Luukku 15: Meidän piparkakkutalo 2019

15.12.2019

Voihan piparkakkutalo! Mä naputtelen tätä palaneilla sormilla. Täytyy sanoa, että tänä vuonna piparkakkutalon rakennus meni meillä aivan pipariksi. Tai siis minulla, minulla meni. Lopputulos on kyllä omaa silmää miellyttävä ja sitä on ihana katsella illalla valot päällä, mutta prosessi oli kyllä kertakaikkisen ei-mennyt-yhtään-niinkuin-strömsössä-tyyppiä.

Aloitin piirtämällä kaavat tuollaiseen townhouse -tyyliseen asetelmaan. Se oli varmaan se helpoin osuus. Suunnittelin kolme erilaista kerrostaloa, jotka olivat kiinni toisissaan. Samalla otin piparkakkutaikinat sulamaan pakkasesta.

Ekaksi tietysti kaulin pohjan ja paistoin sen. Siitä tuli tosi hieno ja iso. Alettiin siirtämään sitä Oton kanssa uuninpelliltä pöydälle, niin leivinpaperi repesi ja koko pohja putosi lattialle ja meni aivan tuhannen päreiksi. Siinä pääsi pari ärräpäätä kyllä. No, ei siinä mitään, jatkoin tekemällä talon seiniä. Ekat seinät laitoin jo uuniin ja vasta ottaessani niitä pois uunista tajusin, että hitto, unohdin laittaa ne murskatut karkit ikkunan reikien kohdalle sulamaan. No, laitoin sitten karkit jo paistettujen seinien ikkunareikien kohdalle ja laitoin ne uudelleen uuniin hetkeksi. Ikkunoista tuli super hienot, mutta seinät vähän paloivat.

Seuraavat seinät sujuivat aivan ilman kommelluksia, olin jopa ihan yllättynyt että wow, enkö tosiaan mokannut mitään. No en mokannut, niistä tuli oikein hyvät. Samalla sain juuri tehtyä viimeiset (ja kaikkein eniten ikkunoita) sisältävät seinät valmiiksi. Laitoin ne uuniin ja aloin julkaisemaan kaupallista yhteistyökampanjaa instassa samaan aikaan . Kyllä mä ehdin hyvin, ei tässä mene kuin pari minuuttia, ajattelin. Unohdin samalla ne uunissa olevat seinät. Voin kertoa, että kymmenen minuutin jälkeen kun aloin ihmetellä hajua ja muistin ne uunissa olevat seinät, niistä ei ollut enää jäljellä muuta kuin mustaa ja savua.

Aloin siis tekemään uudelleen seiniä, just niitä, joissa oli eniten leikattavia ikkunoita. Tajusin samalla, että piparitaikina loppuu kesken, koska pohjakin piti vielä tehdä uudelleen. Otto lähti siis kauppaan hakemaan vielä yhtä piparitaikinaa. Onneksi siihen loppuivat sen illan kommellukset. Viimeiset seinät ja pohja saatiin kuin saatiinkin hyvin valmiiksi, sekä muutamat yksityiskohdat vielä.

Seuraavana pävänä oli vuorossa koristelu ja se sujui oikein nätisti. Sain myös jopa kaikki piparkakkutalon palat liitettyä yhteen sulatetulla sokerilla varsin tehokkaasti. Yksi kattopala meni rikki kolmesta kohtaa, mutta sain senkin liimattua sokerilla entistä ehommaksi. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin sain talon lopulta valmiiksi, vaikka oli vieläpä perjantai 13. päivä, enkä suinkaan ole yhtään taikauskoinen.

 

Lapset itse pyysivät, että he saisivat tänä vuonna sellaiset valmiit piparkakkutalot kaupasta, jotka kootaan ja koristellaan itse. Me siis ostettiin sellaiset ja lapset koristelivat palat tosi hienosti ja kauniisti oman mielensä mukaan. Mun sormet paloivat siinä vaiheessa, kun liitin näitä valmistalojen paloja yhteen. Jotenkin huvittavaa, että onnistuin kasaamaan monimutkaisen townhouse-kompleksin täysin ongelmitta, mutta sitten sormet palaa maailman yksinkertaisinta piparitaloa kasatessa.

No, onneksi ei käynyt pahemmin ja palovammatkin olivat vain muutama vesikello sormissa. Kyllä ne tästä nopeasti paranevat. Nyt meillä on ihanat piparkakkutalot, jotka tuovat entisestään joulutunnelmaa. Vaikka rakentaminen olikin tällä kertaa tällainen kaukana kiiltokuvasta oleva projekti, niin lopputulos kyllä palkitsi. Nuo ovat aivan ihanat ja niitä kelpaa kyllä ihastella jouluun asti. Lapset kuulemma odottavat eniten sitä, kun isi hakkaa talot vasaralla palasiksi ja ne saa syödä joulun jälkeen, se on kuulemma parasta!

Onko teille sattunut kommelluksia piparkakkutaloja rakentaessa? 


Luukku 20: Meidän piparkakkutalo 2018

20.12.2018

Tällä viikolla saatiin vihdoinkin tehtyä piparkakkutalo! Se tuli perhejoulukalenterin luukusta tehtäväksi jo viime viikonloppuna, mutta meillä oli viikonloppuna sen verran paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että piparkakkutalo vaan jäi. Maanantaina illalla tuli inspiraatio ja piirsin kaavat talolle ihan omasta päästä. Halusin päästä helpolla, ja siksi käytin A4-paperin kapeamman sivun mittaa talon sivuseinien korkeutena ja A4-paperin leveämmän sivun mittaa talon korkeutena. Ei tarvinnut ihan niin paljon mittailla, kun tein sillä tavalla. Lisäksi suunnittelin kuistin, ovet ja savupiipun, sekä tietty ikkunat ja katon. Savupiipusta tuli ihan jättimäinen, en tiedä mitä oikein ajattelin, heh! Mutta ainakin sinne sai sitten paljon hienoa savua (eli hattaraa).

Me valmistettiin talo lasten kanssa ihan tavallisesta kaupan piparitaikinasta, ja mä tein sillä tavalla, että kaulin taikinalevyt jo valmiiksi leivinpaperin päällä, jolloin isoja osia ei tarvinnut raakana yrittää siirrellä, vaan siirsi vain leivinpaperin sitten uuninpellille. Mulla kerkesi lopputaikina jo vähän kuivahtaa siinä kun kesti niin kauan, mutta lisäsin puoli teelusikallista ruokaöljyä mun käsien kautta taikinaköntsään niin johan notkistui.

Ikkunoihin käytettiin tänäkin vuonna murskattuja muumitikkareita, koska se on sopivan helppoa ja mukavaa. Olin ihan unohtanut sen teiltä saadun vinkin, että viinikumikarkeista saisi hyvät ikkunat myös, eikä tarvitsisi edes murskata! Mutta ensi vuonna pakko varmaan kokeilla sitä sitten, jos vaan satun muistamaan.

Kasattiin talon osat yhteen keskiviikkona illalla Oton kanssa. Käytettiin kasaamiseen sulatettua sokeria, koska se on sopivan tymäkkä liima, jolla kaikki varmasti kiinnittyy hyvin toisiinsa. Huomattiin samalla, että mun tekemä alusta oli jälleen kerran melko pieni, ja talo mahtui siihen vain juuri ja juuri. Mutta onneksi kuitenkin mahtui! Olin lisäksi suunnitellut osat niin, että ne eivät ole liian leveitä meidän paistinpannulle, vaan ne pystyi painamaan suoraan kerralla sulaan sokeriin pannulle. Pannun halkaisija on 28cm meillä, ja levein osa oli 27cm, mahtui siis juuri sopivasti, eikä tarvinnut ollenkaan kikkailla.

Me käytettiin talon koristeluun sokerikuorrutetta ja ranskanpastilleja, sekä aitoja että S-kaupan oman merkin, niin sai vähän värivaihtelua. Mä tein sokerikuorrutetta itse, ja lisäksi käytettiin myös valmista. Mulla ei ollut vaan tarpeeksi jämäkkää pursotinpussia, ja siksi koristelu sillä omatekoisella oli vähän haastavaa. Toki en muutenkaan ole niin hirveän vakaa koristelija, vaan tuollaista vähän reppanaa söheröä mulla tulee aina. Mutta se on just hyvä tyyli mulle!

Koristeltiin talo yhdessä isompien lasten kanssa, ja taapero koristeli sitten irtopipareita. Mä tein talon etupuolen katon ja kuistin katon, sekä savupiipun kaksi sivua. Muuten lapset saivat koristella mielensä mukaan, ja tuli aivan älyttömän ihanat ja symppikset koristelut! Meillä ei ole niin nöpönuukaa, vaan juuri tällainen kotitekoinen talo on meille juuri paras.

Jos vertaa viime vuoden taloon, niin on tämä ainakin jo vähän siistimpi! Ja toissavuonna me käytettiin vielä valmista piparkakkutaloa, että siihen nähden tässä on jo huomattavaa edistystä havaittavissa ainakin mun mielestä. Ei valmiissakaan tietty mitään vikaa ole, mutta nämä rakennustaidot karttuvat vain harjoittelemalla. Ehkä ensi vuonna muistuu taas pari loistavaa vinkkiä vielä mieleen (joita listasitte ihanasti viime vuonna), ja tehdään joku ihan överi prinsessalinna.

Ihanaa päivää kaikille <3

PS: Neljä yötä jouluun, OMG! Tänä aamuna mekin herätään ennen kukonlaulua, sillä mennään juhlimaan esikoisen joulujuhlaa. <3