Niinhän siinä kävi, että tänä vuonna me päätettiin tehdä sittenkin viime vuoden kasvihuone uudelleen. Mietittiin myös jouluista autoa, mutta se tuntui juuri nyt liian haastavalta ja aikaa vievältä, tämä joulukuu on ollut jotenkin vielä tavallistakin täydempi. Juuri eilen sanoin ystäville illallisella, että tänä vuonna sen on vasta huomannut kunnolla, että meillä oikeasti on neljä lasta! Tai ehkä vaan korona päättyi ja siksi kaikki viikonloput ja illat ovat taas täynnä. Mutta noh, anyway, halusin päästä nyt piparkakkutalon kanssa helpolla ja tehdä jotain tuttua. Piparkakkukasvihuone on kuitenkin suurista ”lasipinnoistaan” huolimatta melko simppeli tehdä. Tai niin mä muistelin ainakin.

Käytin talon seinien muottina Fazerin suklaarasiaa (hah, en löytänyt viivotinta enkä jaksanut etsiä) ja sen avulla summanmutikassa piirsin myös kaikki ikkunat. Halusin toiseen päätyyn tupla-lasiovet, koska näin sellaiset Pinterestissä ja ne näyttivät kauniilta. Kiinnitin ikkunoiksi jälleen liivatelehdet, jotka päästävät ihanasti valoa läpi. Koristelin talon valkoisella kuorrutteella. Tällä kertaa jäi kyllä koristelut melko minimiin ja olisin voinut onnistua hieman paremminkin osien kiinnittämisessä, mutta taiteilin taloa todella lyhyillä yöunilla ja muutenkin ehkä ei-niin-hyvänä päivänä, joten se on aivan hyvä kyllä siihen nähden!

Lisäsin vielä talon sisälle paristokäyttöiset led-valot, joista tulee ihanan kirkas valo.  Piparkakkutaikinaa ei tällä kertaa kulunut kuin yksi kokonainen kilo, mikä on ehkä vähemmän kuin koskaan aiemmin. Ja jouduin vielä tekemään yhden osan uusiksi, kun epähuomiossa yksi seinistä kerkesi olla uunissa pari minuuttia liian kauan ja meni liian tummaksi ja haperoksi. Eli yhden kilon paketilla saa hyvin tehtyä kasvihuoneen, melko isonkin. Tosin olen varma, että jos mulla ei olisi ollut toista kiloa jemmassa pakkasessa, olisin sössinyt enemmänkin kuin vain yhden osan ja sitten ei olisi riittänyt taikinaa tarpeeksi, hah. Eli ehkä se toinen varapaketti kannattaa kuitenkin olla varmuuden vuoksi myös, ainakin jos on samanlainen huithapeli kuin minä.

Piparkakkutalon tekeminen on kyllä aina niin kivaa ja rentouttavaa, kun saa vaan keskittyä koristelemaan ja yhdistelemään osia. Mutta käsi siinä tulee aina vähän kipeäksi, kun puristaa kuorrutetta niin täysillä. Olisipa mahtavaa nähdä teidän piparkakkutaloja! Mulle saa lähettää IG:ssä kuvan omasta piparkakkutalosta ja jaan niitä storyssa!

Esittelen teille nyt kaikki meidän piparkakkutalot, joita ollaan blogijoulukalenterin olemassaolon aikana tehty. Meille piparkakkutaloperinne on verrattain uusi, aloitettiin se lasten kanssa vasta vuonna 2016. Mun lapsuudessa piparkakkutaloja ei koristeltu, tai no siis ei tehty piparkakkutaloja ollenkaan. Pipareita kyllä äidin kanssa aina leivoimme, mutta taloa ei tehty. Ehkä siksi se tuntui melko työläältä ajatukselta (ja sitähän se onkin), eikä tehty taloja lasten ensimmäisinä jouluina.

Ensimmäisen piparkakkutalon tein itse köksän piparkakkutalokurssilla kasi- tai ysiluokalla, johon ilmoittauduin koulussa vapaaehtoisesti. Siellä teimme itse oman piparkakkutaikinan ja leivoimme muumitalon muotoiset piparkakkutalot. Tämä ajoittui muistaakseni siihen jouluun, kun mun äiti oli melko sairas, enkä muista tästä piparkakkutalokurssista kovin tarkasti mitään. Mutta joka tapauksessa, se oli ensimmäinen piparkakkutalo jonka tein, ja seuraavan oman piparkakkutalon leivoin vasta aikuisena omien lasten ollessa jo melko isoja.

2016:

Aloitimme piparkakkutaloperinteen koristelemalla valmiin Annas pepparkakor-piparitalon lasten kanssa. Koska huomasimme sitä tehdessä, että ei se osien kiinnittäminen niin hankalaa ollutkaan, saimme kenties kipinän tehdä seuraavalla kerralla osatkin itse. Tämän talon teimme niin, että minä koristelin toisen puolen ja lapset toisen puolen. Yksi talon seinä tosin tippui sulaan sokeriin ja katkesi ja sen toisesta puolikkaasta tuli tuollainen kiiltävä, kun se oli sokeripäällysteinen.

2017:

Suunnittelin ensimmäistä kertaa piparkakkutalon osat itse! Piirsin kaavat ja teimme osat, sekä koristelimme. Talosta tuli melko suuri ja näyttävä. Silloin en vielä tiennyt, että osat kannattaa koristella ennen kiinnittämistä toisiinsa. Tykkäsin tästä mallista kovasti, ehkä sen voisi tehdä uudelleen mutta hieman suuremmilla ikkunoilla ja näyttävämmällä koristelulla. Se olisi hauskaa, palata ikäänkuin juurille!

2018:

Okei, ehkä tuota 2017 taloa ei tarvitse tehdä enää uusiksi, koska 2018 teimme lähes samanlaisen talon, mutta hieman erilaisilla koristeluilla. Myös tässä teimme niin, että lapset saivat koristella talon toisen puolen ja minä koristelin toisen puolen! Tästähän tuli super hieno, tykkään! Rapatessa aina vähän roiskuu ja sulaneet sokerit välillä valuvat, mutta kyllä tässä huomaa, että harjoitus tekee mestarin, pikkuhiljaa sitä oppii enemmän ja enemmän.

2019:

Rohkenimme yrittää jo piparkakkutalorykelmän tekemistä ja tästähän tuli hieno! Meidän rakennukset on aina melko kotikutoisia ja koristelut myös, mutta tehdessä on aina super hauskaa. Mulle on tärkeää, että lapset saavat olla aidosti mukana, enkä todellakaan nipota koristeluista. Kunhan taloa leipoessa on hauskaa, me ollaan onnistuttu. Tämä talorykelmä on kyllä yksi mun lemppareista! Se oli myös eka kerta kun tajuttiin valaista talon sisus pienillä led-valoilla.

2020:

Tämä piparkakku-Tylypahka oli kenties kunnianhimoisin piparkakkuprojekti, joka me ollaan tehty! Sen tekemisessä kesti _kauan_. Mutta olihan se nyt mahdottoman söpö! Ja sitä oli hauska tehdä. Toiste en kyllä aio tehdä ehkä yhtä massiivista piparirakennelmaa, en ainakaan ennen kuin meillä on kolme kertaa isompi saareke kuin nyt, koska tämän säilyttäminen oli hieman hankalaa, kun ei sille meinannut löytyä hyvää paikkaa mistään. Mutta voi veljet, tää oli kyllä hieno projekti!

2021:

Viime vuonna teimme piparkakkutalo-kasvihuoneen ja tästä olen kyllä ylpeä! Siitä tuli tosi kaunis ja se toimi ihanana lyhtynä keittiössä, eikä vienyt liikaa tilaa kuten Tylypahka. Liivatelehti-ikkunat päästivät kauniisti valoa läpi ja muutenkin tämä oli tosi symppis. Tämänkin voisi tehdä joskus uudelleen!

Tällä hetkellä suunnittelussa on piparkakkutalo vuosimallia 2022. Vai tuleeko siitä talo ollenkaan? Piparkakkurakennelma 2022. Paljastan sen myöhemmässä luukussa sitten! Mikä taloista oli teidän lemppari? 

Meillä on tapana keksiä joka vuosi joku uusi idea piparkakkutalolle. On ollut kaupunkia, kapeita taloja, kirkkoa ja viime vuonna Tylypahka. Tänä vuonna me päätettiin tehdä piparkakku-kasvihuone, sillä niitä on näkynyt paljon TikTokissa ja Pinterestissä ja idea vaikutti niin hurmaavalta. Samalla talosta saa ihan kunnon valaisevan lyhdyn, kun kasvihuoneessa on niin paljon läpinäkyvää pintaa.

Otto piirsi piparkakkutalolle kaavat, sillä hän on paljon tarkempi mittaamaan kuin minä. Oton sotilaallisen tarkkuuden vuoksi piparkakkutalo onnistui tosi hyvin. Mun kaavat on aina sellaisia melko suurpiirteisiä, aina me ollaan niilläkin onnistuttu, mutta nyt oli kieltämättä helpompaa.

Mua jännitti se, miten saadaan kaikki osat onnistumaan, kun niihin piti jättää niin paljon reikiä. Pelkäsin, että viimeistään kasausvaiheessa jotain menee rikki. Mutta ei, kaikki sujui kuin vettä vaan, ei ollut mitään ongelmaa, eikä yksikään osa hajonnut. En ole mikään maailman tarkin koristelijakaan, kuten en ole myöskään mittaaja, mutta omaan silmään näistä koristuksista tuli ihan riittävän siistit.

Tein melko yksinkertaiset koristelut valkoisella kuorrutteella ja tomusokerilla. Oveen väkersin kranssin vihreällä ja vaaleanpunaisella kuorrutteella ja siinä se. Lisäksi laitettiin vielä talon sisälle pattereilla toimivat led-valot, jotka eivät kuumene. Ne ovat muutenkin tosi kirkkaat ja kun kasvihuoneessa on niin paljon ikkunapinta-alaa, niin valo näkyy tosi hyvin myös läpi siitä. Ikkunat tehtiin liivatelehdistä ja liimasin ne paikoilleen leivontaliiman avulla helposti. Yleensä ollaan tehty ikkunat murskatuista tikkareista tai karkeista ja tämä oli eka kerta kun käytettiin liivatelehtiä, niin mua vähän jännitti, että miten ne saa paikoilleen. Mutta hyvinhän se onnistui.

Tämän tekemiseen ei mennyt kuin 1,25kg piparkakkutaikinaa, mikä on tosi vähän. Viime vuoden Tylypahkaan meni varmaan kolme kiloa, niin olin nytkin varannut taikinaa aika reippaasti pakkaseen. Mutta eipä se mitään, nyt riittää taikinaa vielä hyvin, että lapsetkin saavat leipoa ja voi vaikka kokeilla tehdä pipari-kanelikierteitä. Piparkakkutalon leipomisessa on kyllä aina oma hommansa, mutta se on myös hauskaa. Ja valmista lopputulosta on ihana katsella siihen asti, että lapset saavat laittaa talon palasiksi ja herkutella jouluaaton jälkeen.

Voihan piparkakkutalo! Mä naputtelen tätä palaneilla sormilla. Täytyy sanoa, että tänä vuonna piparkakkutalon rakennus meni meillä aivan pipariksi. Tai siis minulla, minulla meni. Lopputulos on kyllä omaa silmää miellyttävä ja sitä on ihana katsella illalla valot päällä, mutta prosessi oli kyllä kertakaikkisen ei-mennyt-yhtään-niinkuin-strömsössä-tyyppiä.

Aloitin piirtämällä kaavat tuollaiseen townhouse -tyyliseen asetelmaan. Se oli varmaan se helpoin osuus. Suunnittelin kolme erilaista kerrostaloa, jotka olivat kiinni toisissaan. Samalla otin piparkakkutaikinat sulamaan pakkasesta.

Ekaksi tietysti kaulin pohjan ja paistoin sen. Siitä tuli tosi hieno ja iso. Alettiin siirtämään sitä Oton kanssa uuninpelliltä pöydälle, niin leivinpaperi repesi ja koko pohja putosi lattialle ja meni aivan tuhannen päreiksi. Siinä pääsi pari ärräpäätä kyllä. No, ei siinä mitään, jatkoin tekemällä talon seiniä. Ekat seinät laitoin jo uuniin ja vasta ottaessani niitä pois uunista tajusin, että hitto, unohdin laittaa ne murskatut karkit ikkunan reikien kohdalle sulamaan. No, laitoin sitten karkit jo paistettujen seinien ikkunareikien kohdalle ja laitoin ne uudelleen uuniin hetkeksi. Ikkunoista tuli super hienot, mutta seinät vähän paloivat.

Seuraavat seinät sujuivat aivan ilman kommelluksia, olin jopa ihan yllättynyt että wow, enkö tosiaan mokannut mitään. No en mokannut, niistä tuli oikein hyvät. Samalla sain juuri tehtyä viimeiset (ja kaikkein eniten ikkunoita) sisältävät seinät valmiiksi. Laitoin ne uuniin ja aloin julkaisemaan kaupallista yhteistyökampanjaa instassa samaan aikaan . Kyllä mä ehdin hyvin, ei tässä mene kuin pari minuuttia, ajattelin. Unohdin samalla ne uunissa olevat seinät. Voin kertoa, että kymmenen minuutin jälkeen kun aloin ihmetellä hajua ja muistin ne uunissa olevat seinät, niistä ei ollut enää jäljellä muuta kuin mustaa ja savua.

Aloin siis tekemään uudelleen seiniä, just niitä, joissa oli eniten leikattavia ikkunoita. Tajusin samalla, että piparitaikina loppuu kesken, koska pohjakin piti vielä tehdä uudelleen. Otto lähti siis kauppaan hakemaan vielä yhtä piparitaikinaa. Onneksi siihen loppuivat sen illan kommellukset. Viimeiset seinät ja pohja saatiin kuin saatiinkin hyvin valmiiksi, sekä muutamat yksityiskohdat vielä.

Seuraavana pävänä oli vuorossa koristelu ja se sujui oikein nätisti. Sain myös jopa kaikki piparkakkutalon palat liitettyä yhteen sulatetulla sokerilla varsin tehokkaasti. Yksi kattopala meni rikki kolmesta kohtaa, mutta sain senkin liimattua sokerilla entistä ehommaksi. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin sain talon lopulta valmiiksi, vaikka oli vieläpä perjantai 13. päivä, enkä suinkaan ole yhtään taikauskoinen.

Lapset itse pyysivät, että he saisivat tänä vuonna sellaiset valmiit piparkakkutalot kaupasta, jotka kootaan ja koristellaan itse. Me siis ostettiin sellaiset ja lapset koristelivat palat tosi hienosti ja kauniisti oman mielensä mukaan. Mun sormet paloivat siinä vaiheessa, kun liitin näitä valmistalojen paloja yhteen. Jotenkin huvittavaa, että onnistuin kasaamaan monimutkaisen townhouse-kompleksin täysin ongelmitta, mutta sitten sormet palaa maailman yksinkertaisinta piparitaloa kasatessa.

No, onneksi ei käynyt pahemmin ja palovammatkin olivat vain muutama vesikello sormissa. Kyllä ne tästä nopeasti paranevat. Nyt meillä on ihanat piparkakkutalot, jotka tuovat entisestään joulutunnelmaa. Vaikka rakentaminen olikin tällä kertaa tällainen kaukana kiiltokuvasta oleva projekti, niin lopputulos kyllä palkitsi. Nuo ovat aivan ihanat ja niitä kelpaa kyllä ihastella jouluun asti. Lapset kuulemma odottavat eniten sitä, kun isi hakkaa talot vasaralla palasiksi ja ne saa syödä joulun jälkeen, se on kuulemma parasta!

Onko teille sattunut kommelluksia piparkakkutaloja rakentaessa? 

Tällä viikolla saatiin vihdoinkin tehtyä piparkakkutalo! Se tuli perhejoulukalenterin luukusta tehtäväksi jo viime viikonloppuna, mutta meillä oli viikonloppuna sen verran paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että piparkakkutalo vaan jäi. Maanantaina illalla tuli inspiraatio ja piirsin kaavat talolle ihan omasta päästä. Halusin päästä helpolla, ja siksi käytin A4-paperin kapeamman sivun mittaa talon sivuseinien korkeutena ja A4-paperin leveämmän sivun mittaa talon korkeutena. Ei tarvinnut ihan niin paljon mittailla, kun tein sillä tavalla. Lisäksi suunnittelin kuistin, ovet ja savupiipun, sekä tietty ikkunat ja katon. Savupiipusta tuli ihan jättimäinen, en tiedä mitä oikein ajattelin, heh! Mutta ainakin sinne sai sitten paljon hienoa savua (eli hattaraa).

Me valmistettiin talo lasten kanssa ihan tavallisesta kaupan piparitaikinasta, ja mä tein sillä tavalla, että kaulin taikinalevyt jo valmiiksi leivinpaperin päällä, jolloin isoja osia ei tarvinnut raakana yrittää siirrellä, vaan siirsi vain leivinpaperin sitten uuninpellille. Mulla kerkesi lopputaikina jo vähän kuivahtaa siinä kun kesti niin kauan, mutta lisäsin puoli teelusikallista ruokaöljyä mun käsien kautta taikinaköntsään niin johan notkistui.

Ikkunoihin käytettiin tänäkin vuonna murskattuja muumitikkareita, koska se on sopivan helppoa ja mukavaa. Olin ihan unohtanut sen teiltä saadun vinkin, että viinikumikarkeista saisi hyvät ikkunat myös, eikä tarvitsisi edes murskata! Mutta ensi vuonna pakko varmaan kokeilla sitä sitten, jos vaan satun muistamaan.

Kasattiin talon osat yhteen keskiviikkona illalla Oton kanssa. Käytettiin kasaamiseen sulatettua sokeria, koska se on sopivan tymäkkä liima, jolla kaikki varmasti kiinnittyy hyvin toisiinsa. Huomattiin samalla, että mun tekemä alusta oli jälleen kerran melko pieni, ja talo mahtui siihen vain juuri ja juuri. Mutta onneksi kuitenkin mahtui! Olin lisäksi suunnitellut osat niin, että ne eivät ole liian leveitä meidän paistinpannulle, vaan ne pystyi painamaan suoraan kerralla sulaan sokeriin pannulle. Pannun halkaisija on 28cm meillä, ja levein osa oli 27cm, mahtui siis juuri sopivasti, eikä tarvinnut ollenkaan kikkailla.

Me käytettiin talon koristeluun sokerikuorrutetta ja ranskanpastilleja, sekä aitoja että S-kaupan oman merkin, niin sai vähän värivaihtelua. Mä tein sokerikuorrutetta itse, ja lisäksi käytettiin myös valmista. Mulla ei ollut vaan tarpeeksi jämäkkää pursotinpussia, ja siksi koristelu sillä omatekoisella oli vähän haastavaa. Toki en muutenkaan ole niin hirveän vakaa koristelija, vaan tuollaista vähän reppanaa söheröä mulla tulee aina. Mutta se on just hyvä tyyli mulle!

Koristeltiin talo yhdessä isompien lasten kanssa, ja taapero koristeli sitten irtopipareita. Mä tein talon etupuolen katon ja kuistin katon, sekä savupiipun kaksi sivua. Muuten lapset saivat koristella mielensä mukaan, ja tuli aivan älyttömän ihanat ja symppikset koristelut! Meillä ei ole niin nöpönuukaa, vaan juuri tällainen kotitekoinen talo on meille juuri paras.

Jos vertaa viime vuoden taloon, niin on tämä ainakin jo vähän siistimpi! Ja toissavuonna me käytettiin vielä valmista piparkakkutaloa, että siihen nähden tässä on jo huomattavaa edistystä havaittavissa ainakin mun mielestä. Ei valmiissakaan tietty mitään vikaa ole, mutta nämä rakennustaidot karttuvat vain harjoittelemalla. Ehkä ensi vuonna muistuu taas pari loistavaa vinkkiä vielä mieleen (joita listasitte ihanasti viime vuonna), ja tehdään joku ihan överi prinsessalinna.

Ihanaa päivää kaikille <3

PS: Neljä yötä jouluun, OMG! Tänä aamuna mekin herätään ennen kukonlaulua, sillä mennään juhlimaan esikoisen joulujuhlaa. <3