Kuinka onnellinen voikaan olla siitä, että omat lapset haluavat tulla kainaloon ja haluavat jutella meidän kanssa ja halia ja olla yhdessä. Ja miten ylpeä olen niistä asioista, jotka heidän mielestään olivat olleet kivoja. Hauskinta oli, että toinen isoista tytöistä oli aivan kriisin partaalla, kun hän ”sai valita vain kaksi kivaa asiaa”, kun kuulemma olisi ollut niin hurjan monta muutakin kivaa asiaa, ja oli vaikeaa päättää mitkä sanoo. Totesimme yhdessä, että sehän on aivan ideaalitilanne, että on niin paljon kivoja asioita päivässä, että ei tiedä minkä valitsisi. Se ei haittaa jos ei osaa päättää.

Aina silloin kun meinaa tuntua, että arjen velvollisuudet ottavat ylivallan ja minä vain juoksen mukana, on hyvä pysähtyä oikeasti hetkeksi niiden tärkeiden asioiden äärelle. Silloin voi antaa lasten palauttaa takaisin siihen, mikä oikeasti on tärkeää ja merkityksellistä. Lapset. Otto. Meidän perhe. Rakkaus. Läsnäolo. Jutteleminen. Haliminen. Kuulluksi tuleminen.

Ja tänäkin iltana voin sanoa olevani onnellinen ja iloinen tästä kuluneesta päivästä. Kiitos näiden rakkaiden, joista olen ihan älyttömän kiitollinen elämäni jokaisena päivänä.