Aamulla mä onnistuin nukkumaan kolmen herätyskellon yli, ja heräsin vasta kun naperot heräsivät omatoimisesti tuntia myöhemmin. Yleensä olen aina se joka herättää Otonkin ja keittelee pirteänä kahvia jo ennen ensimmäistäkään torkkua. Verhojen välistä ei pilkistänyt aurinkoa vaan vesisade piiskasi ikkunoita, ja pitkästä aikaa piti sytyttää kaikki valot päälle kun koko kämppä oli niin pimeä. Meidän olisi pitänyt tänään herätä aiemmin kuin yleensä, koska isomman neidin ryhmällä oli kirjastoretki ja meidän piti mennä vähän aiemmin päiväkodille.

Jotenkin kummasti me kuitenkin ehdittiin ajoissa, vaikka aikaa koko porukan aamutoimille ja kahden bussin päiväkotimatkalle ei jäänyt kuin reilu puoli tuntia. Aamupalaksi sai kelvata karjalanpiirakka ja hedelmät, puuron keittämisen sijaan. Suihkuun oli turha mennä, kun ulkona oli niin kammottava sää että siitä, tai laittautumisesta ylipäätään, ei olisi ollut mitään hyötyä. Niinpä iskin lenkkikamppeet niskaan, ja päätin juosta päiväkodilta lenkin kotiin. Esimakua lenkistä sain tosin jo menomatkalla, kun meinattiin myöhästyä bussista joka oli jo meidän pysäkillä kun me vasta astuttiin ovesta ulos. Pingoin tuhatta ja sataa seuraavalle pysäkille rattaiden kanssa ja me ehdittiin kuin ehdittiinkin.

Lapset pääsivät ajoissa päiväkotiin, ja mä tein ihanan, piristävän lenkin heti aamutuimaan, siinä kauheassa vesisateessa. Lenkkeillessä se ei tuntunut ollenkaan kauhealta, pitkästä aikaa pystyin keskittymään vain juoksuun ja korvissa pauhaavaan musiikkiin, ja sade tuntui raikkaalta ja virkistävältä. Mä niin nautin, ja sen jälkeen oli hyvä fiilis alkaa tekemään töitä. Harvemmin tälläiset vesisadelenkit tai lenkit ylipäätään onnistuvat päiväkoti- ja työaamuina, tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta. Mutta jatkossakin jos pidän etäpäiviä aion käyttää tällaiset mahdollisuudet hyväksi.

Iltapäivä huipentui Zalandon Topshop pressitilaisuuteen Klaus K:n kattoterassilla. Siellä lasitetulla terassilla Helsingin ytimessä, keskustan kattojen yllä, oli ihana katsella sitä samaista sadetta, ja nauttia Sannin herkästä musiikista intiimillä yksityiskeikalla. Ihan huikea tilaisuus! Kotiin tullessa mua odottivat iloiset mukulat isin kanssa, ylpeinä hienoista naamareista joita olivat ihan itse päiväkodissa askarrelleet. Ruokaa laittaessa mut yllätti esikoinen joka osasi ihan itse ilman apua kirjoittaa sanan ruokalista, kun hänelle oli jäänyt mieleen kun sitä joku viikko sitten yhdessä kirjain kirjaimelta harjoiteltiin. Miten tuo neiti voikin olla niin iso että kirjoittaa oman ja perheenjäsentensä nimien lisäksi ulkomuistista jo pitkiä sanoja? En ehkä kestä!

Ei se pommiin nukkuminen aina ole maailmanloppu, eikä ole sadekaan. Joskus yllättävät tilanteet voi kääntää mahdollisuudeksi, ja tehdä jotain arjesta poikkeavaa mikä ei muuten tulisi edes mieleen. Aamulenkki toimii joskus paremmin kuin iltalenkki, ja karjalanpiirakkakin on hyvää. Ja vaikka jokaisena onnistuneena tavallisena aamuna on hyvä fiilis, tuntee pommiin nukkumis -aamuna itsensä ihan supertyypiksi jos onnistuu järkyttävän tiukasta aikataulusta huolimatta selviytymään sittenkin ajoissa. Hyvä me!

Mikä on teidän pahin tai paras pommiaamukokemus?

Joskus ne parhaat jutut tulee lapsilta silloin kun on jo puoli tuntia odottanut että lastenhuoneesta kuuluisi vain vaimea tuhina.

”Hawuan vettä.”

No saat vettä vielä (miljoonannen kerran), mutta sitten nukutaan eikö?

”Äiti. Hawuan tiwittää Ammahta.”

No se on siellä Oulussa, mummun kanssa muistatko?

”Mutta minä tain Ahmawta puwun.”

Joo hienosti pussasit Armasta aamulla kun ne lähti junalle mummun kanssa. Voit sitten taas pussata Armasta kun ne mummun kanssa tulee käymään.

”Entäh iwoiwä?”

No se isoisä on siellä omassa kodissa. Täällä on äiti, isi, Tiara ja sinä, ja muut on omissa kodeissa. Nyt pitäisi kuule rakas nukkua, aamulla on päiväkotipäivä ja aikainen herätys.

”mutta entäh jouwupukki?”

Joulupukki on siellä Korvatunturilla, muistatko? Se tulee sitten taas jouluna. Nyt pitäisi ihan oikeasti nukkua eikös joo, kello on paljon ja ulkonakin on jo pimeää. Hyvää yötä, nuku hyvin rakas!

”Hawuan vettä.”

Joskus unensaanti on tiukassa päiväkotipäivinä, kun päiväunet venähtävät siellä vähän pidemmiksi. Niinä iltoina halutaan kaikkea, kysytään kaikkea, ihmetellään kaikkea, eikä ainakaan edes yritetä nukkua kun ei yhtään nukuta. Joskus se on turhauttavaa, itselläkin on ollut pitkä päivä töissä ja illan askareet takana, ja haluaisi edes hetkeksi rojahtaa sohvalle, jotta ehtisi vielä käydä sähköpostit läpi, kirjoittaa postauksen ja vastata kommentit. Joiden jälkeen voisi rojahtaa vielä vähän enemmän sohvalle ja nukahtaa kesken sarjan.

Toisinaan se on kuitenkin kaikessa turhauttavuudessaankin ihanaa. Kun sieltä tulee maailman suloisimpia pieniä höpsöjä kysymyksiä, tyyppien naamasta näkee että nyt raksuttaa päässä ja lujaa ja itselle tulvahtaa sellainen äidinrakkauden aalto rintaan että meinaa pakahtua. Onneksi se viimeinen ”Haluan vettä” palauttaa maan pinnalle. Huomenna on taas uusi aamu ja aamun rutiinit, ja pikkuisten pitäisi päästä unten maille, eikä olla halittavana ja pusittavana koko yötä koska joulupukki oli niin hellyyttävä. Onneksi pian on vapaata, ja sitten jutellaan joulupukista vaikka siihen asti että silmät menee kiinni väkisin, onhan se kovin ajankohtainen aihe näin huhtikuussa.

Nyt sieltä kuuluu vain se pieni tuhina, ja mä mietin tässä sohvalla, tätä kirjoittaessani, miten hyvältä äitiys tuntuu. Hyvää yötä ihanat <3

Parin viikon takaisella lapsimessuvierailulla saimme Polkupedilta Zeldalle samanlaisen Puky-potkupyörän kuin siskollaan, mutta pienemmässä M-koossa ja makeassa tiikeriraidallisessa keltaisessa värissä. Itse pyöristä löytyy enemmän infoa tästä aiemmasta postauksesta, jos Puky ei ole vielä tuttu. Meidän tytöt ovat aivan ihastuneita pyöriinsä, ja onhan noi kyllä aika siistit meidän vanhempienkin mielestä.

Onni on että ihan meidän kodin lähellä on rauhallinen ranta-alue jossa ei kulje autoja ollenkaan, ja jonne uskaltaa päästää lapset harjoittelemaan potkupyöräilyä ihan rauhassa. Jo useammin potkupyöräilyä harjoittelemaan ehtinyt isosisko viilettää menemään hurjaa vauhtia kuin vanha tekijä, mutta pienempikin tulee jo perässä. M-kokoinen pyörä on tarkoitettu 2-vuotiaasta alkaen, ja se on Zeldalle juuri sopivan kokoinen nyt. Penkkiä ja tankoa saa onneksi nostettua sitten kun pituutta tulee lisää.

Zeldalla kesti hetki hiffata että siinä penkillä kuuluu istua, eikä vaan kävellä eteenpäin pyörä jalkojen välissä. Mutta aika nopeasti hän sen sitten tajusi, ja etenee jo ihan oikealla tekniikalla, vaikkakin vielä aika rauhallista vauhtia. Onneksi ei ole mikään kiire. Luulen että se nopeuskin sieltä tulee pikkuhiljaa kun tekniikka on jo hallussa, niin kävi Tiarallekin.

Zelda ihanasti sanoi että ”Äiti mua jännittää!” kun lähdettiin ensimmäistä kertaa kokeilemaan potkupyörää. Pieni jännitys ja päättäväinen ilme sulivat nopeasti leveäksi hymyksi kun hän huomasi että osaa aivan itse. Onko mitään ihanampaa kuin lapsen onnistumisen ilo? Suloista oli myös kuinka isompi kannusti pienempäänsä, ”Kyllä sinä osaat! Hyvä Zelda!”.

Uskon että me tullaan viettämään ihania pyöräilyhetkiä ja -retkiä tämän kevään ja kesän aikana. Kunhan jäätelökiskat avautuvat, me suunnataan ehdottomasti ainakin merenrantaan jätskille niin että tytöt saavat itse pyöräillä sinne. Voi että tuli jotenkin niin kesäfiilis, tuo aurinko, pikkuhiljaa vihertyvät ja kukkimaan alkavat kevään ensimmäiset kasvit, lasten iloinen nauru ja kevään tuoksu.

Puky-pyörät saatu Polkupedilta. Molempien makeat mattaväriset kypärät Stadiumin Warp-merkkiä ja koko XS.

Oli ihana viettää aamu rauhassa upeassa auringonpaisteessa hengähtäen ennen viikonlopun menoja. Tänään suuntaan illaksi Porvoon Taidetehtaalle Bubbles -shoppailutapahtumaan Emilian kanssa tekemään pikastailauksia ja vetämään vip-iltaa Vero Modassa. Jos liikutte Porvoossa niin tervetuloa moikkaamaan, olisi ihan huippua tavata muutama kasvo ruudun takaa kun ensimmäistä kertaa siellä päin pyörin! Bubblesissa on tarjouksia ja kaikenlaista kivaa niin lapsille kuin aikuisillekin, tarkempi ohjelma löytyy täältä.

Huomenna onkin sitten edessä Indiedays Inspiration Day, ja illalla Blog Awardsit. Tästä taitaa tulla aika huikea viikonloppu! Sunnuntain suunnitelmana on ladata akkuja kotona lasten kanssa, ja avata grillikausi. Jääkaappi on jo pullollaan grilliherkkuja, ja täällä melkein kuola valuu mutta vielä pitää pari päivää odotella.

Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Moikka ihanat! Musta tuntuu että en ole kirjoitellut kuulumisia kunnolla hetkeen kun on ollut niin paljon touhuttavaa että olen sitten kertonut vaan niistä erityisemmistä jutuista kuten synttäreistä ja muista. Niiden ohella ollaan kuitenkin eletty ihan sitä tavallista perus arkea vaan ja nyt mä ajattelin jakaa teille meidän kuulumisia muutaman räpsäisyn muodossa tämän alkuviikon ajalta. Pakko myöntää että viime yö meni niin surkeasti että mulla on takana unta ihan muutaman katkonaisen tunnin verran, ja siksi ei ajatus kulje juuri yhtään.

Yritän aloittaa lausetta ”Meille kuuluu…” ja päähän tulee vaan ”väsyttää. haluaisin syödä kakkua, onkohan meillä vielä kakkua.. aa pitäskö mennä nukkumaan, en jaksa. pakko jaksaa. ei kyllä mä nyt teen tän. mitä meille kuuluu?” Joten ehkä mä vaan näytän näitä kuvia!

Ihania haleja työpäivän jälkeen sohvalla. Herkullinen lounas Fabricissa Aleksanterinkadulla, ja yksi ensimmäisistä designeista joita itse suunnittelin töissä valmiina koruna.

Kaupasta iltaherkuksi mukaan tarttuneet uudet luomu-pillimehut menivät lapsille hyvin kaupaksi, en saanut edes maistiaista. Hississä hymyilytti pehmeä tukka joka ei sojottanut tuulesta huolimatta. Ja esikoista nyt naurattaa kaikki, ja lentää kyllä sellaista juttua että pistää muitakin naurattamaan, voi juku!

Ananaksia vaatteissa ja höpsöjä pieniä tyttöjä. Cosmo ja suklaalevy, jotka vielä odottavat avaamistaan. Taitavat aueta vasta huomenna, koska nyt tulee uni. Sormet ristissä että se uni ei katkeaisi niin monta kertaa kuin viime yönä!

Hyvää yötä kaikille, toivottavasti siellä nukutaan paremmin kuin täällä! 😀

Nyt on viidakkosynttärit ohitse ja voi vitsi miten meillä oli kivaa! Melkein kaikki kutsutut pääsivät paikalle, ja me saatiin kerrankin kaikki ajoissa valmiiksi vaikka nämä oli ekat teemasynttärit jotka olen ikinä järkännyt. Tytöt olivat aivan pähkinöinä vieraista, viidakkoasuistaan ja tietenkin tarjottavista. Neiti päivänsankari pukeutui tiikeriksi ja Tiaralla oli söpö elefanttiasu.

Meidän viidakkobileiden viidakkoisuus jäi ehkä vähän pieneksi muun paitsi tarjottavien osalta, mutta ainakin lapsilla oli hauskaa asuissaan, ja osa vieraistakin oli panostanut oikein kunnolla. Mä koristelin meidän liitutaulun ja ruuat yritin suunnitella mahdollisimman viidakkoisiksi. Niistä on tulossa oma erillinen postauksensa ensi viikon aikana, mutta kaikkein suurin lemppari itse kakun lisäksi olivat ehdottomasti banaanitikkarit, jotka oli yllättävän helppo tehdä. Synttärikakusta kiitokset vielä mun ystävälle Inalle, joka leipoi aivan ihanan ja herkullisen kakun.

Koristeiksi me ostettiin muovieläimiä, erilaisia coctailtikkuja Tigerista viidakkotyylisinä, värikkäitä kartonkeja joista askarreltiin kirjaimia, sekä erilaisia ilmapalloja. Lasten asut mä ostin Butterick’sista, missä valikoima oli oikein hyvä. Pienten lasten asujakin oli monen monta erilaista ja meinasi oikein iskeä valinnanvaikeus. Mun valinnat taisivat osua oikeaan, koska kummallekaan ei tullut kilpailua siitä että kumpi saisi jommankumman asun, vaan molemmat nappasivat heti itselleen omansa ja olivat niistä innoissaan.

Lapset touhusivat kavereidensa kanssa koko iltapäivän ja loppuillasta alkoi tulla jo pienoinen iltavilli. Pääasia että kaikilla oli hauskaa! Zelda sai aivan ihania lahjoja, joista suuret kiitokset kaikille! Iltasaduksi luettiin tänään kummisedältä saatu Lilla Spöket Laban -kirja, joka tulikin tosi tarpeeseen, koska meillä on ruotsinkieliset vähän isompien naperoiden kirjat ollut tosi vähissä.

Aikamoinen hulinaviikonloppu takana, ja vielä yksi hulinaviikonloppu edessä, ennenkuin rauhoitutaan vapun viettoon. Meillä vapusta taitaa tulla aikalailla viime vuoden tyylinen, piknikkiä lasten kanssa, keskellä olkkarin lattiaa tai sään salliessa vaikka Espan puistossa. Nyt kuitenkin vielä muutama synttärikuva, ennenkuin me aletaan siirtyä takaisin arjen pariin täältä juhlahumusta.

Kiitos vielä kaikille vieraille ja kaikille teille ihanille jotka olette onnitelleet Zeldaa tällä viikolla! Ja vielä kerran onnittelut meidän pienelle prinsessalle <3

Ihanaa alkavaa viikkoa ja hyvää yötä!